lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Fiktiivinen uskontoperformanssi Espan lavalla

  
Fiktiivinen uskontoperformanssi Espan lavalla

 oli
http://bit.ly/EspanTemppeli





Ihmiset eivät kaipaa enää deskriptiivista moraaliuskonnon kuristusotetta.

Sen harha-aika on ohi.

Imaginäärinen, meditatiivinen ja symbolinen rituaaliterapia on se, millä ihmiset etsivät henkistä avartumista ja tilaa.

Ja niin olisi hyvä.

siinä olisi luterilaiselle kirkolle tila ja mahdollisuus.

Tuntemattoman Jumalan käsite oli Lutherille tärkeä. Protestantismi nousee siitä.

Etsimme.

Etsimme ja hiljennymme tarkoituksen ja hiljaisuuden edessä.

Etsimme. Autaita ovat hiljaiset ja etsivät.

Mykkinä Jumalan poissaolon edessä.

Toimivina itsensä tuntemisen kautta.


.

3 kommenttia:

Rauno Rasanen kirjoitti...

Tällainen performanssi on eräänlaista modernia animismia - tietoisuutensa ja minän tajunsa imaginaaris-reaaliseen mystiikka-hömppään kadottanutta ja siten älyllisesti vajaata henkiuskoa, josta kapitalisti tosin tykkää kovasti.

Kyseisen New Age'lle sukua olevan uskon on nimittäin täysin avoimesti tarkoitus mennä kaupaksi. Ei sillä mitään muuta väliä ole.

Leikit siellä leikittiin ja laulut laulettiin,
avaintakin kätkettiin ja laivaa lastattiin.
Viimein sentään kotilättiin kaikki matkattiin,
siellä kohta rinnatusten uinuttiin.
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisin saanut olla mukana.

Lapsellista kivaa, kuten Putte-possun nimipäivillä. Mutta ei pyhää.

Pyhään kuuluu erottamattomasti ylevän elementti [ei kuitenkaan pelkkä ikävystyneen vakavuuden henki] ja juuri ylevä on meidän ajastamme hävinnyt ja hävitetty. Siten myös taju pyhästä.

Mutta uskonto, jonka ymmärrys pyhästä on invalidisoitunut ja/tai latistunut ei ole enää uskonto, jota kunnioitetaan vaan uusi kapitalismin trendi-brändi. Jäljelle on jäänyt pelkkä pelleily ja viihde - myös hautajaisissa.

Nykyään vain karkea ja itsensä nihiloiva satiiri saattaa [paradoksaalista kyllä] ehkä aika ajoin kyetä hipaisemaan ylevän kokemusta kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Ihmiset eivät kaipaa deskriptiivista moraaliuskonnon kuristusotetta.

Sen harha-aika on ohi.

Imaginäärinen, meditatiivinen ja symbolinen rituaaliterapia on se, millä ihmiset etsivät henkistä avartumista ja tilaa.

Ja niin olisi hyvä.

siinä olisi luterilaiselle kirkolle tila ja mahdollisuus.

Tuntemattoman Jumalan käsite oli Lutherille tärkeä. Protestantismi nousee siitä.

Etsimme.

Etsimme ja hiljennymme tarkoituksen ja hiljaisuuden edessä.

Etsimme. Autaita ovat hiljaiset ja etsivät.

Mykkinä Jumalan poissaolon edessä.

Toimivina itsensä tuntemisen kautta.

Rauno Rasanen kirjoitti...

http://actuspurunen.blogspot.com/2010/11/katoamisilmoitus-poistui-kotoaan-eika.html