perjantaina, joulukuuta 04, 2009

Tytöt ja väkivaltakulttuuri

Ensikotiin tulevista vauvoista
joka neljättä on kohdeltu kaltoin
Lapsen kehitystä vaurioittaa yleensä laiminlyönti, kuten
nälässä pitäminen tai yksin jättäminen liian pitkäksi aikaa.

Julkisuudessa on taas keskusteltu lasten kasvatuksesta ja päivitelty lasten huonosta käytöksestä. Tyttöjen väkivallastakin on tehty ensimmäinen todellisuushakuinen kenttäkartoitus ilman feminististä filtteriä.

Suomalaistytöistä lähes puolet turvautuu väkivaltaan
 Melkein puolet suomalaisista tytöistä käyttää väkivaltaa, kertoo erityisnuorisokasvatustyötä tekevän Non Fighting Generation -järjestön nuorille tekemä kysely. Vastaajista 48 prosenttia kertoi käyttäneensä väkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Yleisin tyttöjen käyttämä väkivallan muoto on haukkuminen, jota kaksi viidestä kyselyyn vastanneesta käyttää kuukausittain. Vastaajista noin joka kolmas myös pilkkaa toisia vähintään kerran kuukaudessa. - Helsingin Sanomat

Kysymys tyttöjen väkivaltaisuudesta ei ole tyttöjen väkivaltaisuudessa vaan kulttuurimme väkivaltaisuudessa. Häpeästä ja uhmasta.

Tyttöjen vapautuminen repressoivista moraliteeteista päästää nyt väkivaltaiset suvun perinteet ja traumat nyt yhtä suoraan tyttöjen käytäntöihin kuin on ollut poikien suorassa häpeäkulttuurin konfliktissa.

Tyttöjen kasvatus on vähitellen päässyt irti tekopyhästä kirkkokulttuurin synti- ja naiskäsityksestä, jossa tyttöjä kohtaan on tuotettu valtavaa häpäisyn ja hylkäämisen uhkaa, jos tytöt ovat käyttäytyneet epäkiltisti, seksuaalisesti tai fyysisen väkivaltaisesti. Seksuaalisesti hallinnoitu neitsytäiti-naiskuva on kirkon moraaliprojektina ollut pönkittämässä patriarkaalista johtajaisä-hierarkiaa, aktiivinen mies ihanteena ja aktiivinen nainen paheena. Nainen on miehen omistuksessa ja sitä ihailtavampi ja haluttu nainen, mitä yksioikeisemmin miehestä riippuvainen ja siis tietysti suurinta ikonia, isä-Jumalaa pelkäävä.

Jouluna juhlitaan hartaasti Pyhän Hengen suorittamaa neitsyen raiskausta Jumalan suurimpana ihmeenä. Tämä seksuaalisuutta vihaavien kirkkoisien shokkioppi ja vanha heimosukujen voimanosoituksen perinnekäsitys seksuaalivallasta perillisiä kohtaan ei kuulunut alkukristittyjen armon ja veljeyden vallankumoukselliseen perintöön elämän taakkojen jakamisen perintönä Jeesuksen opetuksista.

Jeesuksen keskeinen oppi oli päinvastainen, syntyperä eikä ihmeiden tavoittelu ei ole merkittävä tekijä eettisen henkisyyden opissa.



Väkivalta ja ahdistus pääsee nyt esille avoimesti kulttuurissamme tyttöjen käyttäytymisessä, aikaisemmin se on painottunut naisilla neuroottisen ihanneroolin sekä itsesäälin tavoitteluun ja jaloon, itsetuhoisaan, uskonnolliseen syntihäpeään.

Mediassa vaikuttavana tyttöjen henkisen kasvun pahimpana uhkana ja väkivaltaan yllyttäjänä ei kuitenkaan ole yleinen viihdeväkivalta  vaan pseudofeministinen kuva naisesta, jolla on kaikenlaisia uusinnettuja patriarkaalisen ajan etuoikeuksia naisellisuutensa tähden - vapauden lisäksi.

Tähän feminismin ja sovinismin äpärähegemoniaan liittyy usein esiintyvä tilannekuva naisesta, joka saa läppäistä tai potkaista miestä, ihan vain emotionaalisesta hetken inspiraatiosta "naisen luonnollisena tunneilmaisun keinona".

Feminismin ylilyönti kulttuurihegemoniana, mielikuvien uusiohegemoniana, nähdään nyt erityisesti patriarkaaliseenkin mielenlaatuun vetoavassa huumorissa, jossa väkivaltaa käyttävä nainen on huumoria. Viehättävän huvittava, kutkuttava ilmestys. Melkeinpä siis kiihottava kuin se ylivoimainen, kaikkea hallitseva lapsuuden julma Madonna-äiti.

Naisen väkivalta esitetään naisen herkkyytenä, "tunteellisena purskahduksena", "suorana" tunneilmaisuina, joille nainen ei voi mitään ja jota miehen täytyy vain kestää (jos on oikea mies). Naisen väkivalta on kuin vain elämän itsestäänselvä koettelemus miehelle - kuten lapsuuden äidin väkivaltakin oli. Jo suomalaiseen perinnehistoriaan kuuluu laaja ilmiö, jossa kunnan nimismies antaa miehensä murhanneelle naiselle anteeksi "perheolojen" vuoksi.

Miehen väkivalta taas esitetään mediamielikuvissa harkittuna ja siten vastuullisena väkivaltana. Nainen on vastuuton "aktiiviseksi vapautuvan" naisen "emotionaalisen alkuvoimaisessa" mediakuvassa. Naisen viattomuus on "laskelmoimattomuudessa".


Taustalla on tyttöjen opittu katkeruus äidiltä ja äidin äidiltä. Aina seitsämännestä sukupolvesta seuraaviin sukupolviin saakka.

Vaikka tytöllä olisikin nykyisin mainio lapsuus ja kohtuullisen ymmärtävä isä, tytöt oppivat äidiltään roolin, että intensiivisimmät tunteet täytyy naisella olla katkeruudessa ja marttyyriudessa. Siinä on äidin valta ja traumakeskeisen minäkuvan voima. Siinä jaetaan naisten vuosisatainen kohtalo. Samaistutaan esi-äitien uhri- ja uhmaperinteeseen.

Tyttöjen opittu uhrirooli menee usein niin pitkälle että tyttö voikin kiihottua vain miehen seurassa, joka kohtelee naisia psykoottisesti, halveksivasti ja häpäisevästi. Kestämällä pahimman painajaisen voi saavuttaa pyhimyksenkaltaisen marttyyriyden ja olle esi-äitiensä kaltainen. Vain siten äidin non-verbalisesti ilmaisema, ihailema, opettama ja korostama uhrirooli voi toteutua. Voiko tytöllä olla suurempaa unelmaa kuin olla äitinsä vertainen - tai jopa suurempi?

Asiaa ei auta myöskään lapsuuden halveksiminen Suomessa. Aikuisten kehittämässä harrastushulluudessa näkyy vielä Ruotsin kuninkaallinen  näkemys tuottavista alaisista, joiden on todistettava kristillinen kelpaavuutensa työllä, myös lasten. Perhe oli valtiolle tuotantoyksikkö eikä yksikään kristitty saanut valtakunassa olla tuottamatta veroja. Lasten hankkiminen oli kristityn velvollisuus ja naisten hedelmättömyyden synti oli hyvä aihe pappien saarnoille.

On täysin harhauttavaa puhua luterilaisesta työmoraalista kun sitä ennen Suomessa on katolinen verohallinto laittanut köyhät suurperheet tarkasti verokannusteilla (rankalla verotusella) kaikki kävelemään oppineet töihin. Jokainen perhe maksoi kuninkaan verojen lisäksi jopa 10% kaikesta lähimmälle papille, joka tietysti rikastui huikeasti viemällä Tukholmaan "ylimääräisiä" elintarvikkeita.


Yksi suuri kysymys leijuu suomalaisen jälkeenjääneen kulttuuritutkimuksen yllä.

Miksi STAKES esti aktiivisesti koko olemassaolonsa ajan suomalaisen tutkimuksen naisen väkivaltaisuudesta?

Suomalainen väkivaltatutkimus on siksi ollut aivan puhtaasti ideologinen projekti feministisen naiskuvan ja yhteiskuntamartyrismin luomisessa. Tähän liittyy suoraan myös feministien eltaantuneen tuore diskurssi naisen vapaudesta, "oikeudesta", humaltua tuntemattomien seurassa ja altistaa itsensä raiskaamiselle ilman omaa vastuuta.

Väkivalta on ollut oleellinen osa valtion ja kirkon kasvatusoperaatiota pakkokäännytyksestä lähtien. Häpeäkulttuurissa luodaan uskomattoman jäykkä, hierarkinen maailmanjärjestys.

Uho on häpeää jalostetussa ja sublimoidussa muodossa. 

Kuninkaan valta ilmeni ensimmäiseksi aidon suomalaisen, omaehtoisen kulttuurin lähes täydellisessä tuhomaisessa ja helvettiuhan määrittelyssä, itsehäpeässä.

Kinkereillä ihmisiä lyötiin ja sidottiin jalkapuuhun, jos he eivät oppineet papin käskyjen tahdissa pyhiä ja käsittämättömiä oppeja kirkon omistamasta, epäseksuaalisesta Jumalasta. Nälkään näännyttäneet nälkävuodet ja sadistiseen väkivaltaan miehet turruttaneet kolmikymmenvuotiset sodat ovat ampuneet rivit suoriksi. Silloin isät toivat tuliaisina kotiin uuden harrastuksen Euroopan hurmekemuilta, lasten raiskaamisen.

Ole aina valmis väkivaltaan, jotta voit toistaa olevasi muiden pelkäämä, kunnioittama, kuten isäsi oli. Vain häpeäkulttuuri valitsee sisällissodassa  pyövelinä toimineen ihmisen koko kansan presidentikseen ( - siis Kekkosen).

Kulttuurimme on häpeäkulttuuri. Jos kärsit hiljaa ja itseesi käpertyen, osoitat olevasi syyllinen, muiden halveksunnan arvoinen ja voimaton uhri. Sinun täytyy hakea muiden kunnioitusta kuin olisit hengenhädässä. Naiset ovat saaneet nyt siis tilaa vapauden kautta osallistua miesten fyysiseen tilan ja uhon kulttuuriin sietämätöntä häpeää ja avuttomuutta vastaan. Avuttomin keinoin.



Lyö tytärtäsi, hän aikuistuu nopeammin



Spotlight: Kun opettaja kiusaa

"Olet idioottiblondi", "mistä kannibaalimaasta sinä tulet?", "pienet tiukkapeppuiset varpuseni". Kuinka ilkeitä sanoja oppilaiden on kestettävä opettajan suusta? Kuka puolustaa lasten oikeusturvaa kun todistajia ei ole?

FST5 Klo 21  25.11.2009 sekä YLE Areena



En ole tilastopoikkeus
2 % tytöistä kokenut väkivaltaa seurustelussa, pojista 10 %


Opettajien huono olo lisää oppilaiden sairastamista


Mieluummin kuollut Santa Lucia kuin narttu






"Meidän kulttuurissa tunteita työpaikalla pidetään kuitenkin niin kiusallisena asiana, että niiden esille tuomista ei siksi kannusteta", Mikael Saarinen sanoo.  - Kauppalehti
  



