Itä-Saksasta kopioitu tuotantomalli - YLE keskittää valtaa ja rajaa kulttuuria

* Päivitetty ii

  "Yle keskittää kaikkien ohjelmien tilaukset kuudelle yleläiselle tuottajalle 

Yleisradio uudistaa omatuotantoisen ja ulkoa hankittavan ohjelmiston tilaamisen ja keskittää tilausten tekemisen kuudelle henkilölle. He vastaavat ohjelmien tilaamisesta kaikkiin välineisiin eli televisioon, radioon ja verkkoon." - HS.fi 

YLE seuraa nyt elokuvasäätiön tietä poliittisen tahon eli opetusministeriön kontrolloimana tuottajana - itä-Saksalta kopioidun poliittisen valistus- ja kontrollikulttuurimallin tietä kuljetaan.

Fiktiivisessä mediassa on jo pitkään ollut ideologista kontrollia. Tarinoissa halutaan oikeistolaisen sankarin selviämistarinoita tai passivoivaa turvaviihdettä eikä katsojan todellisuustajua ja moraalia saa missään tapauksessa kyseenalaistaa ja haastaa dekonstruktiivisesti tai "eksistentiaalisesti".

Moduulidramaturgiaa ja kuluttajaviihdettä - muodoltaan standardisoitu tuote, jonka katsoja tietää jo etukäteen nautintoyksiköksi, kuin valittuna makeisena tulee nautimaan ilman hämmennyksen vaaraa. Moduuli-/tuoteajattelu pätee myös roolihahmojen arvattavuuteen, suomalaisten elokuvien nostalgiapainotteisuuteen ja yksiulotteisuuteen.


Kun eletään jo aikaa, jossa eksynyt vasemmisto on itse jo uskonut oikeiston propagandakuvan vasemmistosta niin unohdetaan että humanistinen kulttuurinäkemys nojautuu historian prosessikäsitykseen ja ihmisen yhteisöllis-sosiaaliseen olemukseen; Näkemys muuttaa todellisuutta, yksilö purkaa ja rakentaa yhteistä todellisuutta, todellisuuden perimmäinen olemus ei ole totuuksien uskominen ja alistuminen institutionaalisille harhoille hierarkiasta.

Taiteen tulisi hämmentää, ravistella, eksyä, yllättää, osoittaa muodon vankila, olosuhteiden paine ja systeemin ennakkoehdot, paljastaa roolivankilat ilman muutoksen mahdollisuutta. Taiteen ei tule vahvistaa vaan murtautua ja muuttaa, löytää ja mixata ihmisen alati ahnaalle tajunnan kehittämistarpeelle.

Tiedostaminen on muuttumista.

Kuinka ihminen on olosuhteiden ja sosiaalisten paineiden keskellä jatkuvassa muutoksen tilassa.

Mikään ei ole ennaltamäärättyä kuten kapitalistinen oikeistoideologia tahtoo osoittaa ihmisen maailmankuvaksi. Siksi oikeistolainen kulttuurieetos nojautuu uskontokuvastoon "vääjäämättömästä elämäntarkoituksesta" korkeamman ja ikiaikaisen johdatuksessa sillä uskontoinstituutio eli kirkko on muuttumattomuuden arkkityyppien arsenaali.

Onko suomalainen elokuva eurooppalaista elokuvaa: INDIESTATEMENT

Suomalaisissa elokuvissa amerikkalaisten tyyliin porvarilliset ydinmallit ovat ratkaisuja roolinhallinnan ja omakuvan ongelmiin.

Asetelma on yksinkertainen: on porvarillista selkeyttä ja statusasemaa uhkaavia (ulkoisia) tekijöitä ja ne on vain kumottava sekä osoitettava naurettaviksi.

Oikeistolaisen kuluttajaviihteen perusidea on yksinkertainen: Porvarillinen status on palautettava ja kaikki, mikä uhkaa porvarillista roolia, on tehtävä naurettavaksi. Roolien uudelleen ajattelu ja muutos ilman materialistisista ratkaisua on pahinta mitä viihdedraamassa voi nykyään tehdä oikeistolaisten tuottajien silmissä.

Esimerkiksi "oikeanlaista" seksuaalisuuden hyötyä esitetään vain henkilöhahmon statuksen nostamista tuottavana aktina.

Kulutamme turva-ajatuksia ja turvallisia rooleja brändidraamoissa. Muoto on tärkeintä, draaman amerikkalaisesta kaavasta on tehty tuote, jotta katsoaja voi olla varma, että saa annoksen tunteita, joita lähtee katsomaan.

Tämän ideologian takia köyhätkin äänestävät oikeistolaisia solidarisuuden purkajia, superrikkaiden kokoomusta. Kaikki haluavat samaistua voittajiin ja menestyjiin kun luodaan mielikuvia ihailun tarpeesta ja magiasta. Luusereita on vihattava. Luusereiden on hävettävä ja kansa on satava uskomaan, että ei ole humanistisia ja vasemmistolaisia ratkaisuja jakamisesta ja ihmisarvosta.


Mielenkiintoinen  tuore esimerkki on mm. "Napapiirin sankarit".

Siinä parisuhteen ongelma ja ratkaisu on materiaalinen ja loppukohtaus on suoraan Gigantin mainoksesta. Katsojat eivät ymmärrä lainkaan tämän elokuvan ideologisia latauksia. Se kytkeytyy suoraan kokoomuksen "vastakkainasettelujen aika on ohi".

Ongelmat ovat materiaalisia, ratkaisut ovat materiaalisia - ahneus ja kateus olkoon kanssamme.

Mikään ei tässä "realistisessa" mallissa ole muka ideologista ja solidaarista, ihmisten täytyy vain tavoitella, haalia ja ihailla kaikkea statusta tuottavaa.

Napapiiri ei ole edes pahin esimerkki piiloideologisesta hegemoniasta. Useimmat uudet suomalaiset elokuvat ovat  porvarillisuuden puolustustarinoita, joissa uhka on porvarillisuutta, statusjärjestystä sekä "tavallisuutta" uhkaavat erilaiset hahmot ja ajatusmuodot.

  * Elokuva, Politiikka, vasemmisto, Kokoomus, Elokuvakulttuuri, oikeistolainen, Draama, Eurooppalaisuus, Eurooppa, Taide, YLE, Ohjelmistoneuvosto, Kulttuuri, eliitti rakennemuutos tuotantopäätökset tuotantotuki tahoitus tuotantotalo tuottajat.