Arkkipiispakin on alkanut ymmärtää tasa-arvon merkitystä
- ainakin PR-merkityksessä.
Puheena. Lausuntoina.
Periaatteina. "Ehkä"-etiikkana.
Yhä armottomia armahtaen ja keskiaikaa kaivaten.
"Paarma sanoi kirkolliskokouksen avajaisissa Turussa, että kristillinen kirkko ei hyväksy minkäänlaista syrjintää eikä virkatehtävistä kieltäytymistä. "
On mielenkiintoista, että byrokraatin kielenkäytöllä nyt vaaditaan pappien noudattavan Virkamiehen velvollisuuksia "lainmukaisuuden takia". Silti yhä huoletta sallitaan ihmisoikeusrikkomukset homojen erottelun ja syrjimisen suhteen aivan samalla "ulkoistetun pahan"-logiikalla, toisten ihmisten demonisoinnilla kuten fundamentalistit, fasistit, noitavainokulttuurit ja koulukiusaajat tuppaavat tekemään.
Ihan kivaa piispojen PR-etiikkaa mutta aika moraalitonta vastuun väistelyä, kerta kerran jälkeen. Vasta kun kirkko joutuu yhä kovenevan painostuksen kohteeksi tasa-arvon ja ihmisarvon rikkojana, niin arkkipiispalle kelpaa parhaimmaksi "eettiseksi" perusteeksi Ruotsin kuninkaalle alunperin vannottu virkamiehen vala.
Aivan sama kuvio tapahtui naispappeus-kysymyksessä. Julkkisten ja intelligentsin painostus ja vittuilu kirkkoa kohtaan alkoi vyöryä sen verran kovasanaisena, että kirkko myöntyi Ruotsin kirkon naispappeus-ratkaisuun. Vasta pakon edessä.
Mutta. Ei nyt ihan vielä.
"... Uhkauksia tai pakotteita kieltäytyjiä kohtaan Paarma ei kuitenkaan halunnut ruveta listaamaan."
No mitä turhia, armoa riittää kirkossa sinne ja tänne. Kirkkohan ei mitään muutosta tarvitse vaan kirkkoa häiriköivät ihmiset. Kirkollinen pyhä ylemmyys on aina loukkaantunut kirkollista erillisoikeutta ja valtion virkakoneiston hengellistä osaa uhkaavasta horjumisesta:
"Paarma arvosteli tiedotusvälineitä siitä, että kieltäytymistapaukset on uutisoitu niin näyttävästi."
Näin se on. Kirkkoa ei saisi häiritä pienistä ihmisoikeusrikkomuksista kun kirkko kerran välittää koko maailman syntien vapahduksesta. Todellakin, arkkipiispan todellisuudentaju on vakavasti häiriintynyt tai norsunluutornin ahtauttama, jos hän luulee naispappien kokemusten rajautuvan "pariin tapaukseen" Suomen Siionissa.
Paarman prioriteetit ovat samat kuin paavilla: muutosta vain pakon edessä. Sillä Pyhän Henki suo ihmeellistä muuttumattomuuden autuutta ja erehtymättömyyden vuorovaikutuksettomuutta jumalalliselle organisaatiolle; Tärkeintä on Sana ja Julistus, ei käytäntö. Vuorisaarnan periaate ja ihailu, ei sen toteuttaminen.
-- KW Naispappeus naispappien oikeudet kirkon etiikka tasa-arvokysymys kirkossa
Tekstit
