Maailmanlopun komiikkaa

Tämä artikkeli on julkaistu myös teologien makasiinilehdessä Vartijassa 3 / 2009

Espoo Cine-elokuvafestivaalilla moni elokuva käsitteli eksistentiaalista umpikujaa tai suorastaan jopa maailmanloppua. Koomisesti.

Kun eläinlajien ja ihmisapiniden joukkotuho lähestyy on lehdistö uutisoinut jo pari kuukautta "dogging"-ilmiöstä, jossa ihmiset pyrkivät ulkosalla harrastamaan sukupuoliyhteyttä. Puolisalaa ja puolijulkisesti.

Uusi hippikausi? Maailmanlopun meininkiä?

Saako ihmisten käyttäytyminen yhä lisää hedonistisempia muotoja kaiken tuhon ja uhkan uutisoinnin paineen alla?


Maailmanloppu ei ole kovinkaan kevyt aihe - ellei se ole mestarillista komiikkaa. Ja taas vain harvat taide-entusiastit saivat nauttia superajankohtaisesta aivojen päivittymisestä taidefestivaaleilla.

"Platform"-esitys Tampereella 2007 käytiin harvinaisen syvällä. Ihmismielessä ja ihmiskunnan sosiologisessa arkkityyppitajunnassa. "Platform"-esitys Tampereella (NTGent Belgia, Michel Houellebecqin romaanin "Oikeus nautintoon" pohjalta sovittanut Tom Blokdijk; Ohjaus Johan Simonsoli) on virkistävän eksistentiaalista teatteria paratiisin epätoivoisesta kaipuusta. Tanskalainen Euroopan sotatilasta spekuloiva How to Get Rid of the Others-elokuva taas on eksistentiaalista komediaa sotaisesta ja näkymättömästä filosofiasta, jonka länsimaat ovat omaksuneet USA:n kintereillä.

Juutalaisten kabbala-viisauskirjoitusten mukaan Jumala ei karkoittanut ihmistä paratiisista vaan ihminen karkoitti Jumalan. Ja mitä on paratiisi? Paratiisin lupaus kiehtoo ihmisiä valtavasti. Uskonto, teknologia, ideologia, taiteellinen ryhmä, tupakka ja muut huumeet, esteettisen bulimian muotinäytökset, alastomana seksin harrastaminen luonnossa - kaikki on sitä paratiisin etsintää.

"Sinä olet tuhonnut onnemme.
Sinä et antanut mitä tahdoimme."

Tuota voisi kutsua lankeemuksen tiivistelmäksi.
Tyytymättömys ja kyltymättömyys.
Voidaan sanoa, että kertomusperinnössä "paratiisin lankeemus" on tragedian arkkityyppi.

Kaikki on hyvin mutta tyypit alkavat säätämään ja ahnehtimaan ja kaikki menee päin helvettiä. Ensimmäinen tragediatarina (jo Gilgameshin originaalissa tarinaversiossa), mikä on säilynyt kirjauskontojen mukana.

Ihminen ei jaksa olla ihminen vaan haluaa luoda Jumalasta oman kuvansa. Niin ateisti kuin fundamentalistikin tukeutuu Jumalaan, joka mahdollistaa väittämät ehdottomasta todellisuudesta ja varmuuden suomasta vapaudesta.


Buddhalaisuutta kutsutaan uskonnoksi mutta tavallaan se on kuitenkin epäuskonto. Buddhalaisuuden mukaan ihmisen täytyy riisuutua turhasta itseydestä ja kaipauksesta. Rajoittavista ja vammauttavista haaveista.

Jos on kristinusko valjastettu omahyväisyyden ja vastuuttomuuden magiaksi niin voi buddhalaisen tarvenihilismin kääntää hedonismiksi. Kun vain keinot keksitään. "Platformissa" päähenkilöt ovat kuin uusi Aatami ja uusi Eeva, jotka riisuutuvat kaikista kulttuurisista hyvän kansalaisen määritelmistä ja puraisevat mielihyvän omenaa ilman huonoa omatuntoa.

Buddhalaista ontologiaa materialismin kautta - ja ja orgasmin ylistämistä nirvanan sijaan. Koska heidän elämänsä alkupuoli on mennyt pelkästään huonon omantunnon tuottamaan elämänhallintaan muiden kiitoksen saavuttamiseksi. Aatami ja Eeva kohtaavat toisensa. Kohtaavat pelkonsa. Kohtaavat nautintonsa. Kohtaavat vapahduksen kuolemanpelosta kaiken merkityksettömyydessä - ja nautinnossa.

"Platformia" voisi kutsua teatterikappaleeksi, jonka shokeeraavuutta voi sanoa itsetarkoitukselliseksi. Hyvä taide on aina itsetarkoituksellista ja subjektiivista. Koko todellisuuden itseensä kätkevää, koko todellisuuden tulkinnan kaappaavaa.

Puhdas tietoisuus. Puhdas varmuus. Puhdas terroristi.

Onko hedonistisella vapautumisella ja fundamentalismilla sittenkään mitään eroa? Vihainen ja puhtautta vaativa fundamentalisti päättää "Platform"-kirjassa/teatteriesityksessä päähenkilöiden riemullisen ideologian, seksuaalisen kuluttamisen hedonismin, puhtaimman länsimaisen uskonnon.

Länsimaisen kulttuurin selkeimpänä tunnusmerkkinä on pidetty omasta itsestään vieraantumista. Omaa ruumista kohtaan koettu inho on yksi vieraantumisen maratontaipaleita. Itsehillintä ja sivistyneisyys pornoteollisuuden ehtona. Kun paettava ja painostava valtakulttuuri toimii arvojensa vastaisesti mutta silti esittää vaativasti olevansa arvojensa kantaja, voidaan puhua syvästä vieraantuneisuuden tilasta.

"Platform":issa päähenkilöt vieraantuvat täydellisesti ja omaehtoisesti itsestään suorituskulttuurin jäseninä ja kokevat sen riemullisen itseoivalluksen huipentumana. Moraali onkin oiva käyttöväline, hyvä renki hedonistisille isännille.

"Platform":in seksuaalisanarkistisen ihmiskuvan esikuvana on ollut todellinen ekstaattis-sekstaattinen ilmiö Venäjällä ennen vallankumousta, Hlystiläisyys. Heille kävi samoin kuin näytelmän hahmoille. Ortodoksinen kirkko kidutti, hukutti ja repi lahkolaisia kappaleiksi verisessä ajojahdissa. Todellisuuden omistajat olivat raivoissaan todellisuuden purkajille.

"Platform" on länsimaisen vieraantuneisuuden päätepysäkin karnevaalia. Yksilön hedonismista saadaan viimeinen ismi, jolla voisi pelastaa koko mailman.

"Platform":ssa päähenkilöt keksivät "ekologisen" ja rehellisen seksiturismin merkityksen koko maailman pelastukseksi. Rahat kolmansiin maihin ja köyhien viaton ja kaunis ruumis kuluttajien kuninkaille käytettäväksi. Uusi seksikolonialismi, joka vapauttaa kulttuurien seksuaalisista rajoista, antaa alistumiselle intiimin arvon ja luo aineellista hyvinvointia nautinnon hinnalla.

Seksiturismi on todellisuutta hämärissä dokumenttielokuvissa mutta jossakin niin kaukana, että se ei tunnu uhkaavan eurooppalaisten kulttuurien perusarvoja. Irakin sota ei periaatteessa ole hyvä asia mutta länsimainen media on lanseerannut väistämättömien tilanteiden mediatodellisuuden ja pitää sotaa itsestään selvänä. Afganistaniin täytyy lähettää suomalaisia
sotilaita, silla muutkin lähettävät. Seksiturismia täytyy kokeilla koska... sitä ei voi pysättää.

Mieluummin maailmanloppu kuin linnottautuva pysyvien arvojen paratiisi.

Eihän Guantamo bay ole tuunattua natsien keskitysleiriestetiikkaa? Voimattomuuden rituaali voimantunnon fundamentalisteille? Eihän?

Tanskalainen How to Get Rid of the Others on hurja raina...

kts kirjoitus

Pentti Linkola ei jätä uusia sukupolvia rauhaan
- Helsingin Sanomat


Suomalaiset koululaiset eivät tunne huolta ympäristöstä - HS

-Michel Houellebecqin romaani "Oikeus nautintoon" (Wsoy)
::
How to Get Rid of the Others (DVD 2008)

TAGS:: eskatologia filosofia ontologia käyttäytymistiede psykoanalyysi freud ju

ng thanatos vietti itsetuho aggrssio apokalypsis apokalyptinen lopunajat nietzscheArhi Kuittinen