Yli-ihmisen ylistäjät

"Huiput uupuvat? Kukkua."

- Sarasvuo 2007

Sarasvuo hohtaa taas.


Jari Sarasvuo on jälleen paljastanut Taloussanomissa oman ideologisen galleriansa ja sivistymättömyytensä synkän arsenaalin. Hän vastaa humanistin ja professorin Kari Uusikylän työntekijän ihmisarvoa pohtivaan artikkeliin - ja tuomitsee uupujat ja tehottomat yksilöt sillä petauksella heikoimmaksi lenkiksi. Menestyjät ja uupujat. Vapauttava jako.


On aivan eri asia pohtia ihmisen jaksamisen näköaloja ja motivoinnin lisäämistä työnantajan vastuun kartoittamisella kuin Sarasvuon tapaan luoda uhoa ja tuhoa superihmismyytin avulla.

Mitä on henkinen kasvu kilpailukulttuuria ylistävien mielestä?
Onko vain sopeutumista ja pätemistä? Tsemppaaja toteuttaa ihmisyyttä!
Mutta kenen ehdoilla?

Kännykkämediabisneksessä mukana oleva kaverini toisaalta kertoi, että jokaisessa suurehkossa firmassa kehitysprojektien vetäjät valehtelevat aivan tietoisesti projektien starteissa ja lupaavat tuloksia nopeammin kuin on mitenkään rationaalista arvioida.
Miksi?

Koska pomot haluavat kuulla tehokkaita lupauksia ja kilpailuhenkistä innovatiivisuutta. Asennetta. "Tahtoa ylittää itsensä". Suuria päämääriä. Ja saavat johtotasolla siitä tyydytyksensä kun "meidän pojat" lupaavat olla tehokkaampia kuin kukaan muu. Siinä se. Sitten on lopulta yhdentekevää, jos projektin vetäjä vuoden päästä ilmoittaa että kehitysaika onkin kaksi kertaa pidempi tms - ainakin siis yrittivät ja uhosivat miehekkäästi.


Persoonallisuushäiriöisten uhoteatteria.

Huvittavaa on tässä valossa tämä Sarasvuon hyökkäys Uusikylän inhimillisiä rajoja ja resursseja käsittelevää artikkelia kohtaan. Molemmat miehet ovat poleemisia, mutta Sarasvuo käyttää taas tyylilleen uskollisena keinona toisen poleemisuuden halveksimista - vaikka on itse selkeästi poleemisempi ja ideologisempi. Yksilön rajoista välittämättä. Sarasvuo ei ymmärrä terveen persoonallisuuden kehittymistä rajojen ja maltin kautta. Inhimillinen laatu ja viisaus elämässä kun ei kapitalistisessakaan todellisuudessa noudata määräfaktoreita.

Asiantuntijuus voi estää luovuuden

Statuksesta luopumien ruokkii luovuutta

-Tekniikka&Talous

Jari Sarasvuon retoriikassa "epäonnistuja" on selkeästi uhka. Varoittava esimerkki. Tärkeä uhkatekijä pelon motivaatioteoriassa.

Se sama luuseri, jota jo kuusi miljoonaa vuotta ovat ihmisapinoiden alfaurokset rökittäneet varoittavaksi esimerkiksi muille lauman uroksille. Esa Saarisella tämä uhkakuva on piilotetumpi mutta jännävällä tavalla yksilön uskomattomien voimavarojen tsemppamiseen ja korostamiseen käärittynä. Taustalla leijuva uhkakuva on se "lataus", johon ei tarvitse suoraan viitata. Nimeämätön nimittäjä. Häviäjän uhkakuva, joka motivoi "järkevää" ihmistä pakenemaan luuserin leimaa. Luodaan ihanneihmiskuva, joka pyhittää keinot. Ihaillaan systeemiin alistuvaa ylpeää "kilpailuhenkistä" asennetta.

Miten epäonnistuja määritellään?
"Onnistujien" itse valitsemilla kriteereillä.

Hyvä ihminen on siis ihailtava ihminen, joka selviää menestyväksi.
Joka osaa ja uskaltaa todistaa oman arvonsa.

Arvoahan ei saa antaa ilmaiseksi.

Jos hyvinvoinnin arvoiksi valitaan päteminen ja ihmisarvo rahan määrän kautta, niin ei se kerro jostakin ainoasta Todellisuudesta vaan arvovalinnoista. Kun kilpailu on itse tarkoitus ja ihailtava arvo sinänsä, on ihmisarvo toissijaista. Vain onnistuja on ihailun arvoinen. Kilpailuyhteiskuntaa puskevat asiantuntijat eivät näytä ymmärtävän ollenkaan hyvinvointiyhteiskunnan merkitystä innovatiivisten nuorten insinöörien taustalla kun puhutaan esim Nokiasta.

- "Huiput palautuvat puristuksessa, joka traumatisoi normaalijakauman vasemman puoliskon." - Sarasvuo

Työpaikat ovat täynnä näitä Hohtajia, jotka haluavat omia toisten saavutukset omaan taskuunsa. He voivat olla tehokkaita ja energisiä pomojen silmissä, mutta ovat tosiasiassa verrattavissa loiseläimiin strategioiltaan. Hohtajat pyrkivät nimenomaan luomaan peliteoreettisia "tehokkuus"-asetelmia, joissa olet joko ystävä tai vihollinen. Ja työpaikan dynamiikka on sitten mennyttä.

Alfauros kerää valitusryöpyn työpaikalla
Työntekijöiltä kuluu vähintään kymmenen tuntia kuukaudessa pomosta valittamiseen, väittää amerikkalainen tutkimus.

-Taloussanomat

Ideavarkauksista on tullut uusi uhkatekijä pienille kasvuyrityksille, näkee hallituskonkari Tapio Hintikka.

-Taloussanomat

Mitä on henkinen kasvu yritysmaailmaa ylistävien mielestä?

"Tehokkuutta". Tulosten saavuttamiskykyä suppeiden kriteerien mukaan ja mielistelytaitoa jonkin keinotekoisen systeemin ja peliteorian mukaan. Pörssihypoteesien ja kaupallisten ratkaisujen rakastamista.

- "Jos pelaat rentoutuneesti, kun pöydällä on vuosipalkkasi verran panoksia, nautit kisan jännityksestä. Mutta jos osaamisen kaupallistaminen on mielestäsi väärin, koska et osaa sitä, väsyhän sellaisesta seuraa." - Sarasvuo

Pelimetaforiahan tässä nyt kaivataankin, kun ohitetaan eettiset arvoasetelmat. Pelatkaa, niin voitte voittaa. Muista viis veisatkaa.

- "Seuraan työkseni hyvässä asemassa olevia viisikymppisiä. Osa kuihtuu käsiin ja osa hehkuu uutta nuoruuttaan. Kun sulkee pois vastuutaakat ja elämäntaparasitteet, jäljelle jää hypoteesi. Se, joka kokee olevansa lähempänä kykyjensä kattoa, uupuu. Se, joka kokee, että työssä kilvoittelun tarkoitus on kiihdyttää oppimista ja että rajat ovat vielä kaukana, kukoistaa." - Sarasvuo

Sarasvuolle ei tule mieleenkään, että sortuvat ihmiset ja työyhteisöt kaipaisivat toisenlaisia arvoja ja henkistä kasvua, kuin neljennesvuosipörssihysteriaa tai voittomarginaalin onanointia. Että kilpailu ei ole ensisijassa uuvuttavaa ja tuhoavaa, vaan yksilön on "ymmärrettävä" mahdollisuutensa. Jotta kilpailu olisi rajoittamatonta, "vapaata". Että yksilön arvo on saavutettavissa vain ylhäältäpäin asetettujen arvoasetelmien kautta kilpailussa ja mielistelyssä.

Onkohan esim Linus Thorvald menestyjä vai luuseri kapitalististen positivistien mielestä? Toisaalta hän on saanut mainetta ja työtarjouksia mutta tehdessään pyyteettömästi ja ilmaiseksi ilmaista ohjelmaa, jotta ihmisillä olisi ilmaisia vaihtoehtoja - ja vapautta suuryhtiöistä. Kunnioittamatta menestyvien yhtiöiden standardeja, voiton maksimointia ja kaupallisuuden toimintakaavoja. No, tietysti Saarinen voisi komentoida Linusta fantastiseksi itsensä toteuttajaksi. Koska menestyi.

Sarasvuo on startannut omaa uraansa aika lailla Saarisen positivistisen kapitalismifilosofian jäljiltä. Heidän logiikassaan vain yksilö on vastuussa itsestään ja siten yhteiskunnan tasa-arvosäädökset, hyvinvointiperiaatteet, elämänlaadun pohdinta ja hyvinvoinnin tasaamisperiaatteet ovat uhka "yksilölliselle yrittämisen vapausprojektille". Sarasvuo pyrkii luomaan retoriikallaan illuusion, että ei käyttäisikään retoriikkaa vaan puhuu todellisuudesta kun puhutaan kovista arvoista. Että Koviin arvoihin vetoaminen on "realistista". Tsempatkaa, perkele. Oma syy, jos ette ole päässeet johtajatasolle.

Ikäänkuin "suurten mahdollisuuksien todellisuus"-tilanteessa on ummistettava silmänsä johtotason ja suuryritysten systemaattiselta hyväksikäytöltä, uhkakuvien kärjistämiseltä ja kilpailutukseen liittyvältä kauhun tasapainoilu-periaatteelta. Se, että johtotaso saa bonuksia sata tai tuhat kertaa enemmän kuin alemman tason todella ahkerat innovaattorit, on hyväksikäyttöä. Ei motivointia.

Sarasvuon tunnari on kuulemma "Tyydy osaasi, nosta tasoasi".

Eli hyväksy systeemi ontolla positiivisella asenteella, käytä kilpailukulttuurin painetta hyväksesi, mittaa kaikki äärimmäisen ahtailla ja rajoittuneilla mittareilla - ja yritä löytää itsesi vain määrittelemällä ja vertailemalla itseäsi ja saavutuksiasi muihin ihmisiin kilpailua korostavilla määreillä.

Tehoprofeetoille ei ole olemassa sellaista ilmiötä kuin rakenteellinen väkivalta.

Voittajia ja häviäjiä.
Häiväjät ovat niitä, jotka valittavat.
Valittajat eivät ymmärrä systeemin hienoutta.

Sota mielenharjoituksena

Kenraali Gustav Hägglund

ryhtyy yritysvalmentajaksi

kw: työuupumus loppuunpalaminen sisäinen sankari stressiperäiset sairaudet
taudit ongelmat työpaikkakiusaaminen työpaikkakiusaamisen .