Henkisyyden kasvavat markkinat
"Homo Religiosus" on antropologinen luonnehdinta ihmisen vahvoista taipumuksista luoda uskonnollisia kulttuurikognitioita (käsitys-/oppimistapoja) sosiaalisten hegemoniahierarkioiden perustaksi, sovittuja uskomus- ja määrittelykokonaisuuksia yhtieisökulttuurin ja erilaisten kiertokulkujen selitysmalleiksi - eli ihmisen tietoisuus on täysin kulttuurisesti määritelty olemistapa ja suljetun logiikan kognitiivisia hahmotustapoja tukeva, jatkuuvuuden tunnetta luova hegemoniakiertokulku.
Kulttuurievoluutio eli sosiaalinen kognitioevoluutio noudattaa eri periaatteita kuin biologinen evoluutio.
Ihmiskuva on funktionaalinen eli aktuaalinen toimintakuva hypoteettisesta maailmankuvasta: uskonnolliset hegemoniat antavat merkityksiä sekä tabu-rajoja ilmiöille ja kättäytymisille.
Hierarkisissa (johtajakeskeisissä) heimouskonnoissa lisääntyminen on ollut uskonnollisesti pyhä funktio ja velvollisuus, siksi homoseksuaalisuus on ollut tabu eli kielletty ilmö. Uhka heimon jäsenten perusfunktiolle. Heimo palvoo itseään heterosaksuaalisuudessa, erilaisuus on uhkaa ja uhmaa.
Uskonnollisesti virittävän fantasma- ja mielikuvaprosessoinnin ja tarinan kerronnan dramatisointikeinojen takia tabuilmiöistä tulee yhteisölle usein dramatisoituja uhkia eli kirouksia.
Kirousfantasmasta muodostuu siten myös yhteisön muuten kieltämän aggression rajatusti luvattu purkautumiskeino.
Mytologiat ovat kertomuksia, joiden myyttiset mielikuvat määrittelevät tulevaisuuteen suhtautumista ja pyrkimistä. Myytit ovat kulttuurimielikuvien lakukertomuksia, perusteluja.
Uskonto on yksinkertaistettuna tulevaisuuden hallintaa meneisyyden myyttisillä mielleyhtymillä ja sosiaalisen hyväksynnän kontrolloitua ritualisointia luoduissa hierarkiajäsennyksissä.
Muoti on yksi uususkontojen erityismuoto ja on perinteisistä uskonnoista eriytynyt kulttuuritapa-ilmentymä: muoti on aina liittynyt ihmisen statuksen määrittelyyn yhteisön hierarkiassa. Heimouskonnoissa uskonnolla on aina perusteltu heimon hierarkiaperusteita, määräyksiä ja rajoja.
YLE Areena audio
Kolmannen maailman puheenvuoroja:
Kolmannen maailman puheenvuoroja:
Henkisyyden kasvavat markkinat
Tekstit
5 kommenttia:
Osa 2
Jatkan näitä höpinöitä, koska huomaan näiden sinun ajatustesi olevan aika lailla linjassa omieni kanssa.
Freud ja Carl Jung erosivat mieletäni toisistaan muun muassa suhteessa piilotajuntaan. Freudille se edusti enemmän tällaista lapsellisten toiveiden ja unelmien varastoa, kun puolestaan Jungille se oli jotakin paljon enemmän. Tiedostamaton oli Jungille koko tietoisuuden ja tajunnan ennakkoedellytys ja se sisältää juuri nämä arkkityyppiset ihmisen mahdollisuudet erilaisten mielikuvien muodostamiselle. Arkkityyppi oli Jungille pikemminkin verbi kuin substantiivi. Se on mielelle muotoa antava prosessi. Arkkityyppisen sillan kautta ihminen liittyy siihen inhimilliseen kaikkeuden sydämeen. Tämä prosessi on autonominen, ihmisen rationaalisesta toiminnasta erillinen prosessi, arkkityyppinen mielikuvitusprosessi. Tämä prosessi on tiedostamattomasta osasta lähtevää energiaa, eikä sitä voida ilmaista muuta kuin mytologioiden, uskontojen ja taiteitten kautta.
Freudilla oli mielestäni tiedemiehen kylmä näkemys uskonnoista. Hänen mielestään uskonnot olivat lapsen maailmaan kuuluvia, mutta aikuisella sen sijaan neurooseja, joilla torjutaan seksuaalisia impulsseja. Tiedostamattomat uskonnolliset ja myyttiset hahmot edustivat Jungille sen sijaan tärkeitä arkkityyppisiä symboleja, joita hyväksi käyttäen ihminen voi yhdistää tiedostamatonta mielensä osaa tiedostamattomaan. Hengellisyys merkitsi Jungille kypsän ihmisen identiteettiprosessia.
Oma individuaatioprosessini oli selkeästi myös hengellinen, jota ohjasi arkkityyppinen pyhä voima , joka auttoi minua ylittämään omia rajojani. Uskon Jungin tavoin, että ihminen voi kehittyä yksilöityen kohti integroitumistaan läpi koko elämän. Jung korosti sitä, että keski-ikä on ikä, jossa tavallisimmin ihmisen holistinen eheytyminen tapahtuu. Uskon Jungin tavoin, että tämä tietoisuuden laajenemisprosessi ei ole lineaarinen prosessi, vaan tietoisuus laajenee hypähdyksittäin, kriisien ja katartisten tai epifanisten hetkien kautta. Tässä prosesissa ihminen muuttuu vähitellen ihmiseksi, joka uskaltaa olla entistä enemmän oma itsensä. Enää ei tarvitse kokea niitä ahdistuksen hetkiä, joissa ihminen pohtii, onko hän nyt varmasti muiden ihmisen hyväksyvän katseen kohde. Hänen ei tarvitse enää leikkiä sellaista roolia jollaisena hän on olettanut ansaitsevansa lähimmäistemme ja työtovereittemme kunnioittavan hyväksynnän ja rakkauden. Tietoisuuden laajentuessa ja syventyessä, ihminen on löytänyt oman sisäisen aikuisensa, jonka hyväksyntään hän voi aina luottaa, eikä hänen siis tarvitse enää kerjätä sitä ulkopuolisilta ihmisiltä. Tulkintani mukaan, tämä on juuri tätä aikuisen naisen hävyttömyyttä, jota minussa on viime aikoina alkanut syntymään.
Prosessini itsestään kuljetti suuntaan, joka seuraa aika lailla tätä jungilaista yksilöitymisprosessia tai esimerkiksi Roberto Assagiolin psykosynteesiprosessia. Narratiivisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään ole mitenkään kummallista, koska narratiiveissa merkitykset ja selitykset haetaan juuri jälkikäteen.
Omassa prosessissani oli tavoitteeni löytää oma aito itseyteni, josta on puhdistettu mahdollisimman hyvin tästä normatiivisen sosialistumisen kautta omaksutusta aineksesta. Itseyttäni edustaa parhaiten jungliainen itseys, jossa ihminen jatkuvasti tietoisesti suhteuttaa itseään ulkoiseen maailmaan. Homo Religiosus, hyvä juttu, samoin Homo Narrans, tarinoiva ihminen!
Sitovan ryhmän toiminta on iso ongelma niin lahkoissa, työpaikoilla, kouluissa kuin seurakunnissa.
Lojaalius ryhmään kohtaa säätelee säälittävästi usein sen, kenen kanssa ovi olla kaveri. Se on niin moukkamaista.
"Et sä voi olla ton kaa kun se ei osota kiinnostusta meidän ryhmää kohtaan".
Uskonnoissa ylistetään nöyryyttä mutta ei se ole puhetta aidosta nöyryydestä vaan ryhmän sanelevan aseman ylistämistä ja johtajan koskemattomuuden alustamista.
Se on aika kylmää farssikomediaa, minkälaiset hohtavat narsistit ovat uskonnollisissa piireissä julistamassa nöyryyden ihannetta.
--
Jungia ei voi ymmärtää ilman Freudia.
Jung vei freudilaisen prosessin ymmärtämistavan symbolisiin tulkintasfääreihin.
Freud tarkasteli eriytymisprosessia hyvin monipuolisesti.
Jos lukee vain Jungia, kadottaa kyllä todellisuusajun ihmisen biologisesta psyyken rakentumisesta - ei Jung viettejä ja libidoa, (ihmisen toteutumishalua ruumiillisesti yms) mitenkään kumoa runollisila näkemyksillään.
Jos poikia lapsena moititaan agressiivisuudesta ja vedotaan Jungiin ja syyllistetään vertaamalla poikia feminiinisyyttä pursuaviin tyttöihin ja vielä poikia pelotellaan oman elämänsä pilaamisella niin silloin kasvatus on todella vääristynyttä.
Poikien on biokemiansa takia koetaltava ja ilmaistava teatterimaisesti jonkin verran aggressiivisuuttaan leikeissä tms.
On varmasti totta, että Jungia ei voi ymmärtää ilman Freudia. Ja olen samaa mieltä siitä, että ihmiset liian helposti samaistuvat ryhmiin, eivätkä käytä omia aivojaan. Olemme luonnostamme pelkureita ja kerjäämme toisten ihmisten hyväksyntää. Sitä voi tehdä seuraamalla "guruja" tai projisoimalla sisäiset tarpeet materiaan, jonka avulla sitten luullaan voitavan saavuttaa ympäristön arvostus ja hyväksyntä. Eräs tekijä, joka kiehtoo minua Jungissa, on juuri tämä, ettei hän halunut olla minkään jungilaisen koulukunnan perustaja. Hänen kerrotaan sanoneen: "Onneksi olen Jung enkä jungilainen."
Minusta yksinomaan Freudin ajatuksille rakentuva maailmankuva on kylmä ja esineellistävä, ja se edustaa tätä asiantuntijakulttuuria, jossa ei luoteta ihmisen omaan itseohjautuvuteen. Se on ihan siis tällainen subjektiivinen tunne. En ole mikään Freud enkä Jung asiantuntija, vaan puhdas harrastelija.
Olen samaa mieltä, että poikien pitää saada ilmaista myös aggressiivisia tunteita. Ja totta epäilemättä on, että poikien testosteronilla on oma vaikutuksensa. Mutta miksei myös tytöt saisi ilmaista kielteisiä tunteita saisi? Se vasta tabu on ollutkin, että kunnon tyttö on aina iloinen ja kiltti. Luulen, että minua monet ihmiset saattavat nykyään "hävyttömyyteni" takia pitä jopa aggressivisena, mutta itseasiassa mielestäni kyse on vain siitä, että uskallan nykyään sanoa ääneen mielipiteeni.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla on taiteilijan sielu, ja siihen istuu tämä jungilainen ajattelu hyvin. Viime aikoina olen lukenut erityisesti Ernest Lawrence Rossia,jungilaista hypnoterapeuttia, jonka ajatuksista mm. tämä tilasidonnainen muisti kolahtaa. Kirjassa on paljon neuropsykologiaa. Hänen jatuksensa istuvat hyvin tähän minua erityisesti kiehtovaan ego-state terapiaan. Taitavat sekä analyyttinen psykologia ja psykoanalyysi olla nykyään aika kaukana näitten miesten alkuperäisistä ajatuksista. Apropoo, kyllä minä ajattelen näin jungilaisittain, että jokaisessa meissä asuu oman sukupuolemme lisäksi pieni nainen tai pieni mies sisällämme.
Tietty tyttöjäkin moukutetaan mutta jos huomasit tuoreesti uutisoidusta tutkimuksesta Ruotsista niin poikia äkseerataan ja nuhdellaan paljon ankarammin.
Tasa-arvo on tärkeää mutta useimmat äidit eivät ymmärrä sitä, miksi pojat eroavat kehitysprosessiltaan niin paljon ihanista tytöistä.
( Katin kirjoituksen osa 1)
Lähetä kommentti