Olemme yhä saman oikeistolaisen terroriorganisaatioiden alla: jatkosodan jälkeen fasisteja ei erotettu virkamiehistä, puolueista. poliisista tai armeijasta vaan saivat jatkaa uusilla taktiikoilla eliitin vallan, propagandan, lahjonnan ja sensuurin varmistamista:
" Salainen sisällissota – Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan "
- Kun porvarien propaganda ei tehonnut äänestäjiin, huomio kiinnittyi mm. SKP:n hajottamiseen sisältä päin.Eli oikeiston salaiset organisaatiot soluttivat salaisesti toimijoita eliitin ja veronmakskajien rahoilla kymmeniin organisaatioihin;
Viljo Jaakko Lehmusketo: " Luin kirjan/tutkimuksen Toimittaja Jarkko Vesikansa "Salainen sisällissota – Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa" paljastaa, miten moninainen verkosto kommunisteja vakoili, kommunisteja tutki ja propagandasotaa harjoitti, ja miten suunnattomia rahasummia elinkeinoelämä hankkeeseen upotti. Vesikansan väitöskirja perustuu hänen vuonna 1994 käsiinsä saamaan Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön SYT:n arkistoon.
Ihmetellä sopii miten Suomen valtio tuhlasi suopon kautta miljoonia SKP ja SKDL vakoiluun Mielestäni tämä oli myös laitonta Laillista puoluetta ei voi noin vain vakoilla Todella epäeettistä. Se on tiedetty jo vanhastaan, että suomalaista kommunismia kukistettiin ja vakoiltiin vuosikymmeniä elinkeinoelämän, suojelupoliisin ja armeijan tiedustelun yhteistyöllä. Vakoilusta päävastuun kantoi SDP:n entisen järjestösihteerin Veikko Puskalan yksityinen ”putiikki.”
SYT:n toiminta jatkui Neuvostoliiton romahtamiseen asti, mutta sen ja 1970-luvulla perustetun Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n propagandakampanjoiden paras terä alkoi hiipua 1970-luvun lopulla, jolloin kommunismia ei enää koettu välittömäksi uhkaksi yhteiskuntajärjestykselle ja jolloin sosialidemokraatit olivat kääntyneet markkinatalouden kannalle? Puhtaasti numeroiden valossa voi sanoa, etteivät SYT ja Puskalan putiikki saaneet työnantajien miljoonista huolimatta kovinkaan paljon aikaan. Niiden ensimmäinen kohde olivat vuoden 1954 eduskuntavaalit, joissa SKDL sai 433 000 ääntä ja 43 paikkaa. Vuonna 1979 SKDL sai 518 000 ääntä ja 35 paikkaa eduskuntaan.
SKDL koki kyllä suuren vaalitappion vuonna 1970, jolloin sen kannatus putosi 21,1 prosentista 16,6:een, mutta kannatuksen alenemista noina vuosina selittänevät enemmän yhteiskunnan yleinen muutos sekä varsinkin työläisten ja pienviljelijöiden suurmuutto Ruotsiin kuin SYT:n tuottama propagandamateriaali. Myöhemmin 1970-luvulla SKDL:n kannatus kääntyi uudelleen nousuun, vaikka noina ”vaaran vuosina” SYT:n rinnalle organisoitiin uusiksi Taloudellinen Tiedotustoimisto ja perustettiin EVA.
Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki SYT -säätiö muodostettiin kommunismin vastaiseksi ”keskuselimeksi”, jolla oli alussa vain yksi tarkoitus, alentaa vaivihkaa SKDL:n kannatusta. Myöhemmin toiseksi tarkoitukseksi tuli estää SKDL:n pääsy hallitukseen.
Säätiön perustamisen syynä oli pelko siitä, että Suomi ajautuisi kansandemokratiaksi, jos viidennes suomalaisista äänestäisi jatkossakin SKDL:oa. Tuohon aikaan kommunisteja epäiltiin monenlaisista salahankkeista ja kumousaikeista kuten yrityksestä soluttautua armeijaan.
Jarkko Vesikansa toteaa väitelleen poliittisen historian tutkijan Mikko Majanderin tapaan, että pelko oli liioiteltu. Vähäväkiset kannattivat kyllä sankoin joukoin kommunisteja, mutta se ei ollut useinkaan mikään kannanotto neuvosto-Suomen puolesta.Säätiön hallituksessa istuivatkin elinkeinoelämän ja porvaripuolueiden edustajat. Vasta 1980-luvulla herraklubiin mahtui myös naisia, mutta silloin sen aika oli jo ohi.” Kommunistit” tiesivät SYT:n toiminnasta melkein reaaliajassa. SKP:n keskuskomitean kansainvälinen osasto raportoi jo kesällä 1953 Moskovaan kapitalistien salajuonista, syyskuussa Työkansan Sanomat kirjoitti uusfasistisesta säätiöstä ja loppuvuodesta 1953 Vapaa Sana analysoi SYT:n toimintaa asiantuntevasti.
”Kavaltajien” rahat hukkaan
SYT:n ensimmäinen operaatio olivat vuoden 1954 eduskuntavaalit, joihin tarvittavan propagandan arvioitiin maksavan 7,9 miljoonaa markkaa.Kymmentä erilaista propagandalehtistä painettiin 400 000 kappaletta, kenttätyötä tuettiin ja lehdistölle tuotettiin artikkeleita. Turhaan. SKDL säilytti entiset 43 paikkaansa ja kommunistilehdistössä ilkuttiin, ettei ”työväen kavaltajien” mahtava koneisto purrut.Vuonna 1958 SKDL sai 23,2 prosenttia äänistä ja nousi 50 kansanedustajalla Suomen suurimmaksi puolueeksi työnantajien miljoonapanostuksista huolimatta. Kun pelkällä propagandalla kommunisteja ei kukistettu, tarvittiin myös sisäpiirin tietoa SKP:n toiminnasta ja kommunismin kannatuksen analyysiä.
Jarkko Vesikansan arvion mukaan Puskalalla oli viisi tiedottajaa SKP:n sisäpiirin liepeillä. Heistä on tunnistettu SKP:n ay-toimitsija Veikko Hauhia ja SKDL:n kunnallisasiain sihteeri Jalo Lepola.
Suojelupoliisilla oli 1950-luvulla SKP:ssä vain piiritason tiedottajia, mutta Vesikansan mukaan 1970-luvulla todennäköisesti tiedottaja keskuskomiteasta. Kansan Uutiset raportoi Supon värväysyrityksistä jo helmikuussa 1958. SKP ei yrityksistään huolimatta päässyt puoluejohdon lähellä olevien myyrien jäljille. Yleislakko 1956 tutkimuksessa Mertanen viittaa jatkuvasti suojeluspoliisin raportteihin ja arvioihin kansandemokraattien toiminnassa.
On hämmästyttävää miten paljon tällaiseen vakoiluun käytettiin rahaa.
Toiminta oli kaikenlisäksi lainvastaista, koska puolueet olivat laillisia.
Kenttäkoe Karkkilassa
Tieteellisesti kommunismin kannatusta analysoi muun muassa Suhdetutkimus Oy, joka pyrki hahmottelemaan tavallisen kommunistin profiilin keräämällä tietoa SKDL:n kannattajien elämänvaiheista, kotioloista, harrastuksista, heikkouksista, tunne-elämästä jne. Tutkimusten pohjalta SYT järjesti Karkkilassa vuonna 1955 ”laboratoriokokeilun”, jolla pyrittiin vähentämään kommunistien vaikutusvaltaa Högforsin tehtailla. Tehtaan johdon kanssa sovittiin henkilöstöpolitiikan ja tiedotustoiminnan kehittämisestä, poliittisten voimasuhteiden kartoittamisesta ja demarityöläisten värväämisestä muilta paikkakunnilta.Jo tammikuussa 1956 Työkansan Sanomat sai aiheen huomauttaa, että ”eräs kapitalistien nykyisin paljon käyttämä työläisten ajatuksien muokkausväline on teollisuuslaitoksen työläisiään varten julkaisema tehdaslehti.”
Laboratoriokokeilusta huolimatta SKDL menetti vasta 1960-luvun puolivälissä enemmistönsä Karkkilan valtuustossa. Vasemmistoliitto oli edelleen Karkkilan ylivoimaisesti suurin puolue yli 35 prosentin kannatuksellaan. Aina 2011 vaaleihinVasta 1950-luvun lopulla porvarit alkoivat pohtia niiden syiden poistamista, jotka pitävät kommunismin kannatuksen Suomessa korkealla. Taustalla oli muun muassa sosiologi Erik Allardtin näkemys siitä, että kannatusta piti yllä kommunistien eristäminen muusta yhteiskunnasta.
Syksyn 1960 kunnallisvaaleihin valmistauduttiinkin ajatuksella, että jokainen kokoomuksen kansallisseura ottaisi huoltotyön kohteeksi kommunistiperheen.
SKP:n hajotukseen kanavoitiin rahaa
Entistä massiivisemmasta kampanjasta huolimatta SKDL:n kannatus ei merkittävästi muuttunut myöskään vuonna 1962. Kannatusosuus väheni hieman, mutta äänimäärä lisääntyi yli 50 000:lla.
Takaiskuja tuli muuallakin. Suuryritysten Kansan Uutisten ilmoitussaarto mureni vuonna 1959. Tosin Kansallis- Osake Pankki ryhtyi lehden ilmoittajaksi vasta 20 vuotta myöhemmin ja silloinkin johtokunnan äänestyspäätöksellä
- Kun porvarien propaganda ei tehonnut äänestäjiin,
huomio kiinnittyi SKP:n hajottamiseen sisältä päin.
