** päivitetty ii
Tuomioja oli arvuutellut, kuuluukohan aatteellisen, ev.lut. kirkkoa peesaavan ja uskonjulistajien kouluttajien, teologisen tiedekunnan olla enää yliopistossa.
Valtion ja kirkon pyhä Status quo häiriintyi.
Piispa paheksuu: Tuomiojan puhe oli lapsusNasse-setä on hyvin, hyvin vihainen.
- Puhe oli yksinkertaisesti lapsus, joita sattuu myös fiksulle ihmiselle, piispa Mikko Heikka sivaltaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa.
Piispa sanoo olevansa huolestunut ennemminkin Skepsis-yhdistyksen toiminnasta.
- Valitettavasti Skepsis on ottanut maalitaulukseen myös ihmiskunnan suuret uskonnolliset perinteet, joiden totuusarvon punnitseminen ei kuulu tieteen mandaattiin, piispa kirjoittaa. - IS
Siispä Piispan mielestä vanha kirkko suurena uskontona ja perinneinstituutiona on niin arvokasta kulttuuriperintöä ja kiinteä osa kulttuuriamme, että sen toimintaa ja ihmiskuvaa ei saisi siksi arvostella ja kyseenalaistaa systemaattisesti ja vertailemalla. Muuten huojuvat perusarvot ja yhteinen identiteetti.
Mutta piispalle kyllä kelpaa se, että Skepsis kyseenalaistaa muita "lahkoja".
- Se suomii oikeuteutusti erilaisia uskomuksenvaraisia ilmiöitä, jotka selvästi eivät kestä tieteellistä testaamista.- piispa Mikko Heikka
Kirkko kulttuurina on piispalle ennen kaikkea ihanaa selkeää perinnettä ja maailmanselistystä Jumalan näkökulmasta, ei toki todellisuustajua vääristävää magiaa. Tapoja, tottumuksia, rituaalista yhteisymmärrystä. Rauhaa ja rakkautta.
Piispan maailmankuvan logiikalla sopivasti valikoitu menneen ajan perinne määrää aina tulevaa. Tuleva hallitaan, käsitellään ja sidotaan menneen kautta.
Se rituaalinen tulevaisuuden hallinta onkin kirkon aatteellinen kivijalka.
Perinne. Totuus. Muuttumattomuus. Hallittavuus.
Arvaamattoman ja muutoksen poissulkeminen.
Uskomusinstituutiot, jotka kokevat omaavansa syvemmän tiedon ja tulkinnan todellisuuteen, nojautuvat uskomuksiin, jonka mukaan yksilöä täytyy ehdottomasti säädellä, muokata ja asettaa rituaalisiin ympyröihin. Usko tai ainakin tyylitietoinen lojaalius riittää, ymmärrys on turha rasite massoille, joille "kaikki on jo valmistettu".
Subjektin on oltava totaalisen alisteinen jollekin ylisubjektiiviselle ja yliajalliselle, tavoille ja sovinnaisuuksille, jotta yksilöä suurempi Tarkoitus lohduttavasti toteutuu ja että Tarkoitus olisi yhteisesti koettavissa yhteisten rituaalien ja määreiden kautta.
Kirkon politiikkaan ja itsejäsentämiseen ei vain kuulu vieläkään rehellisyys sen historian synkeistä, moraalittomista toimintatavoista ja raa'an vallan tavoittelusta Suomenkin pakkokäännytyksen aikana, jolloin kirkko on ängennyt itsensä historian lehdille maallisen miekan voimalla. Kirkko tarjoaa synninpäästöpalveluja mutta ei halua itse tunnustaa syntejään todellisissa historiallisissa mittakaavoissa. Johtopäätöksiin ei ole varaa jäykässä uskomusorganisaatiossa, jossa nähdään vain hyvät seuraamukset .
Teologisessa "tiede"-kunnassa opiskellessani ei kirkon miesten fasistista, antisemiittistä ja rotupuhtausideologiaa koskevaa lähistoriamme vaihetta käsitelty ollenkaan, muuta kuin vitsien muodossa.
Ev.lut. kirkon papisto oli sisällissodan aikana sananmukaisesti siunaamassa valkoisten teloituspartioita ja monet punaiset kristityt karkoitettiin ruumiina myös kirkkomaan ulkopuolelle itsemurhaajien joukkoon samalla kun jotkut ei-kristityt punaiset saivat pakolla kirkon siunauksen nimettömälle haudalleen. Hitlerin puolesta rukoiltiin myös hartaasti kovin monessa idyllisessä kirkossa. Vieläkin kirkoissa pidetään kiitospuheiden voimin "vapaussodan muistotilaisuuksia" valkoisille, taistelun voitonjuhlia, joita ei vahingossakaan järjestettäisi punaisten voitokkaista taisteluista. Kirkko on valinnut poliittisen linjansa, joka pitää viimeiseen saakka.
Kirkon moraaliarkkitehtien käsissä ovat myös tuhannet depressiiviset itsemurhakohtalot - kirkon avioliittoneuvonnan takia. Vielä 80-luvulla kirkon yksioikoinen moraaliopetus oli, että perheväkivallan uhrien täytyi tyytyä osaansa "ihailtavalla" nöyryydellä, jotta avioliitto/kulissi säilyisi. Jotta avioliiton idea pelastuisi ja olis jotain yksilöä suurempaa ja jalsotavaa. Kirkon neuvontaan kuului masokistinen kärsiminen jalolla "rakkaudella", koska Kristuskin suostui ottamaan iskuja vastaan ristiinnaulitsijoittensa käsissä. Avioliiton mitätöiminen oli monen "moralistin" silmissä suurempi synti kuin perhettään hakkaava nainen/mies.
Kirkon moraaliopetuksen ja modernihkon yhteiskuntanäkemyksen viimeisin semifilosofinen kannatinpalkki on ollut vetoaminen ns yhteiskuntarauhan tuottamiseksi. Sillä perustelulla uskontunnustukset, perinne, kunnia, tavat ja uskonnolliset reliikit, kirkot ovat niin korvaamattoman tärkeitä vielä nykyaikana. Siksi tämä maa oli pakotettava kristinuskoon uhkailun, väkivallan, kirkon kirouksen ja kiristyksen keinoin, jotta meillä olisi kirkon siunaama rauha.
Ja selitys kaikkeen ilman epäilyksiä ja ristiriitoja. Perinteiden mukaan. Rituaalisesti määrätty hyvä ja paha. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi vain silloin kun hyvä ja paha on määrätty ja rajattu.
Yhteisesti koettu pelko on aina pienempi paha.
Rituaalien originaali tarkoitus oli määrittää me ja ne.
Kuinka tunnemme olevamme me ilman että kukaan erehtyy luulemaan niiksi.
Nykyiset institutionaaliset uskomusjärjestelmät, "kirkkokunnat", ovat vieneet rituaalitodellisuuden kontrollin äärimmilleen. Kirkon sisällä vallitsee nyt eräänlainen aavemainen Monty Pythonmainen paradoksi, institutionaalinen status quo. Uskosta riippumaton uskomussysteemi.
"Uskoa" ei kyseenalaisteta tai sitä ei edes tarvita kun asiallista kunnioitusta perinteitä kohtaan löytyy. Moni pappi toimiikin tehtävänsä tärkeyteen nojaavan vakaumuksen mukaan, sillä uskoa ei tarvita, kun paketti on valmis ja systeeminä "käyttökelpoinen" ja arvokas tapakulttuuri. Tyylitietoisuus on kirkossa tärkeämpää kuin tavoitehakuisuus.
Älä lausu väärin systeemin perusarvoja - niin sun käy ihan hyvin.
Usko systeemiin niin systeemi antaa sinulle uskon.
Kääntyikö Suomi
sitten niin helposti ja kuin itsestään kuninkaan kristikansaksi?
Piispoilla oli vahvoja aseita kastepoliittisen toiminnan takeeksi. Kirkkoherra saattoi kieltää kuninkaan edustajana ammatinharjoitusoikeuden mieheltä, joka ei tuonut lapsiaan kastettavaksi ja raamattukouluun helvettikuvia katselemaan. Vastustajat vankilaan, karkotus metsään, jalkapuuhun, hirteen tai sotilaiksi kuninkaan armeijaan (jotka sitten kastettiin automaattisesti lupaa kysymättä).
Miehet eivät olleet munkkien ja pappien ensisijaisia käännytyskohteita Suomessa - vaan naiset. Naisille lupailtiin helvettikuvien edessa myös Neitsyt Marian ihmeellistä ja naisellista valtaa taivaassa ja suojelusta helvetiltä, mies-jumaluuden julmuudelta ja esi-isien demoneiksi leimatuilta jumaluuksilta. Lähes kaikki kirkot 1100-1400-luvulla nimettiin juuri neitsyt Marian mukaan tarkan kohdeyleisön takia.
Simsalabim, Suomi täynnä kristittyjä pakanoita.
"Tuomioja suri, että maailmassa kunnioitetaan kaikkein vähiten uskonnottomien vakaumusta. Hän halusi suojella alaikäisiä lapsia siltä, että heidät ennalta määrätään ja pakkosyötetään jonkin uskonnon kannattajiksi. Lasten mieltä ei saa Tuomiojan mielestä myrkyttää." - ISPiispojen vedotessa rationaaliseen ja maltilliseen luterilaiseen kirkkoon ei tule unohtaa, että kirkko tukee kuitenkin rahallisesti, erityisoikeuksilla ja ilmaisilla tilankäyttöoikeuksilla erilaisia lahkoja, mm. vanhoillislestadiolaisia, jotka uskovat iloisesti muun osan kansankirkosta menevän helvettiin.
"Juha Seppo huomauttaa, että vanhempien oikeus pitää lapsistaan huolta "omien katsomustensa mukaisesti" perustuu YK:n asiakirjoihin. - Uskonnonvapauslaki suojaa lapsen omaa uskontoa tai vakaumusta. Niin kauan kuin lapsi on alaikäinen, se on sama - ellei perheessä toisin sovita - kuin hänen vanhemmillaan. On vaikeaa löytää tilalle muutakaan juridista perustaa hajottamatta vanhemmuuteen perustuvaa kasvatusjärjestelmää." - Kotimaa
Esitetäänkö uskonnoissa
väitteitä paranormaaleista ilmiöistä? Katsokaamme, montako paranormaalia ilmiötä ev.lut. -kirkon virallisessa uskontunnustuksessa on... Go Rin No Sho: Skeptikot ja uskonto
Syyttäjä todella tyytyväinen
Porvoon kirkon polttajan tuomio kaksinkertaistui - IS
Porvoon tuomiokirkon sytyttäjän tuomio piteni kaksinkertaiseksi Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeus tuomitsi tiistaina 19-vuotiaan Kalle Johan Ernesti Holmin kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan törkeästä tuhotyöstä. Miehen kaksi toveria saivat reilun 360 euron sakot pelastusrikkomuksesta. Porvoon käräjäoikeus oli jättänyt heidät tuomitsematta rangaistukseen jutun saaman suuren julkisuuden takia.
.
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti