* päivitetty 2.0
Ohjaajan vastuulla on valita ja kouluttaa näyttelijät, ei aiheuttaa vammoja ja puhua näyttelijälle ohjaustilanteessa kuinka kiihottuu kun aseella uhataan naista. Seksiehdottelut näyttelijöille ovat karmeaa verorahoilla oman haaremin perustamista eli petos niin näyttelijän palkkaamisen funktiota kuin veronmaksajia kohtaan rahan käytön päämäärästä. SES on kauan ja hartaasti tukenut ammattitaidottomia ja henkiseen väkivaltaan nojautuvia ohjaajia jotka tottelevat eliitin sensuurikäskyjä sisällön kannalta.
Reagointi ei nyt auta pintaväkivaltaan - vaan on nähtävä syvempi
systeemiväkivalta, sisäänkudottu väkivalta taidetta ja paljastusta vastaan.
Suggestio, jota väkivaltaianen elitismi ylläpitää alamaisille niin työpaikalla kuin eduskunnassa.
Elokuva-ala Suomessa on 100% oikeistolaisen eliitin ja virkamiesten sisäpiirin kontrolloima, jotta humanistit ja vasemmistolaisemmat humanistit eivät pääse tekemään analyyttistä ja poliittista elokuvaa. Todellisuudesta kaapattua todellisuutta vastaan.
"Kaupallisuus"-sanalla on oikeutettu oikeistolainen kulttuurisabotaasi ja sen sensuuri elokuvataiteen sisällä; hallinnoitu kulttuuri, kolonisaatiokulttuurin uudet muodot ja tavat. Oikeistolainen poliittinen eetos ja sensuurin insestimäisen varovainen tympeys on hyväksyttyä "helppoa elokuvaviihdettä" mutta sitä ei tietystikään esitetä poliittisena toimintana vaan vain linjauksena ja itsestäänselvyytenä.
Puhumme nyt systeemiväkivallasta.
Systemaattinen Väkivalta, kolonisaatioperinne eli hegemonia eliitin luomiseksi keinotekoisesti, on aina metodi, oli se ohjaajan pelkovaltaa tai eliittiryhmän valtametodi - saavattaa päämääriä.
Elokuvasäätiö varmistaa että elokuvat ovat oikeistolle, salaseuroille, poliitikoille, kenraaleille, virkamiehille, piispoille turvallisia eikä kansa pääse näkemään Suomen brutaalia valtakoneiston keinoja, vallan rakennetta ja korruptiohistoriaa, kolonisaatiohistoriaa, pakkouskonnon historiaa, eliitin psykologisia keinoja ja eliittifasistien toimintaa Suomen historiassa ja psykohistoriassa.
Edes laajan kuntapolitiikan ja kirkon lestadiolaisten korruptiota ja keinoja yksikään elokuva ei ole käsitellyt realistisesti. Kekkosen paljastunut natsihistoria on tietysti täydellisen sensuurin alla kuten suomenruotsalaisten toiminta fasisti- ja natsijärjestöjen perustajina Suomessa.
Suomielokuvaa myydään halpana makkarana ja yleistö on opetettu sarkastisesti hyväksymään suomielokuvan halpa makkara myötätuntoisesti - kuin säälittävänä jalattomana kissanpentuna jota täytyy paijata.
Ilman systeemin analysoimista ja -> muuttamista on turha itkeä parempaa kohtelua nuorille näyttelijöille ja ohjaajille.
Väkivalta on systeemin väkivaltaa koska systeemi hyväksyi sen hymyillen ohjaajien ja systeemimulkvistien etuoikeudeksi. Nyt julkisuuden takia väkivalta voi vähentyä mutta se ei muuta systeemiä jos systeemiä ja ideologiaa ei muuteta.
Jos systeemi säilyy sensuurin terrorina ja ideologisena, se säilyy perverssinä propagandasysteeminä etämässä taiteellisen vapauden avata suomalaista kulttuuria, eliitin valtasysteemiä ja kärsimystä.
Nyt systeemi ei tuota ulkomailla menestyviä elokuvia vaan toistensa kopioita mikä on oltava ensimmäinen huomio sisäänpäinkääntyneestä runkkavasta systeemistä ilman taiteellisia päämääriä.
II
Naiset uskaltavat vasta nyt puhua kokemuksistaan "koska Hollywoodissa metoo".
Hyvä että puhuvat, kiitos, mutta saisivat hävetä että ovat olleet hiljaa rahanhimonsa takia. Ja tukeneet persoonallishäiriöisten hyökkäyksiä uusia nuoria näyttelijöitä vastaan...
- IL -- Pamela Tola kertoo Ylelle ohjaaja Aku Louhimiehen ehdottaneen ”seksiterapiaa”: ”Se oli varmaan hänestä hauskaa, mutta minusta törkeää”
Elokuvasäätiö on tukenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa 100%. Systeemi on pidetty pyörimässä ja kun elokuvat eivät uhkaa valtaeliittiä niin "kaikki on hyvin".
Eivät he ole muuta kuin nauraneet kuulemilleen henkisen väkivallan tapauksille. Elokuvasäätiön aateliset ovat tienneet Louhimiehen ym näyttelijöitä vanhingoittaneesta raivo-ohjauksesta mutta eivät tehneet mitään.
Muutosta ei tapahdu ellei virkamiesten
ideologisesti valvomaa elokuva"säätiötä" lakkauteta ja aloiteta täysin alusta tanskalaisten ja ruotsalaisten ammattilaisten avulla valittujen uusien tuottajien jakamien rahoitusten kautta ilman kaiken erilaisen lyttäävää keskussyteemiä.
Valtion virkamiehet eivät saa enää puuttua rahoitukseen, SES on nyt ja aina poliittisessa ohjauksessa ja manipulaatiossa jos peliä ei vihelletä poikki. Valvottu ja "ohjeistettu" on vain systeemin omaa propagandaa suojelemassa manipulaation valtaa koko maan poliittisessa kulttuurissa.
Kokonaiskuva väkivallan rakenteesta täytyy ymmärtää - elokuva-ala on poliittisen väkivallan alla, ohjattu, vammautettu.
Henkinen terrori on metodi, eliitin perusmetodi myös kulttuurina kuin työpaikkaterrorina
= kirkkokulttuuria, statuskulttuurin eli hierarkian luomista eliitin ehdoilla
eliitti suojeltuna.
A-studio, niin. Koko elokuva-ala on täysin tuhottu, lahjakkaimmat kriittiset ohjaajat estetty alalta kokoomus-Törhösen toimesta
III
Elokuva-ala ei tervehdy ellei olla rehellisiä ja aloiteta analyysi.
Suomalaiset elokuvat eivät ole arvostettuja. Eivät pärjää lainkaan Tanskan ja Ruotsin mitalla. Täysin mitättömiä suomi-kaupallisia ja pelokkaita puserruksia. Alamittaisuuteensa vetoavia, suomifilmiin vetoavia oxymoroneja.
Elokuvan tulisi avata maailmaa.
Suomessa on selkeästi tunnustettava kuinka oikeistolaisten maailmankuvaa syleileviä suomalaiset elokuvat kaikessa väistelevyydessään ja "kelpoisuudessaan" portinvartijoille ovat, hyvin kierolla ja vähämielisellä tavalla. Hyvin katsojaa halveksuvalla tavalla. Taannuttavalla tavalla. Lamaannuttavalla tavalla.
- Muutosta ei tule ellei uusia tekijöitä päästetä rahoitukseen
- Muutosta ei tule ellei tunnusteta miten sisällöllisesti arvotonta, henkilöohjaukselta kelvotonta, tylsää, ilman rohkeutta, jälkeenjäänyttä suomalainen elokuvasäätiön suomielokuva on: verratkaamme Tanskaan ja Ruotsiin
- Elitismiä eli väkivaltaa ei voi purkaa yhteiskunnasta ilman analyysiä vallankäytön rakenteista, vallankäytön keinoista ja "sovinnaisuuksista", vallankäyttäjien osoittamisesta. Väkivalta on aina rakenteellista sillä vaäkivalta tähtää demokratian eli yhteisöllisyyden poistamiseen. Elokuvalla toki täytyy olla selvästi painotukset valitseva ohjaaja mutta ohjaaja ei voi luoda hyvää näyttelijää ilman näyttelijän luovuutta ja tilaa.
- Surkeita tusinatuottajia ei pidä enää rahoittaa vaan uusi ohjaajataso on päästettävä esiin, oli ohjaja minkäikäinen tahansa - viihdyttäminen elokuvasäätiön matalalla tasolla ei ole mikään kriteeri - suomalaiset on totutettu ja pakotettu huonoon dramaturgiaan ikään kuin vitsinä, suomielokuva itseensä viittavana vitsinä sääliä katsojalta vaatien
- SQUARE-elokuva on yksi uusi totaalinen esimerkki analyyttisestä, porvariunelmaa purkavasta ja poliittisesta dekonstruktiivisesta elokuvasta, joka ei Suomessa olisi saanut rahoitusta ikinä nykyisessä sensuurihegemoniassa oikeistolaisen maailmankuvan turvaamisessa
- Rahoitukselta on otettava rahoitusehdot pois. Julkinen elokuvatuki ei saa vaatia muuta rahoitusta vaan vain antaa rahat ja tekijät voivat tehdä elokuvan vaikka pelkästään tuen avulla. YLE:kään ei saa asettaa enää ehtoja muita kuin laatuehtoja käsikirjoitukselle
- Rahoitusta ei toki pidä antaa ilman käsikirjoitusta "tutuille ohjaajille" - ei enää löysää rahoitusta oikeistolaisille nostalgiaelokuville, amerikklaisuuden matkielmaelokuville tai valistuselokuville, joissa luodaan porvarien propagandan mukainen häivemaailma ilman vallan ja hierarkian tiedostamista
- Rahoitusta tietysti pitäisi lisätä - oopperalle annetaan vuosittain n 110 milj euroa mikä on järkyttävä osoitus typerän jämähtäneen elitistien taidemuodon kymmenen kertaa liian isosta tuesta. Missään muualla maailmassa c-luokan oopperaa eli oikeistolaista jetset hegemoniataidetta ei tueta näin röyhkeällä lahjontamaisella tavalla valtion rahoituskanavista, ei missään. Oopperan tuki on jaettava nuorille kirjailijoille, elokuville, rohkeille rock-jazz-pop bändeille, todelliselle elävälle kulttuurille
- Julkinen elokuvatuki ei saa vaatia ohjaajaa ottamaan "tuttuja näyttelijöitä" kuten elokuvasäätiö on vaatinut ja puuttunut räikeästi taiteelliseen ilmaisuun, tuhoavasti!
- Elokuvan täytyy olla poliittinen, täytyy hyväksyä vasemmistolaisia ja humanistisia elokuvia tuhannen tylsän ja sensuroidus oikeistolaisen elokuvan, maailmankuvatuotteen jälkeen
- Todellinen ankara ja ahdistunut Suomi ja sen traumataakka ei näy elokuvista. Yhteiskunnan rakenne etuoikeutetun eliitin, sisäpiirien mafian terrorin alla ei näy elokuvissa. Ariel on lähes ainoa rehellinen elokuva mitä on tehty ja elokuvasäätiön miehet karkoittivat Aki Kaurismäen Arielin takia koska hän ennusti oikein laman tulemisen
- Suomalainen elokuva ei ole rohkea sillä se on vain virkamiesten miellyttämisoperaatio - se ei ole Suomessa nyt taidetta
- Tarvitsemme ulkomaisten ohjaajien antamia käytännön kursseja ja projektitutorointia, joihin on otettava myös itseoppineita tekijöitä oikeistolaisen elokuvataiteen laitoksen ohi
- Oikeistoeliitti on ajanut suomalaista taidetta alas mitättömäksi aina jotta se ei olisi poliittinen muutosvoima oiekistoeliitin hyväveli-rahakorruption keskelleä
- Poliittinen sabotaasi ja vapauden kieltäminen on naamioitu hyvin suomalasiessa oikeistolaisessa kulttuurihegemoniassa
- Muutos tulee vain poliittisen tiedostamisen ja analyysin kautta kuinka tuhottua suomalainen kulttuurielämä on kiristyksen, uhkailun, sovinnaisuuden ja korruption alle - oikeistolaisten eliittipiirien halveksittavassa ohjauksessa
- Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä
Aku Louhimies tunnetaan elokuvaohjaajana, joka vie näyttelijänsä äärirajoille. Pamela Tola, Matleena Kuusniemi, Pihla Viitala, Jessica Grabowsky ja muut naisnäyttelijät avautuvat nyt menestysohjaajan kyseenalaisista metodeista. Louhimiehen mukaan hän on epäonnistunut ohjaajana, jos ihmiset eivät ole voineet hänen tuotannoissaan hyvin.
metoo elokuva-alan hyvinvointi väkivalta seksuaalinen ahdistelu häirintä indoktrinaatio propaganda manipulaatio elitismi suggestio vallankäyttö skandinaavinen elokuva
Tekstit
