Osan 1 alussa ja osa 2 lopussa hyvät puheenvuorot.
Mitä kirkko haluaa olla ja mitä se on?
Mitä on imagonhallinta homoilta-efektin jälkeen?
Kirkko selvästi yrittää olla kaikkea mikä on mahdotonta. Onko se fundamentalistien perinnealusta vai jäseniä palveleva humaani ja joustava protestanttinen yksilöiden organisaatio?
Kirkon yksi imago-ongelman keskeinen ongelma on sen jälkiviisaus. Kirkko tulee humaanisuudessa yhteiskunnan perässä vaivalloisesti ja kirkon ihmiskuva on vielä raskaan perinnefundamentalismin määrittämä.
Kirkko on ensisijaisesti perinnevarasto ja rituaalivirasto.
Miksi "ikuista totuutta" saarnaava ja alistumista vaativa, rahansa kirkkorakennuksiin kerskaavasti käyttävä virkamies-pappisorganisaatio pitäisi kiinnostaa nuoria ihmisiä, jotka pohtivat tämän hetken vakavia yhteiskunnallisia ongelmia ja ihmiskuvakysymyksiä? Moni eroaa vain vilkaisemalla virsien sanoituksia, miten julma, alistava, maaginen ja kapea maailmankuva sieltä heijastuu.
Kansankirkosta puhuminen on valhe, jos yleistä pappeutta eli todellista solidaarisuutta ei teologisesti nosteta protestantismin keskiöön. Kirkko on virkamiespappien kirkko, ei kansankirkko. Lutherin mukaan ei ole opillisesti ja idealistisesti olemassakaan erityistä pappissäätyä protestanteille.
Kirkossa työntekijät ja budjettien tekijät ovat ihmeen tyytyväisiä matalaan mediatuotannon tasoon. Kysymys on tavoitteista ja kirkkokulttuurin, rituaalikulttuurin itsetyytyväisyydestä.
Kirkon mediastrategia on täynnä päämäärättömiä ja huolettomia hutaisuja - joista ei opita mitään. Rohkeus puuttuu, kokeilut ovat usein vain näennäisiä näytöskokeiluja. Kirkko on systemaattisesti vanhan rituaalivallan, pappissäädyn, eristäytymisen ja kirkkokulttuurin promolaitos.
Eivät homoillasta pelästyneet kirkon edustajat ole kiinnostuneet kirkon kehittämisestä, purkamisesta ja tulevan protestanttisen keskuskirkko-organisaation romahtamisen näkemisestä tai jatkuvan uskonpudistuksen protestanttisesta johdonmukaisuudesta - vaan pelkästään damage control kiinnostaa maineen pelastusyrityksenä.
Sosiodraama joko konkreettisesti kerhotoimintana tai virtuaalisena roolipelinä olisi uskomattoman tärkeä tilaisuus kirkolle kehittää omaa toimintaansa yhteisöllisenä ja eettisenä toimijana.
Kohtaamisen prosessia viihdyttävästi, jännittävästi ja motivoivasti.
Sosiodraama on dramaturginen tapa käydä läpi ihmisten kysymyksiä ja traumoja yleisellä tavalla, kokemuksia uudelleen elävän ja kokeilevan draaman avulla. Luodaan yleisymmärrettävä sosiaalinen tilanne, roolit jonkin valitun eettisen kysymyksen, konfliktin tai trauman pohjalta.
Sosiodraama olisi mahdollista muodostaa yhdeksi tärkeäksi ryhmätoiminnan muodoksi myös virtuaalisesti Second Lifessä ihmisten arvoetsinnässä ja ihmiskuvan pohdinnassa.
Seurakunta, mikä tahansa arvoyhteisö, on aina virtuaalinen käsite - kirkko on vielä liian pitkälle materialistinen projekti.
Ihmisiä ei enää kiinnosta uskonnollisiin dogmeihin sidottu perinnerituaali papin värisevän äänen johdolla vaan todelliset ihmiselämän ongelmat, projektit ja keskustelut yhteisesti jakaen. Virkapuhe ja lobbaus Facebookissa saa sosiaalisen tuomion.
9.10 Miten kirkon vuorovaikutuksen pitäisi muuttua? Kokemuksia kentältä. Pappi Teemu Laajasalo.
9.40 Eroaallosta eteenpäin: kirkon mainekriisin anatomia. Johtaja Kimmo Kääriäinen, Kirkon tutkimuskeskus.
10.10 Tauko
10.20 Ääripäät äänessä: Ajankohtaisen kakkosen homoilta ja median logiikka. Päällikkö Jyrki Richt, YLE Ajankohtaisjournalismi.
11.00 Vuorovaikutus ja maineenhallinta: kirkon vahvuudet ja kehityskohteet. Johtaja Kati Sulin, viestintätoimisto Hill & Knowlton Finland.
12.00 Lounas
13.00—13.30 Kirkon kriisiviestintä. Tiedotuspäällikkö Iiris Kivimäki ja verkkoviestintäpäällikkö Sami Kallioinen, Kirkon tiedotuskeskus.
13.30–14.30 Keskustelua teemaryhmissä
14.30 Kahvi
15.00—15.30 Seinien sisältä verkkoyhteisöön: miten vuorovaikutteinen media muutti hengellisen työn? Yhteisöllisen median asiantuntija Matti Kari.
15.30—16.00 Kenen kieltä kirkko puhuu? Uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen, Kirkkohallitus.
16. 00—16.30 Loppukeskustelu: kirkko äänessä! Päätoimittaja Mari Teinilä, Kotimaa.
::
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti