tiistaina, tammikuuta 05, 2010

Vuoden 2009 arvio - arvosaldo vai henkisen pääoman konkurssi

Haastateltavana pastori Antti Kylliäinen
YLE AREENA TV1 uusi video



"Intohimona onnistuminen"
- Stockmann värväysiskulause 2009

Vuosi 2009.

Koettu - tai ainakin suoritettu.

Kauan oli aikaa siis. Muutama päivä jonossa vai vuosituhannen alun tärkein silmien avautumisen mahdollisuus. Vaa'ankielivuosi katastrofien tiedostmiseen.  Meni vuosi - mutta jäikö vaikuttamaan?

Mikä on vuoden saldo? Tilinpäätös opitusta vai oppimattomudesta?


Tapahtuiko suuressa mittakaavassa muutosta - positiivista tai negatiivista - ja millä elämän alueella - vai oliko kierros auringon ympäri taas todiste muuttumattomuudesta, kaaosta vastustavasta mutta vain kaaoksen varassa taphtuvasta muutoksesta?

Mitä tapahtui yksilötasolla? Haluammeko kaiken valmiina, omalla painollaan? Ratkaisua ilman ratkaisuja.

Muutosta pakenevien johtajien maa muutosten kourissa. Muutoskielteiset muutosjohtajat kehoittavat yksityisyrittäjyyten konkurssiaallon aikana ja kansalaisia tuntemaan kiitollisuutta hyvinvointivaltion alasajosta. Valtionyhtiöiden yksityistäminen osoittaa  ulkoistamisen logiikan: ulkomaille myydyt firmat lypsävät rahaa ulkomaille. Valtio ei ole kansalaisia varten, hoitotakuu ei ole terveyttä varten, lupaukset ovat vain kaipuuta varten.

Mikä on käsitettävä oikeaksi  muutokseksi?
Edistymistä.
Aivan.

Suomen hallitus on edistänyt taantumista monella tasolla. Ei ole mikään sattuma, että pääministeri ottaa palvoakseen taas jumala Kekkosen kuvan puolukokouksensa julisteeseen.

Pätkätyöläisten määrä lisääntyy mutta mikään ei ole suojattomampaa kuin pätkätyöläisen, työstään oikeasti vastuussa olevan asema Suomessa. Ministerit ovat täysin sokeita yhteiskunnan muutokselle vaikka ovat puksuttaneet globalisaation puolesta 15 vuotta.

Aina kun poliitikot puhuvat tasa-arvosta ja työelämän arvoista, he puhuvat + 30000 e ansaitsevista, ammattijärjestömafioiden suojissa työskentelivistä erillisoikeutetuista.

50 % työikäisistä suomalaisista on käytännössä pätkätyöhelvetissä ilman lainsuojaa. Suomi on jaettu suojeltuihin ja vapaaseen riistaan. Ja poliitikot keskittyvät suojeltujen etujen ehdottomaan säilyttämiseen.

Miksi pätkätyöläiset eivät äänesta vaaleissa eriarvoisuuden tasaajien puolesta? Miksi viime vaaleissa asiasta puhuneet vihreät (ansaitsevat nyt eduskunnassa 8000 e kk etuineen) ovat hiljaa kuin hunajaan tarttuneet muurahaiset?


Suomalaisille poliittisen ilmaston avoimeksi muuttuminen on tapahtunut hyvin jälkijättöisesti ja skandaalinomaisesti. Median raivokkaana hyökkäyksenä maan tapaa, tai siis maan-isien tapaa vastaan, hyväveli-kulttuurin kimppuun kirveen kanssa.Vihdoinkin, paremmin myöhään kuin milloinkaan?

Vai pelkästään toiveiden kuohuntana ilman tervehdyttävää, ilman keskustelukulttuurin kehittymistä? Lumekriittisyyttä ilman johdonmukaista toimittajien identiteetin kiteytymistä?

Mikä on poliittisen kritiikin ja mediakritiikin suunta? Mikä sen juuri?

Johtuen ihmiskuvamme pseudokristillisestä moraliteettikäsityksistä, vain skandaalit ja auktoriteettimielikuvien herkulliset murtamistavat voivat muuttaa Kekkosen junttaamaa poliittista kyhnäyskulttuuria. Omkuvamme poliittisina olentoina ja samaan aikaan hyvinä kansalaisina on dikotomisen lamauttava. Totteleva ihminen on hyvä kansalainen mutta kun pitäisi sylkäistä valehtelevat poliitikot helvettiin, taannumme lapsiksi.

Emme vieläkään ymmärrä oikein eurooppalaista kulttuuria, jossa poliitikot vovat vastuussa kansalle. Johtajat vaativat ruotsalaisen aatelin perinteen mukaisesti arvostusta ilman itsekritiikkiä. Meillä kansa on vastuussa pappispoliitikoille ja odotamme vain tuomion saarnaa korkealla olevasta saarnaspöntöstä, koska olemme tuomion arvoisia, arvoisia vain alistumaan.

Media ensimmäistä kertaa liestoi kuvainkaatamiseen mukaan riemua. Keisareilla ei ole (v)aatteita vaan vain hyviä veljiä suojanaan.  Tavallisen suomalaisen voisi kuvitella olevan vain pettynyt, kun poliitikkojen valheet tulevat todistetusti esille. Suomalaisten ensimmäinen reaktio on lamaannus.

Nytkin kierrokset lähtivät hyvin käyntiin paljastuksilla mutta poliitikkojen ilmeettömyys palkittiin taas kansan lamaannuksella. "Mitä me turhaan poliitikkoja vastaan nousemaan, aina ne on kuitenki samanlaisia".

Silti voimme olla poliittisesta kuvainkaatamisen vuodesta ylpeä. Kekkosta kesän keskustaorgioissa yhä liputtanut Matti "Väinä-moinen" Vanhanen murtui vihdoin henkisesti mediatsunamin alla ja sen takana olivat vihdoinkin pelosta vapautuvat toimittajat. Hän kun niin olisi halunnut vielä viisi vuotta laulaa nuorempia poliitikkoja suohon. Hän kangeta mieli mutta Kanki Kaikkonen kieli.

"Antakaa minulle työrauha älkääkä vaatiko keskustelua".

Kuten olen aijemmin kirjoittanut, suomalaisen poliittisen kulttuurin suurin taustatekijä on historiallinen, kuninkaan kirkkopolitiikka ja kirkon huikea rooli poliittisena massojen hallitsijana.

Massojen turruttajana  ja lamauttajana.

Kaiken epäpoliittisen epäavoimuuden avain on ihmiskuva. Kirkon sanoma oli satoja vuosia lannistava, epäaktiiviseen alistumiseen kehottava ja yksilön syntisyyttä korostava. Vaatimukset olivat niin korkella ja moitteet seksuaalisuudesta niin herkässä, että jokainen oli mitätön ja riittämätön kirkon epäinhimillisten standardien mukaan. Pappin selibaatti tuli kirkkojärjestykseen korostamaan tätä jumalallista eroa ja antmaan papeille entistä pönäkämmän tomiooikeuden "maalliseen". 

Ainoana vapautuksena tarjottiin valtiokirkon, virallisen yhteisön antamaa vapahdusta. Kunnon kansalainen kunnioittaa herroja, jotta saa herrojen hyväksynnän. Jätetään ajattelu ja itsetunto muille, niille, jotka päättävät asioistamme.


Nokian pörssiarvo on alkanut lähentyä sen todellista arvoa.

Kysymys on henkisestä konkurssistä, joka tehtiin jo 15 vuotta siten Nokian hylättyä Kari Kairamon humanistiset arvopäämäärät. Kun päämäärä oli volyymi eikä käyttöarvo, hardware eikä software.  Kirjoitan tästä  myöhemmin.


Globaali talouden täystuho oli lähellä vuoden aikana, muutaman kerran.

Mikä olikaan ongelmaan ratkaisu?
Sama kuin se, mikä ongelman aiheutti.
Lainan otto.

Kansalta lainattiin pankeille. Pankki antoi luotto kansalle, joka tuki pankkeja. Sosialistisen kapitalismin paradoksi. Vain pankit saavat sosialisoida, ihmiset velkaantua. Sitä on kutsuttu jo pitkään feodaalisen hteiskunnaksi ja sine olemme taas menossa.

Lainan kehitti globaaliksi bisnekseksi saksalainen Fugger, joka halusi bisneksen sijaan rahasta bisneksen. Muut tarvitsivat rahaa ja Fugger sai bisnestä muiden rahantarpeesta. Koroista. Tuloista. Voitoist. Korkojen koroista. Velkavankeudesta. Tavaran arvon noususta, kansalaisen maksukyvyn heikentymisestä.

Kasvua.

Nollakasvua. Ei voi. Eihän.
Pakko kasvaa ja odotaa kasvun kasvua, kiihtymistä markkinoile. Kiihottumista voittojen toivosta.

Miksi pörssi pysähtyisi ilman kasvua? Pörssisijoitukset perustuvat kasvuoletuksille, hypoteeseille. Ilman kasvua ei olisi sijoituksia. Ilman sijoituksia ei olisi pörssiä.

Lama. Ei ole vielä lyönyt raskaimmalla ruoskallaan suomalaisia. Lama tulee säästellen, varpaisillaan, nurkat kiertäen, kaikkia lupauksia ensin lypsäen. 

Niillä, joilla on, niille annetaan ja niiltä, joilla ei ole, niiltä otetaan pois.


Suomalainen itsetuho. Uho. Jaettu itsemurha. Taitettu toivo.Itsensä menettämisen realisoiminen.  Mediateko. Viimeinen muisto. Kuolemanpelon voittaminen.
Kirjoitan siitä myöhemmin.

Psykologisissa ja neurotietellisissä testeissä on tänäkin vuonna kumottu taas kognitiivisen psykologian teorioita.

Tämäkin tutkimus siis todistaa freudilaisen ihmiskuvan perustvanlaatuisuutta. Kognitiivisen kolukunnan edustajat ovat Suomessakin pyrkineet kiistämään sadismin psykologisesti validina käsitteenä ja teoreettisena apparaattina.

Feministien piirissä Freudin ja moderninkin freudilaisuuden vastustaminen on häkellyttävän sokeaa ja tietämätöntä. Kuinka voidaan vihata kehittyvää psykologista ihmiskuvaa, jonka uusia teoksia ja sovelluksia ei edes lueta? Lapset pumpataan mieluummin täyteen lääkkeitä kuin heidän traumojaan, psyykkistä tuskaansa ja omakuvaansa otetaan todesta. Naistenlehdissä ylpeily narsistisesta häiriintyneisyydestä  on tullut lähes urheilulaji eikä sen tuhoavuutta haluta nähdä.

2009 on myös vuosi, jolloin ensimmäiset suomalaiset sarjamurhaajat saatiin todistetusti lain eteen. Feministit ovat oudon hiljaa siitä tosiseikasta, että tekijöinä ovat olleet pimeää hoivaviettiä toteuttavat naiset. Arkkiatri Risto Pelkonen osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja ylimielistä jälkijättöisyyttä, kun mediassa yrittää glorifioida omaa viattomuuttaan olemalla kauhistunut siitä, miksi hoitoala tuo esiin pimeitä puolia ihmisestä.

Tämä kertoo vain siitä, että hän ei ole tutustunut lainkaan psykoanalyyttiseen, freudilaiseen ihmiskuvaan eikä edes pyytänyt konsultaatiota vaikka vain se on perehtynyt sadistisen hoitajan  mielenmalliin ja mielenteoriaan.

Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko Gustav Schulman on tutustunut varhaisiin mielen vaurioihin. Hän vastustaa ankarasti medikalisaationa ajattelemattomana rahan säästämisenä ja kärsimyksen lisääjänä. Schulmannilla on käytännön kokemuksia, joilla hän kyseenalaistaa vahvasti lasten ADHD:n puhtaana biokemiallisena selityksenä. ADHD ei eroa käytännössä muista ahdistusneurooseista mitenkään.

Jos virkamies tai poliitikko vetoaa viattomuuteensa, hän pakoilee vastuuta. Jos on valmis ottamaan muhkeasti rahaa ja eläke-etuja vastuun ottamisesta, täytyy myös ottaa vastuu. Eroamiskulttuuri on Suomessa lapsinkengissä. Virkamiehillä on vielkin kunikaan ja keisarin virkamiesten koskematon itsetunto. Vastuunvälttelystä on tehty Suomessa Italian tyyliin taidetta. Eleetön röyhkeys on yhdistetty täällä aatelisuuteen, koskemattomuuteen, johonkin kadehdittuun.

Valviran valvoja valelääkäristä:
Emme osanneet ottaa huomioon tällaista mahdollisuutta - IL

" Nuorisosäätiön hallituksen entinen pitkäaikainen puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kaikkonen oli yllättynyt tutkintapyynnöstä. Kaikkosen mukaan lakia ei ainakaan tietoisesti ole rikottu. Myös säätiön asiamies on hänen mukaansa toiminut oman harkintavaltansa piirissä." - IL
Hyväntahtoisuus voi olla julmuutta, jos sillä väistetään vastuuta.

Vastuuhenkilön vedotessa viattomuuteensa kertoo lähes aina vastuupaosta. Ei olla ajan tasalla, koska ei haluta olla ajan tasalla.  Hoitohenkilöstö ja varsinkin lääkärit olisivat testattavissa (varhaisessakin vaiheessa) mutta psykopaattien paljastumista hakijosta ja lääkäreistä pelätään alan maineen ja julkisen imagon takia. Ja kuningas raha. Poliitikot vaativat virkamiehiä laskemaan rahaa ylös ja laatua alas.


Mikä oli vuoden ällistyttävin, tyrmäävin vitsi?

Nobelin rauhanpalkinto. Jotakin niin mautonta ja perusteetonta ei voinut kukaan arvata. Obamakin luuli ensin vitsiä liian mauttomaksi ollakseen totta.  Ole meidän ystävä, herra sota, herra aggressiivisin maailmankiertäjä ja pommittaja.

Armeijansa ylipäällikkö Obama paljastui vuoden mittaan Troijan hevoseksi. Liberaalilla pintamaalila on saatu entistä Bushin konservatiivista ja imperialistista sotilaspolitiikkaa jatkettua jopa Nobelin palkinnolla. Vankiloita ei suljettu, syyttömiä suljettiin, sotilaista lisättiin, uhrattiin, lisää, lisää.

Älkää unohtako, että herra Nobel ansaitsi valtavat omaisuudet sotilasräjähteillä. On erittäin loogista, että Nobelin komitea uskoo rauhaan ruudin polttamisen voimalla. 

Afganistanin sodan todellinen luonne on myös viime vuonna avoimesti tullut esille. On puhuttu joukkojen hyödyntämisestä. Euroopan turvallisuuspolitiikan testaamisesta. Sotimisen taidon ylläpidosta. Afganistania ei ole koskaan valloitettu kuin sotaisan unelman, hurmeisen harhan hetkeksi.  Toimeton sotilas on yksinäinen ja ahdistunut, jos ei pääse tappamaan untemattomia.

Afganistan on siis leikkikenttä, joukkojen, taktiikkojen ja laitteiden koeammuntaa, hyvä harjoitusristiretki tosipaikan tilanteessa. Ilman poliittisia seuramuksia. Tilanteeseen ja ampumaradaksi sopivan köyhä ja poliittisesti kyvytön maa  ilman kumppaneita mellestää 30-vuotisen sodan hengessä.

Tarkoitus ei ole voittaa vaan pysyä terässä.  Sotilaiden ei pidä antaa laiskistua vaan sodan on jatkuttava sodan luoman bisneksen ehdoilla. Huumevirta vain kasvaa, eivätkä politikot enää esitä naurettvaksi tekosyyksi huumeiden vastaista sotaa. Unohditko jo sen syynä? Kukaan ei syytä sinua unohtamisesta. Uudelleenarviointia, sodan merkityksen kierrättämistä. Olemassaolevan hyväksymistä.

Huumerahat sentään pelastivat maailman globaalilta taloustuholta.   Ehkä käteisen ja todellisen rahan huumebisnes pankkien parhaana ystävänä on sittenkin vuoden paras vitsi.


Rokotuspaniikki.

Ei mikään vitsi. Sitä oli massiivinen annos 6 kk ajan. Arvio on jäänyt sitten uutisoimatta propagandajakson jälkeen. Kunhan oli uutisoitavaa ja jännitettävää.

Sikaflunssapaniikki paljasti WHO:n tylyn kaupalliset tavoitteet ja sidokset. Täysin perusteettomat ja epätieteelliset pelot, meksikolaisten tutkijoiden paniikissa puskemat pika-arviot siirrettiin suoraan johtopäätelmiksi ja pandemian julistusperiaatteiksi. Mainonnassa tehokkainta on pelko. Että elämä romahtaa ilman sopivaa tuotetta.  Kaikki tapahtui lääkeyhtiöiden pyynnöstä WHO:ssa toimivien lääkeyhtiöiden edusmiesten toimesta.

Kaikki on tuotteistettavissa.  Pandemia on hyvää bisnestä, korkealla profiililla, maailman pelastamista pelolta. Lääkeyhtiöt saavat lisäksi vastuuvapauden myydä salaisesti kehitettyjä lääkkeitä ilman seuraamuksien pelkoa.  Eikö yleinen hyvinvointi tulisi olla julkista ja kaikkien tutkijoiden validifoitavissa?

Lintuinfluenssan aikainen ja perusteeton paisuttelu toistui nyt taas vieläkin kaupallisesti kannattavammin. Miksi media ei oppinut jo Lintuinfluenssan Pekka ja susi-asetalmasta yhtään mitään?

Sikainfluessassa kuoli nyt vähemmän kuin normaalissa kausi A-influessassa. Lääkefirmoilla on suuri kaipuu puskea markkinoille EU-lainvastaisia nanorokotteita.  Seuraavaa pandemiaa odottaessa. Rokotuspaniikki tarvitsi maailmaloppuviihdettä. Kaiken pandemiafobian ja -hysterian vastapainoksi oli sentään ensi-illassa hykerrttävä maailmanloppuelokuva vapauttavan ironisella otteella. Maailmanloppuahdistukselle ja jännitteelle katetta.

Moni trendi on hysteeristä.

Trendi esitetään ikään kuin ratkaisuna, vapautuksena, uutena elämänä. Vihreiden käsittämätön hype "energiasäästölamupuista" ideologisena ratkaisuna päästökysymyksiin on ollut karmeaa propagandaa. Pienet silmiä ja aivoja rasittavat putkilamput, välkkyvät energialamput ja hehkulamppujen kieltäminen ovat taas yksi osoitus EU:n standardien muodostamisprosessien avuttomuudesta ja mielikuvapelistä - teollisuuden hyväksi yksilön suojaa vastaan.  "Saksaistesti paljasti suuria puutteita energiansäästölampuissa. Osa lampuista ei kestä luvattua käyttöikää ja toiset säteilevät yllättävän paljon, kertoo Yle."

Toinen maailmanloppuvisio The Road on sentään realistisempi. Valmistelevampi.

Suomalainen väkivalta on nyt brändi.

Sellon tapauksen ja jo Kauhajoen jälkeen kansainvälinen lehdistö tiesi välittömästi luoda katsauksen asehulluun kansaan. Tätä leimaa ei surullisen kuluisa brändityöryhmä pysty enää purkamaan. Terapiaa ei ole tarjolla ahdistuksen ja traumojen alla romahtaville miehille. Ongelmien tiedostaminen ei auta väkivaltaan kasvatetuille miehille, jotka ovat polvillaan henkisen selvitymisen umpukujassa. Lapsenä väkivallalla häpäisty haluaa uuvuttuaan samaistua voimallisiin, häpäisijöihinsä, jos ei opi tuntemaan itseään uusin keinoin.

Vuoden oudoin baletti?

Presidentin perustuslaillisen oikeuden ja velvollisuuden kieltäminen lain ohi on hyvin outoa poliittista balettia.

Se kertoo ainakin poliittisen pelin sävellajin. Miksi ministerit eivät käynnistä perustuslain muutosta vaan vetoavat vain muka moraalisilla vetoomuksilla istuvaan presidenttiin, että tämä ei noudattaisi perustuslain antamaa ja määräämää ulkopoliittista roolia? Siksi koska presidentti on mentaalisesti kansan ainoa suora symbolinen puolustaja korulauseillaa, ja niin etteivät kansanedustajat  uskalla säätää lakia, joka käy presidentin poliittisen voiman rusentamiseen.

Ministerit ovat käyttäneet tätä käytännllisen ja nopean päättämisen vetoomuksia eduskuntaan. Eduskunta on käytännössä jo luopunut valtaoikeuksistaan puolueiden johtajille. Valta on korruptoitunut.

Presidentti on suoraan kansalaisten valitsema mutta pääministeri ei. Siinä on iso ero. Kansanvaltaa ajatellen ja kansan omaa mielikuvaa kansanvallasta aatellen. Ei ole siis periaatteessa mitään epäselvää, etteikö kansa olisi laillisesti valinnut suoraan oman ulkopoliittisen johtajansa mutta puoluepolitiikan junttaajille presidentti on viimeinen este salaisille kabinettisopimuksille, puolueiden hämärille valtajaoille.

Presidentti on kuitenkin jo turha. 2009 jää vuotena, joka mahdollisti final count downin. EU-perustuslaki kumoaa täydellisesti Suomen perustuslain. Kohti EU-armeijaa ja liitovaltiota. Aikaa, jolloin suuryhtiöt ovat EU-laissa luonnollisia henkilöitä kuten oikeat ihmiset. Kohti Kafkan unia.

Vihreiden poliittinen arvonalennus on hurjaa vauhtia laskemassa alaspäin. 

Onko omantunnon vai vain sulatuksen vaivoja vihreän liiton veteraanipoliitikoilla? Ei näytä olevan. Arvojen työntäminen syrjään jää kokoomukselta saadun katteettoman toveruuden vuoksi.


Kuinka sivistyksen voi määritellä?

Uudistumiskyvyllä.
Yli 50-v toimittajien maailmankuvan ainoa liima tuntuu vyöryvässä mediaetiikassa olevan perinteen arvo ja kunnioitaminen. "Tämä on uusi talvisotamme". Siis lama onkin kunniakas taistelu. "Perinne antaa identiteetin". Kuinka ihmisten on hyvä tuijottaa menneeseen, ainakin menneen ajan glorifiointiin hyvin valikoivalla amnesialla. Mennneestä tehdään poliittinen peruste tulevan ahllinnalle. Vetoamalla menneeseen vedotaan aina johonkin vääjäämättömään, jota ei saisi uudelleentulkita, vaikka jo vetoaminen on uudelleen tulkinta.


Lama

Henkinen lama vai taloudellinen lama?

1989 lamasta jopa kokoomus oppi asioita ruotsalaisilta. Periaatteessa. Puheen tasolla aloitettiin puhumaan elvytyksestä mutta mitä oli käytäntö? Nyt alkanut pienten konkurssien tsunami Suomessa kertoo, että kokoomus epäonnistui pahasti elvytyksessä. Elvytys suunnattiin suuryrityksille. Obma taas antoi amerikkalaisille pankeille käsittämättömät tuet ja ennen kaikkea vapaat kädet. Vapaat kädet kahmivat nyt taas optioita ja bonuksia.

Raha keskittyy. Hyvinvointi keskittyy. Kiinteistöjen hinnat nousivat taas hieman. Asunnoista on tullut konkreettisen spekuloinnin symboli, kiinteistöt ovat muka jotakin konkreetista.

Spekuloinnissa ei kuitenkaan valitettavasti koskaan ole mitään konkreettista.
Ja lamaannus yritetään ravistella kiihkoisalla rivitanssilla




Tämä Lama on Suomessa toteuttanut joitakin hyvin outoja ilmiöitä. Asunto, oma asunto on suomalaisille pyhä asia. Isänmaan korvike globaalissa virkamies-Euroopassa.

Varakkaammat ovat uskaltaneet ottaa nyt reilusti rahansa esille kiinteistöbisneksessä halpojen korkojen nostaessa kiinteistöjen arvoa.  Miksi? Eli kun semivarakkaat ovat uskaltaneet ottaa isänmaallisesti lainoja ja nostaa kysyntää, ovat varakkaammatkin innostuneet ostamaan kiinteistöjä ja tämä herkkä spiraali on itse itseään takaa-ajavana käärmeenä jopa nostanut kiinteistöjen hintoja. Varakkaammat hankkivat kiinteistöjä, koska kiinteistöjen arvo näyttää nousevan. Mutta kuinka taas käykään, kun itse itseään ruokkiva arvotusbisnes menettääkin arvonnousunäkymät edestään?

Pitävätkö varakkaat kiinteistönsä arvon laskun startatessa vai haluavatko yht'äkkiä mahdollisimman nopeasti eroon kiinteistöistään, jotta saisivat taskuunsa saavuttamansa arvonnousun? Hintojen romahdus, myyntipaniikki, alealamäki voi alkaa jo siitä, jos krot alkavatkin nousta Euroopan noustessa Amerikassa huolimatta.

Symbolien idoli

Suhteellinen arvomääritelmä käynnisti Irakin sodan, joten se voi käynnistää usia sotia. Kiina on marissut siitä, pörssiteoreetikot ovat uumoilleet sitä. Saddam ensimmäisenä julisti siirtyvänsä viikkoa ennen sodan alkamista öljypörssissään europohjaiseen öljynhinnan markkinasysteemiin. Bush lupasi hyökkäksestä pidättäytymiseen, jos Saddam siirtyisi takaisin dollaripörssiin. Saddam ei suostunut.

Kiinakin on nyt ehdottanut kansainvälisen pörssin lukitsemista vaikkapa Euroon, jotta villiratsu dollarista päästäisiin jaloja kiinalaisia hermostuttamasta.

Dollarin pörssimerkitys tulee sanellemaan eniten ulevaa maailmanpolitiikkaa jasotia.



Politiikan pimein puoli

Julkinen media on 2009 ensimmäisen kerran suoraan viitannut kirjoituksissaan WTC-tornien romahtamisen syiden epäilijöihin ja salaliittoteorioihin. Salaliitto on monelle toimittajalle pelottava ja ahdistava sana, koska hörhöksi kukaan toimittaja ei uransa takia halua leimautua.

Jos mietitään jo Bushin sodan aloitusta, on nyt puhtaan selkeästi paljastunut jopa Helsingin Sanomille, että sodan aloitus oli poliittinen salaliito valhellisilla perusteilla. YK ja senaatti saatiin joukkotuhoaseilla painostettua Amerikan armeijan kumileimasimeksi. Obama tulee olemaan sodan verikoirien talutettavana, jos hän ei selvitytä oikeussysteemin kautta poliitisesti vastuullisten juridisia seuraamuksia. Blair on jo suoraan tunustanut, että Saddam oli "joka tapauksessa" murskattava, oli joukkotuhoaseita tai ei.

Sota on aina salaliitto vastustajan murskaamiseksi. Vastustaja ei aina edes ymmärrä olevansa toisen vastustaja, kuten vihreät eivät ymmärrä olevansa kokoomuksen vallan kasvattjia.

In the Loop-elokuva oli vuoden tärkeimpiä elokuvia. Sota uraprojektina. Uraprojekti sotana.

Suomen evankelisluterilainen kirkko on veikeä tapaus.

Toimittajille piispat ovat onnistunet markkinoimaan isällisen liberaalin roolihahmon kun kulisseissa sana on toinen.
Kirkkohallituksen viimeisin PR-tempaus kertoo paljon. Kirkon taidetoimikunta valitsi palkittavan liberaalin ja kontroverssin taiteilijan mutta piispojen johtama hallitus torjui palkinnon luovuttamisen. Ideologista syytä ei taaskaan uskallettu kertoa vaan suojauduttiin valheeseen, ettei taiteilijaa tunnettu.

Todellisuudessa piispa Samuel Salmi oli mukana kirkkohallituksen päätöksen tekevässä hallituksessa, vaikka hän on itse ollut Ville Rannan taiteen kohteena. Samuel sai siis ilmaista henkilökohtaisen loukkaantuneisuutensa tekemällä turhaksi kirkon tiedotuskeskuksentaidetoimikunnan valinnan. Kirkossa ei pahemmin tunneta jääväämistä päätösasioissa. Kaikki kirkossa on henkilökohtaista ja kaikki henkilökohtainen on ideologista.

Lisäksi kirkon muuttaminen takaisin katolisen kirkon säädösten alaisuuteen etenee kauhistuttavalla tavalla: papeille on lähetetty piispojen paimenkirje ja uusin ohjeistus jumalanpalvelusrituaalista. Sen mukaan luterilaisten pappien on palattava katolisen kirkon transsubstaatio-oppiin. se tarkoittaa sitä, että ehtoollisviini aivan oikeasti muuttuu Kristuksen vereksi ja siten kaikki ehtolliselle maagisesti siuntattu ja vereksi muutettu viini on juotva pois pappien toimest ehtoollisen jälkeen. Myös ehtoollisleipä on syötävä, sillä sillä on maagisia voimia katolisten oppien mukaan.

Miksi kirkon jäsenille ei kerrota tendenssiä liittää ev.lut. kirkkoa takaisin katoliseen maailmankuvaan?


Vapaus.

Vapaus saa koko ajan uusi konnotaatioita. "Työrauha" oli Vanhasen rakkain konnotaatioa hallituksen jyräysvallalle eduskunnan yli, kunnes inokkaat toimittajat paljastivat puoluerahoituksen, kulissivallan transaktiot.

Vapaus vakoilla - naapurivaltoja. Ruotsin uusi tiedustelulaki antaa mös SUPO:lle mahdollisuuden kiertää Suomen lakeja saamalla naapuriveljiltä "tiedustelutiea" suomalaisesta tietoliikenteestä.

Vapaus kertoa itsestään mitä haluaa. Vanhasen unohdukset sponsorineuvotteluista puoluerahoituksessa. SUPOn siveää vapautumista historiankirjoituksen muodossa, tarkasti säännöstelty historia SUPOn toiminasta profiilin kohottamiseksi. Vapaus raiskata, Euroopan lievimmät raiskaustuomiot antavat karmean kuvan tuomareiden syy- ja seurauskäsityksistä vanhan patrirkaalisen mieskunnioituksen antaessa tuomareille empaattista ymmärrystä yhteiskunnassa menestyneille syytetyille.

Vapaus unohtaa. Vihreiden vapus unohtaa vaalilupauksensa ja puoluejuituksensa kokoomuksen sisarpuolueena.

Vapaus vapauttaa. Vapaus puuttua toisen maan asioihin, vapaus vapauttaa toinen maa korruptiolla ja salaisilla operaatioilla.

Vapaus imeä asiakkaan tissejä, lääkärin vapaus oikeuslaitoksen tuella.

Vapaus kykyttää köyhiä. Ammattiliitot kieltävät tuen lisäämisen ammattiliittojen ulkopuolella eläviltä ihmisiltä, jos jo ennestään hyvin tuetut ammattilittolaiset eivät myös saa  tukien ja etuisuuksien korotuksia. Työttömien pätkätöitä estävät tehokkaasti ns karantenisäädökset, jotta ammattiliittoje suojeluksissa olevt ihmiset olisivat entistä enemmän turvassa.

Kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia. Tämän takaavat ammattijärjestöt.

Tämä maa jakautuu uskomattomalla tavlla. Systeemi on tehty onnistujia varten, niitä, jotka ovat onnistuneet ujuttautumaan ammattijärjestöjen ja eläkejärjestöjen suojiin. Poliitikot pelkäävät kaikkia samalle viivalle asettavaa kansalaispalkka/perustulo-ratkaisua. Työttömäthän voisivat onnistua saamaan työtä ja näyttämään taitonsa ja kykynsä pullamössöön tottuneille

Mitä on tasa-arvo? Onko se tasa-arvoa, että työlakiin nojautuva vanhempi työntekijä tekee neljeäsosan työmäärästä neljakertaa isommalla palkalla kuin uusi kyvykäs työntekijä?

Elämme kapitalismissa mutta olemmeko valinneet kapitalismin luonnetta?

Teemme työtä, koska meistä oletetaan olevan hyötyä.

Jos puhumme kapitalismista, palkkaa tulisi maksaa vain työtehosta eikä iästä. Ikärasismi on iäkkäiden työntekijöiden muhkeissa lompakoissa.

Kapitalismin ainoa oppi on moitivointi. Hyvin tehdystä työstä saadaan hyötyä ja siksi tekijän tulisi hyötyä ja mainetta.  Jos palkkaa ei saa taidosta ja työn tarpeellisuudesta, emme elä kapitalismissa.

Laatu ei ole määrässä, ei varsinkaan länsimaisessa kapitalismissa.

Pörssikeinottelukin tulisi siksi verottaa ankarasti, sillä keinottelu ei ole hyötyä tuottavaa. Olemme vaarassa pudota takaisin feodaaliyhteiskuntaan, jossa valtiota ei ole.


Niin. Miksi näin? Koska tämä on politiikka.

Mauno Koivisto ja Harri Holkeri siittivät, Aho ja Lipponen laittoivat toimeen valtion alasajon.

Varalisuuden tsaaminen lopetettiin ja toivottiin lisää rikkaita - jotka ovatkin sitten soijoittaneet ulkomaille. Tajuavatko kansalaiset, mitä politiikkaa he ovat äänestäneet? Suuryhtiöiden vapautta. Rikastumisen vapautta harvoille. Terveydenhoidon alasajoa.

Poliitikot kirkostivat 1989 kansalaisten häpeämätöntä kulutushimoa, jota he esittivät syyksi lamaan.  Nyt poliitikot rukoilivat 2009 kansaa kuluttamaan. Mutta politiikka on ollut järjestelmällistä kurjistamista 20 vuoden ajan. Yrityksillä (keskisuurista ylöspäin) on Euroopan helpoimmat oltavat ja bisnesmiehet ovat saaneet avukseen valtavat porsaanreijät kiertää tuloveroa "sijoituksilla" omaan firmaan.

Veropetokset ovat entistä helpompia tuoreen Pekkarisen lain myötä. Kirjanpitovelvollisuutta ei enää valvota hämärästi perustetuilla firmoilla. Suuret firmat, kuten valtion valvoma Finnair, saa jemmata verotonta rahaa veroparatiiseihin itse perustamiinsa tai valvomiinsa bulvaaneihin.

Valtiota häivytetään.
Kansaa ei enää ole.
On vain asiakkaita ja sijoittajia.

Inthimona onnistuminen.

Kenen ehdoilla ja millä tavoitteilla? Arvoista viis, kunhan voit todistaa olevasi onnistunut jo koulussa merkkivaatteilla.

Onnistumisen tavoite on nyt välttää epäonnistumisen statusta. Itseilmaisu ja reviiritietoisuus laman aikana korostuu, jotta voisi viestittää olevansa onnistujien joukossa. Onnetomia vältellään, säälitellään, leimataan hyväntahtoisesti. Suopeus ja sääli voi olla julmaa oman onnistumisen statuksen avointa viestintä ja toisen leimaamista.

Vertailtava Onnistuminen on nyt vapauta, ei itseensä tyytyväisyys. Pelko määrittää lama-aikana onnen määreet.

Onko poliitikkosi vain menestyjä ilman arvotavoitteita?

Poliitikot päättävät asioistasi. Sinä valitset poliitikkosi.  Politisoituminen on pahinta, mitä poliitikot voivat odottaa tältä ajalta. Ihmisten aktivisoituminen.
 

Sitä on kutsuttu kapinoinniksi, joka vanhan suomalaisen määritelmän mukaan on "väkijoukon yksin toimin harjoittamaa väkivaltaa virkamiestä vastaan". Maan presidentti Olafur Ragnar Grimsson ei nyt vahvista lakia ennen kuin islantilaisia on kuultu kansanäänestyksessä. - Aamulehti
Siksi kaikki epäpolitisoidaan ja keskustan yms nuorisosäätiöissä voi istua valtakunnan korkeimpia kihoja jakamasa rahaa itselleen ja varsinkin kavereilleen. Puolueet ovat salaseuroja ja silti on niitä rohkeita, jotka uskaltautuvat siihen lahkotoimintaan päämäärätietoisesti luopumatta periaatteistaan.

En luvannut sulle ruusutarhaa, mutta Kukkaisrahastosta lupasin kyllä jotakin. 2010.

Suomi, synn(y)inmaa.

PS

Älkäämme unohtako, että vuosi 2009 oli myös Audi-miehen vuosi. Ainakin huomion puolesta.
Vetoomus Audi-altruismin puolesta
(uusi toimiva video-linkki) 





- Ehdotettiinhan jossakin, että eduskunnan pitäisi siirtyä käyttämään säästösyistä Googlen g-mailia. Näin kansanedustajien viestit olisivat olleet suoraan amerikkalaisten luettavissa, Järvinen kauhistelee.

Suomi juo - bottoms up 2010
Alkoholikulutus kulttuurina ja numeroina
Home of the North winds




"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhutta. Katso, minä katsoin
kaikkea mitä tapahtui auringon alla, enkä nähnyt mitään uutta?"



 




Mistä onni riippuu? Professori Juho Saari.
Toimittaja Timo-Erkki Heino.

- YLE Areena, poistuu kohta -


Tuleeko onni nostalgisesta armosta etuisuuksiin tottuneille vai tasavertaisesta oikeudenmukaisuudesta työpaikolla? Kylliäinen julistaa "kristinuskon" armokäsitysten soveltamista työelämään, vaikka kirkko ei ole sitä itse osannut tehdä, eniten työpaikkakiusaamistapauksia on juuri kirkossa. Kylliäisen ajatuksissa on toki paljon ajattelmisen aihetta:

Armo
Haastateltavana pastori Antti Kylliäinen
YLE AREENA TV1 uusi video


 

9 kommenttia:

M.R. kirjoitti...

. . . on se loisteliasta, että jotkut vielä viitsivät. Koskahan ruvetaan tositoimiin?

catulux kirjoitti...

"Ongelmien tiedostaminen ei auta väkivaltaan kasvatetuille miehille, jotka ovat polvillaan henkisen selvitymisen umpukujassa. Lapsenä väkivallalla häpäisty haluaa uuvuttuaan samaistua voimallisiin, häpäisijöihinsä, jos ei opi tuntemaan itseään uusin keinoin."

Sellosta siis puhuit. Vai? Itse kyllä luulin ampujan olleen Kosovon albaani, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa siellä Keski-Euroopassa.

Suomalaisen yhteiskunnan pimeys +häpeäkulttuuri näyttää siis perustaneen salaliiton jo nelisenkymmentä vuotta sitten tuonne Kosovon seudulle. Kirkon avustuksella tietenkin.

Vai tuhosiko koko mädän yhteiskuntamme lävistämä väkivaltaisuus Shkupollin herkän sielun; ja tuo viaton mies oppi noin 10 vuodessa meemeistä synkimmän ja teki- Oksasta lainatakseni- suomalaiset miehet??

Kas. Siinäpäs kysymyspä.

M.R. kirjoitti...

Kas. Tässäpä vastauspa.

Juuri näin voi olla. Suomalainen henkinen ilmapiiri on omiaan ylläpitämään, jopa kasvattamaan, mitä tahansa ahdistuksen ilmentymiä.

catulux kirjoitti...

M.R.-hyvä.

Mutta kun humanisti-S.polli ilmeisesti jo vuosi saapumisensa jälkeen oli jo syyllistynyt räikeään väkivaltaan; taisi mm. potkia ja monottaa maassa makavaa vastustajaa ihan kunnolla.

Ei kait yksi vuosi Suomen maassa voi vaikuttaa noin vahvasti yksilöön, vaikka maamme on pimeä ja väkivaltainen???

Luultavasti tilanne tulee pahenemaan ilmastomuutoksen edistyminen myötä, kuten säätilanne ja yhteiskunnallinen sää nyt näyttävät.

-32 celsiusta. Tällaistako se talvi Keski-Euroopassa sitten on. Vai kuinka Petteri Taalas tai A.K. tai joku?

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Tsekatkaa tämä linkki, kirjoitus väkivallan kiertokulusta

catulux kirjoitti...

No joo.

Ihan mielenkiintoinen juttu. Arhi tietenkin alleviivaa väkivallan siirtymistä sukupolvesta toiseen ja siirtää yhtälön mielellään myös tänne Suomeen.

Itse työläistaustaisena ja köyhistä oloista lähteneenä olen luullakseni nähnyt enemmän suomalaista örvellys-/junttiväkivaltaa kuin Arhi.

Yllättävää oli kuulla sukulaisten puukkohipoista 1960-luvun alussa. Sen kuultuaan kylläkin ymmärsi asioita enemmän ja näki ns. syvemmälle.

Totta kai menneisyyden haamut ja vanhemmilta perityt arvot ja ongelmien ratkaisumallit näkyvät meissä jokaisessa.

Emme ole kuitenkaan menneisyytemme vankeja, vaan tietävinä ja tiedostavina yksilöinä ainakin osittain vapaita valitsemaan tiemme.

Vaikka Kari. E kirjassaan oli, ihme kyllä, eri mieltä.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Kylläpä C taas heittelee kevyesti uskomattomia väitteitä toisten ihmisten kokemattomuudesta ja omasta ylivertaisesta kokemuksellisuudestaan. On niin elämänviisauttama ihminen.


Ei kukaan ole puhunut menneisyyden vangeista, uhreista vain.

Ei kukaan ihminen voi päättää sormia napsauttamalla, tuleeko mielenterveysongelmia vai ei.

Tietysti väkivallantekijän täytyy olla vastuussa teoistaan. Mutta seuraamuksien ja yhteiskuntarauhan kontrollointi on aivan eri kertaluokan kysymys kuin psykodynaaminen näkemys ihmisen traumakeskeisyydestä.


Hoitoon hakeutumisen vastuusta voi pohtia, olisiko siihen vastuuseen vetoaminen helpompaa, jos valtio järjestäisi tilanteen niin, että jokainen pääsisi välittömästi terapeuttiseen tukeen tarvittaessa - ettei tarvitsisi tappaa paineita päästelläkseen.

Valtio on jättänyt heitteille n. 400 000 mielenterveysongelmista selkeästi kärsivää. Totaalinen inhimillinen katastrofi.

Työkyvyttömistä hurja osa on juoksuhaudoissaan vain koska eivät voi selvittää syöpyneitä ajatuksiaan ja kahlitsevaa menneisyyttään.

Verotasoon 0,1 % nosto ja niin empaattisen päämäärätietoinen auttamis- & tukijärjestelmä olisi mahdollista.

Terapiatuen näen systeeminä, jossa värvättyinä olisivat ennen kaikkea persoonallisuutensa ja kokemuksensa perusteella empaattiset ja jämäkät ihmiset hyvällä palkalla osatoimisina tukijoina.

Käytäntöön suuntautuvan terapiakolutuksen ei tarvitsisi olla teoreettisesti mielipuolisen raskas akateeminen urakka (psykologian laitoksella ruuvaillaan paljon hyödytöntä tilastotiedematematiikkaa) kunhan seulontajärjestelmä terapiatyöläisille olisi huolellinen ja selväjärkinen.

Kaikki sosiaaliset ongelmat olisi järjestettävissä, jos valtiokäsitys ymmärrettäisiin yhteisön rakentamiseksi.

catulux kirjoitti...

Elämän viisauttama?? En missään nimessä, tietenkin lähtö yhteiskunnan ruohonjuuritasolta antaa jonkinlaista näkemystä ja näppituntumaa asioihin.

"Hoitoon hakeutumisen vastuusta voi pohtia, olisiko siihen vastuuseen vetoaminen helpompaa, jos valtio järjestäisi tilanteen niin, että jokainen pääsisi välittömästi terapeuttiseen tukeen tarvittaessa - ettei tarvitsisi tappaa paineita päästelläkseen."

Ajatus on ihan kannatettava. Täysin eri asia onkin, miten tällaiseen tilanteeseen päästään. Monet henkisesti jumissa olevat ja sairaat yksilöt eivät näe tilaansa, eivätkä edes osaa hakeutua hoitoon.

Tietenkin jos palkattaisiin jokaiselle apua tarvitsevalle työajan ja vapaa-ajan tukihenkilö (turvapaikanhakijoille kotouttamishenkilö!), joka tarkkailisi apua tarvitsee, ja tarpeen vaatiessa määrätietoisesti ja lempeästi ohjaisi yksilön hoitoon ennen kuin alkaisi paukkua.

Tämä ei liene realistinen ehdotus?

Heitteille jätöstä olen osittain samaa mieltä. 1990-luvulla olin kesäduunissa mielisairaalassa avoimella osastolla ja opetus oli avartava. Ko. sairaala on ajettu alas, ja uskon myös että monet sieltä "kotiutetut" pitkäaikaissairaat ovat tuuliajolla omissa lokeroissaan kaupunkien kerrostaloissa.

Tämä:

"Verotasoon 0,1 % nosto ja niin empaattisen päämäärätietoinen auttamis- & tukijärjestelmä olisi mahdollista."

on utopiaa alusta loppuun. Sisältyykö laskelmaasi tämän vuoden 13 velkamiljardia ja myös ensi vuoden 11 vastaavaa??

Terapiasta sen verran, että henkisten gordionin solmujen avaaminen edellyttää yksilöltä omatoimista oppimista ja henkistä kasvua.

Traumojen selvittämiskansakoulussa eivät opettajat voi muuta kuin näyttää tietä; työn joutuu yksilö itse tekemään.

Itse en esim. usko pätkääkään kriisi- ja suruapuun. Surun kasvot ovat jokaiselle meistä erilaiset ja surukin on eräänlainen tie jonka jokainen ITSE joutuu käymään läpi.

kaiken kaikkiaan on sanottava, että avoin ja demokraattinen yhteiskunta on haavoittuva ja heikko kasvottoman pahuuden ja terrorin edessä.

Näin luokittelisin Jokelan, Kauhajoen, Myyrmannin ja myös viimeisen surunäytelmän Sellossa.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Mielenterveyspalveluissa räikeitä puutteita