"Suomalaisen musiikin menestykselle on asetettu useita kulttuurisia ansoja" (HS-toimittajien muokkaama otsikko)
Suomalainen musiikkikulttuuri
Suomalaisella musiikkikulttuurilla olisi täydelliset mahdollisuudet olla suuri kulttuuritekijä pop-, rock- ja vaihtoehtomusiikin maailmanmarkkinoilla kuten Ruotsilla. Mutta kuitenkin on kulttuurisia ja poliittisia ansoja, jotka estävät tehokkaasti kehitystä ja luovuutta sekä varsinkin markkinointia.
Suomessa on ollut ehkä maailman laajimpia musiikkikoulutusjärjestelmiä konservatorioiden yms. kautta. Koulutustapa on kuitenkin luovuutta tappava. Kun innokas musikaalinen ihminen ryhtyy koulutukseen, hän törmää teorian totaaliseen painotukseen.
Luova musiikilla leikittely ja korvakuulolta soittaminen sekä karismaattisen ilmaisun tapailu tukahdutetaan täysin neuroottiisen opetuskulttuurin takia. Näin korostetaan vain musiikin teoriaa ja puhdasta soittamista ja musikaalinen nuori voi nujertua täysin epämusikaaliseksi instrumentalistksi.
Teorian oppinut ihminen ei usein enää osaakaan olla improvisoiva, olla esiintymiskykyinen ja uutta hahmottava viiden vuoden kuivan runnomisen jälkeen. Musiikin opiskelun päämääränä ei tulisi olla standardi, opettajan matkiminen ja opettajan tyytyväiseksi tekeminen. Itsensä ilmaiseminen ja esiintymisen voima ei tapahdu koskaan puhtaan soittamistekniikan kautta. Vain uusi kokeileva ja mielenkiintoinen musiikki valloittaa maailmaa.
Suomessa on erittäin laaja ja tarmokas bändikulttuuri huolimatta apurahatuen järkyttävästä puutteesta. Sillä on kuitenkin taakkana vakavasti lamauttavia ryhmädynaamisia ihmiskuvaongelmia ja emotionaalisia ennakkoluuloja kahtena yleisenä ilmiönä, jotka ovat vain saman kolikon eri puolia. Englannin EMI:n johtaja kritisoi erittäin selkeästi nimenomaan suomalaisten bändien vokalisteja pari vuotta sitten mutta sekin otettiin vain loukkauksena eikä signaalina.
Suomalaiset muusikot eivät aina arvosta laulajia, jotka ovat muuta kuin "instrumenttia hallitsevia oikeita muusikoita" vaan ovat luonnonlahjakkuuksia. Kuitenkin persoonallinen laulaja on kansainvälisesti kaikkein tärkein bändin ominaisuus, vaikka hän ei osaisi lukea nuotteja tai soittaa kitarasooloa.
Toki bändit ottavat sitten myös pelkkiä laulajia mukaan bändiin mutta valinta on usein juuri turvallinen ja viihdyttävä ystävä, jonka kapea ilmaisukyky ei kavereita haittaa lainkaan. Muusikoillehan tärkeintä on soittajien musiikki, laulaja on vain ylimääräinen lisäke.
Usein näyttää siis siltä, että muusikot pelkäävät eniten karismaattista laulajaa, joka saisi "liikaa huomiota", joten valitaan samankaltainen, nöyrä muusikko ruotuun tai harmiton lapsuudenystävä laulajaksi, jotta vokalisti ei veisi liikaa huomiota itse bändistä. Tämä asenne on erittäin itsetuhoista maailmanvalloituksen ja laadun kannalta.
Kaikille suomalaisille luovan alan tekijöille ryhmätyö on erittäin ongelmallista. Kenelle kuuluu kunnia saavutetusta luovasta tuotteesta? Tämä ongelma estää useimman luovan ryhmän kehittymisen ja jopa alkuunsa muodostumisen.
Suomalainen tasapäistämisen eetos ei esiinny pelkästään lannistavassa viranomaistoiminnassa vaan sen ovat myös valitettavasti kansalaisetkin omaksuneet. Ryhmän kaikkien jäsenten tulisi siis olla samankaltaisia, verrannollisesti luovia ja samantyylisiä, eikä ryhmä voi tunnustaa yhtä jäsentä luovuudessaan persoonallisemaksi ja silti tehdä hänen kanssaan energistä yhteistyötä yhteisenä projektina. "Samanarvoisuuden" väärinkäsitetty pakkomielle johtaa samankaltaistamiseen ja luovuuden jäädyttämiseen.
Markkinointipuolella suurin ongelma pienessä maassa on poliittinen pop- ja vaihtoehtomusiikin torjuminen. Poliitikot ovat valinneet oopperan ensisijaiseksi kulttuurin tukimuodoksi. Ooppera saa vuosittain n. 65 miljoonaa euroa erilaisia tukiaisia. Tämä raha on pois muista suomalaisen kulttuurimuodoista: pop-musiikki saa reilusti alle 100 kertaa vähemmän tukea. Asetelma on täysin kestämätön, sillä oopperalla on paljon vähemmän yleisöä Suomessa ja maailmalla. Suomalainen musiikkiteollisuus on tässäkin oudon laiska ja hiljainen ajamaan todellisia etujaan.
Pop-, rock- ja vaihtoehtomusiikki olisi suomalaisen vientiekspansion suurin mahdollisuus, jos äänestäjät painostaisivat määrätietoisesti poliitikkoja luopumaan elitistisestä kulttuuripolitiikasta. Itsenäisille ja kokeileville ryhmille kohdistettujen tuottajien sekä täsmäkoluttajien tukeminen olisi nopein tie avata kulttuurisia lukkoja muusikkojen tarpeiden mukaan. Tuottaja, joka ymmärtää tukea erilaisia lahjakkuuksia eikä kilpaile luovuudessa luovien kanssaan, on ratkaisun avain.
Arhi Kuittinen
Helsingin Sanomat 2011
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti