Kirkon verotulot ovat lisääntyneet.
Taas.
Talouselämä-lehdessä on erittäin pirteä artikkeli kirkon bisneksestä ja realiteettiperiaatteista. Lihavat vuodet ovat nyt vyöryttämässä kirkon ihraa entisestään kapitalistisessa karusellissa.
"Kirkon verotulot
Vaikka kirkosta eroaminen ovat lisääntynyt, lähes 4,4 miljoonaa maksavaa jäsentä takaavat vahvan tulovirran. Virta on viime vuosina ylittänyt 700 miljoonaa euroa.
Sillä rikashan kirkko on. Seurakuntien yhteenlaskettu tase on mahtavat 2,7 miljardia euroa. Summaa voi verrata vaikkapa Helsingin pörssin suurimpien yritysten markkina-arvoihin tai taseeseen. Kansankirkon taseen loppusumma sijoittuisi Koneen reilun kahden miljardin euron ja Metson lähes neljän miljardin euron taseen välimaastoon. Kirkolla on merkittäviä maa- ja kiinteistöomaisuuksia, satoja kirkkoja ja koko Helsingin Lehtisaari."
Kirkko voi saarnata mitä tahansa, mm. lähimmaisrakkaudesta ja "Jumalan todellisuudesta", mutta sen reaalipoltiikka nojautuu väkevästi kapitalistiseen vedätykseen, pörssispekulaatiosysteemiin, kiihtyvän kasvun ahneuteen ja planeetan kaupallistamiseen. Eli mitä passiivisempi kirkko on, sitä vähemmän menoja voidan sijoittaa pörssikeinotteluun ja sijoitteluun.
Mutta tämä kirkon finanssimiesten taloudellinen autuus ja tulevaisuustoivo perustuu harhalle.
Materialistiselle ihmiskuvalle ja sokean hierarkisen instituution ylistämiselle.
Todellisuuskuvassa on myös vakavia vääristymiä kirkon norsunluutornissa. Jos perheet joutuisivat piiloveron sijaan maksamaan todellakin suoraan jäsenmaksunsa kovilla euroilla maksusiirtona kirkolle, kirkosta eroaminen olisi välitön massaliike. Kirkon jäsenyys on suomalaisille vain tapa ja mielikuvaturvatakuu mutta tuhtia hintaa tälle pyhien lupauksien organisaatiolle moni ei tiedä. Ollaan vaan mukana ja saadaan kivoja pappeja kastamaan ja hautaamaan. Eikä sitä ajatella, kuinka kirkko lihottaa omaisuuttaan, panee sitä piiloon ja älyvapaaseen kiinteistöpolitiikkaan toiminnan ja kohtaamisen kustannuksella - samalla kun diakonityössä rääkätään alipalkattuja vaativasti raskautettuja monitaitoammattilaisia ylitöillä ja kirkkoherran mummojen yhteisellä vittuilulla.
Kirkko säästää siis pahan päivän varalle - eikä keskity henkiseen muutokseen. Ei ole tarvetta kun olo on turpean turvallinen. Kaikki on hyvin. Maallisin arvoin ja numeroin laskettaessa. Kirkko on hyvä firma. Muutosta ei tarvita.
Pahan päivän varalle varautumiselle voi perustaa koko systeemin toiminnan ja johtamisen - mutta "pahoista päivistä" ei saa keskustella. Ne vain tulevat. Kirkon päätehtävä on pitää kiinni kirkon torneista ja pilleistä. Lutherin oppeihin vannotaan mutta Lutherin kapinallisuudelle hymyillään.
Piispojen paradoksaalinen henkisen ja maallisen erottelu sekä samalla niiden retorinen yhdistely on huikeaa juhlapuheiden häränpyllyä. Piispat (+ 7000 e kk + asuntoetu + päivärahat + autoetu + ekumeniamatkat minne tahansa) kutsuvat ääni väristen diakoneja kirkon selkärangaksi - mutta sallivat diakonien toimivan henkisesti uhrautuvasti lähes minimipalkalla, joskus 12 h per vuorokausi. Ettei siitä koituisi liikaa kuluja. Piispojen logiikalla diakonien ammatti on "kutsumusammatti" ja siten usean ammatillisen roolin osaava psykologi- perheneuvoja-huumevieroittaja- sosiaalitäti-velkaneuvoja- seniorityöläis- lapsityöntekijä- diakoni voi tehdä pienipalkkaista työtään kevyin mielin.
Mutta piispojen palkkatasossa ei tarvitse välittää tästä kutsumusteesistä. Siinä on käytössä suurfirman logiikka, ihan noin muuten vain.
Ja nuorille näytetään ynseän pitkää nenää, koska eläkkeelle kulkevat kirkon aktiivijäsenet eivät voisi vähempää välittää mikä on kirkon tuleva kohtalo, kun valittuna uskontona on vahvan perinnekirkon muutosvastarinta, fundamentalistien pyörittämä rituaalipakoisuus - radikaalin muutoksen kehittämisen torjunta. Eihän kirkko voi olla tässä ajassa avoimesti muutoksenalainen ja tapoja moralisoimatta, koska perinnehän se sanelee "uskonnon" autuuden määrän ja tavat.
Mikä onkaan kuuluisan vertauksen hyvän palvelijan palkka henkisen pääoman saldona?
Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö oli Kirkko&kuponki- haastattelussa nähnyt oman tulosvastuullisen sijoitusonnistumisensa ja kiitettävyytensä suoraan Raamatun vertaukseen verrattavissa hyvin sijoitetun isännän antaman kolikon moninkertaistamisessa. Voiko materialistisempaa paskaa kuvitella hengellisenä valheena? Vain kirkon kaltaisessa instituutiossa joku voi kuvitella henkisen kasvun vertauksen olevan perusteena rahan sitomiseen kiinteistöpeliin.
Nuorten eettisessä tavoittamisessa ei käytetä indikaattoreita kuten talousasioissa.
Kirkon oppikuvaelmissa unohdetaan aina että Jeesus vihasi instituutioita. Ja korosti vain ihmisten kohtaamista ihmisten ehdoilla. No, pientä moraalin vaatimusta yksilölle Jeesuskin uhosi mutta ilman mitään järjetöntä instituution turva-ajatusta varmuudesta ja taloudellisesta laskelmoinnista.
Bytheway, Jos kuulut kirkkoon niin tiesitkö uskovasi Neitsyt Marian ikuiseen neitsyyteen?
Kirkko uskoo jatkuvuuteen ja myy jatkuvuuden fantasioita perinteillä. Kirkon kuvastossa pysähtyneisyys on yhtä kuin jatkuvuus, "ikuisuuden" näkökulmasta.
Jatkuvan kasvun rationaalinen pörssifantasia kirkon todellista valtaa käyttäville, talousasiantuntijoille, talouspäälliköille, kiinteistöjohtajille (siis piispojen neuvonantajille), perustuu sille kalvinistiselle pakkomielteelle, että raha sikiää itsekseen. Se on kaunis todellisuuspakoinen valhe, samassa kategoriassa planeetan ja nälkäpalkkaorjatyövoiman raiskaamiselle.
Pörssi perustuu vain hypoteeseille. Nokian arvokin perustuu kasvun kasvulle, eksponentiaalisen kasvun eksponentiaaliselle kiihtymiselle. Uskolle.
Kirkkokin sijoittaa helvetin optimistisesti ja ahkerasti. Rahan arvo on siis rahan lisäämisessä, ei jäsenten henkisessä hyvinvoinnissa. Tuomiokapituleissa korkataan pullo, jos asuntojen hinnat nousevat Suomessa. Hallelujaa.
Jatkuvan kasvun ja rahantulon usko perustuu perverssille apokalyptiselle maailmankuvalle: kun maailma on imetty tyhjiin ja jauhettu tomuksi, tulee masokistisesti helpottava loppu ja enkelten kuoro julistaa kalvinistisen uuden maailman alun. Tuhotkaa vanha niin Jumala pääsee luomaan uuden.
Niin Reagan kuin Bush ovat kertoneet uskovansa apokalyptiseen futurologiaan. Lopun koittamisen edistämiseen ja verisen vapauttavaan profeetalliseen taisteluun tämän maailman uuvahdettua. Fundamentalistinen lopunajan orgasmi, todellisuuspaon äärimmäisin muoto.
Monelle iäkkäälle kirkon valtapoliitikolle amen ja se lopullinen tulevaisuuskuva on vain henkilökohtaisesti käytetty kirkon viimeinen peruspalvelu, vainajan sokerointi, maahan pano pastorin mielistellessä itselleen tuntematonta vittumaisintakin vainaata katteettoman rasvaisen imelyyden nimeen, puhdistettua taivasimagoa maalaten kevyin lupauksin multaan upotetulle, nimeen kasteen automaattiseen taivaspilettiin. Mitäs kirkon muutoksesta kun on bileet tiedossa.
Mikä olisi tulevaisuuden henkinen uskonto?
Sillä ihmisen täytyy aina uskoa johonkin.
Kirkon tulisi lähestyä kansalaisia purkamalla dogmaattisen ylpeyden fanaattista muuria. Ihmisiä kiinnostaisi etupäässä "new age"-tyyppinen mietiskely ja laajakatseinen eettinen pohdiskelu, keskustelu ja toiminta. Mutta kirkko on tukevasti juntannut toimintansa rituaaliseen asemasotaan, jossa mollivallit jyräävät kirkossakävijän tuomion ja synnin perinteisillä pasuunoilla. Armosta puhutaan mutta synnille ja passiivisuudelle kaikki dogmaattiset rituaalitoiminnot kuitenkin rakennetaan. Rahaa ei ryhmätoimintaan heru ellei se kiillota piispan jalometallisauvaa.
Kirkko odottaa täysin hallitsematon rakennemuutos, koska muutosta ei etsitä - siihen ei uskota - eikä asiakkaita tavoiteta muuta kuin rituaaliautomaattina ja evankelis-luterilaisten fundamentalistien julmana hiekkalaatikkoleikkinä.
"Tämä on osinkosi Kristuksen ruumiista."
"Edessämme historian nopein rakennemuutos"
Pontus Salmi on huolissaan kirkon tulevaisuudesta, sillä keski-
vertosuomalaisten ja kirkon työntekijöiden arvot eivät enää kohtaa.
Liperiläinen insinööritoimisto Keskinen Engineering Oy kiitti
Helsingin Sanomissa lehti-ilmoituksella Jumalaa
viime tilikautensa menestyksestä.
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti