Pastori kehoittaa kansaa puhepaastoon.
Piru vie.
Pahaa puhetta?
Suomalaisethan tukehtuvat jo nyt sosiaaliseen stressiin siitä, että mistään ei voi puhua suoraan. Sitäkö pitäisi vielä jalostaa mielipiteen ja itseilmaisun hengellisellä paastoamisella?
Ilmaisupaastoko puhdistaisi ihmisiä tyypillisestä laskelmoinnin tekopyhyydestä ja ahdistuksesta, suomalaisesta torjunnan perusdepressiosta?
Hyvin harva ihminen uskaltaa ilmaista mielipiteitään vapautuneesti ja ylpeästi.
Suomalaisten itseilmaisu on erittäin päämäärähakuista ja etukäteen lukkoon lyövällä tavalla seuraamuksia pohtivaa. Polla naksuu, kun pieni ihminen yrittää hakea hyväksyntää mukautumalla oheisryhmänsä asenteisiin ja tyylisuorituksiin.
Monille mukautuminen on ainoa moraali. Disfunktionaalinen keinomoraali.
Ja se ei ole toimintakykyisen, emotionaalisesti kehittyvän ihmisen moraalia. Toisista hyvää puhuminen ei ole mikään itsetarkoitus protestanttisen selkärangan omaavalle ihmiselle tai jopa kristitylle.
Avoimuus ja vuorovaikutus on moraalista, ei mikään lipevä nuoleskelu ja harhauttava väistely. Harhatodellisuuden luominen on ihailtua, sosiaalisesti taitavia sumuttajia ja pelaajia ihaillaan heidän koskemattomuutensa ja sosiaalisen valtansa takia.
"Vahva" eristäytyy, kuten olemme huomanneet. "Vahva" ei anna mitään tarttumapintaa vaan on jumalallisen koskematon, ylimielisen yleistävä, aina epämääräinen ihanteisiin vetoava ja vihjaileva, nopeasti takkia kääntävä.
Suora konfrontaatio ja erilaisuuden paljastaminen on pois suljettua edes asiakysymyksissä. Tämä on yleisessä porvarispyristelyssä tärkein koodi osoittaa olevansa "tavallisen kansan" yläpuolella ja sivistynyt "itsehillinnässään". Jopa papillekin kelpaavana.
Nimimerkkien takaa vihainen kirjoittelu on joillekin oman julkisen, sosiaalisen naamion ja roolin kiertämistä, oman sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia kohtaamatta. Vertaisilleen voidaan uhota vaikka mitä humalassa ja huumorilla mutta taloudellisten, poliittisten ja hengellisten johtajien edessä ollaan mykkiä kuin kuivat tatit.
Ei ole kovinkaan tervettä ylläpitää naamiota mutta monet purkavat ainoalla tavalla ahdistustaan ja ilmaisuntarvetaan nurkan takana - pelastaakseen ammatillisen identiteettinsä, hierarkisen asemansa, rahansa ja naamionsa, pysyäkseen yhteisönsä pelissä ja hyväksymänä. Humala on monelle suomalaiselle ainoa taivas ja vapauden kokemus tiukassa sosiaalisessa kontrollikulttuurissa.
Erilaisuus on vieläkin sosiaalinen synti kirkon satoja vuosia runnoman yhtenäiskulttuurimallin jäljiltä.
Nettikirjoittelu ylikierroksilla on nyt monelle syrjäytyneelle ja torjutulle ainoa tapa ilmaista tunteitaan, itseään ja se on tervehdyttävää, vaihtoehto todelliselle identiteetin itsetuholle. Ehkä ensimmäistä kertaa moni eläkeläinenkin uskaltaa ilmaista itseään netissä. Ensimmäistä kertaa.
Ei sairaan kulttuurimme hymistely, vastakohtien sumentaminen, keskinäinen väistely hymyillen ja konfliktien tekopyhä kiertely ole lainkaan tervettä paastoa.
Ei ole nöyryyttä valehdella ja rakentaa roolisuoritusta imagonhallinnassa.
::
"Kiviniemi sanoi, ettei eduskunnan suuressa salissa voi puhua Suomen yksityiskohtaisista tavoitteista, vaan niitä pitää käsitellä esimerkiksi eduskunnan suuressa valiokunnassa suljettujen ovien takana." -- YLE
::
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti