tiistaina, maaliskuuta 22, 2011

Paras kansalainen on epäpoliittinen kansalainen

 
    •    Vain kolme kymmenestä tietää Suomen hallituspuolueet


 
Paras kansalainen on epäpoliittinen kansalainen.
Joka ei häiritse systeemiä.

Tämä on virallisesti halvautettu Suomi, hallinnan strategiaa virallisuuden kulttuurilla.

Virallinen Politiikka ja keskustelun kieltäminen "kulttuurina" (epäkulttuurina siis) on ollut luomassa sitä ikuisen ulottuvuuden ja ylittämättömän muurin fiilistä, että poliitikot hoitavat politiikan ja kansan tehtävä on olla kiitollinen muuttumattomuuden pysyvyydestä Kekkosen remmin alla - eikä puolueiden vaihtumisella oikeastaan ole ollut merkitystä.

Suomion eetoksen esimerkki.
Suomi on eetos.
Suomalaisten  luottamus viranomaisiin on lapsellista (maailman luottavaisin kansa vertailuissa), sillä lapsen asemaa kansalle on mm. kirkko poliittisena agitaattorina rummuttanut satoja vuosia. Emme osaa ja uskalla valittaa viranomaisten toiminnasta, sillä sisäinen suomalainen lannistuu meissä jos kohtaamme auktoriteetin tyytymättömyttä ja vihaa.
Emme halua olla systeemin vastustajia, sillä systeemi antaa meille arvomme.
Vai antaako?
Ei missään muussa Euroopan maassa aikuisen kiltteys, ryhmäkuri, samankaltaisuus ja mielipiteettömyys ole niin hysteerisesti painotettu piirre kuin Suomessa.

Suomi on itsestäänselvyksien kulttuuri.
Soinin vetoaminen itsestäänselvyyksin paljastaa tämän asetelman selkeästi vaikka ihmiset ihmettelevätkin Soinin kekkos-imitaation tehokkuutta, niin ihmiset eivät osaa yhdistää Soinin asennetapaa Kekkosen papilliseen asenteeseen - koska Soini hymyilee koko ajan. Se ei kuitenkaan asennetta muuta.

Me olemme niin tottuneita auktoriteettien uhitteluun ja törkeään kiukutteluun että emme osaa yksinkertaista yksilön itseilmaisua.
Auktoriteetit ovat olleet Suomessa niin palavan ärhäköitä ja tiukkojen rajojen luojia, alkuperäisen suomalaisen kulttuurin tuhajia että meille on muodostunut sanaton, (non-verbaalinen) eetos. Asennekulttuuri, alistumiskulttuuri. Alistumisen eetos kiitosta odottavalla lannistetun sielun kelpaamattomuuden pelolla.
Neuvottelematta paras, virkamiehet hoitakoon, poliitikot päättäkööt, kansa palvokoon kiukuttelevia, asennevammaisia ja loukkaantuvia Kekkos-Lippos-Soineja.


Ruotsissa oppositio näyttää itsetunnon muskelia ja estää valtion hajottamista:

    •    Jarrut päälle Ruotsissa - Pääkirjoitukset ja artikkelit - Savon Sanomat

 " Kokoomukselaisen Fredrik Reinfeldtin johtama Ruotsin porvarillinen hallitus valmistautui jatkamaan valtionyritysten myyntiä viime syksynä alkaneella toisella kaudellaan. Valtiopäivien äänestyksessä sosiaalidemokraattien, vihreitten, ympäristöpuolueen ja äärioikeistolaisten ruotsidemokraattien edustajat jyräsivät hallituksen myyntiesityksen nurin äänin 172-170




Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS)
toimi salaisena organisaationa kouluviraston, valtion viraston sisällä. Tietoja toimitettiin virka-aikaan virkapostissa ja virkapuhelimilla.
Jäsenet eivät edes tienneet toisistaan, joten säätiö oli todellinen salaliitto.
 Ideologia oli selvä: oikeistovirkamiesten määrittelemä kaikki vasemmistolainen ajattelutapa ja poliittinen hahmottamistapa oli kitkettävä opetussuunnitelmista ja historianopetuksesta ja korostettava hyvinvoinnin nationalistista puolta, Suomi mielikuvana.
AKAVA on tiukasti oikeistolaisen ideologian mukaan sitoutunut ja ohjattu laitos ja sallii aktiivisesti kouluissa porvarinuorille sopivan laimeaa vihreähköä korvikeaatetta, mutta vasemmistohumanistista ideologian, yhteiskuntakritiikin ja historian opetusta ei sallita.Tiedostaminen ja kysyminen kiellettyä.

VKTS perustettiin 1970-luvun alkupuolella alun perin vastustamaan vasemmistolaista koulutuspolitiikkaa. Sittemmin se rakensi itselleen tehokkaan organisaation virkamiehistä ja poliitikoista, ja säätiö pääsi vaikuttamaan asioihin jo valmisteluvaiheessa."

Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) ei julkisuudessa tiedetty mitään





  • "Kiviniemi sanoi, ettei eduskunnan suuressa salissa voi puhua Suomen yksityiskohtaisista tavoitteista, vaan niitä pitää käsitellä esimerkiksi eduskunnan suuressa valiokunnassa suljettujen ovien takana." -- YLE



 Kirjoitukseni poliittisesta yleiskuvasta 2011

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa! Olen luullut olevani ainoa, jota kauhistuttaa suomalainen lapsenmielinen luottamus auktoriteetteihin. Ehkä onkin vielä jotain toivoa.