Suomalainen raiskauskulttuuri

" Ilta-Sanomien vetoomuksen allekirjoittaneen Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan hyväksikäyttö on Suomessa paljon luultua yleisempää.

- Olen katastrofaalisen huolestunut Väestöliiton tutkimuksesta (2006), jossa kysyttiin puolelta Suomen kahdeksasluokkalaisilta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Yli kymmenellä prosentilla tytöistä ja pojista oli kokemusta kaltoinkohtelusta, joka sisältää fyysistä koskettamista tai pakottamista.

- Meillä ei ole oikein systeemejä, mihin uhreja voidaan ohjata, jos lapsi tai nuori kertoo hyväksikäytöstä. Tiedämme, kuinka kuormittuneita sosiaalipuoli ja erilaiset hoitoyksiköt ovat."

- IltaSanomat

Väestöliiton tutkimuksessa ei edes kartoitettu, kuinka suuri prosenttiosuus lapsista on dissosiaation vallassa olevia eli eivät tietoisesti pysty kyselyhetkellä muistamaan traumaattisia kokemuksia. Kuitenkin traumatisoitujen lasten osuus on jo tässä arviossa huikea. Kaikkea muuta mitä sosiaaliministerimme hehkuttaa suomalaisesta vastuullisuudesta.

Suomessa ole yleisiä hoitoperiaatteita tai vastuuta lasten kokemusten suhteen.

Tärkeintä on vain tarkkailla lapsen "toimintakykyä". "Kognitiivisesti".

Eli jos lapsi näyttää toimintakykyiseltä ja "reippaalta" "tapahtuman" jälkeen, asiat haudataan helpottuneina. Ja lasta kehutaan reippaaksi. Häpäisty ei saa tuntea avuttomuutta tai vihaa vaan rohkeutta ja "ihailtavaa" tunnekontrollia.

Aikuisten helpotukseksi.


Tärkeintä kulttuurissamme on aikuisten toiveiden ja tarpeiden toteutuminen lapselle annetuissa tehtävissä. Lapsen tehtävä on osoittaa tyytymistä ja tyytyväisyyttä ansaitakseen aikuisten kiitokset. Lapsen tehtävä on osoittaa epäseksuaalista lapsellisuutta ja symbolisoida viattomuutta.

Olemme ankara velvollisuus- ja häpeäkulttuuri.

Lapsia kannustetaan aktiivisesti torjumaan omat "epämiellyttävät" kokemuksensa, yhä samoin kuin sodan aikana. Suomalainen mentaliteetti on yhä sotakansan torjuntamentaliteetissa; Eilinen on unohdettava jotta huomisen jaksasi kohdata.

Älä valita. Miksi pitää takertua menneeseen.
Ylös ja turpa kiinni.

Rohkea kansakunta?

Useimmat raiskauksen kokeneet torjuvatkin kokemuksensa etiketin mukaisesti eivätkä todellakaan pysty tietoisesti muistamaan kokemustaan. Tämä dissosiaatio tarkoittaa kuitenkin myöhemmässä elämässä äärimmäisiä ilmiöitä. Neurooseja, psykooseja, emotionaalisen kehityksen pysähtymistä, emotionaalista kylmyyttä, emotionaalista riippuvuutta tai mitä tahansa mielen ääri-ilmiöitä. Useasti sairaalloista emotionaalista sitomista omia lapsia kohtaan.


Olen kuullut useita tarinoita ihmisiltä, jotka vasta 60-vuotiaana uskaltavat muistaa raiskauksen tapahtuneen lapsuudessa, jolloin esim sodasta palannut isä on raiskannut kaikki lapsensa, niin tytöt kuin poikansa, perverssillä "hellyydellä". Poliisit eivät 50-luvulla pidättäneet namusetiä, koska lapsien "satuiluja" ei haluttu uskoa.

Jyväskylässä avoimesti toiminut viidesläinen, "herätyskristillinen" uskonnollinen lahko toimi 80-luvulla Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden parissa luterilaisen kirkon suojeluksessa. Lahko oli kuuluisa älykkäistä ja hyvinpukeutuvista opiskelijoista. Kuitenkin lahkon USA:sta saapunut isällinen Johtaja raiskasi lähes kaikki sympaattiset aktiivijäsenensä uskonnollisten rukoushetkien ja henkilökohtaisten synnintunnustusrituaalien manipulatiivisella voimalla. Aikuiset nuoret eivät laittaneet vastaan pikkurillin vertaa isähahmolle. Mitä se kertoo heidän kasvatuksestaan ja tarpeestaan ehdottomalle auktoriteetille?

Valkeuden lapset paljastuivat pimeyden lapsiksi ja tällä kertaa tapahtuneesta järkyttyneinä viranomaiset, Jyväskylän kaupungin hallitus tarjosikin myöhemmin vuonna -92 ilmaisen terapian kymmenille ihmisille. Ev.lut. kirkko ei nähtävästi tunnustanut vastuutaan tapahtumiin ja sen selvittämiseen.


Tämä nykyisten tuomioistuimien tuomareiden raiskausta mitätöivä asenne johtuu suomalaisesta autuaan unohtamisen perusasenteesta. Pakkohoitoa ei nähdä tarpeelliseksi vaikka henkilö olisi raiskannut kymmeniä, satoja nuoria, kuten Oulussa tapahtui. Aikuisia on suojeltava heidän teoiltaan ja poikkeuksellisen lievä tuomio johtuu lapseen kohdistuvasta rikoksesta.

Mihin tämä vähättelevä pakkomielle perustuu?
Kun luo torjuvan mielikuvan tapahtuneesta, että jokin väkivaltainen teko ei oikeastaan ole ollutkaan vakava, kukaan ei tahtonut mitään pahaa, ei ole fyysisiä vammoja eikä siitä ole todistettavissa vakavia seuraamuksia blaa blaa, voi siten torjua mielestään ja tunteistaan oman elämänsä ja sukunsa vuosisataisia traumoja.

Viha on pelottavinta mitä moni suomalainen voi uskaltaa kokea. Itse ilmaistu viha.

Sillä se nostaa petoja synkästä syvyydestä.

Kun paha mitätöidään ja ylipsykologisoidaan, ei tarvitse ahdistua pahasta eikä miettiä pahan tuhoavaa voimaa. Empatiaa koetaankin oudosti vain psykopaattia kohtaan - eikä uhria kohtaan. Samalla ikään kuin vapautetaan mielikuvina mm. omat sukulaiset kaikesta vastuusta kaikkeen julmuuteen mitä on tapahtunut. Lapsi joutuu käsittelemättömän julmuuden ja ahdistuksen kantajaksi ja jopa syntipukiksi "välikohtauksille".

Sokea fatalismi traumakokemusten mitätöimisenä on juuri tuskan häivyttämistä, subjektiivisen kokemuksen halveksimista, trauman minimoimista tietoisuudesta ilman tietoisuutta oman traumatisoitumisen laajuudesta ja kaiken "negatiivisen ajattelun" torjuvaa neutralisoimista.

Väkivallan siirtämistä tuleville sukupolville - käsittelemättömänä.

Suomen myydyin lääke
oli viime vuonna psykoosilääke Zyprexa.
Suomessa käytettiin viime vuonna eniten rahaa
psykoosilääkkeisiin - IS /Hs.fi



'Paholaisenkin asianajaja' Arvela uskoo,
ettei suomalainen väkivalta ole geeneissä.
- Hs.fi

KEYWORD TAGS :: itsemurha raiskaus raiskaustilastot ahdistelu väkivalta perheväkivalta seksuaaliongelmat impotenssi tuomio raiskaustuomiot uutisointi STAKES traumat traumaterapia lasten psykiatria lastenpsykiatria psykodynaaminen terapia analyyttinen freudilainen torjunta ahdistushäiriöt insesti pedofilia psykopatia narsistinen persoonallisuushäiriö persoonallisuushäiriöt a talk studio yle keskustelu Kovempia tuomioita pedofiileille. Vieraina pedofiilin uhri Rita Ryöpäs, käräjätuomari Maritta Pakarinen, valtionsyyttäjä Anu Mantila ja rikosoikeuden professori Terttu Utriainen uskontojen uhrit palveleva puhelin psykologia narsistien uhrien tuki ry yhdistys ryhmäterapia taantuminen regressio jung freud freudilainen minäkuva itsetunto vaurio defenssi defenssimekanismi