Revisionismista oli raportoitu SDP:n tiedustelussa jo 1950-luvun lopulla, ja SYT ja Veikko Puskala kiinnittivät huomionsa Jarno Pennasen 1960-luvun alussa toimittamaan Tilanne-lehteen. Lehti sai SYT:ltä rahaa, mutta muun muassa sen näyttävään ulkoasuun viitaten SKP:n toimitsijat pystyivät kentällä todistelemaan Tilanteen saavan suurpääoman rahaa.Lehden merkitys jäi lopulta vähäiseksi, sen ympärille ei puolueoppositiota saatu syntymään.Vuoden 1966 vaalien lähetessä alettiinkin voimistamaan marxilais-leniniläistä puhdasoppisuutta. SKP:n jäsenille lähetettiin revisionismista varoittavia kirjeitä turkulaisten puoluejärjestöjen nimissä. Kirjeiden taustalla olivat tietenkin Veikko Puskala ja SYT.
Ainakin vuonna 1969 SYT budjetoi SKP:n hajotustoimintaan 140 000 markkaa.
Beljakovin "kumoushanke" 1970-luvun alussa, porvari nukkui todellakin huonosti. Kommunistien lisäksi uutena murheena oli SDP:n vasemmistosiipi. Nuordemarit nykyisen Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen johdolla puhuivat sosialismista ja marxilaisuudesta. Lisäksi Neuvostoliiton suurlähettiläällä Aleksei Beljakovilla oli omat kumoushankkeensa Suomessa.
Marraskuussa 1970 Osmo Kupiainen esitteli presidentti Urho Kekkoselle SYT:n tiedustelutietoja Beljakovin SKP:n johdolle pitämästä esitelmästä. Sen mukaan Suomi oli kommunistisen liikkeen tärkein työkenttä kehitettäessä uutta sosialismiin siirtymisen muotoa.
Kekkosen puututtua asiaan Beljakov sai lähteä Suomesta jo vuonna 1971. Taistolaisten liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa oli uusi shokki porvareille. Jarkko Vesikansan mukaan taistolaisten merkitystä on kuitenkin yliarvioitu rajusti. Ylioppilaskuntien vaaleissa SOL ei koskaan ylittänyt 20 prosentin rajaa kun samaan aikaan kokoomuksen kannatus kouluneuvostovaaleissa oli lähes 50 prosenttia.
Elinkeinoelämä ryhtyi viimeiseen taistoon. Hieman hiipuneen SYT:n sijaan etulinjaan nousivat kesällä 1971 uusittu Taloudellinen Tiedotustoimisto Leif Fastin johdolla ja maaliskuussa 1974 perustettu EVA Max Jakobsonin johdolla. Elinkeinoelämän viimeisestä kommunismin vastaisesta rynnäköstä huolimatta SKDL otti historiansa viimeisen vaalivoiton vuonna 1975. Se sai 18,9 prosentin kannatuksen ja 519 000 ääntä. Puhtaasti numeroiden valossa voi sanoa, etteivät SYT ja Puskalan putiikki saaneet työnantajien miljoonista huolimatta kovinkaan paljon aikaan. Niiden ensimmäinen kohde olivat vuoden 1954 eduskuntavaalit, joissa SKDL sai 433 000 ääntä ja 43 paikkaa. Vuonna 1979 SKDL sai 518 000 ääntä ja 35 paikkaa eduskuntaan."
2)
VKTS oli myös salainen ja laiton oikeiston organisaatio 70-l koulumaailmassa, joka jatkaa nyt toimintaansa pöyhkeällä nimellä "Opetushallitus" turvaamaan mm. valtionkirkon, ortodoksien ja muslimien tunnustuksellinen opetus kouluissa verorahoilla. Opetushallitus ei ole lain määräämä virasto vaan oikeiston luoma ideologinen virasto sodassa humanismia ja tietoa vastaan.
Tämän tulisi olla yleissivistystä mutta ihmiset vaikuttavat aika tietämättömiltä oikeiston laittomista ja laajoista operaatioista.
LIONS CLUB:it ja ROTARY:t sekä salaseura-vapaamuurarit ovat kiihkeästi levittäneet USA:n sotilaallisen uhon propagandan ilosanomaa ja olleet täysin linjassa CIA:n propagandassa Neuvostoliiton ja sosialistien "uhasta" ja " vapaasta markkinataloudesta" mutta dollarioligarkkien jatkuvista CIA-hyökkäyssodista, Saksan miehittämisestä, massamedian manipuloinnista ja pörssikeinottelun ohjailusta hiljaisena.
3)
SDP ja SAK kaapattiin 1935 amerikkalaisten kontrolliin väkivallalla ja lahjonnalla mm. natsi Tannerin salaisen organisaation kautta - jota lahjontaaja ohjausta CIA jatkoi n. 1980 saakka. Nyt CIA on ehkä vain "neuvoja", uran luoja yhteistyöhalukkaille salaisessa urakorruptiossa oikeiston virkamieshierarkiassa.
.
Tekstit
1 kommentti:
Ja joka kerta samat kuvituskuvat "artikkelin" loppuun. Vähän yritystä nyt!
Lähetä kommentti