Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt rikkaalle ja hyvin rahoitetulle Rovion Angry Birdsille 50000 e videotuotantotukea.
Kokoomuksen ja keskustan poliittinen dystopia yritystuista ja kulttuurituen kaupallistamisesta toteutuu aina vain vastenmielisempänä.
Miksi tätä tukea ei annettu omakustannetuotannolle, joka olisi uusinta tekijää eniten tukeva muoto? Uusiin tekijöihin ei uskota eikä mukavasti tuella elävän sisäpiirin haluta menettävän rahoja uusille linjanvetäjille ja rohkeille draamaelokuville, jotka todella käsittelisivät nyky-Suomea poliittisesti ja yhteiskunnallisesti.
Kulttuurituen pitäisi tukea uutta, kokeilevaa ja rohkeaa dramaturgiaa.
Elokuvasäätiö ei suostu antamaan omakustannetuotannoille (juokseville kuluille mm. laitevuokrat yms) tukea lainkaan.
Opetusministeriöhän lopulta nämä tuet sanelee poliittisesti elokuvasäätiössä, joka kopioitiin aikoinaan itä-Saksan valtion ohjailemasta elokuvasäätiöstä.
Opetusministeriö myös ohjaa oopperalle vuosittain vähintään n. 50 miljoonaa tukea. Onko ooppera todella lama-Suomen tärkein taidemuoto ja tietoisuuden kasvattamisen väline?
Voiko suomalainen elokuva ikinä olla eurooppalaista taidetta? Merkittävillä elokuvafestareilla ei nähdä muuta kuin Aki Kaurismäkeä.
Voiko uusi toimitusjohtaja olla riippumaton elokuvakulttuurin ystävä?
Ei näin nepotistisessa elokuvateollisuuden klikissä.
Elokuvasäätiö on nyt häikäilemättä kulissioperatio, kun toimitusjohtaja hakuprosessista on tehty täysin salainen.Ei kulttuurikeskustelua, ei missään nimessä hakijoiden periaatteita julkisuuteen ja keskustelun alle.
Ensin sulle ja sitten mulle tukea. Kunhan tehdään jotain, säästetään käsikirjoituksessä, eihän sisältö ole niin tärkeää, kunhan tuotanto saadaan nopeesti käyntiin ja rahat säätiöstä liikkeelle. Katsotaan hei sitten vain katsojalukuja eikä sitä, kuinka elokuvaa katsotaan Euroopassa. Kliseet skulaa hei hyvin, kliffaa, kunhan on niminäyttelijät peesissä ja naistenlehdissä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti