Ict-koulutusyritys FC Sovelton toimitusjohtaja Sanna Varpukari-Anttila herättää ihmisiä ymmärtämään, että sählääminen tietokoneen kanssa ei ole normaalitilanne. Hänen mukaansa jo pienellä kouluttamisella voisi saada paljon aikaan.
Varpukari-Anttilan mukaan suomalaisyritykset eivät investoi riittävästi henkilöstönsä it-taitojen kehittämiseen.
Suomalaisessa tietoteknologiassa soveltaminen ja osaaminen on aina jäänyt laite- ja ohjelmistohankintojen jalkoihin. Hankitaan itsetarkoituksellisesti vehkeet ja proggikset mutta käyttöhyötyä ei tarkkailla. Resursseja pitää olla mutta päivittäinen praxis ei huoleta työnantajaa. Kun puitteet on annettu voi työntekijä vain syyttää itseään epämääräisyyden ahdistuksesta. Töntekijällä on näytön paikka.
Suomalainen vastuukulttuuri on jollain tavoin vääristynyttä. Johtotaso kokee että he eivät voi ottaa vastuuta työntekijän ongelmista. Hyvä alainen rasittaa mahdollisimman vähän ja pyytää minimaalisesti koulutusta. Hyvä alainen on hiljainen, ihmeellinen ja oma-aloitteinen. Suurten ihanteiden mukainen työnantajan minimaalisella panostuksella:
World Economic Forumin kansainvälisessä it-tutkimuksessa Suomi on 13. sijalla vertailtaessa yritysten tekemiä koulutusinvestointeja.
FC Sovelton mukaan osaamattomuuden hinta on kova, sillä jokaisen työaikaa menetetään sähläämiseen 36 minuuttia päivittäin.
Suurin osa tietotyöläisistä tekee jotain muuta työtä, jossa tietotekniikka on vain väline. Mutta iso osa päivästä voi kuitenkin kulua sen työvälineen äärellä. Ongelmiin törmätään tyypillisesti esimerkiksi sähköpostin kalenteritoimintojen kanssa. Sähköiset työkalut antavat paljon uusia mahdollisuuksia ajanhallintaan, mutta ne jäävät hyödyntämättä.
Sen sijaan työntekijät ja myös esimiehet näyttävät hyväksyneen sen, että heikommallakin it-osaamisella juuri ja juuri pärjää, toimitusjohtaja miettii.
- Toinen asia on se, että yrityksillä hyvin harvoin on sähköposti- tai kalenteriohjeistoa, tai kulttuuria, siitä miten viestejä nimetään ja kenelle niitä lähetetään. Sähköpostiin tulee valtavasti turhia viestejä, ja jakelulistat ovat isoja, Varpukari-Anttila hahmottaa. Eniten henkilöstön it-koulutukseen investoidaan Tanskassa, WEF:n tutkimuksessa arvioitiin. Tanska sai myös parhaat kokonaispisteet tutkimuksessa. - Jos Suomi haluaa säilyttää kansainvälisen kilpailukykynsä ja maineensa tietotekniikan edelläkävijänä, yritysten täytyy nähdä henkilöstön kehittäminen merkittävänä sijoituksena, joka maksaa itsensä varmasti takaisin, FC Sovelton toimitusjohtaja Sanna Varpukari-Anttila sanoo. - digitoday.fi
Tuli tässä samalla mieleen teoriani, miksi Apple Mac-koneet eivät yleistyneet esimerkiksi vuonna 1990, vaikka olivat käyttövarmuudessa ja -helppoudessa aivan ylivoimaisia niin tekstinkäsittelyssä kuin graafisissa ohjelmissa, varsinkin taitto-ohjelmissa.
Teoriani ja kuulemani tarinat ovat, että ATK-tukihenkilöt pelkäsivät todellä jäävänsä työttömäksi, jos firmaan hankittaisiin systeemit ja verkot, joita ei tarvitsisi koko ajan säätää ja rukata. Eli laitehankinnoista vastasi henkilö, joka halusi olla mahdollisimman tarpeellinen, epävakaiden systeemien ruhtinas, saada mystisen ohjelmoijan ja erikoissäätäjän glorian - vaikka käyttäjät halusivat vain mahdollisimman selkeitä ja toimivia tietokoneita. Mac-koneiden toivojat saivat tylyn halveksunnan osakseen. ATK-heebojen mielestä tietokonesysteemi oli projekti, jota piti sörkkiä ja säätää mahdollisiman paljon ja jota vain asiantuntija osasi ihailtavasti "hallita". Macit olivat leluja, koska ne toimivat niin helposti.
Kun tämän käsittämättömän epävakaan windows-systeemitulvan ja halpojen kaatuilevien pc-koneiden jälkeen Apple oli sitten 1995 konkurssin partaalla niin sain kokea henkilökohtaisesti mitä todellisen Mac-entusiastin kohtalo oli. Puhuin avoimesti Mac-koneiden uudelleennoususta ja Applen käyttäjäkeskeisten, helppouden visioiden tulevasta tärkeästä merkityksestä - ja minua pidettiin aivan hulluna typeryksenä.
Nyt on tosi helppoa olla Mac-fani, niin helppoa ja hauskaa.
Mutta todellisen "uskollisuuden" ja mielipiteen sosiaalinen hinta voi olla tosielämässä joskus uskomattoman jyrkkä leimaantuminen. Minut esimerkiksi erotettin yhdestä laajasta kouluttajan työtehtävästä, koska en suostunut tukemaan firman ATK-tukihenkilöiden propagandasoopaa PC-koneiden puolesta.
PS.
Tietystikään Mac-sympatiani eivät liity siihen mitenkään, minkälainen henkilö Steve Jobs osaa olla. Hänen johtamiskulttuurinsa on ollut ankaraa asennetta yhteistyökumppaneitaan kohtaan ehkä jotain mitä on Bill Gates systeeminsä luomiseksi vastuuttomasti harrastanut. Mutta Jobs on kuitenkin osannut tehdä tuotteensa aikalailla inhimilliseksi. Ja tilastojen mukaan tietoturvalliseksi, sympaattiseksi tuotteeksi hakkereillekin välttää.
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti