- Päivitetty iii - USVA:lla (eli Uusien uskonnollisten liikkeiden tutkijaverkosto) oli seminaaripäivä
"Yhteisöllinen moraali on olemassa uskonnosta riippumatta"
Uskonnot ovat syntyneet sivutuotteena ihmisen muista syistä kehittyneistä ajattelutoiminnoista, päättelevät Helsingin yliopiston tutkija, teologian tohtori Ilkka Pyysiäinen ja yhdysvaltalainen professori Marc Hauser. - YLE
Kristinusko on emeritusprofessori Heikki Räisäsen mukaan muuttunut koko olemassaolonsa ajan. Tällä haavaa pohditaan muun muassa sukupuolten tasa-arvoa uskonnossa sekä seksuaalisen suuntautumisen luonnetta.Pietarin todistettua "pakanallisille" kuulijoille Jeesuksesta, nämä joutuivat ekstaasiin ja alkoivat puhua kielillä. Tämä tulkittiin Räisäsen mukaan merkiksi siitä, että Jumala hyväksyi pakanat, ja että heidät voitiin liittää seurakuntaan ilman Jumalan Raamatun mukaan ikuiseksi säätämää ympärileikkauksen riittiä.
MIKSI USKONNOT EROTTAVAT IHMISIÄ?
FT Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopisto
Luento audiona kuunneltavissa 20 minuuttia:
Ilkka Pyysiäinen: Jumalanpilkka - skandaaleista pahin?
Uusi kirja, muuta et oikeastaan tarvitse
yleiskatsaukseen Jeesus-kultin historiasta;
Heikki Räisänen, eksegetiikka 2009
yleiskatsaukseen Jeesus-kultin historiasta;
Heikki Räisänen, eksegetiikka 2009
The Rise of Christian Beliefs:
The Thought World of Early Christians"Kyseessä on yleisesitys varhaisten kristittyjen ajatusmaailmasta; esitys ulottuu toisen vuosisadan lopulle mutta luo silmäyksiä myöhempäänkin historiaan, nykyaikaan asti. Kirjassa tuodaan esille varhaiskristillisen ajattelun värikäs moninaisuus. Kristittyjen ajattelijoiden lähtökohdat olivat samat ja uskonnolliset ongelmat yhteisiä, mutta ratkaisut ja ajattelumallit menivät eri piireissä hyvin eri suuntiin".Arvostelu - "Jeesuksen roolista esitettiin erilaisia tulkintoja. Yhteistä kaikille oli, että Jeesuksella oli keskeinen rooli kääntymisessä Jumalan palvelijaksi. Mutta mikä? Joillekin Jeesus oli ensisijaisesti Jumalan tahdon mukaisen elämän opettaja (Matt. Jaak.). Toiset palvoivat häntä kuolleena, ylösnousseena ja läsnäolevana syntien sovittajana (Paavali). Kolmannet pitivät häntä todellisen elämän, ihmisyyden ja jumalauskon ilmoittajana (Joh, Tuomaan ev., gnostilaiset)."
Areena Henkisyyden kasvavat markkinat
"Uskontojen merkitys vähenee yhteiskuntien modernisoitumisen ja maallistumisen myötä". Näin sosiologit ovat yleisesti väittäneet vuosikymmeniä. Väite on osoittautunut vääräksi, sillä tänään uskonnot voivat hyvin lähes missä maailman kolkassa tahansa. Intiassa uskonto ja talous kietoutuvat ´karma- kapitalismiksi`. Tapio Tamminen esittelee Intialaisen tutkija Meera Nandan uutta kirjaa ´The God Market - How Globalization is making India more Hindu´. Näytteet lukee Sasu Moilanen.
Areena-sarjassa Kolmannen maailman puheenvuoroja
Suomalaisessa uskontokentässä on suuria vaikkakin näkymättömiä jännitteitä.
Luterilainen kirkko on aloittanut selkeän puolustussodan. Papeille jaettu uusi ehtoolliskäytäntö esittää pappien siirtyvän katolilaiseen ehtoolliskäytäntöön jossa pappien on syötävä ja juotava ehtoollisen jälkeen kaikki leipä ja viini. Katolisen magiauskon mukaan ehtoollisvälineet ovat muuttuneet maagisesti Jeesuksen eritteiksi, joten niiden maagista voimaa ei saa päästää ehtoollistapahtuman tai pappien ulkopuolelle.
Kaikki suomalaiset papit eivät todellakaan noudata tätä outoa ja yllättävää epäluterilaista kirkkohallituksen kirjaamaa pyyntöä.
Pitkästä aikaa kirkko eli piispat ovat myös lakanneet julkisissa linjanvedoissaan tekemästä "myönnytyksiä" humanistisen yhteiskunnan periaatteelle ja asettaa nyt kirkon toiminnalle selkeitä rajoja fundamentalistisen raamatuntulkinnan puitteissa. Ihmiskuvaa ja seksuaalipolitiikkaa tulkitaan vanhan juutalaisen ja patriarkaalisen heimokulttuurin ihmiskuvan mukaan:
Luterilainen kirkko on aloittanut selkeän puolustussodan. Papeille jaettu uusi ehtoolliskäytäntö esittää pappien siirtyvän katolilaiseen ehtoolliskäytäntöön jossa pappien on syötävä ja juotava ehtoollisen jälkeen kaikki leipä ja viini. Katolisen magiauskon mukaan ehtoollisvälineet ovat muuttuneet maagisesti Jeesuksen eritteiksi, joten niiden maagista voimaa ei saa päästää ehtoollistapahtuman tai pappien ulkopuolelle.
Kaikki suomalaiset papit eivät todellakaan noudata tätä outoa ja yllättävää epäluterilaista kirkkohallituksen kirjaamaa pyyntöä.
Pitkästä aikaa kirkko eli piispat ovat myös lakanneet julkisissa linjanvedoissaan tekemästä "myönnytyksiä" humanistisen yhteiskunnan periaatteelle ja asettaa nyt kirkon toiminnalle selkeitä rajoja fundamentalistisen raamatuntulkinnan puitteissa. Ihmiskuvaa ja seksuaalipolitiikkaa tulkitaan vanhan juutalaisen ja patriarkaalisen heimokulttuurin ihmiskuvan mukaan:
"Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous on hyväksynyt selvityksen ja antanut kannanoton parisuhdelain seurauksista kirkossa. Piispainkokous linjaa, että samaa sukupuolta olevien rekisteröityä parisuhdetta ei voida siunata, mutta sen puolesta voidaan kuitenkin rukoilla." YLE.fi
No niin. Mitäs tämä siis tarkoittaa?
Hengellistä väkivaltaa vai Pyhän Hengen puolesta/vaikutuksesta tehty valinta uskonpuhtauden varmistamiseksi? "Ketkä on jätettävä ulkopuolelle leirin?"
Siunaus tarkoittaisi siis homojen uuden elämäntilanteen eli uuden parisuhdeliiton initiatiivista siunausta ja tunnustamista, rukous taas yleisen hyvän rukoilua ja toivottelua rukoiltavan elämään ei-julkisesti, ilman elämänvaiheen muutoksen huomioonottamista. Piispat siis toivovat, etä tilanteesta ei tehdä julkista ja sosiaalista ryhmätilannetta kun se on poliittisen päätöksen mukaan "vain" rukous.
Hengellistä väkivaltaa vai Pyhän Hengen puolesta/vaikutuksesta tehty valinta uskonpuhtauden varmistamiseksi? "Ketkä on jätettävä ulkopuolelle leirin?"
Arkkipiispanvaalin suljetussa keskustelutilaisuudessa Helsingin Tuomiokirkon kryptassa pari ehdokasta aivan avoimesti vetosi luomiskertomuksen eli luomisjärjestyksen vaativan homoliittojen kieltämistä kirkon rituaalien ulkopuolelle, koska vain heteroparilla on sen mukaan Jumalan siunaus.
"Luomisjärjestys" liittyy uskonnon pyrkimykseen määrittää pyhä ja paha. Se on periaatteessa uskonnon funktion ydinmääritelmä. Uskonto tekee itsensä tarkoitukselliseksi, mitä selkeimpiä vastauksia se antaa sallitusta ja kielletystä. Perinteinen uskontomalli myy siis hyväksyntää hyväksynnän kaavoilla.
Buddha ja Jeesus hylkäsivät täysin perinteisen rituaalikeskeisen henkisyyden.
Lutherhan opetti uskontokapinassaan selkeästi, modernisti ja järkevästi, että avioliitto ei ole laisinkaan pyhä asia eli sakramentti vaan vain ihmisten välinen sopimus.
Muinais-sumerilainen tarina mudasta luomisesta määrää vuonna 2010 valtion valvoman kirkon ihmiskuvaa. 1972 kirkko vielä vetosikin hovioikeuteen, että homoseksuaalisuus on pidettävä rikoslaissa julkista kansalaisten siveyttä uhkaavana.
Miksi kirkko ylläpitää toiminoissaan piiloteltua kaksinaismoralismia eikä salli rehellisesti kahta eri kulttuuria kirkon piirissä? Valistunutta uskontokulttuuria ja fundamentalistista suojautumista. Kumpaakin ilmenee kuitenkin runsaasti "kansankirkossa" niin kauan kuin kirkko ei romahda taas entiseen jäsenien valvontakoneistoksi.
Kun piispat ääni väristen käyttävät puheessaan käsitettä kansankirkko, niin miksi kirkko ei noudata enemmistökansan toivetta ja hyväksy homoliittoja rituaaliksi?
Naispappeudenkin tieltä kumottiin käytäntöjä, perinnettä ja oppeja. Piispoille kirkon muutos on kipeä aihe: heitä kiinnostaa paljon enemmän ekumenia eli luterilaisen kirkon sovittaminen takaisin katolisen kirkon perinteisiin oppeihin.
Kirkon asenne on se, että henkisyyden etsijä ja soveltaja on häiriötekijä kirkolle. Muutostarve ja yksilön erilaiset tarpeet ovat epäuskoa kirkon ikuisiin totuuksiin - ja kirkkokulttuuriin.
Hyvä kirkon jäsen on tyytyväinen kansalainen, joka antaa muiden määritellä myös uskonnolliset tavat ja tottumukset. Kirkon uskontunnustukset perustuvat muuttumattomuuden oletukseen. Yksilö ei määrää henkisiä kulttuuri- ja rituaalitarpeitaan vaan organisaatio.
Piispat kommentoivat päätöstään julkisuudessa "kompromissina" mutta tämä uusi päätös on nimenomaan selkeä myönnytys fundamentalisteille. Kirkko voisi valita selkeästi humanistisen ihmiskuvan ja silti sallia fundamentalistiseen ihmiskuvaan uskoville omat rituaalit ja omat uskotut papit.
Avoin kaksinaismoralismi käytäntönä olisi vähintäänkin rehellistä sekä myös inhimillistä. Suomalaisille ei olisi mikään ongelma kuulua kirkkoon, jossa olisi erilaisia rituaaleja ihmisten mieltymysten mukaan. Avioliittoa ei näin pakotettaisi olemaan valtiouskonnossa "Jumalan lisääntymiskäskyn" rituaali.
Jumaluuteen liitetään ominaisuuksia, joita sitten ihaillaan. Näin kulttuuri voi ihailla Jumalassa itse itseään, heterot heterojumalaa jne.
Muita erilaisia, toiseutta, tässä jumalakuvassa ei sitten hyväksytä ja ihmiset voivat tuntea rakentamansa jumalakuvan ehdollista rakkautta yhteisön eliitin luomilla ihanteilla ja ehdoilla. Kalevalassahan näkyy selkeästi vanhojen laulajaäijien itserakkaus: vanha setä Väinämöinen on se, joka laulaa lauleleepi nuoria suohon. Ja nuoret menevät aivan omaehtoisestikin kuolemaan runoelmissa, kun vanhat äijät porskuttavat. Uskonto on uskovan kuva maailman järjestyksestä ja hyväksynnän saamisen ehdoista.
Sitäpaitsi, jos fundamentalistit olisivat "puhdasoppisuudessaan" rehellisiä, niin kirkko ei saisi vihkiä aviopareja, jotka eivät aio hankkia lapsia juuri tämän juutalaisen lisääntymiskäskyn ja heimovelvoitteen mukaan.
Fundamentalistisen kristillisyyden ihmiskuvassa homoseksuaalisuus on Jumalan luomistyön uhmaamista eli Jumalan uhmaamista. Piispat ovat käytäneet homoseksuaalisuuden "asiantuntijoina" "entisiä homoja" eli Aslan Ry:n kristittyjä, jotka ovat "luopuneet"/yrittävät luopua homouden synnistä.
Moukkamaista fundamentalismia luterilaiselta kirkolta nojautua viidesläiseen manipulaatiolahkoon. Naurettavaa. Säälittävää. Sivistymätöntä. Foobista. Itsetuhoisaa. SETA on esittänyt asiasta ymmärrettävästi vastalauseen.
Aslanin mukaan homoseksuaali ei voi uskoa Jumalaan oikealla tavalla, jos ei muuta eli "eheytä" elämäänsä heteroseksuaaliseksi. "Pelastetun" homon on uskottava olevansa hetero eli normaali. Tiede, lääketiede tai terve järki ei fundamentalistien ihmiskuvaan paljoa vaikuta.
Koska kirkko on virkamiesten valtiokirkko valtion valvoman kirkkolain alaisuudessa (jotta suotaisiin ylivertainen, näkymätön verotusoikeus), piispat ovat joutuneet pitkin hampain antamaan avoimesti ja tasa-arvoisesti homoille vapaat työskentelyolosuhteet ja ihmisoikeudet - paitsi että kukaan ei pakota piispaa kieltäytymästä vihkimästä papiksi työntekijäehdokasta, joka paljastaa ennen vihkimistä olevansa aktiivinen homo.
Joten kaksinaismoralismi jatkaa kulkuaan kirkossa entistä tiiviimmin. Kirkon seksuaalipoliittinen kanta on sama kuin 1800 vuotta vaikuttaneiden hysteeristen kirkkoisien. Homojen ja "irtosuhteiden" suhteen, ei kuitenkaan aivan enää heterojen seksuaalisuuden suhteen: kirkkoisät halveksivat avioliittoa ja kaikkea seksuaalisuutta. Kirkon aito perinto on seksuaalivihamielinen ja sen perinnön energiaa on näköjään suunnattava toiseuteen.
Homot ovat hyviä vihollisia. Kun uskonnollinen organisaatio ei halua käsitellä omia ongelmiaan, rakkaudettomuuttaan, kyvyttömyyttään tai puutteitaan, on hyvä löytää hyvä vihollinen, kuten juutalaiset tai homot erilaisuuteen vedoten.
Ehkä kansalaiset alkavat nähdä, mitä oppeja kirkko todella opettaa ihmisyydestä. Ehkä valtiokin huomaa vähitellen vähitellen, kuinka järjetöntä on pitää yhtä virallista valtiouskontoa, kirkon ja valtion liittoa.
Uskonto on ollut kiinteästi vallan ja kansalaisen määreen määrittelyn väline. Enää se ei saisi olla sitä. Vaikka kirkko ei julista enää kadotuksen uhkaa, on se vieläkin kuninkaallisen yhtenäistämiskulttuuriprojektin ylläpitäjä. Kuin olisimme yksi kansa yhden uskon yhdistämänä. Ja avaimet oikeaan olemiseen kirkolla.
"Luomisjärjestys" liittyy uskonnon pyrkimykseen määrittää pyhä ja paha. Se on periaatteessa uskonnon funktion ydinmääritelmä. Uskonto tekee itsensä tarkoitukselliseksi, mitä selkeimpiä vastauksia se antaa sallitusta ja kielletystä. Perinteinen uskontomalli myy siis hyväksyntää hyväksynnän kaavoilla.
Buddha ja Jeesus hylkäsivät täysin perinteisen rituaalikeskeisen henkisyyden.
Lutherhan opetti uskontokapinassaan selkeästi, modernisti ja järkevästi, että avioliitto ei ole laisinkaan pyhä asia eli sakramentti vaan vain ihmisten välinen sopimus.
Muinais-sumerilainen tarina mudasta luomisesta määrää vuonna 2010 valtion valvoman kirkon ihmiskuvaa. 1972 kirkko vielä vetosikin hovioikeuteen, että homoseksuaalisuus on pidettävä rikoslaissa julkista kansalaisten siveyttä uhkaavana.
Miksi kirkko ylläpitää toiminoissaan piiloteltua kaksinaismoralismia eikä salli rehellisesti kahta eri kulttuuria kirkon piirissä? Valistunutta uskontokulttuuria ja fundamentalistista suojautumista. Kumpaakin ilmenee kuitenkin runsaasti "kansankirkossa" niin kauan kuin kirkko ei romahda taas entiseen jäsenien valvontakoneistoksi.
Kun piispat ääni väristen käyttävät puheessaan käsitettä kansankirkko, niin miksi kirkko ei noudata enemmistökansan toivetta ja hyväksy homoliittoja rituaaliksi?
Piispat valitsivat siis nyt tuoreltaan viidestä vaihtoehdosta kolmanneksi konservatiivisimman. Nämä "vaihtoehdot" konservatiivisimmasta lähtien (tämä on sitä teologiaa):
- Homoseksuaalisuuden julistaminen (taas) täydelliseksi synniksi; papit eivät saa rukoilla homojen puolesta eikä homoja sallita työntekijöiksi
- Homoseksuaalisuuden julistaminen puolittain synniksi; papit saisivat rukoilla homojen puolesta mutta homoja ei sallita työntekijöiksi
- PIISPOJEN VALINTA - Homoseksuaalisuuden julistaminen osittaiseksi synniksi; papit saavat rukoilla yleisen rukouksen homojen elämän puolesta (puhumatta avioliitosta tms) ja homoja sallitaan kuitenkin työntekijöiksi - rukoilu ei saisi piispojen mukaan olla julkinen tapahtuma, jotta sitä ei sekoitettaisiin "siunaukseen"
- Homoja saa siunata erityistapahtuman luonteen takia eli siunata yhteiseen elämään uuteen elämänvaiheeseen peittelemättä - ja homoja sallitaan työntekijöiksi- siunaus ei saa tapahtua kirkkosalissa, ehkä kirkkoherran luvalla jossakin muualla ei niin näkyvällä seurakunnan tilassa
- Homoja saa vihkiä aivan kuten heteropareja virallisena rituaalina - ja homoja sallitaan työntekijöiksi - vihkiminen sa tapahtua kirkkosalissa
Naispappeudenkin tieltä kumottiin käytäntöjä, perinnettä ja oppeja. Piispoille kirkon muutos on kipeä aihe: heitä kiinnostaa paljon enemmän ekumenia eli luterilaisen kirkon sovittaminen takaisin katolisen kirkon perinteisiin oppeihin.
Kirkon asenne on se, että henkisyyden etsijä ja soveltaja on häiriötekijä kirkolle. Muutostarve ja yksilön erilaiset tarpeet ovat epäuskoa kirkon ikuisiin totuuksiin - ja kirkkokulttuuriin.
Hyvä kirkon jäsen on tyytyväinen kansalainen, joka antaa muiden määritellä myös uskonnolliset tavat ja tottumukset. Kirkon uskontunnustukset perustuvat muuttumattomuuden oletukseen. Yksilö ei määrää henkisiä kulttuuri- ja rituaalitarpeitaan vaan organisaatio.
Piispat kommentoivat päätöstään julkisuudessa "kompromissina" mutta tämä uusi päätös on nimenomaan selkeä myönnytys fundamentalisteille. Kirkko voisi valita selkeästi humanistisen ihmiskuvan ja silti sallia fundamentalistiseen ihmiskuvaan uskoville omat rituaalit ja omat uskotut papit.
Avoin kaksinaismoralismi käytäntönä olisi vähintäänkin rehellistä sekä myös inhimillistä. Suomalaisille ei olisi mikään ongelma kuulua kirkkoon, jossa olisi erilaisia rituaaleja ihmisten mieltymysten mukaan. Avioliittoa ei näin pakotettaisi olemaan valtiouskonnossa "Jumalan lisääntymiskäskyn" rituaali.
* Lisäys
Antropologiassa on yleistä nähdä uskonto kulttuurin eliitin ihanteiden projisiona. Uskonnolliset tarinat kanavoivat ja perustelevat rituaalista valtaa uskonnon määrittelijöile. (Tätä vastaan Luther keksi yleisen pappeuden). Jumaluuteen liitetään ominaisuuksia, joita sitten ihaillaan. Näin kulttuuri voi ihailla Jumalassa itse itseään, heterot heterojumalaa jne.
Muita erilaisia, toiseutta, tässä jumalakuvassa ei sitten hyväksytä ja ihmiset voivat tuntea rakentamansa jumalakuvan ehdollista rakkautta yhteisön eliitin luomilla ihanteilla ja ehdoilla. Kalevalassahan näkyy selkeästi vanhojen laulajaäijien itserakkaus: vanha setä Väinämöinen on se, joka laulaa lauleleepi nuoria suohon. Ja nuoret menevät aivan omaehtoisestikin kuolemaan runoelmissa, kun vanhat äijät porskuttavat. Uskonto on uskovan kuva maailman järjestyksestä ja hyväksynnän saamisen ehdoista.
Sitäpaitsi, jos fundamentalistit olisivat "puhdasoppisuudessaan" rehellisiä, niin kirkko ei saisi vihkiä aviopareja, jotka eivät aio hankkia lapsia juuri tämän juutalaisen lisääntymiskäskyn ja heimovelvoitteen mukaan.
Fundamentalistisen kristillisyyden ihmiskuvassa homoseksuaalisuus on Jumalan luomistyön uhmaamista eli Jumalan uhmaamista. Piispat ovat käytäneet homoseksuaalisuuden "asiantuntijoina" "entisiä homoja" eli Aslan Ry:n kristittyjä, jotka ovat "luopuneet"/yrittävät luopua homouden synnistä.
Moukkamaista fundamentalismia luterilaiselta kirkolta nojautua viidesläiseen manipulaatiolahkoon. Naurettavaa. Säälittävää. Sivistymätöntä. Foobista. Itsetuhoisaa. SETA on esittänyt asiasta ymmärrettävästi vastalauseen.
Aslanin mukaan homoseksuaali ei voi uskoa Jumalaan oikealla tavalla, jos ei muuta eli "eheytä" elämäänsä heteroseksuaaliseksi. "Pelastetun" homon on uskottava olevansa hetero eli normaali. Tiede, lääketiede tai terve järki ei fundamentalistien ihmiskuvaan paljoa vaikuta.
Koska kirkko on virkamiesten valtiokirkko valtion valvoman kirkkolain alaisuudessa (jotta suotaisiin ylivertainen, näkymätön verotusoikeus), piispat ovat joutuneet pitkin hampain antamaan avoimesti ja tasa-arvoisesti homoille vapaat työskentelyolosuhteet ja ihmisoikeudet - paitsi että kukaan ei pakota piispaa kieltäytymästä vihkimästä papiksi työntekijäehdokasta, joka paljastaa ennen vihkimistä olevansa aktiivinen homo.
Joten kaksinaismoralismi jatkaa kulkuaan kirkossa entistä tiiviimmin. Kirkon seksuaalipoliittinen kanta on sama kuin 1800 vuotta vaikuttaneiden hysteeristen kirkkoisien. Homojen ja "irtosuhteiden" suhteen, ei kuitenkaan aivan enää heterojen seksuaalisuuden suhteen: kirkkoisät halveksivat avioliittoa ja kaikkea seksuaalisuutta. Kirkon aito perinto on seksuaalivihamielinen ja sen perinnön energiaa on näköjään suunnattava toiseuteen.
Homot ovat hyviä vihollisia. Kun uskonnollinen organisaatio ei halua käsitellä omia ongelmiaan, rakkaudettomuuttaan, kyvyttömyyttään tai puutteitaan, on hyvä löytää hyvä vihollinen, kuten juutalaiset tai homot erilaisuuteen vedoten.
Ehkä kansalaiset alkavat nähdä, mitä oppeja kirkko todella opettaa ihmisyydestä. Ehkä valtiokin huomaa vähitellen vähitellen, kuinka järjetöntä on pitää yhtä virallista valtiouskontoa, kirkon ja valtion liittoa.
Uskonto on ollut kiinteästi vallan ja kansalaisen määreen määrittelyn väline. Enää se ei saisi olla sitä. Vaikka kirkko ei julista enää kadotuksen uhkaa, on se vieläkin kuninkaallisen yhtenäistämiskulttuuriprojektin ylläpitäjä. Kuin olisimme yksi kansa yhden uskon yhdistämänä. Ja avaimet oikeaan olemiseen kirkolla.
Piispojen homolinjaukset kuumentavat tunteita.
Arja Penttinen jatkaa siunaamista. Uutisjuttuja video: Areena
Diakoniapastori Arja Penttinen Lohjan seurakunnasta toivoo, etteivät ihmiset hylkäisi kirkkoa. Hän itse on siunannut homo- ja lesbopareja pitkään. - Rukoushetki päättyy aina siunaamiseen.
- Miten voin erotella ihmisiä, kaikille on oikeus siunaamiseen, sanoo diakoniapastori Arja Penttinen Lohjalta.
Kirkolliskokous käsittelee piispojen linjanvetoa myöhemmin tänä keväänä.
Uskonnot eivät olekaan terveysvaikutteisia?
Uskonnolliset ihmiset eivät välttämättä eläkään terveempinä ja pitempään, vaikka niin on ajateltu. Tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, etteivät uskonnolliset ihmiset säästy ainakaan sydänsairauksilta sen todennäköisemmin kuin muutkaan. Lisäksi he ovat usein ylipainoisia. Iltalehti
Henkisyys, kielenkäyttö, hengellistävä vallankäyttö ja symbolisuus. "Kainuun aatelisen seurassa ovat keskustelemassa toimittaja Thomas von Martens ja "joogaopettaja" pastori Per Lindblad." Areena audio keskustelu
Miten uskonnollinen opetus vaikuttaa uskonnonopetukseen?
TT, yliopistonlehtori Jyri Komulaisen pitämä alustus kulttuurin uskonnollisista jännitteistä uskonnonopetuksen ja uskonnon ristivedossa. (PowerPoint ppt dokumentti) http://www.palvelin.com/usva/usva_komulainen_uskonnonopetus.ppt
- ppt-tiedoston voi avata ilmaisella Open Officella, käytä uusinta versiota
Aamu-tv kirjallisuus, tuore haastattelu
SEMINAARIAIKATAULU
Uskonnollinen
monimuotoisuus
Suomessa
Uusien uskonnollisten liikkeiden tutkijaverkosto esittää - uskontotutkimusta, tilastovertailuja, trendejä, jatkuvasti assimiloituvia uskomustapoja, kognitiotiedettä, jaottelutapoja, maailmankuvaa ja kulttuurin muutospaineita:
USVA ry:n 10 -vuotisjuhlaseminaari
Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 104
klo16:15 Avaus, TT Minna Rikkinen
16:25 - 16:55 Uskonnollinen kirjo Suomessa, TT Kimmo Ketola
16:55 - 17:25 Länsimainen esoteerinen perinne ja sen kehitys Suomessa, TM, Jussi Sohlberg (Kommenttipuheenvuoro: FT Jaakko Närvä)
17:25 Tauko (Tieteiden talossa on kahvila)
17:45 - 18:15 Idän uskonnot Suomessa, FT Måns Broo(Kommenttipuheenvuoro: TT Jyri Komulainen).
18:15 - 18:45 Karismaattinen kristillisyys Suomessa, FT Tuija Hovi,(Kommenttipuheenvuoro: KM Pekka Hiltunen)
18:45 - 19:00 Loppupuheenvuoro, TT Minna Rikkinen
Vapaa pääsy. Tervetuloa. USVA.
Myös :
seminaarin kanssa samaan aikaan kirkkoisien esikuvafilosofi:
Epikurolaisuus – nautintoa maltilla
Työväenopiston Hellenistisen filosofian suuntauksia -luentosarja klo 16.45–18.15 Kaapelitehtaalla Torstaina 18.2., Tallberginkatu 1 C, 3. krs. Luennoitsija FM Sirkku Ikonen. Vapaa pääsy.
sekä
Pronssikauden uskomusmaailma ja elinkeinot
Torstaina 18.2. Työväenopiston luentosarjassa klo 18 –19.30 Stoan luentosalissa (Turunlinnantie 1) esitellään Suomen esihistoriaa, Suomen kulttuurin sekä talouden ja sosiaalisten rakenteiden kehitystä siitä lähtien, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat maamme alueelle pian jääkauden väistyttyä vuoden 9000 eKr. jälkeen aina siihen asti, kun ruotsalaiset valloittivat maamme. Luentosarjaan liittyy erillinen käynti Kansallismuseossa ke 8.4., josta tarkemmat ohjeet luentosarjan lopussa. Luennoitsija FL Eero Muurimäki. Vapaa pääsy.
(ei yllättäen sisällä järjestöjä, jotka ovat
pyytäeet julkaisemasta julkisiakin tietoja)
pyytäeet julkaisemasta julkisiakin tietoja)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti