Rasistinen herkuttelu ilman ironiaa - Helena Eronen aatemannekiinina

Aika ihmeellinen ymmärrysyritys perussuomettuneen "sovittelun hengessä" ja pelokkaan sympaattista selittelyä rasistien mielikuvagalleriasta: 

•  Natsiperformanssin varjossa - Jami Järvinen

 Ymmärrys on tärkeää lähimmäisiä kohtaan yhteiselon vuoksi mutta sokea toisen motiivien sympaattinen hälventäminen ja epäpolitisoiminen helpottavaksi  jännitteiden lieventämiseksi ei ole järkevä tapa yrittää lieventää julkista ja ideologista konfliktia.
Ongelma ja yhteiskuntapoliittisesti nolo meininki ei häivy vähättelemällä ja neutralisoimalla. Vastakkainasettelut eivät hälvene vaikka vastakkainasettelujen näkemistä ja tunnistamista halutaan sympaattisesti kieltää kuten kirkot tekivät 1930-luvun Saksassa.


Milloin huumori ei ole ironiaa  - vaan asenteellista ja rasistista huumoria propagandistisessa sekä provosoivassa käytössä?  
 # "Saan sanoa mitä tahansa huumorin varjolla eikä minua saa tulkita huumorin takia")?


1)
Jos ihmisen "koomisessa" kuvailussa skeemana eli määrittelytapana on rasismi (olkamerkit, rodullisesti jaotteleva merkitseminen natsien tyylillä) ja esityksen funktiona on hihitellä fasismin soveltamisen mielikuville ja fasistiselle kuvastolle ratkaisuina niin se ei ole ironiaa "rikollisuuden tunnistamisesta" eikä sarkasmia vaan mielikuvien propagandistista oikeuttamista. Tämä  on selvä skeema vaikka Eronen & opetuslapset väittää jaottelumotiivina ja aiheena olleen "vain rikollisuus ja poliisin vaikeudet".

2)

Erosen visiossa esitellään ja luetellaan fasistisia rasismin konnotaatioita kirjoittajalle vastenmielisistä hahmoista rotujaotteluin esiteltyinä mutta rasismi itse ei ole lainkaan ironian kohteena - joten se ei ole ironiaa vaan funktiona on vain fantasian esittely.
Pääfunktiona on rasistisen asenteen tuottaminen huumoriksi, hauskuutta ja kepeyttä luovaksi tavaksi.

3)

Hahmojen leimaamista ei perustella lain tai rikollisuuden näkökulmasta vaan rodun.

4)

Ironian
täytyy aina olla yllättävällä tavalla käänteistävää, uudestaan suhteuttavaa, yllättäviä konnotaatioita, tavallista tulkintatapaa ravistelevaa mutta syventävää sekä funktioltaan uudella tavalla kohdetta paljastavaa  - tässä Erosen tapauksessa taas inhon ja epäilyksen kohteita esitellään ja lukitaan vain fasistisilla konventioilla (tavoilla) - eli natsien näkyvää rasismia siis ylistetään "hauskaksi" sovellettavaksi tavaksi äärioikeiston kulttuurisessa näkötavassa rasistisen näkökulman itse luomaan mielikuvaongelmaan.
Juridiset rikokset rajataan tässä Erosen visiossa vain rasistiseen konnotaatioon ja "puhtaat suomalaiset" rajataan ideana pois uhkaavista kriminaaliongelmista selvällä "huumorimaisella" tendenssillä ilman mitään kokonaiskuvaa rikosten määrittelyn ja tunnistamisen ongelmista, faktoja tilastoista ja varsinkaan suomalaisten poliitikoiden toimista vakavan ja ison organisoidun rikollisuuden edistämiseksi.

• Rasisimin tunnistaminen on helppoa:

sen suhteellisuudentaju on aivan korostetun pielessä ja kirkuvan todellisuuspakoinen. Rasismilla on aina motiivi, se on keino ajaa omaa yli-ihmisoppia ja puhtausoppia koskematta todellisiin poliittisiin ongelmiin poliittisessa systeemissämme.

• Raiskauskeskusteluisa akateeminen Halla-Aho on heiluttanut rasistista tilastokorttia eikä lainkaan välitä akateemisesti tunnetuista tilastoinnin sosiaalisista arvo-virhe-ehdoista: suomalaisissa raiskaustilastoissa on vakava vääristymä sen takia, että naiset (ja miehet) eivät ilmoita poliisille yleisimpiä raiskaustapahtumia eli omia miehiään, sukulaisiaan, naapureitaan, pomojaan ja työkavereitaan raiskauksesta naisen oman sosiaalisen mainestatusaseman takia kuin vain 3-5% mutta tuntemattomat ja erirotuiset raiskaajat ilmoitetaan säntillisesti poliisille 80% varmuudella.

5)

Perussuomalaisissa toimivien  tuomittujen rikollisten merkitsemisperusteita ja tapoja ei todellakaan esitellä vaan luodaan vain ideologista konfrontaatiota, leimaavaa rotusyyllisyyttä ja toiseutta luovaa viholliskuvaa rasistisilla perusteilla ja vanhoilla teemoilla mielikuvituksettoman "hassusti".
Tätä kutsutaan demonisaatioksi, projisoinniksi, syntipukkien etsimiseksi, ongelmien ulkoistamiseksi; fasismiksi.

Perussuomalaiset eivät halua nähdä kokoomuksen poliitikaan romuttaneen suomalaista yhteiskuntaa vaan poliittisesti ilman valtaa olevien maahanmuttajien.

Kokoomuksellehan tämä on kultaa, kun äärioikeistolaisia suojeleva puolue lietsoo vihaa ja epävarmuutt samalla kun kokoomus tarjoaa kylmää nihilismiä, miellyttäviä talousvalheita, oikeistolaisidentiteetin roolipeliä ja perustelematonta arvokkuutta. Perussuomalaisethan edustavat identtisesti sitä viholliskuviin tukeutuvaa suojeluskuntafasismista johdettua puoluekulttuuria ja tasa-arvoa kaikissa muodoissa vastustavaa oikeistokulttuuria, mitä kokoomuksen edeltäjä oli ennen sotaa ja  vielä jopa  60-luvun alussa alku-kokoomus  Suomessa.

6)

Vääristävä viihde ei ole itsessään ironiaa sillä aito ironia tuottaa aina tiedostamista, todellisten kontrastien ja dikotomioiden terävöittämistä ja empaattisen kaaren vaikka eettisesti kammottava kohde esiteltäisiinkin välillä vulgaarin kevyenä niin historiallista ja moraalista terää eikä fasismin totaalista sadismia ei häivytetä - kuten Chaplinin Diktaattorissa.

Tässä Erosen kirjoituksessa ei paljasteta ihmisen olemassaolon yleistä noloutta ja mekanismeja vaan yritetään vain siirtää perussuomalaisten noloutta ja poliittista avuttomuutta muiden niskoille.

7)

Mikä ironian ero on Jarlan ”natsi ostamassa juutalaissaippuaa”
- ja eduskunta-avustajan leimaavalla olkamerkkirevittelyllä?

•   Jarlan strippi http://i44.tinypic.com/1038jk3.jpg

Saippuastripissä vulgaariuden lähde on näkyvillä vulgaaristi eli vihakulttuurin natsi onnellisena kaupassa "normaalina" natsina, vihaführerin vapauttama kuluttaa vihakulttuurin tuotteita - ironisen huvittavasti mutta paljastavasti, todellisuutta peittämättä.
Kuten samoin Chaplinin Diktaattorissa on ironia mitä Iron Sky:ssa ei todellakaan ole. Chaplinin ironia auttaa tunnistamaan rasismin ja SAMALLA nauramaan sille, tekemään siitä naurettavaa mutta myös pelottavaa samaan aikaa. 

• Huumori voi olla sadistista tai humanistista. Poliittisen huumorin ei tarvitse olla rasistista vaikka se voikin käydä vastustajan heikkouksiin kiinni. Jos poliittisessa huumorissa rasismi tai vastustajan köyhyys on mielikuvien pääkäyttövoima, ei sen perusfunktio ole enää poliittisesti perusteltu vaan vain asenteiden suuntaamista, propagandaa.

Ilmaisulla on aina merkitysarvo ja ilmaisutavan semantiikalla on aina päämäärä. Rasismia ei voi oikeuttaa huumorilla mutta huumorilla voi edistää vihakulttuuria ja syntipukkien rodullista etsimistä todellisten talouspoliittisten ja valtio-oppi-ongelmien sijaan.


8)

Menneisyys vihan voimana.

Suomessakin kokoomus on juhlinut suomalaisia SS-miehiä Saksan armeijassa Venäjän alueen joukkomurhissa toimineina "sotaveteraaneina" sekä sisällissodan joukkomurhien sotarikollisia 90 vuotta tuhansissa kokoomus-pitoisissa juhlissa kunniapaikoilla:

• Kuinka Breivik on sodanjälkeisen fasismin ja fasistien hyväksymisen looginen tuote
  
  < Googlen pikakäännös suomeksi
  
  Englanniksi - parempi käännös kuin suomeksi >
  
  • Breivik and fascism

Tässä originaali ilman käännöstä DN

• Därför ler Anders Behring Breivik