keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

Hyvä esimerkki interaktiivisesta mainonnasta

Hyvä esimerki interaktiivisesta mainonnasta

Nopea, helppo, hauska.

Interaktiivisen mainoksen pahin synti on vaikeus. Tai massiivisuus tai piilotettu omintakeinen logiikka, kryptisyys itsetarkoituksena.

Tässä mainoksessa ja kampanjassa on realiteetithallussa. Nopeasti ymmärrettävä setting eli tilanne, iisisti samaistuttava, helposti läpikäytävä.

Itse kyllä pidän monimutkaisestakin interaktiivisesta mediasta, kunhan keinona ei ole vain hämätä kryptisyydellä, toistolla, epäselvyydellä ja kompleksisuudella olematonta sisältöä, idean valottamista. Dikotomiaa, jännitettä täytyy kuljettaa. Idean toteutus täytyy aina olla vähintään kaksitahoinen, dikotominen, jotta syntyisi jokin jännite. Minidraamaa. Tässä mainoksessa jännite on katsojan samaistuminen päähenkilön lievään ahdistukseen ja valkoisen valheen tuottamistarpeeseen puolituntemattoman kaverin vaatiessa äkkiä muuttoapua.

Kaveruus on uhattuna, uhkaan tulee ratkaisu. Presto. Dramaturgia ja tuote ovat kaiken lisäksi samalla linjalla.


Ajankohtaisen kirjailijan ajan tasalla esimerkillisesti pysyvät nettisivut rakkaasta naapurimaasta, Jonas Hassen Khemiri, kirjailija, joka ei häpeä itseään:




ja salaperäinen elokuvaestetiikan haastaja, Peter Greenaway, jolle elokuva ei ole vain kerrontaa vaan katsojan haastamista ja käsittelemättömien tunteiden symbolista interaktiota mediateoksen kanssa. Elokuvan katsominen ei Greenawayn mielestä saa olla viihdettä vaan rituaali. Greenawaylta on tulossa mielenkiintoisia elokuvia pitkästä aikaan.

videoteos Greenawayn kotisivuilla




Joskus interaktio katsojien kanssa perustuu hyvin outoon transferenssiin. 
Tässä huono esimerkki interaktiosta historian kanssa. Tämä elokuvaprojekti on  eettisesti niin vastenmielinen ettei mitään rajaa:


Natsiestetiikasta viihdettä, kyllä on hyvä ajatus. Rautaraivas Perkele. Kuunatsit kiihottaa.

Mikä transferenssi tämänkaltaisessa fasistisen estetiikan viihteessä oikein käynnistyy nuorilla mieskuluttajilla? Mikä tässä viihdyttä? Miksi natsit ovat jänniä? Siksi, kun ei ole ymmärystä historian syy seuraussuhteista vaan tyylitelty sota on vain viihteellinen mielikuvien kiihoke, tylsyyden esteettinen vastavoima, kulutustavara. Natsien oma mediakampanja tähtäsi myös
mielikuvien fantasianomaiseen hallitsemiseen, dystopiaa mainostetttiin jännittävänä utopiana.

Ovatkohan kaikki tuon tekijätiimin jäsenet sisällissodan valkoisten jälkeläisiä - ja jos eivät, ovatko saaneet rehellistä selostusta sukulaistensa kohtalosta siltä ajanjaksolta?

Mannerheim-kuumeen levitessä unohdetaan, että valkoiset Mannerheimin johdolla ensimmäisenä rahtasivat aseita tarkoituksella ja lainvastaisesti Suomeen 1917, samalla tietysti uhitellen valkoisella vallalla ja puhdistuksella. Puhdas Suomi ja Suomi Saksan keisarin alaisuuteen. Mikä konsepti.



A film about the making of one of Nazi Germany's most notorious anti-Semitic propaganda films "Jew Suess -- film without conscience" was booed on Thursday during a screening at the Berlin Film Festival.


 

2 kommenttia:

Nörttendahl kirjoitti...

En tiedä riittävästi tuosta Iron Sky -jutusta, joten en osaa sitä kommentoida, mutta ainakin ko. porukan edellinen leffa teki herkullisesti ja säästelemättä pilaa kaikenlaisista sotaintoilijoista ja nauroi heidät ansaitusti suohon. Uskoisin, että tässä ollaan samoilla linjoilla. Poliittista fanatismia vastaan paras ase on nauru, sanoi joku viisaampi muistaakseni joskus. Eli tutkitaan ennen kuin hutkitaan, vai mitä?

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Kyllä minä nyt hutkin.

Se, että irrotetusta natsiestetiikasta tehdään nautinnollista tai huvittavaa viihdettä sinänsä jo nyt webbisivuestetiikkana ja "huumorina", on huikean vaarallista.

Nuori ei saa mitään tietoa natsiestetiikan historiallisista, sadistisista ja patologisista syy-seuraussuhteesta vaan pelkästään viestin, että tästä voi huvittua.