* päivitetty ii
"Itsemurhat puoliksi"
Tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck ihmettelee kansallisten toimien puutetta.
Mielenterveyden keskusliitto:
Nykyinen edunvalvontajärjestelmä ei toimi
Nykyinen edunvalvontajärjestelmä ei toimi
Kansainvälisenä ällistelypäivänä tyypillinen STAKESin/THL:n muodostama sosiaalipropagandakulttuurin outo piirre näkyy taas selkeästi suomalaisessa valistusseminaarissa.
Yksikään puhuja ei puhu selkeästi masentuneiden lapsuudesta, traumoista, aikuisten vastuusta kasvatuksessa, aikuisten avuttomuudesta ja valtion tarjoaman tuen puutteesta, kulttuurimme hyväksymästä väkivaltakasvatusvapaudesta ja "tyypillisestä" rankaisuperiaatteesta, lasten kokeman väkivallan väheksymisestä oikeussysteemissä (suhteessa aikuisten väliseen väkivaltajuridiikkaankin) - ja lasten äitisuhteen ongelmista.
Aikuisten jatkama traumaattinen psykokulttuuri ja aggressoiden ilmaisua kotona ohjaava kunnia- ja käyttäytymismoraali pidetään erillään "lasten ongelmista".
Tähän todellisista ongelmista puhumattomaan propaganda-asenteeseen eli aikuisten syyllistämisen moralistiseen torjumiseen ja poliittisesti kontrolloituun "varomiseen" liittyy siis kiinteästi politiikka, valtion tehostusohjelmat, jossa perhettä muodostaville aikuisille suunnattu ennaltaehkäisevä toiminta ja varsinkin sen kehittäminen on ajettu alas.
Uusiosanastossa kehittäminen merkitsee siis alasajoa.
Itsemurhakuolleisuuden sosiaaliset erot (Tutkija Netta Mäki, Helsingin yliopisto) sentään tulee seminaarissa esille. Ikäänkuin se ero ja yhteiskunnan asennetila hyväksytään jo faktapohjaisena tosiasiana, "realismina", tasa-veroa ajaneiden hallitusten luomana kapitalistisena todellisuutena kansalaisina, nyt annettuna lähtökohtana.
Se mikä ennen oli tabu on nyt realismia ja peruste "epäpoliitiselle" toteamiselle - sillä poliittisia johtopäätöksiä ei siitä tehdä edes sosiaalityön ammattilaisten kesken.
Vaikka he näkevät seuraamuksia joka päivä.
Oikeistolainen jargon hyväksytään todellisuuden ja ihmiskuvan tulkinnaksi, sosiaalijohtajien positivistiseen kielenkäyttöön puuttumatta - ja ammattilaiset haluavat ottaa epäpoliittisen aseman ammattitoimessaan jättäen poliitikot seuraamusten vastuusta vapaaksi.
Asiantuntijat hyväksyvät hiljaa vaijeten ja uraansa ajatellen poliitikoiden pöyhkeät väitteet, että "apua on tarjolla tarvitseville, systeemi toimii". Systeemi toimii, kun suurin osa avuntarvitsijoista karkoitetaan ja lannistetaan pois "avun piiristä" mahdottomilla jonotusajoilla, töykeällä ihmettelyllä ("Tajuatteko kuinka paljon on niitä, jotka enemmän tarvitsevat apua kuin te") ja mitättömillä tukitoimijaksoilla.
Ongelma ei ole systeemin ongelma kun vuodatetaan sympaattisen krokotiilin kyyneliä ongelmat yksilön ongelmiksi. Olisi epämuodikasta olla poliittisen selkeä johtopäätöksissä ja kokonaiskuvassa.
Aikuisia ei opasteta lasten kasvatukseen eivätkä ongelmaperheet saa mitään ennaltaehkäisevää ja tukevaa apua. Neuvolasysteemi on jo vitsi sen perinteisessäkin toimintamuodossa. Pussi sponsorituotteita kainaloon ja ulos opaskirjaa lukemaan "kaikki osaavat olla hyviä vanhempia". Ja Valio mainostaa vapaasti ihmisruumiille epätervettä kevytvesimaitoaan sitten miljoonilla euroilla koko kansan terveysjuomaksi. Mielikuvat hallussa.
Aktiivisesti ei nykysysteemissä kartoiteta perheen psykologista profiilia etkä varsinkaan tarvitsijana voi itsekään ilmaista että tarvitsisit tiivistä apua vanhemmuuteen, omien traumojen tiedostamiseen ennen kasvattajan roolia ja lasten kasvatukseen sillä apua ei tipu. Viranomaisten mielestä rahoitus on tärkeintä sijoittaa nyt "ammattilaisten valvomaan" (ja ammattilaisille sekä kuntien pakkohuostakeskuksille rahaa tuovaan) huostaanottoon eikä ennaltaehkäisevän terapeuttiseen opastukseen - koska ennaltaehkäisevää toimintaa ei ole ollut niin nyt rahat on "pakko" käyttää huostaanottoon. Catch 22.
Kunnallisilla viranomaisilla on ahneen rahankeruuprojektinsa ohessa erittäin ikävä asenne yksityisiin koteihin ja yksilöihin, jotka voisivat auttaa naapureitaan: kunnollista palkkiota ei haluta maksaa, vaikka sen hyötysuhde voisi olla satakertainen kunnalliseen laitosteatteriin.
Tärkein asia itsemurhien taustalta eli aikuisten agressiivinen tai hylkäävä toiminta lapsiensa suhteen jää siis käsittelemättä moralistisessa psykokulttuurissa, jossa huomio kiinnitetään aivan triviaaleihin asioihin ja seuraamuksiin ("Yksinäinen nuori netissä").
Aikuisten moraalinen vapaus lastensa ahdistuksesta on ihmeellinen lähtökohta valistuspropagandaksi. Loistava. Toimiva.
Nuorten naisten itsemurhaluvut ovat olleet 4 vuotta todella nopeassa nousussa, maailmanennätystahtiin.
Silti tärkein hoitomuoto on yhä vain moralisointi: kyllä noin älykäs ja menestyvä tyttö selviää ihan hyvin, ei siihen mitään terapiaa tarvita, katsotaan nyt miten tämä ikäkausivaihe etenee. Reipastu, tyttö, harrasta lisää, älä pukeudu niin seksuaalisesti, sinulla on asiat hyvin, kun vain niin ajattelet.
Kouluissa keskitytään kiusaajien hyvinvointiin ja vastuusta vapauttavaan anteeksiantoon. Kiusattuja painostetaan antamaan anteksi ja kiusaaja ei voi vaatia kiusaajan vastuuseen joutumista teoistaan opettajien pseudokristillisessa koulun statuskulttuuria pönkittävässä kulttuurissa. Kiusaajia arvostetaan oma-aloitteisina yksilöinä ja kiusattuja harmitellaan heidän "passiivisuutensa" ja herkkäihoisuutensa takia.Jalointa on antaa anteeksi kiusaajalle ja ymmärtää, kuinka vaikeaa kiusaajalla on. Vahvuuden kulttuuria.
Itsemurhien tilastoinnissa jatkuu ällistyttävä tilastofasismi ja tilastojen kaunistelu.
Tilastojen muodostamisen ja valikoinnin tärkein periaate on itsemurhamäärän julkinen minimointi.
Useimmat lääkekuolemat tulkitaan nykyisten periaatteiden mukaan "tapaturmaksi". Järjetön viinanjuonti ei myöskään siirry itsemurhatilastoon. Selittämätön putoaminen katolta menee tapaturmatilastoon. Itsetuhoinen käytös ennen "selittämätöntä" kuolemaa ei riitä itsemurhatilaston merkinnäksi.
Sitten kaikilla on hyvä mieli ilman hankalaa syytä eikä sukulaisten tarvitse ahdistua maineensa puolesta. Ja aikuiset voivat surra lasten järjetöntä toimintaa.
Suomalainen kasvatuskulttuuri
on muuttunut voimakkaasti sukupolven aikana
THL:n tutkimuksen tiedot ovat vuodelta 2007,
jolloin tapaturmaisia yliannoskuolemia oli runsaat 140
Koulukiusaaminen kehityspsykologian näkökulmasta
Persoonallisuuden kehitys lapsuudessa
"Viranomainen voisi kirjata järjestelmään
olevansa huolestunut lapsesta tai nuoresta."
Järjestelmä, joka hoitaa ja suorastaan haihduttaa pulmat pois päiviltä ilman budjetointia ja resursseja? "Asia oli rekisteröity, emme tiedä miksi apu ei mennyt perille."
Finnsanity blog:
Kuolemankulttuuri ja häpeäkulttuuri
Haastattelututkimus ja diskurssianalyysi by Arhi
"Nuorten mielikuvia itsemurhasta"
Sen voi ladata ja lukea täältä:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti