Pankkikriisi keppihevosena

• Juuso Salokoski: Mitä ollaan pelastamassa - Kreikkaa, euroa vai pankkeja? – Suomenkuvalehti.fi

Raha ohjaa politiikkaa kun politiikan pitäisi ohjata rahaa. Rajata rahasysteemin hypoteettista toimintaa eli lainanantoa ja rahan painamista.
Ydinkysymys kapitalismin ehdoista. Näemmekö systeemin, joka tuotti kriisin ja ideologisen politiikan sen taustalla? Jatkammeko tuon "kasvun" ideologian tukemista, vaikka se on romahtanut?

Nyt meille esitetään uljaasti että  "kriisi" (eli systeemin romahtaminen) on tärkein toiminnan määrittäjä eikä ideologinen toiminta, politiikka.

Stressikapitalismin tärkein ideologia on luoda mielikuva siitä että mikään ideologia ei hallitse eurooppalaista talouspolitiikkaa ja oikeistolaista unelmaa valtioiden hävittämisestä suuryhtiöiden ehdoilla "yhdentymisen" politiikkana.

Tämän kierona johtopäätöksenä meille nyt siis esitetään, että kriisi on tärkein ratkaisujen ohjaaja ja määrittäjä.

Kuitenkin talouspolitiikassa kriisiin reagoiminen on ideologian tärkein määrittelijä - reagoiminen on aina ideologista eli asetetut arvot määrittävät päämääriä. Demokratian synty Kreikassa oli nimenomaan kriisien hallinnan tarkkaa määrittelyä ajelehtimisen sijaan.

Ideologia on siis yksinkertaisimmin kuvattuna päämäärien valitsemista olosuhteiden muuttamiseksi.
Siihen tarvitaan aina arvovalintoja. Ei ole olemassa "rationaalisia ratkaisuja", jotka kumoaisivat politiikan ideologisuuden.

Jos pankkien vapauden valitseminen esitetään realismina, sitä se ei ole, sillä se on ideologia: pankit yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä ilman yhteiskunnan ideologisia ja humanistisia ehtoja.

• " Olli Rehnin mukaan EU:lla ei ole varasuunnitelmaa "

  - Tämäkö on osoitus viisaudesta ja ratkaisujen/vastuullisten tahojen kartoittamisesta? Siis:
"Ei ole vaihtoehtoa, katastrofin aiheuttanutta ideologista systeemiä on vain vahvistettava. Sori."
Taustalla ja jatkumona? Pakkovaluutta maille, joiden valvonta ja EU-jäsenyysehdot vastuuttomasti sysättiin syrjään. Kriisi, jolla ajetaan epädemokraattista liittovaltiota "tehokkaasti" ja uuden EU-armeijan perustamista. 

Media on luonut demagogisen negaation ideologiselle puheelle:
jokainen, joka puhuu avoimesti vaihtoehdoista ja ideologisista vastakkainasetteluista, on häirikkö. Kriisitilanteen "vastuuton hämmentäjä", "tilanteen hyväksikäyttäjä".

Ihmisille on luotu tila, jossa yksilö kokee automaattista helpotusta, jos hän ei ota kantaa "liian monimutkaisiin" asioihin ja jättää ne "asiantuntijoille, siis virkamiehille, vallan "todellisille" pyörittäjille.

Despoottisessa ideologiassa (mm. Neuvostoliitto, USA:n Patriot act -sotilaspolitiikka kaikkien tuomioisuimien tavoittamattomissa, EU:n vapaudet pankkialalle) systeemi on kaiken mitta ja "ajattelun" lähtökohta. Systemianalyysi on siis kielletty, koska kaikki tarmo kohdistetaan systeemin "puolustamiseen", "pelastamiseen".

Kun puhutaan EU:n pelastamisesta, puhutaan ideologian pelastamisesta ja suojelemisesta.
Kriisi on despoottisen ideologian sydän; "vihollinen" on ainoa rakentava voima. Nyt vihollisia ovat "vastentahotoiset" veronmaksajat, joiden täytyisi maksaa pankkien villi ja himokas lainananto voitontavoittelun takia. Kreikan eliitti suojelee jopa/nimenomaan oman romahduksensa arkkitehtejä. Eliitti haluaa pysyä vallassa ja vastuuttomana hinnalla millä hyvänsä, jopa kaaoksen hinnalla.

Islanti kieltäytyi kansallisvaltiona 2011 maksamasta sijoittajapankkien ja pörssin spekulaatiosysteemin riehumista. Ja Islannin kansantalous on nyt vahvasti nousujohteista. 

Politiikka on visiointia ja realismia.
Mikä tässä tilanteessa on realismia ja mikä visiointia?

Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa EU-hirviön, "yhtenäisyyden", ohjaaminen on luovutettu virkamiehille, joita kukaan ei käytänössä kontrolloi ja joiden päivätyö on painostaa eri valtioiden poliitikkoja uhkailuilla mukautumaan virkamiesten valitsemaan visioimaan politiikkaan, "ainoaan mahdolliseen EU-muotoon".

Realismia on mielestäni se, että tämä systeemi-ideologia tuotti nyt romahduksen ja sen systeemin ja niinikään sen ideologisten arkkitehtien syyllisyyttä ei tunnusteta. Arkkitehdit tulisi poistaa vallasta välittömsäti niin pankeissa kuin EU:n koneistosta. Kreikka vapautettin valvonnasta - miksi?  Miksi tämä on toissijainen kysymys? Miksi kriisin syntymekanismia ei pohdita?

• Taas vanhan eliitin eli aatelissuvun jäsen valitaan ison organisaation johtoon, kuten ovat moneen EU-virkaankin valitut: Ranskan Christine Lagarde valittiin IMF:n johtajaksi

Suuri ideologinen valinta on se, että virkamiehet, jotka tuhosivat taloudellisen systeemin kontrolloimisen puutteilla ja kyvyttömyydellä nähdä pankkien ahneutta, heitä ei eroteta järkyttävistä tuhojen johdosta. Virkamiehet ovat vastuullisina toimijoina saaneet ihmeellisen suojan (pankkien ja systeemin) "palvelijoina" vaikka he ovat toimineet  epädemokraattisina piilopoliitikkoina, suunnan valitsijoina.

Medialle luodaan kuvaa EU:sta, joka on vain systeemi, jossa kukaan ei käytä valtaa. 
Ei ole kuitenkaan olemassa systeemiä ilman ideologisia suuntaviivoja ja painotuksia.
Joku käyttää aina valtaa. Demokraattinen ideaali politiikasta on vallankäyttäjien/vastuullisten paljastaminen ja ideologisten intentioiden vapaa kamppailu kansalaisten kannatuksesta. Manipulointi (perusteeton rajaaminen ja vääristäminen) on stressikapitalismia ja demokratian tuhoamista.


Mitä hyvinvointiyhteiskunnan veroprogression ehdot tuottivatkaan ja mitä nyt maailmalla ihmetellään?

• " Finland is one of the happiest places on earth. At least, that’s what social scientists have found. - BBC

The obvious question in all this is: what makes Finland – with its near constant cold and long stretches of darkness – such a happy place to live? The New Economics Foundation’s (NEF) National Accounts of Well-being project profiles European countries based on how citizens feel about their own happiness. Finland’s Well-being profile, for instance, scores especially high in the “Absence of Negative Feelings” category, but just a bit above average in the “Positive Feelings” category."


Aikaisempi kirjoitukseni stressikapitalismin luomasta kasinopörssi-ideologiasta:

• Suhdannesumu   

 

Wolfmother - Live Video 2011 Finland Provinssirock

WolfMother Live Video 2011 Finland Provinssirock

--

Surkea luovan kaupallisuuden tila Suomessa:

"Suomen menestys Design-sarjassa ei tule jatkumaan tänä vuonna. Tiistaina julkistetuilta Design- ja Cyber-sarjojen shortlistoilta ei löydy yhtään työtä Suomesta." - http://www.marmai.fi/uutiset/

Kaveri-periaatteella toimivat konseptitoimistotkaan eivät taida toimia ja suuret toimistot keskittyvät mielistelemään asiakkaita ja heidän "ideoitaan".

Mitähän johtopäätöksiä taas tehdää suomalaisittain? Annetaan pomoille palkankorotus?

Eikö kapitalismissa pomoilla pitäisi olla suurin vastuu ja seuraamus mahalaskusta?

   

Nokian tuhon arkkitehti - Vanjoki

• Anssi Vanjoki: Kännykkä on historiallinen jäänne - Taloussanomat.fi
  

Tämäkin älypää oli varmistamassa Nokian tuhon ja aktiivisesti estämässä Nokialaisen muuttumista iPhonen kaltaiseksi taskutietokoneeksi jo 10 vuotta sitten. Tajuttoman typerää ja kukkoilevaa jälkiviisautta ihmiseltä, joka ei tunnusta virheitään, näköalattomuuttaan ja vahingollisuuttaan firmalle ja jonka ura on täynnä omien mokien peittelyä.

Mies, joka rakasti kännykkää teknisten ominaisuuksien speksiluettelona ja säätökapulana, jota  muut kuin insinöörit eivät saaneet toimimaan. Mies, joka kieltäytyi näkemästä uusia innovaatioita, sosiaalista mediaa ja ihmisten tarpeita arkielämässä. Hän ymmärsi vain hierarkian päälle ja halusi Nokian määräävän, mitä uskolliset asiakkaat tarvitsevat.

Mies, joka esti kosketusnäytön kehittämisen Nokialla.

Kaikki nämä miljonääriliigaan kohonneet Nokian vanhemmat optioinsinöörit vastustivat kiivaasti jo 1995 ip-tietoliikenteen kytkemistä kännyköihin. Heille "vapaa" kännykkä piti pakkomielteisesti säilyttää pyhästi erillisenä tietokoneiden maailmasta ja tiukasti puhelinoperaattoreiden otteessa teknologisesti.

Insinöörihybris ei ymmärrä humanistista ihmiskeskeisyyttä eli sitä, että ihminen toimii emotionaalisten ja sosiaalisten tarpeiden ja tapojen mukaan ja haluaa laitteelta pseudoinhimillistä responssia.
Eli laite ei ole sinällään vain laite vaan kokemus ja humanisti ymmärtää tämän, insinööri-identiteettiin kadonnut säätäjä ei.

Ihminen ei ole laitetta varten vaan laite on ihmistä varten.

Oliko se itse Vanjoki, ainakin joku muu nokialaisista optiovalopäistä, joka antoi ensimmäisen mediakommentin Nokialta iPhonesta:
"Naisten puhelin".

Suo, kuokka, rynkky ja Nokian kapula.

Uusi N9 on jo hylätyn strategian myymistä ihmislle. Jatkuvuutta ohjelmina ei ole eikä tule Nokian puolesta. Ehkä muutama fanaattinen poistuvan Meego-käyttöjärjestelmän kannattaja tekee muutaman keskeneräisen ohjelman mutta siinä se. Huippupuhelin? Ilman ohjelmisto-ekosysteemiä.
 

Vanhoista innovaatioista tuli uskonnollisten reliikkien kaltaisia vanhojen insinöörien ylpeyden aiheita ja voitonmerkkejä. Nokialaisen kännykän muuttumattomia ankkureita. Esteitä.


Kaikki muutos merkitsi vain uhkaa heidän statusasemalleen, legendalleen ja Nokian hierarkiaa korostavalle johtajakulttuurille.

Aivan samalla mekanismilla Neuvostoliitossa johtajien päätöksiä piti ylistää ilman mitään järjen hiventä, pelon vallassa.


Ollilan vastuuta Nokian tuhosta
ja käyttäjien unohtamisesta on aivan käsittämättömästi mediassa vaijettu sillä hän antoi "kunnioituksesta" ja oman asemansa sementoimisesta vanhojen jäärien junnata vanhaa teknologiaa ohjelmistopuolella, koska olivat niin ylpeitä omista tuotoksistaan "ylivoimaisina" saavutuksina.

 

• Nokiakirjoitukseni ja toteutuneet ennustukseni

Kataisen komentohallitus ja vasemmiston kiitollisuutta aneleva polviasento

On se kumma, että kapinavaaleissa kansan rohkaisua saaneet puolueet pelkäävät yhteiskyykyssä yhä lilliputtikokoomusta ja kumartavat heidän romahtaneita yhteiskunta- ja talousteorioitaan.

Kokoomukselle luovutettiin taas tärkeimmät ministeritornit ja vasemmistoliiton Helsingin osasto iloitsee naurettavista pesteistä todellisen talousvallan ulkopuolella talousanarkiaa kuitenkin tukemassa. Tästä hallituksesta tulee harmaan talouden takuumies.

Taas.

Pankeillehan harmaa raha on rahanpesua ja bisnestä ja siksi yhteiskuntasopimus on pelkkä harmi rahan insestisessä markkinahulinassa. Kukaan henkilö, joka kannatti EU:n romahtanutta talous- ja pörssipolitiikkaa ennen 2008, ei saisi olla suomalaista talouspolitiikkaa muovailemassa. Heidän perusteensa ja teoriansa spekuloivan pörssitalouden itsesäätelystä, avoimesta EVM-shekistä pankeille veronamaksajien taskuista ja pankkien vapauttamisesta on jo tuhottu. Katteettomiksi ja harhaisiksi todetut.

Sosialidemokraattien halu samaistua ylikansallisiin porvareihin ja suurteollisuuden ison rahan agitaattori-pörssijetsettiin sai entisen työväenpuolueen kammoamaan vihaisen kansanosan perussuomalaisia. Ontto omatunto vastavoimaroolin haihtumisesta antoi kiero potkua halveksia vastavoimaroolin ottaneita perussuomalaisia. Ennen SDP oli vimmaisten työlaisten selkeä kansanpuolue. Työläiset ja syrjäytyneet ihmettelevät nyt eliitin sitkeää alivoimaa, jolla jyrätään kapinavaalienkin yli.

Urpilaisen pelko vallan ottamisesta oli johdonmukainen jatko hänen taustavoimiensa suomassa nukkerooliinsa Lipposen luomassa pseudovasemmistoharhassa kokoomuksen apupuolueena.

SDP oli joskus humanistisen ideologian puolue, jonka toimintaa ohjasi jakamisen ideologia, mutta Mauno Koiviston aloittama lamahysteria Keskustan vaihtokaupassa tukiaisia kahmivalla komppaamisella sai Paavo Nahkuri Lipposen ärjyvallalla SDP:n toimimaan vain syrjäytymisen pelkoa vastaan ilman mitään ideologiaa eliitin suljetussa kabinettiminimaailmassa.

SDP päätyi lamakauhussa "ideologisimpana" eli "epäilyttävämpänä" puolueena uskoen kaikkia perusteettomia syytteitä häpeämään ideologiaansa väärin perustein ja sokeutumaan tosiasioista suomalaisen pankkimaailman, pörssiuskonnon ja Suomen Pankin kyvyttömyydestä todellisina laman aiheuttajina.

Lipponen sai mietovasemmistolaiset uskomaan kansan syyllisyyteen laman aiheuttajana ja että valtio tasaajana ja toimintakykyisten kansalaisten turvana olisikin vain haitta ison rahan pullataikinan paisumista. Kansaa oli rankaistava ja ideologia halvennettava puhumalla käänteiskäsitteillä valtion tuhoamisesta "tehostamisena" ja oikeistolaista komentohallintoa "kompromissien tekemisenä" ohi kansan arvovalintojen.

SDP:n hierarkiseksi ajettu puoluelaumasysteemi ja paikallistasojen aktiivisuuden tuhoaminen ympäri Suomen ohjattiin keskustoimiston ja Lipposen vallan keskittämisen hyväksi. SDP systeeminä luopui vastavoiman roolistaan eikä lama-ahdistuksessa kyennyt osoittamaan laman todellisia ideologisia syyllisiä ja korruptoitui muun ikuisen kasvun pörssi-ideologiaan uskovien uskovien kanssa. Ylikansallisille yhtiöt annettiin amerikkalaisten konsluttien avulla yksilön status ja tavallisen kansalaisen suojelu hylättiin firmojen ja "pääoman" turbosuojelulla.

Hyvinvointi ja yhteiskunta on jäänyt SDP:ltä täysin sivuun väärän ideologian kerjuupoikana. Nykyinenkin yksityiselle terveydenhoitoalalle suunnattu rahoitus vie suoraan yli kolmasosan yleisestä terveydenhuollosta. Palvelusetelin tärkein vaikutus on siis rampauttaa hyvinvoinnin selkäranka, luoda 6-8 kk hammashoitojonot tavalliselle hampaitaan mädättävälle kansalle ja ohjata rahat ylikansalliselle kolossille, joka ei edes hoida potilaitaan loppuun saakka vaan voi milloin tahansa sylkäistä potilaan ulos systeemistään veronmaksajien harteille ilman juridista vastuuta. Sosiaalidemokratiaa? Vastuullista kapitalismia? Ei kumpaakaan. Elittikapitalismi katsoo kansaa eliitin hyödykkeenä. Yleinen hyvnvointi on haitallista eliitille sillä kurjistumisen kuilu on ideologisena ajatuksena tärkeämpi - pelote.

Vaikka Katainen puhuu taloudesta, hän ei eduta taloutta vaan vain yhtä talouden ideologista mallia. Ääripäitä, yhteiskuntaluokkia ja halveksuntaa tuottavaa eliittikapitalismia, jossa keinottelu ja spekulaatio arvostetaan yhteiskuntasopimuksen sääntelyn ja jakamisen yli. Soinikin voisi herätä oikean politiikan tekemiseen ja yhteiskuntasopimuksen ideologiseen pohdintaan mutta pelkäänpä että hän keskittyy oman henkilökohtaisen harrastuksensa eli valta-asemansa pönkittämiseen Mao Tse-Tungin tapaan ja niin hänelle maan heikentäminen ja ahdistunut epäsopu toivottomassa ja ideologiatyhjässä ilmastossa on eduksi porvarien varjossa, kuten oli Lipposen yrmyllekin.

Anna Kontula ei suosittele Kataisen suunnitelmahallitukseen menoa: " verotuksen progression lisääminen ja parannukset perusturvaan eivät riitä kompensoimaan leikkauksia kunnilta, yliopistoilta, uusiutuvista enegriasta jne."

" Jos historia toistuu, ensimmäinen kerta on usein tragedia, toinen farssi. Varsinkin vasemmiston kannalta Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen muodostaminen on ollut farssi, jonka kuluessa on manattu esiin menneisyyden haamuja ja taistelutunnuksia. Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain.

Heikki Patomäki Uusi Suomi Puheenvuoro

 

Valtionkirkko amerikkalaisten herätysliikkeiden suojatyöpaikkana

  

 

Hesarin vieraskynässä kirjoittaja vakuuttelee, että herätysliikkeet ovat kirkolle elintärkeä asia.

• "Herätysliikkeet tulee pitää
  kirkon yhteydessä" HS

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Her%C3%A4tysliikkeet+tulee+pit%C...

Tilanne on kuitenkin hyvin ongelmallinen kirkon sisäpoliittisen linjattomuuden takia ja ristiriitainen virallisten lausuntojen suhteen.

Kirkko on ideologinen laitos.
Ideologisella laitoksella pitäisi olla linjanvetoja ja päämääriä.

Kirkon virallinen linjanveto mediakelpoisena eli humanistisena versiona "pienten ihmisten puolesta" on varsin erilainen, kuin junttajärjestöjen esittämä syntikeskeinen oppi, fobiat ja ihmiskuva.

Kirkko kutsuu itseään luterilaiseksi.
Tämä on siis linjanveto. Ainakin kulissiksi, jos ei muuten.

On kuitenkin olemassa ideologisesti selvälinjainen protestanttinen luterilaisuus tapana hahmotta maailmaa ja uskontoa terveen järjen ehdoilla.

 Kun suomessa puhutaan "luterilaisesta työmoraalista", puhutaan itse asiassa saksalaisesta katolilais-kalvinistisesta työmoraalista, jota vastaan Luther puhui jyrkästi. Calvin jalosti katolisen kirkon orjuuttavia ja syyllistäviä talonpoikais-yhteiskuntaluokkaoppeja työmoraalin alistavasta tottelevaisuudesta ruhtinaalle maksimaalisen verotuksen mahdollistamiseksi.

Calvinin mukaan ihmisen tuli tehdä 12 tuntia työtä vuorokaudessa ja nautinto oli pelkästään syntiin johdattavaa harhautumista. Nuoren (ja vielä selväjärkisen) Lutherin mukaan elämän tärkein lahja oli nautinto. Vastuun tuli olla järkevää, motivoivaa ja ihmiskeskeistä - ei byrokraattista, rituaalista ja itsetäänselvää ilman perusteita.

Työ on aidossa luterilaisessa ihmiskuvassa vastuuta ja kutsumusta, mielekäs visio, mutta siitä tulee Lutherin meielstä epäjumalankuva, jos työstä tulee elämän arvon määrittelijä.

Elämme siis pitkälle kalvinistisessa työkulttuurissa, joka on pesiytynyt ev.lut. kirkkoonkin jo pelkästään sen takia, että kuninkaan propagandakoneistossa, kirkossa, ei tehty aikoinaan aitoa uskonpuhdistusta vaan pelkästään kulissien ja nimen vaihto, jotta kansa oppisi tekemään kirjanpitoa ja lukemaan itse kirkon tekstejä ilman papin ajan tuhlaamista lukutaidon avulla.

Herätysliikkeet eivät ole protestanttisen luterilaisia vaan katolisesta ja evankelikaalisesta eli kalvinistisesta opista ammentavia tuontijärjestöjä. Lestadiolaiset ovat hyvin omituinen sekoitus kuninkaan kirkon työläisiä lannistavaa syntiopetusta, perhekeskeisyyttä ja kalvinistis-pietististä oppisuuntausta.

Oppi määrittelee jäsenen hyväksytyn ihmiskuvan.
Monessa järjestössä saat olla mukana jos vaikenet täydellisesti erilaisesta kokemuksesta ihmisenä. Perhekeskeisyyden taustalla on hierarkiamalli, jossa kuningasta verrataan Jumalaan ja perhenisää kuninkaaseen.

Kirkon "sisäiset" liikkeet eivät noudata luterilaista mielikuvaa ja ehdotonta vapautta yksilön yksilöllisestä uskontoprosessista vaan heillä on tiukat muotit ja kriteerit sille, joka kelpaa "uudestisyntyneiden" joukkoon.

Jeesuksen opetuksissa yksi tärkeimmistä seikoista kuitenkin oli se, että hän tuomitsi ankarasti uskonnollisuuden tarkkailijat ja määrittelijät sekä rituaalien vaatijat.

 Hesarin vieraskynässä kirjoittajan mukaan kirkon vapaaehtoistoiminta on pitkälle herätysliikeaktiivien varassa.

Tilanteen voi nähdä myös toisinkin. Herätysliikeaktiivit ovat vieneet kaiken hapen tavallisilta seurakuntalaisilta ja kirkkoherroja viehättää hullun lailla kaikki yliuskonnollinen innostus ja meuhkaaminen ilman mitään sisältökritiikkiä että kirkko saisi edes jotakin aktiviteettia selkeän "uskonnollisena" toimintana.

Tämä periaate on harhaoppia luterilaisen yhteisöperiaatteen kannalta. Elämä ja eläminen ovat uskoa, hyvän elämän jakaminen ja inhimillinen toisen yksilön kohtaaminen on Jumalan kohtaamista.
* Protestanttisen uskontokäsityksen ytimeen kuuluu seksuaalisuuden ja uskonnon erottaminen. Avioliitto ei ole sakramentti kuten roomalais-katolisessa kirkossa, jossa kirkko pyrkii kontrolloimaan jäsentensä elämää ja seksuaalisuutta ulkokohtaisen totalitaarisella otteella.

Kirkko on ontologisen ongelman jyrkänteellä. Onko pääasia, etä kirkossa on mitä tahansa toimintaa ilman mitään luterilaista linjausta?

Onko kirkko suojakupu ihan mille tahansa uskonnollisuudelle, joka saa erotella rasistisesti homot ja naiset "aidosta" jumalankuvasta, miehestä?

Kun suomalaista kirkkopolitiikka tarkastelee strategisesti, niin "herätysliikkeiden" tärkein arvovaltaa ja sananvaltaa pönkittävä seikka on kirkon virallinen ja rahallinen tuki. Ihmiset suhtautuisivat hyvin paljon kriittisemmin liikkeisiin, jotka eivät omine oppeineen olisi kirkon ja kirkkohallituksen suojeluksessa.
Kirkon papit ovat virallisia virkamiehiä ja valtionkirkko on valtion säätelemä kirkkolain saakka.
Onko tämä yhtenäiskulttuurin taistelulaitos vuonna 2011 hyvä malli uskonnolliselle toiminnalle?
Luterilaisuus on hyvin sietokykyinen malli yhteisölle, jossa elämäntarkoitusta ja sosiaalista toimintaa voi harjoittaa jatkuvasti kehittyvillä tomintamuodoilla - jopa joogalla ja neutraalislla yhteisötoiminnalla yeisten humaanien periaatteiden varassa ilman uskonnollisen kulttuurin (katoliselta kirkolta perittyä) pakkopaitaa.

Mutta rasistisen toiminnan keskukseksi ja amerikkalaisen lähetystyön etäpäätteeksi luterilainen seurakuntamalli ei sovi. "Luther-säätiö" (mikä vitsi) sai viime vuonna nähtävästi n. 500000-700000 e tukea suoraan Missourin amerikkalaiselta fundamentalistikirkolta, joka myös kätkeytyy Luther-sanan taakse.

Niin kauan kuin evlut piispat eivät tee linjauksia, kalvinistis-evankelikaalit herätysliikkeet tekevät linjauksia piispojen ja luterilaisuuden puolesta. Piispat ovat huolissaan vain kirkon jäsenmäärästä, eivät sen protestanttisesta kehittämisestä rakkauden ja yhteyden liikkeenä byrokraattisen rituaalikirkon purkamisessa.

Protestantit ovat yksi länsimaisen sivistyksen historiallinen ponnistusalusta ja kapinaliike yksilön puolesta, yksilöllisen elämäntarkoituksen ja -oikeuksien etsinnässä, jatkuvan muutoksen yhteisö. Periaatteessa.

Uskontojen yksi varmin piirre on niiden jatkuva muutos. Uskonnon tärkein funktio on palvella yhteisön yhtenäisyyttä - sekä yksilön sopeutumista yhteisöön ja tulevaisuusmielikuvien hallintaan. Mitä löyhemmäksi heimon tai valtion yhtenäiskulttuuri/hierarkia vapautuu, sitä vapaammaksi yksilön mielikuvitus itselleen sopivista rituaaleista muuttuu. Moraalilla ja moraalimagialla sidotut rituaalit häviävät ja "henkinen", terapeuttinen aspekti tulee tilalle.Ihminen on homo religiosus, hän etsii aina yhtenäisselityksiä ja kokonaishahmotuksia luodakseen itselleen jatkuvuuden, tulevaisuuden.Yksilön funktionaalisuuden painopiste ei ole enää yhteisön (sääntöjen ja tapojen) korostamisessa vaan henkilökohtaisessa valaistumisessa ja tyytyväisyydessä. Ihanteet ohjaavat toki moraalista toimintaa mutta hyvänmielen mielikuvien kautta, ei yhteisön kontrollin kautta.

Valtionkirkoksi jämähtänyt virkamiesinstituutio on kuitenkin kuristunut uskonnollisuuden ahtaisiin tapoihin, maagisten rituaalien pönkittämiseen ja pappiskeskeiseen jargoniin, josta Luther halusi  ihmiset vapauttaa.

 

• Kunnat yrittävät estää ET-opetuksen ja rikkovat nuorten oikeuksia

• Kirkon Mediasätiö tukee tosi-tv:tä,
  jossa nuoret lukitaan vankilaan katumaan vielä tekemättömiä tekoja

  Kirkko haluaa tehdä kiirastuli-tv-tuotantoa nuorille uuden katolilaisen kuri- ja pelotepedagogiikan mukaisesti. Nuorten ongelmana ei siis ole köyhyys, kotiväkivalta ja yksinäisyys vaan pelon puute. Jatko ripikoululeirien piinaa simuloivalle kristityn vaellukselle. Way to go-
Mediasäätiön mukaan "Kakola2-sarjan hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat".

Tämä on pahinta behavioralistista shokkiterapaa suoraan Neuvostoliitosta, josta kokeneet terapeutit voisivat sanoa Mediasäätiölle pari valittua sanaa.

• Kimmo Ketola: Mitä on fundamentalismi?

• Suomen kirkko on kuin 900-vuotias Nokia  

• Kirkon jäsenten tuhannet uskomukset ja laskevat tilastot:  Kirkon tutkimuskeskus - Monikasvoinen kirkko - PDF
  

• Homoparien kiinnostus rukoushetkiin laimeaa Pohjois-Savossa

Kuu, ethän suutu

Kuu 

ethän suutu 

minulle 

jos suljen silmäni 

siksi juuri silloin 

avaudun 

sinulle

:: Helsingin korkeudella Kuu pimenee 22.35

Muumilandian aatelisagentit

  






Hallitusneuvottelut eivät näytä menevän putkeen, Kataisen putkeen.
Hyvä.

Mutta hyvin harva ihmettelee, kun kansalle tuntemattomat Elinkeinoelämän keskusliiton lähetystyöntekijät, neuvonantajavarjot virnuilevat Kataisen takana ilman taustojen selvittämistä kansalle vaikka he ovat Kataisen kaitsijoita.
Hallituksen kasaamisen "saamattomuudesta" sen sijaan Kekkosen ajan väki on ihmeissään. Peloissaan.

Olemme limbossa, välitilassa.
Kaaos uhkaa kun ei ole herraa talossa. Kirkon opetuksien mukainen kristillinen pelkotila vallitsee. Herran pelko on viisauden alku?

Herraviha on viisauden alkua, sanoisin uudesta poliittisesta tilanteesta kuten myös 70-luvun tasaamisihmeestä.

Lobbareiden sponssaamat nuoret talouskärpät ilman mitään yhteiskuntavelvollisuuden käsitettä olivat sanelemassa Säätytalon sävellajia kunnes aidosti ja demokraattisesti valitut kansan edustajat kyllästyivät ensimmäisessä vaiheessa marionetti-Kataisen ilvehdintään ja ainoan mediaroolin kaappaamiseen neuvotteluista valehtelemalla.

Suomalaiset haluavat hyvää. Ainakin uskoa hyvään.

Siis ennenkaikkea uskoa hyvää virkamiehistä ja poliitikoista.
Vähän on poliittiselle hassuttelulle ja politiikoille nauraminen lisääntynyt ja fasaadit murentuneet reunoista mutta missään muussa maassa ei ole sellaista vakaumuksellista uskoa virkamiehiin kansan suojelusenkeleinä kuin Suomessa eri vertailujen valossa. Suomalaiset haluavat uskoa sokeasti, että virkamiehet eivät ole osa poliittista peliä vaan aidon Suomen selkäranka.
Suomen parhaaksi. Kansalaisten hyväksi.

Suomalaisten epäpoliittisesta sokeudesta kulissien takaisista porvarivoimista todistaa käsittämätön logiikka siitä, että kaikki mitä tapahtuu, on väistämätöntä. Kaiken tulisi tapahtua "kitkattomasti", jotta tämä illuusio säilyisi.

Siksi monet suomalaiset kiihottuivat niin totaaliseen järkytykseen ja takaisin Kekkosen ajan luomaan avuttomuuden ehdollistumiseen, kun ei ollutkaan herraa käskemässä nopeaan ja näpsäkkään hallitusneuvotteluun. Kaivattiin sanelijaa ja Kataisen esikunta EK:n marionetteina yrittikin sitä.

Suurin populistinen kangastus Suomessa on ollut vaivattomuus ja samanmielisyys.

Kun on saneltu, niin ei ole vaihtoehtojen ahdistusta. Uusliberalistisen elämänlaadun ideologinen pohja on menestyminen, paremmuuden osoitus eikä tasa-arvo.

Kuinka uusi pseudoliberalistinen ideologia näkyy räikeimmin arkielämässä?

Pikavipeissä. Pakkomielteisessä elintasolavastuksen ylläpidossa.
 Suomalaisen elintasokulttuurin statuskamppailu näkyy järkyttävimmin pikavippien kasvussa.

Jokainen pikavippi on häpeävippi. 

Kulissien ylläpitoyritys.
Tsemppiyritys osoittaa kavereille tai työkavereille samaa elintasoa ilman säröä esim illanvieton aikana, jotta tuhlaileva imago ja ryppyrytmi muiden mukana säilyisi tuttavien edessä.
Elintasokuilun hyväksyminen valtion virkamiestenkin taholta on johtanut yleisesti hyväksyttyyn statuseron korostamiseen, ihmisten tarkkailuun, tarkkaan luokitteluun, oman statuksen varmistamiseen muita leimaamalla.

Vielä järkyttävämpää on se, että monella perheellisellä ei ole varaa ruokkia lapsiaan ravitsevasti. Paskaruokaa S-ryhmä on tarjoamassa jokaiselle nälkäiselle tarjouksissa mutta se ravitsee yhtä paljon kuin poliitikkojen vaalipuheet. Ja elintasokustannusten järkyttävä nousu yksineläjille myös vuokrakuluissa estää kaikki haaveet lomista ja matkoista kavereiden luo muuta kuin liftaamalla.


Kekkonen on suurin populisti. Yhä.

Hän on niin Soinin kuin Kataisen mittatikku.

Strategisesti he käyttävät tätä myyttistä imagoa eri tavoilla, mutta Soini peittelemättä. "Minä olen ehdoton johtaja puolueessa." Sekö on poliittisen puolueen ja demokraattisen yhteenliittymän suurin tarkoitus tässsä universumissa, että joku on pomo?

Muumilandian aatelisagentit kaipaavat luokkayhteiskuntaa ja elintasokuilua pelotteeksi ja prosessi on vahvasti käynnissä.

AY-liikekin hukkasi ytimensä eli solidaarisuusperiaatteen 80-luvun menestysideologiassa ja sen aiheuttamassa lamapaniikissa - ja hyväksyi jyrkän jaon sisäpiiriläisiin ja ulosheitettyihin, ay-ammatin omaaviin ja kurjan palkan pätkätyöläisiin.

Visio ei ole suomalaisille tärkeä.
Ei edes sillon, kun luotiin hyvinvointivaltiota.

Meillä on ollut asiallisuus ja virallisuus valtakunnan "selkeärankana" ja valtion olemuksen perusteena - korostetusti ilman visiota ja ideologiaa, jotta mitään keskustelua ei käytäisi. Hyvinvointiprojektikin oli etupäässä Ruotsin matkimista ja siten porvareille "perusteltavissa". 

Vain jatkuva lakkorummutus ja kateus Ruotsia kohtaan sai lopulta aikaiseksi Ruotsin mallin matkimisen. Prosessi oli täynnä oikeistolaista eliitin vihaa  ja vasemmistolaista vimmaa tasa-arvoa kohtaan vaikka koulussa vaihe opetetaan meille  maltillisena ja loogisena siirtymänä oikeistolaisten virkamiesten salaliiton VKTS ansiosta.

Se hyvinvoitiyhteiskunnan synnyttäminen oli poliittista taistelua.
Median itsesensuuri Lipposen ja Vanhasen aikaan oli myös poliittista taistelua, päätoimittajat halusivat pysyä eliitin kelkassa henkilökohtaisten kontaktien "hoitamiseksi". Newspeak käänsi negatiivisen terveydenhoidon romuttamisen "tehostamiseksi yms.

Median mylvivä kilpajuoksu Ilkka Kanervan tuomitsemiseksi oli ylilyönti, jossa päätoimittajat oman huonon omantuntonsa takia keksivät moralistisen "paljastuksen", joka oli poliittisesti vaaraton sillä se ei kohdistunut eliitin valtapoliittisiin pyrintöihin vaan Ilen bailailuun - jonka kaikki tiesivät 40 vuoden ajan.

Tekopyhyyden huipentuma mutta tavallaan se purkauma, jonka kautta journalistista maitohammasta käytettiin ensimmäistä kertaa poliitikkoon hänen virallisten kulissiensa ohi. Siinä murrettiin harjoituskierroksella 70-luvun lumous, joka oli siis itsesensuurin kirous, poliitikkojen aatelius ja koskemattomuus.

Kun Kekkonen konttasi ravintolan lattialla illanvieton päätteeksi ja pankinjohtajien vaimojen suureksi iloksi työnsi päänsä valittujen naisten hameiden alle, kukaan toimittaja ei edes unissaan kuvitellut, etä voisi tehdä asiasta juttua. Kulissin oli oltava täydellinen, sillä mitään vapautta Suomessa ei ollut. Kaikki oli suunnitelmakulttuuria ja piilo-oikeistolaista hyminää.

Kekkosen hybriksen ainoa hyvä puoli oli se, että hän halusi valtiosta vahvan ja infrastruktuurista tehokkaan ja edullisen. Talouden tukipylväät muodostuivat ekonomisiksi ja kansalaisten taakka keveni 50-luvun jälleenakennusorjuuden jälkeen.



Olen blogeissani käsitellyt paljon suomalaisen suomettumisen eli hysteerisen konsensuskulttuurin eli puolia. Olemme tarrautunet mielikuviin, jotka juntattiin tajuntaamme jo satoja vuosia sitten kirkon saarnaspöntöistä sillä mikään ei ole ollut niin poliittinen instituutio Suomen historiassa kuin kirkko, ei edes eduskunta.


Valta ja politiikka ovat kaksi erillistä ilmiötä.

Aito demokraattinen Politiikka on kansalaisten edustajien avointa jännitettä, kädenvääntöä ja kompromissia jännitekentän sopivassa kohdassa kun taas valta on sensuuria ja "yksimielisyyttä".

Vastavomana eliitille Soini on arvoitus.

Onko hän poliittinen hahmo ollenkaan vai vain oman uratripin säätelijä omalla eliittitoivioretkellään, joka kantaa messiaan viittaa mutta ei tee vahingossakaan selkeitä siäpoliittisia linjauksia.
 Kuin Mooses, lupailee kaiken toeutuvan luvatussa maassa, jonne hän itse ei voi astua.

Suomeen voi hyvinkin tulla berluscon johtajaksi, julkean oikeistolainen Kekkonen piilokekkosten sijaan.
Ruotsin kuninkaan ruoska ja Venäjän vallan ylimistövirkamiehet ovat itskeneet syvät urat suomalaiseen nahkaan.

Kriisi on valtaa.
Soini rakastaa jatkuvaa kriisiä mutta välttelee poliittisia konflikteja ja linjauksia. Mies meni EU:hun eikä hänestä sieltä kuulunut mitään muuta kuin että neuvotteli äärioikeiston kanssa suljettujen ovien takana.

Kapina EU:ta vastaan on Suomessa ollut vulgaari  nationalsitinen purkaus paineen lisäännyttyä kun keskustakaan ei noudattanut lainkaan omaa EU kapinaansa vaan hanakkaasti myi Suomen saadakseen maataloustukiaisia kannattajilleen enemmän.

Kamppailu ei ole kriisi.

Tätä Kekkosen myötäilijöinä kasvaneiden poliitikkojen ja sylikoirien, kolumnistikirjoittajien on vaikea käsittää aidossa demokratiassa.
Siksi pitkä  hallitusneuvottelu on jo epäonnistunut ja sirkus kun ei ole Sanelijaa, jota populistisesti voisi uskoa pelastajaksi. Joka sanoo, koska "tietää" enemmän kuin muut.
Kekkosen tilaama Neuvostoliiton nootti on vain esikuva EU:n ja IMF:n järjestämän katastrofille.

Kekkonen vahvisti keisarillista mandaattiaan olla lohikäärmeen ainoa tulkitsija kun taas EU:n vanhojen aatelissukujen byrokraatit vaativat meitä purkamaan valtiojärjestelmän ja suomalaisen yksilön ainoan suojan, perustuslain.

Koiviston perustuslain vastainen nootti tapahtui Kekkosen hengessä ja totaalisesti perustuslakia vastaan. Koivisto käski tuomareita ratkaisemaan kiistatapaukset pankkien hyväksi yksityisiä ihmisiä vastaan.

Taloudellisesta lamasta tuli henkinen lama ja media pysyi hiljaa virallisuuden korruptiosta. Pitkä hallitusneuvottelu on merkki todellisesta eurooppalaistumisesta, mihin ei tarvita lainkaan EU:ta.

Eurooppalaisuus on suuri asia, EU taas byrokraattien järkyttävä visio keskusjohtoisuuden neuvostoliittolaisesta unelmasta. Neuvostoliittohan ei ollut sosialistinen utopia vaan maailman suurin byrokratia. Ja Suomi oli mini-Neuvostoliitto sensuurilla, joka oli vain jatkoa satojen vuosien eliittiaateliskulttuurille. Sanelijoille.

Joiden valta onnistuttiin kuitenkin murtamaan hyvinvonniksivasemmiston työtaistelulla, jota media ei onnistunut korruptoimaan. Vasta vasemmiston oman aateliskulttuurin eli ammattiyhdistysliikkeen mafiankaltainen olemus halusi matkia Kekkosen kontrollikulttuuria 80-luvun rahan korruptoivalla vuosikymmenellä.

Saavutettu jaettu hyvinvointi oli kuitenkin ideaalia, jota vaemmisto ei uskaltanut puolustaa oikeiston lamahysterian hyökkäyksiltä.

Vasemmisto lamaantui 22 vuodeksi ja Lipposen kaltaisen valevasemmistolaiset oikeisto-Kekkoset pääsivät riehumaan ja syyllistämään kansalaisten hyvinvointia kirkkoherran syntityylillä pörssi- ja pankkipelin aiheuttamista tuhoista. 

 

• Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy
  
  
  

• Roubini FT:ssä: Euroalue hajoaa 

• 
  
  
  
  

  80-luku ja julkisuudenhallinta - ulkoinen sisällöksi, menestys hierarkiana

  
  
  
  

   - vinkkaa Facebookkiin:

Urpilainen haluaa estää vasemmistohallituksen synnyn

Tilanne on hyvin ristiriitainen.

Kansa on äänestänyt uusliberalistista oikeistoa vastaan mutta Urpilainen haluaa toteuttaa yhä Lipposen linjaa kokoomuksen kyljessä.

Urpilainen on Eero Heinäluoman ohjastamana kieltäytynyt pääministerin pestistä ja siten vasemmistohallituksesta vasemmistoliiton kanssa yhteistyössä.
Jutta Urpilainen on sanonut tuoreeltaan että "SDP:n pääministeripesti vaikuttaisi liikaa valtapeliltä."

Tätä on hyvin vaikea ymmärtää.

Hallitusneuvottelut ovat valtapelia ja jokaisen puolueen täytyy käytää kansan mandaattia niin hyvin kuin voi.

Mutta avoimesti. Avoin valtapeli ei ole hämärää, kun taas salattu ja käänteisillä mediaviesteillä kätketty valtapeli on. Ihmiset ovat äänestäneet valtaa äänestämällen puolueelle ja sen edustajille.
SDP kiemurtelee nyt ideologisesti itsensä taas solmuun. Lipposen solmu on taas edessä ideologisesti itseään häpeävällä ja puolueen perinteistä ideologista julkilausumaa väistelevää SDP:tä.

Jos ja kun sosiaalidemokraatit ovat luopuneet alkuperäisestä ideasta hyvän jakamisen periaatteesta, elinolosuhteiden ja mahdollisuuksien luomisesta toimintakykyisenä kansana, ja hyvinvoinnin standardin varmistamisesta jokaiselle, heidän pitäisi todella luopua nimestään, jotta kansaa ei enää retorisesti sumutettaisi ja harhautetaisi vaaleanpunaiseen perinnepilveen.


 PS

Vuotavan budjetin tukkiminen karsimalla ylipaisuneita maataloustukia, metsähallituksen yhteistyökumppaneiden verohelpotuksia ja Ahvenanmaan erityistukia ovat tietysti psykopoliittisesti (RKP) hyvin vaikeita asioita Säätytalon kädenväännössä. Tämä yli 10 miljardin erityispotti on liian pulskea mutta helposti nähtävissä budjetin syöpäpesäkkeenä.
Koko Suomi täytyisi saada samalla viivalle tuissa ja tuilla ei saisi rikastua.  Karjalan kylmän sääilmaston tuet tulisi tietysti suhteellisesti korottaa, sillä lämpimän ilmaston  Ahvenanmaalaiset saavat parempia tukia kuin karjalaiset.

Suolankäytön edistämissäätiö tiedottaa - helletietoisku

Suolankäytön edistämissäätiö tiedottaa

Hellehikoilu poistaa suolaa runsaasti, joka on korvattava napostelulla, esim. van Slootenin makealla salmiakilla (Säästöpörssi tms) tai terveellinen Himalajan mineraalivuorisuola evässämpylän välissä (Hakaniemen kauppahalli) tms. Yleisin pahoinvoinnin, uupumuksen ja päänsäryn syy helteellä ON suolanpuute solutoimintaa estämässä.


Runsas veden juonti lisää myös hikoilun lisäksi suolan poistumista ruumiista.
 

PS

Käyttäkää yli 20 kertoimisia aurinkovoiteita, otsonikerros ei ole normaalinpaksuinen. 

Vihreät väistävät Kataisen kuolemansuudelmaa

•  Vihreät ei jatka hallitusneuvotteluissa

"Sinnemäki ja Niinistö jyrättiin"

Oho.

Vihreät taitavat välttää Kataisen kuolemansuudelman, jonka keskusta jo vastaanotti. 

Mutta koska eivät lähteneet vasemmistoliiton kanssa samaan aikaan rehdin ideologisella sympatialla,  on heidän "uusi" imagonsa nyt kovin huojuva.

Vihreä eliitti joutuu nyt kohtaamaan itselleen tuntemattoman ilmiön: poliittinen ideologia ja periaatteiden mukainen linjaus ilman laskelmointia.

Vihreä eliitti on ollut oikeistolainen ja juhlapuheet vasemmistosävytteisestä yhteiskuntavastuusta on ollut täyttä puppua. "Emme ole oikealla emmekä vasemmalla vaan edellä"
Tähän asti.
Anni sai toisen kerran turpaansa (vaalien lisäksi) mutta silti yrittää jatkaa puolueensa johdossa? Vihreä johto ei ymmärrä demokratian perusdynamiikkaa, että epäonnistunut johto perääntyy ja antaa uudistumiselle siten mahdollisuuden puolueen sisällä.
Suomettuneisuuteen jähmetneet toimittajat ja poliittiset sylikoirat kirkuivat vielä pari päivää sitten hirvittävää tilannetta.
Heti puhutaan sekasorrosta kun porukka uskaltaa politiikassa vääntää kättä avoimesti ja eri perustein.
Tosi asia kuitenkin on, että on tapahtumassa hallitusneuvottelua tärkeämpi asia.
Poliittisen kulttuurin muutos.
Vastakkainasettelujen aika ei ole ohi.

Sateenkaarihallitus näyttää aika epätodennäköiseltä. Vasemmistohallitus voisi pyyhkiä Lipposen valevasemmistolaisuuden traumat pois ja pohjoismaisen verotuksen progresson kunniaan. 

• Yle: Timo Soini aloittaa salaiset neuvottelut

 Näyttää siltä, että   ennustukseni toteutuvat. 


PS

Katainen jatkaa tunnusteluja - kaikki hallituspohjat mahdollisia | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

 

Polvillaan Katainen on entistä epäuskottavampi.


::

Linkit aikaisempiin kirjoituksiin:

• Kataisen kuolemantanssi ja keskustan kalifi

• Suomettuneisuusvaje

• Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

• Nokian viimeiset hetket ennen pelastusta tai tuhoa - Troijan hevonen ulos

Kataisen kuolemantanssi

Taas. 


Vastakkainasetteluja ei ole.
Kun valehdellaan.

Katainen vannottamalla vannotti, että oheisneuvotteluja ja tietovuotoja hallitusneuvotteluista ei saa tehdä, vaikka mikään muu laki kuin maan tapa ei hallitusneuvotteluja määritä.
Ja mikä on välillinen seuraamus ja leuan loksauttava visio?
Kylmän sodan kaksoismoguli Väyrynen Audin mustalla takapenkillä vuosien jälkeen taas Kesärantaan.

Maan tapa on juntta tapa. Uskokaa nyt.
Ja keskustan tapa on ilman tulevaisuutta.

 Nyt vain ei ole Neuvostoliiton Kekkosta. Vanhanen oli viimeinen Kekkosen fantasma maaseutuväen kiilapolitiikassa. Kataisen kuolemantanssi ja keskustapolitbyron keskipakoisvoima ulos keskuksesta. Rooli on valmiina täysin nöyryytettävänä palvelijana kaiken menneen maailman ylpeyden takia.

Todellinen seuraus?
Perussuomalaiset lähtevät nyt ajamaan SDP:n asiaa (kuten vaalien maltillisen alun aikana oli puhe), kun keskusta  alkoi sunnuntaina kukkoilemaan.

Vihreät tiesivät aikaisemmin keskustan oheisneuvottelusta vuotojen takia ja jäivät siksi kokoomuksen kainaloon, kun SDP oli potkittu pois, mikä lisää tietysti perussuomalaisten vihaa vihreitä kohtaan pirteästi.

Jumalattoman yliampuvissa maataloustukiaisissa on Suomen budjettivaje, päiväkotien alasajo ja terveyskeskusten romuttaminen. Ehkä politiikka herää vähitellen reaalimaailmaan maaseutujuntan yhdeksän hunnun tanssista oikeistolle.
Muutaman vuoden (4-12 v.) päästä maatalous on ilmastomuutoksen takia Suomen keltaista kultaa maailman markkinoilla mutta nyt ensimmäinen leikkuri on perussuomalaisillekin tultava selväksi.
Danse macabre.

• Kataisen jupit nyppivät demareita
  
  

• Suomettuneisuusvaje

• Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

Nokian viimeiset hetket ennen pelastusta tai tuhoa - Troijan hevonen ulos

Amerikkalaisrahastojen salkunhoitajat sanovat ei Nokialle 

”Emme omista Nokiaa. Sinä päivänä, kun uusi toimitusjohtaja puhui Nokian olevan kuin palavalla öljynporauslautalla, olisi kannattanut myydä lyhyeksi. En ole varma siitä, onko liittyminen yhteen Microsoftin kanssa olla Nokialle hyvä ratkaisu”, sanoo Robert W. Smith

Kriittinen raja lähestyy Nokialle.

Vain rajun radikaalit toimenpiteet 5 kk:n sisällä Nokian yhtiökokoukselta ja osakkeenomistajilta voivat pelastaa Nokian. 

 Minulle oli aivan selvää monta vuotta sitten, että Nokia on tuhoutumassa.

2008 kirjoituksessani:

• Googlen tutkan katveessa ja Applen vyöryssä - Nokia

sekä 2006:

• Suomalainen Umpikuja

Uskontotieteilijän ja sosiaaliantropologin silmin Nokia oli luisunut uskonnolliseksi lahkoksi eikä ollut pelkkä brändi eikä insinööripaja.

Tapaamani Nokian entiset työntekijät kertoivat ääni väristen omista kokemuksistaan Nokian dystopiassa. Johtoporras oli luonut itsestään aatelissäädyn kastin ja tositaitajia lannistettiin (koska heitä pelättiin), jotta johtoportaan ja personnel management "gestapon" ehdoton pelotevalta olisi Nokian yrityskulttuurissa tärkein asia eikä kyvykkyys, tuo tos Nokian synnyttänyt innovaatiovoima. Nokia ei luonut mitään, nuoret insinöörit loivat Nokian kömpelöstä yritysvisiosta.

Nokiassa ei mitään niin halveksittu kuin humanistia.

Mitään Nokia ei olisi  kuitenkaan niin tarvinnut kuin humanistijohtajia ja -interaktio-osastoja ymmärtämään ihmisten eli asiakkaitten tarpeita ja elämäntapoja sosiaalisessa bitiavaruudessa.
Yhteistyö Google Android:in kanssa ja profiloitu apuohjelmien tuotanto-ohjelma Nokialaisille on minusta nyt ainoa avain mätäpaiseen puhkaisemiseen ja Troijan hevosen karkoittamiseen.

Käytin ensimmäisenä maailmassa Elopista Troijan hevonen-nimikettä - ja olin oikeassa. Kaikki hänen tomintatapansa ja sutjautuksensa ovat tähdänneet Nokian osakekurssin heikentämiseen ja alkuperäisen johdon toimintakyvyttömyyden peittämiseen. Ja siis Microsoftille myymiseen.

• Kaikki Nokia-kirjoitukseni

Kapitalismissa johtajat täytyy erottaa aina ensimmäisena kun huomataan johtamiskulttuurista johtuvia ongelmia ja pakkomielteitä.

Apple ei ole tavoittamattomissa mutta kohta on.

iPhonea haukuttiin Suomen Nokian johtajien lausunnoissa todella rankasti naisten puhelimeksi. Tyypillistä management by perkele.

• Analyytikko: Google voisi ostaa Nokian
  

• Analyytikkojen pää painuu
  

• Nokian vaikea viikko päättyi laskuun pörssissä 

   

  
    

Suomettuneisuusvaje

* Lisäys

• "Tavoitteliko Katainen kekkosmaisia äänenpainoja?"

Olikohan toimittaja lukenut blogiani ja rohkaistunut viittaukseen, kun Kekkonen viittauksena on ollut aika passee toimittajille viime vuodet.
--

Professorista meillä on suomettuneisuusvaje.

• Professori Virmavirta: Hallitusneuvotteluissa johtajuusvaje

Suuri Johtaja ratkaisee kaiken, isä, anna armoa ja anna kiitollisuutta epävarmuudestamme.
Kaikki täytyisi tapahtua epädemokraattisesti itsensä korottaneen johtajan käskystä, jotta kansa uskoisi yhdenmukaiseen hallitukseen ja säröttömään valtaan ilman vaihtoehtoja - tällä kertaa oikeistolaisen pankkikasinopelivision häikäisemänä.
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka väittävät, että suomettuneisuuden aika on ohi.
Ilman vastakkainasettelua ei ole demokratiaa eli vaihtoehtoja.

Suomettuminen, konsensuksen sokea haamu ja linjattomuuden liero ilman poliittisesti rehellistä vastakkainasettelua.
Katainen on mestari valehtelemaan mm. tasa-verosta, jota hän on ajanut Ahon, Lipposen ja Vanhasen jäljiltä.
Kun käytetään vastapuolen termejä, kuten kokoomus on kuusi vuotta rummuttanut (työväenpuolue, paremminvointivaltio) vastakkainasettelun mitätöimistarkoituksessa, niin ollan vain palattu Neuvostoliiton ajan poliittiseen jargoniin. "Vapaus" edellytti silloin totaalista sensuuria, demokratia kansalaisille valehtelimsta ja poikkeuslakia sekä luotettavuus eliitin kylvämälle pelolle alistumista.
Kaikki, jotka elivät tietoista elämää Tshernobylin aikaan muistavat sen, että Koiviston virkamiesjuntta kielsi julkistamasta hurjia säteilylukuja (ollakseen loukkaamatta Neuvostoliiton kunniaa) ja ihmiset eivät siksi voineet ottaa lainkaan kilpirauhaslääkettä estämään todennäköisintä syöpää laskeuman jäljiltä.
Talouskriisin laskeumassa on tapahtunut sama asia.
Katainen paasasi viimeiseen asti, että Suomella ei ole mitään hätää eikä meidä tarvitse puuttua jättipankkien sekoiluihin. Poliittiselle harkinnalle ja ideologista  vastavoimalle ei halutta antaa tilaa faktojen muodossa.

Tshernobyl oli jyrkin ja selkein esimerkki suomettumisesta ja todellisuuspakoisesta valtionfasismista vainoharhaisen suomalaiseen malliin. Vain jotta poliittisen eliitin käyttämä Neuvostoliitto uhkana/ysävänä, kaiken poliittisen mielivaltaisuuden perusteena, olisi käsitteenä ja ilmiönä suojattu, koskematon, kritiikin sisäpolitiikassa kieltävä Neuvostoliitto-valttikortti ulkopoliittisena uhkaperusteena - ilman mitää reaalimaailman perustetta.
Aivan kuten pankkirkiisi niin Neuvostoliitto oli siis vaatimus kritiikittömään ja kitkattomaan sisäpolitiikkaan pankkijohtajien ja teollisuusjohtajien ohjaksissa. Mauno Koivistohan oli pankkien mies, mitä kansalaiset eivät lynneet lainkaa äänestäessää sulkeutuneesti hymyilevää esi-Vanhasta.

Kataisen taustalla on yhtä näkymätön EK:n junttaeliitti kuin Neuvostoliiton aikana suurteollisuuden juntta. Koiviston luutliin sympaattisena mulkoilijana olevan suomettuneisuuden purkaja mutta hän vain siirsi sen tylysti valtakonstruktiona Holkerin kanssa lamashokkina Suomeen.
Lamaan suyylliset poliitikot, pankkiirit, keskuspankin markan junttaajat ja teollisuuspohatat eivät eronneet vaan saivat lisää lamasta, jonka olivat aiheuttaneet.
Taidottomat finanssinylkyrit ja keinokapitalismin luojat turvautuivat aivan samanlaiseen pelkokulttuuriin kuin mitä Kekkonen oli luonut.
Tietysti eliitin mielestä se toimi, koska se oli demokratian tehokasta torjuntaa.  Viinanen heitettiin parrasvaloiin jatkamaan koulukiusaajan uraansa koko valtakunnan kiusaajana ja kansa onnistuttiin syllistämään kirkkoherran keinoin eliitin virheistä.
Pörssiuskoa hehkuttava eliitti vannottaa meille nyt, että valtion kontrollia ei tarvita globaaliin kapitalismiin.
Totuus on kuitenkin se, että tilalle on tullut paljon kaoottisempi pankkien kontrolli. Sen looginen seuraamus on se, että rahaa painavat pankit haluavat kaiken rahan ja kontrollin itselleen eivätkä tahdo vastuuta kylvämästään katteettomasta rahasta.
Valtion hajottamisesta on tullut suomettuneisuuden uusi johtotähti. Eliitti etsii kiitosta, voimaa ja arvovaltaa globaalin maailman epädemokraattisilta tahoilta estääkseen demokratian.
Neuvostoliiton aikana kansalta estettiin demokratia, koska keskustelu oli uhkailuin ja lajan sensuurin avulla tiukasti ohjailta. Kekkosesta luotiin ainoa turva suurta lohikäärmettä vastaan, jota samalla kuitenkin propagoitiin ystävänä.
Myöskään toimittajat ja vallan sylikoirat eivät tiedä faktaa, että Paasikivi-Kekkosen linjaa ei ole koskaan ollutkaan. On ollut vain Kekkosen linja. Paasikivi korosti poliittisen ylpeyden, dynaamisuuden ja erillisen identiteetin muodostamista suurvallasta.
Skitsofreenisen propagandan tarkoitus onkin lamauttaa. Roomalaisten poliittisen toiminnan tärkein periaate olikin hajota ja hallitse. Se on Kekkosen perinne meillä juuri tässä hetkessä, kun Katainen ei tunnusta megalomaanisia virheitään talouspolitiikkansa ja ideologiansa seuraamuksista Euroopassa ja Suomessa.
Tuhon tuoneet eivät tunnusta virheitään kuten eivät 1989-laman jälkeen. Tuhoistasta tilanteesta yritetään tehdä vain uusi ase valtataisteluun.
Suomettumista uljaimmillaan.


Nyt Neuvostoliittoa poliittisena aseena käytettyä rähmällään kulkevaa suomettumisideologiaa käytetään suuren ja mahtavan EU:n äärioikeistolaisessa valtion purkamisessa ideologisesti - vaikka julistetaan ideologioiden kuolemista "järki"-perusteiden eli suurfirmojen vaatimusten edessä.

Tulevaisuudenhallinta on politiikkaa ja se on aina ideologista toimintaa. Visiointia. Arvojen mukaan valintaa, tosiasioiden luomista eikä "tosiasioiden" seuraamista".
Budjettivajeen suurimmasta ongelmasta eivät poliitikot perinteisen konsensuksen takia uskalla edes puhua. Järjettömästi viime vuosinakin paisuneet maatalaoustukiaiset kuihduttavat nyt muuta Suomea ja ajavat terveydenhuoltoakin alas. Kekkosen keskustan luoma pyhä tukiaispolitiikka keskustan eliittiä rikastuttamassa ei ole demokratiaa.

SDP:llä on  hurja tilinteko vielä tekemättä ideologisen romahduksena jäljiltä.
Sosiaalidemokratia on ollut todellisuudessa 17 vuotta utooppista kapitalismia. Valtion yksilöa suojelevien periaatteiden tuhoamista. 

Mutta se on markkinoitu äärimmäisen hyvin tukeutuen muka muuttumattomaan sosiaalidemokraattiseen julistukseen ja puolueperiaatteisiin Lipposen kekkosmaiseen roolipeliin nojautuen.
Ihmiskuvaan on tehty hirveä aukko ja kehykset on jätetty idealistisena kuorrutuksena hyväuskoisten täkyksi. On mennyt aivan täydestä läpi suomalaisille.