YLE Audio Kaapin paikka:
Parisuhdeväkivalta on vaiettu salaisuus



kirjailija Sofi Oksanen käyttää rajua kieltä arvostellessaan suomalaisia


Linkkilista
www.vakivalta-apua.fi



Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä 25.11. YK


Päihteidenkäyttö lisää keskeisesti naisten väkivaltaisuutta
Naisten väkivaltaisuus on pitkään ollut tabu ja naisten on ajateltu käyttäytyvän aggressiivisesti ainoastaan tilanteissa, joissa he ovat pyrkineet puolustautumaan. Kuva väkivaltaisesta naisesta on kuitenkin muuttunut mutta suurelta osin vaijettu. Päihteidenkäyttö on keskeinen naisten väkivaltaista käyttäytymistä lisäävä tekijä. -  Ghitta Weizmann-Henelius


AGGRESSIO
- linkkikokoelma
 
 



Pasi Malmin mielestä Sofi Oksanen levittää vanhaa, "Kahdeksan surmanluotia-tyyppistä" Suomi-kuvaa. Malmin mukaan tilanne on kuitenkin muuttunut. - Sodilla ja sotatraumoilla on ollut merkittävä perheväkivaltaa lisäävä vaikutus Suomessa. Nykyään tämä vaikutus näyttää kuitenkin jo haihtuneen. - UusiSuomi


Itään päin katsellessa: 
Surmattuja naisia väestön 100 000 naista kohden. Maailman terveysjärjestön kuolemansyytilasto, viiden viimeisen vuoden keskiarvo. Laskettu WHO:n luvuista
Suomi 1,22
Viro 3,73
Liettua 4,46
Latvia 5,86
Valko-venäjä 6,97
Venäjä 12,2




* Uskontotiede 2009 Nuorisotutkimus nuorisokulttuuri ego libido sadismi masokismi sadomasokismi sublimointi psykoanalyysi psykoterapia tutkimus .

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Raiskauksesta saa ehdollisen tuomion. Miehet tappavat vaimojaan, avovaimojaan ja exiään. Työhön otetaan mieluummin mies - joka ei tule raskaaksi - kuin nainen - joka voi tulla raskaaksi. Mitä tässä oikein odotettiin, tottakai on luonnollinen seuraus että tyttöjen ja naisten väkivaltaisuus lisääntyy. Eikä se tähän jää.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

On toki mielenkiintoista miten väkivallassa on kahtiajakoa.

Miehen väkivalta nähdään joko aktiivisena tai passiivisena:
1: Aktiivisessa väkivallassa mies lyö puolisoaan, tappaa exänsä kostoksi.
2: Passiivisessa väkivallassa on mukana humalaa. Perhettä järveen. Kake kaljakaveria puukolla.

Naisten väkivallassa on aktiivisia ja passiivisia piirteitä:
1: Passiivisessa väkivallassa ollaan uhri, tunteidenhallinnassaan implisiittsiesti ja suorastaan sovinistiseksi "heikommaksi astiaksi" leimaava.
2: Uhrin asemasta nouseva taisteluväkivalta. Jos tavallinen mies saa naiselta turpaan, syynä onkin jokin "instituutio" jota mies ei edes itse katso edustavansa. (Hilpeää.)

Äidin lastenpieksentä on aina "kasvatuksellista". Mutta Arhi taitaa unohtaa että sama koskee tässä kohden miehiäkin. (Tosin naiset käyttää tilastollisesti enemmän. Syy voi olla siinä että ovat lapsen kanssa tilastollisesti enemmän.)

Itseäni huvittaisi tietää mitä käy miehelle, jonka nainen raiskaa. Olisiko kyseessä ns "näkymätön rikos", jota ei uskottaisi tapahtuneenkaan. Useinhan näissä "pakkosekseissä" ongelmana on "sana vs. sana" -tilanteet: Toinen sanoo että "en halunnut" ja toinen sanoi että "sanoi kyllä". Ongelmanahan tässä on sinällään hyvä sääntö, "rikoksen todistamisen periaate", eli syytön kunnes toisin todistetaan.

PS: Erikoista että yhtään kenenkään väkivaltaa puolustetaan. Se on siis OK keino hoitaa asioita? Selitys muuttuu oikeutukseksi. Paska lapsuus suus antaa luvan tappaa? (Lieventävän tekijän, vastuunpoiston, periaatetta soveltaen..)