Ei liian historiallinen. Jotenkin toivoa antava.
Tarpeeksi viihteellinen. Eihän nyt elokuvissa tarvitse historiaa ottaa niin tosissaan. Selvä, laitetaan sisällissotaan vähän romantiikkaa, valkoisia tietysti edustamaan suurien tunteiden ja jopa omantunnon mies ja häviäjiä edustamaan antautuvainen nainen, niin, kuin sääliä ja armoa kaipaamaan. Niinhän ihmiset voisivat edes jotenkin samaistua sisällissotaan modifioidun katharttisesti puhdistetun historiakuvan kautta... Ettei sisällissodasta jäisi niin paha maku suuhun. Laastaria märkäpaiseen päälle.
Ei sisällissodan tarvitse olla pelkkää vihaa ja meuhkaamista, se luokkasota-ajatus olisi taas niin tylsää, kyllä romanttinen plotti tekee menneisyyden ajanjaksosta maukkaan ja helpottavan kokemuksen. Onhan toki uskottava ihmisen hyvään puoleen. Hyvä valkoinen sotilas pelastaa katsojan omantunnon.
Historian vääristely on kieroa ja vaarallista kulttuuripolitiikkaa. Vääristelyn nimi on propaganda. Propagandalla on aina jokin päämäärä. On ihmisten harhaanjohtamista kaunistella historiamme kipeimpiä kohtia.
Elokuvan skeema tulee hämärtämään sitä tosiasiaa, että "tavalliset" valkoiset eivät vastustaneet murhanhimoisia valkoisia, koska tappohurmalla oli Mannerheimin siunaus. Kukaan valkoinen ei halunnut leimautua punikkien ystäväksi ettei olisi joutunut koko suvun hylkäämäksi.
Miksi sosiologisesti ja psykologisesti täysin epärealistinen skenaario kulttuurimme julmasta verikekkeristä kun kerran "uskalletaan" sisällissotaaan puuttua?
Valkoisten viha punaisia kohtaan oli psykoottista joukkuehenkeä, pappien siunaamaa "oikeutetun koston" heimohurmosta. Se oikeutti 10 000 teloitusta ja punaisten naissoturien raiskauksia. Ei historiaa tehdä ymmärrettäväksi pyöristämällä reilusti harmillisia särmiä. Sen kultaavan kulttuurioptimismin nimi oli Kekkosen aikakausi eikä sellaiseen ideologiseen huttuun ole enää varaa. Haavat eivät parane valehtelemalla.
Vai että ei ole enää YYA-aikakauden jälkeen propagandistista elokuvapolitiikkaa. Että tässä kuorrutetussa hallusinaatiossa on sitten Elokuvasäätiön mielestä panoksen paikka historian mustaan aukkoon?
"Suomen sisällissodassa 1918 valkoisten toteuttamissa teloituksissa surmattiin
kymmenisentuhatta punaista.
- Vaikka kaikki teloitetuista eivät kuuluneetkaan punakaartiin, voidaan todeta, että lähes kymmenesosa punakaartin miesvoimasta teloitettiin. Luku on karmaiseva ja hakee vertaistaan uuden ajan sotahistoriasta, toteaa tutkija Roselius kirjassaan. "
-IL.
.
"Milloin Urho Kekkonen sai silmälasit"?
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti