Koulujen turvallisuus ja empatia

- päivitetty ii -

Texasilaisen Baylor College of Medicine -korkeakoulun professori yrittää auttaa suomalaisia ymmärtämään omia kouluampumisiaan opetusministeriön ja Helsingin Sanomien seminaarissa. Aiheena on koulujen turvallisuus.

"Mikään ei ole tuhoisampaa ihmisen mielelle kuin tulla nöyryytetyksi ja pilkatuksi vertaisryhmänsä edessä. Mikään toinen hyökkäys verrattuna nöyryytykseen tai pilkkaan ei aiheuta samanlaista itsemurhaan tai henkirikokseen johtavaa raivoa."

Koulun on otettava härkää sarvista, tunnustettava ongelmansa ja puututtava nollatoleranssilla kiusaaja–uhri–sivustaseuraaja-asetelmiin ennen kuin niistä tulee tragedioita.

Kutsuseminaarissa puhuu myös FBI:n asiantuntija Mary Elle O'Toole, jonka tutkimus

The School Shooter on osoitteessa:
www.fbi.gov/publications/school/school2.pdf.
Perjantaina asiantuntijat esiintyvät opetusministeriön, HS:n ja Pelastakaa lapset -järjestön seminaarissa Marina Congress Centerissä Helsingissä. - HS.fi

(* klo 13.15: Why school anti-bullying programs often don’t work
- Miksi koulujen kiusaamisen vastaiset ohjelmat eivät useinkaan toimi)

Suomalaisen "Kiva Koulu-projekti"-projektin suurin ongelma on se, että tuloksia ei ole kontrolloimassa mikään riippumaton taho, vaan projektista PR-pisteet keräävät tahot itse valvovat ja kommentoivat oman projektinsa "tuloksia".


Kysymys nuorten aggression noususta on vain väkivaltaisen kulttuurin paljastumisesta.

Ennen suomalaista yhteiskuntaa ja varsinkin nuoria ohjasi ja hillitsi hyvin vahva rankaisu- ja häpäisykultuuri.

Lapsia peloteltiin hiljaiseksi fyysisellä väkivallalla. Nyt kun nuorten suora väkivalta on noussut esiin pienestä kulttuurin julkisen käytännön liikkumisesta kohti eurooppalaista tasa-arvoisen sivistyksen ihannetta ja nuorten koskemattomuuden periaatetta, suomalaisen aggression ja ristiriidan paine ikäänkuin pääsee nuorilla esille raaempana.

Siksi myös se paine, mikä on ajanut nuoria ihmisiä itsemurhaan, ajaa heidät nyt (taas) yhä ulospäinsuuntautuvimpiin, aggressivisempiin tekoihin.

Tosiasiassa 50-luvulla Suomi oli hillittömän väkivaltainen. Jatkuvasti kuulen tarinoita sodanjälkeisestä Suomesta, jossa väkivaltaa ei todellakaan tilastoitu rehellisesti. Poliisi saattoi hakata vaikka nuoren kadulla ihan vain huvikseen ja avoimesti, eikä nuoren valituksia kirjattu minnekkään vaan hänet hakattiin uudestaan statusvammaisten poliisien toimesta.

Henkinen väkivalta ja suomalainen luokittelu/kyttäysvimma ei ole lainkaan vähentynyt.

Menestyvien nuorten naisten kasvavat itsemurhamäärät ovat STAKESin tutkijoille täysin odottamaton arvoitus, koska aggressiivista ja tunneköyhää kulttuuriamme on yritetty virallisesti vain kieltää ja naamioida tautiluokituksiin. Uskonnon vaikutuksen väheneminen on osasyy, enää ei ole helvetinpelko ja sokea vastuuajattelu ohjaamassa ihmisiä ahdistuksen ohittamiseen.

Euroopan ennätyksiä alkoholikuolemissakaan ei katsota aggressiiviseksi käyttäytymiseksi vaikka sitä itsetuho aina on.

Nuorten asenne toisiinsa on koventunut, koska kokoomuksen kirkkaimmin puffaama jenkkiläinen ja materialistinen kilpailuasenne on voittanut yhteiskunnassamme.

Sosiaalidemokraatit nöyrtyivät täydellisesti oikeistolaiseen kilpailuhysteriaan 1989, luovutti ideologisen vallan kokoomukselle ja tämä poliittinen muutos on ollut selkein indikaattori yhteiskunnan idean alasajosta. Vain menestymistä kunnioitetaan ja luusereita saa halveksia, kuten lama-aikana pankkien tuhoamia ja valtion hylkäämiä yksilöitä.


Opetusministeriö ja poliitikot ovat valinneet sen linjan, ettei se budjetoi rahaa opettajien juridiseen puolustamiseen eikä käytä poliittista valtaansa selkeän suojelevan kurinpidollisen lainsäädännön järjestämiseen.

Jos joku oppilas on selvä fyysinen uhka toiselle oppilaalle, esim lyö päähän, niin opettajan täytyisi täysin ilman juridista pelkoa voida fyysisesti viedä oppilas muiden opettajien avustuksella johonkin lukittavaan huoneeseen, jonne tilattaisiin psykologi juttelemaan oppilaan kanssa esim tunnin parin sisällä ja mahdollisesti selvittää luokkayhteisön "näkymättömiä" ongelmia.

Oppilaan fyysinen poistaminen luokasta on jo lainsäädännöllisesti mahdollista mutta hyvinkin oikeistolainen oikeuslaitoksemme voi milloin tahansa pyörtää lain kirjaimen. Tällä rehtorit uhkailevat ympäri maatamme alaisiaan, olen kuullut suoraan opettajilta tästä asetelmasta. Useimmat opettajat eivät käytä lain sallimaa keinoa fyysiseen poistamiseen rehtorin ja vanhempien vihan aiheuttaman pelon takia. Useimmat rehtorit ajattelevat vain koulun "mainetta", eivät opettajien tukemista.

Myöskin verbaalisen uhkailun ja häpäisyn suorittavia oppilaita tulisi tarkkailla tiukasti - ja heidän molemmat vanhempansa olisi kutsuttavissa rehtorin tai psykologin puhutteluun ihan lain ja poliisin avustuksella, aivan kuin on nyt oppivelvollisuuslaki poliisin avustuksella voimassa.

Laki on hyvä ja kuri on hyvä, jos se on selkeästi ongelmia avaava. En ole idealisti siinä mielessä, etteikö lainvoimaista kuria tulisi olla ja selvät rajat. Fasismi on epäoikeudenmukaisuudessa, ei (arvo)järjestyksessä.

Moni opettaja toimii vain yhteisöllisen statusvaistonsa varassa ja tuntee sympatiaa varakkaiden perheiden järjestelmällisiä ja lahjakkaita oppilaita kohtaan, riippumatta siitä, ovatko he psyykkisiä terroristeja luokassa.

Fyysistä väkivaltaa pidetään nyt jostain syystä vakavampana ongelmana kuin verbaalisesti valmiiden pikku pirujen psyykkistä terroria.

Todelliset ongelmat ovat aina näkymättömiä. Väkivaltaisesti toimiva nuori voi olla joskus hyvinkin "oikeassa" reagoidessaan puolustautuvasti, fyysisesti oppilaan tai opettajan terroriin, kun ei muuten osaa reagoida tai käsitellä asiaa.

Kysymys aggressiosta on aina monitahoinen.

Rehtorit vain mielellään haluavat sokeasti kieltää ja "neutralisoida" nopeasti aggressioiden olemassaolon kouluissa, jotta eivät joutuisi paljastamaan ammattitaidottomuuttaan johtajina. Hyvän koulun kulissi on ainoa, mitä näköalaton, pelokas ja laiska rehtori haluaa.

Yli tuhat psykiatrian laitospaikkaa voi
kadota, kun avohoitoa lisätään - HS.fi


Pisa-ihastelu peittää pulmia




U.S. school children need less work, more play: study

Kauhajoen suru ja ahdistus

.