Seurakuntavaalihurmos!

 Seurakuntavaalihurmos!

 Vähän sääliksi käy nuoria nappisilmäisiä optimisteja, jotka luulevat voivansa  vaikuttaa seurakuntaneuvostoissa paremman elämän puolesta. He joutuvat kuin lampaat suden suuhun kirkkovaltuustojen junttavallan jyräämiksi.

Ja kaikki poliittiset valtaklikit toimivat nimenomaan salassa, niin kaukana Jeesuksen opeista kuin voi olla - keskustalaisiakin toimii Helsingissä uskomaton määrä kirkkopolitiikan varjoissa. Äänestäjien tietämättä poliittisista kytköksistä. 

 Ja vaalihurmoksen lietsojat eivät selvitä tietämättömille seuraajilleen valtakuvioita, joiden mukaan kirkkoherra tanssii. Nuorekkaat saavat pennosia kerhotoimintaan kun samalla miljoonia kolisee ohi.
Talouspäälliköt junttaavat mittavia rahasummia kiinteistöihin, joiden käyttöaste ja käytettävyys on surkea tai aivan turha varsinkin Helsingissä ja lämmpityskustannukset surkean rakentamisen takia megalomaaniset.

Mitä jos Helsingissä luovuttaisiin  2/3 kirkoista? Johan irtoaisi sosiaaliselle toiminnalle resursseja. Mutta ei, he rakastavat kirkkoja enemmän kuin sielujaan.  Moni seurakuntaneuvosto lahjoo itse itseään matkoilla ja "koulutustilaisuukislla" - ja äänestäjät eivät saa tietää edes seurakuntansa budjettierittelyä eikä sijoituksia.

Media kohisee muutoskesta mutta kirkkopolitiikka kesittyy eroamismielenosoituksen jälkeen yhä enemmän linnoittautumiseen ja  materiaalisen kirkkokulttuurin puolustamiseen. Kirkkopolitiikkahan on sitä, että kirkosta on muokattu kirkkomuseota, 1500-luvun rakasta muinaisjäännettä ja pappisaatelisten omaa turvattua roolileikkiareenaa.
 
Kirkkopolitiikkaa.

Keskitettyä ja kätkettyä valtaa. 

kts
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkovaltuusto

Kotimaan keskustelu, Laukko:

"Valitettavasti kirkkodemokratiasta on annettu liian ruusuinen kuva. Tosiasiassa vaikutumahdollsiuudet luottamushenkilöillä ovat hyvin rajalliset. Kun valmistelun, esittelyn ja puheenjohtajuuden hoitavat (samat) virkamiehet, niin he voivat pyörittäää asioita ja valtuustoja/euvostoja miten haluavat. Jos asiat palautetaan, käytetään vasytystaktiikkaa ja se yleensä aina tepsii. Elin ei voi päättää, kuin asioista jotka sille esitellään. Sitten ovat nämä hiippakunnalliset, rovastikunnalliset, kirkolliskokoukselliset ja yhtymien yhteiset konklaavit (valtuuto, neiuvotot johtokunnat etc) joiden valinta ja asiainkäsittely on jo pseudodemokraattista. Ellei jopa lumedemokratiaa."

.