Sivarin valitusvirsi

Sotilasasiantuntija: Helikopteri huono valinta tositilanteessa

Suomalainen ilmasodankäynnin asiantuntija kysyy, mitä lisäarvoa 20 kuljetushelikopteria tuo tositilanteessa Suomen puolustukselle. Entinen ilmatorjunnan tarkastaja viittaa sotakokemuksiin ja helikopteritappioihin niin Irakissa, Afganistanissa kuin Etelä-Libanonissa.- Helikopteri on huono valinta joukkojen kuljetukseen tai tulitukeen hyvin varustettua vihollista vastaan, toteaa eversti evp Ahti Lappi. Etenkin kevyet ilmatorjuntaohjukset ovat helikopterille todellinen uhka.Suomi sai pari viikkoa sitten ensimmäisen tilaamistaan NH90 -kuljetuskoptereista.

STT–JUHA RAIPPALINNA, 30.3.2008
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=125140

"Venäjän asevoimien voimavarat tiedostettava"

-Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä aloittava Georgij Alafuzoff vaatii Suomea edelleen pitämään huolta maanpuolustuksesta. -IL

_____

Tämä on sivarin valitusvirsi.

Tämä on omituinen valitusvirsi sivarilta, myönnetään. Rauhaa rakastan mutta sitä enemmän todellisuustajua.

Herkkänä taiteilijapoikana aikoinaan menin järkiratkaisuna sivariin koska kuulin todellisia kauhutarinoita armeijasta ja sadistisista kapuista, tarinoita nimenomaan upseerienkin pojilta, jotka pettyivät vihaisesti armeijaan ja sen typeryyksiin. Tuttavani sai epilepsian 50 tunnin valvottamisen jälkeen. Pari tuttavaa meinasi menettää henkensä järjettömissä harjoituksissa tai helvetistä lainattujen narkkarilääkärien ammattitaidottomuuden takia.
Oliko 1970 MASH-elokuva, jossa annettiin morfiinipillereitä sotilaille flunssaan? Ei, vaan 80-luvun Suomen puolustusvoimat; useat kaverini ovat kertoneet saaneensa morfiinis flunssaan tai keuhkokuumeeseen pikapillereinä, kunhan eivät kirjautuisi armeijan sairaalaan tai pysyisivät harjoitusleirillä.

Jotain outoa vai?
Ei mitään verrattuna armeijan strategisiin ratkaisuihin.

Nyt siis Suomen armeija on tänä päivänä tuhoamassa tykkejä ja maamiinoja vauhdilla. Suomalaiset poliitikot ovat ottaneet todesta kansainvälisten miljonäärirauhanedistäjien hysteerisen mielikuvalobbauksen, jonka mukaan maamiinat kaikkialla ovat pahuuden palveluksessa ja on ehdottomasti tuhottava, ihan noin periaatteiden vuoksi.
Tämä ei ole hyvä juttu.

Suomen puolustus rampautetaan nyt lopultakin toimintakyvyttömäksi. Ilmavoimat ovat aina olleet superkallis vitsi, ylpeä puolustuspoliittinen ooppera ja siis pelkkiä leluja todellisen sodan alkamishetken kannalta. Ne tippuvat välittömästi alkutaisteluissa ja ohjusiskuissa kuin palavat riisipaperileijat.

"Suomi ´saattaa´ hankkia Hornet-hävittäjiinsä ilmasta maahan laukaistavia ohjuksia Yhdysvalloista." -MTV3

Armeija on nojautunut toiveikkaana NATOon päin kuin kiimainen kosija karja-aidan yli piian lypsiessä rytmikkäästi lehmää tanssiasillan kynnyksellä.

Todellinen kriisitilanne on kuitenkin kauhuskeanaario.

Kauhuskenaariot eivät ole muodissa. Ei ole poliittisesti maltillista ja muodikasta puhua kauhuskeanaarioista.
Suomalaiset poliitikot haluavat olla optimisteja eivätkä uskoa pahimpaan kauhuskenaarioon.

Taaksepäin ei haluta katsoa. Historiaa ei haluta nähdä toistuvana ilmiönä. Poliitikot eivät ole lukeneet Sinuhe egyptiläistäkään pitkään aikaan.
Kaikki on vain EU-positiivista, turvallista, päättäväistä NATO-utopiaa.

Uusi tulevaisuus, ilman menneisyyttä.

Nyt meillä on siis vain NATO-yhteensopivuus, natohankinnat ja huippunatoteknologia. Valitettavasti kun olen jutellut muutamien militaariasiantuntijoiden kanssa, natofantasialla ei ole mitään tekemistä suomalaisten osaksi kallistuvien kauhuskenaarioiden kanssa. Ilmavoimien budjetti on tähän mennessä ollut suurin puolustustehon murentaja strategiasokeuden sallimuksesta. Mielipuolinen vanhentuneiden panssareiden hankinta ylihintaan Saksasta oli jotakin sanoinkuvaamatonta itsetuhoista sähläilyä. Oudoin esimerkki viimevuosien todellisuustajun hämärtymisestä ennen tätä poliittista miina-allergiaa.

Joku mättää todella vinoon Suomen armeijan strategisessa johdossa, aina vain pahemmin. Olemme poliittisen hovitanssin lumoissa.

Fantasiahankinnat j aparaatihankinnat EU:n suoran toiminna show-joukkoja varten ovat olleet pois todellisen puolustustehon rakentamisesta. Jos Suomi halutaan miehittää esim vesivarantojen takia, siihen tepsisi vastavoimana vain hajautettu sissisotameininki ja sissitaktiikka. Jota nyt romutetaan kovaa vauhtia viimeisiäkin nauloja vetämällä.

Voimme siis nyt vain toivoa Parasta.
Ja unohtaa pahin, toivon tähden.
Pää poliiitisesti korrektiin pensaaseen.

Markkinointi sketsinä

"Ketonen & Myllyrinne"-sketsiohjelman markkinoija kertoi naureskellen "Luova luokka" -ohjelmassa markkinointiperiaatteensa.
Valehtelu.
Olivat runtanneet nuorten chattiryhmiin nuorekkaiden nimimerkkien suojissa henk koht suositteluja kyseisestä ohjelmasta ja sen nettiklippipätkistä.

Tämä on sitä luovaa luokkaa mediatodellisuudessamme.
Mutta katsojat, joiden aivoaaltoihin kyseinen komediauloste vetoaa, saavat syyttää itseään. Eihän sitä tekelettä voi valehtelematta markkinoida.

MTV3 NETTITV

Kiinalainen arvoitus

Todella huvittavaa.
Ja surullista.

"”Kukaan ei ymmärrä tätä elokuvaa. Sen nähneet sanovat, että parempi olla sanomatta mitään”, kirjoitti Keski-Kiinan suurkaupungin Chongqingin aamulehti. -HS"

Oppivatko suomalaiset tuottajat tästä mitään?

Ovatko oppineet viimeisen 30 vuoden aikana yhtään mitään muuta kuin tuottamaan ulkoisesti paremman näköisiä elokuvia uusilla värimäärittelyohjelmilla, vastuuntuntoisilla kuvaajilla ja innokkailla lavastajilla.

"Ulkoiset tuotantoehdot" ovat tärkeitä.
Rahallisesti.
Rahoittajakontaktien kannalta. Todisteiden kannalta. Niillä elokuva saadaan näyttämään elokuvalta ja voidaan ylpeänä esitellä "elokuva". Ammattimaista tuotantoa. Kriteerien mukaisesti.

Mutta kun tuottajalle riittää, että elokuva on elokuvankaltainen tekele ulkoisten kriteerien perusteella, ollaan eksyksissä. Tuotantoprosessista tulee tärkein, ei sisällöstä eli käsikirjoituksesta. Silloin tyylittely korvaa puhuttelevan tyylin. Ulkoiset tuotantoehdot voivat sokeuttaa ja harhauttaa elokuvantekijöitä. Tehdään tekemisen vuoksi. Kunhan on elokuvamainen tuotos. Tuotantoehto esteettisessä määrittelyssä ilman kulttuurisia arvoja.

Tuotantoarvo sisältäisi kokonaisuuden, sisällön kautta, ei esteettisten ehtojen armoilla. Kun tuote on itse itsensä päämäärä eikä ainutlaatuinen visio siällön kautta, se perustuu vaihtoarvolle. Katsotaan brändi-elokuva; "nyt mä hlauisin nähdä vähän mystistä meininkiä ja visuaalisesti upeaa jonkin aikaa, valitsenpa tuon".

Nähty ja kulutettu, annos ilman sivuvaikutuksia.
"Oliks tää nyt sellainen kun odotit? Nojoo, oli se sellaista jotain. Kiva joo mutt enmä muist siit mittää."

Ulkoisten tuotantoehtojen toteutuminen on todiste tuottajan sankarillisesta onnistumisesta tuotteen brändi-arvona - ja siihen ei tarvita hyvää käsikirjoitusta, vain ideoita ja tuottajan hybriksen ehdoilla tapahtuvaa tuotantokulttuuria, ideoiden tuotteistamista, ideoiden toteuttamista esteettisten kriteereiden reunaehtojen sisälle. Tyylittelyn vapautta koherentin sisällön kustannuksella. Kulutustavara vain katsomishetkeen painottuneena ilman ikuisuuden, kulttuurin ja eksistentiaalisen olemassaolon painoarvoa.


Uusin Timo Koivusalo:n filkka on kauhuelokuva.
Katsojat poistuvat kauhuissaan elokuvateatterista.
Siis niin kauheata jaskaa että. Kalteva torni.
"Hyvä että tänkaltasia elokuvia tehään, siks tää kannatti kattoo,että joku edes yrittää, no ois se voinu olla uskottavampi mutta sillai ihan hyvä suomalaiseks, joo, ehkä seuraavalla kerralla..."
Mutta tuollaiset ulostukset saavat tukiaisia.
Elokuvasäätiön lemmikkilapsi, kansanomainen ohjaaja ilman mitään tyylitajua tai itsekritiikkiä. Koivusalo on hyvä supliikkimies. Yrittäjä. Ja estoton elokuvamies. Ainakin elokuvasäätiön edustajia kohtaan. Kaikki käy kun osaa selittää. Kunhan tehdään elokuvia, kunhan joku vaan tekaisee elokuvan kaltaisia tuotoksia. Sillä ainahan elokuvan tekeminen kannattaa, tekijät pysyvät leivässä, jotakin on saatu aikaiseksi, pyörät pyörivät, ei väliä minne.

Se, joka on joskus tehnyt, tulee aina tekemään - suomalaisen elokuvakulttuurin virkamiesplausiibelin löysä toimintaehto. Kunhan tehdään ja tekaistaan. Koneisto pyörimässä.

>> Sitä saa mitä tilaa

.

Vihreät vaativat rahaa köyhyyteen, kulttuuriin ja ilmastopolitiikkaan

"Vihreät vaativat rahaa köyhyyteen, kulttuuriin ja ilmastopolitiikkaan.

Varjoesitys on vihreiden mukaan tasapainossa. Rahat otettaisiin peruuttamalla osa tuloverojen kevennyksistä, verottamalla sähköyhtiöiden päästökaupan ansiosta saamia ylimääräisiä voittoja, korottamalla alkoholi-, tupakka- ja jäteveroa sekä tehostamalla harmaan talouden torjuntaa. "

Kuinkahan käy?

Onnistuuko noin "jälkikäteen" varjobudjettiajatuksella kulttuurinihilismin selätys? No, täytyy vihreiden yrittää ja pitää lippua korkealla vaikka eivät onnistuisi missää poliittisesti. Voivat sanoa yrittäneensä, se riittää monelle vihreälle.
Kuinkahan moni vihreä poliitikko uskoo muuhun kuin julkilausuman itseisarvoon?

Kulttuuriin olisi rahaa mutta se kaikki väärinkäytetään elitistiseen kiljuntaan.

Sosiaalidemokraatit suovat oopperan 50 miljoonan euron tukirahat vuodesta toiseen mutta kirjallisuuden stipendit ovat niukassa. Kirjailijoita saa ruoskia ja harrastajateatterit nääntyä kunhan opperassa voidaan kylpeä luksustaiteen kimalluksessa. Kulttuurin uusiutuminen vaatii rahaa, ei teatteritaide tai elokuvataide uusiudu ellei tule yltäkylläistä stipendijärjestelmää ja kokeiluhalua kulttuuripolitiikkaamme.

Kulttuuripolitiikkamme on uskomattoman perverssi ja vääristynyt. Rahaa olisi, mutta suurin osa laitetaan oopperaan. Kun olen puhunut vihreidenkin poliitikkojen kanssa, he osaavat vain reagoida hymyilemällä ja myöntämällä "tosiasiat", ikäänkuin oopperan tukeminen olisi itsetäänselvyys ja peruuttamaton tosiasia johon ei saa puuttua vaikka se on vain poliittinen valinta. Ei ole oikein, että vanhentunut spesiaalitaidemuoto saa olla käenpoika ja uida mahtavasta rahavirrassa kun tärkeämmät mielen ravitsemuskeskukset näännytetäänharkitusti kuoliaaksi. Näännytettyjä taidemuotoja ja nollabudjeteilla kyhättyjä teoksia on sitten helppo pilkata laadun puutteesta, kun tekijät on potkittu katkeriksi ja toivottomiksi.

Miten voi olla, että lukuintoisten suomalaisten rakastamassa kirjallisuudessa ei tueta kirjailijoita 70 miljoonalla eurolla vuodessa? Pitäisihän suosituin ja laaja-alaisin taidemuoto saada myös eniten tukea?

Kulttuuripolitiikka ei ole demokratiaa Suomessa.
Meillä on vain elitismiä ja kuppikuntia.

Ooppera on kiilattu ja korotettu muiden ohi eikä tukea jaeta kansalaisten taidetarpeiden mukaan. Rock-bändien tuki on mitätöntä. Apocalyptica sai vasta viime vuonna kulttuurinedistäistukea vaikka on kymmenen vuotta aurannut maailmalla tietä suomalaisena pop-innovaationa.

Ja luoja nähköön minkä nälkäkuurin HIM ja RASMUS saivat kokea, ilman tukea maailman maineeseen. Pop-musiikin vientimahdollisuuksista puhutaan mutta Ruotsin kulttuuripolitiikkaan kuuluu jopa se, että diplomaatit edistävät ahkerasti ruotsalaista musiikkivientiä. Eli Ruotsin musiikki-ihme ei ole ihme vaan päämäärätietoista strategiaa.

Oopperaa eivät vihreät poliitikot ole uskaltaneet vastustaa järjestelmällisesti, julkisesti ja selkeästi koska se on monen ammattipoliitikon ainoa käsitys pyhästä kulttuurista. Korkealta ja lujaa, ilman ajatuksia, ilman elämän pohdintaa, uljaasti, takuuvarman kliseisesti, dramaattisen viihdyttävää Campari-väliaikapaukun sumussa.

Scoopy Woody scoop

Mitä yhteistä on Woody Allen:illa, Martin Scorsese:lla ja David Lynch:llä?
  
Väärin. En nyt aluksi puhu tyylistä tai erilaisuudesta.
He hankkivat nyt rahoituksensa Euroopasta.
He ovat pakolaisia, kulttuuripakolaisia. Ollakseen vapaita tusinateatterista ja viihdetehtaasta.

Taide on vapaata.
Ihmisen tajunta on vapaata.
Mikä väite. Kuinka sen todistaa?

Ihmisten reaktiot taideteoksiin ovat erilaisia.
Kaikki tosia.

Ne eivät perustu kriteereihin - vaikka mielipiteen takana olisi kriitikko.
Kaikki on subjektiivista.

Kaikki ei ole brändättävää.
Taide voi olla kopioimatonta.

Woody on subjektiivista. Ainutlaatuista.
Tässä kaksi erilaista esimerkkiä uusimman woodyleffan kritiikeistä maailmalla:

http://seattlepi.nwsource.com/movies/279131_scoop28q.html

http://www.mercurynews.com/mld/mercurynews/entertainment/15143200.htm

Kuinka Woody on taas onnistunut todistamaan eksistenialismin olemuksen tärkeimpiä pointseja ihan vain olemalla Woody? Ensin käsikirjoituksistaan ja sitten tulemalla itse statementiksi. Vihaat tai rakastat Woodya mutta et voi selittää sitä muille. Laimeakin Woodyn elokuva on aito Woody.

Woody on subjektiivista.
Totuus on subjektiivista.
Ihmisyys on subjektiivista.

Paitsi valehtelijoille.
Paitsi standardi-onnen ja brändikelpaavuuden etsijöille.

    Ketkä ovat valehtelijoita?

Ovatko kiistämättömän ymmärryksen puolustajat?
Ovatko ristiriitojen välttäjät valehtelijoita?
Ovatko brändityytyväsiet valehtelijoita?
ovatko yksinkertaistajat valehtelijoita?
Ehkä.
Miksi ihmeessä?
Kysytään Woodyn ihanteelta Kierkegaardilta.


Kierkegaard koki muodin ja yhteisön uskomusten perässäjuoksijat ihmiskunnan tuholaisina. Fasistisen Saksan tärkein päämäärä olikin mahdollisimman yksimielisen kansakunnan rakentaminen, joka otti vastaa ylhäältä kaikki totuudet. Kierkegaardin mukaan mahdollisimman varmat ihmiset ovat mahdollisimman epävarmoja koska he eivät usko subjektiiviseen ja eksistentiaaliseen olemiseen eli eivät valitse omaa olemistaan vaan haluavat vain mukautua ja välttää kitkaa valtakulttuuria vastaan.

Tämä on eksistentialismin ydin.
Olet yksin joukossa ja sinun on vain tajuttava se ja olet vapaa.
Tuskaisen vapaa.

Vapaa kokemaan ilman keinojäseniä, kopionaamareita ja keinopanssareita.

Woodyn alkupään elokuvilla oli huiman kärkevä ja kyselevä kierkegaardilainen sanoma elämästä roolien ja tarpeiden teatterista, kuinka ihmiset luovat vapautta valheilla, useilla rooleilla - mikä ominaisuus ja syvyys nyt hieman puuttuu uusista elokuvista mutta onneksi aina on poikkeuksia: "Melinda & Melinda" on hieno aito Woody-elokuva, aivan must.
Olit mitä mieltä tahansa Woodystä, niin Woodyn leffa on tyyliltään sitä aito Woodyä.

Woodyn hyvää elokuvaa katselessa katsoja joutuu enimmäkseen katselemaan itseään, tulkintojaan, valintojaan, rajojaan, kokemuksiaan.

Jos haluat tietää mitä on Woodyn ihmiskuvan taustalla, lue Kierkegaardia. Uusia suomennoksiakin löytyy.  (älä lue vanhoja)



Aki Kaurismäki on vihattavaa - joidenkin mielestä.

Jotkut tahot Suomessa eivät voi ikinä hyväksyä periaatteesta sitä että jyrkän subjektiivinen ja riippumaton Kaurismäki on globaalisti kuuluisin ja arvostetuin suomalainen ohjaaja - ja kirkkaasti onkin. Erilainen on uhka suomalaiselle sopeutujan umpimielisen eheälle maailmankuvalle.

Kaurismäki on valitettavasti myötäillyt vihaajiaan ja tuottaa nyt viihteellisiä aikuisten porvarisatuja porvarillisen maailmankuvan tilaukseen ja ahdistukseen sitä tukien. Synkkä todellisuus on nyt vain tyyliseikka uusimmissa elokuvissa lohtua suomassa ja fanipohjaa laajentamassa.

Pahoinvoinnin maksimointi

"Suomella ei ole varaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvun jatkumiseen. Myös valtiolle ja kunnille jatkuva lasten ja perheiden ongelmia korjaavien kalliiden erityispalveluiden kysynnän kasvu tulee kalliiksi.

Seuraavan hallituksen on sitouduttava konkreettisiin tavoitteisiin, jotta lasten ja nuorten eriarvoistuminen ja pahoinvointi vähenevät, vaativat lapsiasiavaltuutettu ja alan järjestöt.

Lasten ja nuorten hallitusohjelma julkistettiin Helsingissä maanantaina. Sen ovat laatineet Kirkon kasvatus ja nuorisotyö, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun keskusliitto, Nuori Suomi ry, Allianssi ry, Terveyden edistämisen keskus sekä Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora). "

Tehoyhteiskunnassa hyvinvointi on sanana mantra, jolla voidaan polkea kaasua ohituskaistalla yleisen pahoinvoinnin ohi. Kun yksilönä menestyt, voit hyvin, muuten hyvinvointi on kielletty. Jotta kilpailumenteliteetti korostuisi ja "kannustaisi" ihmisiä "menestymään".

Presso-lehdessä oli outo propaganda-artikkeli Onnenmaasta nimeltä Suomi - olemmekin onnellisia, mm professori Lönnqvist levittämässä hyvinvoinnin propagandaa. Hänen mielestään Suomi ei ole koskaan voinut näin hyvin. Sama mies lupasi -85 puolittaa Suomen itsemurhaluvut kevyesti uhoten, kun hänen johdollaan ymmärretään itsemurhan tautiluonne ja sen diagnostisointi - mutta ei ihan niin tapahtunut. Nytkin tämä sama Lönnqvist väittää, että olemme todella hyvinvoivia - vaikka alle 30-vuotiaiden itsemurhissa olemma jatkuvasti Euroopan surullisia ykkösiä tai kakkosia vuodesta riippuen. Ja propagandaministerimme Lönnqvist ei halua muistaa, että juuri meillä käytetään Euroopassa eniten kasvavasti mielialalääkkeitä - tai niin, ehkä hänen maailmankuvassaan se lääkkeiden siunaama olotila on onnellisuutta.

* Presso-lehdessä on just nyt netissäkin luettavana hyvä artikkeli ydinpahoinvoinnista tunnevammaisessa perheessä Lionel Shriver:in kirjassa ja ihmiskuvassa.

Pahoinvoinnille on ideologinen taustavoima ja tilaus rikkauden ihanassa harhassa, menestymisen onnentila, todistettu onnistuminen, johon rikkain osa Suomesta uskoo. Vain parhaat saavat palkinnon ja turvan. Menestyjät saavat sitä paremman onnistumisen tunteen, mitä surkeampi kohtalo on ei-menestyjillä.

Sen ideologian seurauksena on työvoiman, mielenterveyden, vapaa-ajan ja ihmisarvon halveksuntaa. Työntekijöiden halveksuntaa ja ihmisten näkemistä vain materiaalina. Yhteiskunnan halveksuntaa käsitteenä ja päämääränä johtaa yksilön pahoinvointiin ja aina lasten pahoinvointiin. Ihmisarvo on ideologinen valinta. Kun raha ja teho ohittavat ihmisarvon ja hyvinvoinnin maksimoimisen, seurauksena on raatelua ja kilpailua kylmässä luokkayhteiskunnassa.


Miksi hyvinvointiyhteiskunta ahdistaa eliittiosastoa ja hyväpalkkaisia?

Koska he haluavat olla vielä varakkaampia, erillään yhteiskunnasta, harmaasta massasta, peruselämästä.
Koska he rakastavat alipalkkaista massaa, koska libertaristinen onnen ehto on eliitin erottautuminen onnistumisen ideologisessa logiikassa.


Nokia on harha. Perspektiiviharha.

Ei ole Nokiaa, on vain hyvinvointiyhteiskunnan luoma hyvinvoivien, turvallisten olojen ja kekselijäiden nuorten insinöörien synergiaa, jonka itsemurhan tehnyt Kari Kairamo oivalsi visiona ja voimavarana.

Totta kai Suomessa on rikkaita enemmän kuin ennen.
Se ei ole mahdollisuus vaan valhe.
Se ei ole hyvinvointia vaan jakaantumista.
Hyvinvoinnin minimoimista tehon käsitteillä lavastettuna.

Juppiajan uusi tulo on potkaisemalla isketty sisään tajuntaamme - seuraavaa lamaa odotellessa, tyhjien spekulaatioiden vahvassa kurssinousussa.

On ihanaa pröystäillä ja olla ylpeä johtotason heebo. On ihanaa erottaa eri tasoille työn todelliset tekijät ja johtajien hohtotaso. Johtajat samaistuvat toisiinsa, muu on materiaalia johtotason fantasioissa mystisen johtamisen maagisesta vaikutuksesta.

Huvittavin esimerkki on suomalainen tekstiviestin GSM-keksijäinsinööri Matti Makkonen . Kaikki suomalaiset innovaatiopalkinnot ovat ohittaneet hänet tylysti - sillä se nyt on niin yksinkertainen keksintö, että mitä sitä palkitsemaan.

Firmoissa johto saa tuhdin tulosbonuksen - alaisten tekemästä työstä. Tämä on uuden orjuuden ihme. Alaiset kiittävät kiitoksesta ja kelpaavuudesta, aina moittimaan ja kiristämään altis johtotaso sitten käärii hillot kiimaisiin näppeihinsä.

Henkinen köyhyys on maallisen köyhyyden taustalla.
Ahneus, röyhkeys, hyväksikäyttö. Kaikki kilpailutettavia käsitteitä ja ilmiöitä.
Lyhytnäköinen viha "ansaitsematonta" hyvinvointia kohtaan.
Laiskuus anomalisena uhkana.
Kelpaamattomuuden mörkö.
Ilmaisen onnen ahdistus.
Mittaamisen ja vertaamisen kulttuuri.

Persoonallisuushäiriöisten pätemisparatiisi.
Kilpailuvimman vammauttamat persoonallisuushäiriöiset uskovat vain kilpailuyhteiskuntaan.
Epätasapainoiset uskovat vain kauhun tasapainoon.
Eivät turvaa tarvitsevaan nuoruuteen ja ihmisen herkkyyteen...

>> Pahoinvoinnin maksimointia ii

Kaurismäki-ulottuvuus; mököttävän Buddhan kosto

Kuinka Kaurismäki-ulottuvuus täytyisi ymmärtää?

Mitä on Aki-logiikka ja Akin ontologinen dilemma?

Vapaan taiteilijan vapaa sielunmaisema vai poliittisesti määrätietoinen peluri?
Tässä on pieni ristiveto. Jännite. Paradoksaalista vapauden ja itsensä välineellistämisen problematiikkaa a la Kaurismäki.

Dilemma, jota voi lähteä n kahdesta perusajatuksesta riitauttamaan ::

:: Jos Kaurismäki olisi poliittisesti käytännöllisen määrätietoinen toimija taiteilijana, hän ymmärtäisi taideteoksensa taiteellisen voiman vain sen omassa elementissä eli tavoittavuudessa vuorovaikutuksena yleisön kanssa - ja hän haluaisi antikapitalistisen elokuvansa mahdollisimman monen nähtäväksi - hyväksikäyttäen kapitalistisia systeemejä ja julkisuutta (joita hän ei todellakaan voi muuttaa primääristi eli suoraan).

:: Jos Kaurismäki olisi ensisijassa vain taiteilija, hän ei uskoisi poliittiseen pelailuun ja suoraan poliittiseen statementtiin, pääasia olisi elokuvan julkaisu ja levittäminen, taiteellinen prosessi vastaanottajien mielikuvien saavuttamiseen ja "muokkaamiseen".

eli - kumpikin minusta plausiibeli lähtökohta-arvio on pätevä ja ristiriidassa oikean vihaisen Kaurismäen boikottikampanjaidealismia vastaan.

:: Jos Kaurismäki todellakin uskoo että vain primääri suora poliittinen (valta)kamppailu poliittisesta vallasta ja esim eristäminen ovat hänen tärkein yksilöllisen vaikuttamisen päämäärä poöiittisena toimijana ja tehokkain muuttamisen voima/keino, niin taideteoskin olisi tällöin vain väline eikä siis taiteellisesti sinänsä riippumaton visio kapinallisen maailmankuvassa tai taiteellisen vaikuttamisen logiikan alainen teos suoraan taiteellisena prosessina vastanottajille taiteellisen vuorovaikutusprosessin kautta.


Minusta perusjärkevä perustelu ei oikein istu tähän mökötysboikotointivaihtoehtoon, jonka kunnianarvoisa Aki Kaurismäki on valinnut.

Kaurismäen vihan (katkeruuden) ilmaisu täytyy jostain syystä olla primääriä, eli hän käyttääkin omaa taideteosta aseena, välineenä, vain sekundäärinä ilmaisukeinona eli nyt boikotointiaseena. Kaurismäki siis välineellistää oman taideteoksensa ja oman taiteilijamaisuutensa - aika yksioikoisesti. Kaurismäki ei oikein ymmärrä tai usko, että Oscar-systeemikin on ollut poliittinen antivoima Bushia vastaan, palkiten mm Mooren elokuvan. Kaurismäki ei uskokaan nyt taiteen imaginääriseen vapauteen ja omaan ulottuvuuteen, mitä hän on korostanut useissa haastatteluissa. Kaurismäki ei nyt ajattele, hän olisi sokea jääräpää ja saa onnensa jääräpäisyydestä, koska on sen varassa selvinnyt hengissä Suomen kulttuurikadotuksesta - mutta hän ei huomaa kuinka pirun tuhoisaa ja tyhmää jääräpäisyys on itseisarvona ja virnuilevana statementtina. Kaurismäki ei odota palautetta vihamieliseltä ulkomaailmalta mutta... haluaa näyttää kuinka vihainen ja halveksiva hän on ulkoisen elokuvamaailman babelia, Oscar-fantasia-akatemiaa kohtaan.


Jotenkin Kaurismäen tuotoksista saisi sen käsityksen, että hän ei olisi lyhytkatseinen ajattelija ikuisten taiteellisten linjaustensa takia mutta kiukuttelijana hän taitaakin olla aika lyhytkatseinen eikä usko taideteosten itsenöäiseen voimaan sinänsä - kuin tupakoitsija, joka luulee kuolemaa uhmaamalla voittavansa kuolemanpelon.

Suomalaisille itsetuhoisa käyttäytyminen on jostain syystä aina ollut ylpeyden aihe, itsemurhakin on monelle vain uhon äärimmäisin ja vastaansanomattomin muoto itsemurhaviestienkin perusteella. Häpeän vastavoimana uho.
Oi suomalainen vetäytymisen depressiivinen voima ja tuho.

Kaurismäki vetosi Oscar-komiteaan


.

Sitä saa mitä tilaa

"”Kukaan ei ymmärrä tätä elokuvaa. Sen nähneet sanovat, että parempi olla sanomatta mitään”, kirjoitti Keski-Kiinan suurkaupungin Chongqingin aamulehti. -HS"

Ihanaa.
Suomalainen elokuva ainaskii 150:ssä kiinalaisessa elokuvateatterissa. Jadesoturi ah wonderful maailmanvalloittaja, juma mikä paukku. Suomalainen tuottaja on ylittänyt orgastisen kaupallisen paisumisen kynnyksen.
Mahtava kaupallinen leffa.

Jossa paska käsis.
Luonnoton dialogi.
Mukataiteellisuus "rohkeena tyylivalintana" katsojaa vaatimassa virittäytymään sillai erilaisesti ja avoimesti, anteeksantavasti oudoille aukoille.

Hyvät ideat mutta tukevasti ilmassa.
Mahtava aije.

Kun todellisuus on valitettavasti rakentunut nyt niin että aije ja sinnepäin-virittely ei ole käsikirjoitus. Viritetty Mazda -94 on amislaisten käsissä viritetty kiva spiidiriisikuppi, mutta ei urheiluauto, joka sitten toimii sitten aina vain niin kauan kun joku yliviritetty ja hyvässä toivossa ahdettu paikka laukee silmille. Aije ei ole hallittu visio. Aikeisiin ja genrekliseisiin nojautuva leffahöttö on mautonta, epäuskottavaa ja epäluontevaa. Katsojaa vaaditaan heittämään aivot hyväntahtoisesti narikkaan ja hokemaan hohottaen ´notämäonvainviihdettä janytsitten
viihtyäilmanturhaakritiikkiähurlumhei´.

Viihdettä viihteen ehdoilla.
Niinkö?
Viihdy, kun käsketään ja mainostetaan.

Kun käytetään leuhkasti "lajityypin" tunnuksia ja keinoja ehtoina "diggaamiselle", tulkinnalle, vaaditaan katsojaa uskomaan ja näkemään elokuva "lajityypin" kautta ja tukkimaan turpansa ja kiittämään viihteestä. Katsoja säälii tekijöitä ja koska on tullut viihteelle elohuviteatteriin, niin pitäisi tilannetta nolona olla liian kriittinen hyvää tahtovia tekijöitä kohtaan.

"No tosi hyvä elokuva - siis suomalaiseks niinku"
"Pitäähän suomalaisii kannustaa"
"Kiva kun on vaihtelua ja kovaa yritystä"

Kova yritys ei ole onnistunut tuotos.
Kova yritys on säälipisteiden keräämistä.
"Hyvä että joku Suomessakin tsemppaa jotain uutta edes jotenkuten"

Tuottaja tuottaa, jotta katsojat katsovat. Ja eurot kierivät.
Mutta jos tuottaja vihaa näkemyksellistä, persoonallista, eheää kokonaisvisiota ja sensitiivistä elokuvaa, suunta on jenkkimahtipontisuus ja alleviivaus maustetuna itsetarkoituksellisesti toiminta sähläilyllä.


Säheltämien ei ole rohkeutta.
Pakkomielteet eivät ole näkemyksiä.
Tyhmyys ei ole viisautta.
Into ei ole visio, kokonaisuuden hallintaa.
Mutta jos halutaan tehdä mukataiteellisesti sävytetty mukakaurismäkeläinen jenkkileffa, siinä on vihdoinkin onnistuttu.

Kung fu -miehellä on ähky -Iltalehti

Alkuperäinen käsikirjoittaja ahdistui, turhautui ja niin Iiro Kuttner hyppasi 13 version jälkeen vapisten tuotantokelkasta pois. Tuottaja halusi olla uber-käsikirjoittaja. Ohjaaja halusi toteuttaa tulevaa suurta suuruuttaan ja visioitaan vapaasti mustatuntuu-ammattimaisuudella ilman ahdistavaa käsikirjoittajaa.

Visuaalisuus niinku ennen kaikkea ja joo toiminta siis sillai.
Mikä **ttu on suomalainen tuotantoformula, jossa kirjoituskyvytön ja sivistymätön tuottaja haluaa todistaa olevansa käsikirjoittaja. Onneksi olkoon Jadesoturin luojat jos saatte rahaa, sillä muuta ette halua ettekä kunnioita. Rakastakaa rahaa ja valheita ammattimaisuudesta.

Suomalainen elokuva ei pääse mitenkään Kaurismäen tasolle tai yli, jos ei osata budjetissakin asettaa ryhmäkäsikirjoittamiselle mahdollisuuksia, ilman että tuottaja leikkii kalifia ja muuttaa joka pirun viikko mielipiteitään epävarmana despoottina.

Elokuva on jo tehty hyvällä käsiksellä; ohjaaja ei ole käsikirjoittaja, ellei ole varustettu käsikirjoittajan älyllä ja sivistyksellä. Visuaalisuus ohjauksen kautta on vain käsikirjoituksen mahdollistamista, toteuttamista ja tukemista. Ei itseisarvo. Sisältö puhuu, ja kuva mahdollistaa tämän puheen.

Mutta ilman sisältöä kuva on tyhjä ja nolo.

Jadesoturi viuhuu arpamyyntiin

.

Paha saa paikkansa elokuvassa :: Seminaari yliopistolla

Rouheva seminaari tiedossa - ilmaista kulttuuririemua:

Pahuuden symboliikka ja metafysiikka
Paha saa paikkansa elokuvassa - Seminaari yliopistolla
Pe 13.10, Helsingin yliopisto, päärakennus,
Fabianink. 33, 3.krs., sali 6


Pahuuden symboliikka ja metafysiikka

11.00 Henry Bacon: "Pahuuden symboliikka elokuvassa"

12.00 Matti Myllykoski: "Huonosti työstetty paha: Amerikkalainen sankari ja
kristillinen viattomuuden myytti"

13.00 Lounastauko

Pahuus ja yhteiskunta

14.00 Ari Hirvonen ja Jari Kauppinen Laki ja paha -projektin esittely

Pahuuden representaatio taiteissa

15.00 Ilona Reiners: "Paha Claude Lanzmannin Shoah-elokuvassa"

16.00 Antti Pönni: "Paikantumaton paha Robert Bressonin elokuvissa"

http://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tapahtuma/200610/200610131115_12076.html

Anna Politkovskaja - kynttilämielenosoitus, Helsinki

Anna Politkovskaya: Putin's Russia -BBC

"Suomi on propagandavaltio" - Haavikko -

PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

"Suomi on propagandavaltio"

"– Kvartaalitalous ei ole toiminnallista taloutta
vaan pelkästään taloudellista havittelua,
Paavo Haavikko sanoo." - Taloussanomat

Olemme pitkään olleet yhden, ainoan vaihtoehdon maa. Mentaalisesti ja "realistisesti".

Tämäkin Haavikon haastattelu on niitä harvinaisia ja tärkeitä pilkahduksia ymmärryksestä, että ideologiat eivät ole kadonneet minnekään. Ihmisen tulevaisuustoiminta on aina ideologiaa, tulevaisuuteen kurkottaminen ja hahmottaminen on aina ideologiaa. Valinta. Aina siis myös Perustelujen valintaa.

"Järkeen" eli perusteltuun tulevaisuususkoon vetoamisen tapoja on erilaisia keinoina. Vaihtoehdottomuus on pelotestrategia. Tehokkuus, tuottavuus, yksityistäminen ei ole todellisuutta kuin vain arvovalinnan kautta - vaikka ne esitetään meille todellisuudeksi. Vaihtoehdottomuuden retoriikka on aina vallankäyttäjän retoriikkaa.

Tehokkuusajattelu on vain yksi dogma, ei ennakkoehto todellisuudelle.
Tehokkuusajattelu on veruke, ei ehto. Siitä on tehty mentaalinen ehto.
Se on hyvin ahdas hyvinvoinnin arvomäärittelytapa.

Dalai Laman tuore poliittinen boikotointi eli ministerien torjumat audienssit Suomessa on vain tehokkuusajattelua. Ettei veli Kiina hermostu ja erurojono ehdy suurfirmojen maailmanvalloitukselta. Poliittinen rajaaminen taloudellisella realismilla. Häntä heiluttaa koiraa. Mitä nyt pienestä miitinkipannasta nokiaurosten hikoilevien pallien takia.

Kapitalismi ei ole ennakkoehto todellisuudelle.

Me olemme valinneet uskomme kohteet ja sitä kautta nykyisen todellisuuden.
Hyvinvoinnin ohittaminen arvona on ratkaisu, ei mikään seuraamus.
Talouden hyväksyminen pelinä on valinta.

Uskomme että globaalilla rahalla voi mitata kaikkea, uskomme että katoavia luonnonvaroja saa tuhota, uskomme että saastumista ei voi lopettaa. Uskomme tulevaisuuteen? Ei, uskomme "hyvää" tuottaviin asioihin, uskomme halpoihin raaka-aineisiin, uskomme jatkuvaan talouskasvuun - ja kiellämme seuraamukset uskomme välikappaleisiin tuijottaen.

Pahinta on sokeus vaihtoehdoille.
Monorealismi.
Pelko on vallan voima.

Arbeit macht frei.
Freiheit macht arbeit.
Libertaristinen harha on vapauden näennäisessä illusorisessa voimassa.

Vaihtoehdottomuus ja libertaristinen periaate, "käytännön positivismi" eli "järkeisusko" on äärimmäisen vaarallista mm pörssitalouden järkeistämistä. Jos pörssikurssit nojaavat hypoteeseihin, ne eivät ole järjen tuotosta vaan uskomustapojen ja siis muotivirtausten seuraamusta. Mielikuvien shakkipeliä.

Yhteiskunnan tuhoaminen arvoratkaisujen ylläpitäjänä on libertaristinen haaveuni. Usko mielettömään vapauteen ja mielipuolinen näkemys ihmisen hyvyyteen ilman säännöstelyä. Libertaristinen ontologia on näkemys, jossa kilpailu jalostaa ihmisen hyvään olemukseen. Hyvinvointi ei ole ensisijalla tässä ihmiskuvassa vaan kilpailu ja statusmenestys. Häviäjät eli väistämätön prosentuaalinen osa ihmisistä eivät ole ole ansainneet onnellisuutta ja ihmisarvoa.

Libertarismi on pseudohumanistien pseudoevolutionismia.

Arvovalinnoilla on aina seuraamuksensa. Rajaton Pörssitaloutemme hyväksyy silmittömän sademetsien tuhoamisen ja orjatyövoiman käytön dollarilla per päivä-palkalla. "Tehokas" teollisuus halpatyövoimamaissa on sallittua. Nämä hirvittävät kapitalistiset arvovalinnat perustuvat uskomuksille, että joitakin ihmisiä saa orjuuttaa ja joitakin ei. "Kaikki ovat tasa-arvoisia, periaatteessa, mutta toiset ovat vain tasa-arvoisempia". Globalinen hyötyajattelu halvalla on valinta. Ei vahinko.

Pimeänä keskiaikana kirkon selitykset, rituaalien seuraamukset, pelon kohteet, kiroukset, vääräuskoiset ja "noidat" olivat erittäin laajojen selitysten kohteena. Uskomukset ovat olleet siis aina laajojen selitysten varassa. Magia ei ole ikinä magiaa vaan aina oma syy-seuraussuhdekokonaisuutensa.

Vaikka vaihtoehdottomuus olisi massiivisen selityskokoelman varassa, se on silti vain valinta.

Magiaa on kaikki vaihtoehdottomuus.
Vaihtoehdottomuus luo magiaa.

"Raha tekee minut kunnioitettavaksi, koska kaikki kuinnioittavat vain rahaa. En halua olla luuseri, koska en tunne olevani luuseri ja teen mitä tahansa että muutkin ymmärtävät ett en ole luuseri. "

Kapitalistinen vaihtoehdottomuus ja suuryritysten tukeminen nähdään nyt pyhänä vaihtoehdottomana ratkaisuna.
Kapitalismiamme, pörssiämme ja kvartaalitalouttamme markkinoidaan vaihtoehdottomana tilana, tosiasiana vaikka se on vain arvovalinta. Teologina olen opiskellut nimenomaan kulttuurimme uskomuksia ja sidostekijöitä eikä minun näkökulmastani pörssi eroa mitenkään kirkkojen uskomus- ja rituaalisysteemistä.

Manipulointi on aina ensin selitysmallien valintaa.
Muiden selitysten kumoamista ja mitätöimistä.

Mediatodellisuus muuttuu kuitenkin käänteiseksi.
Vastaanottajat muuttuvat aktiivisiksi.
Digitaalinen ajan, paikan ja rajojen murtuminen on vapauden uusi muoto.
Kultuttamisesta tulee jokaisella ostokerralla äänestys, kun ostaja tulee saamaan tietoonsa reaaliajassa tuotteen eettisen tuotantoarvon eerilaisten tuotetiedotuspalvelujen kautta.


Fasismi ei ole mitään muuta kuin vaihtoehdottomuutta
ja seuraamusten kieltämistä.
Olemme pitkään olleet "ainoan" vaihtoehdon maa.
Että muita ratkaisuja ei ole voitu tehdä kuin mitä on tehty.
Että kukaan päättäjä ei tahdo pahaa vaan kaikki tehdään yhteiseksi hyväksi eikä piruja kannata maalata seinälle vaan antaa päättäjille työrauha. Hyvän tahdon positivismia, poliittisen todellisuuden kieltämistä. Että tulevahko elintarvikeveroale on köyhille eikä elintarviketeollisuudelle.

Talvisotaakin on markkinoitu historian kirjoissa vaihtoehdottomana tapahtumana, vaikka suomalaisten diplomaattien ylimielinen käyttäytyminen ja vihamielinen töykeys diplomatiassa Neuvostoliiton poliitikkoja kohtaan on selkeä historiallinen tosiasia. Suomi käyttäytyi diplomatiassaan kuin suurvalta ennen sotaa. Neuvostoliiton vähäiset sotilasaluevaatimukset hylättiin vihaisesti, koska täällä luotettiin vain Natsi-Saksan tuhatvuotisen valtakunnan alkuun. Tietysti Neuvostoliitto oli törkeä esittäessään alueluovutukset mutta on hyvin todennäköistä, että Neuvostoliitto ei olisi hyökännyt Suomeen pienen myönnyttelyn ansiosta. Mutta täällä oli jo valittu Hitler kukkosodan voittajaksi, toiveena ja poliittisena ratkaisuna. Ainoana tulevaisuutena.

Kekkonen oli diktaattori, koska osasi sitten opettaa meidät pelkäämään vapautta. Kekkonen rakasti Neuvostoliiton pelkokuvan rakentamista, jotta hän sai olla Avaintenhaltija. Se on jättänyt pysyvät vammat suomalaisten demokratian hahmottamisen kyvyttömyyteen. Demokratiaimpotenssia.

Kirkko tuhosi muinaisuskontomme pyhät paikat järjestelmällisesti. Kirkko kertoi kuinka helvetti on valmistettu pakanoille, jotka ovat Jumalan vihollisia oman uskonsa kanssa. Armon uskonto häpeän, halveksunnan ja itsetuhoisten ajatusten voimalla. Mutta hei, päämäärä pyhittää keinot.


Pelko on vallan voima.

Hesarin päätoimittajat poistivat pari viikkoa sitten toimittajan valmiin jutun rikkaan liikemiesnaisen ylimielisestä lapsenhoitoa ja hyvinvointivaltiota halveksivasta lausunnosta valmiiksi taitetusta Hesarista - ja tämä sensuuriproseduurikaan ei ole varmaan päätoimittajan mielestä sensuuria. Hesarin piti suojella liikemiesnaista hänen omalta "mokailultaan", ettei bisnesihmisen todellinen nihilistinen ihmiskuva olisi päässyt sensuroimatta julkisuuteen - ja se sensuurisuojelu on siis päätöimittajan mielesta vain empaattista ymmärrystä "lipsahdusta" kohtaan.

Pois jättäminen on ankarinta sensuuria.

Hesari on yksinkertaisesti noteeramatta monia ilmiöitä ja se on sensuuria ja käytännössä Hesari (oheisjulkaisuineen) on taloudellisesti merkittävien ammattikuntien virallinen uutistoimistomonopoli. Kuinkahan moni poliitikko jaksaa enää lukea kotiseutunsa päälehteä vertaillen Hesariin?

Journalismi on vaarallista, jos se ei tiedä mitä väriä tunnustaa. Jos Hesarin tomittajat jatkavat hermostunutta naurua joka kerta kun he kieltävät pomojensa vaikuttavan heidän työhönsä, pysyy Hesarin todellisuus vääristyneenä ammukahvipöytään saakka. Itsesensuuri on selvä tosiasia parille toimittajalle, jotka sen ovat minulle uskaltaneet myöntää. Hesari on poliittinen media, jolla on poliittiset vaikuttimet. No okei, Hesari on yllättävän hyvin reportoinut Kiinan tilanteesta monesta muusta ristiriitaisesta asiasta niin että olen yllättynyt.

Törkein kouluesimerkki on ollut Hesarin lasipalatsin pikajunttaus lupahakemuksineen, vain pieni ilmoitusjuttu ensin lehdessä, ikään kuin päätös olisi jo tehty lupahakemuksen mukana, tietysti ilman keskustelua. Ja se parin vuoden takainen ruotsalainen mielenosoitus, jossa ammuttiin mielenosoittaja. Hesarin mukaan se oli mellakka vaikka ruotsalainen poliisi oli palkannut omat häirikkönsä mielenosoittajien sekaan.

Hesari julkaisi myös aikoinaan tyylillisesti faktauutisointina USA:n "tiedustelupalvelun" piirroskuvat Saddamin liikkuvista kemiallisista tehtaista ja joukkotuhoase"löydöistä". Hesari julkaisee yleensäkin valkoisen talon masinoimat tiedotteet ja "uutiset" uutisina. Hesari ei käytä sanaa terrorismi kuvaamaan suurimman sotilasvaltion hyökkäämistä vieraaseen valtioon mutta Israleille vieralla, israelilaisten varastamalla tai miehittämällä maalla tapahtuvaa sissitoimintaa kutsutaan huoletta terrorismiksi.


Vastaanottajat muuttuvat aktiivisiksi.
Journalismi muuttuu yhä enemmän amatöörien vapaudeksi.
Journalismikin muuttuu valinnan markkinoiksi yleisölle.
Ihmiset tulevat luottamaan tyylillisesti ja ilmaisullisesti vapaisiin nettijournalisteihin, blogeihin enemmän kuin monopolimediaan. Tyyli tulee ratkaisemaan uskomattoman paljon mutta myös vastarinnan avoimuus. Mediatietoisuus alkaa murentamaan ikuisten arvojen ikoneja, TV-uutisia ja Hesaria.

Ruotsalaisessa Agenda-ohjelmassa on parin amerikkalaisen nuoren kundin haastattelu (englanniksi itse haastattelu). He ovat vaihtoehtoisen 911-dokumenttiaallon yksi tuottajaryhmä. (Haastattelu on puolenvälin jälkeen tuossa videoclipissä - windows media videotyyppinä).


Eläköön vaihtoehdot.

Eläköön järki, joka ymmärtää vaihtoehdot.
Eläköön järki, joka ei perustele vallassa olevaa todellisuustulkintaa.
Eläköön pelosta vapautuminen ja pelkokuvien tunnustaminen.
Eläköön uusi journalismi.
Eläköön ajattelu.
Eläköön nettijournalismin mahdollisuudet.
Eläköön todellisuuden löytäminen.

.

Beat like no :: one else

Pull
my
Daisy
- a film

Kerouac - documentary

* Tsekkaa teksti:

Dharmapummin buddhaluonto

On The Road's publishing

Sensuuri elää ja taipuu - vasta nyt alkuperäisen version julkaisu::

In 2007, to coincide with the 50th anniversary of On The Road's publishing, an uncensored version of On The Road will be released by Viking Press, containing text that was removed from the released version because it was deemed too explicit for 1957 audiences. It will be drawn solely from the original scroll and the only things not included will be things that Kerouac himself crossed out.

Ginsberg :: America

America I've given you all and now I'm nothing.
America two dollars and twenty-seven cents January 17, 1956.
I can't stand my own mind.
America when will we end the human war?
Go fuck yourself with your atom bomb
I don't feel good don't bother me.
I won't write my poem till I'm in my right mind.
America when will you be angelic?
When will you take off your clothes?

When will you look at yourself through the grave?
When will you be worthy of your million Trotskyites?
America why are your libraries full of tears?
America when will you send your eggs to India?
I'm sick of your insane demands.
When can I go into the supermarket and buy what I need with my good looks?
America after all it is you and I who are perfect not the next world.
Your machinery is too much for me.

You made me want to be a saint.

Piispan pallit ja vähän muidenkin

PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

Gustav Björkstrand valittiin piispaksi.
Hänellä oli palleja puolustaa naispappeja.

Hän on siis perusjärkeville suomalaisille seurakuntaäänestäjille sopivan humaani.
Mutta minkä Gustav Björkstrand näkee uhaksi palleilleen?
Homot.

Porvoon piispa Gustav Björkstrandin mielestä homoja ei saa vihkiä kirkon puolesta liittoon, koska "sitä voitaisiin väärinkäyttää" ( 6.10. TV1 SUOLA-haastatteluohjelma).

Väärinkäyttää?
Miten? Ketä vastaan?

Uhka vakavia heteropareja kohtaan? Uhka heteroidentiteettiä kohtaan niin että miehet jättävät heteroliittonsa ja liittyvät laumoittan homojen hikiseen rintamaan jos kirkko siunaa homoja?
Että kirkon arvovalta on kiinni siitä jos joku vaikkapa menee pilailumielessä naimisiin kaverinsa kanssa?

Väärinkäyttävät Jumalan määräämää seksuaalisuutta? Että homot eivät ole adosti homoja ja pakenevat "homoudesta tervehtymisen"-terapiaa?
Siis?

Toimittajalla ein haastattelussa ollut palleja, ei siksi että hän oli nainen vaan ennen kaikkea koska hän ei uskaltanut tarttua siihen uskomattomaan väärinkäyttö-argumenttiin.

Piispan virka on julkilausuma. Piispa on valtaa ja kunnioitusta. He ovat ihmisiä, jotka ovat muiden yläpuolella koska vain heillä on valta vaatia mitä jäseniltä ja pelastumiselta vaaditaan, heillä on valta määrittää synti ja pelastus. He ovat ihmisiä, jotka ovat halunneet hyväpalkkaisen viran (8000 e kk + auto kuljettajineen) ja puhdasta valtaa ja he kokevat, että miehuus on kiinni pallien käyttötavasta. Että heidän täytyy puolustaa tosimiehisyyttä ja avioliiton pyhyyttä - vaikka sallivat mitä omituisimmat pika-avioliitot, kypsymättömien nuorten "teinihurmos"avioliitot ja tietysti kaikki perusavioerot.

Ennenkaikkea opillisesti he ovat harhauskoisia, luterilaiselta kannalta tukeutuvat vielä paavin katoliseen oppiin "pyhän" avioliiton ajatukseltaan. He ovat unohtaneet, että kirkon uudistaja, heidän oppi-isänsä Luther määräsi jyrkästi, että avioliitto ei ole sakramentti, ei ole pyhä toimitus vaan vain ihmisten välinen sopimus.

Kirkon jämähtänyt ihmiskuva ja pelokas kulttuuri on tekopyhien mielikuvien varassa. Virsien valitus, ikivanha outo jumalanpalvelustyyli, syntioppi, hairahtuneen piispan erotusteloitus, kirkon miljardiomaisuus, kaikkipääseetaivaaseen-papit, rippikoululaisia iltaisin halailevat papit, kastamalla taivaaseen-periaate, neitsyt Marian ikuinen neitsyysoppi ja saatanaoppi kelpaa suomalaisille piispoille mutta ei homot, jotka voivat käyttää väärin pyhää avioliittoa.


Kirkko tukeutuu 1700-vuotta vanhaan todellisuuden hallintaharhaan. Kirkon valta perustuu todellisuuden omistamiseen, sen selittämisen yksinoikeuteen. Piispat luulevat vieläkin omistavansa korkeampaa tietoa, jolla he voivat tarjota pelastuksen tuotettaan mutta se on lukittu ahtaaseen ihmiskuvaan. Kirkolle todellisuus on muuttumaton mutta kuten naispappiaiheesta tiedämme, kun jyrkät sanankäänteet julkisuudessa ja kirkosta eroaminen kiihtyi, piispat muuttivat kantaansa - vain pakon edessä. Homojen takia ei nyt kovin moni julkkis ole kirkkoa painostamaan. Ehkä Ruotsin emokirkon maanittelun jälkeen ja nykyisten piispojen hallitessa vain hautaansa, ihmisarvo tunnustetaan ilman demonisia pelkotiloja.

Homot ovat uhka Jumalan luomisjärjestykselle, sano.


Heitä ei Jumala ole luonut piispojen ihanan turvallisen puhtaan maailmankuvan mukaan.







  *   2014

Arkkipiispa ei ole suositellut kertaakaan kirkolliskokoukselle lainkaan täysin tasavertaista asemaa homoseksuaaleille. 

 

Nyrkkiä hellempi rakkaus - pelastakaa aikuiset syyllisyydeltä

* tekstiä on uudelleen muokattu...

**PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

***Parisuhdeväkivalta tuomitaan lapsen lyömistä jyrkemmin -IS

Hesarin mielipidekirjoituksissa oli kai 28.9. (tai aikaisemmin) herkullinen kirjoitus, jossa kirjoittaja ihmetteli että "lyökö kovin moni lasta tosiaan nyrkillä" - ja tekstin sanoma oli että tuskin.
Ei varmaan.

Että ei siis perheväkivalta ole todellista väkivaltaa, jos ei nyrkillä hutki.

On nyrkki ja sitten on pelleily.
On fyysinen vammma ja on kommunikointi, vaikkapa tukistaminen.

Eli implisiittisesti kirjoittaja oli sitä mieltä, että vain nyrkillä lyöminen jättää aidon, rikosoikeudellisesti todistettavan vamman eli fyysisen vamman. Muuten ei voida puhua väkivallasta.
Muu on rakkauden seuraamuksia.
Muu on elämän koulua.
Muu valitus on sitten vinguntaa.
Henkiset vammat vain sitä vikinää, huomion avulla manipulointia, tekosyyn varjolla ongelmien kanssa pelaamista.

Tämä kirjoitus antoi hyvää taustapohjaa viime viikolla julkistetulle gallupille, jonka mukaan siis kolmasosa suomalaisista hyväksyy/kannattaa väkivaltaa jalona kasvatuskeinona. Vaikka laki ja psykologit ja sosiologit ja filosofit sanoisivat toista.

Tällaisia siedettävän väkivallan kannattajia taitaa Suomessa olla reilusti kolmasosa ja hyvällä omallatunnolla. Kunnon moraalilla ja ryhmysauvalla kasvatettua kansaakuntaa.
Sopivan väkivallan aknnattajat eivät tiedä, kuinka pienen lapsen ravistelu aiheuttaa neurologien mukaan peruuttamattomia aivovammoja ja että murhaajapsykopaatit ovat ehkä juuri äidin kiihkoisan ravistelun tuotoksia. Että pelko ja häpeä muuttaa aivojen biokemiaa kuin happo.

On valitettavaa, ettei joka sortin väkivaltaa pystytä ymmärtämään aina joka tapauksessa ensisijaiseksi henkiseksi väkivallaksi. Fyysinen väkivalta on vain henkisen väkivallan yksi muoto. Väkivalta ei ole kasvatusta vaan käsittelemättömän väkivallan siirtämistä. Tuskansiirtoa. Vastuun pakoilua. Jokainen, joka yrittää mitätöimällä pyyhkiä pois omat kokemuksensa, mitätöi väkivallan kohteen kokemukset. Joka ei pysty tuntemaan empatiaa omia traumoja kohtaan, halua traumatisoida toisenkin ihmisen.

Väkivalta on tuskan kierrätystä.


Esimerkiksi tämä Nataschan sieppaaja.
Karmean selkeä ja tyypillinen tyyppiesimerkki.
Mamin kiltti poika.
Psykoottisesti kelpaavuutta kerjäävä, joka myös osasi vaatia tottelevaisuutta. Kunhan sai käynistettyä oman näytelmänsä, jossa sai äitinsä lailla olla toisen kontrolloija ja määrittelijä. Toimia kuten äitinsä pelin pyörittäjänä.

Tyyppi on täydellisesti äitinsä henkisen terrorin ja manipulaation alla. Äiti siivoaa melkein joka viikko tupasulkeisissa pojan talon, motkottaa siisteydestä mutta loukkaantuu, jos poika siivoaa eikä mamille jää siivottavaa - poika on kaikin puolin jatkuvan tarkkailun ja vittuilun kohteena. Mami kertoo naapurin tädeille kaiken pojastaan, huomauttelee jatkuvasti tyttöystävän puutteesta mutta loukkantuu verisesti jos poika aikoo ihastua johonkin naiseen, jne - eikä tyyppi uskalla sanoa mamille mitään ettei mami loukkaannu ja vihastu. Uhri samaistui musertajaansa ja loi oman sadomasokistisen valtanäytelmänsä.

Kuinka häpeä ja turhautuma purkautui?
Mikä oli henkisen väkivallan jalostama seuraamus?


Väkivalta on aina roolipeli. Toisen rooli vahvistaa toisen roolia.
Väkivalta on ehdottoman vallan kokemuksen tuottamista. Sinä avuton, minä Tarzan. Sinä avuton, minä en. Itke, niin oloni paranee ja hoidat uhrin roolin tyydyttävästi.

Miksi aikuisten tarve väkivaltaan lapsen kohdalla on hyväksyttävä? Jotta aikuinen voisi purkaa turhautumiaan? Jotta aikuinen ei turhautuisi, kun haluaa tehdä pahaa lapselle? Jotta lapsi olisi yhtä onneton kuin aikuinen tunneryöpyssään? Jotta lapsi oppisi jotakin? Jotta aikuinen saisi toistaa oman lapsuutensa lapselleen? Jotta lapsi ei pehmentyisi liian onnellisena? Jotta lapsi saisi hävetä pahuuttaan? Jotta lapsi ymmärtäisi, mikä uhka hän on aikuiselle?

Väkivalta tuottaa häpeää.
Turvattomuutta.
Kamppailumielialaa.
Heikkouden halveksimista.
Tunteiden pakoa.

Häpeä tuottaa pahimmat vammat.

Ja pahimmillaan hajottaa ihmisen psykopaatiksi, pelokkaan, sairaalloisen, epäitsenäisen, eettisesti välinpitämättömän, vertailukyvyttömän ja väkivaltaan taipuvan ihmiskuvan alle.
Eikö häpäisy ole vammauttavaa?
Eikö halveksunta ole vaarallista?
Kaikki fyysinen väkivalta on henkisen väkivallan seuraamusta.

Juoruaminen henkilökohtaisista asioista on kriminalisoitu työpaikoilla aikuisten kesken.
Vääristelevä pilkkaaminen ja rienaaminen on tietyin osin kriminalisoitu aikuisten kesken. Jos pomo sanoo julkisesti, että et koskaan tule selviämään elämässäsi ja ettet ole missään hyvä, niin se on sakon paikka.

Mutta kansa vaatii että nyrkki-Kyllikki saisi hoitaa kunnon kotoisan kasvatuksen. Joka kodissa.

Tärkeintähän on aikuisten syyllisyydestä vapauttaminen.

Jos rakastat kovaa kasvattamista, niin toimi aikuisia kohtaan, niinkuin toimit lapsia kohtaan. Tukista seuraavan kerran työkaveriasi, kun hän ärsyttää sinua. Ja katso mikä on seuraamus.

* VIDEO
Aikuisten suojelu ja lasten vaijentaminen
- Lasten hyväksikäyttö ja katolinen valtakulttuuri

BBC - Sex Crimes and the Vatican

.