Lisäys
Glooria, vampyyri ja lumikin äitipuoli ovat termejä jotka psykoterapeutti Elina Reenkola liittää narsisti-äiteihin. Perheen lämmöntuojana ja lasten hoivaajana pidetty hahmo ei läheskään aina ole niin hyvä kun äidin ajatellaan olevan. Narsistisesta häiriöstä kärsivä äiti voi olla hyvinkin julma ja tunnekylmä lastaan kohtaan. Miksi äiti kiusaa lastaan, millainen on narsistinen äiti?
Psykoterapeutti Elina Reenkola valottaa narsisti-äidin muotokuvaa. Haastattelijana Sanna Kareinen.
"Baby boys who have a nanny
'turn into womanisers"
Miehestä tulee lukumäärää ja suoritusta tuijottava zombiepelimies, jos äiti/nanny vakuuttelee pojan olevan aivan jotain erityistä kuin muut, parempi lapsi, yli-ihminen. Vain erikoisuuden takia rakastettava.
Tähän psykopatologiaan kuuluu yleensä myös pojan käyttäytymisen neuroottinen tarkkailu ja eristävä huomioiminen, pojan omistaminen pseudoeroottisesti.
Mutta ilman tuota ylistyshybrisansaa korvikeäiti nanny-hoitajakuvioon toisella tavalla helposti kuuluu aina jonkin verran vaarallisen skitsofreeninen ja jännitteinen olotila, että poika ei saa kutsua äidiksi sitä naista, joka on koko ajan lähellä ja antaa oikean turvallisuuden.
Tai äiti alkaa kilpailemaan äitys-asemastaan ja poika huomaa olevansa statusväline.
Vähemmästäkin poika pimahtaa.
Tässä asetelmassa äiti on hahmona etäinen jumalatar, jolta on kerjättävä huomiota kunnioituksella ja hyvällä käytöksellä eikä "lapsellisesti" häiritä kosketuksen hakemisella.
Myöhemmin Nanny saa potkut milloin vain äidin käskystä ja häviää yht'äkkiä pojan elämästä.
Biologisesta äidistä tulee näin perusturvan tuhoaja ja naisen vallan kiero kuva, jota mies pyrkii tappamaan ja hallitsemaan mielessään kyltymättömän seksuaalisilla naisten valloituksilla. Elämästä naisten kanssa tulee tavallaan äidintappoa, oman riippumattomuuden korostamista ja ylierotisointia eri muodoissa.
Seksuaalisuudesta ei tule nautintoa vaan tuskan ja ahdistuksen puudutusta. Epäseksuaalisuuden korostaminenkin on yliseksuaalisuutta psykoanalyyttisessä mielessä.
Statusihmisille läheisyyskin on vain väline oman aseman tukemiseksi ja hierarkiaan kiilaamiseksi.
Lasten psyyken ongelmille on aina nähtävissä joku kuvio. Lapset eivät oikeastaan ikinä sekoa, perversoidu tai hajoa ilman selvää syytä.
Vanhempien kasvava illuusio siitä, että päivähoito ja koululaitos korvaavat kasvatusta ja läheisyyttä on samaa oireilua. Aikuisten pakoretki omista ongelmista ja menestymisen illuusiot ilmenevät aina lasten poistyöntämisenä.
Suomessa nanny-kulttuuri on taas nousemassa, Ruotsissa se on ollut aika laajaa kulissien takana. Jenkeissä se on epidemia ja veronkierron ykkösilmiöitä.
Yleensä persoonallisuushäiriöiset äidit inhoavat lapsen läheisyyttä ja palkkaavat varojen salliessa jonkun muun hoitamaan mahsdollisimman paljon hellyyden tehtäviä - tai työntävät lapsen äidilleen.
Naisen ja äidin tabut: minkälainen on täydellinen äiti - ja voiko sellainen olla täydellinen nainen? Kirsi Virtasen blogia voi käydä lukemassa ja kommentoimassa yleradio1.fi/kirsivirtanen. YLE AREENA
Peter Franzén kirjoitti perheväkivallasta
Kasvatusisän pahoinpitelyä, alkoholismia ja jatkuvaa pelkoa. Siinä osa Peter Franzénin lapsuusmuistoja, jotka ovat nyt päätyneet hänen esikoisromaaniinsa Tumman veden päällä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti