”Perhemurhassa ei kyse rahasta”
Uutislehden otsikko. Journalistin päätelmä.
Journalistin ideologinen ihmiskuva. Täysin pielessä.
On todella tietämätöntä leimata taloudellisesti varakkaan "hyvän" perheen psykodynamiikka ja ongelmakeskeisyys jotenkin vapaaksi statuspaineista ja rahan ongelmista sen tavoittelussa.
Hyvin ideologisesti värittynyt "perinteisen" porvarillinen yhteiskuntanäkemys. Suorastaan taas julistava näkemys onnellisuuden ehdoista uudessa statusyhteiskunnassa. Hyvä perhe rahan suojissa?
Suorastaan tyhmyyttä ilman yhteiskuntatieteiden ja sosiologian perusteita.
- Varakuuden ja toimintakykyisyyden samaistaminen on alhaista yhteiskuntaoppia. Se sisältää implisiittisesti käsityksen, että hyvinvointia ei voi järjestää valtion puolesta vaan kaikki onneen kykenevät kyllä itse järjestävät onnea ja muut putoavat omasta syystään ulkopuolelle onnelan.
Aviopuolison hankinnassakin on toisen tuoma statusarvo muiden silmissä melkein tärkeimpiä tavoitteita piilo-oikeistolaisten porvarillisessa uramaailmankuvassa.
Rahan tavoittelussa, kovissa statusehdoissa "perheen tasosta" ja suuruudenhullun stressaavassa ylenemishybriksessä on kysymys statuksen tavoittelusta - ja myös lapsuuden emotionaalisten traumojen torjumisesta juuri varsinkin kelpaavuuskysymyksissä.
Köyhyys ei todellakaan ole ainoa rahan ympärille kääriytynyt kriisitapaus perheyksikölle vaan rahan ja statuksen tavoittelu tuhoaa yhtä varmasti terveen elämän ja lasten kehitysehtoja kuin köyhyyden häpeä ystävien ja sukulaisten edessä korostuneen oikeistolaisessa menestyjien kapitalismissa.
Tämä journalistin automaattinen "hyvien perheiden" -fantasia osoittaa hyvin selvästi porvarillisen puhetavan hegemonian kulttuurissamme.
Rikkaidenhan pitäisi olla turvassa onnen satamassa? Raha rauhottaa. Helsingissä murhatilastot ovat kuitenkin tasaisesti jakautuneet rikkaiden ja köyhien alueille.
II
Erittäin huolestuttavaa ja pelottavaa oli myös kirkon reaktio.
Valtionkirkoista suurempi ei ole reagoinut näin mahtipontisesti köyhien perheiden joukkomurhaan kuin nyt rikkaan perheen joukkomurhaan - messu tuomiokirkossa. Ja näyttävä itsensäruoskinta.
Tämä ilmiö seuraamuksineen tästä tapahtumasta on kokonaisuutena jo farssi - ajankuva.
Kunhan rikkaat pidetään rauhallisina turvallisuudenharhassaan.
Myös poliisi osoitti porvarillisen statusyhteiskunnan aakkosia, kun rikkaan perheen pojan kuolema Glo-hotellissa aiheutti valtavan laajan (ja kalliin) poliisioperation ja todella nopean oikeudenkäyntiprosessin - mitään vastaavaa ei ole köyhien huumeidenkäyttäjien yliannostuskuolemien puolesta nähty.
Yhteiskuntaluokkien epäyhteiskunta.
Alunperin kirkko todellakin kirjaimellisesti istutti suomalaiset ruotsalaisten aateliston maailmankuvaan istuttamalla ihmiset penkkeihin hierarkisesti rahan määrän mukaan. Rikkaimmat saivat olla lähempänä pappia ja Jumalaa. Kirkon tärkeä valistustehtävä, ah, ne kirkon perinteet.
III
Sauri julisti taas mediatiedotteessaan tämän tapauksen johdosta, että on olemassa nopeita keinoja häpeän ja ahdistuksen ongelmiin.
Tämä ei ole totta.
Tämä on taas vihreiden oikeistolaista meikkipolitiikkaa ja oikeistodemagogiaa, jolla väitetään että kokoomuksen uusliberalistinen valtionpurkuideologia ei aiheuta ihmisuhreja vaan ihmiset voivat "valita" kohtalonsa". Tsemppihengessä. Eliitin mielipahaa lieventääkseen.
Kun versiotamme ruotsalaista hyvinvointivaltiosta on poliitikoiden tahdosta ja kokoomuksen painostuksesta purettu 20 vuotta, puretaan myös ihmisten keskinäinen luottamus ihmisarvon perustarpeista, jotka on periaatteessa perustuslaissa hyvin kuvattuna vuosisadanalun sosiaalidemokraattien unelman mukaan.
Nyt luodaan köyhyyden pelotekuilu asenneilmastoksi ja "kannustimeksi", jossa varakkaiden on luotava itsetyytyväinen statusroolinaamio itselleen, jotta voisivat selkeästi osoittaa kuuluvansa selviävien ja voittajien joukkoon erotuksena kurjalistosta. Elämän sankareiksi.
Elitistinen kukkoilu lisääntyy jopa lasten harrastusten ollessa statustodisteita perheen kunnollisuudesta. Lapset valitsevat yhä tarkemmin vaatteiden ja kännykän mukaan ystävänsä. Sosiologisessa tutkimuksessa suomalaisten lasten mielestä pahin haukkumasana vuonna 1999 lamanjälkeisen nousukauden alettua oli "luuseri". Varmaan on vieläkin.
Entisen tuttavani rikas mies repi vaimonsa ostamat lasten- ja nuortenvaatteet, koska niitä ei oltu ostettu Stockmannilta. Terveen statusporvarin reaktio?
Köyhien häpeätaakkaa lisätään ja ihmiset valitsevat ystävänsä ja avioparinsa tiiviimmin omasta yhteiskuntaluoksataan.
Kokoomus on rakentamassa uutta luokkasotaa SDP:n tuella.
Se luokkasota käydään verbaalisissa ja kikattavissa koulukiusaamisissa, ihmisten hahmottomissa häpeäreaktioissa, ihmisten ylimielisyyden reaktioissa ja jopa lastentarhassa "Meidän isällä on...".
- Pekka Sauri: Syyllisyyteen ja häpeään löytyy apua 14.4.2012
" Meitä suomalaisia järkyttää uutinen, jonka mukaan perheenisä oli surmannut vaimonsa ja pienet lapsensa ja surmannut sen jälkeen itsensä ajamalla rekan alle. Perhesurmia on viime vuosina tapahtunut useampia.
Haluan muistuttaa, että Suomessa ihminen saa halutessaan apua pahimpaankin elämän ahdinkoon. Syyllisyyden ja häpeän voittaminen on mielenterveyden perusta. Jos tilanne tuntuu mahdottomalta umpikujalta, maastamme löytyy lukuisia kriisipuhelimia ja auttavia verkkopalveluita, joista saa tietoa osoitteesta www.apua.info. Viime kädessä voi aina soittaa hätänumeroon 112."
IV
Raha ja statushierarkia ovat osa ihmiskunnan keskeistä ongelmaa.
Sodat ovat olleet lähes aina eliitin kunniakäsityksiin ja statuksen korottamiseen liittyviä ryöstöretkiä. Näin Ruotsikin aloitti rikastumisensa yksinkertaisesti 30-vuotisen sodan ryöstöretkillä, suomalaiset sotilaat eturiviin pakotettuina. Svea mamman ja "protestanttisen kirkkouskon" puolesta.
Sodat ovat aina eliitin joukkoon keinolla millä hyvänsä tiensä raivanneiden psykopaattien statement eli julistus heidän suhteestaan ja näkökulmastaan maailmaan. He näkevät ihmiset vihollisina, onnen kiinnitettynä jyrkkään hierarkiaan, toisten käyttämisen alipalkattuun työhön rikkaiden rikastuttamiseksi - ja naiset voitonmerkkeinä, jälkeläisten edustavina tuottajina.
- Jo ihmisapinoiden kesken ei hyväksytä epäreilua ruuan jakoa. Altruismi on terveessä nisäkäsyhteisössä sääntö eikä poikkeus.
- Tutkija: 90-luvun menestyjät uusi sosiaalinen ongelma
Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä kertoo olleensa pitkään huolestunut siitä, miten käy 20 vuotta noususuhdanteessa eläneelle sukupolvelle.
Rimpelän mielestä ongelma näyttää vaivaavan nimenomaan miehiä. Hän etsii syitä uudenlaisesta häpeästä, mikä liittyy kulissien kaatumiseen.
- Jos olet tavallisessa duunarihommassa ja jäät työttömäksi, niin sitä tapahtuu paljon ja sun elämä ei välttämättä sillä tavalla katoa. Mutta jos olet ollut tällaisessa menestyvässä roolissa, niin tämä häpeä on aika voimakas elementti, mitä en ainakaan itse osaa tunnistaa aikaisemmalta ajalta.
http://m.yle.fi/w/uutiset/kotimaa/ns-yduu-3-3411218
www.guardian.co.uk
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti