- Päivitetty -
Applen kehitystiimi kehitti jo 1884, eikun 1984 ur-facebookin tapaisen viestinnän kosketusnäytölliseen pöytäpuhelimeen: ihmiset olisivat voineet jakaa viestejä puhelinmuistionsa numerojen ja ryhmien kautta toisten puhelimien näytöille. Mutta Jobs ei innostunut. Muuten tämä löytynyt 1995 haastattelu kertoo hyvin täsmällisestä visionääristä mutta joka ei oikein ymmärtänyt sosiaalisuuden merkitystä yksilöluovuuden rinnalla ja uuden real time -tietokonemedian avustuksella.
Kun kannettava LCD-Newton tuli pariksi vuodeksi markkinoille, ihmettelin hämmentyneesti miten vähän sosiaalisia applikaatioita ja vuorovaikutuspelejä tai vuorovaikutus-opetusohjelmia sille tuli vaikka infrapuna-vuorovaikutus laitteella oli käytössä. Interaktiolaitetta ei tarjottu käytettäväksi interaktioon ja real time -olemiseen.
Yksinkertaistakaan ryhmälle jaettua toimivaa ilmoitustauluohjelmaa tai keskusteluryhmä-ohjelmaa itsevalitulle omalle ryhmälle ei ollut - eli ur-facebookkia ei tullut.
Olin ällistynyt.
Kalenteritoiminnoissakaan ei ajateltu eri ryhmille automaattista tiedottamista palautusviestitoiminnoilla monimediana eli myös sähköpostivastauksina takaisin Applen Newtonin kalenteriohjelmaan ja myös puhelimista (esim. peruutan osallistumiseni pika pikaa ilmoitettuun tapahtumaan, soitan järjestäjän Newtonin modeemiin (vaikka Newton ei olisi kiinni modeemissa sillä hetkellä), painan ensin tapahtuman tunnuskoodin, sitten saamani oman tunnuskoodin, ja lopuksi peruutuskoodina numeroa 2 puhelimessani kun soitan viestin lähettäjän modeemiin jopa ilman omaa modeemia). Newton olisi voinut soittaa myös automaattisia puhesynteesiviestejä puhelimiin mutta ei.
Tietokoneita ei nähty selvästi itseilmaisun ja puheen tapaisen vuorovaikutuksen jatkeena vaan tiedon keräämisen ja käsittelyn laitteina. Omia keskusteluryhmä-chattejä ei ollut nopea perustaa ja osallistujia rajata.
Taitto-ohjelmat nähtiin kyllä tärkeinä ja notkeina yrityksen imagon kehittämisenä - mutta tietokonetta osana päivittäistä (jaetun) sosiaalisen elämän ja imagonhallintana ei nähty.
Multimediaohjelmat olivat kömpelöitä ja epävarmoja joten uusi ilmaisu piilotettiin museoiden nurkkiin. Suomessa elitistinen ooppera varasti multimediataiteen rahat opetusministeriössä omiin eläkerahastoihinsa virkamiesten avulla. Toimittajat eivät poskeaan lotkauttaneet.
Ei mikään ihme, että Newton poistui, kun juuri sen todellisia INTERAKTIIVISIA edellytyksiä ei käytetty hyväksi ohjelmistotarjonnassa ja markkinoinnissa. Insinööreille itse laite oli hieno itsetarkoitus mutta insinöörit eivät ajattele ihmisten tarpeita ja reagointitapoja.
Ei edes nopeaa real time -uutispalvelua suoraan Newtonin näytölle rullaaman ja niihin liittyviä chat-ryhmiä ollut tarjolla vaikka modeemien chat -ryhmät eli purkit olivat osoittaneet valtavan suosionsa ja sosiaalisen paineensa.
Sama juttu kun luotiin hype GSM-kännyköiden ensimmäisestä "interaktiivisesta" tiedosta, WAP-selaimesta.
Ihmisten päivittäisiä tarpeita ja sosiaalisen käyttäytymisen muodoista ei välitetty lainkaan.
Mitään ihmisten päivittäisestä interaktiosta ei otettu huomioon insinöörien johtamassa itsetuhoisassa WAP-sekoilussa. Edes bussiaikataulupalvelua ei ollut lähtöpaikan ja päämäärän mukaan vasta kun ihmiset olivat turhautuneina hylänneet wapin. Jotkut palvelut maksoivat tuhottomasti ja kalleus tuhosi käytettävyysimagon nopeasti.
Kun puhelinyhtiöille ja Nokian rahoitusyksikölle tarjosimme sisältö- ja itneraktio-suunnittelupalvelua humanistin näkökulmasta, puhelinyhtiöt vain vastasivat että rahat käytetään wap-servereihin, insinööreihin ja orgioihin. Humanistien tulisi tehdä ilmaiseksi multimediaa ja uutta vuorovaikutusta, kuului vaatimus ihan ideologisena julistuksena. Se siitä. Ja insinöörit ja yleissivistymättömät kooderit leikkivät ohjelmisto/pelisuunnittelijoita. Muchos brainless idiotism.
Wap-interaktiota ei ajateltu.
Mitään yksityishenkilöiden henk koht wap-sivuja ja pikaluontitapaa ei ollut tarjolla että käyttäjän ryhmällä olisi ollut oma sivu, jolla kerrotaan valituille kavereille, vaikkapa onko illanviettoa ja missä ravintolassa ollaan yms.
Aivan totaalisen aivotonta touhua ilman humanisteja insinöörien teknoleikeissä ja merkonomien rahanlypsyssä.
Kuten yhä näyttää olevan. Insinöörit vain hermostuneesti puolustavat "omaa" perusteettoman laajaa reviiriään käsikirjoittajia ja suunnittelijoita vastaan sabotoiden itse omia tuotteitaan.
Aivan kuin elokuvakameran korjaajat ja YLEn ja opetusministeriön talouspäälliköt vaatisivat saada olla ohjaajia ja käsikirjoittajia. Kuten liian usein todellakin tapahtuu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti