Tahdonvoimaa homouden voittamiseen - Miikka Ruokasen neljä teesiä arkkipiiskan vaaliin

Asiafarssia ja dialogikomiikkaa

A-talk

Homous repii kirkkoa. Vieraina rovasti Liisa Tuovinen, Sanansaattaja-lehden päätoimittaja Hannu Kippo, tutkija Johan Brandt ja kirkkovaltuutettu Sonja Falk.

Arkkipiispan vaalissa ei ole kysymys arkkipiispan vaalista.

Kirkon homokysymys ei ole kirkon homokysymys.

Kirkon kysymys on turhissa vastauksissa.

Vastauksissa, jotka Luther hylkäsi. Valtiokirkon pitäisi omien periaatteittensa mukaan olla protestanttinen ja yksilökeskeinen kirkko, joka ei sekoita maallista ja "hengellistä". Jolle Armo on ainoa yhteisön mittari jeesuksen esimerkin mukaan, eivät aikaisemmat moralistiset ihmisten jaottelutavat.

*jälkihuomio :: Arkkipiispaksi valittiin siis humanistinen ja ihmiskeskeinen Mäkinen, joka kuitenkin käyttää aika vanhakantaista kieltä mutta on mieleltään vapaa vanhoillisten pakkomielteistä - hänelle jäsenen hyvinvonti on jonkinlainen lähtökohta; kirkko on jäseniään varten eikä toteemimainen palvonnan kohde. Ihmiset kaipaavat elämänvaiheiden rituaaleja eikä kirkolla ole Mäkisen luterilaisen maailmankuvan mukaan oikeutta tuomita ja jaotella jäsenien jäsenyyttä oikeaoppisuuden tai keskiaikaisen ihmiskuvan mukaan. Luterilaisesta universalismista on esimerkkinä se, että luterilaisethan hyväksyvät katolilaiset ehtoolliselle mutta katolilaiset eivät luterilaisia (mutta ei mormoneja ja jehovia, jotka ovat kirjoittaneet Uuden testamentin kirjoittajien tekstejä uusiksi).

Nyt kuitenkin sekoitetaan ja tehosekoittimella kerrakseen. Miikka edustaa  n. 23% suomalaisista, jotka pitävät homoutta syntinä, kapinana Jumalaa vastaan. Sievät pikku homot ovat siis uhka kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan.

Miikka Ruokasen kirjoitus homouden epäkristillisyydestä on ollut Kotimaan etusivulla hyvin näyttävästi. Kirkon virallisen äänenkannattajan selkeä viesti on sangen katolisen kirkon kaikuja.

Miikka latelee nyt uskomattomalla logiikalla neljä totuutta maailman järjestyksestä ja homoudesta. Koska hän ei häpeä vaan vaatii häpeämään. Koska hänen ei tarvitse samaistua erilaisiin ihmisiin, sillä totuuden ja Jumalan edustajan ei tarvitse  muuttaa ikinä mielipiteitään älyllisesti.


Mitä sanoo Jung ja Freud tästä foobisesta mittelöstä, jolla määritellään metafyysistä kelpaavuutta?

Arkkipiispanvaalissa, kuten missä tahansa pappeuden roolileikeissä, on kysymys isä-suhteesta. Ideaali-isän tuotteistamisessa. Rooli, joka luo mielikuvaa järjestystä ja tarkoitusta luovasta ideaali-isästä, jota ei ollut.

Muutama viikko sitten arkkipiispan vaalin paneelikeskustelussa Tuomiokirkon kryptassa Turun kirkkoherra lipsautti mehevän freudilaisen lapsuksen: "Olen erittäin motivoitunut pyrkimään arkkipiiskaksi... oh... piispaksi." Kuvaavampaa lipsahdusta ei voisi keksiä. 


Uskovaisuus itseisarvona ja mitattavana määreenä on lapsuuden problematiikan toistamista uusissa lavasteissa. Fundamentalismi on traumojen ja epäkehittyneen persoonallisuuden neuroottista tuotteistamista. Vajauden täyttämistä täydellisyyden harhakuvilla.

Jos lapsena olet saanut armoa ja huomiota vanhemmilta alistumalla ja nöyrällä pelolla, niin aikuisena uskovaisena saat sitten analogisesti armoa ja huomiota isäjumalalta saman kaavan mukaan. Jumala-ideaa voi tämänkaltainen lapsi kunnioittaa vain pelkäämällä.

Kun lapsi on totaalisen kontrollin ja manipulaatiokasvatuksen kohteena, niin seksuaalisuus, äärimmäisin itsenäisyyden ja omaehtoisuuden ydin ihmisyydessä, on aikuisten vihan ja häpäisyn ensimmäisenä kohteena. Kiltiksi ylistämällä alistaminen on järjestelmällisintä manipulaatiota Suomenkin kristikunnan historiassa.

Jos vanhemmat haluavat pitää lapsen viattoman ja esiteltävän lemmikkieläimen statuksessa, lapsen normaali seksuaalisuus olisi silloin kapinaa vanhempia kohtaan, jotka pitävät itseään Jumalan edustajina ja jumalallisina muokkaajina, hengellisinä rodunjalostajina lapselle. Henkisen, epäruumiillisen lapsen ylistäjinä.

Katolisen kirkon ovelin taktiikka on ollut syyllistää ihmisiä maailman luonnollisimmasta asiasta ja vaatia mahdottomia. Kyllä se synnintunto siinä vähitellen kehittyy. Aseksuaalisuudesta tulee ihanne ja sallitulle seksuaalisuudelle muodostuu tiukat rajat - saat nauttia, jos häpeät ja olet tuottavan hedelmällinen toteuttamassa Jumalan käskyä lisääntyä.

Instituution valta on yksilön voimattomuudessa.

Alistumisen luonnollinen merkki on samankaltaisuuteen pyrkimisessä ja yksilöllisyyden ahtamisesta muottiin. Itsetunnon sijalle tarjotaan uskonnollista varmuutta ja terveen ruumiskuvan sijaan henkiolennon roolia.

Ekonominen varmuutta tuottava rituaali eksistenssin (ja traumojen) rajaamiseksi on standardeissa ja standardin hyväksyminen on ennakkoehto institutionaaliselle tuotteelle eli varmuudelle. Tämä on hierarkiaa palvovan ja autoratiivisesti organisoituneen yhteisön tragedia.

Keskushallintoa korostettaessa luodaan aina epäinhimillisiä ihanteita, Kafkan maailmaa, puhtauden epätodellisuutta kahlehtimaan todellisuutta. Puhtauden ihanteen luomaa anomaliaa ja julmuutta. Tämä luo systeemin, jossa lapsi on vastuussa pedofiilin yllykkeistä. Hierarkiassa lapsi ei voi kovinkaan helposti syyttää aikuisia, sillä systeemi perustuu auktoriteettihierarkialle ja aikuisen syyttäminen olisi systeemin syyttämistä.

Psalmeissa ylistetään arvaamattoman ja kostavan Jumala-kuvan ihmeellisyyttä ja todellisuudessa siis viitataan vanhempien toiminnan kyseenalaistamattomuteen ja heimohierarkiaan. "Jos he eivät olisi rankaisseet minua lapsena, olisin kasvanut aivan hulttioksi" on varsin normaali lausahdus kristillisissä piireissä. Lapsen ahdistus selitetään metafyysisellä pahuudella, jota aikuisten on väkivallalla poltettava pois, ikään kuin anglosaksista kasvatus-eksorkismiä, kasvatusmanausta.

Tässä asetelmassa lapsi on uhka aikuiselle, ei aikuinen lapselle.

Käskymoraalia ilman etiikkaa, josta itse ei tarvitse ottaa vastuuta. Joka antaa oikeuden vihata erilaisia ihmisiä ilman omantunnon ongelmia. Kun luodaan kyseenalaistamattomia ihanteita, luodaan sanelun valtaa.

Aseksuaalisuus on tärkeä osa kirkollista ja karismaattista etikettiä, lapsenomainen henkiolennon turvarooli. Tällä on taustallaan hyvin sekava kirkollinen historia, jota olen tässä blogissa selventänyt.

Karismaattisissa liikkeissä seksuaalisuuden projisointi on ratkaistu kätevästi ekstaattinen sublimaatio eri purkautumistavoilla, kuten hurmoksellisella kielilläpuhumisella. Valtiokirkon vanhoillisilla aktiivijäsenillä seksuaalisuus on vain hyvin eristetty rooliin, pyhän synnintunnon ja katumuksen kokemisen kautta puhdistavasti jumalanpalveluksessa kuin armeijan joukko-osasto, joka ilmoittautuu Jumalan edessä klo 10 sunnuntaina itsesääliä ja nöyryyttä vakuuttaen.
Ruotsin Kuninkaalle  katolinen kirkko oli ennenkaikkea siviilien armeija työtehon ja rahanhimon takaamiseksi kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Kilvoittelua ei jaettu erikseen maalliseen ja hengelliseen. Tämä oli valtiokirkon ja vanhurskauttavan statusjäsenyden kuningasidea.  Koko elämä oli kahden kuninkaan palvelua, kuninkaan ja Jumalan palvelusta. Jumalanpalvelus-nimike kertoo koko ideologian pohjan.

Henkinen kehitys kytkettiin statusjärjestelmään ja hovia imitoivan sunnuntaipukeutumiseen.


Fundamentalistisen uskovaisuuden rigidi maailmankuva kaipaa unelmana liikkumatonta liikuttajaa. Muuttumatonta muuttajaa. Jumalaa. Kaiken sanelijaa.

Joku, joka sanelee ihmisille toimintamoraalin ja ihanneihmisen mallin, jota ei tarvitse pohtia. Jotta omaa minä-kuvaa ei tarvitse ajatella. Uskontomoraali vapauttaa valinnan vastuusta. Mutta toiseus ja erilaisuus herättää siten voimakkaita epävarmuuden ja ahdistuksen väreilyä.

Eihän joku voi olla erilainen ja hyväksytty, jos minä olen angstisella mukautumisella ansainnut kelpaavuutta.

Miikka Ruokasen feminiinistä liikehdintää julkisissa esiintymistilanteissa katsellessa tulee väistämättä mieleen Paavalin lausahdus: "Minullakin on piikki lihassa".

Piispa Eero Huovinen on lobannut niin saatanasti pari vuotta Miikan puolesta että kirkolle saataisiin viimeinen fundamentalistipiispa - tai että koko liberalisointisuuntaus voitaisiin tukahduttaa. Miikan menestys oli pieni yllätys mutta hänen ikänsä soisi monta vuotta fundamentalistien linnakkeen vahvistamiselle ja se on tarpeeksi hyvä motivaatio fundamentalistien monelle lahkolle toimia yhdessä tuumin Miikan takana.

Huovinen järjesti Ruokasen Yliopiston professoriksi monen pätevän ohi Miikan vanhoillisen kirkkopropaganda-artikkelien turvin, joita ei voisi hyvällä tahdollakaan kutsua tieteellisiksi artikkeleiksi.  

Uskontotieteen laitoksella tapahtui outo ja Yliopiston säädösten vastainen vallankaappaus, kun tuoreeltaan ateistiksi tunnustautunut professoriehdokas Ilkka Pyysiäinen jyrättiin selvästi akateemisesti vaatimattomattomalla mutta uskontoa "poliittisen korrektisti" perinteisesti käsittelevällä, virkamiesmäisellä Tuula Sakaranaholla.


Kelpaavuus on kovaa valuuttaa.

Sillä saadaan valtakunta sotahulluuteen ja uhrialttiina tuhoamaan puoli maailmaa. Hitler ei olisi päässyt valtaan ilman kirkkojen luomaa messias- ja alistumismystiikkaa.  Messiasmystiikassa on ovelasti sotkettu alistuminen jumalalliseen tehtävään. Saksalaisten sotilaiden vyönsoljessa luotettiin Jumalaan eikä turhaan. Ilman sitä ei luoti olisi lähtenyt Jumalan valitun kansan aseista.

Systemaattinen pahuus saadaan aikaan vain systemaattisella totuuden omistamisella.

Suomessa piispojen käyttämä "asiantuntijalähde" ASLAN ry kamppailee homouden voittamiseksi. Heterous on heidän mielestään ainoa Jumalan hyväksymä seksuaalisuuden muoto. Noudattaessaan "luonnollista" heteroutta ihminen toteuttaa Jumalan käskyä. Eli huomatkaa: kun fundamentalisti puhuu "luonnollisesta, hän ei puhu luonnosta vaan Jumalan käskystä. Vanha testamentti on täynnä Isaelilaisten pappien kirjoittamia Jumalan käskyjä (joista osa on kopioitu mm. Hammurabin laista)  mutta silti nykyajan fundamentalistit ovat karsineen 90% niistä pois. Valikoivaa fundamentalismia.


Tunnottomaan pahuuteen ihanteen puolesta pystyy vain organisaatio, joka kieltää ajattelemasta ja luo samankaltaisuutta ihailevasta tottelemisesta jumalallisinta toimintaa.

Heteronormatiivisuus ihailee heteron perheprojektia yhtenä suurena tehtävänä. Heteronormatiivisuus jäsentää seksuaalisuuden kaoottisia, hallitsemattomia, biologisia ja impulsiivisia puolia.

Mutta ulkoapäin ohjattu seksuaalisuus heilahtaa aina neuroottisuuden puolelle, jos ihmiselle seksuaalisuuden hallinta on hallinassa eikä kokemisessa.

Omaa toiseutta ja olemassaolon epävarmuutta torjutaan vimmaisesti pyhän puhtauden mielikuvilla. Jonka avulla voi tukahduttaa vaikeaa seksuaalisuutta sitä käsittelemättä. Uskonnon väärinkäyttöä.

Turun piispa Kari Mäkinen ja Helsingin dogmatiikan professori Miikka Ruokanen  ovat nyt kaksi viimeistä ehdokasta kirkon keulakuvaksi. Ero on huikea, vaikka kumpikaan ei halua uskoa homojen töyteen ihmisyyteen, puhtaaseen avioliittokelpoisuuteen. Olemmehan me heterot Jumalan unelmia, luonnollisesti toimivia, armollisempia, rakastavampia, inhimillisempiä? Jumalan kuvia?  Ovathan?

Ruotsissa luterilainen kirkko on luopumassa kokonaan avioparien vihkimisestä kirkollisena rituaalina. Koska se on vain kahden yksilön välinen elämisen oppisopimus ja tahtotila, jota ei sakramenttimagialla pystytetä. Kemiaa, hikeä ja iloa.

Kirkon linja on ollut esillä muun muassa uuden arkkipiispan valinnan yhteydessä.

Jeesus ei kehottanut perustamaan kirkkoa tai palkkaamaan pappeja, saati arkkipiispaa, lausahtaa esseisti Jukka Relander. "Jeesus puhui seurakunnasta, mutta alkuhippien laumasta on pitkä matka myöhäismoderniin virkakirkkoon."Jeesus vastusti fariseuksia, joille pyhien kirjoitusten pilkuntarkka noudattaminen oli tärkeämpää kuin ihmisten hyvinvointi, sanoo kirjailija Elina Hirvonen. Kirkko suhtautuu pyhiin teksteihinsä valikoiden, arvostelee kirjailija Johanna Sinisalo. Hs.fi

Jesuit teachers at top German school
admit sexually abusing boys

Almost 30 alleged victims have come forward with claims against three Jesuit staff, saying that they were abused in the 1970s and 1980s at Canisius college in Berlin, alma mater of some of the country’s political, business and academic elite. -- John Thompson wrote: Why is this Church still allowed to be running any type of service that involves children and adolescents ?

What role do you think religions/churches

play in connection with cruelty to children?

2. All the religions I know of uphold the tenet that children should honor their parents and ancestors, however cruel they may have been to their children. Almost everyone abides by this commandment, even if their health suffers as a result. The reason for this suffering is that for the body morality is meaningless. The body cannot lie. It has stored the memories of the torments inflicted on it and it urges us to respect that truth. The point is that we cannot truly love and honor people who have made us suffer for years on end, unless we deceive ourselves into doing so. ( Alice Miller )

 

Maalaukset Ville Löppönen

* Keskustelu kirkko seksuaalisuus teologia dogmatiikka kirkkoisät puhdasoppisuus kristinusko perisynti ev.lut. piispat seurakunta kirkkohistoria synti luomisjärjestys epäpuhdas luonnoton helvetti kotiväkivalta pahoinpitely henkinen psyykkiset vammat traumat. Uskoontulo uskomukset syntien anteeksi saaminen antaminen, yleinen pappeus pelko mielenterveysongelmat projisointi psykologia sosiologia rasismi tasa-arvolaki epätasa-arvo syrjintä kiusaaminen kirkossa helluntaiseurakunta armolahjat luonnonvastainen aslan ry helluntailaisuus pedofilia lestadiolaisuus tuomio eheytyminen.