Normaalin papin hommaa

KIRKKO JA SEKSUAALIETIIKKA
- keskustelu podcast mp3
Matti Myllykoski ja Eero Jokela - http://pod.fi/

Normaalin papin hommaa on toimia piispojen ohjeista piittaamatta.

Ja näin suosittelevat itse luterilaiset piispamme. Etteivät piispat joutuisi oppi-isänsä Lutherin tapaan uskonpuhdistajiksi vaan tavalliset papit auraavat tietä heidän sijastaan.

Pastori Leena Huovinen ei totellut piispojen homofobisia ohjeita homoseksuaalien liittojen "neutraalista" torjunnasta vaan rakkaudellisesti siunasi sitoutuneen homoparin yhteisen elämän alkuun. Piispat vapauttivat pastori Leena Huovisen kirkon tuomiosta mutta eivät muuttaneet kielteistä kantaansa homoseksuaalien kirkollisesta asemasta ja epätasa-arvosta. - HS

Eli piispat kehottavat toista ja hyväksyvät sitten toista lehtimiesten edessä.
Sitä voisi kutsua jopa kaksinaismoraaliksi.

"Olen tyytynyt hänen selitykseensä, että se oli yksityinen tilaisuus. Leena Huovinen on sanonut ettei hän ole toimittanut varsinaista kirkollista toimitusta, koska kirkossamme ei ole samaa sukupuolta olevien parisuhteen kaavaa." - piispa Eero Huovinen HS

Piispat haluaisivat kumartaa joka suuntaan pyllistämättä kenellekään.
Piispat haluaisivat olla mediaseksikkäitä fundamentalisteja.
Kuva ei jotenkin tarkennu eikä ihmekään.

"Arkkipiispa Jukka Paarma kertoi Sanansaattaja-lehden haastattelussa viime viikolla: - Jos tällainen seremonia on järjestetty, niin ilmiselvä virkavirhe on tapahtunut. " -Kotimaa

"Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo... mutta minkälaisia liittoja kirkko suostuu siunaamaan, se nyt on kiistanalainen aihe" - piispa Eero Huovinen HS

Moralismi on aina kaksinaismoraalista: lasten kasvatuksessa se on epäinhimillisten vaatimusten taakan kasaamista lapsille vieraiden moraalisten puhtaus- tai viattomuusmielikuvien mukaan. Moralistisessa kasvatusideologiassa lapset ovat aikuisia varten eivätkä aikuiset ole lapsia varten. Lapset tuottavat mielihyvää aikuisille vain ahtaiden moraalisten muottien läpi. Mitä ovat seurakuntalaiset piispoille?

Leena Huovinen haluaa yleisellä tasolla kommentoida ajatusta virkavirheen tapahtumisesta.
– Tästä asiasta ei ole kirkossa säädöstä, jota vastaan olisin rikkonut. Parisuhteen siunaamisen kaavaa ei ole, sellaista toimitusta ei voida tehdä. Mitä asian juridiseen puoleen tulee, maan laki sallii samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisen. -Kotimaa

Miksi siis niin sympaattisesti hörähtelevä piispa kuin piispa Eero Huovinen ei "periaatteessa" hyväksy homoliittoja mutta mediajulkisuuden kirkkaissa valoissa hyväksyy homojen siunauksen? "Periaatteessa" hyväksyy humanistisen tasa-arvokäsitteen käytön mutta ei nyt sentään humanistista ihmiskuvaa.

Fundamentalistien ja Piispa Eero Huovisenkin mukaan homoseksuaalit eivät kuulu Jumalan luomisjärjestykseen. Että homoseksuaalisuus ei ole Jumalan luoma tila vaan jonkinlainen miehimysten kapina Jumalaa kohtaan. Tuhmat lapset kapinoivat, uhmaavat ja leikkivät kielletyillä asioilla. Kiltit lapset on heteroja äidin mieliksi ja toimivat kuten Jumala on ohjelmoinut. Hauskaa on se ristiriita, kuinka aika moni fundamentalisti perustelee "biologisella mielekkyydellä" heteroseksuaalisuuden "luonnollisuutta" mutta kieltävät tieteellisen biologiset tutkimukset ja selitysmallit eläintenkin homoseksuaalisuudesta.

Monissa kulttureissa homoseksuaalisuus on ollut sallittua hupia, kunhan vain jäsen suorittaa siinä ohessa heterolisääntymis- ja kasvatusvelvollisuutensa. Pelkkä homoseksuaalisuus on yhteisön pyhän lisääntymistehtävän laistamista. Ja tietysti on kaikenlaisia kulttuureja, joissa homoseksuaalit ovat erilaisuutensa takia pyhiä miesnaisia, vapautettuja heterojäsenyyden velvoitteista.

Fundamentalisteilla on aina suuri olemuksellinen, eksistentiaalinen kelpaavuusongelma. Koko eksistenssiä, olemista riivaa kelpamattomuuden kauhu ja siksi aina jokin kaikenselittävä ismi luo turvallisuuden illuusion jäykillä ja tarkoilla hyvän ja pahan määrittelyjärjestelmillä. Uskonto on siis kelpaavuusrituaali: oikein suoritettu ja oikeinajateltu oikeiden vastauksien fundamentaalinen toteuttaminen antaa sinulle todistetun kelpaavuuden.

Dogmaattinen uskonto, kulutusneuroosi, teknofanatismi, Nokia-herätys, Feng Shui, NATO-obsessio, julkisuushysteria, libertaristinen yhteiskunnan purkamisideologia tai mikä tahansa jäykän kapea selitysmalli elämän päämäärille on kuin lääke identiteettityhjiöön, lapsuuden ristiriitaisiin riittämättömyyden tunteisiin. Jos lapsi ei emotionaalisesti koe olevansa kelpaava tai lapsena turvassa aikuisten tunteiden kaaokselta, hän yrittää hinnalla millä hyvänsä (vaikka koko elämänsä) ansaita kiitosta suorituksilla tai etsiä itsestään syytä omien luonnollisten tarpeittensa raa'alla raajaamisella.

Fundamentalistinen maailmanselitysmalli on eheä, täydellinen kokonaisuutena - omien selitysmalliensa mukaan. Se on kuin korttitalo. Jos otat yhden selityksen pois, koko korttitalo alkaa huojumaan. Kun kirkon helvettikortti menetti voimansa ja valistuksen myötä tehonsa, kirkko laittoi painonsa armo-kortille. Brändi painotettiin uudelleen ja yksi opinkappale ikään kuin häivytettiin toista opinkappaletta kursailemattomasti paisuttelemalla. Luotiin täydellinen armo täysin tuomitsevan ja peljättävän jumalakuvan sijaan. Armo oli tietysti arvokasta vain kirkon tarjoilemana. Oppikokonaisuus, "tunnustuskirjat" säilyi rankan meikkausoperaation jäljiltä nippanappa (mm Jeesuksen äidin iankaikkinen neitsyys on jokaisen luterilaisen uskonkappale) - mutta tämänpuoleinen tuomiovalta siirtyi moraalisen puhtauden puolustamiseen moralistisella paheksunnalla ja kunnon kansalais-kristityn obsessiiviseen estetisointiin, mm tarkaan määritettyjen "perhearvojen" fantasmoilla. Luotettava ihminen olisi samaa kuin kunnon kristitty. Muuten olit kusessa.

Helsingin Piispa Eero Huovinenkin on niitä piispoja, jotka ovat lähes katolilaisen uskonsa tueksi unohtaneet että luterilaisen opin mukaan avioliitto ei ole (katolilainen) pyhä liitto vaan vain ihmisten välinen sopimus. Nyt tänään piispat sitten ovat lupailleet että "uusien ajatusten valossa" voidaan joskus vielä harkita uudestaan kirkon suhtautumista homoliittoihin. Mutta vielä ei kirkko virallisesti uskalla vastustaa kirkon sisäisiä fundamentalistisia lahkojaan, jotka toimivat pyhän vihan voimalla syntisiä vastaan.

Keneltä on tämä tuomiovalta, jolla pidetään yllä kirkon valtaa tuomita tai hyväksyä ihminen? Sillä kirkko ei edusta enemmistönsä uskoa, mikä tulee selkeästi ilmi kohta julkistettavassa Kirkon tutkimuskeskuksen laajassa haastattelututkimuksessa.

Mikä ihme on, että piispat yhä haluavat maailman moderneimmassa tasavallassa kirkon nojautuvan ylevästi johonkin pyhäkoulun maailmankuvaan, jossa Raamattu määrää kaiken a priori muun ymmärryksen ohi? Kirkollista valtapolitiikkaa, ylemmyydentuntoa Jumalalle kelpaamisesta tiukkojen ja tärkeäksi tekevien sääntövaatimusten kautta, mielikuva äitikirkon arkaaisten heimouskomusten rituaalipuhtauskäsitteiden suojaamista, uskonnollisen kuvaston kauhun tasapainoa kiihkeiden vähemmistöjäsenten ja julkisuuden välissä suoritetusta mediapelistä, valtapelistä kiiltokuvakulissien takana - jolla ei ole mitään tekemistä eksistentiaalisen uskon ja kyselevän rohkeuden kanssa.

Kirkon hylätty tulevaisuus i

Buddha on the Brain

* By the way :

"Uskonnot Suomessa on Kirkon tutkimuskeskuksen yhdessä Uusien uskonnollisten liikkeiden tutkijaverkosto USVA ry:n kanssa toteuttama hanke, jonka tarkoituksena on kerätä ja ylläpitää tietokantaa Suomessa toimivista ja toimineista uskonnollisista yhteisöistä. Lisätietoja hankkeen taustasta ja periaatteista antaa tarvittaessa hankekoordinaattori. Tietokannan perusosa on valmis. Tiedon keruu kuitenkin jatkuu edelleen ja uutta aineistoa lisätään tietokantaan miltei päivittän. Käyttöoikeuden koko tietovarantoon voivat saada tutkimustyötä varten akateemiset uskontojen tutkijat."

.