torstaina, helmikuuta 01, 2007

Berliinin elokuvaskaala - Berlinare Film Festival


Berliinin elokuvajuhlat ovat käynnistymässä.
400 elokuvaa.
Yhtään suomalaista elokuvaa ei mahtunut mukaa.

Elokuvasäätiöllä on syytä juhlia. Suomalainen elokuva on onnistuttu suomettamaan jälleen Euroopan ulkopuolelle. Koivusalot ja junttitutkielmat saavat kritiikitöntä tukea. Harmaa ja tasainen suomielokuva. Kun tehdään yksioikoisia elokuvia suomalaisella yksiselitteisellä sävyttömyydellä ja laskelmoidun varmalla kesäteatteridramaturgialla, ei voi kuvitella eurooppalaisten kaipaavan suomalaista elokuvaa. Jos suomalaiset elokuvat saavat tsemppidiplomeja siellä täällä valtioiden ylläpitämillä "kulttuurielokuvafestivaaleilla", joissa vaalitaan mm yleisradioyhtiöiden yhteishenkeä, ei se kerro mitään elokuvien laadusta.

Ongelma lähtee käsikirjoituksista. Jos käsikirjoittajille ei makseta eurooppalaisen hintatason mukaista palkkaa ja käsikirjoitukset tehdään kirjoitustaidottomien tuottajien ideoimille "myyville" ajatuksille, ei voi odottaakaan suomalaisen elokuvan olevan eurooppalaista kulttuuria. Taidetta.

Nostalgia, sekoilu, helppotajuiset romanttiset lavastukset tai jännittävät historialliset elokuvat eivät ole tässä ajassa olevia elokuvia. Ne eivät ole draamaa, joka puhuttelisi elävästä elämästä.


Ja hovioikeus on sanonut sanansa "luoville" tuottajille
Riisuttu mies poistuu elokuvateattereista. Helsingin hovioikeus kielsi keskiviikkona iltapäivällä elokuvan esittämisen, koska sen mielestä elokuvan tuottanut Lasihelmi filmi Oy on loukannut alkuperäisen käsikirjoituksen tehneen Veli-Pekka Hännisen oikeuksia.
mutta vielä riittää ihmisiä, jotka eivät ymmärrä taiteilijan oikeuksia solmia sopimuksia omilla ehdoillaan tässä bisnesmaailmassa:
"Olisi kovin hyvä, jos erikoisesta tapauksesta kirjoitettaessa jaksettaisiin muistaa, ettei tämä siis ole ennakkotapaus käsikirjoituksesta eikä elokuvan eri toimijoiden oikeuksista", Jukka Kemppinen toteaa.
"Valitettavasti" tämä hovioikeuden päätös on todellakin linjaa antava ennakkotapaus.
Elokvua ei voi elää bisenslainalaisuuksia, jos sitä halutaan pitää taidemuotona. Miten muutenkaan?
Mikä helvetti siinä on ongelmana, jos taiteilija pitää linjansa tekijänoikeuslain ja sopimuksen mukaisesti?

Kotimaisen elokuvan tukirahojen jaosta kysynyt Jörn Donner oli tyytymätön Tanja Saarela n vastaukseen ja teki selväksi, ettei keskustelua kannattanut edes yrittää jatkaa.

- En voi kysyä ministeriltä mitään, koska minä ymmärrän, että tämä on kuurojen dialogia. Kiitoksia, tyytymätön Donner tokaisi. --IL



Miksi tuottajien on kilpailtava luovuudessa luovien ihmisten kanssa? Tuottajat eivät todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat tuoda uusia ideoita ja persoonallisia tuotoksia. Tuottajien tehtävä ranskalaisessa elokuvakulttuurissa on tukea luovaa ihmistä toteuttamaan luovan ihmisen visio, ei tuottajan visiota. Suomessa nähtävästi käsikirjoittajaksi halutaan muovailuvahaa, jolla ei ole mitään visioita.

Kaurismäki tuottaa ja määrää nykyisin koko elokuvansa sävyt ja osaset. Ja hyvin menestyy. Kokonaisvisio hallussa. Erilaista ja siksi kiinnostavaa.

Ei tietoakaan tasapäistävästä "tuotanto"-prosessista, jossa ei-luova ihminen runnoisi omia kaupallisuuden maksimoivia ja jäykkiä ideoitaan tehdäkseen teoksesta tavanomaisen ja yksinkertaisemman ja sävyttömämmän. Eurooppalainen elokuva kasvaa ja pärjää vain jos se kehittyy haastavana taidemuotona ja ainutlaatuisten visioiden prosessina. Ei matkielmana amerikkalaisesta viihdepakkomielteestä. Olemme eurooppalaisia. Toivon mukaan.

1 kommentti:

jiitee kirjoitti...

Suomessa on nyt kenties houkuttelevin vaihtoehto yrittää jonkun rohkean ihmisen tehdä niin vieraannuttavaa ja vaivaannuttavaa (siis todellisuutta lähestyvää) elokuvaa, että kaikkia väkisinkin alkaa oksettaa. Kaurismäki ei ole kulkenut tietään loppuun asti. Turkan oppilaatkaan eivät ole lopulta tehneet mitään hirveän erikoista. Kenties kansa nousee joskus kapinaan: se sittenkin kaipaa herätystä!

Sama kuin Lordin tapauksessa. Kaikki vedetään niin yli, että Eurooppa tykkää. Tai mitä väliä Euroopalla, emmehän me edes eurooppalaisia ole. Tehdään niitä elokuvia vaikka grönlantilaisten ja mongolien kanssa yhteistuotantona.

Harmi vain ettei ole niitä kunnon käsikirjoittajia, kun ei ole kunnon kirjailijoitakaan. Ehkä runoilijoita saattaisi olla. Minä kyllä aina menisin katsomaan esim. kunnon suomalaista tangoelokuvaa, jonka joku näkemyksellinen nuori runoilija on käsikirjoittanut.