Antikristus Teemalta, porvarikulissin kreikkalainen varjo, psykoanalyyttisen tragedian Trier

 harvinainen kreikkalaisen tragediakulttuurin jatkumo Teemalta yönäytöksenä (varaa kirjastosta DVD bluray)

      Antikristus  -  Trier

 on syvän psykokulttuurin hento verso brutaalin kaupallisen manipuloidun elokuvakulttuurin paineen alla.



Katharsis oli kreikkalaisten suursairaaloiden hoitometodi. Siis ihan aidosti. Huumeita, teatteria ja shamanistinen rituaali visioiden saavutamiseksi, jotta mennyt elämä saavuttaisi eksyneen ja sairastuneen ihmisen. 

Elämän kauhua ei sokeroida vaan tragedia vapauttaa... näkemään synkät varjot, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin vallanhimoisten johtajiemme kautta, jotka kieltävät sukunsa kiroukset kerjäämällä siunausta   kuten Oidipus.  

Yleistä draamaa ja amerikkalaista sankari-HYBRISkeskeistä dramaturgiaa voisi kuvailla perversioksi, massakulttuurin torjuntareaktioksi,  tragedian miedontajaksi ja sabotoijaksi

          Lisäys      Freudian Spoiler alert   ::   

b)

Elokuvan analyysissä on huomioitava naisen fantasia. Vaikka moottorina on naisen fantasia/anti-fantasia niin koko elokuva käsittelee ihmisyyttä. 

Naisen Anti-fantasia fantasian korvaajana.
Miksi? Se tehtävä jätetään katsojalle. Hyvin perusprosessi freudilaisessa aggressio/thanatos-analyysissä.

Siis.

Mies lopulta uhrina, sidottuma, pultattuna, avuttomana, on kuin synnytetty lapsi.

  Kostofantasian =anti-fantasian  täyttymyksenä, fantasian kumoajana, fantasian funktionaalisena thanatos-tuhoajana

Tämä tragedian metafora varmasti kipinöi feministien verkkokalvolla. Huomaavatkohan feministikriitikot, että modernissa feminismissä on paljon kostofantasioita ja tässä elokuvassa nainen ottaa niitä käyttöön noitarovioiden hehkun kiihottamana? 

c)

Elokuvan skeemana on psykoosi  

   eli rajojen ylittäminen. Tasapainottomuus "vaatii" jatkuvia rajojen ylittämisiä. Paine tulee menneisyydestä eli identiteettiin hakeutuvan persoonan muodostumisprosessista. Joka on tässä pimeä voima ja liitetään analogiana noitavainoihin ja Euroopan patriarkalismiin. Naisen kyvyttömyys huolenhtia lapsestaan on tässä  metaskeema, jäsentymättömyyden kaaoksen paholainen.

VALKOINEN NAUHA -elokuvassa kuvataan taas sitä, kuinka  psykoosi siirtyy psykoottiseksi kulttuuriksi eli fasismiksi.

d)

Luulisi Antikristuksen naisen itsevihan  ja isäpatologian kiinnostavan feministejä korruptoituneena diskurssina naisen itsemäärittelyssä.

 

 Hesarin elokuvakriitikkojen sivistymättömyys ja porvarillinen ulkoistamisen estoisuus Trierin kuvailussa on suorastaan farssimaisen huvittavaa. Tai totaalisen sivistymätöntä idiotismia.

Hesarissa oli kuitenkin ensimmäinen kirjoitus elokuva-alan korruptiosta ja elokuva-alan kulttuurivihamielisyydestä, rehellinen mutta kuitenkin poliittisesti vielä itseään sensuroiva.

Kaikki eivät tiedä, että Helsingin oikeistolaiset virkamiehet ovat kieltäneet kaikki tuet ja kiinteistöjen luovuttamiset kulttuurielokuvateatterille jotta Finnkinon kaupallista monopolia ei uhattaisi kapitalismin periaatteiden mukaisesti. Kalliossa virkamiehet luovuttivat vanhan elokuvateatterin puoli-ilmaiseksi uskonnolliselle lahkolle, jotta kulttuuripiirit eivät saisi sitä haltuunsa. Tämä on sitä kulttuurisotaa ja oikeiston luokkasotaa kulissien takana.

• Kuka katsoisi Euroopan elokuvaa? - Helsingin Sanomat

Orionin valikoima on valitettavasti enimmäkseen laadutonta nostalgiaa eikä ajassa pysyvää ja elokuvateatterin tekniikka on surkeaa homeisista istuimista puhumattakaan - kallis äänisysteemi on hyödytön muminapesä vain koska kaijuttimet on haluttu upottaa seinään esteettisesti muinaisen arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti. Aivotonta nostalgiaa Orionin peruslinjaukset.Nettisivuillakaan ei anneta riittävää analyysiä elokuvista elokuvasivistyksen kannalta.

Finnsanity blog:

Antikristus feministeille 

päivitetty:

  Naisten vapautuselokuva - Antichrist





Vapauttava vai sitova elokuva? - Antichrist

Raiskattu tyttö kylän uhkana

" Elokuva ansaitsisi enemmän,

 sillä se on paitsi vaativa myös ajallemme ominainen taiteenlaji, kuten useampikin kulttuuriteoreetikko Slavoj Žižekin tapaan on korostanut.

Jos kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin vastaanotto olisi yhtä latteaa kuin elokuvien, kulttuurin keskustelupalstat täyttyisivät surunvalittelijoista.

Elokuvan elonmerkiksi näyttää riittävän katsojamäärien ja studiotulojen kirjaaminen. Elokuvakulttuurin hautajaispuheet jäävät erikoislehtiin ja yksittäisten aficionadojen kolumneihin. ”Elokuvasivistyksestä” puhuminen kuulostaakin tänään epäilyttävän 70-lukulaiselta tai holhoavalta.

http://filosofia.fi/elokuva/trier

Metsänpeitto / Covered by Forest from Salla Hämäläinen on Vimeo.