Mistä muotialan ammattilaisten ihailu anoreksiaa kohtaan johtuu?
Mistä anoreksia johtuu?
Julkisuudessa on ihmetelty kauan ja turhankin varovaisesti, miksi muodin "ammattilaiset" ihailevat lääketieteellisesti alipainoisia ihmisiä.
Kysymys on samasta kontrollisuhteesta ja valtapelistä kuin mikä on usein anorektikon äidillä suhteessa lapseensa. Muotialaa pyörittävät ihmiset joutuvat määrittelemään omaa arvoaan ja esteettistä vaikuttavuuttaan toisten ihmisten kautta, samoin kuten persoonallisuushäiriöiset joutuvat määrittelemään itsensä vain valtasuhteiden kautta.
Kontrollikeskeisen ihmisen on parasta ilmaista korostettua hierarkista statustaan kontrolloijana, aatelisena, kuningattarena. Alaisten seksuaalinen valvonta on kuningattarelle vallan suurin mahdollinen statussymboli "elämän lähteenä".
Kontrollisuhteessa hallittavan kohteen seksuaalisuutta pyritään aina minimoimaan, moralisoimaan, kyseenalaistamaan ja/tai objektivisoimaan, jotta kontrollin kohteen itsenäinen subjektiivisuus ja seksuaalinen voima olisi rajoitettua. Mallinainen on muotikulttuurin addiktille vain esteettinen unelma, esteettinen orja, passiivisen kalsea fantasiaolento, kypsymätön ja impulsiivinen Peter Pan, ei päämäärätietoinen ja itsetietoinen subjekti.
Lapsenomaista, avuttoman hentoa estetiikkaa ihailemalla korostetaan objektinomaista avuttomuutta.
Esitän tässä nyt samalla oman mielipiteeni, jota psykologit kyllä pohtivat keskenään mutta eivät uskalla mediajulkisuudessa suoraan sitä sanoa (jotta eivät loukkaisi tai ahdistaisi äitejä). Itse näen, että anoreksiatapauksista 90% johtuu suoraan äidin ylikorostuneesta narsismista, jolloin äiti kasvattajana kokee lapsensa uhkana, huomiota "varastavaksi" kilpailijaksi perheen, naapureiden ja ystävien suhteen. Vaarallisen viriilinä vertailukohteena rappeutuville vanehmmille.
Tälläisille äideille lapsen täytyy olla ikuisesti lapsi ja avoin seksuaalisuus on suurin uhka ja petos, jonka lapsi voi äitiään kohtaan ilmaista.
Tämänkaltainen huoltaja haluaa sairaalloisesti kontrolloida ja jatkuvasti kommentoida lapsensa kehitystä ja mielipidevalintoja. Äitiä kaikessa totteleva ja äidin suvereenisuutta korostava ihannelapsi olisi silloin ainoa lapsi, joka kelpaa kuningataräidille. Ja oikea lapsi joutuu hellittämättömän emotionaalisen painostuksen ja manipuloinnin ohteeksi.
Anorektikko osaa kapinoida vain tuhoamalla äitinsä satojen toiveiden kohteen - eli itsensä. Muuta itseilmaisua hän ei ole oppinut.
1)
Terve narsistinen itsensä toteuttaminen on jokapäivästä ja elämänhaluisen elämän edellytys.
Jokaisen toimintakykyisen ihmisen psyyke on jollain tavalla terveen narsistisesti latautunut. Lasten hankinta on hyvin narsistista, tyytyväisyys onnistumisista on aina narsistinen tapahtuma. Kaikki tavoitteellinen toiminta on aina jollain tavalla narsistisesti latautunutta elämänhallintaa. Minä. Minä olen. Minä olen kyvykäs ja voin turvautua itseeni.
Narsismi on psykologisesti ajateltuna neutraali psyyken käsite.
Välttämätön tietoisuuden prosessille. Jokaisen ihmisen jokapäiväinen energian lähde. Minä olen tässä enkä muualla. Minulla on omia tavotteita. Minusta pidetään, minä kelpaan. Minä tunnen ja minä voin ilmaista tunteitani.
Narsistinen ylikorostuneisuus ja korviketoiminnat ovat aivan eri asia kuin persoonallisuutta eteenpäin ajava minuuden jäsentäjä, terve narsismi. Narsismi on libidon tulkki, elämäntahdon jäsentyminen omakuvan kautta. Ihmisellä ei ole seksuaalisuutta ilman narsistista omakuvan kehitystä.
Mm. Freud puhuu originaalista narsismista positiivisena voimavarana. Välttämättömänä psyyken energiana, joka rajaa omat tuntemukset ja ulkoiset ärsykkeet eri kategorioihin.
Jos lapsen normaali narsismi ja itseilmaisu torjutaan tai kyseenalaistetaan vanhempien toimesta kategorisesti ei-hyväkstyksi itseilmaisuksi, lapselle syntyy joko grandiositeettinen tai itsetuhoinen identiteetti. Aikuiset eivät näe lasta vaan lapsen ohi unelmoimansa lapsen valkoisen ideaalivarjon. Aikuisen unelmia ja aikuisen valtakuvitelmia toteuttamaton lapsi on sitten tottelemattomana olentona vapaata riistaa aikuisen aggressioille ja anomalisille turhautumille.
Ego eli tietoisuusprosessi omasta itsestä nyt-hetkellä on mielen prosesseissa ikään kuin narsistisen ”riippukeinun” varassa aina kaikkea vaativan yliminän ja id:in pikatyydytykseen yllyttävän välissä.
Terveen narsistisessa prosessissa ihminen etsii rauhaa ja toteutumista tasapainonäkemyksen kautta. Ihminen omaksuu persoonalleen tasapainonäkemyksen lapsena ja sitä on hyvin vaikeata ja hidasta muuttaa. Identiteetti on aina kokoelma elämänhallinnan ratkaisuja persoonan toteuttamiseksi, usein yhteisön tarjoamilla keinoilla.
Jokapäiväinen syöminen on yleisin narsistis-aggressiivinen toimenpide. Syöminen vaatii aika huiman aggressiivista latausta noin freudilaisessa mielessä, rajojen rikkomista: minä haluan sinut itselleni, itseni osaksi.
Itsensä ainutlaatuiseksi tunteva taiteilija ei sinänsä ole freudilaisesti häiriintynyt persoonallisuuden koheesiomalli - ellei korostamisen kohteena ole toisten väheksyminen. Korostunut narsismi ei siis ole suoraan häiriintynyttä narsismia. Korostuneessa narsismissa päämäärä on tavallisen ihmisen elämänhallintaa fokusoituneempi ja vaativampi.
Luovuus on aina korostuneesti narsistinen prosessi: minä kykenen luomaan uutta, minä pystyn ainutlaatuiseen muokkaamiseen ja toimintaan. Positiivisesti korostunut narsismi keskittyy sisäiseen prosessiin, sairaalloinen narsismi kateuteen ja ulkoisesti toisten halventamiseen, itsensä nostamiseen toisten kustannuksella.
2)
Narsismi on ongelmallinen aihe, niin väärinkäsitettynä käsitteenä ja uusiosanana kuin vääristyneenä psyykkeen ilmiönä. Kun arkipuheessa ja vääristyneen psyyken teorioissa puhutaan narsismista, puhutaan vain ylikorostuneesta ja vääristyneestä narsismista.
Vääristynyt narsismi on aina negaatioiden kautta toimintaa jäsentävä: toisia väheksyvä, tuhoava, halventava, pilkkaava, uhkakuvaa rakentava. Vuorovaikutus ei ole tärkeää vaan valta ja "aggressiokyvykkyys".
Uskonnollisissa yhteisöissä hyvinkin ylikorostuneesti seksuaaliset johtajahahmot pyrkivät usein asettamaan yhteisön ihanteiksi täydellisen aseksuaalisuuden, aivan kuten mehiläis- ja muurahaisyhteisöissä, joissa on tädellinen kontrolli työläisten suhteen. Jäsenien perosoonallisuutta pyritään siis rajaamaan ja muokkaamaan täysin tiukasti yhteisön tarjoaman ahtaan identiteetin kautta.
Monissa matriarkaalisissa nisäkäslaumoissa (mm. hyeenat ja kaljurotat) johtava naaras rääkkää ja häiriköi muita naaraita niin intensiivisesti, että nämä eivät tule hedelmällisiksi.
Muodin suurkuluttajat näyttävät omaksuneen myös saman ajatusmallin turvamielikuvana: huippumalli ei ole silloin uhkaava kilpailijasisar, kun hänen alipainonsa estää jopa hänen kuukautiskiertonsa.
3)
Anorektikon itsetuho ei liity alkuperältään suoraan narsistisiin ulkonäkökysymyksiin ja esteettiseen ”itsekritiikkiin”, niin kuin naistenlehtien heppoinen ja esteettinen mediamoralismihysteria väittää.
Itsetuhosta muodostuu ainoa itsenäisyyden saareke, eristäytymisen ja riippmattomuuen punainen huutomerkki.
Anoreksia on ylihallitsevan ja vuorovaikutuksettoman äidin tai isän aiheuttama kuolemanvietti, thanatos-vietti lapsessa, kun hänen ”omaehtoinen”, normaali aggressiokykynsä, itseilmaisunsa ja elämänhalunsa neutralisoidaan kapinana. Anorektikko on siis oikeastaan oikean aggressiivisen kapinan vastakapina. Kun kapina ei onnistu vanhempia kohtaan eikä murrosikää lapselle ole sallittu, nuori kohdistaa aggressionsa itseensä ja omaan seksuaalisiin yllykkeisinsä.
Anorektikon kyvytön raivo ja viha suntautuu omaan itseen, koska tuhoavassa vuorovaikutussuhteessa vuorovaikutuskykjä ja -tuntemuksia ei ole opittu. On rakenteellista väkivaltaa, että vain anoreksiaa ilmaiseva pakotetaan terapiaan eikä huoltajia, joiden ongelmia anorektikko kantaa.
Terve viha tarvitsee oman oppimisprosessin ja jos lapsen negatiiviset tunteenilmaukset torjutaan perheessa aikuisten moraalin uhkana, lapsen ainoa tie on usein itsetuho. Varsinkin, jos lapsi huomaa sitten myös itsetuhoisen kättäytymisensä saavan aikaan reaktioita aikuisissa. Itsetuhosta tulee silloin läheisten välikappale, jonkinlaista yllättävää kontrollia aikuisten suhteen. Ja on siis myös eräs versio passiivisaggressiivisesta toiminnasta.
"Minä en vihaa ketään, minä vain en halua syödä ja olla ällöttävä"
”Minä en ole tyydyttämässä enää kenenkään mielihaluja, en edes enää itsenikään”
"Jos äiti huomauttelee syömisen vaaroista ja muiden ulkonäkömielipiteistä, ollaan sitten syömättä"
Kun itsetuhoinen lapsi ei näin halua enää olla vanhempiensa toiveen väline, pelkojen aihe ja moraalisten vaatimusten objekti, hän ei halua olla enää edes omien luonnollisten id-halujensa toteuttaja ja ulkoisia tavoitteita luovan yliminänsä narsistinen väline. Omista haluista tulee uhka hämmentyneelle ja hahmottomalle lapselle.
4)
Lapsen ensimmäinen terve narsistinen kokemus on hymyn vastavuoroisuus; ”Olen olemassa ja olen merkittävä vuorovaikutuksen osa, minä vaikutan maailmaan”.
Seuraava tärkeä positiivinen saavutus lapselle on anaalinen ulostus omaehtoisesti ja onnistuneesti. No kidding. Lapsen ulostusta ja pippeli-/pimppileikkejä on myös aikuisen kehuttava estottomasti - eikä sitä saa huutaen säännöstellä tai häpäistä lapselta. Tai nauraa kikattaa naapurin ämmälle, mitä lapset on tehny.
Jos lapsi ei saa huomiota kuin kirkumalla ja jos esim. äidille helppo läheisyys on turhaa ja vastenmielistä, niin juuri tästä voi muodostua lapselle monimuotoinen psykopatia, esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö, bipolaarisuus tai anoreksia.
Ihmisen sisäisessä vuorovaikutusmallissa (minä vuorovaikutukseen kykynenvänä olentona) vain voimakkaimmin huutava, taitavimmin kyynärpäätaktiikkaa käyttävä tai itsetuhoisin saa silloin eniten huomiota ja kunnioitusta, jos vuorovaikutus ei ole hienoviritteistä ja herkkää.
5)
Narsistisen terveesti korostunut taiteilija on siis freudilaisesti ja ihan peruspsykologian kannalta ”terveen” mielen puolella, jos hänen vaativuutensa kohdistuu ennen kaikkea itseensä, taitoihinsa, omaan ammattitaitoonsa ja terveeseen, suhteellisen realistiseen ylpeyteen kyvyistä ja erilaisuudesta saman tason kilpailijoiden, kollegojensa kanssa.
Kilpailuvietti leimataan vulgaarissa mediapsykologiassa usein suoraan sairaaksi narsismiksi, vaikka kilpailuvietin voi nähdä kulttuurisesti hyvinkin pitkälle jalostetuksi motivaatiotoiminnaksi ja tiedostamisen muodoksi.
Jos omien taitojen todentaminen ja saavuttamisen päämäärät ovat kilpailuvietin selkein kannuste, se on mitä terveintä narsismia.
Jos se on kuitenkin itsetunnon korvike, käsittelemättömäntä traumavihan ja selvittämättömien perheongelmien negatiivinen sublimaatio, silloin ollaan destruktiivisella ja fasistisella kulttuurikentällä. Sairaan narsismin, narsistisen persoonallisuushäiriön eli huomiokeskeisen psykopatian tunnusmerkeiksi näkisin seuraavat keskeisimmät piirteet.
Mitä narsisti sallii itselleen mutta ei muille - miten narsisti sallii itselleen erilaisen logiikan ja epäjohdonmukaisuuden mitä hän ei salli toiselle.
Miten narsistinen persoona elää muiden kautta ilman todellista vastuuta; kasvattaa omaa vapauttaan vaatien muiden muokattavuutta ja rajoituksia narsistin tavoitteiden mukaisiksi.
Narsistisesti häiriintyneellä ei ole luontevaa persoonallisuuden vakautta ja olemassaolon jatkuvuutta, on vain korvikkeellisia vaiheita ja jännitystiloja, kiihkoa, odotusta, epätoivoa, väistelyä, tunnekaaoksen torjuntaa tai vihaa, jotka näyttäytyvät aluksi muille mielenkiintoisen kiihkeän ihmisen piirteiksi mutta osoittautuvat lakkaamattoman epävakauden tasapainottelu-prosesseiksi. Narsisti usein tarkkailee ja kommentoi lapsensa seksuaalisuutta ylikorostuneesti.
Pörssimaailma luovutettiin sinnikkäiden ja uhoavien psykopaattien huomaan, koska mikään muu arvo kuin raha ei saanut pörssimaailman toimintaa ja kasvua määrittää. Vain akti, vain statuksen lisäämisen, vaihtovälineen itseisarvon vertailu, uhan ja kilpailun akti. Psykopaatteja motivoiva akti.
Narsistisesti häiriintyneille seksissäkin on tärkeintä vain akti ja kipinät, todistettavat suureet kuten liikkeen nopeus, toiminnan kesto, kokoasiat, äänen volyymi ja kaikenlainen älytön vertailu aikaisempiin kokemuksiin. Henkisellä yhteydellä ei ole mitään käyttöä narsistisesti häiriintyneille suoritukselle - koska kaikki on vain välineellistä narsistille. Omistamisen halua tietysti ilmenee.
Autistilla ei tavallaan ole mitään, edes tervettäkään narsismia, ulkoisia statustavoitteita ja seksuaalista libidoa. Vain sisäisiä, vuorovaikutuksettomia hallinnan ja havaintojen järjestämisen omnipotentteja fantasioita. Anorektikon narsistinen vetäytyminen ulkoisesta tavoitteellisuudesta eroaa autistista niin, että anorektikko sublimoi hyvin järjestelmällisesti ja tiedostavasti omaa seksuaalisuuttaan lapsenomaisen esteettisen olemuksensa kontrollointiin ja aseksuaalisuuden fantasiointiin. Autismi tietysti on biologista ja anoreksia psykologista. Autistejakin voidaan toki tuoda terapeuttisesti vuorovaikutuksen piiriin, kuten anorektikkoja, mutta eri keinoin.
6)
DOVE:n mainoskampanja on perkeleestä.
Kaunis, malli-ihanteiden mukainen lähes alipainoinen tyttö katselee seksuaalisesti ladattuja mainoksia alakuloisena. Katsojaa houkutellaan siis samaan alakuloon tytön kanssa. Vaikka mainoksessa yritetään vakuutella katsojalle ns tasavertaisuuden ja hyvän itsetunnon ihannetta, DOVE:n mainoskampanja on vuoden ajan ajanut aivan selvästi huonon omatunnon reaktiivisuutta sen katsojalle. Et ole riittävän hyvä vaan sinun kannattaa masentua mainoksen päähenkilön kanssa.
Dove ymmärtää ja Doven tuotteet ainakin antavat hyvää fiilistä itsensä rakastamisesta. Doven voiteet antavat kimmoisan ihon alipainoisenkin ihmisen kuivalle, rasvattomalle iholle.
Dove -mainos vaikkapa sivulta MTV3
Kriittinen puheenvuoro:
Doven syrjivät mainoskampanjat
Lisää Dove-skeidaa:
Pro-Age
http://www.youtube.com/watch?v=vilUhBhNnQc&feature=related
ja onnen takeeksi; nuoruutta ei saa takaisin mutta vanhakin voi
nauttia nuoren ihmisen pehmeästä ihosta Doven avustuksella
www.aidonkauneudenpuolesta.fi
http://www.unilever.fi/ourbrands/personalcare/dove.asp
http://www.youtube.com/watch?v=lp3TiHCO8os
ylipainoisista? Se oli vieläkin törkeämpi kampanja kuin tämä uusin.


Ahmintahäiriö usein ylipainon syynä
Yli 80 000 suomalaisen ylipaino saattaa johtua ahmimiseen johtavasta syömishäiriöstä, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin syömishäiriöpoliklinikan apulaisylilääkärin Jaana Suokkaan arvion mukaan jopa kolmannes vaikea-asteisesti ylipainoisista suomalaisista kärsii ahmintahäiriöstä. - YLE


















