* Päivitetty ii
Homoilta on nyt globaali tapahtuma Huffington Post:issa.
Suomessa varsinkin Jari Tervo on varmasti lyönyt ällikällä monet vanhoilliskyyniset faninsa ja ottaa osaa uskonnolliskulttuuriseen keskusteluun epätervomaisen eettisellä kiihkeydellä. Varmasti Tervon uusi rooli Jumalan ruoskana on antanut säväreitä arkkipiispankin vapisevaan ytimeen ja vaikuttanut torstain U-käännöksen tekemiseen.
Puolet ev.lut. piispoista on nyt siis muuttanut ihmiskuvaansa ja suostuu (alustavasti) modernisti puoltamaan jäseniensä painostuksen edessä homoliittojen tavanomaista siunaamista tasavertaiseen tapaan. Eli teologisesti hyväksyvät nyt korkeimman tahon hyväksynnän. Lippusiunaus on jo käytössä - Suomen lippu (ja kenties suojeluskuntien liput lippujuhlissa) ovat piispojen mielestä Jumalan suosima ja valitsema nationalistinen asia.
Vielä kesällä arkkipiispakin julisti hyvin painokkaasti, ettei Ruotsin kirkon tie ole Suomen kirkon tie.
Suomen kirkon tie on taas kulkea Ruotsin kirkon tietä Kuten aina. Loppuun saakka.
Piispojen ei kannata enää puolustaa fundamentalisteja kirkon virkakoneistossa.
Miksi?
Liian kovat panokset kyseessä kirkon verotulojen kannalta. Kansan kapina ravisteli kirkkohallitusta perusteellisesti. Vai ei kirkosta eroaminen kannata?
Voin vain sanoa omahyväisesti, että olen monta vuotta puhunut kirkon ensimmäisestä romahduksesta, joka laittaa piispat nöyrästi vapisemaan seinää vasten ja maagisesti keskittää puheita eettisiksi vanhan kirkkojargonin sijaan. Tässä se tuli vaikka teologikaverini eivät uskoneet suomalaisten kykyyn kapinoida näyttävästi.
Tunsin Wille Riekkisen ennen kuin hän pääsi piispaksi.
Maailman eettisin, empaattisin ja joviaalein akateeminen pappistutkija ja sivistyneiden teologinuorten idoli.
Olin aivan varma, että nyt kirkkoon astui mies, joka ajaa korkealla profiililla homehtuneen moralismin rahanvaihtajat esille keskustelemaan henkisestä väkivallasta - mutta ei. Petyin aika lailla. Hän vaikeni kirkollisen succession perinteiden mukaan saadessaan kolminkertaisen palkan ja väistääkseen muiden piispojen akkamaisen mäkätyksen "kirkon yhteisestä linjasta".
Kuinkas ollakaan, piispojen vaahtoaminen "kirkon yhteisestä linjasta" on haihtunut kuin vaahto auringon paahteessa pienen merenneidon uhrautumistarinassa.
Vanha kuninkaan kirkko teki taktisesti oikeastaan juuri aina sitä samaa kuin mitä piispat nyt ovat tehneet.
Myötäilevät valtaa ja yleistä mielipidettä lisätäkseen valtaansa ja kirkon valtiosidonnaisuuden maksimointia. Sama päämäärä, eri keinot. Aikaisemmin keinoina olivat uhkailu ja hehkuva helvettikuvasto - kun nyt on lavalla näennäinen moderni suvaitsevaisuus kirkon mediaprofiilina ja sirkusviihteenä.
Kaiken takana on pelko - ei omaehtoinen itsepohdinta.
Tämänkertinen mediashokki ei kuitenkaan ole paljastanut kansalle vielä kuinka päin helvettiä asiat kirkossa ovat. Kuinka vakavaa henkistä väkivaltaa ja lasten uhkailua kirkko suosii lestadiolaisten ja viidesläisten työntekijöittensä ja heidän järjestöjensä toiminnan tukemisessa. Kirkkopolitiikka ei välitä protestanttisesta etiikasta.
Kuinka yrmyjen mummojen ympäröimät kirkkoherrat vihaisesti rikkovat säännöllisesti tasa-arvolakia olemalla palkkaamatta erilaisen seksuaalisen identiteetin edustvaia työnhakijoita. Kuinka kirkko jemmaa verotettua rahaa ja samalla tuhlaa huolettomasti budjettiaan näkyvää statusta ilmaiseviin kiinteistöihin humaanin toiminnan sijaan.
Edellinen mediashokki eli julki tulleet kirkon työntekijöiden raiskaamat ihmiset kirkko onnistui taktisesti vaimentamaan.
Huomasitteko?
On aika kestämätöntä, että valtion oikeuslaitos ja mielenterveystyö salli kirkon itse kaapata raiskauksesta ilmoittaneet henkilöt kirkon omaan "terapiaan" eli aivopesuun vaimennettavaksi.
He ovat nyt suomalaisen raiskauskulttuurin tavan mukaan taas hiljaa kokemuksistaan ja kirkonkaan ei tarvitse vielä selvittää satoja muita seksuaalisia ahdistelutapauksia ja psykopaattityöntekijöiden toilailuja.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti