Suomen yliopistohanke hämmästytti Euroopan korkeakoulujohtajia
Euroopan korkeakoulujohtajat eivät vakuuttuneet Suomen innovaatioyliopistohankkeesta. Tampereen yliopiston rehtori ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Krista Varantola kertoi Suomen suunnitelmista Euroopan yliopistojen liiton EUA:n kevätkokouksessa Barcelonassa viikonloppuna. "Kuulostaa huolestuttavalta kehitykseltä, Suomihan on ollut tähän asti esimerkkimaa muun muassa tutkimusrahoituksessa", arvioi EUA:n hallituksen jäsen Frans von Vught kuultuaan Varantolan esityksen Suomen yliopistouutisista. helsingin sanomat
MOT: Huiputusyliopisto
Tiede ja taide halutaan valjastaa palvelemaan yritysten tuotekehitystä. Toimittaja Riikka Kaihovaara.
-- YLEn Areenalla
MOT: Tietovuotorahasto
Sitra voi käyttää yrityksiltä saamiaan luottamuksellisia tietoja omissa hankkeissaan ja omistamiensa firmojen eduksi. Toimittaja Simo Sipola.
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Huipputusta MOT
Miten voi olla mahdollista, että korkeakoulua käymättömät ja jokseenkin sivistymättömät ministerit ovat runnomassa "huippuyliopistoa" läpi? Eli bisneseliitin lobbaamana yliopistosta halutaan itseasiassa amis, ammattioppilaitos.
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Neiti Mannerheim
- editoitu iii -
Taas on Mannerheim-keskustelu kiihtynyt.
Ikonin palvojat ja kuvainkaatajat ovat taas varpaisillaan.
Animaattori ja kirjoittaja Katariina Lillqvist on saanut uhkailuja. Kovaa peliä.
Ja varmaa on että nimenomaan sisällissodan valkoisten sotilaiden jälkeläisiltä. Mannerheim-kultti elää. Puhtaat sankarit, jotka puhtain mielin olivat liittämässä Suomea Saksaan. Ja mikäs voisi olla jääkärien jälkeläisten suurin kauhu, että isä aurinkoinen, oma varakeisarimme ja isäkuvien myyttinen esikuva olisikin ollut homoseksuaali tai bi.
Murhattujen ihmisten selvittämättömistä kohtaloista ja määrästä ei tarvitse ahdistua mutta suuren hohtajan seksuaalisesta suuntautumisesta kylläkin. Ikonin kultasilaus ei saa hilseillä.
Mannerheim-kultti luottaa yhä tähän fantasmaan kansakunnan isäjumalahahmosta, taistelevien miesten aina sotaan valmiina olevaan sankariin, aina valmiina käsivarsia myöten verisiin taisteluihin.
Mannerheim on patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen toteemi. Patriarkaatit perustuvat ajatukseen, jossa perheen pää on isä ja jolla on valta. Vain vallan omaava mieshetero on tässä katsannossa turvallisen elämänhallinnan lähtökohta. Muu on uhkana selvääkin selvemmälle maailmanjärjestykselle.
Mitä haittaa on Mannerheimin ikonisessa palvonnassa? Menneisyyden vääristäminen. Tosiasioiden unohtaminen. Puhutaan vapaudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä vaikka Mannerheim oli suostunut liittämään Suomen Saksaan sisällissodan seurauksena ja vaikka teloitukset olivat lainvastaisia murhia. Mannerheim oli lainsuojaton mutta oman armeijansa takia virkamiehien suosiossa.
Mitä on infantiili fasismi?
Infantiili fasismi on ihmisen fiksoitumista lapsen anaaliin vaiheeseen, jossa täytyy olla hyvin jyrkkä isä-/äitihahmo, joka asettaa rajat - muuten lapsi tahraa seinät ja lattiat ilman voimallista hahmoa. Infantiilissa fasismissa ihaillaan johtajia, jotka osoittavat mitä verisemmin ja sivistyksestä riippumatta rajat ihmisille, jotka haluavat jäädä lapsen rooliin koko elämän ajakseen. Silloin ei tarvitse tuntea vastuuta ajatuksistaan eikä kehittyä ihmisenä ja vielä vähemmän tuntea empatiaa lähimmäisiään vastaan. Kaikki on silloin mustavalkoista eikä tarvita pohdintaa ja itsensä tuntemista. Kaikki annaetaan valmiina, käskyinä ja kaikki on taistelua, aggression vapaata kohdistamista "vihollisiin". Sivistys ja itseymmärrys korvataan regressiivisillä aggression avoimella kanavoinnilla. Suuria tunteita, tunteiden käsittelemättömyyttä, kannibalismia.
Juuri siksi heteroseksuaalisuus on fasisteille yksi tärkeistä luokiteluista. Kun kuuluu puhtaaksi ja todistettavaksi heteroksi, "biologisesti tarkoituksenmukaiseksi", kaikkea muuta on vihattava selvien luokittelujen mitätöitymisen uhkana. Fasismi on puhtauden ja selkeyden tarvetta infantiilin lapsen lailla. Me ja ne muut.
Inantiili kulutushysteria on fasismin lähisukulainen.
Katariina Lillqvist kommentoi blogissaan kädenvääntöä poistuvien sukupolvien kanssa:
Jos muistatte sen YLE:n suuret suomalainen-"äänestyksen", jonka Mannerheim voitti, niin itse olen ainakin kuullut sisäpiirin huhuja että Matti Nykänen olisi ollut sen äänestyksen todellinen äänikuningas - mutta kuin sopivasti olikin virallisesti vain 11, juuri 10 esiteltävän huippukulttuurihahmon ulkopuolella. Uskottavaa?
Lisäksi olen kuullut tarkkoja kuvailuja Mannerheimin esteettisistä taipumuksista ihmisiltä, jotka ovat nähneet Mannerheimin jotensakin neuroottisen valokuva-albumin Mannerheim-museossa täynnä alastomien poikien kuvia muinaiselta vakoiluretkeltään Kiinan alueilta.
Mannerheimin puhtaaksi pesijöitä Hannu Salama arvostelee vielä yhden epämiellyttävän käänteen unohtamisesta: Mannerheim oli vannonut uskollisuudenvalan Venäjän tsaarille. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen moni vastaavan valan vannonut taisteli viimeiseen saakka tsaarinsa puolesta.
– Missä oli meidän suuri Mannerheimimme? Hän lähti lätkimään. Siihen aikaan kun minä olin sotaväessä sellaista tyyppiä sanottiin sotilaskarkuriksi.
Taas on Mannerheim-keskustelu kiihtynyt.
Ikonin palvojat ja kuvainkaatajat ovat taas varpaisillaan.
Homoyhteisössä Mannerheimin homoudesta on huhuttu jo pitkään- HS fi
Animaattori ja kirjoittaja Katariina Lillqvist on saanut uhkailuja. Kovaa peliä.
Ja varmaa on että nimenomaan sisällissodan valkoisten sotilaiden jälkeläisiltä. Mannerheim-kultti elää. Puhtaat sankarit, jotka puhtain mielin olivat liittämässä Suomea Saksaan. Ja mikäs voisi olla jääkärien jälkeläisten suurin kauhu, että isä aurinkoinen, oma varakeisarimme ja isäkuvien myyttinen esikuva olisikin ollut homoseksuaali tai bi.
Murhattujen ihmisten selvittämättömistä kohtaloista ja määrästä ei tarvitse ahdistua mutta suuren hohtajan seksuaalisesta suuntautumisesta kylläkin. Ikonin kultasilaus ei saa hilseillä.
Mannerheim-kultti luottaa yhä tähän fantasmaan kansakunnan isäjumalahahmosta, taistelevien miesten aina sotaan valmiina olevaan sankariin, aina valmiina käsivarsia myöten verisiin taisteluihin.
Mannerheim on patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen toteemi. Patriarkaatit perustuvat ajatukseen, jossa perheen pää on isä ja jolla on valta. Vain vallan omaava mieshetero on tässä katsannossa turvallisen elämänhallinnan lähtökohta. Muu on uhkana selvääkin selvemmälle maailmanjärjestykselle.
Mitä haittaa on Mannerheimin ikonisessa palvonnassa? Menneisyyden vääristäminen. Tosiasioiden unohtaminen. Puhutaan vapaudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä vaikka Mannerheim oli suostunut liittämään Suomen Saksaan sisällissodan seurauksena ja vaikka teloitukset olivat lainvastaisia murhia. Mannerheim oli lainsuojaton mutta oman armeijansa takia virkamiehien suosiossa.
Mitä on infantiili fasismi?
Infantiili fasismi on ihmisen fiksoitumista lapsen anaaliin vaiheeseen, jossa täytyy olla hyvin jyrkkä isä-/äitihahmo, joka asettaa rajat - muuten lapsi tahraa seinät ja lattiat ilman voimallista hahmoa. Infantiilissa fasismissa ihaillaan johtajia, jotka osoittavat mitä verisemmin ja sivistyksestä riippumatta rajat ihmisille, jotka haluavat jäädä lapsen rooliin koko elämän ajakseen. Silloin ei tarvitse tuntea vastuuta ajatuksistaan eikä kehittyä ihmisenä ja vielä vähemmän tuntea empatiaa lähimmäisiään vastaan. Kaikki on silloin mustavalkoista eikä tarvita pohdintaa ja itsensä tuntemista. Kaikki annaetaan valmiina, käskyinä ja kaikki on taistelua, aggression vapaata kohdistamista "vihollisiin". Sivistys ja itseymmärrys korvataan regressiivisillä aggression avoimella kanavoinnilla. Suuria tunteita, tunteiden käsittelemättömyyttä, kannibalismia.
Juuri siksi heteroseksuaalisuus on fasisteille yksi tärkeistä luokiteluista. Kun kuuluu puhtaaksi ja todistettavaksi heteroksi, "biologisesti tarkoituksenmukaiseksi", kaikkea muuta on vihattava selvien luokittelujen mitätöitymisen uhkana. Fasismi on puhtauden ja selkeyden tarvetta infantiilin lapsen lailla. Me ja ne muut.
Inantiili kulutushysteria on fasismin lähisukulainen.
Katariina Lillqvist kommentoi blogissaan kädenvääntöä poistuvien sukupolvien kanssa:
Paradoksaalista sen sijaan on, että Uralin Perhosen sensuurisota alkoi yhden valokuvan ja muutaman puffihaastattelun perusteella ennenkuin vastapuoli edes katsoi elokuvaa. Kuumakalleista ylimpänä hyörii kenraali Gustav Hägglund, jonka mielenrauhaa animaation kuvat Mannerheimistä helvetin esikartanoissa ja samarkandilaisen teehuoneen divaanilla syvästi järkyttävät. Absurdeinta taistossa on se tosiseikka, että ylintä esivaltaa edustava raskaan sarjan haukka käy täysin vakavissaan 30-senttisen, raudasta ja paperimassasta rakennetun surrealistisen nuken kimppuun...
Yltiöisanmaalliset fundamentalistit vaativat animaatiota poistettavaksi YLE:n ohjelmistosta, tuottajille ja tekijöille langetetaan jos jonkinlaista fatwaa mutta huvittavinta kaikessa on että itse tarinassa ei ole mitään uutta. Se esitettiin ensimmäistä kertaa samannimisenä radiokuunnelmana vuonna 2004 Yle1:n Todellisia Tarinoita-sarjassa, ja syksyllä 2005 se edusti Suomea Prix Italy-kilpailussa Milanossa. Italialainen ja kansainvälinen radioyleisö otti vanhat pispalalaistarinat avoimin korvin vastaan, ja teosta kiitettiin mm. vertaamalla sen mielenmaisemaa Bertoluccin kuuluun 1900-elokuvaan.
Jos muistatte sen YLE:n suuret suomalainen-"äänestyksen", jonka Mannerheim voitti, niin itse olen ainakin kuullut sisäpiirin huhuja että Matti Nykänen olisi ollut sen äänestyksen todellinen äänikuningas - mutta kuin sopivasti olikin virallisesti vain 11, juuri 10 esiteltävän huippukulttuurihahmon ulkopuolella. Uskottavaa?
Lisäksi olen kuullut tarkkoja kuvailuja Mannerheimin esteettisistä taipumuksista ihmisiltä, jotka ovat nähneet Mannerheimin jotensakin neuroottisen valokuva-albumin Mannerheim-museossa täynnä alastomien poikien kuvia muinaiselta vakoiluretkeltään Kiinan alueilta.
Mannerheim - sankarikultti elää
.
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Tulppa nimeltä Mauno
Varsinkin tietoyhteiskunnassa tieto on valtaa.
Ideologisesti ohjatut yhteiskunnat ovat tietoyhteiskuntia.
"Tieto" määritellään ideologisesti hyväksi tai pahaksi.
Paha tieto uhkaa "ideologista yhtenäisyyttä".
Tiedon pimittäminen on vallan ehto.
" NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.Ja rakas presidenttimme Halonen jatkaa samaa linjaa pitämällä Koiviston ja Kekkosen arkistot kiinni. Maanisämme saavat maatua rauhassa omien valtakeinottelujensa päällä. Kekkosen jälkiperintönä varsinkin mystisen massiivinen kymmenien miljoonien omaisuus on vielä arvoitus, niin alkuperältään kuin kooltaankin.
Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.
- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.
Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin. Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.
- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan. - IS fi
Suomi on myös ainoa länsi-Euroopan maa, jossa on käytännössä yksi ainoa valtakunnallinen sanomalehti. Monopolimediassa tiedon pimittäminen on se suurin poliittinen voima.
Sotatuomareiden arkisto on myös ideologisen lukon takana, jotta joukkomurhat eivät rasittaisi Suomen valkoista omaatuntoa vuosilta 1917-1945.
.
sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008
Perusdraamaa Oscar-tilaisuudessa
Aika mielenkiintoinen yllätys Oscar-ehdokkaista on Juno. Pienen kuvion peruskauraa. Tyttö, vahinko, elämänhallinta ja rakkauden määritteleminen turhia huolehtimatta.
Sekä parhaan elokuvan että käsikirjoituksen että ohjaajan että näyttelijättären ehdokkaana. Huh. Juno. Tavallinen elokuva pylvään päässä. Esimerkkinä.
Kun miettii syitä tämän filkan nosteeseen niin näyttää siltä, että joka Oscareihin valitaan aina ultrapositiivinen, elämäntoivoa antava moraliteetti. Merkiksi "paremman todellisuuden" mahdollisuudesta. Juno on moraliteetti. Raskaaksi tulevan tytön rooli- ja identiteettikriisi ja ongelmat ikään kuin haihtuvat rakkautta täynnä olevassa maailmassa. Ihana Hyvä Todellisuus paljastuu. Vain rakkautta tarvitaan. Se toiveiden ydin, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.
Realistista?
Propagandaa?
Kuinkahan moni päähenkilön ikäryhmän nuori kokisi tämän elokuvan realistisena? Siis uskottavana tässä omassa elämässään. Moni varmasti pitäisi tätä hyvänä, romanttisena ja lohduttavana elokuvana, mutta realistisuus on sinänsä hieman eri määre. No, elokuvanhan ei tarvitse olla realistinen kun tämänkin elokuvan genre on elämänläheinen elokuva. Elämänläheisyys liitetään sitten käsitteeseen toivo. Paremmasta. Esimerkillisestä.
Eli olisiko toisenlainen loppuratkaisu ja esim epäkypsän nuoren ahdistuksen kumuloituminen positiivisen tsemppaamisen jälkeen tiputtanut tämän elokuvan pois Oscar-karkeloissa.
Luulisin.
Tämän elokuvan porkkana on käsitteellisesti ja symbolisesti ihailtava nuori, joka haluaa ja kykenee ottamaan aikuisen roolin ja vastuun mahdollisimman nuorena. Ällistyttävästi, ihailtavasti. Fantastista!
Tämäntyyppisessä elämänläheisessä elokuvassa ristiriita on vain aloituksen motivaatiolinko, samannapaisen magneetin hylivä voima toiselle samannapaiselle magneetille, ja suuri valaistuminen voimanlähteenä itseoikeutettu elokuvan "kaari". Hahmoilla ei tunnu olevan sisäistä ristiriitaa muuta kuin alkulaukaukseksi. He ovat vain oppilaita rakkauden luokassa. Kipuilua on, epäuskoa annosteltuna, on toki, että draamaksi tunnistaa mutta ihmisen pimeä puoli on vain lavaste elämän toivoa antavalle tarinalle. Eli päähenkilö on funktio positivistisessa rakkauden vyörytyiksessä. Suorittaja annettuun tilaukseen.
Kertomuksen pääosassassa eivät ole roolihahmot vaan kirjoittajan toivekuva, jonka kautta toinen todellisuus työntää sivuun tämän todellisuuden esteet, rajoitteet ja lainalaisuudet. Jossa roolihahmot suorittavat pelastavaa tarinaa paremmasta maailmasta automaattiohjauksessa. Nuorista kuoriutuu aikuinen kuin appelsiinia kuorimalla.
Kaikki valaistuu.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa todellisessa maailmassa mutta tämä kertomuspakkaus on minun silmissäni propagandafilmi aikuisen ihannetoivekuvasta nuoresta, josta aikuisen ei tarvitse huolehtia. Tämä heittää nuorelle epärealistisen paineen olla aikuisten ihanteiden mittainen. Jotta aikuinen kokisi oman olonsa helpottuneeksi ja oman roolinsa vähemmän vastuulliseksi.
Jotakin kieroa tässä lämpimässä elokuvassa.
Kuin haudutettu märkivä haava muovilaastarin alla.
Nuori, helpota aikuisen oloa niin saat kiitosta.
TAGS:: palkintojen jako palkinnot ehdokkaat veikkaus palkitut elokuvat käsikirjoitukset tilaisuus elokuvakulttuuri akatemia arvio
JUNO:n käsikirjoittajan hauska blogi
FILM SYNOPSIS - When Juno, a smart, outspoken sixteen-year-old, finds herself pregnant, she decides to give the baby up for adoption. As her pregnancy progresses, she spends time with the baby's prospective adoptive parents, Mark and Vanessa Loring, until her growing bond with Mark begins to take a turn that could throw everyone's plans into chaos.
Sekä parhaan elokuvan että käsikirjoituksen että ohjaajan että näyttelijättären ehdokkaana. Huh. Juno. Tavallinen elokuva pylvään päässä. Esimerkkinä.
Kun miettii syitä tämän filkan nosteeseen niin näyttää siltä, että joka Oscareihin valitaan aina ultrapositiivinen, elämäntoivoa antava moraliteetti. Merkiksi "paremman todellisuuden" mahdollisuudesta. Juno on moraliteetti. Raskaaksi tulevan tytön rooli- ja identiteettikriisi ja ongelmat ikään kuin haihtuvat rakkautta täynnä olevassa maailmassa. Ihana Hyvä Todellisuus paljastuu. Vain rakkautta tarvitaan. Se toiveiden ydin, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.
Realistista?
Propagandaa?
Kuinkahan moni päähenkilön ikäryhmän nuori kokisi tämän elokuvan realistisena? Siis uskottavana tässä omassa elämässään. Moni varmasti pitäisi tätä hyvänä, romanttisena ja lohduttavana elokuvana, mutta realistisuus on sinänsä hieman eri määre. No, elokuvanhan ei tarvitse olla realistinen kun tämänkin elokuvan genre on elämänläheinen elokuva. Elämänläheisyys liitetään sitten käsitteeseen toivo. Paremmasta. Esimerkillisestä.
Eli olisiko toisenlainen loppuratkaisu ja esim epäkypsän nuoren ahdistuksen kumuloituminen positiivisen tsemppaamisen jälkeen tiputtanut tämän elokuvan pois Oscar-karkeloissa.
Luulisin.
Tämän elokuvan porkkana on käsitteellisesti ja symbolisesti ihailtava nuori, joka haluaa ja kykenee ottamaan aikuisen roolin ja vastuun mahdollisimman nuorena. Ällistyttävästi, ihailtavasti. Fantastista!
Tämäntyyppisessä elämänläheisessä elokuvassa ristiriita on vain aloituksen motivaatiolinko, samannapaisen magneetin hylivä voima toiselle samannapaiselle magneetille, ja suuri valaistuminen voimanlähteenä itseoikeutettu elokuvan "kaari". Hahmoilla ei tunnu olevan sisäistä ristiriitaa muuta kuin alkulaukaukseksi. He ovat vain oppilaita rakkauden luokassa. Kipuilua on, epäuskoa annosteltuna, on toki, että draamaksi tunnistaa mutta ihmisen pimeä puoli on vain lavaste elämän toivoa antavalle tarinalle. Eli päähenkilö on funktio positivistisessa rakkauden vyörytyiksessä. Suorittaja annettuun tilaukseen.
Kertomuksen pääosassassa eivät ole roolihahmot vaan kirjoittajan toivekuva, jonka kautta toinen todellisuus työntää sivuun tämän todellisuuden esteet, rajoitteet ja lainalaisuudet. Jossa roolihahmot suorittavat pelastavaa tarinaa paremmasta maailmasta automaattiohjauksessa. Nuorista kuoriutuu aikuinen kuin appelsiinia kuorimalla.
Kaikki valaistuu.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa todellisessa maailmassa mutta tämä kertomuspakkaus on minun silmissäni propagandafilmi aikuisen ihannetoivekuvasta nuoresta, josta aikuisen ei tarvitse huolehtia. Tämä heittää nuorelle epärealistisen paineen olla aikuisten ihanteiden mittainen. Jotta aikuinen kokisi oman olonsa helpottuneeksi ja oman roolinsa vähemmän vastuulliseksi.
Jotakin kieroa tässä lämpimässä elokuvassa.
Kuin haudutettu märkivä haava muovilaastarin alla.
Nuori, helpota aikuisen oloa niin saat kiitosta.
Keskiaikainen dramaturgia; Moraliteetti
Jokamies on saanut allegorisiksi ystävikseen Älyn, Voiman ja Kauneuden. Kuitenkaan hän ei ole pitänyt huolta lahjoistaan, vaan on hukannut ne elämän polulla. Vain Hyvät teot ja Oikea tieto jäävät Jokamiehen turvaksi kun viimeinen henkilöhahmo, Kuolema, kutsuu häntä.
Hyvät ystävät, tarkoin kuunnelkaa
niin taidatte oikein oivaltaa mikä tarkoitus on näytelmämme
jota hengelliseksi nimitämme
On toinenkin sillä nimitys
se on Jokamiehen tilitys.
Sanoin kauniin se pyrkii saarnaamaan,
kuink elämämme päällä
maanturhuutta on ja haurast aivan
katoovaa jälkeen paljon vaivan
On kaunis selkeä näytös tää,
sen jokainen taitaa ymmärtää
Sen aihe on kallisarvoinen
ja paljon on takana tapausten
Niinkuin äiti siivilästä
te taiten ottakaa opetus tästä."
TAGS:: palkintojen jako palkinnot ehdokkaat veikkaus palkitut elokuvat käsikirjoitukset tilaisuus elokuvakulttuuri akatemia arvio
.
lauantaina, helmikuuta 23, 2008
Gadgets: Tee oma maailma
Tee itse oma peli.
II
Suomalaisen Petri Purhon kehittämä Crayon Physics on vaihtoehtopeli, jossa luodaan hilpeän leikillinen, dynaaminen 2D- virtuaalimaailma piitämällä itse, voitti juuri indiepelikilpailun. Ei ole vielä aivan valmis mutta testiversio ladattavissa windowsille. Lapsille hyvin havainnollistava peli tietokoneen mahdollisuuksista.
Jos mäiskintäpelit eivät kiinnosta niin tee oma sosiaalinen maailmasi, pelisi Simsiin. Oma logiikka, omat syy-seuraussuhteet. Oma maailma omilla lainalaisuuksilla.
Tee
Oma uskonto, lahko.
Oma mysteeri, oma Agatha Christie-muunnelma.
Oma vinon kiero työpaikka ja sen sosiaalinen nuoleskeluviidakko.
Oma kafkamainen tarkkailuyhteiskunta ja oma supo pelaajan kannoilla.
Tee
Oma uskonto, lahko.
Oma mysteeri, oma Agatha Christie-muunnelma.
Oma vinon kiero työpaikka ja sen sosiaalinen nuoleskeluviidakko.
Oma kafkamainen tarkkailuyhteiskunta ja oma supo pelaajan kannoilla.
II
Suomalaisen Petri Purhon kehittämä Crayon Physics on vaihtoehtopeli, jossa luodaan hilpeän leikillinen, dynaaminen 2D- virtuaalimaailma piitämällä itse, voitti juuri indiepelikilpailun. Ei ole vielä aivan valmis mutta testiversio ladattavissa windowsille. Lapsille hyvin havainnollistava peli tietokoneen mahdollisuuksista.
Crayon Physics Deluxe is a 2D physics puzzle game, in which you get to experience what it would be like if your drawings would be magically transformed into real physical objects. Solve puzzles with your artistic vision and creative use of physics.
.
Blanco Spirituals
Keikat
Ismo Alanko Teholla ”Blanco Spirituals” muutama biisi netissä: (onneksi kaksi parasta Kuka pouhuu ja Seitsämän)
| Tulevat esiintymiset | |
| Sellosali | Espoo | ||
| Paviljonki | Jyväskylä | ||
| Verkatehdas | Hämeenlinna | ||
| Laurentius-sali | Lohja | ||
| Sibeliussali | Lahti | ||
| Warkaus-sali | Varkaus | ||
| Hyvinkääsali | Hyvinkää | ||
| Kulttuuritalo | Helsinki | ||
| Konserttitalo | Kotka | ||
| Wanha Domino | Turku | ||
| Tampere-talo | Tampere | ||
| Kulttuurikeskus | Iisalmi | ||
| Madetojan Sali | Oulu | ||
| Musiikkikeskus | Kuopio | ||
| Lappeenranta-sali | Lappeenranta | ||
| Mikaeli | Mikkeli | ||
| Carelia-sali | Joensuu |
Raamatun ja virsikirjan aivoihin tatuoivat
rakastavat, viisaat ihmiset
Pelkoa ja pelastusta annosteltiin kadotusta
pienen ihmismielen syvyyksiin
Pelottavaa arvokasta kaunista ja kammottavaa
jotain josta ei voi jäädä pois
Kuka mä oon
Kuka puhuu
isäni suu
avautuu
ei mua oo
ei mua jää
jää vain yö
valoisa yö
Kuka mä oon
Kuka puhuu
isäni suu
avautuu
-Ismo Alanko
lauantaina, helmikuuta 16, 2008
Lamalobbarit kansalaisten arvoja vastaan
Lama ei ole historiaa.
" Suomalaisten alistuminen hyvinvoinnin leikkuisiin on huolestuttavaa. Heidän pitäisi kyyristelyn sijasta nousta puolustamaan hyvinvointia. Tätä mieltä on sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos.
Kansalaiset hyväksyivät viime laman aikana leikkaukset eikä kansanliikkeitä noussut. Juuri tätä J.P.Roos pitää hyvinvointivaltiomme kannalta huolestuttavana. Ihmiset ovat puolustaneet hyvinvointivaltiota mielipidemittauksissa ja siksi poliitikotkaan eivät voi asettua sitä vastaan.
– Mutta minun nähdäkseni myös arvioidaan niin, että tietyissä pakkotilanteissa suomalaiset alistuvat.
Poliitikot tietävät tämän seuraavaa kertaa varten. Ratkaisevaa on, mitä suomalaiset tekevät seuraavassa lamassa.
– Ovatko ihmiset valmiita maksamaan veroja ja ovatko valmiita muuttamaan äänestämistään, kun hyvinvointivaltio on uhattuna. Nämä ovat ne isot jutut, arvioi Roos. "
Lama ei ole historiaa.
Se on poliittinen käyttövoima, väline liberalistiselle valtion häivyttämiselle.
Kaiken oikeuttava uhka, jolla voidaan kutsua demoneja ja kukistaa toisia ideologioita. Tässä "tehoa" ja sijoitusten tuottavuutta kirkuvassa näkökannassa valtiota ei haluta nähdä kansalaisten puolustajana ja edustajana. Hyvinvointia ei pidä jakaa vaan kasata niille, jotka osaavat käyttää systeemiä ja kiihdyttää voitontavoittelullaan kilpailua. Joille kertynyt varallisuus siirtyy pörssisijoitusten hypoteettiseen maailmaan, ei tosielämän ihmisten kuluttamiseen, mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin.
Turvallisuus on varmaankin useimman yksilön tärkeimpiä hyvinvoinnin määreitä. Turvallisuus tarvitsee rajoja. Hyvinvointiyhteiskunta on perustunut rajoihin ja säännöstelyyn. Jakamiseen. Uusliberalistisessa ideologiassa suuryhtiöiden kasvu saa murtaa kaikki säädökset ja yhteiskunnan periaatteet. Yksilö täytyy vapauttaa yhteisöstä. Yksilö täytyy sitoa tuotannon mahdollistavaan hype-kulttuuriin. Halvempien tuotteiden hysteria rakastaa mainoskulttuuria, jossa ihmisen elämä on epätodellista verrattuna mainoksiin ja ihmisten arvomaailmaa halutaan määrittää mainosten kautta.Pörssikurssien maksimoiminen ja toiveiden kasvattaminen on oikeistolaisen talouspolitiikan ainoa mittari ja ideologia. Yhteiskuntaa ei nähdä hyvinvoinnin varmistajaksi vaan pelkästään järjestyksen ylläpitäjäksi, matriisina, alustana. Hyvinvoinnin vähentyminen alemmalla yhteiskuntaluokalla ei liikuta pörssi-ideologian nielaisseita. Yhteiskunnan kehittymistä ei arvioida kun luodaan mahdollisimman positivistisia hypoteeseja "tehokkuudesta". Ylityön määrän lisääminen ei ahdista osakkeiden omistajia, kun he valitessaan houkuttelevimpia sijoituksia äänestävät jaloillaan maksimaalisen voiton ja kasvun perässä.
Pörssiarvon toive eli rahalla enemmän rahaa-hypoteesi on arvonihilismiä ja sitä käytetään arvojen sijaan. Luodaan ideologia julistamalla ideologiat kuolleeksi.
Raimo Sailas ja pohjoismainen malli
J. P. Roos
Alkuperäinen liberalismi 1600-luvulla korosti yhteiskunnan osuutta tasapainottamassa yksilön asemaa uskontokuntien ja ahneuden välissä. Nyt liberalismissa ahneus on korotettu uskonnoksi, ainoaksi pelastavaksi voimaksi. Tyhmyydestä rankaistaan ja yhteiskunta luodaan yksilöitä hylkääväksi rankaisusysteemiksi taloussysteemin taustalle.
"Yksilön vapaus" on liberalistinen paradoksi. Valhe. Tämän ideologisen arvokatsannon mukaan yksilö täytyy vapauttaa valtion kansallisesta määrittelystä. Tosiasiassa tässä ideologiassa ajatusvoimana on firmojen vapauttaminen yhteisön valvonnasta. Firmoja kohdellaan yksilöinä, kuin niillä olisi identiteetti, yksilöä suuremmat oikeudet, joihon valtio ei saisi puuttua. Tässä fantasiassa talouselämä saa rajoittaa yhteiskuntaa mutta yhteiskunta ei saa rajoittaa talouselämää.
Suurimpi valheita tällä hetkellä on kysymys inflaatiosta.Vaikka maailmanpankin runnoma pikaglobalisaatio on selkeästi suurin infaation aiheuttaja, niin on poliittisesti korrektia etsiä mitä tahansa muita syitä infaaltioon kuin kiristysglobalisaatio.
Kenelle edellisestä lamasta oli hyötyä?
Suomettumispolitiikan seurauksena syntynyt lama on otettu välineeksi. Kun suomalainen yhteiskunta oli Kekkosen-Koiviston rautakouralla muokattu lammasmaiseksi kontrolliyhteiskunnaksi ilman vapaata keskustelua, niin tästä kontrollista on tehty mielikuvana pelote. Se kontrolli ei ollut terveen yhteiskunnan kontrollia ja siksi ääriliberalistien nyt on helppoa vedota/vihjailla siihen mielikuvaan ja osoittaa kaikkea yhteiskunnan kontrollia yleistettäväksi pahaksi.
1989 laman ideologinen paniikki ja vastareaktio oli seurausta poliittisesta hämäyksestä ja käsien pesusta. Menneisyyden pikahautauksesta. Seurauksena lamasta tehtiin superlama, henkinen lama ja häpeän kulttuurin uusin muoto.
Mitä poliitikot pelkäsivät?
Syyllisyyttä. Paljastumista.
Vastuuta.
Lamasta tehtiin väline poliittisen johtomme uran ja vallan pelastamiseksi.
Vastuuseen ankarista virheistä eivät joutuneet poliitikot tai virkamiehet vaan vastuuseen laitettiin Suomen kansa. Vain koska se oli tottunut olemaan täysin luotavainen poliittisen koneiston erehtymättömyyteen. Venäläiseen tapaan alaisia rankaistiin tottelemattomuudesta ja häpäistiin tottelemisesta.
Poliittinen eliittimme kieltäytyi ottamasta vastuuta Kekkosen ja Koiviston ajan suomettumisesta ja valtavista talousharhoista, jotka olivat tiukasti poliittisen illuusion myötä luotu. Ne, jotka olivat laman aiheuttaneet, halusivat vapautua vastuusta ja siten hysterian synnyttäminen oli heille mitä parhain savuverho. Kansalaisia, joiden vapautta ja tahtoa oli ohjattu rankalla kädellä, syyllistettiinkin nyt tottelevuudesta ja käskijöiden virheistä.
YYA-ystävyyshybris aiheutti valtavan todellisuudentajun vääristymän.
Polittinen elittimme eli uskonnon kaltaisen hurmoksen vallassa, kun kuvittelivat ansaitsevansa poliittisia bonuksia käsittämättömällä nöyristelyllä ja "mallioppilastoiminnalla".
Ylikorostonut, harhainen minäkuva, hybris, on psyykkinen todellisuudentajun vääristymä, joka aiheutuu kokemusten ja tunteiden torjunnasta - ja aiheuttaa lisää torjuntaa, koska perustuu todellisuuspakoiseen itsensä korostamiseen. von Münchausen, joka nostaa itse itseään niskasta ilmaan.Lama ei tule noin vain.
Ei varsinkaan tavallisten suomalaisten kokema lamaannus.
Holkeri uskoi Koiviston siunauksella ikuiseen hedelmälliseen bilateraaliseen talousyhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja oli ennen lamaa vapauttanut lainanannon mielipuoliseen karnevaalimeininkiin- vaikka Neuvostoliiton selkeä kriisi ja lama oli torjuttu ällistyttävällä tavalla suomalaisen eliitin tajunnasta. Koivisto jopa antoi Neuvostoliitolle valtavia lainoja. Siis pieni maa antoi supervallalle lainoja luottojen muodossa - jotakin vinoa asetelmassa? Ei YYA-kermamme mielestä.
Poliittisen eliitin paniikkiratkaisu lamassa oli äärimmäisen kapitalismin iskeminen sisään. Jyrkästi ja armottomasti kuin itsestäänselvyytenä. Takinkääntö ennen näkemättömällä vauhdilla. Ikään kuin se olisi ollut aina suurin totuus ja kansalaiset olisivat vedättäneet poliittista johtoaan ahneudella ja typeryydellä. Tilanteen tulkinta käännettiin siis aivan nurinniskoin. Poliittinen johto täytyi vapauttaa kaikesta vastuusta ja he ottivatkin iloiten kapitalistisen nuhtelijan roolin.
Uusi Kapitalistinen realismi esiteltiin sosialistisen realismin keinoin.
Suomi putos puusta.
Kaikki entinen poliittisesti ohjattu ja pakotettu anomalinen YYA-mania julistettiin epäsuorasti valheeksi ja YYA-politiikan ja Suomen poikkeusasemaa juhlivat pseudososialistit julistautuivat kapitalistisen talouspolitiikan profeetoiksi. Hyvinvointivaltion vaatijat julistettiin valtion vihollisiksi, vaikka se oli ollut ylevin päämäärä 30 vuotta. Uudistumista ei tapahtunut. Ylipolitisoituneita virheitä ei myönnetty eliitin pelastamiseksi. Sokea poliittinen typeryys ei joutunut kriittisen pohdinnan alaiseksi kun turvauduttiin vielä ankarammin yhtä sokeaan typeryyteen ylilyövillä lamatoimenpiteillä. Samat typerykset jäivät pyörittämään uutta yritystä nimeltä Suomi Oy laman skitsofreenisessä kaaoksessa.
Ruotsissahan talouspolitiikka laman aikana oli aivan päinvastaista: yksilökeskeistä ja yksilöä suojelevaa. Täällä pankit ja valtio saivat pistää lihoiksi suurella voitolla ihmisten elämäntyöt, sukuyritykset, maat ja mannut ilman lisäluottoa. Ruotsi toipui huomattavasti nopeammin positiivisen, yrittäjäkeskeisen ja elämänmyönteisen ilmapiirin yötä. Valtio tiesi paikkansa ja tärkeytensä yksilölle.
Valtio otti suurimmat iskut vastaa yksilön puolesta - niin kuin valtion kuuluukin.
Lapsityövoima, saastuminen ja nälkäpalkka on nykyisessä "globalisaatiossa" vain ikävä sivuilmiö, joka ei heilauta kurssinoteerauksia. Kovat arvot hyväksytään väistämättöminä, "koska maailma on kova" - ja kovia arvoja kunnioitetaan, koska se on idelistisesti määritelty realismiksi. Aivan kuten natsi-Saksassa, sinun täytyi vain hyväksyä, että sotaa ei voi välttää ja siksi hyökkäyssotakin oli vain puolustussotaa.
Ei pidä koskaan unohtaa, että Hitlerin rahoittajina olivat itävaltalaiset, sveitsiläiset ja USA:laiset pankkiirit, jotka näkivät Hitlerin hyvänä sijoituksena. Lebenraumia, halpaa työvoimaa ja öljyä, muuta ideologiaa he eivät tarvinneet.
Hitler oli hyvä sijoitus.
perjantaina, helmikuuta 15, 2008
REM for everyone - Editoi REMin video
REM for everyone - Editoi REMin video
Tee oma versiosi R.E.M.-yhtyeen Supernatural Serious -musiikkivideosta. Yhtye on julkaissut 11 kappaleesta kuvattua videota kappaleeseen liittyvällä sivustolla, josta kokeilunhaluiset voivat ladata videot koneelleen editointia varten.
http://supernaturalsuperserious.com
Windowsilla monet videoiden editointiin tarkoitetut ohjelmat eivät tällä hetkellä tue MP4-tiedostoja kunnolla, mutta videot voi muuntaa sopivan formaattiin (mm. DV AVI uncompressed) esim. avoimen lähdekoodin AVIdemux-ohjelmalla. "
http://fin.afterdawn.com/uutiset
Tee oma versiosi R.E.M.-yhtyeen Supernatural Serious -musiikkivideosta. Yhtye on julkaissut 11 kappaleesta kuvattua videota kappaleeseen liittyvällä sivustolla, josta kokeilunhaluiset voivat ladata videot koneelleen editointia varten.
http://supernaturalsuperserious.com
Windowsilla monet videoiden editointiin tarkoitetut ohjelmat eivät tällä hetkellä tue MP4-tiedostoja kunnolla, mutta videot voi muuntaa sopivan formaattiin (mm. DV AVI uncompressed) esim. avoimen lähdekoodin AVIdemux-ohjelmalla. "
http://fin.afterdawn.com/uutiset
Videoeditointiohjelmat
Editointiohjelmia
Adobe Premiere Pro XP
- 1 kk ilmainen koekäyttö try out
(erittäin hyvä monipuolisin värimäärittelyominaisuuksiltaan) :
https://www.adobe.comtai erittäin helppo iMovien kaltainen
Premiere Elements 4
try out 1 kk
(ei monipuolisia värinmäärittelyitä)
Vegas Pro
collection Try out 1 kk
- hyvä värimäärittelyyn
Video Edit Magic 1 kk Try out
ilmaiset
www.ilmaisohjelmat.fi
Videospin
-helpohko
Cuttermaranjumpcut.com
online editor
- miinuksena hitaat videolataukset isoilla tiedostoilla
Mac-omistajat voivat ladata kaksi vaihtoehtoista iMovie-versiota Applen sivuilta.
TAGS :: Musiikkivideot MTV editing clips pätkät videopätkiä klippejä videoita harjoitusvideoita harjoituksia videoeditointiin
.
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008
Piispa Heikka on onnellinen
Piispa Heikka on onnellinen.
Piispat ovat käytännössä sallineet selkeän sukupuolisyrjinnän ja machopatriarkatismin kirkossa viimeiset 21 vuotta väärän kyltin alla. Jotta "turhia" konflikteja ei syttyisi. Jotta piispoilla ei olisi linjaa. Jotta piispat eivät joutuisi tulilinjalle.
Ja nyt heillä on otsaa olla onnellisia, kun väistivät viimeisenkin luodin ja nojautuivat vikisten valtiovaltaan eivätkä hyväksymäänsä kirkkolakiin ja velvollisuuteensa toimia sen toimeenpanijoina. Piispat ovat heilutelleet modernin kirkon korttia median edessä intohimoisen kiivaasti mutta kätkeneet viittansa alle keskiaikaisen fundamentalismin.
Ala-arvoista johtajuutta.
Viheliäistä pelkuruutta.
Fundamentalismia kulissien takana.
Kuinka voi sitten olettaakaan tämän kaltaisten johtajien alaisilta minkäänlaista
selkärankaa. Missään asiassa. Onneksi poikkeuksia on. Onhan.
Tämä ei ole poikkeus. Viimeisin korkeakirkollinen vitsikokoelma:
Kuinka voi hahmottaa tulevaisuutta, jos ei kykene hahmottamaan todellisuutta?
Mutta onko Piispa Heikka onnellinen siitä, että hän ja muut piispat, valtion palkkalistoilla toimivina virkamiehenä, onnistuivat väistämään tasa-arvolakia 21 vuotta - vaikka hurskaasti julistivat Ruotsin kirkon painostuksesta modernin kirkon, humanistisen tasa-arvon ja naispappeuden voimaan 21 vuotta sitten myös täällä Ruotsin muinaisessa läänissä?
Piispa Heikka: KHO:n päätös ratkaisi naispappeuskiistan- 11.2.2008 -Korkeimman hallinto-oikeuden perjantainen päätös ratkaisi Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan mielestä koko naispappeuskiistan. Tasa-arvolaki koskee myös luterilaista kirkkoa, ja naispappien syrjintä jää nyt historiaan. Päätös vahvistaa piispainkokouksen yksiselitteisen tulkinnan, Heikka toteaa blogissaan. - HS fi
Piispat ovat käytännössä sallineet selkeän sukupuolisyrjinnän ja machopatriarkatismin kirkossa viimeiset 21 vuotta väärän kyltin alla. Jotta "turhia" konflikteja ei syttyisi. Jotta piispoilla ei olisi linjaa. Jotta piispat eivät joutuisi tulilinjalle.
Ja nyt heillä on otsaa olla onnellisia, kun väistivät viimeisenkin luodin ja nojautuivat vikisten valtiovaltaan eivätkä hyväksymäänsä kirkkolakiin ja velvollisuuteensa toimia sen toimeenpanijoina. Piispat ovat heilutelleet modernin kirkon korttia median edessä intohimoisen kiivaasti mutta kätkeneet viittansa alle keskiaikaisen fundamentalismin.
Ala-arvoista johtajuutta.
Viheliäistä pelkuruutta.
Fundamentalismia kulissien takana.
Kuinka voi sitten olettaakaan tämän kaltaisten johtajien alaisilta minkäänlaista
selkärankaa. Missään asiassa. Onneksi poikkeuksia on. Onhan.
Tämä ei ole poikkeus. Viimeisin korkeakirkollinen vitsikokoelma:
Kuinka voi hahmottaa tulevaisuutta, jos ei kykene hahmottamaan todellisuutta?
Jo 100 000 suomalaista on eronnut kirkosta internetissä. - iltasanomat.fi
Nuoret eivät menestyneet luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vaalissa. Vaikka alle 30-vuotiaita nuoria oli ehdolla enemmän kuin aiemmin, heitä valittiin kokoukseen vain yksi. - HS fi
Kirkkohuone Habbo Hotelissa
"Eurooppa tarvitsee lisää exorcistejä
-Rev. Andrzej Trojanowski"
Uskonnollinen kirjo laajenee
"Eurooppa tarvitsee lisää exorcistejä
-Rev. Andrzej Trojanowski"
tasa-arvo arvokeskustelu keskustelu kirkossa tulevaisuusraportti toimintasuunnitelma piispainkokous piispain kokous piispan boltsit blogi kotimaa sana nuorten keskus julkilausuma työryhmä selvitys tulevaisuus .
Suomalaisen demokratian hauta-arkusta
Koivisto pelasi kovaa peliä.
Kekkonen kakkonen.
MTV3 NettiTV 1
MTV3 NettiTV 2
Presidentti Tarja Halonen pitää yhä Kekkosen ja Koiviston presidentti-
arkistot suljettuna. Kysy miksi ja sitäkään vastausta ei anneta.
.
Kekkonen kakkonen.
MTV3 NettiTV 1
MTV3 NettiTV 2
Presidentti Tarja Halonen pitää yhä Kekkosen ja Koiviston presidentti-
arkistot suljettuna. Kysy miksi ja sitäkään vastausta ei anneta.
Renny Harlinin ja Markus Selinin filmiurat aloittanut Jäätävä polte
-elokuva kiellettiin 1986 Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir
Sobolevin painostuksen vuoksi.
Tähän asti on luultu, että sensuurin takana olivat suomalaiset elokuvatarkastajat. He ovat väittäneet aikanaan tehneensä kieltopäätöksensä itsenäisesti. Suomalaislehdistä elokuvasta tietoja saanut Vladimir Sobolev ilmoitti Suomen ulkoministeriölle, ettei elokuvan esittäminen vastaisi "maidemme johtajien lausuntoja, joiden mukaan ystävyyttä, luottamusta ja hyvää naapuruutta maidemme välillä on edelleenkin kehitettävä". Juhani Suomen kirjan mukaan Klaus Törnudd suositteli leikkauksia ja korkeaa veroluokkaa. Elokuvatarkastamo kuitenkin päätti yllättäen kieltää koko filmin. Tammikuussa 1986 annetun päätöksen mukaan filmi kiellettiin "raaistavana ja ulkopoliittisesti arveluttavana". Tarkastajat väittivät toimineensa itsenäisesti. Päätös poiki valituskierteen. Maaliskuussa 1986 päätöstä muutettiin niin, että filmi kiellettiin enää vain raaistavana. Tarkastajista puolet, joukossa mm. Suomen Sosialidemokraatin kolumnisti Aimo Kairamo, vaati kuitenkin yhä kieltämistä myös ulkopoliittisin perustein. - IS fi
.
torstaina, tammikuuta 31, 2008
Uhrit
* päivitetty ii
Puolet HS-raadista pitää valtiota syyllisenä vuoden 1918 sotarikoksiin.
Liki puolet HS-raadin vastaajista, 49 prosenttia, katsoo Suomen valtion syyllistyneen sotarikoksiin vuoden 1918 sisällissodassa ja sen jälkiselvittelyissä. Vain 8 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei valtiota voi pitää ainakaan juridisesti vastuullisena sisällissodan aikaisista julmuuksista. - Helsingin sanomat
Vuoden 1918 sisällissota pysyy edelleen tuoreena suomalaisten mielissä. Aamulehden teettämän tutkimuksen mukaan melkein puolet kansasta on sitä mieltä, että sisällissota jakaa edelleen suomalaiset. - HS
Rustaniuksen dokumentti "Uhrit" on ehkä selkein ja mykistävin dokumentti sisällissodasta ja Suomen Francon, Carl Gustaf Mannerheimin toimista. Vaikka suurin osa tiedosta, tapahtumien kulusta ja teloitettujen tarkasta määrästä on lakaistu määrätietoisesti historian pimentoon.
Kyllä, punaiset teloittivat aluksi muutamia valkoisia sotilasakatemian miehiä mutta valkoisten terrori oli tiukasti organisoitua ja vielä tilanteissa, jossa olivat taistelujen jälkeen voittajina, ilman sotilaallista merkitystä. Kostoa. Rituaalista häpäisyä. Psyykkistä pahan projisoimista pois oikeaoppisista. Sadismia. Naisten ja tyttöjen raiskauksia. Hurmoksellista mielivaltaa ilman selityksiä. Jumalan nimeen.
Ja kaikki tämä tapahtui ammattiupseerien valvonnassa ilman kurillisia rankaisutoimenpiteitä. Jokainen "teloitus" oli murha Suomen tuoreen perustuslain valossa.
Valtio - tai siis Svinhufvud - julisti sittemmin yleisen armahduksen Mannerheimin joukoille, ilman mitään juridisia selvityksiä. Vielä kahden vuoden jälkeen sodan loppumisesta tehtyjä murhia ei poliisi suostunut selvittämään - lainvastasesti tietenkin. Monet vanhat sukuriidat kätkettiin poliittiseksi tuomioksi. Vain punaiset olivat sotasyyllisiä, syypäitä myös heihin kohdistuneeseen väkivaltaan.
Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa kaikkia saksalaisten aiheuttamia keskitysleirikuolemia, nälkään näännyttämistä, kutsutaan selkeästi murhiksi ja harkituksi joukkotuhoksi, ja tuhoamistapahtumien määrätietoisuuden vähättelijöihin suhtaudutaan äärimmäisen jyrkästi ja jopa rikollisina mutta siihen eivät kaikki suomalaiset historiankirjoittajat ja poliitikot vielä kykene oman historiamme suhteen.
Valkoisten verikarnevaalin johdosta 25 000 murhattiin teloittamalla tai näännyttämällä. Todellisuudessa vielä lähikuukausina ehkä n.5000 kuoli vielä aliravitsemukseen ja tauteihin kotimatkalla tai kotonaan vapauduttuaan keskitysleiriltä. Eikä tässä vielä ole Viipurin "unohdettujen" uhrien määrää.
Teloitustapojen suhteen on myös historiankirjoitusta sievistelty. Oppikirjoissa on puhuttu sotilaallisen kurin osoittavista, käskyä tottelevista ryhdikkäistä kivääriteloituskomppanioista tai "puhdistuksista". Varsinkin Tampereella valkoiset olivat innokkaista hirttämään ja hakkaamaan kirveellä uhrinsa pään irti. Kirves teroitettiin uhrin nähden ennen toimenpidettä. Arkaaisen kannibalismin muinaisia rituaaleja, arkaista sadismia, "voiman sieppaamisia, voiman syömistä", ns. sivistys ei nähtävästi ole poistanut minnekään. Hirttäminenkin Tampereella tapahtui hitaalla, minuuttejakin kestävällä tukehduttamishirtolla, sätkivällä uhrilla, ei niskan murtumisella.
Rentola: Vuoden 1918 sota ei ollut kommunistinen kapinaVuoden 1918 sota ja vallankumous olivat koko työväenliikkeen asia, ja liikkeen hajoaminen alkoi vasta näiden tapahtumien jälkeen, korosti poliittisen historian professori Kimmo Rentola sunnuntaina. "Näin ollen kyse ei ollut kommunistisesta tai bolševistisesta kapinasta, jollaisia nimityksiä näkee joskus käytettävän ulkomaisissa tutkimuksissa", Rentola sanoi Kansalaissodasta 90 vuotta -seminaarissa Helsingissä. HS.fi
Sodan taustatekijöistä harva suomalainen tietää mitään.
Yksi on selkeästi ylitse muiden: nälkä ja häpeälliset nälkäkuolemat; jos oli työtä, mitättömät palkalla piti ruokkia isonkin perhekunnan suut, raskaasta työstä varakkaiden maatalous- ja teollisuusmiesten alaisuudessa.
Kuinkahan moni suomalainen harkitsisi nyt valtiomuodon vaihtamista, jos sukulaiset alkaisivat kuolemaan nälkään?
Toimittaja Jouni K. Kemppainen on uudessa kirjassaan selvittänyt yksittäisten uhrien kohtaloita. Selväksi on arkistotiedoista käynyt se, että viranomaiset ja papit harjoittivat järjestelmällistä tietojen väärentämistä asiakirjoihin, varsinkiin kuoleman ajoituksen siirtämistä jopa vuosian päähän todellisesta teloitushetkestä. Historian kieltäminen alkoi jo tapahtumien aikana.
Uhrit-dokumentin puitteissa järjestettiin Docpoint-keskustelutilaisuuss, jossa tuli selville sekin seikka hämärretystä historiasta, että Mannerheim teki sotilasvallankaappauksen vastoin valtion poliittisten päättäjien tahtoa. Tämä pieni yksityiskohta on jäänyt sivuun historianopetuksesta tai siihen on viitattu hyvin epäselvästi. Muistan, kuinka historianopettajamme painotti pyhästi, ettei Mannerheim halunnut pahaa eikä tiennyt teloituksista. Opettajamme vakuutti myös pyhimysmäisesti, ettei vanhoja haavoja kannata avata. Että syyllisiä on turha etsiä. Syyllisille historian alkumme oli hyvin armahtavainen. Ovatko selvittämättömien kuolemien leiman alle jääneiden sukulaiset samaa mieltä unohtamisesta?
Suomalaisten johtoasema Euroopassa väkivallan, lääkeaddiktioiden ja depression suhteen ovat varmasti kiinteässä yhteydessä 1918-tapahtumiin. Ja aikaisempiin.
Fasistinen kulttuuri perustuu aina empatiakyvyn puutteeseen ja ylemmyydentuntoon. Tälläisen ihmiskuvan ihailu aiheuttaa vakavan psyykkisen taakan seuraaville sukupolville. Suomalainen virkamieskulttuuri petasi usean sadan vuoden ajan protofasistista kulttuuria salliessaan laajatkin nälkäkuolemat katovuosiana. Veroa suomalaisten oli maksettava ja empatiaa ei kuninkaalta tai keisarilta herunut "laiskoille" suomalaisille.
Isoisäni oli todennäköisesti Kekkosen kanssa kiertävässä teloituskomppaniassa. Satoja uhreja kuoppaan Santahaminassa ja muualla. Suvussamme epäempaattisuus on ollut ylpeyden aihe, empatian osoittaminen taas heikkouden merkki. Vahvuus, kovuus, riippumattomuus ja tunteiden hallinta on ollut ihanne.
Valkoisten ideologinen identiteetti jatkoi samaa praktista hybristä kuin kirkon papisto oli harrastanut satoja vuosia: oikeus ja velvollisuus tuomita helvettiin ne toiset, erilaiset helvettiin, vastustajat kadotukseen. Näin yli-inhimillisen edustaminen antoi helposti nationalistisen oikeutuksen ottaa irvokas, julma ja groteski jonkin pyhän ja puhtaan tuottamiseksi. Jotta voitaisiin tuottaa mahdollisimman puhdas, "pyhä" todellisuus, on eristettävä saastainen ja halveksittava mahdollisimman kauas ja epäinhimilliseksi.
Näin julmuus tuottaa fastistista puhtautta mm. kirkkoisien ideologiaan nojaten. Julmuuden hurmoksella on myös paljon syvemmät juuret.
Arkaainen kannibalismi on sisältänyt tämän saman äärimmäisen "kuluttamisen" periaatteen ja esineellistämisen rituaalin: vihollisen syöminen "saaliina", epäinhimillisenä objektina sosiaalisten sidosten ja säädösten yli, poisti uhan ja samalla lisäsi voittajasoturien voimaa siirtämällä häviäjien voiman voittajille. Natsit kutsuivat keskitysleirejä puhdistuslaitoksiksi.
Väkivaltaviihde ja varsinkin "24"-sarjan suosio perustuu tälle samalle ikiaikaiselle uhrikulttuurin rituaaliselle riemulle ja roolileikille siirtää avuttomuus ja tuska uhrille. Koulukiusaaminenkin on usein rituaalista sadismia. Sivustakatsojat seuraavat hiljaa uhrin heikkoutta ja "saamattomuutta" halveksien. Vaikka yhteisön jäsen ei osallistuisikaan aktiivisesti ja aloitteellisesti kiusaamiseen, uhrin avuttomuus herättää heissä ärtymystä ja vihaa - uhria kohtaan. Uhrin kontalle ja kannettavaksi tulee sosiaalisesti pelätty asia: voimattomuus.
Sinun puolestasi kannettu.
Rustaniuksen dokumentissa siterataan selväsanaisesti Mannerheimin esikuntaupseerin Aatu Åbergin lausuntoa valituista toimintatavoista. Kill them all. Myöhemmin Mannerheimin antama ohjeistus kirjallisessa muodossa oli että "johtava upseeri päättää" tehdäänkö vangeille jotakin muuta kuin vangitaan. Jotakin muuta kuin mitä laki salli tehtiin Euroopan ennätysvauhtia. Edes Francon teloitusryhmät eivät suhteessa kansakunnan kokoon tehneet työtään yhtä rankalla kädellä. Mannerheimin teloitusohje oli vastoin valtion johdon ja lain määräyksiä. Valkoinen propaganda elää vieläkin vapaussanastossa. Murhat käännettiin vapautukseksi.
Tosiasiassa Mannerheim teki sopimuksen aseita ja sotilaita vastaan saksalaisten kanssa Suomen siirtämiseksi saksalaisen ruhtinaskunnan alaisuuteen ja kuninkaan nimittämisestä. Monarkisti Mannerheim inhosi ajatusta demokratiasta, joten on älyvapaata puhua Suomen vapaudesta ja Mannerheimista valkoisten toimien perusteena.
Mannerheim ylläpiti yksityisarmeijaa, jääkäreitä, jotka olivat koulutettavana Saksassa saksalaisten upseeerien alaisuuteen. Mannerheim julkisesti muiden monarkistien kanssa julisti Suomen liittämistä Saksan ruhtinaskunnaksi. Tämä on yksi tärkeä osatekijä sosiaalidemokraattien ja kommunistien aseelliseen kapinaan, ellei tärkein.
Suojeluskuntatoiminta ja jääkäriarmeijan kokaminen oli lainsuojatonta toimintaa, vastoin poliittisia päätöksiä ja lakeja. Suojeluskuntalaisten uhoaminen ja uhkailu oli yksi merkittävä syy vasemmiston aseelliseen toimintaan.
Sotavankeja Mannerheim ehdotti lähetetäväksi Saksaan rangaistustyöhön, siis orjiksi: protofasistinen ajatus natsi-Saksan tulevista käytännöistä. Mannerheim suunnitteli jatkotoimenpiteenä myös Leninin joukkojen tuhoamista Pietarissa suomalais-saksalaisin voimin. Mutta historia veti maton Mannerheimin haaveiden alta ja Mannerheim huomasi yllätyksekseen olevansa demokratian palveluksessa.
Viipurin massamurhia ei ole vieläkään selvitetty.
Viipurissa tapettiin 500 - 1500 miestä, naista, vanhusta ja lasta - sen jälkeen kun valkoiset olivat voittaneet taistelun. Murhattujen hautausmaata kutsuttiin koirien hautausmaaksi ja sen päällä järjestettiin ampumaharjoituksia uusille nuorille suojeluskuntalaisille. Mutta kertomatta sitä, että tamppaavat joukkohaudan päällä. Viipurissa papit kieltäytyivät siunaamasta punaisten ruumiita ja antoivat siis porttikiellon hautausmaalle ja taivaaseen.
"Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki, ei saa elää hetkeäkään, elämän päivät olkoot luetut, pakkotyötä. Murhaaja, suurin huligaani, maan kavaltaja, täysiverinen bolshevikki, kylän suurin punainen." Muun muassa näillä kuvauksilla sinetöitiin ihmiskohtaloita vuonna 1918. Tuomiolista on peräisin Seppo Rustaniuksen uusimmasta dokumenttielokuvasta Uhrit 1918, joka käsittelee sisällissodan teloituksia.
- Kun seuraamme, mitä on tapahtunut viime aikoina esimerkiksi Balkanilla ja Ruandassa, on hyvä muistaa, että meillä sama tapahtui vain 90 vuotta sitten. Sama tietyssä tilanteessa puhkeava aggressiivisuus ja julmuus on läsnä meissä suomalaisissakin, Rustanius sanoo.
Seppo Rustanius ajautui sisällissodan pariin 1970-luvun lopulla. - Olin opiskellut teologiaa ja minua alkoi kiinnostaa pappien toiminta armeijassa.
Pohdinnasta syntyi Sotapapit (1981). Sen tekemät rinnastukset sisällissodan, jatkosodan ja nykypäivän sotapappien välillä johtivat kuitenkin siihen, että ohjelma sensuroitiin. - Kun ohjelma esitettiin myöhemmin leikattuna, sitä katsoi 1 200 000 katsojaa, Rustanius naurahtaa.
"1930-luvun henki nostaa päätään"Suojeluskunnat, lotat ja Mannerheim ovat taas jalustalla. Se tympii kaikkea militarismia inhoavaa taidemaalari Johannes Heinosta. Hänen Talvisota-näyttelynsä on omistettu niille, jotka pakotettiin rintamalle. Kahdesti haavoittunut Heinosen isä oli kertonut, että jo koulussa lapsille opetettiin 1930-luvulla fasistisia Suur-Suomi-ihanteita ja piirrettiin miekalla rajoja Uraliin.
Talvisodalla on Suomen kaikista sodista paras imago. Pieni huonosti varustettu armeija torjui hirmupakkasissa ylivoimaisen vihollisen. Johannes Heinonen on tästäkin vähän eri mieltä. Hän muistuttaa Mannerheimin pitäneen vuonna 1939 talvisotaa vapaussodan jatkona ja loppunäytöksenä, ja kansan puhuneen talvisodasta ns. Erkon sotana, koska ulkoministerinä toiminut Eljas Erkko vastusti kiivaasti Neuvostoliiton vaatimia alueluovutuksia.Paha Maisema
Pekka Elomaa, Jouni K. Kemppainen. Paha maisema on valokuvateos, joka kertoo, mitä Suomen syrjäkylillä tapahtui 90 vuotta sitten. Julkaistu 28.1.2008. "Keväällä 1918 Suomessa tapettiin ihmisiä. Aluksi ihmisiä ammuttiin kylällä, myöhemmin siirryttiin vähän kauemmaksi, usein hiekkakuopan reunalle, metsän suojiin. Valokuvaaja Pekka Elomaa on etsinyt ja kuvannut näitä pahoja maisemia yli kymmenen vuoden ajan. Toimittaja Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut näissä paikoissa surmattujen ihmisten kohtaloita tarinoiksi."Tutkimattomana ilmiönä Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen tukevahko Punavankileirit 1918 tuo esiin vankileireillä kesä-syyskuussa 1918 harjoitetun "kasvatustyön". Sotavankilaitos perusti kasvatusosaston päällikkönään kirkkoherra Hannes Sjöblom (1874-1944), jota leireillä avustivat 16 pappia kasvatusjohtajina ja noin 90 kasvatusapulaista. Sjöblom oli kiistanalainen herranpalvelija. Hän piti hairahtuneiden punavankien valtavaa joukkoa "Jumalan lahjana Suomen kirkolle. Heihin piti juurruttaa porvarillinen maailmankatsomus", mutta virallisesti kirkko pysyi erossa leirilähetyksestä. Herää kysymyksiä, oliko mieltä tarjota saarnaa ja ehtoollista, Kansalaiskunnon käsikirjaa, voimistelua ja laulua hoippuville ihmisille, jotka kaivoivat puunjuuria ja matoja ravinnokseen. Kun kuolinluku läheni 200:aa päivässä, huollontarve oli fyysisempi.
Eräät leirikasvattajatkin romahtivat makaaberista kokemuksestaan, "helvetin esipihasta", kuten nuori pappi Yrjö Alanen kuvasi. HS.fi
Uusi historiallinen opus valaisee osaltaan sitä, miksi Suomi on väkivaltaisin maa EU:ssa WHO:n tilastojen mukaan. Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. Ohto Manninen Tammi 2008
Vanhemmat läimäyttelevät ja tukistavat lapsiaan
- - Lähes kaikki aikuiset suomalaiset tuomitsevat väkivallan käytön parisuhteessa. Sen sijaan moni hyväksyy lasten kurittamisen väkivaltaisesti.
- - Suomalaisista noin puolet tukistaa lapsiaan, neljännes näpäyttää sormille, joka seitsemäs läimäyttää ja joka kymmenes nipistää. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan seitsemän prosenttia on antanut lapsilleen piiskaa.
- - Yli puolet suomalaisista pitää lasten tukistamista ruumiillisena kurittamisena, ei pahoinpitelynä. 40 prosenttia arvioi näin myös läimäyttämisestä.
- - Naiset kurittavat fyysisesti lapsia useammin kuin miehet. Asennetasolla naiset vastustavat kurittamista miehiä enemmän.
Väkivalta ei koskaan katoa - ellei sitä tunnusteta.
.
maanantaina, tammikuuta 21, 2008
Suomalainen raiskauskulttuuri
Väestöliiton tutkimuksessa ei edes kartoitettu, kuinka suuri prosenttiosuus lapsista on dissosiaation vallassa olevia eli eivät tietoisesti pysty kyselyhetkellä muistamaan traumaattisia kokemuksia. Kuitenkin traumatisoitujen lasten osuus on jo tässä arviossa huikea. Kaikkea muuta mitä sosiaaliministerimme hehkuttaa suomalaisesta vastuullisuudesta.
" Ilta-Sanomien vetoomuksen allekirjoittaneen Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan hyväksikäyttö on Suomessa paljon luultua yleisempää.
- Olen katastrofaalisen huolestunut Väestöliiton tutkimuksesta (2006), jossa kysyttiin puolelta Suomen kahdeksasluokkalaisilta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Yli kymmenellä prosentilla tytöistä ja pojista oli kokemusta kaltoinkohtelusta, joka sisältää fyysistä koskettamista tai pakottamista.
- Meillä ei ole oikein systeemejä, mihin uhreja voidaan ohjata, jos lapsi tai nuori kertoo hyväksikäytöstä. Tiedämme, kuinka kuormittuneita sosiaalipuoli ja erilaiset hoitoyksiköt ovat."
Suomessa ole yleisiä hoitoperiaatteita tai vastuuta lasten kokemusten suhteen.
Tärkeintä on vain tarkkailla lapsen "toimintakykyä". "Kognitiivisesti".
Eli jos lapsi näyttää toimintakykyiseltä ja "reippaalta" "tapahtuman" jälkeen, asiat haudataan helpottuneina. Ja lasta kehutaan reippaaksi. Häpäisty ei saa tuntea avuttomuutta tai vihaa vaan rohkeutta ja "ihailtavaa" tunnekontrollia.
Aikuisten helpotukseksi.
Tärkeintä kulttuurissamme on aikuisten toiveiden ja tarpeiden toteutuminen lapselle annetuissa tehtävissä. Lapsen tehtävä on osoittaa tyytymistä ja tyytyväisyyttä ansaitakseen aikuisten kiitokset. Lapsen tehtävä on osoittaa epäseksuaalista lapsellisuutta ja symbolisoida viattomuutta.
Olemme ankara velvollisuus- ja häpeäkulttuuri.
Lapsia kannustetaan aktiivisesti torjumaan omat "epämiellyttävät" kokemuksensa, yhä samoin kuin sodan aikana. Suomalainen mentaliteetti on yhä sotakansan torjuntamentaliteetissa; Eilinen on unohdettava jotta huomisen jaksasi kohdata.
Älä valita. Miksi pitää takertua menneeseen.
Ylös ja turpa kiinni.
Rohkea kansakunta?
Useimmat raiskauksen kokeneet torjuvatkin kokemuksensa etiketin mukaisesti eivätkä todellakaan pysty tietoisesti muistamaan kokemustaan. Tämä dissosiaatio tarkoittaa kuitenkin myöhemmässä elämässä äärimmäisiä ilmiöitä. Neurooseja, psykooseja, emotionaalisen kehityksen pysähtymistä, emotionaalista kylmyyttä, emotionaalista riippuvuutta tai mitä tahansa mielen ääri-ilmiöitä. Useasti sairaalloista emotionaalista sitomista omia lapsia kohtaan.
Olen kuullut useita tarinoita ihmisiltä, jotka vasta 60-vuotiaana uskaltavat muistaa raiskauksen tapahtuneen lapsuudessa, jolloin esim sodasta palannut isä on raiskannut kaikki lapsensa, niin tytöt kuin poikansa, perverssillä "hellyydellä". Poliisit eivät 50-luvulla pidättäneet namusetiä, koska lapsien "satuiluja" ei haluttu uskoa.
Jyväskylässä avoimesti toiminut viidesläinen, "herätyskristillinen" uskonnollinen lahko toimi 80-luvulla Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden parissa luterilaisen kirkon suojeluksessa. Lahko oli kuuluisa älykkäistä ja hyvinpukeutuvista opiskelijoista. Kuitenkin lahkon USA:sta saapunut isällinen Johtaja raiskasi lähes kaikki sympaattiset aktiivijäsenensä uskonnollisten rukoushetkien ja henkilökohtaisten synnintunnustusrituaalien manipulatiivisella voimalla. Aikuiset nuoret eivät laittaneet vastaan pikkurillin vertaa isähahmolle. Mitä se kertoo heidän kasvatuksestaan ja tarpeestaan ehdottomalle auktoriteetille?
Valkeuden lapset paljastuivat pimeyden lapsiksi ja tällä kertaa tapahtuneesta järkyttyneinä viranomaiset, Jyväskylän kaupungin hallitus tarjosikin myöhemmin vuonna -92 ilmaisen terapian kymmenille ihmisille. Ev.lut. kirkko ei nähtävästi tunnustanut vastuutaan tapahtumiin ja sen selvittämiseen.
Tämä nykyisten tuomioistuimien tuomareiden raiskausta mitätöivä asenne johtuu suomalaisesta autuaan unohtamisen perusasenteesta. Pakkohoitoa ei nähdä tarpeelliseksi vaikka henkilö olisi raiskannut kymmeniä, satoja nuoria, kuten Oulussa tapahtui. Aikuisia on suojeltava heidän teoiltaan ja poikkeuksellisen lievä tuomio johtuu lapseen kohdistuvasta rikoksesta.
Mihin tämä vähättelevä pakkomielle perustuu?
Kun luo torjuvan mielikuvan tapahtuneesta, että jokin väkivaltainen teko ei oikeastaan ole ollutkaan vakava, kukaan ei tahtonut mitään pahaa, ei ole fyysisiä vammoja eikä siitä ole todistettavissa vakavia seuraamuksia blaa blaa, voi siten torjua mielestään ja tunteistaan oman elämänsä ja sukunsa vuosisataisia traumoja.
Viha on pelottavinta mitä moni suomalainen voi uskaltaa kokea. Itse ilmaistu viha.
Sillä se nostaa petoja synkästä syvyydestä.
Kun paha mitätöidään ja ylipsykologisoidaan, ei tarvitse ahdistua pahasta eikä miettiä pahan tuhoavaa voimaa. Empatiaa koetaankin oudosti vain psykopaattia kohtaan - eikä uhria kohtaan. Samalla ikään kuin vapautetaan mielikuvina mm. omat sukulaiset kaikesta vastuusta kaikkeen julmuuteen mitä on tapahtunut. Lapsi joutuu käsittelemättömän julmuuden ja ahdistuksen kantajaksi ja jopa syntipukiksi "välikohtauksille".
Sokea fatalismi traumakokemusten mitätöimisenä on juuri tuskan häivyttämistä, subjektiivisen kokemuksen halveksimista, trauman minimoimista tietoisuudesta ilman tietoisuutta oman traumatisoitumisen laajuudesta ja kaiken "negatiivisen ajattelun" torjuvaa neutralisoimista.
Väkivallan siirtämistä tuleville sukupolville - käsittelemättömänä.
Suomen myydyin lääke
oli viime vuonna psykoosilääke Zyprexa.
Suomessa käytettiin viime vuonna eniten rahaa
psykoosilääkkeisiin - IS /Hs.fi
'Paholaisenkin asianajaja' Arvela uskoo,
ettei suomalainen väkivalta ole geeneissä.
- Hs.fi
oli viime vuonna psykoosilääke Zyprexa.
Suomessa käytettiin viime vuonna eniten rahaa
psykoosilääkkeisiin - IS /Hs.fi
'Paholaisenkin asianajaja' Arvela uskoo,
ettei suomalainen väkivalta ole geeneissä.
- Hs.fi
KEYWORD TAGS :: itsemurha raiskaus raiskaustilastot ahdistelu väkivalta perheväkivalta seksuaaliongelmat impotenssi tuomio raiskaustuomiot uutisointi STAKES traumat traumaterapia lasten psykiatria lastenpsykiatria psykodynaaminen terapia analyyttinen freudilainen torjunta ahdistushäiriöt insesti pedofilia psykopatia narsistinen persoonallisuushäiriö persoonallisuushäiriöt a talk studio yle keskustelu Kovempia tuomioita pedofiileille. Vieraina pedofiilin uhri Rita Ryöpäs, käräjätuomari Maritta Pakarinen, valtionsyyttäjä Anu Mantila ja rikosoikeuden professori Terttu Utriainen uskontojen uhrit palveleva puhelin psykologia narsistien uhrien tuki ry yhdistys ryhmäterapia taantuminen regressio jung freud freudilainen minäkuva itsetunto vaurio defenssi defenssimekanismi
Piispan hätäinen tuomio
Mistähän piippuhyllyn symppispiispa on hätääntynyt?
Emeritusarkkipiispa tuomitsee Ylen ostaman formaattisarjan, kuolemasarjan "viimeiset sanani". Vikström pitää tätä eettisesti ongelmallisena. Hänen mielestään kirkon pitäisikin tehdä ohjelmahankkeesta omat johtopäätöksensä.- Kirkon taholta on syytä nostaa ääni ihmisten suojelemiseksi. Vaikka ihmiset itsekin suostuisivat ohjelmaan, minusta se ei ole vihreä valo sille, että yhteiskunnassa mennään näin pitkälle, sanoo Vikström.
- Kaleva
Ihmisten suojelemiseksi - vai kirkon rituaalien suojelemiseksi?
Yleisradio on ilmoittanut, ettei kyseessä ole tosi-tv-formaatti. Selitys ei kelpaa.
Minun arvioni piispan ahdistuksesta on, että nyt jokin toinen taho onkin astumassa kirkon reviirille. Ja se sattuu. Kirkollehan on luovutettu monopoli kuoleman julkisesta käsittelystä ja nyt YLE onkin astumassa tämän mahti-instituution varpaille. Ja vielä ilman lupaa."Nyt on kyse kuoleman pyhyydestä. Kun ihminen on heikoimmillaan, niin heikko kuin olla voi, ei ole sivistynyttä ja humaania, että hänet asetetaan koko kansalle näytteille", Vikström kuitenkin katsoo.
Jos kirkon tärkein bravuuritemppu siirretään muille kanaville, eri keinoin ihmisten pohdittavaksi, ja se tarjoaa ihmisille vaikkapa vaihtoehtoisia ajatuksia viimeisestä rituaalista, kuoleman käsittelystä ja eksistentiaalisesta kohtaamisesta, niin kirkko alkaa olla kusessa.
Kuoleman mystifiointi on ollut kirkon tärkein kikka vedota ihmisiin ja heidän turvattomuuden tunteisiinsa.
Korkeakirkollinen käsitys pyhästä on sidottu kiinteästi kirkon tapakulttuuriin. Kirkko ikään kuin tuo pyhän tuntemuksen ja voiman jäsenilleen kirkon rituaalitapojen kautta. Rituaali on tuote, varmistettu pyhän toteuttamistapa. Kirkko takaa tuotteensa tehon sulkemalla muut tahot pois pelistä, yksinoikeudella. Pyhän kohtaaminen on ehdollistettu kirkon toimintamuotoihin, kirkon kautta. Kirkko on mielestään ollut Jumalan välittäjä ja tulkitsija keskiaikaisen tulkintaperinteen mukaan. Perinne on ikäänkuin todiste historiallisesta pätevyydestä ja "jatkuvuudesta".
On omituista, että kirkollisen profiilin ylläpitäjät eivät aktiivisesti närkästy lasten pahoinvoinnin ja väkivallan rankasta lisääntymisestä mutta kirkon roolin kyseenalastaijat saavat kyllä vastaansa ankaran vyörytyksen.
Yleisradion todellisuuspakoinen asenne
on valitettavasti nähtävissä ennakkosensuurissa, jolla ohjelmaan etsitään vain "onnellisesti kuolevia", ihmisiä, joilla on hyvät suhteet läheisiin, elämä järjestyksessä, homma hanskassa ja paljon tukijoita kuoleman lähestyessä. Miksi ei uskalleta näyttää yksinäisen ihmisen kuolemantuskaa ja ahdistusta elämättömästä elämästä?
Todellisuutta.
Joka voisi todella antaa opetuksen ja uuden perspektiivin katsojalle.
Tags:: uskonnonvapaus positiivinen uskonnonvapauslaki pyhäkoulu lasten uskonnonopetus pitäisikö erottaa valtiosta eroon erotettava uskonnollinen kasvastus ateismi voimala ateisti ateistinen agnostismi agnostikko EU perustuslaki sosiologia filosofia omantunnonvapaus virkamieslaki virkamiehet kirkkoministeri
Kirkko antoi itselleen anteeksi
Kirkko järjesti keskustelutilaisuuden.
Seminaarin järjestäjät ovat suloisesti unohtaneet valtiokirkon täydellisen ideologisen sitoutumisen perustuslakia myöten ja tiiviin propagandaliiton oikeistolaisten kanssa vuosina 1917 - n. 1965.
Tilaisuuden keskustelijat ja esitelmöitsijät oli valittu tarkasti positiivisen konsensushengen aikaansaamiseksi. Tilaisuus oli kaukana kohtaamisesta ja monitahoisesta keskustelutilaisuudesta. Yleisön joukosta kuuluikin lopuksi ihmettelyä, että miten tilaisuuden keskustelijat eivät näe uhrien kannalta kirkon virallisen johdon sekaantuneen valkoisten poliittiseen toimintaan.
Keskustelussa oli outo näkökulma kirkon olemukseen. Vaikka kirkko on äärimmäisen hierarkinen ja ammattikunnittain tiukasti rajattu, niin piispa Huotarille oli itsestään selvää, että "kirkko ei ollut yksi yhtenäinen instituutio" ennen sisällissotaa. Että silloiset piispojenkin teot ja puheet olivat vain yksityishenkilöiden toimintoja. Ruotsin kuninkaan ajoista voimassa olevassa kirkkolaissa virkaa tekevää pappismiestä ei voi kyllä nähdä mitenkään yksityishenkilönä, millään tavoin.
Piispojen kirkkokuva on yhä suoraan Katolisen kirkon kuvastosta. Koska kirkko on siinä käsityksessä Jumalan perustama ja pyhän "muuttumattoman" succession jatkumo, ei kirkko voi olla ollut fasistinen organisaatio tai siis mitenkään väärässä, vain yksilöt kirkossa ovat "hairahtuneet". Jos kirkko olisi ollut väärässä, olisi Jumala ollut väärässä. Piispoille on mahdotonta nähdä kirkon oppien, toimintatapojen ja perusteiden täydellinen muuntuminen 80 vuoden aikana ulkoisen paineen, eurooppalaisen humanistisen ihmisnäkemyksen vuoksi. Kirkon opetusten mukaan kirkko tuo maailmaan valkeutta, ei toisin päin.
Useat piispat olivat aktiivisesti sisällissodan aikana kannattamassa keskitysleirejä myös lapsille ja naisille sekä teloituksia "Herran pelon ja nuhteen palauttamiseksi". Kirkkoherrat olivat innolla järjestämässä nälkään kuoleville vangeille pakollisia kristinuskon "oppitunteja", kovennettuja kinkereitä syntisille, propagandaa vastoin vankien valinnan mahdollisuutta. Ennen sisällissotaa kirkolliskokouksessa piispat olivat räikeän avoimesti poliittisia puheissaan ja kirjoituksissaan, joten kirkolla oli selkeä poliittinen kanta ja paatos. Mutta enää kirkon edustajat eivät näe vastuuta tästä kirkon linjasta millään tavoin.
Kirkko ei missään vaiheessa yrittänyt estää teloituksia ympäri Suomen. Valkoiset saivat järjestää voitonjuhlia suojeluskuntien lippujen kera - kirkoissa. Edes punaisten menehtyneiden nimiä luettiin hyvin harvoissa kirkoissa. Piispoja ei huolettanut poliittisten asetelmien kärjistäminen sodan jälkeenkään.
Onneksi kirkko on sentään pystynyt antamaan itse itselleen anteeksi:
Tilaisuudessa piispa Voitto Huotari esitti myös erittäin omituisen vastakkainasettelun yleisön ihmettelyn vastineeksi.
Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiteltiin tätä kirkon seminaaritilaisuutta ikään kuin puolueettomana prosessina:
Ja koko kavalkadin huipuksi tilaisuudessa poliitikko kutsui uskomattoman velmusti itseään "tutkijoiden edustajaksi" korottaakseen omaa "objektiivista" profiiliaan:
Yleisön joukossa esiintyi voimakasta ihmettelyä lopuksi siitä, että kirkko siunaa punaisten vainajia jopa joukkohaudoittain omaisten pyynnöstä, vaikka vainajat tiedettäisiin hyvin kirkkokriittisiksi henkilöiksi.
Mielenkiintoisinta olikin myöntyväinen historiantulkinta, jonka mukaan kirkko on ollut edistämässä Suomessa tasa-arvoa ja demokratiaa - pakon edessä:
Perustuslaissa kirkko on muurattu sotailaspappeja myöten valtion jalustaan. Viimeistään armeijassa sotilaspojat pakotettiin kuuntelemaan kirkon vanhatestamentillista sanomaa mahtavasta Jumalasta. En tiedä tarkalleen milloin uskonnonvapaus armeijassa toteutui mutta kovin myöhään.
Se kaari on pitkä, kuninkaan etujen vahtikoirasta aina maailmansotaa käyvän kansakunnan propagandaministeriön pyörittäjäksi, Jumalan tahdon välittäjänä valtapoliittisesti korrektisti. Kirkon politiikka on ollut kärkkäästi valtapolitiikkaa tukevaa ylivoimaisen etuoikeuden saavuttamiseksi - yli muiden uskontojen.
Uskonto on ollut tärkeimpiä väkivallan oikeuttajia valtiovallan näkökulmasta.
Seminaari: Olisiko kirkon pyydettävä anteeksi vuoden 1918 tapahtumiaKirkon järjestämässä keskustelutilaisuudessa julistettiin kirkolle vapautuksen evankeliumia, että kirkon ei tarvitse pyytää anteeksi. Suloinen konsensus vallitsi rauhantahtoisessa tilaisuudessa, jossa haluttiin ennemmin katsoa tulevaisuuteen, "ettei vastaavanlaista tapahtuisi enää". Silti kirkko kieltää yhä aktiivisen ja virallisen roolinsa ennen sotaa poliittisena kärjistäjänä, uskonnon sekoittamiseen oikeistolaisessa, monarkiaa ajavassa propagandassa ja sisällissodan julmuuksien toteuttamisessa.
Suomen historian professori Irma Sulkunen kysyi, kuka voisi esittää anteeksipyynnön kirkon nimissä. Vaikka virallinen kirkko asettuikin sisällissodassa valkoisten puolelle, myös punaiset olivat kirkon jäseniä.Mikä on tämän lausahduksen logiikka? Eli punaisten kohtalo joutua lapsena kastetuiksi ja kirkon jäseniksi estää kirkkoa pyytämästä jäseniltään anteeksi?- Kotimaa
Seminaarin järjestäjät ovat suloisesti unohtaneet valtiokirkon täydellisen ideologisen sitoutumisen perustuslakia myöten ja tiiviin propagandaliiton oikeistolaisten kanssa vuosina 1917 - n. 1965.
Tilaisuuden keskustelijat ja esitelmöitsijät oli valittu tarkasti positiivisen konsensushengen aikaansaamiseksi. Tilaisuus oli kaukana kohtaamisesta ja monitahoisesta keskustelutilaisuudesta. Yleisön joukosta kuuluikin lopuksi ihmettelyä, että miten tilaisuuden keskustelijat eivät näe uhrien kannalta kirkon virallisen johdon sekaantuneen valkoisten poliittiseen toimintaan.
Keskustelussa oli outo näkökulma kirkon olemukseen. Vaikka kirkko on äärimmäisen hierarkinen ja ammattikunnittain tiukasti rajattu, niin piispa Huotarille oli itsestään selvää, että "kirkko ei ollut yksi yhtenäinen instituutio" ennen sisällissotaa. Että silloiset piispojenkin teot ja puheet olivat vain yksityishenkilöiden toimintoja. Ruotsin kuninkaan ajoista voimassa olevassa kirkkolaissa virkaa tekevää pappismiestä ei voi kyllä nähdä mitenkään yksityishenkilönä, millään tavoin.
Piispojen kirkkokuva on yhä suoraan Katolisen kirkon kuvastosta. Koska kirkko on siinä käsityksessä Jumalan perustama ja pyhän "muuttumattoman" succession jatkumo, ei kirkko voi olla ollut fasistinen organisaatio tai siis mitenkään väärässä, vain yksilöt kirkossa ovat "hairahtuneet". Jos kirkko olisi ollut väärässä, olisi Jumala ollut väärässä. Piispoille on mahdotonta nähdä kirkon oppien, toimintatapojen ja perusteiden täydellinen muuntuminen 80 vuoden aikana ulkoisen paineen, eurooppalaisen humanistisen ihmisnäkemyksen vuoksi. Kirkon opetusten mukaan kirkko tuo maailmaan valkeutta, ei toisin päin.
Useat piispat olivat aktiivisesti sisällissodan aikana kannattamassa keskitysleirejä myös lapsille ja naisille sekä teloituksia "Herran pelon ja nuhteen palauttamiseksi". Kirkkoherrat olivat innolla järjestämässä nälkään kuoleville vangeille pakollisia kristinuskon "oppitunteja", kovennettuja kinkereitä syntisille, propagandaa vastoin vankien valinnan mahdollisuutta. Ennen sisällissotaa kirkolliskokouksessa piispat olivat räikeän avoimesti poliittisia puheissaan ja kirjoituksissaan, joten kirkolla oli selkeä poliittinen kanta ja paatos. Mutta enää kirkon edustajat eivät näe vastuuta tästä kirkon linjasta millään tavoin.
Kirkko ei missään vaiheessa yrittänyt estää teloituksia ympäri Suomen. Valkoiset saivat järjestää voitonjuhlia suojeluskuntien lippujen kera - kirkoissa. Edes punaisten menehtyneiden nimiä luettiin hyvin harvoissa kirkoissa. Piispoja ei huolettanut poliittisten asetelmien kärjistäminen sodan jälkeenkään.
Onneksi kirkko on sentään pystynyt antamaan itse itselleen anteeksi:
"Omista uskonnoistamme ja uskostamme voi kukin tänään etsiä rauhaa ja ihmisarvoa kunnioittavia puolia", Huotari tiivisti.Tärkeintä on siis unohtaa kirkon väkivaltainen ja poliittinen menneisyys ja kurkottaa vain uskonnon positiivisiin puoliin ja mahdollisuuksiin.
Tilaisuudessa piispa Voitto Huotari esitti myös erittäin omituisen vastakkainasettelun yleisön ihmettelyn vastineeksi.
"Kumpi tärkeämpää, se, että pyytäisin anteeksi vai että siunaan (omaisten pyynnöstä) punaisten hautoja?"Ikään kuin nämä olisivat jotenkin vastakkaiset valinnat. Retorista venkoilua ja hämäämistä. Totuuden torjuntataistelua.
Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiteltiin tätä kirkon seminaaritilaisuutta ikään kuin puolueettomana prosessina:
" Kirkolta ei kaivata anteeksipyyntöä punaisille.Eli kirkon järjestämän seminaarin julkilausumaa esitetään uutisena.
Kirkolta ei kaivata anteeksipyyntöä siitä, mitä sen edustajat tekivät sisällissodassa 1918. Sen sijaa lisää tutkimusta etenkin paikallisista tapahtumista saisi olla lisää, ja sitä on luvassakin. "
Ja koko kavalkadin huipuksi tilaisuudessa poliitikko kutsui uskomattoman velmusti itseään "tutkijoiden edustajaksi" korottaakseen omaa "objektiivista" profiiliaan:
-"Ei", vastasi kirkon anteeksipyynnön tarpeellisuutta koskevaan kysymykseen kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd). Hänet oli kutsuttu seminaariin työväenliikkeen edustajana, mutta hän itse sanoi edustavansa tutkijoita.Missä ulottuvuudessa poliitikko voi olla millään tavoin tutkija? Poliitikko on aina demagogi, jonka tavoitteena ei ole tieto vaan vaikuttaminen valittujen päämäärien ja yhteiskuntarauhan mukaan.
- Mutta jos joku haluaa tehdä tällaisen eleen, se kannattaa tehdä niin kauan kuin jotain työväenliikettä on, Tuomioja hauskutti yleisöä.
Yleisön joukossa esiintyi voimakasta ihmettelyä lopuksi siitä, että kirkko siunaa punaisten vainajia jopa joukkohaudoittain omaisten pyynnöstä, vaikka vainajat tiedettäisiin hyvin kirkkokriittisiksi henkilöiksi.
Kirkko on viime vuosina pyynnöstä siunannut myös punavankien joukkohautoja. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan asiassa ei juridisesti ole ongelmaa.
- Kotimaa
Piispa Voitto Huotari muistutti, että vuoden 1918 tapahtumien aiheuttama syyllisyys ja häpeä vaikuttivat merkittävästi siihen, että kirkko alkoi rakentaa yhteistyötä työväestön kanssa.Kaikki tuntemani sosiaalihistorian tutkijat näkevätkin asian niin, että kuninkaan ja keisarin kirkko on lopulta "pakotettu" vasemmistolaisten liikkeiden suosion vuoksi yhteiskunnalliseksi ja hyvinvointia edistäväksi osapuoleksi, "lähelle kansaa". Vaikka kirkon ideaalit ja opetukset olisivatkin nyt aivan eri pohjalta kuin ennen ja kehitys ehdottomasta Tuomitsijasta hyvän olon Kansakirkoksi, on vastenmielistä pakoilla omaa veristä menneisyyttään väkivaltakoneiston tärkeänä osana.- Kotimaa
Perustuslaissa kirkko on muurattu sotailaspappeja myöten valtion jalustaan. Viimeistään armeijassa sotilaspojat pakotettiin kuuntelemaan kirkon vanhatestamentillista sanomaa mahtavasta Jumalasta. En tiedä tarkalleen milloin uskonnonvapaus armeijassa toteutui mutta kovin myöhään.
Se kaari on pitkä, kuninkaan etujen vahtikoirasta aina maailmansotaa käyvän kansakunnan propagandaministeriön pyörittäjäksi, Jumalan tahdon välittäjänä valtapoliittisesti korrektisti. Kirkon politiikka on ollut kärkkäästi valtapolitiikkaa tukevaa ylivoimaisen etuoikeuden saavuttamiseksi - yli muiden uskontojen.
Uskonto on ollut tärkeimpiä väkivallan oikeuttajia valtiovallan näkökulmasta.
Tutkimattomana ilmiönä Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen tukevahko Punavankileirit 1918 tuo esiin vankileireillä kesä-syyskuussa 1918 harjoitetun "kasvatustyön". Sotavankilaitos perusti kasvatusosaston päällikkönään kirkkoherra Hannes Sjöblom (1874-1944), jota leireillä avustivat 16 pappia kasvatusjohtajina ja noin 90 kasvatusapulaista. Sjöblom oli kiistanalainen herranpalvelija. Hän piti hairahtuneiden punavankien valtavaa joukkoa "Jumalan lahjana Suomen kirkolle. Heihin piti juurruttaa porvarillinen maailmankatsomus", mutta virallisesti kirkko pysyi erossa leirilähetyksestä.
Herää kysymyksiä, oliko mieltä tarjota saarnaa ja ehtoollista, Kansalaiskunnon käsikirjaa, voimistelua ja laulua hoippuville ihmisille, jotka kaivoivat puunjuuria ja matoja ravinnokseen. Kun kuolinluku läheni 200:aa päivässä, huollontarve oli fyysisempi.
Eräät leirikasvattajatkin romahtivat makaaberista kokemuksestaan, "helvetin esipihasta", kuten nuori pappi Yrjö Alanen kuvasi. - HS.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
