Kysymys fundamentalistisen uskontokeskeisessä maailmankuvassa ja todellisuuden/ilmiöiden tulkinnasta uskonnollisesti/perinnetietoisesti on ennen kaikkea kysymys
merkityksettömyyden tunteen pelosta. Tyhjyyden torjunnasta. Uskonnollisen kulttuurin muuttumattomuuden prinsiipistä, perinteen ehdottomuudesta. Yksilön alisteisuudesta ryhmän valitsemille tulkinnolle.
Maailmankaikkeuden inhimillistämisessä, jumalaidean ihmiskeskeisyydessä ja ihmiskeskeisen merkityksen ehdottomuudesta "todellisuuden" ehtona.
Suur-Helsingin kristillisen seurakunnan koulussa "
tiedekriittistä" kreationismia (älykäs suunnittelu, intelligent design, ID-oppi) opetetaan biologiankin tunnilla. Opetusviraston, opetushallituksen ja opetusministeriön luvalla.
Kuuntele rehtori
Jan Cedercreuz:in haastattelu.Häntä ei paljoa haittaa, jos oppilaiden biologian ymmärrys ja maailmankuva on hämmentynyttä sitten myöhemmin lukiossa. Uskonto on suurempi kun tiede. Uskonnollisen tulkinnan kunnioittaminen on hänen mielestään kriittisyyttä. Tiede ei saa häiritä kristittyjen perheiden ihannetta lapsen uskosta, lasten muokattua elämäntapaa eikä muokata heidän maailmankuvaansa - vaan uskonnon on kontrolloitava tiedettä puhtaan uskon suojelemiseksi. Tiede on oltava
uskonnolle alisteinen, jotta uskonnollinen maailmankuva (oikeastaan ihmiskuva) säilyisi puhtaana.
Uskonnollisessa fundamentalismissa on kyse kaikkien ilmiöiden inhimillistämisestä ihmiskeskeiseksi. Siksi juuri maakeskeinen planeettasysteemi oli niin "jumalallista" kirkolle. Maakeskeinen maailmankaikkeus on uskonnon metafyysinen kuva ihmisen luomasta sosiaalisesta todellisuudesta, ihminen kaiken merkityksellistäjänä uskomusten kautta. Uskonnoissa on aina ollut maailmanpuuta ja maailmannapaa, jossa koko maailmankaikkeus on luotu ihmiskeskeisenä tapahtumana.
Universumi ja luonnon lait ihmistä varten.
Kun premissinä on
ajaton totuus eli uskonto, yksilön havainnot ja päätelmät ovat turhia yliajallisen totuuden eli perinteen edessä. Vaikka uskonto on ihmiskeskeinen, yksilö on ihmiskeskeisen maailmankuvan kannalta turha käsite. Kuinka me ymmärrämme, kuinka me tunnemme, mikä on yhteisesti oikein ja autuaallista. Ihmiskeskeinen periaate on ideologisassa aivan eri periaate kuin yksilökeskeinen periaate.
Identiteetti samankaltaisuuden autuuden kautta.
Arvot arvioita tärkeämpiä.
Maailmankaikkeuden merkityksen antaakin näin ihmisen turvallisuudentunne.
Jumalalla merkitty ja selitetty ilmiötodellisuus merkitsee rigoristisen uskonnolliselle ihmiselle "mielekästä" todellisuutta. Kaikki ilmiöt ovat tulkittavissa jumalien viestinnäksi ihmisille. Ukkonen merkitsee luonnollisesti suuttunutta jumalaa ja tsunami Jumalan tekstiviestinä saa piispan itkemään sen viestiominaisuutta, miksi Jumala tämän nyt sallii, kunka Jumalan tahto on luettavissa tsunamista.
"Miksi Luoja sallii ihmisiä kohdeltavan tällä tavoin?". Tsunami herätti piispa Eero Huovisessa syvän (uskonnollisen) tunneliikutuksen, arkaaista kunnioitusta ja pelkoa ihmistä suuremmista, elämää määrääviä voimia kohtaan.
Uskonnollinen ihminen saa suurta tyydystystä nöyryyden tuntemusten ja nöyrtymisen rituaalien kautta, silloin hän ei uhmaa suurempia voimia, maailmankaikkeuden alfaurosta - ja voi jopa saada Suuren Tuntemattoman omalle puolelleen maagisesti.
Ihminen on homo religiosus, uskonnollinen ihminen. Ihminen
rajaavan ja emotionaalisen tietoisuutensa takia pyrkii merkityksellistämään aivan kaiken. Kukaan ei pääse uskonnollisesta leistmistaipumuksista. Ihmisen tietoisuus ei halua jäädä eptietoisuuden tilaan ja yleensä ihminen arvottaa kaiken, jopa sen, mitä ei käsitä. Uskonnollinen ihminen pyrkii hallitsemaan jopa tulevaisuuden virtuaalisesti valittujen merkitysten profetioilla.
"Jos suutelen onnentalismaania ennen jalkapallo-ottelua, seurani voittaa". Kaikella olevalla täytyy olla tällöin tarkoitus, kaikella tapahtuvalla päämäärä, tehtävä.
Evoluutio periaatteena on näin ajateltuna mieletön ja kauhistuttava kaaos ilman auktoriteettia. Vain isähahmo voi antaa arvon ja mielekkyyden tappajavalaillekin. Vain jumalat voivat hallita luontoa, joka muuten olisi kiehuva soppa ja ihminen eläin muiden joukossa.
Luonnonuskonnoilla on monoteistisiin uskontoihin verrattuna paljon realistisempi ihmiskuva. Ihminen on lähes eläin muiden eläinten joukossa. Ihmisen on kuunneltava sieluoppaita, eläinten viisautta ja luonnon kuisketta voidakseen saavuttaa harmonian luonnon kanssa. Harmonia on näin jumaluus, panteismi. Ihminen ei ole jumaluuksien toiminnan päämäärä vaan ihminen on vain osa universumia ja suurempia lakeja. Ihmisen kokemus kokremmast tietoisuudesta ei ole erillinen luonnon voimista. Jumaluudet ovat silloin luonnon manifestaatioita ilman uskonnon "pelastussuunitelmaa" ja muiden ihmisten fasistista samankaltaistamista ideologian mukaiseksi. New age-uskontofilosofiat ovatkin tavallaan paluuta luonnonuskontojen panteistiseen ja elastiseen mailmankuvaan. Periaatteessa näin vaikka ovatkin useinmiten hyvin kaupallisia ilmiöitä.
Auktoriteettiyhteisöissä ja monoteistisissa uskonnoissa ryhmän/yhteisön muodostumisen mahdollisuutta ei nähdä ilman johtajaa ja tarkkaa hierarkiaa. Ryhmän poliittinen johtajakeskeisyys on mikrokosmos ja jumalat saman sosiaalisen koheesion makroilmiö, heijastuma, ihanneprojisio.
Mikään ei saa olla sattumaa ihmiselle, joka tukeutuu rituaalisesti hallittavaan ja fundamentalistiseen maailmankuvaan. Elämä on kasvatuslaitos, jossa kärsimyskin jalostaa. Kaikelle luodaan turvallinen ja kognitiivinen merkitys, jopa holokaustille, tsunamille, syövälle ja kansantanssille.
Fundamentalisti pelkää ensisijaisesti hylkäämistä ja "epäpuhtautta", kelpaamattomuutta ryhmälle.
Ristiriitojen ensisijainen ratkaisu on homogenia. Ryhmän alkeellisin sidos on samankaltaisuus niin uskomuksissa kuin arvoissa. Ryhmän arvovalta on ollut sitä suurempi, mitä kattavammat selitykset maailman ilmiöille ryhmä antaa. "Perhekeskeinen kristillisyys" on useinmiten vain kontrollikeskeistä rymäkuria. Yhteisö, jonka perheyksiköt toteuttavat tiukasti nuorten ajattelun kontrollia ja yksilön toiminnan ja tunnesiteiden sitomista ohjatun aktiviteetin ja rajoitteiden kautta.
Arkkipiispa Jukka Paarma ei ymmärrä kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) ehdotusta valtiopäiväjumalanpalvelusten lopettamisesta.
Sdp:n kansanedustaja Erkki Tuomioja ihmetteli torstaina verkkosivuillaan, ettei valtiopäivien avajaisten juhlamenojen poistamista ole juuri puhuttu perustuslain uudistamisen yhteydessä. - IS
Suomen kirkkolaissa valtio määrittää kirkon olemuksen, perustoiminnan ja pitää siis kirkkoa valtion olennaisena osana sitä määrittäessään.
Kun luodaan kaikkein puhtain ja moraalisin Olento, luodaan merkityksellistävä keskipiste. Mielekkyyden universumi. Olento, joka tietysti on meidän ryhmämme puolella ja joka auttaa oikeiden rituaalien kautta. Jos valtiopäivien Jumalanpalveluksessa pyydetään jumalan siunausta poliittisille päätöksille, on sen käänteisenä ajatuksena sitten se, että jos valtio hylkää kirkon Jumalan, valtio jää ilman Jumalan siunasta ja Jumala hylkää valtion.
Raamatun/Tooran maailman luomistarina on analoginen ryhmän järjestyksen luomiselle ja ryhmäkurille. Jumala asettaa
tietoisuuden ehdot paratiisiklubin jäsenyyden ehdoksi.
Paratiisista pois ajaminen on metafora ryhmän lämmöstä, merkityksenannosta, selkeydestä ja ehdottomuudesta karkoittamista. Kun yksilö poimii itsenäisesti hyvän ja pahan tiedon puusta omin ehdoin hedelmän, hän hylkää ryhmän luoman paratiisillisen eheyden illuusion ja joutuu pois ryhmäparatiisista.
Tiukat arvot ja kaikenkattavat uskomukset muodostavat homogeenisen ryhmäideaalin - ja voi sitä yksilöä, joka ei tahdo noudattaa ryhmän tahtoa ja tyyliä. Kun maailmankaikkeudessakin uskotaan samalla olevan tiukka järjestys ja määritelty tarkoitus, on yksilön mukauduttava ryhmänkin uskomuksiin syyseuraussuhteista, jotta hänellä olisi merkitystä ryhmän merkitystodellisuudessa.
Fundamentalistinen moralismi ja arvofiksaatio on pohjimmiltaan yksinkertaisesti
sosiologinen ilmiö, silloin kun ryhmä muodostetaan hyvin patriarkaalisen ja hierarkisen perhe/suku konstruoinnin kautta. Vain ryhmän hyväksymä tieto on oikeaa tietoa ja perinteen kunnioittamista. Luonnonuskonoissa voi uskonnollisus ola täysin yksilön oman luontokokemuksen muovaamaa ja hyvin dynaamista, varioivaa. Yksilön oma luontosuhde ja näyt ovat yksilöllinen uskontoprosessi, yksilön meditaatio käsittämättömän ja mahdollisen rajamailla.
Perinne on jatkuvuuten panostavan ryhmän identiteetti. Muuttumattoman merkityksen painottaminen.
Perinne on muotti ja rajaava kehys, jolla mielekkyys määritellään ilman filosofisia kysymyksiä.
Suomalaiset ovat nyt aika uskonnollista kansaa, lähelle jenkkien tasoa neuroottisessa uskontokulttuuriin tukeutumisessa. Kirkkoon täytyy hyvän kansalaisen kuulua, hyvien tapojen ja perinteiden kunnioittamisen mukaisesti, "sopuisasti", vaikka ei uskoisikaan kirkon opetuksia. 82% suomalaisista kuuluu kirkkoon mutta joista neljäsosa ei pidä itseään ollenkaan uskonnollisena. Valtiolla ei ole vielä ollut todellisuudenhallintaa ilman kirkkoa. Sota-aikanahan propagandaministeriömme työntekijöistä 60% oli teologeja.
Maailmankaikkeuden merkitystä tiede ei voi määritellä. Vain ihminen voi antaa elämälle merkityksen käsitteiden kautta mutta tämä metatietoisuus ei voi tehdä turhaksi evoluutioprosessin tieteellisiä havaintoja. Evoluutioprosessia on aika turha tehdä turhaksi tai epäolennaiseksi - ilman valheita ja totalitaaristä yhteisökäsitystä.
Uskonnollisissa kouluissa
oppilaan tieteellisestä ymmärryksestä tehdään valitettavasti arvokysymys. Arvostuskysymys ja sosiaalinen ongelma. Näin tehdään nuorelle selväksi, että eri tavalla ymmärtävä joutuu ryhmäpaineen kohteeksi, on erilaisena ryhmäidentiteetin uhka ja tuottaa muille ahdistusta. Harmonia olkoon teidän kanssanne ja ajatusten samankaltaisuuden onni.
Pseudotiedettä kristityille
Skepsis ry. myönsi tämänvuotisen Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uudelle Tielle sen kustantamien Tapio Puolimatkan kirjojen Usko, tiede ja Raamattu sekä Usko, tiede ja evoluutio vuoksi. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja arvioi, että professori Tapio Puolimatkan tiede- ja evoluutiokriittiset kirjat ja Helsingin Sanomissa 15.11. julkaistu Vieraskynä-kolumni ovat "jenkkien kiilastrategiaa puhtaimmillaan" ja "ala-arvoista ihmisten harhauttamista professorin arvovallalla".
- Kaikkein paheksuttavinta on se, että Puolimatka koettaa ujuttaa kreationismin tieteen tilalle kouluihin. Hän puhuu kriittisen suhtautumisen opettamisesta koululaisille mainitsematta koskaan, että kyse on aivan pelkästään Jumalasta ja uskonnosta. - Jos kukaan kirkon puolelta ei mitenkään reagoi ja protestoi, jää helposti sellainen käsitys, että kaikki kirkon väki on "litteä maa, 6000 vuotta sitten luotu" -porukkaa, jonka kanssa kukaan järkevä ihminen ei tietystikään halua olla missään tekemisissä. -
.
Tekstit