Utooppinen kapitalismi on nihilismiä.

Hyvinvointia ei nyt mitata yksilöiden hyvinvoinnistä käsin vaan pörssikursseista ja varakkaimman kansanosan verohelpotuksista käsin. Itsemurhat, depressio, Euroopan hurjin psykoosilääkityskierre, huostaanotot - eivät merkitse yhtään mitään utooppisen kylmän selkeälle kapitalismille. Pörssin ikuisen kasvun harhalle.

Jos ei näe jakautunutta Suomea, ei ole motiivia poliittisesti etsiä muutosta ja tarvetta vasemmistohumanistiseen yhteiskuntapolitiikkaan rajojen purkamiseksi.

70-luvun hyvinvoinnista tuli yhteiskuntapuheessa "itseisarvo" oikeistolekin vaikka se oli vasemmiston taistelu.

Siis siitä tehtiin oikeistolainen itseisarvo, jotta se olisi osa suomalaisuutta suoraan mielikuvatasolla.  Tämä oikeistohenkinen valistus syntyi 70-luvulla, kun oikeisto joutui suostumaan ruotsalaismalliseen kapitalistiseen sosialismiin eli tuhtiin veroprogressioon.

Ihmisten elintaso nousi mutta samalla oikeistolainen eliitti ei halunnut kansalaisten omaksuvan sitä ideologiaa, jonka avulla elintaso nousi.

Pettymys on poliittista voimaa mutta se ei ole poliittista päämäärätietoisuutta.
Suomalaiset vasta opettelvat demokratiaa.

 Kekkosen ajan lakeijat, lopettakaa surkea uikutus ja sokeus megalomaanisille poliittisille virheille.


PS
Miksi Jutta yrittää vieläkin sateenkaarihallitusta? Lipposen aivopesemä sukupolvi ei uskalla ottaa valtaa ja ideologista ryhdistäytymistä? Mitä kabinettihaamuja SDP:nkin taustalla toimii?

• Kilpailukykyopista on muotoutunut eräänlainen teknoliberaali versio fasismista, Patomäki vertaa.

"Uudistuksia on toteutettu sellaisen retoriikan voimin, joka haluaa turvata kansakunnan yhtenäisyyden darwinistisessa kilpailumaailmassa ja vaimentaa erimielisyydet. Tämä on to­sin fasismin liberaali versio, se ei pyri kieltämään kansalaisten puhe-ja sananvapautta", Patomäki
analysoi " Uusliberalismi Suomessa"-kirjan julkista­mistilaisuudessa maanantaina.

• YLE:n journalistisessa keskustelussa pieniä painotuksia

Kokoomuksen valtaama YLE ilmoittaa ilmoitusluonteisesti, että kukaan ei halua perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Valtiopropaganda ei ole ollut näin linjakasta sitten Berliinin muurin välttely- ja romahtamattomuus-uutisoinnin kanssa. Demokratia ohi "valtion virallisen linjan" on vaikeaa valtakunnan kuninkaiden entiselle ylistystuutille.

• Tutkijat vaativat suomettumisen avaamista

Lähimenneisyyden tutkijat vaativat suomettumisen ajan perusteellista selvittämistä, kertoo Aamulehti verkkosivuillaan. Alma Median toimituksen haastattelemista 11 professorista ja tutkijasta 10 on sitä mieltä, että alistuminen Neuvostoliitolle painaa yhteiskuntaamme edelleen. Tutkijoiden mukaan 1970-luvulla Neuvostoliittoa ihailleet radikaalit ovat nykyisin keskeisessä asemassa politiikassa, tieteessä ja tiedotusvälineissä. Valtio-opin emeritus professori Tuomo Martikainen on sitä mieltä, että nämä entiset aktivistit ja nykyiset päättäjät välttelevät puheissaan suomettumisen aikaa.  - YLE

•  Professori Matti Tuomala:

1. Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.
2. vuonna 2008 puhjenneesta kansainvälisestä talouskriisistä keskusteltaessa vain harvat ovat esittäneet hyvinvointivaltion olevan ongelmien syy. 
3. Tuomalan mielestä julkisessa taloudessa ammottavaa aukkoa käytetään verukkeena väistää räikeimpien veroepäkohtien korjaamista.
4. - VM:n kestävyyslaskelmien pitkän aikavälin uhkakuvia käytetään monen Euroopan maan tavoin leikkauspolitiikan kiirehtimiseen, Tuomala sanoo. Tuomala tulkitsee, että Hetemäen työryhmän väliraportissa menoleikkausten koettiin olevan parempi ratkaisu kuin verojen korotukset. - Mikä veroaste yhteiskunnassa pitäisi olla? Minun mielestäni se saakin olla oleellisesti korkeampi kuin OECD-maiden keskiarvo, paneelissa alustuksen pitänyt kansanedustaja Erkki Tuomioja sanoo.
5.  Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan
   Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.
6. Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien tukemisessa
   "Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin ammentaa"

• Lama, eliitti, valhe ja viha

   

  • Pelastava sensuuri

   

   

   * vinkkaa Facebookkiin:

Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

 Vihdoinkin poliittista vastakkainasettelua.
 Hienoa.
 Profiloitumista. Rohkeutta. Linjoja.
  Demokratiaa parhaimmillaan. Poliittista elämää. Kädenvääntöä. Voiman tiedostamista ja annetun vallan käyttöä suoraselkäisesti epädemokraattisen radiohiljaisuuden jälkeen.
 Hallitusneuvottelu on kuin vapaapainia.
Lainsuojatonta touhua. Sananmukaisesti.
Halutessaan Urpilainen voi nimittäin perustaa samanaikaisesti oman hallitusneuvottelunsa, jos Jyrki-boy ei nyt tajua perääntyä saatuaan turpaan vieläpä syrjään sysätyn ison tekijän, perussuomalaisten varjossa.
Eduskunnalle voidaan siis tarjoilla kaksi hallitusvaihtoehtoa yhtäaikaa ja vain eduskunta päättää hallitusasiasta luottamuslauseella. Narttupuolueet, (RKP, vihreät), jotka myyvät vastuuvapaata  yöseuraa  eniten tarjoavalle, voivat neuvotella yhtäaikaa kummankin tahon seurassa.
 Katainenhan ei nyt päätä tai rajaa mitään hallituksettomassa Suomessa ilman mitään lain antamaa virkaa.
Kekkosenajan jyräyspolitiikkaan tottuneet ja Lipposen puskutraktorilobbaukseen sokeaksi turtuneet pörssi-Vanhasen liehittelijät eivät voi ymmärtää tilannetta, jossa rehdisti ja demokraattisesti kaksi ideologista suuntausta kamppailisivat viime metreille saakka eduskunnan vallan alttarille demokraattisen avoimesti. Demokratiassahan mitään ei salata hyvän päätöksen ehtona.
Suomettumisen lakeijat toivovat varmaankin mieluummin  virkamieshallitusta kuin avointa politiikkaa ja demokratian mahdollisuuksia.
SDP:n täytyisi  hyvin nopeasti ottaa terävästi mediatilanne haltuun, varmasti profiloituva ja äänekäs rooli hallitusneuvotteluiden uudessa kuviossa. Katainen on käyttäytynyt kuin isäntä ja itse itsensä kruunaava keisari. Lipposelta omaksuttu sanelijan taktiikka ei toiminut keinotekoisilla ehdoilla ja aikarajoilla, koska ajat muuttuvat.
SDP:llä on ideologinen krapula  Lipposen jäljiltä (vieläkin) ja siksi niin epämääräinen, kasvava ja epäsuora isänmurha Kataisen  sabotointina.  Oman vastavoimaroolin etsintää murrosikäisellä - sillä jos SDP ei ole vastavoima kokoomukselle niin PS ottaa mahtihyperjytkyn ensi vaaleissa.

Osmo Soininvaara on hämmästyksestään vollottaen osoittanut olevansa täysin ulkona demokratian periaatteista ja avoimista korteista, niin tottuneita vihreä eliitti on periaatteettomasta varjoissa lymyilystä, linjattomuudesta ja säälipisteiden keruusta oikeistojuntan siipien alla.
Katainen yritti omituista hajota ja hallitse  -periaatetta halitusneuvottelujen eri neuvotteluryhmien välille, joita hän ei suostunut tapaamaan säätytalola, kuin hän olisi näkmätön henki ja Puppet Master, Deus ex Machina, tavoittamaton ohjaaja, etäinen isähahmo Lipposen kikoilla.

II
Keskustan dilemma on keskustan ongelmallinen imagonhallinta rajun tappion jälkeen ja tulevaisuuden suhteen toimiminen.
Keskusten keskeinen ongelma kimppakiva taas uudestaan oikeistohallituksen kanssa olisi tässä imagopohdinnassa seuraavien vaalien vielä totaalisempi imagotuho ja jäsenkato.
Jos keskustasta tulee taas oikeiston astinlauta oikeistohallitukseen, sen imago "keskustana" liukenee lopullisesti viime vaalikauden lapsellisen kieron ja korruptoituneen maan tavan, vaalirahalahjontakulttuurin, jälkeen. Liian oikeistolainen keskusta porvarien palvelijana ei ole enää keskusta mielikuvana. Perussuomalaisten vähättelevä vastustaminen merkitsee ruohonjuuritasolla keskustakansan mielenkiinnon halveksuntaa.
Perussuomalaiset kun ovat uusi keskusta konservatiivisena vastarintaliikkeenä oikeiston ja vanhan keskustan siunaaman hyperglobalisaatio- ja pörssi-ideologian vastustajana.
Toisaalta vasemmistohallitukseen menemisessä keskusta pelkää myös suurinta kilpailijaansa ja jäsentensä viejää, perussuomalaisia liian läheisessä asetelmassa. Keskustan eliitti tottui haukkumaan perussuomalaisia juntteina eivätkä ymmärtäneet perusjäsentensä olevan ihmiskuvaltaan hyvin lähellä perussuomalaisia. Ystävyys ja avunantopolitiikka voi poistaa eroavaisuuksia liikaakin profiloitumiselta.
Keskustan ideologinen identiteetti on todella hukassa ja heidän valintansa voi päättää koko hallituksen painottumisen. Aika iso valta Suomen ja jopa Euroopan politiikassa.
Arvelisin, että Timo Soini luovuttaisi ilomielin Urpilaiselle nyrkkeilysäkin paikan eli pääministerin pestin sekä Arhinmäelle valtiovarainministerin paikan Euromyrskyn riehuessa. Soini on itse enemmän henkimaailman olento, joka haluaa siunailla ja lupailla kaikenlaista ilman selkeitä valintoja.

SDP:lle vielä muistutuksena, että tärkeintä olisi  katsoa uudestaan miten kokoomus ja keskusta ovat jo nyt olevan valtion budjetin osittaneet eturyhmilleen. Rahaa on aika pirusti mutta käyttötarkoitus kapeille eturyhmille elinkeinotukena ja pörssiyhtiöiden tukiaisina ei aja sosiaalidemokraattista tasaamisen ja jakamisen periaatetta.

III

Kaikki on mahdollista, kun valtio nähdään kansalaisten elintason turvaajaksi eikä pörssiyhtiöiden harjoittaman ruman hyväksikäytön ja riiston mahdollistajaksi.
Ajat voivat muuttua sillä poliitikot eivät pelkää mitään muuta kuin vihaista kansaa ja seuraavia vaaleja.
Ensimmäistä kertaa Kekkosen suomettumisen aika sekä Mauno Koiviston ja Holkerin elitistinen juppipolitiikka on murtumassa. (Neuvostoliiton taloudellinen tukeminen ja pörssipelaajien riskien 100% takaaminen totaalisen infantiilissa valtapelihurmoksessa 1989 laman aiheuttajana sekä sen jälkeisen yhteiskuntaluottamuksen tuhoajana vaikuttaa yhä kaikenmaailman kataisten poliittisena kyklooppikäytöksenä)
Muutos.
Ehkä. Jos vastakkainasettelu jatkuu ideologisella itsepohdiskelulla.

On kovin mautonta rahoittaa nykyisellä tyylillä ylikansallisten firmojen rapeita katteita tukiaisilla tai antaa miljonäärin harrastusmaanviljelykselle 800000 e vuosittain takeena tukirikastumisesta.
On kovin kieroa ylläpitää byrokraattisia linnakkeita kuten jättimäistä opetushallitusta ilman mitään hyödyllistä tarkoitusta. Harmaa talous on valtava 8 miljardin aukko budjetissa ja vain oikeistohallituksen vapausnäkemysten takia kontrolloivan valtion tuhoamisprojektissa.
Ahon, Lipposen ja Vanhasen toimista johtuen Suomessa ollaan nyt tasaveron aikakaudessa 1966 vuoden tasolla!

Ruotsissa on tällä hetkellä kokonaisveroaste 50%, paljon korkeampi kuin Suomessa. Korkea verotus tuottaa siis hyvinvointia tasaamisen ja rahan vaakatason suuremman liikkeen ansiosta. Tasaamisen kapitalismia ja sen aktivoiva vaikutus muun ruotsalaisen hyvinvointi-ideologian ohella. 
Varakkaiden ihmisten röyhkeä hyvinvointi imetään valtavalla elintasoerolla ja köyhän yhteiskuntaluokan pahoinvoinnilla. Sillä kukaan ei voi rikastua iman että vaatii muita elämään rutkasti surkeammin ja uhrautuvammin. Tasavertaisemmat ihmiset vaativat nöyryyttä ja uhrautumiskulttuuria - vain muilta ihmisiltä.
AY-liikkeet ovat sylkeneet pätkätyöläisten päälle SDP:n siunaukselle. Elintason tasaaminen on täysin unohtunut nyt elitistien puolustajilta. Jokaiselle sama palkka samasta työstä - tai pätkätyöläisille jopa enemmän. Ikälisätkin täytyisi unohtaa ellei selvää ammatillista osaamista ole osoitettvissa.
Yhteiskunta muuttuu merkityksettömäksi ja agressiiviseksi, jos ikääntyvällä ryhmällä on nelinkertainen palkka ja he tekevät kaksi kertaa vähemmän työtä kuin nuori pätkätyöläisten armeija. Työn ottamisesta rankaistaan ankarasti sanktioilla sosiaalituen varassa eläviä - miksi tämä kaikki syrjätymiseen tähtäävä politiikka? Pelotekuilun "motivoivaksi" rakentamiseksi, onnistuneiden erottautumiseksi ja itsetunnon pönkittämiseksi alentavalla halventamisella.
Mutta uusjako häämöttää edessä, jos aijomme puhua hyvinvointiyhteskunnasta. Valtio on kontrollia kaaosta vastaan. Kontrolli on siis vapautta ja mahdollisuuksia.
Pienyritysten innovaatioiden nopea tukeminen tulisi olla primääriteollisuuspolitiikkaa eikä ylikansallisten porsaiden ruokkiminen helpotuksilla vain pelon takia.  Kuitenkin korruptoitunut tuki- ja kehittämissysteemi tulisi uudistaa totaalisesti ja se merkitsisi hyvin äkäistä poliittista tahtoa vasemmistohallitukselta.
Kasvavan kaivostoiminnankin voisi kansallistaa kaikkinensa veronmaksajien hyväksi. Järjettömästi luovutettu Suomen valtava fosforivaranto (yksityiselle firmalle pilkkahintaan) voitaisiin saattaa rankan louhintaverotuksen alaisuuteen. Yksityisen terveydenhuollon tukeminen verovaroin ei ole terveydenhuoltopolitiikkaa. Tukiaisa vastaan yksityiset lääkärit heittävät aina vaikeimmat tapaukset valtion eli veronmaksajien hoidettavaksi ja hoitavat vain helpot tapaukset jopa ilman hoitovirhevastuuta.
Tämäkö on todella kapitalismia?

• Keskustan eturyhmät etuilevat - jotkut ovat tasa-arvoisempia

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

Suomalaisen masennuksen suurin syy

Selittämätön paine on selvittämätön historian paine. 

•  "Moraalitonta ja tuttua"

•  " Joskus minusta tuntuu kuin eläisin sekä vanhempieni että isovanhempieni menetettyä, vaurioitunutta nuoruutta. Luin Jenni Kirveen esseen Viina ja kiima (Yliopisto-lehti, 05/2011). Siinä kerrottiin, että sota-aikana nuoret eivät saaneet olla nuoria, vaan oma etu tuli kaukana isänmaan edun jäljessä, välissä nälkä, kuolema, pelko ja menetys".  - Basso.fi

Siitä nyt puhutaan vähitellen, mistä suomalainen masennus on suurelta osin peräisin, mitä oli oikeistolainen hegemoniavimma jatkosodan jälkeenkin  ja miten työn ja kurin nimissä ilman keskustelua ja ruman sensuurin voimalla maa oli sotapropagandan kahleessa rauhan aikana sodasta hyötyä hakevien teollisuuspoliitikkojen nationalismi-projektin ja oikeistolaisen yhtenäiskulttuurin takia.  Vasta 1974 poistettiin sotatilalakeja mm. kokoontumiskielto julkisella paikalla. Sitä ennen poliisi sai pidättää kenet tahansa mistä syystä tahansa. Vieläkään armeijan oikeutta harjoittaa  sensuuria ja salaista politiikkaa veronmaksajille ja kansalaisille, mm. Afganistanissa tapettujen ihmisten määrässä, ei ole poistettu.

Valtiosta tuli jumala ja yksilön kokemukset, sodan jälkeinenkin brutaalius, huumeiden käytön valtiollinen maailmanennätys (vasta kun YK:n esijärjestö esitti voimakkaan ihmettelyn valtavasta huumekaupasta Suomeen huumeet kiellettiin kansakunnan psyykeen turruttamiseksi) ja yksilön psyykkiset vammat julistettiin ei-toivotuksi tai oikeastaan täysin kielletyksi puheenaiheeksi. Käskyllä ja uhkailulla.

Sodan poliittinen syy kiellettiin, Sodasta tuli pyhä ja "erillissota".

Poliitikkojen germaaninen kiima ja poliittis-ideologinen kiihkeä valinta talvisodan sytyttämiseksi pyyhittiin pois poliittisesta historiasta kiellettynä aiheena. Uhripuheen avulla suomalaiset sotahullut natsit julistettiin isänmaan ystäviksi, marttyyreiksi ja puolustajiksi, mm. ministeri Erkko ja Ryti.
Sisällissodan 1918 joukkohaudat ovat nykyään konkreettinen symboli suomalaisesta masennuksesta: vieläkään ei saa joukkohautoja avata viranomaisten linjausten takia.

Menneisyyttä ja suomalaisen yhtenäiskulttuurin "itsetuntoa" "suojellaan" eli vääristellään.

Joukkomurhien julmuutta ei haluta nostaa pintaan, uhrien henkilöllisyyttä ja vammoja ei haluta selvittää sillä samalla pieteetillä, millä suomalaiset suuren julkisuuden kera ravasivat Bosniaan selvittämään tuoreiden joukkohautojen avaamista.

Helsingin kaupunki on kieltänyt merkitsemästä Suomenlinnan joukkohautoja.

Oppilaille ei kerrota sodan todellisuutta, mm. sitä, että Tampereella suojeluskunnat teloittivat lähes puolet vangeista kirveellä ja hitaan sadistisella hirttämisellä. Suojeluskuntien rahoittajat ja johtajat olivat suomenruotsalaisia. Suojeluskunnat eivät olisi pärjänneet ilman saksalaisten maailman parasta armeijayksikköä - ja varsinkin tämä on suurin tabu: suomenruotsalaiset julistivat Suomelle saksalaisen kuninkaan sodan jälkeen ja palkkasotilassuojeluskunnat eivät siis olleet lainkaan Suomen vapauden asialla vaan vain teollisuusporvareiden.

Onko historia liian kipeä, jotta siitä puhuttaisiin rehellisesti?
Vieläkin on arkistoja, joita presidentti estää julkistettavaksi.
Kekkosen päiväkirjat mm. sisällissodan ja Suopon ajoilta sekä salainen sotatuomareiden arkisto ovat täysin kiellettyjä tutkijoilta.

Armeijan pääesikunnan arkistoissa on myös filmejä julmista sotarikoksista, joissa suomalaiset teurastivat venäläissiviilejä ja kyliä jatkosodan uljaimpina hetkinä SS-sotavelihenkeen.

PS. Aki Kaurismäenkin nostalgia 50-luvusta on valhetta. Torjunta on suomalaisten tärkein psyykeen hallintamekanismi.

Huumattu Suomi:

Vihreä rauhoittaa, valkoinen piristää

• Johnny Kniga - Ruma sota
  - Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia