perjantaina, elokuuta 08, 2014

Kirkon ristiriidat, seksuaalinormit kunnon kansalaiselle - ja rahankeräysekstaasi


      Ai että kirkko ei ole lahko?



Itse asiaan:

"Miten seksistä tuli kirkon osaamisaluetta"


Kirkon propagandasihteeri vähättelee kirkon henkisen väkivallan perinnettä.

Lukekaa varsinkin kommentti, ihmiset alkavat todella herätä eivätkä pelkää sanoa enää mielipidettään kirkon kiemurtelusta. Komulainen on yksinkertisesti epärehellinen kirkon historiasta ja seksuaalifanatismista, sen luomasta homovihasta. 


- Piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen taitaa nyt vähätellä kirkon historiallista roolia seksuaalietiikan- ja moraalin asettajana. Kristilliset kirkot ovat aina olleet hyvin aktiivisia asettamaan totuuksia, normeja ja sääntöjä seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja parisuhteisiin liittyen. Kirkko on melkein meidän päiviimme asti tuominnut mm. avioerot, avoliitot, miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolisen seksin, homoseksuaaliset suhteet, itsetyydytyksen jne. Kirkko on myös opettanut että vaimojen alamaisuus aviomiehilleen merkitsee ”aviollisten velvollisuuksien täyttämistä”, eli sitä, että vaimojen tulee kuuliaisesti suostua seksiin. Kirkko ei vieläkään siunaa samaa sukupuolta olevien parien suhdetta.
Komulainen sanoo, että historiallinen fakta on se, että yhteiskunta valjasti kirkon osaksi valtarakennettaan ja ”siveelliseksi kasvattajaksi”. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että se ”yhteiskunta”, joka valjasti kirkon siveelliseksi kasvattajaksi ja seksuaalimoraalin vartijaksi, oli itse kirkon ja papiston kasvattama seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. On totta, että Raamattu ei tarjoa mitään yksityiskohtaista/yksiselitteistä seksuaalietiikan ohjeistoa. Tästä huolimatta kirkot ovat käytännössä asettaneet tällaisia yksityiskohtaisia seksuaalietiikan ohjeita.
Ja jos kirkolla ei tosiaankaan ole yksiselitteisiä ohjeita seksuaalietiikan alalla, niin miksi se vastustaa ajankohtaista lakiesitystä tasa-arvoisesta avioliittolaista (tämä on kirkon virallinen kanta kyseiseen lakiesitykseen)? Miksi se ei todennut, että ”meillä ei ole mitään yksiselitteistä kantaa tähän asiaan”? - Sari


Kirkon työntekijöiden puhenvuorot keskustelussa laahaa 30 vuotta jäljessä, analyyseja ja arvioita kirkon torjuntataistelusta kyllä riittäisi, johtopäätöksiä vain torjutaan kirkon valinnoista. Kysymys ei ole tietämättömyydestä vaan kirkon valinnoista, kirkon luonteesta ja vallankäytön päämääristä pitäytyä vatikaanin kirkko-funktiossa. 

 


Institutionaalinen uskonto on valtakoneisto:
  • Tutkijat: Uskonto määrää heikoissa yhteiskunnissa koko elämästä

Akatemian uusi huippuyksikkö tutkii uskonnon ja yhteiskunnan vuorovaikusta 
Professori Risto Saarinen vetää Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikköä. Joona Salminen tekee yksikössä väitöskirjaa.



Kirkko näkee itsensä nyt vain valtakoneistona, jossa kirkon jäsenet ovat karjaa eikä "uskoa" edellytetä veroja tuottavalta karjalta.

Jos usko ja rajattu oppi on kirkon toiminnan peruste, niin miksi kirkko turvautuu valheisiin ja kaksinaismoralismiin eikä tee opillisia linjauksia toiminnassaan vaikka piispojen mielestä kirkolla on tiukka "luovuttamaton" uskon määrittelyn dogma? Eli kirkon eliitti turvautuu ylpeästi tiukkoihin opinkappaleisiin mutta kirkollisveron keräämistä ei saa estää mikään, ei edes lestadiolaisten pakkoseksi- ja ehkäisykielt-käskyt naisille (jotka ovat YK:n ihmisoikeussopimusten vastaisia käskyjä).



 
        II

      Kirkon tilanne ja kirkon merkitys? 

Mihin uskontoa käytetään? Mihin uskontopolitiikkaa käytetään? 


Kyrkpressenin ex-päätoimittaja loukkaantui arkkipiispan anteeksipyynnöstä
Stig Kankkonen:  "Arkkipiispa Kari Mäkinen... Mitä nyt konkreettisesti pyydetään anteeksi?

Kuinka Kankkosen reaktiota on tulkittava ja nähtävä kirkkopolitiikan yleisenä symbolina ja reaktiotapana? Joka tapauksessa Kankkonenkin kaipaa konkreettisuutta kuten minä - mutta aivan eri perusteilla.

Stig Kankkosen reaktio närkästyneenä kirkon tuotteiden kuluttajana kertoo oleellisen "kirkon asiakkaan" ja "uskonnollisen kokemuksen tilaajan" reaktiosta.  Kankkonen näkee itsensä uhrina kun kirkkoa arvostellaan ja kirkon tekoja paljastetaan - eli hänen itsetuntonsa on kiinni kirkon ulkoisesta arvostuksesta: 
  "... syyllistää minuakin kirkon aktiivisena jäsenenä siihen,
tuntuu samalla tavalla epäreilulta
kuin varmaan on tuntunut seksuaalivähemmistöjen taholla epäreilulta " - Kankkonen
 
Eli kun kirkon rasistisia tekoja ja rasistista politiikkaa tuodaan julkiseksi ja tämän hetken eettisillä arvoilla arvioitaviksi edes kevyesti arkkipiispan vaimealla tunnustusyskäisyllä niin se loukkaa henkilökohtaisesti Stig Kankkosta.  


Kirkko on hänelle hyvän mielen ja turvan tuoja ja siksi sen arvostelu huojuttaa hänen miellyttäviä varmuuden kokemuksiaan kirkon tuotteista olotilan parantajana. Voidaan puhua kiistämättömästi että Kaikkonen ilmaisee dissosiaatiota kun hänen miellyttävää ja välineellistä mielikuvaansa kirkosta huojutetaan. Totuudella ei kai ole väliä, kirkko on metafyysinen väline, tärkeintä on vain korkeakirkollinen asenne kirkon imagon ja käytövoiman suojelemisesta sen maagisen voiman lataamiseksi porvarillisessa kulutustarkoituksessa. 

Kaikkonen puhuu aivan kuin hän ei olisi nähnyt rasismia ja pappien vihapuhetta kirkossa. Tämä on aika vakava asenneongelma.
   

Kirkko nähdään tässä (ultraperinteisessä) korkeakirkollisessa diskurssissa eli puhetavassa kulttuurin ja identiteetin vahvistavana rakentajana, jota on turha arvostella ja joka ei ole menneisyydestä vastuullinen - vaikka vetoaakin meneisyyden konventioihin eli perintöön. Millä artikulaatiomyllyllät ämä pyörä pyörii?

"Kirkossa ei ole ongelmaa", ihmisten asenteessa kirkkoa kohtaan on ongelmia, koska kirkko toimittaa "ajatonta tehtävää" kirkon arvovaltaa ei siten saa huojuttaa näkemällä kirkkoa poliittisena mekanismina, kirkon jumalallisen ja yliajallisen tehtävän takia ei saa kirkkoa alistaa eetiselle tutkinnalle ja tunnustamiselle, kirkon "sanoma" on tärkein, teki kirkko mitä tahansa rasistista tai fasistista).  Usko kirkkoon!
 
Siksi kirkon ongelmien ja vallankäytön esilletuonti ei ole oleellista, edes kirkkohistoriaa ja kirkon ristiriitaisia tavoitteita, opillista linjattomuutta ja poliittista toimintaa ei saisi eritellä, kunhan kirkko tuo hyvää oloa ja tyytyväisyyttä hyvään kirkkoon uskovalle asiakkaalle. Stig Kankkonen  ei halua syyllistyä kirkon historiasta, sen nykyisestä valtahierarkiasta ja kirkon yhä tukemien lahkojen ihmisoikeusrikoksista koska hänen käyttämänsä kirkkotuote eli kulutustavara on hänelle hyvä ja mielenrauhaa tuova, teologisesti puhdas sakramenttien pyhittävän funktion kautta. 

Kankkonen ei todellakaan näytä ymmärtävän tai tunnustavan, että myös Helsingissäkin oli noitavainoja vielä vuonna 2010 homoseksuaaleja työntekijöitä kohtaan, jotka jatkuvat yhä varsinkin pohjoisemmassa Suomessa ja että kirkko jatkuvasti tukee brutaaleja, epähumaaneja ja epäprotestanttisia lahkoja. Torjunta vaikuttaa olevan paras ratkaisu kirkon puolustajille.

Kirkon eettiset ongelmat eivät häntä koske sillä hän näkee kirkon vain metafyysisenä tuotteena ja hänen tarpeittensa rituaalisena tyydyttäjänä, jota ei saa pilata vetämällä kirkkoa mihinkään vastuuseen tai näkemällä kirkkoa poliittisenvallan välineenä.  Korkeakirkollinen kirkkonäkemys korostaa että kirkko ei saa alistua ulkopuolisen tahojen tuomittavaksi tai arvioitavaksi - vaikka onkin sidottu poliittisesti valtioon ja eduskuntaan kirkkolailla. Todellisuudessa esim. naispappeus oli täysin poliittinen projekti kirkon painostamisen kautta - enemmistö jäsenistä oli poliitikoille hyvä syy painostaa kirkkoa.

Kirkko tuottaa hyviä palveluita ja jatkuvuuden tuntemusta kirkon aktiiveille ja siihen nojaten Stig Kankkonen siis kieltäytyy näkemästä kirkon väkivaltaista historiaa ja sen nykyisiä henkisen väkivallan lahkoja kirkon sisällä. Stig haluaa olla kirkon tuotteiden huoleton kuluttaja mutta ei halua nähdä kirkon poliittista valtaa muuttuvana ja sen vakavia ristiriitoja sen sallimien toiminnan linjattomuuden ja suurta yleisöä mielistelevien retoristen linjausten välillä.
 
Kankkonen näkee "vaarallisena", että "arkkipiispa ja kirkko ovat eri linjoilla tietyissä asioissa". Kankkosta ei silti yhtään huoleta se, että tavalliselle koulutetulle suomalaiselle kirkko myydään protestanttisena ja modernina vaikka se ei sitä ole opillisesti ja poliittisen järjestelmän osana, valtionkirkkona, roomalais-katolista teologiaa ja pappiskulttia "perinne"-diskurssipuhetavalla suojellen.

Kankkonen vetoaa epäsuorasti siihen että hän ei voi olla vastuussa maallisesti kirkon teoista ja puhe kirkon vastuusta nostaa hänelle epämukavan olon kun hän identifioi itsensä vain kirkon perinteen jäseneksi kaikessa hyvässä ja kirkon rituaalien käyttäjäksi. Kirkon ei siksi tarvitse muuttua koska hän ei koe syrjintää ja rasismia vaan kirkon arvovalta voimaannuttaa häntä.

Nyt kirkon katujat ja eettiset uudistajat ovat hänelle uhka, hänelle ja hänen mielikuvalleen kirkosta.

Onko kirkon poliittinen ja moraaliton toiminta täysin yhdentekevää kunhan pyhiä toimituksia toimitetaan kirkossa? Tämäkö on vanhoillisten Vatikaania myötäilevä kirkkokuva ja teologia? Päämäärä pyhittää keinot kuten Vatikaanin munkkikunnilla?

Hän selvästi haluaa torjua kirkon imagoa ja jäsenten "yhteistä identiteettiä" haittaavat paljastukset ja muutokset jotka aiheuttavat riitaa kirkon palveluja käyttävien kuluttajien keskuudessa. Kirkko on hänelle nähtävästi vain metafyysinen ilmiö, jolla ei muka ole konkreettisia moraalisia valintoja ja poliittista vallankäyttöä. Aivan kuin kirkon johto ei olisi vastuussa poliittisista linjauksistaan koska "perinne".  Oletettavasti hänelle jonkinlainen "kirkon muutos" tapahtuu hiljaa ja hitaasti, "itsestään" ja että muutosta ei saa tehdä ja käsitellä julkisuudessa mikä on täysin Vatikaanin kirkkopolitiikan mukainen elitistinen kirkko-oppi ja poliittinen toimintatapa.

Tämä on täydellinen vastakohta protestanttiselle ja yksilökeskeiselle uskonopille ja ihmiskuvalle. Keskusongelmana kirkolla on sen elitistinen taktikoiva politiikka, joka ohittaa teologian, teologisen keskustelun, protestantismin periaatteet ja etiikan. Kirkon sanoma on kirkko.  

   
     Kirkon imagohallinta pyrkii vähättelemään ristiriitoja, joita se ylläpitää.


 

Piispoilla on tiukka dogminvalvonta "kaikkein pyhimmässään" piispojen keskinäisessä oppien määrittelyssä - mutta kirkon arkeen ja linjauksiin sillä ei ole mitään vaikutusta, kun nykyisenkin kirkon oppeja halveksivia vanhoillislestadiolaisiakin tuetaan ja kehutaan piispojen arvovallalla ja jopa ehtoollisoppi muutettiin Vatikaanin teologian mukaiseksi - salaisesti, keskustelu kieltäen. 

  
Piispat ovat siis ylpeitä suojelemastaan dogmasta, kirkon opin määrittelystä, mutta mitään keskustelua ja avointa suoraa kirkon linjaa niistä ei vedetä. Mainospuheet ovat aivan jotain muuta kuin konservatiivista kirkkokuvaa suojeleva oppi.

Nyt keskustellaan julkisesti vain kirkon reagoinnista ja piispojen mielipiteistä mutta ei protestantismin suunnasta ja kirkon linjasta rajusti taantuneena valtakoneistona. Aivan kuin kirkolla ei tarvitsisi olla linjaa? Aivan kuin kirkko voisi olla yhtäaikaa moraaliton ja eettinen. Koska perinne ja successio. Koskematon kirkko, itsestäänselvä kirkko moraalin yläpuolella.

 Ikäänkuin piispoilla on oma erillinen aarre teologisessa "puhdasoppisuudessa", opin määrittelyssä ja piispat toimivat Jumalan lepyttäjinä oikealla opilla kokoontumisissaan uskomattoman kansan puolesta - mutta käytännön kirkon puheissa, mediajulkisuuteen reagoimista, toimittajien harhauttamista ja rauhoittamisessa. Imagonsuojelutoimissa ajatellaan vain rahaa ja jäsenmäärää ja näin dogmilinjauksia salataan ja vähätellään kun puheissa tehdään retorisia ja taktisia päätöksiä ihmisten pitämiseksi ja liberaalien lepyttelemiseksi kirkossa. Kunhan liberaalit, otimittajat ja protestantit eivät puutu piispojen eristettyyn aarteeseen, dogmaan.

Dogmausko vapauttaa kirkon johdon kirkon todellisesta olemuksesta ja rasismista, jopa jatkosodan rotuoppifasismista ja Hitlerin siunaajana, jonka julistajana valtionkirkko toimi.


Tämä on totaalista skitsofreniaa ja kakofoniaa:
 

kirkko esiintyy, kuin se olisi vain harmiton yleisten arvojen virasto uskonto, mutta piispat toimivat piilossa kuin kirkko olisi täysin riippumatondogmijärjestelmä ja sillä olisi yksi ainoa ehyt teologia - vaikka ei ole, ei varsinkaan protestanttista teologiaa vaikka kansa niin luulisikin.
Kirkolla on määritelty ja suojeltu "oppi"-kokonaisuus, "muuttumaton" Dogma, mutta asiakkaan ei tarvitse ottaa siihen kantaa eikä varsinkaan tuntea sitä - mikä on systeeminä ja mekanismina siis Vatikaanin pappiskultin tunnusmerkki. Papit toimivat Jumalan välittäjinä ja asiakkaan uskolla ja ihmiskuvalla ei ole väliä kirkkoveneessä kunhan tukee kirkon arvovaltaa;

     Tämä ei ole protestanttista teologiaa.
 
Tämä kirkon tila hierarkiana ja harhautusten retorisena torjuntataisteluna "kirkossa on kaikille tilaa" on antiteesi protestanttiselle teologialle ja uskon määrittelylle. Maallikot eivät saa nyt kastaa, vihkiä, haudata, jakaa toisilleen ehtoollistä. Tämä on Vatikaanin teologian ja Vatikaanin valtapolitiikan toistamista aina vallan palvelijana ja lakeijana, ei mitään muuta. Kirkon eliitti pyörittää teologiaa kansan tavoittamattomissa eikä välitä kansan uskosta muuta kuin suojaksi rakennetun "kansankirkko" retoriikan läpimenosta: vain kansan rahalla ja valtion antamalla statuksella on merkitystä puhdasta uskoa hoitavalle kirkkoeliitille ulospäin. Siksi kirkolla ei ole johdonmukaista teologiaa jotta kaikkia voidaan houkutella ja miellyttää tehokkaalla markkinataktikoinnilla. Eettisyydestä puhutaan "ymmärtäväisesti" jotta kirkon konservatiivista olemusta, teologisia linjauksia, vastuuta pedofiilien ja rasistien suojelusta ei tunnustettaisi ja pappiskultin perinnedogmaa ei muutettaisi protestanttisesti.
 
Mikä on tärkeämpää, kirkon "perintö" eli korruptoituneen Vatikaanin imago kirkosta ja pappiskultista dogmiteologiana - vai protestanttisten periaatteiden, ihmisyyden korostaminen ja siksi Vatikaanin pappiskultin magiauskon poistaminen jatkuvana uskonpuhdistuksena? Tässä on selvästi kulisseilla ylläpidetty ristiriita, jotka tekevät valtionkirkosta äärimmäisen tekopyhän ja lamaantuvan poliittisen pelilaudan.

Kuinkas Durkheim määrittelikään uskonnon? 

Ihmisille kirkon oppi ei merkitse mitään kunhan kirkko tarjoaa juhlavuutta ja vakuuttavuutta, sovinnaisuuksia ja perinteitä merkiksi suvulle. 







Mitä kirkko on?


Mikä on kirkon määritelmä?
Mikksi seurakunta ei saa valita ja erottaa pappeja ja kirkkoherraa protestanttisesti?

Onko keskusjohdolla mitään tekemistä protestantismin kanssa? 

Piispat korostavat, että he eivät tule läähättämään tavallisen yksilön korvaan vaatimuksineen  ja kuka tahansa voi olla jäsen sitoutumatta mihinkään kunhan maksaa veroa ja hyväksyy pappien rituaalipuheet hiljaa. Kuitenkin piispat pitävät kiinni pikkumaisesta Vatikaaniin kallellaan olevasta dogma-teologiasta, jossa usko ja uskonnollinen politiikka on äärimmäisen tarkkaan määritelty korostamaan kirkon ja pappien valtaa ilman mitään protestanttista yleistä pappeutta. Avioliiton mainostaminen pyhäksi on vatikaanin rituaalivalta-teologian ylistämistä ja protestanttisen teologian väheksymistä.

Et voi palvella kahta herraa. Kirkolla on selvä imagopyrkimys julkisuudessa "olla kaikkien kirkko, yhteisöllinen otimija" mutta se pidetään täysin eristettynä piispojen dogmijärjestelmästä ja Vatikaanin ihailusta. 

Kirkon jäsenillä on oikeus kuulla kirkolta, mikä on se dogma ja teologia, johon jäsenet salaa ja tietämättään sitoutuvat ja jota piispat suojelevat salaisissa kokouksissaan.

Jos kirkko on vanhoillinen ja kieltää protestanttisen muutoksen ja yksilökeskeisyyden niin se tulisi vain tunnustaa ja liberaaliprotestantit perustavat sitten uuden uskontokunnan tai järjestön. Miksi kalvinistisia lahkoja ja niiden jatkuvia ihmisoikeusrikkomuksia kansainvälisiä sopimuksia vastaan (naisten pakkoseksi lestadiolaisilla, nuorten seksuaalisuuteen puuttuminen ja määrittely helvetti-uhkailulla sekä viidesläisten reasismi mm homvihana ja vainona)  tuetaan valtion kirkossa?

Nyt koko kirkon show tuntuu olevan hämäystä ja lepyttelyä, lepyttelyä ja hämäystä status quon ja arvovalta-perinteiden suojelemiseksi, yhtenäiskulttuurin illuusio keskusvallan korostamiseksi ilman demokratiaa ja avointa politiikkaa. Ei mitään muuta kuin kirkko kirkon tarkoituksena ja jäsenet alamaisina.  Miten voimme määritellä lähtökohdan protestanttiselle uskolle ilman pappiskulttia ja poliittisten lehmänkaupojen valtionkirkkoa? Miten pääsemme Kekkosen oman kuninkaalllisen valtansa pönkittämisestä luomasta hienoviritteisestä poliittisesta liitosta, kulttuurikontrollin kuninkaan kirkosta pois?

  

Mikä oli Jeesuksen ensimmäinen sanoma ihmisille?

Perinteiden toistaminen ja pappiskultin kunnioittaminen papeilta siunausta kerjäten on itsetuhoista mielettömyyttä, vain pappien valtaa eikä elämän salaisuuksien ja Jumalan etsintää. Tässä on kaikki evankeliumit.



  • Demokratia kirkossa kirosana

    "Mietin mielessäni, mikä kirkko sitten on. Diktatuuri? Oligarkia? Vaikka uskontokuntien uskonoppeihin liittyvät asiat eivät yleensä missään uskontokunnassa ole äänestyspäätöksiä, evankelis-luterilaisen kirkon normaali maallinen hallinto on periaatteessa organisoitu demokraattistyyppisellä mallilla.  Sanon ”demokraattistyyppisellä”, koska aidoksi demokratiaksi sitä ei vielä voi kutsua."  

         "Kirkon kolme tärkeintä ongelmanasetteluakin on vain maallisiin ärriin keskittynyt:

             Rakenteet, Rakennukset ja Raha."


                                            - Johanna Korhonen










III


Ev-lut kirkolla ei pitäisi olla mitään tekemistä Vatikaanin kanssa

 - mutta kirkkohallitus on käyttänyt yli 30 miljoonaa euroa lähentymiseen Vatikaanin kanssa; matkoja, "tutkimuksia", vieraita, stipendejä, seminaareja, mainontaa, kirkon eliitin ajankäyttöä, julkaisuja, kirkon rituaalien muokkaamista Vatikaanin mieleisiksi (ehtoollisoppi) 





How the Vatican built a secret property empire using Mussolini's millions




       Katso uusi dokumentti 2014 video
  • Vatican sex, money scandals subject of PBS documentary

-
PBS’ award winning news and documentary program, “Frontline,” is to air tonight (Feb. 25) “Secrets of the Vatican,” from British director Antony Thomas and co-producer Jason Berry, a name that should be well-known to NCR readers. 
 


Dokumentti on paljastava menneisyydestä ja korruptiosta mutta valitettavasti antaa liian positiivisen kuvan uudesta paavista.

 
 

FOLLOW THE MONEY


Amerikan katolisista seurakunnista 85%:ssa oli kavalluksia lahjoitetuista rahoista. Lahjoituksista vain 2,6% meni hyväntekeväisyyteen köyhille ja orvoille. 120 miljardia dollaria 120 000 000 000 vuosittain seurakuntien tulot. Vuosittain pedofiilien oikeudenkäynteihin ja korvauksiin menee vaihdellen n 400-220 milj dollaria.



IV


     
Kuinka suggestiouskonto ja rahankeräysekstaasi toimii

  • "Huijarisaarnaajan arkkityyppi, Herzog, joka tietää itse valehtelevansa", Janne Villa sanoo ensi viikonlopun tulevasta hallisaarnaajasta.

Tämän saarnaajan tilaamisessa on mukana valtionkirkon tukea saavia lahkoja. Hesari myös sitten mainostaa toisessa jutussa kuinka Herzog auttoi parantamaan bisneksiä.

http://www.hs.fi/kaupunki/Uskoon+tulleen+pime%C3%A4n+pelko+katosi+saarnaajan+tilaisuudessa/a1406006854957

Sarasvuo varmasti ihailee tätä tehokkuutta kuten Sarasvuo itsekin viritti syksyllä Kalliossa uuden oikeistolaisen kirkkoherran tilaamana hehkutustilaisuuden jossa mielisteli ihmisiä estottomasti luomalla fantasiaa helposta uskonnollisesta tsemppaamisesta ja helposta epäpoliittisesta uskosta ilman kritiikkiä eliitin toimeenpanemasta valtion tuhoamisesta.


- Villa sanoo, että "saarnaajan puheet voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisiin, jotka ovat vaikeassa elämäntilanteessa joko fyysisesti tai psyykkisesti.

"Henkisesti herkempien mielenterveys voi vaarantua." Villan mielestä järjestävien tahojen, muun muassa Good News for Everyone -järjestön, olisi pitänyt miettiä tarkemmin, tulisiko tilaisuutta järjestää ollenkaan. "Kaveri on käynyt Suomessa ja ollut suosittu. Järjestäjillä on varmaan hyvä tarkoitus, mutta Herzogin taustat olisi pitänyt tutkia. 
"Järjestäjät väittävät olevansa kristittyjä, mutta Herzogin sanoma poikkeaa myös kristinuskosta."   HS

http://johanneksenpoika.fi/uut_seminaari_2013/janne_villa.html


Herzog uhkaili suomalaisia tapahtuman jälkeen.


 


Kirkoissa yhä rahaa kerää Jalovaara:

Nyt puhuu kohusaarnaajan ex-avustaja: "Räikeä petos"


  • Maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran entisen avustajan mukaan Jalovaara on kerännyt huiman omaisuuden sairaiden kustannuksella.

  • Kirjailija:
     

    ”Kirkko antanut Jalovaarelle uskottavuutensa ja auktoriteettinsa”





V


Kiinassa enemmän ateisteja kuin uskontokuntien ulkopuolella olevia ihmisiä?

47% at. vs 85% uskontorituaaleihin osallistuviaja -- Kuinka selitettävissä?

Kuinka uskonto määritellään; Eiköhän se ole etupäässä yhteisön yhtenäisyyden vahvistamisen rituaaleja, jossa identiteettivahvistus-eetoksella henk.koht. uskolla ei ole mitään väliä. Ei mitään, vain hegemonia-/taparituaaleilla. Tavat luovat yhteistä heimoidentiteettiä ja luotettavuutta toisten silmissä vrt Goffmann: yhteisön johdatteluhegemonia tapasovinnaisuuksia suosien ja poikkeavaa käyttäytymistä pemeästi muokaten, ns tapasympatia. Kts
http://booksandjournals.brillonline.com/content/journals/10.1163/22143955-04102003;jsessionid=3kg5904o8go15.x-brill-live-03

 









1 kommentti:

maallikkoapuri kirjoitti...

Kun tässä nyt mainittiin Vatikaanin raha-asiat, niin se on todellakin massiivisen rikas korporaatio.

"Pankkiirien arviot Vatikaanin varallisuudesta liikkuvat 10 ja 15 miljardin dollarin välillä. Tästä varallisuudesta pelkästään Italian osakkeiden arvo nousee aina 1,6 miljardiin, 15 prosenttiin koko Italian markkinoiden osakkeiden arvosta. Vatikaanilla on suuria sijoituksia pankkitoiminnassa, vakuutusyhtiöissä, kemian-, teräs- ja rakennusteollisuudessa ja kiinteistöalalla… Toisin kuin tavalliset osakkeenomistajat, Vatikaani ei maksa lainkaan veroja näistä tuloista, mikä sai vasemmistolaisen L'Espresso-viikkolehden kutsumaan sitä "Italian suurimmaksi veronkiertäjäksi... Yrittäen edelleen laillistaa Vatikaanin veronkierron, kristillisdemokraatit hallituksessa tekivät aloitteen (laki numero 1773)… Mutta ennen kuin se ehdittiin saattaa voimaan, sosialistit lukivat ja torppasivat sen. Tämä sai Vatikaanin raivoihinsa. Sen puhemies vihjasi, että jos ahdistelu ei loppuisi, Pyhä Istuin myisi kaikki Italian osakkeensa. Miljoonien osakkeiden dumppaaminen jo ennestään epävakaille Italian osakemarkkinoille aiheuttaisi talouskriisin ja kaataisi Italian hallituksen. Tämän uhan alla Moron hallitus tulee todennäköisesti antamaan lopullisen hyväksynnän laille numero 1773."
-Time, 26. helmikuuta 1965

Tästä blogitekstistä löytyy lisää aiheesta:

http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2011/01/vatikaanin-varallisuus.html