keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009

Uskontojen kierrättäminen ja uskomusten evoluutio

- päivitetty -

Uushenkisyys hylkää
institutionalisoituneet uskonnot

– Uushenkisyys on laaja ja hajanainen uskonnollis-kulttuurinen kenttä, jolla ei ole omaa keskusorganisaatiota tai virallista oppia, linjaa uskonnollisten liikkeiden tutkija Jussi Sohlberg.
Sohlbergin mukaan uushenkisyyttä voi pitää tietyssä määrin modernina kansanuskona. Se sisältää runsaasti elementtejä länsimaisesta esoteerisesta traditiosta sekä aasialaisesta uskonnollisesta ja hengellisestä perinteestä. Vanhoja perinteitä on uudelleentulkittu ja modernisoitu populaaripsykologista termistöä apuna käyttäen. - Pod.fi

Uskontojen yksi varmin piirre on niiden jatkuva muutos. Uskonnon tärkein funktio on palvella yhteisön yhtenäisyyttä - sekä yksilön sopeutumista yhteisöön ja tulevaisuusmielikuvien hallintaan. Mitä löyhemmäksi heimon tai valtion yhtenäiskulttuuri/hierarkia vapautuu, sitä vapaammaksi yksilön mielikuvitus itselleen sopivista rituaaleista muuttuu. Moraalilla ja moraalimagialla sidotut rituaalit häviävät ja "henkinen", terapeuttinen aspekti tulee tilalle.
Ihminen on homo religiosus, hän etsii aina yhtenäisselityksiä ja kokonaishahmotuksia luodakseen itselleen jatkuvuuden, tulevaisuuden.

Yksilön funktionaalisuuden painopiste ei ole enää yhteisön (sääntöjen ja tapojen) korostamisessa vaan henkilökohtaisessa valaistumisessa ja tyytyväisyydessä. Ihanteet ohjaavat toki moraalista toimintaa mutta hyvänmielen mielikuvien kautta, ei yhteisön kontrollin kautta.
Kun uskonnon yksinoikeus oli kuninkaalla ja kuninkaan kirkolla 1100-lähtien enenevästi, pääpaino valtion uskonnossa oli helvetillä ja ahdistuksella, joihin ainoa ratkaisu oli "alistuminen", "nöyrtyminen". Uskonnon pääfunktio oli vallan ja auktoriteetin ehdottomuuden korostamisessa ja samalla siis loogisesti kaikkivaltiaan ja etäisen, epäinhimillisen Jumalan korostaminen. Mielikuvat kärsivästä ja karmealla tavalla raadellusta Jeesuksesta on toiminut epäinhimillistämisen ja rituaalietäännyttämisen funktiona.

Nyt tässä ajassa uskonnollisen toiminnan pääfunktio on vapautumisessa. Jumala on kaikkialla. Jumala on salaisuus, joka avautuu kaikille eri tavoilla. Ja se on jees, ihquu, uususkonnollisessa kulttuurissa.
Back to the basics?
Esi-isämme elivät 1000 vuotta sitten myös monitahoisen, henkilökohtaisen uskonnollisen ritualismin aikaa. Jokainen sai valita omat henget, hengettäret, loitsut ja visiot, joita palvoi, eikä kukaan tullut urputtamaan yhtenäisen ainoan uskon puolesta.
Shamaaneilla eli noidilla oli omat erityistaitoiset henget ja sieluoppaat, joiden mukaan ihmiset saattoivat valikoivat eri shamaaneja erityisongelmiinsa ja joiden apuun ihmiset turvautuivat ongelman luonteen mukaan.
Parantajia oli eri tasoisia, naapurin mies saattoi olla verenseisauttaja tai sydämenkäynnistäjä ja hengenpelastaja. Naapurin ämmä saattoi sitten olla kyrvännostattaja ja hedelmällisyyden loihtija, eikä shamaania erikseen tarvittu joka ongelmaan. Tietysti oli yhteisiä suuria jumaluuksia, joita juhlapäivinä yhdessä juhlittiin, kuten meillä nyt jouluna.
Uskonnontutkijan uusi numero on ilmestynyt. Vuoden toisessa Uskonnontutkijassa Tom Sjöblom pohtii druidien, kelttien pyhien miesten, syvintä olemusta ja uskontohistoriallisen tutkimuksen periaatteita. Toisessa artikkelissa Titus Hjelm keskustelee Peter Bergerin uskontososiologiasta ja sen merkityksestä sekularisaatiota käsittelevässä tutkimuksessa.
lue artikkeli - uskontotiede, uskonnontutkimus:


Posted by at 29.4.09
Labels: , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)