Haastattelututkimus ja diskurssianalyysi by Arhi
"Nuorten mielikuvia itsemurhasta"
Sen voi ladata ja lukea täältä:
Viimeaikoina lehdistö on taas kompannut voimakkaasti STAKES:in propaganda-apuna.
On julistettu, että itsemurhat ovat vähentyneet. Huraa voittoisa Suomen tehokas ja terve tasavalta! Suunnitelmatalouden tavoitteet ovat saavutettu! Kansalaisten odotettu toimintakyky on maksimoitu!
"Psykiatristen sairaalahoitojaksojen merkittävä lyheneminen 1980-luvulta alkaen on pikemminkin alentanut kuin lisännyt hoidonjälkeisten itsemurhien määrää, todetaan Stakesin tekemässä tutkimuksessa."Mutta... niin kuin tiedämme, tilasto voi olla suurin valhe minkä voi esittää.
Ensinnäkin uutisoinnissa ei ole kerrottu, että suomalaiset yhä ovat maailman itsemurhaeliittiä.
Toiseksi itsetuhoisuus ei ole vähentynyt vaan siirtynyt alkoholiavusteiseen "itselääkitykseen" ja itsetuhoisaan emootioiden turruttamiseen. Alkoholi toimii monilla ihmisillä aivokemiallisesti aivan samoin kuin depressiolääkitys. Alkoholin käyttö on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana massiivisesti yli 30%.
Alkoholikuolemista en heti löytänyt STAKES:in tilastoa, ehkä ei ole sellaista edes tehtykään.
-Avohoito on uutena ideologiana ikäänkuin kouluttanut asiakaskuntansa olemaan päästämättä sairautta pintaan. Palkitaan ja kehutaan reippaita "kuntoutujia", jotka sitten vähättelevät ongelmiaan ja "suostuvat" minimaalisiin hoitotoimenpiteisiin ja minimoituun ultralyhyeen laitoshoitoon. Avohoito on monesti sitä kuuluisaa rakenteellista väkivaltaa.
-Uudet depressiolääkkeet ovat todella tehokkaita - estämään traumojen käsittelyn, lakaisemaan pahan olon maton alle, turruttamaan työkykyiseksi ja keskeyttämään ihmisen psyykkisen kehitysprosessin.
Kolmanneksi, nuorten naisten itsemurhat ovat kasvaneet joten uutisointi on ollut siinä suhteessa räikeän vääristynyttä propagandaa.
Neljänneksi, Suomessa on vielä kovin joustava tulkintaraja poliisin ja STAKES:in keksimien referenssien kautta, kuka tekee itsemurhan. Itsetuhoisen käyttäytymisen aiheuttamaa kuolemaa ei siis helposti lasketa itsemurhaksi. Aivan kuin tarivttaisiin todiste tietoisesta valinnasta, että kuolema on todella uhrin valitsema ja aikoma toimenpide. Itsemurha ei useinkaan ole tietoista, vaikka olisi itsemurhaviesti jätettynä pöydällä - itsemurha on melkein aina ajautumista johonkin psyykkiseen pakkomielteeseen ja kulttuurin mukaiseen kuolemauhmaan esim käsittelemättömän trauman takia.
Itsetuhoinen käyttäytyminen (mm. selittämättömät onnettomuudet, järjenvastainen uhkarohkeus, alkoholin & huumeiden eksessiivinen käyttö) on tilastollisesti STAKES:in sijoittamana kuolettavaa vain "epäintentionaalisena vahinkokuolemana" ja sen tähden on asiallista julistaa henkilö vain onnettomuuden uhriksi, ja suoda ihmiselle vastuuvapautta itseaiheutetusta kuolemasta, esim "huumeiden uhrina", alkoholin "väärinkäyttö".
Todellisuudessa "tavallisen" itsemurhan määreeksi ei tarvita täysin tietoista ratkaisua - paitsi jos halutaan siistiä tilastoja "tulosvastuullisesti a la STAKES. Itsemurhan psykodynamiikka on monesti kuin loppuun palavan kyttnilan metafora.
Pahoinvointia poliittisesti siistityt tilastot eivät poista minnekkään.
Psykiatrista hoitoa tarvitsee yhä useampi pikkulapsiTuula Uusitalo on ehkä ainoa reaaliteetit omaava itsemurhatutkija Suomessa. Hän on ymmärtänyt sen, että itsemurha on osa kulttuuria. Samaa yritin tuoda julki -96 uskontotieteellisessa ja kvalitatiivisessa gradussani, mutta asiantuntijoiden ja toimittajien reaktiot olivat silloin lähinnä hämmentyneitä ja ärsyyntyneitä, miksi itsemurhaa halutaan esitellä muuten kuin kulttuuriamme uhkaavana diagnoosina.
Pienten lasten vakavat psyykkiset sairaudet ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. -"Uutena ilmiönä 2000-luvulla ovat psykoottiset pikkulapset, joista nuorimmat ovat melkein vauvoja", kertoo Helsingin perheneuvolan johtaja Liisa Anttonen. -HS
Suomalainen kulttuuri on aina ollut kuolemankulttuuri. Esi-isien palvonta ja kuolleiden läsnäolon vaikutus ja muistaminen on ollut oleellista rituaalikulttuuriamme. Kuolleita on muistettu mutta kuolleiden muistomerkkiä on aina kohteliaasti siirretty vuosi vuodelta kauemmaksi asuintaloista metsään. Vanhusten itsemurha on ollut hyvin kunnioitettu tapahtuma, yksi "siirtymäriitti" ugrilaisissa kulttuureissa, voimakkaan tahdon ja yhteisölle aiheuttamien rasitteiden ja elämänlaadun reaaliteettien mukaan elämän kolmannen sielun vapauttamista. Abortoitujen sikiöiden, riekkiöiden tms, tematiikka olivat yleisin kummitussaduin aihe kerrontakulttuurissamme. Kehtolauluissamme on häiritsevän paljoon kuolmenasymboliikkaa lapsen nukkumiseen assosioituna.
Itsemurhaan liittyy voimakkaita mutta tiedostamattomia mielikuvia ja latauksia. Ns Tilastollinen hyvinvointi ei voi pyyhkiä Suomen itsetuhoista käyttäytymistä pois. Köyhien määrä kasvaaa prosentuaalisesti koko ajan poliittisen uusjaon takia, hyvätuloisille pedatun tasaverovaltakunnan takaamiseksi.
Itsemurha mielletään suomalaisessa kulttuurissa pitkälti rohkeaksi ja viimeiseksi keinoksi. Se pelottaa mutta myös herättää kunnioitusta::
"Hänellä olikin todellisia ongelmia, niin suuria että uskalsi tehdä jopa itsemurhan"
"Nyt minä vasta ymmärrän mitä hän yritti kertoa "
"Mä kun luulin sitä ihan luuseriks, ettei se edes uskaltais yrittää itsaria"
"Ei kannata uhkailla itsemurhalla. Monella muulla menee elämässä paljon huonommin. Ei sinun ongelmasi ole niin suuria. Ei kannata liioitella ongelmiaan vaan täytyy tarttua elämään rohkeasti."
"Voitsä kuvitella kuinka se sitten uskals todella tehä itserin! Mä luulin että se vaan kerää huomiota"
"Kuulitsä todella miten se teki sen itsemurhan..."
" Tää pistää hiljaseks."
"Tää ei vielä mitään verrattuna siihen miten Keijo teki itsarin... se oli tosi näyttävä..."
Tuula Uusitalo:
Tietoa itsemurhista
-itsemurhayrityksiä arvellaan olevan 10–15-kertainen määrä suhteessa itsemurhiin.
-vakavia itsemurha-ajatuksia arvellaan olevan vuosittain noin 10 %:lla väestöstä
Pro Gradu Arhi Kuittinen:
Nuorten mielikuvia itsemurhasta
- suomalainen nuori ja itsemurha
Viranomaisten suojelema raiskauskulttuuri
Lestadiolainen liike salasi lasten hyväksikäytön
Tietoa itsemurhista
-itsemurhayrityksiä arvellaan olevan 10–15-kertainen määrä suhteessa itsemurhiin.
-vakavia itsemurha-ajatuksia arvellaan olevan vuosittain noin 10 %:lla väestöstä
Pro Gradu Arhi Kuittinen:
Nuorten mielikuvia itsemurhasta
- suomalainen nuori ja itsemurha
Viranomaisten suojelema raiskauskulttuuri
Lestadiolainen liike salasi lasten hyväksikäytön
TAGS:: KUOLEMAKULTTUURI thanatosvietti thanatos vietti itsetuho sosiaalinen kuolema kulttuurintutkimus sosiologia filosofia zeitgeist.
Tekstit
5 kommenttia:
Arhi, tartut tärkeään asiaan. Kirjoitan tämän kommentin, vaikka minulla ei nyt ole mahdollisuutta paneutua itsemurha-asiaan.
Alkoholista sen verran, että se on nähdäkseni erittäin yleinen masennuksen itsehoitolääke. Siksi itse paheksunkin erittäin jyrkästi puheita itseaiheutetuista sairauksista.
Nyt ennätin etsiä kyseisen tiedotteen käsiini, Arhi.
Enpä uskalla asiasta paljoakaan sanoa. Kansanterveyslaitoksen professori Jouko Lönnqvist, joka on itsemurhien tutkimuksen grand old man täällä Suomessa, totesi vuosi sitten luennollaan lääketieteen toimittajille, että itsemurhat ovat vähentyneet viimeksi kuluneiden 15 vuoden kuluessa kolmanneksella.
Samassa yhteydessä hän totesi, että masennus ja alkoholi ovat itsemurhien ehkäisyn keskeiset haasteet. Erityisesti toistuvan masennuksen pitkäaikaishoitoon ja seurantaan Lönnqvist panostaisi nylyistä enemmän.
STAKES:in uljailla lausunnoilla ei ole mitään vaikutusta nykyiseen tilanteeseen itsemurhatilastojen laskussa.
Itsemurhien lasku on vain uusien lääkkeiden sivuvaikutus. Elämänlaatua ja sumalaisten perustraumojen selvittämistä ei ole sinänsä parannettu.
Psykodynaamista itseymmärryksen kehitystä ei ole haluttu lisätä sillä terapian osittainen korvaus hyvin tiukasti karsitulle joukolle on KELA:n medikalisaatioprojekti: ensisijaisesti lääkkeitä, vain vaikeimmin oirehtiville ja itsemurhalla uhkaileville suodaan mahdollisimman minimoitua keskustelutukea.
Kärsimyksen dominopelissä drastisimmin kaatuvat lapset, joita psykoottiseen elämänhallintaan pakotetut tehoaikuiset hylkäävät ja murjovat korjaamattomaan kuntoon.
Hukkasin lehtileikkeen Lönnqvistin lausunnosta joskus -94, jossa hän julisti about että itsemurha on diagnostisoitava oireyhtymyänä perusteelliseti, sillä itsemurha ei saa olla osa kulttuuriamme. Wau. Aivan kuin itsemurha olis tauti, joka uhkaa yhteiskuntaa - eikä uhkana ole epäinhimillinen yhteiskunta, joka hylkää apua tarvitsevat eikä pyri selvittämään vuosisatojen traumaattista väkivallan siirtymistä uusille sukupolville.
Pidän Lönnqvistiä aika sivistymättömänä ihmisenä, joka ei ymmärrä mitään ihmisen eksistentiaalisesta persoonallisuuskehityksestä. Yhteiskunnan parantaminen mahdollisimman syvällisillä hoitoperiaatteilla ei ole ollut Lönnqvistille ykkösratkaisu vaan hän on ollut yksi johtavista rahansäästöön tähtäävän medikalisaatioveturin ohjaajista 20 vuoden ajan. STAKES on hiljaa hyväksynyt psykodynaamisen terapian minimoinnin ja lääkkeiden autuuden.
Jos itsemurhalukujen alentaminen tilastollisesti on ainoa päämäärä niin silloin tilastovirkamiehille ihmisten turruttaminen on varma ja ihanteellisin tapa nykyisten lääkkeiden vaikutusnopeuden takia.
Mitattava teho seuraamuksista välittämättä ja nopeus, siinäpä ihanteet.
Arhi, sä ammut sellaista sarjatulta, etten millään ehdi mukaan keskusteluun.
Terapiaan pitäisi ihmisten päästä, sillä terapioiden vaikuttavuudesta on selkeä näyttö, pitäisi kelvata terveystaloustieteilijöille ja Kelan herroille, mutta ei. Kela on jo pitkään vetänyt tiukkaa säästölinjaa ja niiden säästöjen hedelmiä jo noukitaan. Aivan pienet lapset sairastuvat vaikeasti keskellämme, eivät välttämättä parantumattomasti, mutta vuosiksi, vaikka saisivatkin hyvää hoitoa.
Sen sijaan mielestäni olet täysin väärässä Lönnqvist-lausunnossasi. Epätoivon kanssa kamppailevien ihmisten auttaminen ei ole helppoa työtä ja joskus tappio tulee, jos pimeys ihmisen mielessä vain sakenee hetkeksi,
Se, että itsemurhien vähentäminen on ylpeä itseisarvo, on minusta rakenteellista väkivaltaa. Tilastojen taakse piilotettua kärsimyksen todellisuutta. Ei kohdata todellisia ongelmia, ei uskalleta tehdä todellisia dignooseja esim psykoottisista persoonallisuushäiriöistä eikä todella hoideta todellisia ongelmia vaan luodaan virtuaalisia parametrejä kansallisen terveyden "parantumiselle". Pikapilleri tilastot kirkastaa ja tunteet dumppaa.
Käsittelemättömät traumaongelmat voivat purkautua sadistisena elämänhallintana. Kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta on sadistista tunteidenhallintaa, sanovat kognitiiviset käyttäytymispsykologit mitä tahansa.
Ongelmien siirtäminen on todella ongelmien siirtämistä myös sukupolvelta toiselle.
Lähetä kommentti