maanantaina, heinäkuuta 12, 2010

Kristillisten valtio-oppia: normikansalaisen oikea seksuaalisuus ja kirkon ihmiskuva

Pelkää homoja ja sinä pelastut.
Kunnon kansalainen on hetero.
Vai miten on?

Rakkaus ja hyvien mielikuvien tavoitteleminen ei ole sama asia, vaikka ihmiset sotkevatkin usein elämäänsä tämän harhaisen assosiaation takia.

Mistä olet saanut hyvät mielikuvasi?
Miksi paha on pahaa? Mikä saa sinut ahdistumaan ja miksi?

Homojen Pride-kulkueen aiheuttama ahdistus nousee pohjimmiltaan kelpaamattomuuden pelosta - eikä uskosta tai valtio-opista.

Ahdistusta ei ensisijaisesti nosta homoseksuaalisuuden uhkaava mahdollisuus vaan kokemamme kasvatuksen julma ihmiskuva.

Kirkon ja "kristillisen" koululaitoksen opettaman ihmiskuvan mukaan kelpaat vanhemmillesi ja Jumalalle vain jos olet "normaali", hetero, ja pystyt perustamaan kuninkaalle/valtiolle kelpaavan tuotantoyksikön, perheen.

Normaalina saat normaaleilta kiitosta normaaliuden tukemisesta. Voit tuntea olevasi turvassa, kun et ole erilainen. Toiseus on silloin kelpaamattomuutta, ylpeyttä normaalien omahyväisyyttä ja universalismia vastaan.

Jos joku on onnellinen jollain toisella tapaa, kirkon "kristilliseen" ihmiskuvaan alistunut törmää oman tunnemaailmansa ahdistaviin rajoihin ja sen pelkoihin.

Kun itse ei ole saanut olla erilainen, silloin kaikki erilainen ahdistaa ja nostaa jopa vihaa.

Oma alistuminen ja autoratiivisen seksuaalisuuskäsitysten omaksuminen ilman omaa valintaa ja ymmärrystä on nöyryyttävää. Kaikki tähän liittyvä tunnesolmu ja ahdistus koetaan sitten uhkaavaksi erilaisessa ihmisessä. Tämä on peruspsykologiaa. Projisoimme helposti kaiken käsittelemättömän ahdistuksen muiden ihmisten ongelmiksi - ja pahuudeksi. Näemme siten erilaisuuden kapinaksi alistuneita normaaleja kohtaan.

Alistumisen eli mukautumisen kautta olemme kuvitelleet saavamme kirkkaan ja varman ihmiskuvan.

Pelastusvarmuuden normaaliuden kautta. Mutta tottelemalla ja pelkäämällä ei kuitenkaan synny pelosta vapaata ja itenäistä elämänasennetta.
II
Asmo Maanselkä on puukottanut lausunossaan itseään ja puoluettaan pahemmin kerran selkään. Ehkä saa muutaman äänestäjän mutta myös yleisen leiman otsaansa. Fundamentalisti. Kirkkovaltion ajaja.
"Kysymyksen ytimessä on valtaväestön kokemus siitä, sopeutuuko vähemmistö yhteiskunnan arvoihin tai niiden kunnioittamiseen."
Mikä onkaan ydinongelma tässä ahdistusta nostavassa ja kristinuskoon/normaaliuteen vetoavassa, perverssissä, "kristillisessä" valtio-opissa normatiivisuudesta?

Maanselkä ja Päivi Räsänen eivät osaa oikein erottaa instituutioon kohdennettua kritisoimista ja instituution harjoittamaa valtaa toisistaan.

Kirkko on toiminut valtiokirkkona ja olemme lähes kaikki joutuneet kirkon opetuksille alttiiksi. Kirkon ihmiskuva on ollut valtiouskonto: hyvän kansalaisen mitta.

Kristillisen puolueen sekoilu ja Räsäsen pikaperäntyminen rasistisesta ihmiskuvastaan kertoo paljon tästä prosessista. Sotketaan yhteen nationalismi, kristinusko, yksilön kehityksen seksuaalisuus ja rasismi - ja sitten huomataan, että soppa ei toimikaan vuonna 2010.

Kannattaako rasistista väkivaltaa vai ei? No eihän se olisi sitten niin kristillistä, jos se hyväksytään.

No siedetäänkö homoja? No jos suomalaiset (äänestäjät) niin haluavat niin mikäs siinä.

Kristillisten kumiselkäranka ja moraaliton lypsymoralismi.

Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynti (Juhannustanssit-kirjasta) on jo ohi, kristilliset moralistit. Teidän kalenterinne, ihmiskuvanne ja raamatuntulkintanne jäi  -60-luvulle ja oppinne keskiajalle kirkkoisien poliittiseen oppisotaan ja mellastukseen.

On todella vaarallista ja fasistista ajaa  kirkkopoliittista syntioppia valtio-oppina. Calvin ajautui tappamaan ihmisiä kuin karjaa tehdäkseen Genevestä puhtaan kaupungin ja oman despotisminsa valtakunnan. Kalvinismi perusti protofasistisen puhtausaatteen, josta tuli natsismin pohja.


III
Homopelkojen taustalla on melko varmasti pedofilien, namusetien ja "hellyyden kipeden" patriarkkojen, vapaa toiminta ennen -60-lukua. Hyvin maltilliset tuoreet tuomiot oikeusjärjestelmässä kertovat vieläkin siitä vallan perinnöstä, jonka mukaan suvun patriarkan tai matriarkan julmaa seksuaalisuutta lapsia kohtaan, pedofiliaa, hyväksyttiin "välttämättömänä pahana", peiteltiin ja suojeltiin laajasti Suomen maassa.

Sadistinen homoseksuaalisuus ei ole geneeristä homoseksuaalisuutta eli psykologisesti tasapainoisen normaalia ja vuorovaikutukseen kykenevää aikuisten seksuaalisuutta, rakastavaa parisuhdeseksuaalisuutta.

Pedofiilit ovat lähes kaikki itse lapsena miehen tai naisen raiskaamia ihmisiä ja heidän sadistinen seksuaalisuutensa ei ole psykologisesti tervettä seksuaalisuutta vaan valtaan tähtäävää väkivaltaa ilman vuorovaikutusta ja yhteyttä. Kuitenkin kansan mielessä homot ja pedofiilit muokkaantuivat kirkonkin opetuksen mukaan samaan laariin.


 
Michel Foucault:

Seksuaalisuuden historia



Moraali

YLE Areena
 

Ei kommentteja: