Johdonmukaista sisäpiiripolitiikkaa - erehdyksiä ja epäselvyyksiä

EU-Suomessa ja media-aikakaudella julkisuudella luulisi olevan vain positiivinen vaikutus poliitikolle, joka haluaa tulla tutuksi äänestäjiensä kanssa.

"Ympäristöministeri Paula Lehtomäellä (kesk.) ei ole mielestään enää syytä tarkentaa tietoja perheensä osakeomistuksista Talvivaaran kaivosyhtiössä." IS

Jokainen tervejärkinen suomalainen ymmärtää, että poliittinen kulttuurimme ei ole nyt äkkiä muuttunut, se on vain paljastunut.

Keille poliitikot siis nyt tuntevat olevansa vastuussa?

Eivät ainakaan äänestäjille.


Tämä on juuri sitä salailun kulttuuria, mitä Kekkosen aikana jalostettiin huippuunsa - ja joka toki oli syntynyt ennen muiluttaja-myllykirje-Kekkosta.

Halvaantunut, suomettunut, poliittisesti epädemokraattinen, salaisten intressien keskustelematon eturyhmien luoma käskytyskulttuuri.  Suomalainen salaliittopoliitiikka.

"Nyt on parempi olla puhumatta aiheesta ja antaa työrauha".

Kukaan poliitikko ei eroa Suomessa syistä, joista Saksassa ja Ranskassa olisi joutunut nopesti syvälle poliittiseen hautaan kivipaaden alle.


Oikean demokratian ensimmäinen ehdoton sääntö on avoimuus.

Täällä se on kiellettyä ja "tyhmää", jotta voit kuulua poliittiseen klaaniin ja saada "suojelusta".

Voiko poliittinen kulttuurimme, tämä sidosryhmälojaliteetti, muuttua aidosti demokraattiseksi ja poliittisen ideologisesti linjatun tavoitteelliseksi, on suurin kysymys.

Löytyykö suomalaisesta lopulta vihainen ja looginen äänestäjä, joka vaatii muutosta ja uusia ihmisiä edustajiksi? Äänestäjät haluavat sokeasti yhä vain luottaa esivaltaan, koska luottamus on kunnon kansalaisen ihanneroolitehtävä Suomessa.

Ei näytä hyvältä. Ei.

Ihmiset eivät kaipaa ymmärrystä nähdä tapahtumien syy-seuraussuhteita vaan nyt riittää vain huvittunutta viihdettä poliitikkojen hölmöilystä.

Hölmöily on viihdettä niin kauan kuin kansalaiset eivät ymmärrä politiikan vakavia seuraamuksia. Hyvinvointivaltio on ideologisesti ajettu alas Puolan tasolle mm. veroprogression poistamisella. 


Kauheimmillaan Presidentti Koivistolle uskolliset pankit saivat 1990 laman aikana kuoria kerman päältä "pakkolunastuksilla" tavallisten ihmisten joutuessa velkavankeuteen ja itsemurhiin.

Pankit siis rikastuivat laman avulla ja aikana! Kysymyksiä?

Poliitikot saivat vastapalkkiona pankki- & teollisuusveljiltä täyden tuen uransa jatkolleen peittääkseen vastuunsa laman aiheuttamisesta.

Puhallus oli täydellinen - Helsingin Sanomat ja ev.lut. kirkko komppasivat poliitikkoja, halvaannuttivat poliittisen muutoksen ja syyllistivät psykologisesti ihmisiä laman kulutushulluudesta, "yhteisestä syyllisyydestä" ja uudesta sotavelasta.

Tämä kaava kansan virallisesta löylyttämisestä ja päättäjien vastuuvapaudesta on toiminut satoja vuosia. Kirjaimellisesti.

Koivisto oli puhdas Kekkosen kuningasklooni oman pankkiklaaninsa tuella vaikka äänestäjät luulivat saavansa pankkimiehestä hymyilevän kansanmiehen - kuten Vanhasestakin ja julma-Lipposesta. Tuleeko mieleen median luoma todella vaarallinen myytti Johtajasta, viralista puolijumalasta, hiihtäjä-sankari-Kekkosesta, mieleen?

Mutta Kekkosen uhkaileva varjo "pakkoratkaisuina" seurasi suomalaisia ja ajoi lamaa entistä syvemmälle "verohelpotuksina" varakkaille.

Pankit vapautettiin tekemistään verorikoksista 1990 ja kansa veronmaksajina joutui maksamaan kaikki poliitikkojen aivottomat pörssipelivapautukset ja valheet Neuvostoliiton bilateraalisesta  kuplakaupasta, joka olikin ollut vain henkilökohtaisen poliittisen valtapelin välineenä poliitikoillamme.


Hävyttömät ja härskit poliitikot noudattavat suomettumisen klaanicodexia, junttausta. Täällä vallan ottaa sujuvin ja valehtelukykyisin kauppamies ja eniten kulisseissa diilaavin. Suomettunein, sidoksensa salannein.

Avoimempien periaatelinja-poliitikkojen poliittinen murskaaminen onnistuu helposti ostamalla itselleen suosiota eri voimaryhmittymien kanssa - sidosryhmälojaliteetilla.

Epädemokraattisesti, äänestäjien tietämättä.

Turkistarhaajat ovat kirkkaana esimerkkinä keskustalaisen vallan ja rahavirtojen pimeästä ytimestä, mitä toimittajat eivät uskoneet vielä 3 kuukautta sitten. Toimittajilla ei tavan mukaan lainkaan välkähtänyt uskallusta oivaltaa että miksi keskustapoliitikot niin sokeasti suostuvat olemaan peesissä mm. epäeettisten tarhaajien moraalittomalle "lihaviljelylle" ja lainrikkomiselle eläinsuojelurikoksissa.

Poliitikot ovat aina palvelijoita - mutta kenelle.

Mitään maanpetossyytteitä ei ole myöskään nostettu poliitikkojen ahkerasta laulelusta Neuvostoliiton Tehtaankadulla 80-luvullakin ja tämä selvittämätön poliittisen kulttuurin selkeästi lainvastainen intressipeli on yhä asenneongelman ydin, jonka selvittämistä ilman ei selvitä eteenpäin - ja saada poistettua maan tapaa. Sokeasti poukkoileva EU on nyt Neuvostoliiton tilalla.

Jopa ikoniksi korotettu "maan äiti" presidentti Tarja on tiivis osa tätä Suomen poliittista syöpää, tilannesokeutta ja vaalirahakarusellia: hän ei avaa Kekkosen ja Koiviston arkistoja, jotta suomalainen poliitiikan aito inhorealismi, maan tapa, paljastuisi.


Suuri Paasikivikin sai extrapalkkaa pankilta ollessaan poliittisena valtion miehenä. Sweet. Demokratiaa? Maan isä lukion oppikirjoissa ylpeyden aiheena? Pankin/teollisuuden mies hän oli. Kaikki on ollut politiikan kabinetissa ostettavissa. 


 
Ja höpötystä:

YLE Areena

Taustapeilin Pyöreä pöytä: Tarvittaisiinko taas Urho Kekkosta? 

Urho Kekkosen syntymästä tulee perjantaina 110 vuotta, mikä saa Pyöreän pöydän muistelemaan hänen presidenttikauttaan. Lisäksi puhutaan Kataisen innottamana häpeästä sekä esitetään hyviä näkökulmia asevelvollisuuteen. - Pekka Seppänen, Ruben Stiller ja Olavi Uusivirta puhuvat "epäsuomalaisittain keskenään" Pauli Aalto-Setälän johdolla. 

.