Joulun sanoma ja onnellisen lapsuuden illuusio

Se, että hassut ja rasistiset Tiernapojat kelpaavat "jopa" firmajuhlissa kevyeksi huvitukseksi, ei kerro mitään siitä aivopesun, lakipykälien ja pakkouskonnollisuuden määrästä kulttuurihistoriassamme, jolla ihmiset on turrutettu kuuntelemaan "hyvällä tahdolla" Tiernapoikia ja "synnyttävä neitsyt" -satuja.

Uskonto ei ole tullut itsestään kulttuuriimme vaan se on ollut roomalais-katolisen kirkon pakkoindoktrinaatiota, uhkailuja, pakkokasteita, jyrkkää häpeäkulttuuria, rankkaa verotusta köyhiltä ja vapauden kieltäviä lakiasetuksia tyrmäävillä rangaistuksilla.

Suomea ei käännytetty sanalla vaan miekalla ja sen uhkailulla. Kirkko oli kuninkaan kulttuurimoukari Suomen ruotsalaistamiseksi siirtomaaprojektina.

Kirkkoinstituution uskonnollisuus on nyt osa pop-kulttuuriamme mutta se ei sitä luontevasti ole. Sillä se on ollut "Täytyy olla", "Kaikkihan joulusta pitävät", "Ei kukaan normaali halua olla ilman joulua", "Joulu on onnen aikaa" -asenteella ja sitä myötä se on meille nyt "luontevaa".

Lapsena on ollut pakko osallistua perheen onnellisuusleikkiin ja roolipeliin, että edes joulun ajaksi perhe on esimerkillinen projekti ja edes juhlapyhien ajan onnelliseksi lahjottu ja jopa uskonnollinen kerran vuodessa papin iloksi, kirkolle kelpaava tiivis yksikkö kuin pyhä perhe seimessä. 

Paitsi että nykyisinkin joulu on kiihkein perheväkivallan aika kun pitäisi olla onnellinen ja selvittämättömät asiat räjähtävät silmille onnen kaipuun tyhjyydessä. Eikä siitä sa naapureille puhua ettei pilaisi heidän jouluonneaan.

Ihmisten lapsuusmuisteloiden paisuteltu joulunostalgia on minusta hyvin karua ja surullista kuultavaa. 

Ihmiset kykenevät pyyhkimään koko muun lapsuuden julmuuden ja emotionaalisen tyhjyyden kun edes on ollut jouluaika ja siihen psyykattu joulun odotus.

Koko lapsuus on voitu psyykata aina vain  jouluun joka vuoden ajan. "Voi kuinka onnellinen meidän perheemme olikaan - jouluna.

Tällä on myös vakavia seuraamuksia:  ihmiset eivät pysty analysoimaan elämänsä ongelmia, pakkomielteitä, suoritushulluutta, kelpaamattomuuden tunteita ja ahdistuksia kun oman lapsuutensa  kokemuksista, aikuisten asenteista ja emotionaalisista ongelmista ei ole mitään realistista muistokuvaa - vain joulun elämää suuremman onnen ikonisen kuvan alta löytyviä hämmentäviä sirpaleita.

Uskonto tulisi olla vain ihmisen oma valinta, sillä se perustuu yliluonnollisiin käsityksiin, rituaaleihin ja magiaan.

Valtio ei voi edustaa uskontoa koska se ei voi vastata uskontojen yliluonnollisista päämääristä. Uskonnolliset laulut kouluissa eivät ole neutraaleja - ne ovat yhden kirkon kontrolloimia ja ohjaamia tuotantoja.

Onko joulu iloinen vain silloin kun sietää suomalaisittain rennosti ja ajattelematta uskonnollista kitchiä lauluissa ja ideaaliperheen palvonnassa, seimiasetelmissa? Neitsyt äitinä perusäitejä suurempi idoli hauskana kuriositeettina?

Joulun sanoma ja neitsytkultti "keksittiin" vasta kun kastajakristityt menettivät uskonsa pikaiseen maailmanloppuun.

Jeesuksen ja hänen äitinsä jumalallisuutta piti korostaa kun jumalallista uutta aikakautta ei kuulunutkaan, kuten Jeesus oli luvannut.

Ehkä opetuslapset tiesivät Jeesuksen olleen avioton lapsi (kuten sen ajan pakkoprostituutiokulttuurissa oli yleistä roomalaisten verotuksen takia) niin että koko muisto piti pyhittää ja kullata piiloon keinolla millä hyvänsä. Jeesuksen opetuslapsille oli ehkä aluksi armoa, että avioton poika, tavallinen työläinen nousi suurmieheksi mutta myöhemmin se piti kätkeä kirkon mahtailun takia.

Joulu liimattiin kasaan useista uskonnoista ja mytologioista.

Eikä se joulu ole lainkaan kristillinen kilpavarustelussaan ja onnellisen ajan pakkotilassaan jos pohditaan "kristillistä" elämänhallintaa vain Jeesuksen opetuksista; joulu on ennenkaikkea pakanallinen harhautus pois Jeesuksen Jumala- ja jumalallistumis-opeista rakkaudessa ja arkielämässä ilman uskontorituaaleja ja ilman pappeja.

Jeesus korosti kaikkien veljeyttä, joulu korostaa sukujen sisäänpäinkääntymistä ja suvun valtaa, lahjoissa varallisuuden astetta ja jopa kilpavarustelua.

Neitsyt Mariakin nöyränä ja tahdottomana lapsiastiana on vain arkkityyppi suvun vanhasta heimovallasta nuoreen naiseen.

Jeesuksen opetus oli, että inhimillinen on jumalallista, inhimillisen tulee tulla lähimmäisissä jumalalliseksi tasa-arvossa, hierarkian purkamisessa, jakamisen uhraamisessa, ei Jumalan raiskaaman neitsyen ja uhrikulttuurin muodossa, jossa seimen lapsikin nähdään herkullisena uhrilampaana rituaalinäytelmässä.

Mitä lapset ajattelevatkaan joululauluista, joissa iloitaan Jeesus-lapsen uhriroolista? Iloitsevatko he sen omaksuttuaan myös siitä, että he joutuvat maksamaan isoisänsä eläkkeet veroina, joita isoisä ei itse maksanut vaan kuului vain etuoikeutetujen ikäluokkaan?