Eläimiinsekaantumisen teologiaa ja Nokia-liikkeen kirkkohistoriaa

•  "Tuhansia suomalaisia teloitettiin eläimeen sekaantumisesta" - IL

  

 Nähtävästi tuon ajan "näkyvin" ja kiihottavin porno on ollut pappien palavissa saarnoissa, joissa kansan luonnottomuuksia ja "yliseksuaalisuutta" on kuvailtu hyvinkin tarkkaan ja hekumallisesti.

Yliseksuaaliset "Noidat" olivat papeille myös aina suuri uhka.  Suomessahan teloitettiin enemmän miesnoitia kuin naisnoitia vaikkakin eläimiinsekaantujia ja miehiinsekaantujia teloitettiin vieläkin enemmän. Kirkko määräsi pitkälle koko rikoslain, maagiset pelot ja moraaliasetukset Raamattu-tulkinnallaan.

Kaikki alkuperäiset kirkot olivat täynnä helvettikuvia, joissa pirut kiduttavat suomalaisia.
Kirkko loi jyrkkiä uhkakuvia, jotka olivat alkuperäiselle kulttuurillemme täysin vieraita. Kirkko toi tuomion ja kirkko loi pelastuksen. Uuden syntikulttuurin ja alistumisen uskonnollisuuden.
Valtionkirkon moralismilla oli kuitenkin tarkka poliittinen tehtävä.

Tämä yliseksuaalisuus seksualisuusvihan kautta on liittynyt laajempaan projektiin nujertaa Suomen paikallinen ja pakanallinen kulttuuri.
Ja ennen kaikkea häpäistä ja leimata perinteinen suomalaisten vapaa ja järkevä seksuaalisuus, jolle kirkon ehdoton ja julma vaatimus yhdestä elinikäisestä pakkoavioliitosta seksuaalisuuden ehtona oli mieletön.


Kirkon uhkakuvilla määrittelemä yksilön funktionaalinen, parisuhteeseen ja tuottavuuteen lukittu seksuaalisuus tehtävänä ja materialistisesti keräämiseen sekä kapitalistiseen statuskilvoitteluun keskittyneen perheyksikön mallina oli osa uutta valtaa, määrittelyn valtaa, ihmiskuvan valtaa. Valtio määräsi kaikesta, jopa yksilön omakuvasta, kelpaavuudesta ja yhteisön ehdoista. Synti oli valtion vallan ja normien vastustamista.

Alkuperäisessä kulttuurissamme on ollut mm. naisten sarjamonogamia. Yhtenä kulttuurimuotona esimerkiksi miehet asuivat miesten talossa ja naiset päättivät ihan vapaasti ketkä pääsevät käymään naisten talossa. Lasten isällä ei ollut väliä. Lapset olivat taloyhteisön ja naisten lapsia.

Muinaisuskontokulttuurissa palvottiin lähes pelkästään naispuolisia jumaluuksia. Karhun palvontakin oli aina äitikarhun palvontaa. Vitun voimalla siunattiin karja ja miesten metsästysaseet. Matriarkaatti on nähtävästi ollut ennen kirkon runnomaa kuninkaan lakiyhteisöä suomalaisen yhteisöhierarkian perusta. Miehiä ei pakotettu naimisiin, syntyi niitä lapsia muutenkin ja kaikista pidettiin huolta.

 Suomalainen hedelmällisyyskulttuuri on ollut yksi maailman äärimmäisistä feminiinisen panteismin maailmankuvista: suomalaisugrilainen kulttuurimme on ollut ainoa, jossa sekä kuu että aurinko ovat olleet feminiinisiä voimia.

Mikael Agricola tallensi paperille kauhistelevan raporttinsa avioliittoon sitoutumattomasta, kauhealla tavalla seksuaalimoraalista vapaasta pohjoisesta pakanakansasta; Agricola säilytti meille samalla ainutlaatuisen kuvan suomalaisista hippiyhteisöistä, joissa ei avioliittoa, lasten perisyntiä, seksuaalista syntiä, syyllisyyttä tai stressiä tunnettu.

Seksuaalisuus oli kuin hengittämistä tai syömistä, mm. hedelmällisyysrituaaleihin miellettyä juhlintaa, ei synnintuntoon tai kelpaavuuden ehtoihin sidottua häpeäkulttuuria.

• Alkuperäinen ehtoollinen ja alkuperäinen nuorten metsässä suorittama rippikoululeiri:

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää siellä tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin".

Kirkolla oli moraalihyökkäysten takana looginen päämäärä ja motivaationa kuninkaan antama läänitysprojekti, jolloin ihmiset täytyi pakottaa erillisiksi aviopareiksi ja maanviljelysyksiköiksi kilpailemaan keskenään rahan tuomasta statuksesta ja tuottamaan maksimaalista veroa kuninkaalle.
Maanviljelyksestä tehtiin pakollista verotusmuotona (Ruotsi "tarvitsi" Suomen viljaa helppona vaihtotuotteena) ja tähän auttoi kirkon moraalisaarnat avioliiton pakollisuudesta ja yhteisöasumisen synnillisyydestä. Follow the money.

Kirkon tärkein tehtävä oli esittää kansa häpeällisenä ja kirkon pakkoarmoa tarvitsevana kohteena, jonka ainoa kunnia oli palvella jumalakuningasta ja kerätä rahaa kunniallisen yhteiskunnallisen aseman takamiseksi.

Kirkon päämäärä oli mitätöidä yksilön itsenäisyys ja oman ruumiin hallintaoikeus kuninkaan ja Jumalan nimeen.

Seksi oli siis kielletty sinkuilta "siveettömyytenä" ja raskaana olevilta naisilta ja varsinkin kuolamantuomiolaki uhkasi avioliiton ulkopuolista suhdetta, joten tämä kieltolaki yhdistettynä pappien ekstaattiseen syntihehkutukseen mm. eläimiinsekantumisesta ja naisista perisynnin portteina/porttoina ovat aiheuttaneet paljon hämmentynyttä seksuaalista toimintaa.

• "Mielenkiintoista on, että muualla Euroopassa eläimeen sekaantumiseen ei juuri kiinnitetty huomiota."

Nykyisen Nokia-liikkeen hurmos-Koivisto saa kiittää onneaan ettei elä enää keskiajalla.
Pari kyyneltä spottivaloissa ei olisi riittänyt kansanmieheltä. Papit toki vapautettiin tutkinnastakin, pedofiliasta ja mistä tahansa ettei kirkon maine tahriintuisi. Useinmiten vain pappien syyttäjät saivat sakkoja.

Nokia-liikkeessä näkyy sekä vanha katolinen repressio, vihamielisyys työväestön seksuaalisuutta kohtaan (papit ja aateliset olivat samalla vapaita teoissaan tuomiostuimien tavoittamattomissa), papin koskemattomuus (Menen eheytymään enkä ole oikeasti homo vaikka homostelen sielunhoidettavia) että myös sen uusi versio, eurooppalainen puritaanisuus, tarkemmin sanottuna kalvinismi ja sen amerikkalainen kehitelmä, evnkelikaalisuus. (Calvin hukutti 200 naista Geneve-jokeen perustettuaan kirkkokaupungin puhdistaakseen kaupungin huonoista naisista - yliseksuaaliset miehet armahdettiin)

Evankelikaalinen eli viidesläinen uskonnollisuus uskoo totaliteetteihin (Pelastetut/kadotetut) ja heteroseksuaalisuus nähdään jumalallisen puhtaana seksuaalisuuden muotona, muut halveksuttavina. Luodaan oikeamielisten lahko, joka voi tuntea ylemmyyttä ja pelastusvarmuutta erilaisia kohtaan.

Käsittämättömin ilmiö tässä nkyisessä pseudokristillisessä moraalikulttuurissa on se, kuinka alaikäisille sallitaan mielihyvin sadomasokistista väkivaltaviihdettä elokuvissa yllin kyllin, mutta eroottisuus ja luonnollinenkin seksuaalisuus elokuvissa on tiukasti elokuvasensuurin ikärajoituksin torjumaa (elokuvatarkastamoahan johti vielä äskettäin teologi).

Kirkkohistoriassa alunperin viha seksuaalisuutta kohtaan oli kohdistettu kuitenkin kirkkoisien vihaan "perisynnin synnyttänyttä" heteroseksuaalisuutta ja naisiin yhtymistä kohtaan. Suorastaan hassu prosessi kirkkohistoriassa nykyiseen Räsäsläiseen heteroliiton pyhäksi julistamiseen.
Roomalais-katolisessa teologiassa poikien raiskaaminen ei ole pappien seksuaalinen teko koska vain akti naisen kanssa on katolisen opin mukaan seksuaalinen akti, perisynnin akti. Papithan ovat naimattomina puhtaita ja siitä ylpeitä, koska eivät sekaannu kirkon oppien mukaan perisynnin synnyttäjään, naiseen. Vain naiseen sekaantumaton voi olla muita puhtaampi, Jumalan edustaja kirkkoisien oppeja kannattavan kirkon teologiassa.

Tarkat rajat ja totaliteetit ovat tärkeitä pelastusvaltaa käyttäville uskonnollisille johtajille, pelastettujen itsetyytyväisyyden tae - ja moni johtaja on homo, sillä johtajan rooli on "hieno" keino kääntää huomio pois itsestä ja omista ideologisista omakuvan ongelmista "muihin saastaisiin ihmisiin" johtajan roolin ja tuomiovallan kautta. Paradoxus pervessus.



Kirkko halusi määrätä ihmisten seksuaalisuudesta, varsinkin koska esi-isiemme muinaisuksonto oli hedelmällisuusritualien ja uskomusten rikasta ja luonnonläheistä kulttuuria. Kaikki metsään ja luontoon liittyvä julistettiin synniksi ja paholaisen vieheeksi.

Kirkko teki seksuaalisesta omakuvast syntiä ja ensin hyvin päämäärätietoisella roomalais-katolisella teologialla.

Kirkon yksinkertainen kaava oli kasvattaa ihmisten hämmennystä ja helvetinpelkoa kaikilla mahdollisilla keinoilla, jotta kirkko voisi sitten tarjota ainoana vapahduksena kirkon sakramentteja (esim ehtoollinen ja katolisten sakramenttina synninpäästö).

Enää laissa ei ole aviorikosta eikä siitä kuolemantuomioasetusta, jota kirkko valvoisi.

Kuitenkin tuhannen vuoden pelottelu, valtion uhkapolitiikka mm. kansalaisten pakkojäsenyys kirkkoon ja rippikouluun, mielivalta virkamiesten vastuuvapautena ja moralistiset kirkon hallinnoimat teloitukset ääri-islamistien tyyliin ovat jättäneet syvät traumajäljet ahdistuneeseen ja masentuneeseen kansakuntaamme. Itsestään vieraantunut metsäkansa.


Mitä tutkija sanoo kirkon kontrolloimasta häpeäkulttuurista 400 vuotta sitten:

•  " Aamu-tv:n haastatteleman Keskisarjan mielestä on hämmästyttävää, että niinkin tärkeää aihepiiriä on tutkittu vain vähän.

1600- ja 1700-lukujen suomalaisten arkielämä oli kaukana yhteisöllisestä maalaisidyllistä. Seksuaalisuus oli tarkoin kirkon ja kruunun säätelemää ja rangaistukset olivat ankaria. Nykyisin normaalina pidetyt seksuaalisuuden muodot olivat kiellettyjä. Toisaalta savupirttien hämärissä viihtyivät perversiot, sanoi asiaa tutkinut historioitsija Teemu Keskisarja

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/esi-isien_seksi_oli_raakaa_ja_vaki...


 aiheeseen liittyvä väitöskirja:

• http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/keskisarja/

Artikkeli:

• http://yliopistolehti.helsinki.fi/yl14art.htm#a6

• Matriarkaatti nykyheimoilla:

• Mosuoiden elämää tutkineiden antropologien mukaan heidän yhteisöissään ei juuri esiinny väkivaltaa. Coler teki saman havainnon ja kertoi, että jos asioista päättävät naiset käyttäytyvät väkivaltaisesti, se laskee heidän sosiaalista statustansa yhteisössä. Myös koston ja syyllisyyden tunteet ovat mosuoiden keskuudessa vähäisiä.
  
  

II

•  Vantaan kaupunginjohtajaa syrjytetään seksuaalimoralismin voimalla - muut väärinkäytökset ovat tehottomia poliittisessa mielikuvakentässä
  
  "Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapani Mäkinen (kok.) kertoo sopineensa Peltomäen kanssa, ettei hän esiinny naisystävänsä kanssa julkisesti.
  Kokomuksen Mäkinen vaatii  nyt Peltomäeltä selvitystä virkamatkan hoidosta. Peltomäen mukaan kyse on kokoomuksen ajojahdista häntä kohtaan. Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Peltomäki oli virkamatkalla naisystävänsä kanssa.

Täytyy ottaa tässäkin poliittisessa konfliktissa katse moralismin funktionaaliseen historiaan, jolloin kirkko ja aatelisvirkamiehet hallisivat Suomea kirkon syntiopilla ja kansan häpäisemisellä.
Rahvasta leimattiin eläimelliseksi mm. seksuaalisuuden syntikuvilla ja aatelisto esiintyi jumalallisesti itseään hallitsevana ja esimerkillisen "riippumattomina" alhaisista vieteistä, ja siten kuin jumalat esiintyivät Jumalan ja Jumalan lain edustajina "korkeammalla moraalilla" ja etuoikeuksilla. Kansalle paukutettiin systeemin tuoman kontrollin ja alistumisen autuaaksi tekevää voimaa.

Varsinkin Suomessa moraali on sidottu järkyttävän tiukasti ahtaaseen seksuaalimoralismiin statusjärjestelmänä mm. lapsista aseksuaalisina "viatt omuusmielikuvina".
Kekkosenkin tenho riippui siitä, että hänen seksuaalihurjastelujaan ei kuvattu mediassa vaan hän oli itsekontrollin esikuva mielikuvana.


Kun muistamme tapauksen Ilkka Kanerva ja halpa nainen,
näemme myös modernin esimerkin, jossa herra menetti ylemmyyden takaavan statusasemansa konttaamalla todistetusti halpojen naisten perässä ja siten hänestä tuli yleistä riistaa vanhan moralismikulttuurin voimalla eikä hän enää voinut edustaa "ylevämpää" yhteiskuntaluokkaa. Kulttuurisosiologiaa, teologiaa ja psykologiaa.