Murhaava karhu, paha karhu - pyhä Ohto, Kristuksen vihollinen

Karhu on uhka yhteiskunnallemme.

Koska se on aina ollut sitä - niin kauan kuin on ollut sivistystä.

Heti kun ihminen juoksee karhun päälle tai karhu jopa uskaltaa tulla syömään marjoja ihmisten kanssa sopuisasti, karhu on tapettava. Välittömästi. Armeijan helikopterit ja kaikki lähitienoon metsästysseurat lähetetään sieraimet väristen myyttisen uhan perään. Yhteisö on uhattuna.

Ja pennutkin on tapettava saman tien, varmuuden ja turvallisuuden tunteen takeeksi. "Ne oli tapettava". Muuta mahdollisuutta ei ollut. Uhka oli neutralisoitava kuin punikkien lapset Tampereen ja Viipurin joukkohautoihin. "Tilanne alkoi käydä niin vaaralliseksi, että näin oli pakkoa toimia." Vaaralliseksi 20 aseistautuneen miehen hilluessa metsässä? Kenen pakko?

Nykyisellä karhuvihalla, "pelolla", on yksi ainoa alkusyy Suomessa.

Kirkko.

Kun paavin sotilasmunkit saapuivat tänne Irlannista Ruotsin kuninkaan valloitusretkille, kirkon ensimmäinen tavoite oli tuhota ja häpäistä suomalaisten alkuperäiset uskomukset. Alkuperäisestä turvasta oli tehtävä uhka. Shamaanit tapettiin, lapset pakkokastettiin, alkuperäisen uskonnon merkit tuhottiin.

Karhun lempinimeä alettiin käyttää Saatanan lempinimenä: Vihtahousu. Lumoavasta maailman rajapaikkojen vartijattaresta, hengetär Vesihiidestä tehtiin ruma noita-akka.

Suomalaiset metsäihmiset palvoivat karhua, tai kunnioittivat, kuinka sen nyt tulkitsee jälkeenpäin. Karhusta tuli heti Kristuksen vihollinen kirkon muokatessa kuninkaalle otollista kansakuntaa.

Karhulle pyhitetyt karsikkopuut hakattiin munkkien ja myöhemmin pappien toimesta. Vielä 1900-luvun alussa papit juoksivat metsään kirveen kanssa, jos kuulivat siellä olevan vielä pakanallisen karsikkopuun karhun kallon kera. Useimmat kirkot ovat nykyään siis esi-isiemme uhrilehtojen paikalla. Se siitä Sanan kirkosta, miekka, uhkaus, helvetti ja kirves olivat tehokkaampia.

Sotilaiden Kirkkoherralle keräämistä verokymmenyksistä sai palkkiona läskiä ja rahaa karhun taposta. Jumalanpalveluksissa ylistettiin kylän karhunkaatajia. Kill them all. Uhka on metsässä, vanhoissa loitsuissa.

Nyt ammuttu karhuperhe ei olisi ollut yhtään sen vaarallisempi kuin tuhat muuta löntystelevää karhua Suomessa. Juoksijalla kävi vain huono tuuri tai ehkä väärä liike pentuja suojelevan eläimen kanssa: karhua ei saa paeta peloissaan, edes pelottavimmassa tilanteessa.

Mutta Vihtahousun isku täytyy kostaa 900 vuoden käännytystyön jälkeenkin, muuten siitä olisi varmaankin tullut verenhimoinen Vainoaja, joka olisi vaaninut pikkulasten sieluja kouluteillä nenä kosteana. Ateistien ja vihreiden lapset se varmaan olisi jättänyt rauhaan.

Puolustautuvan karhun tulkitseminen verenmakuun päässeeksi karhuksi on mitä ammattitaidottomin ja moukkamaisin riistanvalvojan propagandaratkaisu ja sankariglorian kaipuu. Taustalla on pelkästään kirkkokulttuurin kauhukuvaelmat karhusta kristittyjen sieluja vaanivana petona. Kanadassa ei karhuja tapeta, ne vain roudataan erämaahan. Useimmat karhut ymmärtävät tämän kyllä vahvana vihjeenä. Se, että riistanvalvojat eivät etukäteen hanki nukutusaseita, on selkeän asenteellinen valinta. Ettei muuta ratkaisua olisi. Suomeen mahtuisi 3000 karhua ilman neuroottista riistanvalvontaa - ja osa liikkuisi silloin Venäjän erämaille.

Kirkon lietsoma luontoviha näkyy myös susivihassa. Tunnetaan vain yksi tapaus, jolloin susi on tappanut ihmisen ja silti Suomi on täynnä hysteerisiä vanhempia, jotka pelkäävät lasten koulutien puolesta. Pimeyden voimat piirittävät meitä.

Kussa on ohto tuuvitettu, mesikämmen käännytetty?
Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisten olkapäillä,
kultasessa kätkyessä. Sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa, vitjoissa hopeasissa.

Viranomaiset rakastavat kirkkokulttuurin luomaa asennehysterian lietsontaa sen sijaan, että kuunneltaisiin asiantuntijoita ja annettaisiin karhuseuduilla ihmisille asiallista karhukoulutusta. Karhun kohtaamisessa ei ole mitään vaarallista, ellei juokse pentujen lähelle. Karhu on äärimmäisen sosiaalinen eläin, utelias - ja inhoaa ihmisen lihaa.

Pahin ihmisen ja karhun törmäys tapahtui Ruokolahdella runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin lenkkeilijä joutui karhun tappamaksi. Edellisestä vastaavasta tapauksesta oli ehtinyt kulua peräti 100 vuotta. Tämä kertookin siitä, että yleensä karhu väistää ihmistä. IL

Hitaasti takaperin kävely vaimeasti puhellen, pää/leuka alas painettuna on normaalikeino karhun kohtaamisessa, selvästi lähellä hyökkäävä karhu antaa kuitnekin aihetta heittäytyä maahan käsivarret kaulan ympärillä. Jos kuulet metsääs "kuplivaa" ääntä, poksahduksia, maiskauksia, se on emo, joka varoittaa pentujaan muukalaisesta. Peräänny välittömästi.

Yleensä ilman syytä uhitteleva karhu on nuori uroskarhu, joka tekee "huvikseen" valehyökkäyksiä - niihin on vastattava heilauttamalla käsiään ylös, huudahdettava ja nojauduttava eteenpäin vastavalehyökkäyksellä. Karhun valehyökkäys on uhittelevaa, murahtelevaa ja epäröivää seisontaa, äitikarhun hyökkäs taas selvää juoksua - silloin on heittäydyttävä maahan kuolleena käsivarret kaulan ympärillä ja rukoiltava Kristusta.

Karhu rakasti vatukoita - ihminen rakasti enemmän.

"- Jos karhu hyökkää, ei pidä juosta pakoon tai kiivetä puuhun.
Todennäköisesti kyseessä on valehyökkäys, jonka jälkeen karhu poistuu."

Ohtoseni, lintuseni, ohtonen,
metän omena,
mesikämmen källeröinen

Palvonta-sana tulee karhun lihan palvomisesta tulella kerran vuodessa, rituaalisessa ruuaksi valmistamiseksi. Äiti-Karhua palvotaan hetki, maustetaan ja sitten se syödään muinaisena ehtoollisena. Kiitos että uhrauduit meidän puolestamme.

Karhujuhlan riitit

.

Ulkolinja: Pyramidihuijauksen anatomia - tärkeintä on ahneus, ahneus ei koskaan katoa

TV1 Ulkolinja

Pyramidihuijauksen anatomia

Keskiviikkona klo 21.40, maanantaina 23

ja YLE Areena

Kun tärkeintä on ahneus - ask no questions.

Tärkeintä on vedätettyjen sisäpiirin tuntu ja hyvä fiilis arkijärkeä vastaan. Tämä ei eroa lainkaan uskonnollisten lahkojen elevoitumisen taktiikasta.


Todellisuuden lakien rikkominen, ylimaallinen kokemus. Institutionaalinen uskonto on ahdistuksen hallintaa - kuten on myös ahneuskin. Talousrikos alkaa aina valheiden uskomisesta - vlheiden toivomisesta. Talouskriisi lyhytnäköisyydestä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyramidihuijaus

"Olemme romahduksen keskellä"

Talebin mukaan mikä tahansa, joka on niin hajoavaa kuin finanssijärjestelmä,
tulee loppujen lopulta hajoamaan.

TEEMA keskiviikko

Kino Herzog: Lasisydän

YLE Teema 01.07.2009

Kertomus baijerilaisesta kylästä, joka lamaantuu täysin kun sen valmistaman kuuluisan lasin tekomenetelmä katoaa tehtaan johtajan kuollessa.

O: Werner Herzog (Herz aus Glas/Saksa 1976, 93')




Öljyn hinnassa tiistaina näkynyt hintapiikki oli yhden
ainoan meklarin tekemien luvattomien kauppojen seurausta.

– Haluaisin, että ruotsalainen elinkeinoelämä vääntäisi ideologisen megafoninsa ääntä hiljaisemmalle, valtiovarainministeri sanoi perjantaina täpötäydelle salille Visbyssa pidetyssä talousseminaarissa.

Pikavippejä otettiin alkuvuonna ennätystahtia, kertoo Tilastokeskuksen tuore tilasto. Keskimääräinen kulut oli 26 prosenttia ja maksuaika neljä viikkoa

Helsinki tyrmää soppakeittiöiden perustamisen köyhille

Siniveriset Lotat Suomenlinnassa

Kesän parasta teatteria, aivan jotain muuta kuin väsähtäneet Tuntemattomat sotilaat. Tämän kyytipojaksi kelpaa "Ruma sota"-kirja. Älkää sitten tuijottako lieviä sääennustuksia, Helsingissä pieni sadetihku ei ole ollut metereologien arvauksien mukaista. Siniväriset, Q-teatteri:

www.q-teatteri.fi/sinivariset.html

Jos et ennen tiennyt, niin Suomi on vieläkin sotasensuurin alaisuudessa. Sodanaikaiset valokuvat ja dokumentaatiofilmit ovat vieläkin osaksi lukkojen takana pääesikunnassa. Lisäksi sotatuomareiden arkisto on vieläkin tiukasti lukittuna ja armeijamielisten hallinnassa.

Siniväristen esityspaikka on luultavasti yksi Suomenlinnan punavankien teloituspaikoista. Aseen takana tähtäämässä olivat silloin joskus isoisäni ja Kekkonen.

Mene(s)tystalous ja Sarasvuon kirkaisu

- päivitetty ii -

Hauskaa, kuinka Sarasvuota lyödään kuin vierasta sikaa, jopa kokoomuslaiset heiluttavat remmiä, Ukkola lataa olan takaa.

Sarasvuolla on yksi ainoa hurmaava olemus, joka merkonomijohtajia viehättää - ja viehättää paljon: härskiys - siis humanismin ja seuraamusten pilkka.

Kun puhutaan työläisten orjuuttamisesta ja johtajakeskeisen, sokean hierarkian pönkittämisestä ja pomojen nuoleskelusta, Sarasvuo puhuu käänteistäen kaiken uuskielellään, esim. "vapaudesta" työskennellä ja kilpailla rajoittamattomasti pelotteiden motivoimana. Sarasvuo ei ole koskaan käsittänyt, että firma voi omistautua palvelemaan ja tuottamaan laatua ja työpaikkoja, ei nopeaa voittoa. Suomi on valitettava ykkönen Euroopassa palkattoman ylitön orjakulttuurissa. "Tehokkuudessa".

Sarasvuon verbaalihybris ja kapulakielinen uusiosanasto on vastustamatonta kamaa ehkä myös tämän pikku kriisin jälkeenkin toivoa ja muuttumattomuutta kaipaaville. Useimmille merkonomimaatiaisille naisen vaihtaminen notkeampaan versioon on toki vain totisen miehuuden osoittamista. Ei tämä ole mikään skandaali Sarasvuon opetuslapsille, jotka eivät ymmärrä sisällöntuottamisen ja -jakamisen humanistista kulttuuria.

"Ystäväni Pauli Aalto-Setälä hyppäsi suoraan jumalan palvelemisesta (Kotimaa-yhtiöt) saatanan palvelemiseen (Aller eli Seitsemän Päivää ja suomi24.fi). Aikamoinen loikka."

Sarasvuon pitäisi olla vain onnellinen julkisuudesta. Miksi ei sitten ole?

Jari Sarasvuon paha olo ilmenee taas kuten yli-narsistisessa kiusaajakulttuurissa on tyypillistä: se olo ulkoistetaan, sillä syyllistetään ja pilkataan muita ihmisiä. Koulukiusaamisessa on aivan samaa mekanismia: jos minulla on paha olo, omatunto, perhe ja tai omakuva hajoamassa, on "ainoa" keino tehdä toisten olosta pahaa. Koulukiusaajienkin oman pahan olon siirtäminen muille perustellaan myös melkein aina syyllistämällä: "kun sä olet niin ruma tai tyhmä tai et tottele mua, mä saan kiusata sua, kun sä jäät aina jalkoihin, kun sä ärsytät mua, kun sä et ole enää mun ystävä - sä olet vihollinen".

Lamantoivoja ja hyvinvoinnin velliperseiksi ivaava pelkää nyt klassisesti omaa lamaa ja kyvyttömyyttään.


Yliopistokoulutuksen saaneita halveksitaan ja torjutaan työmarkkinoilla, koska he "viisastelevat".

Nöyristelyn kulttuuria on toki juuri itse yliopistossa virkamiehinä työskentelevien kesken mitä räikeimmillään mutta akateemiset ihmiset ovat keskimäärin tiedostavia, kriittisiä ja ylpeitä, mikä ei suomalaisille työmarkkinoille kelpaa laisinkaan. Ruotsissa ja Tanskassa humanistiset opinnot ovat olleet pomoille hyvin suureksi eduksi, Suomessa vain taakaksi.

Nokian alkanut romahdus ja varsinkin lähenevä todellinen romahdus nykyisestä hypoteetisestä pörssiarvosta perustuu täydellisesti tähän liberalistiseen vapaan pudotuksen firmakulttuuri-ilmiöön ja kulttuurimanipulaatioon.

Insinöörien rautamafia on aktiivisesti torjunut ja häpäissyt 20 vuotta humanistisia sisällöntuottajia firman sisällä ja ulkona - ja nyt Nokia yrittää epätoivoisesti nopeaa täyskäännöstä raudan tuotosta mielekkyyden, eläymyksellisyyteen, asiakaskeskeisyyden ja luovuuden, sisällön tuottoon.

Ei onnistu, niin kauan kun Sarasvuon kouluttamia, vallanahneita, kasvuhormonia piikittäviä vandaalihenkilöstöpäälliköitä on talo täynnä. Nokia on ollut lumoutunut vain orjuuttavien hikipajojen hyväksikäytöstä ja rautatavaran halpuudesta, bulkkikännyköistä massamyynnin massatuotteina - ei tuotteidensa käyttöarvosta.

Menestystalous sokeuttajana, brändi ylpeyden tunnottomuutena ja sisäinen sankari kvartaali-idioottina.

Nokia häviää 3 vuoden sisällä kilpailun Applelle koska Nokian insinöörikulttuurista on tehty numerokulttuuria: vain laitteen speksit ja huolimattoman tekniset suoritusluvut testilaboratoriossa ovat olleet unelmien aiheena, ei käyttäjien kokemus tai edes laitteen luotettavuus. Nokialle uskollisista asiakkaista on tullut boottareita, laitteensa nollaajia ja akkujen irtirepijöitä, kultilleen nöyriä ongelmien selittelijöitä. Jos Nokian huippukallis lippulaivakänny on taas boottikulttuurin lippulaiva niin Nokian päivät on tätä myöten luettu.


Huomiotalous on virtuaalitaloutta mutta virtualitalouden, sisältötlouden ei tarvitse olla vähämielistä brandimättöä, sitä formaattia, mitä Herra S on meille myynyt. Viraalitalouden lähtökohta on yksilö ja yksilön ainutkertaiset taidot ja näkemykset.

Viraalitalous on pyramidin kääntämistä ylösalaisin ja superpalkkaisten johtajien stressitalouden unohtamista. Vitaalitaloutta.

Sarasvuon prankfarm oli kulttuurin ja psykologian täydellinen väärentäjä huippupäivinään. Hänen tuotteensa oli kertakaikkiaan vastustamaton: hän puhui, mitä firmojen jehut halusivat. Nyt valheellisen globaalin talouskulttuurin raunioilla ei taida enää toivemenestykseen perustuva virnuilu niin myydä. Saatanan satiaiset.

Antakaa keinottelun luoma hyvinvointi takaisin.

* Sarasvuo-kaavion ikuinen toinen osa: katumus.

Kolmikymppiselle tämä
lama on petos

$700 for Nokia's new phone
- Are they nuts?

Oviton Nokia
Miksi store.ovi.com ei skulaa - Appstoren helppous on seksikästä?


Nokia staff discount
favours iPhone


Seitsemän kuolemanhyvettä

- Tuomas Nevanlinna

" Jos johtajat ja kuluttajat luopuisivat seitsemän kuolemansynnin viljelystä, kapitalismi kuivuisi kokoon.

Jos Sarasvuo tuntisi "ikiaikaisen viisauden" lisäksi myös kapitalismin historiaa, hän tietäisi että irrottautuminen keskiaikaisista hyvekäsityksistä oli yksi varhaiskapitalismin ideologisen alustamistyön polttavimmista tehtävistä. Irrottautumisessa onnistuttiin: nykyään kirkkokin on firma. Siksi se on myös yksi niistä paikoista, joissa yrityskouluttajat päntiönään ravaavat. Nykyään konsultti onkin sen papin paikalla, joka "antaa luvan" elää niin kuin ennenkin, kunhan aika ajoin kokoonnutaan yhteiseen katumusharjoitukseen.

Siksi Sarasvuo ei myöskään ole luterilainen, vaikka antaakin niin ymmärtää. Lutherille armo on nöyryyden ja epätoivon sivutuote. Asetelma pervertoituu, jos nöyriksi ruvetaan armon saamisen vuoksi. Mutta yrityskoulutus noudattaa määritelmänsä mukaan kaavaa "ole nöyrä, uhraudu, myönnä virheesi... koska se tuottaa. "

Nokia turvautuu ilmaiseen käyttöjärjestelmään
viimeisenä keinona - myöhässä?

Asiantuntijuus
voi estää luovuuden

Statuksesta luopuminen ruokkii luovuutta.

-Tekniikka&Talous


Sarasvuon taisteluklubi - Flash in flesh


Yli-ihmisen ylistäjät


Mitä et pysty myymään, sillä et pysty syyllistämään



Sarasvuon viisaudet


Silmänkääntäjäin oppipojat;
Heikki Mäki-Kulmala: Näin puhui Sarasvuo - Vastapaino



Huppuyliopiston tasapainoittelijat - VIRTA:

Kun ”luovuudesta” tulee tietoinen päämäärä, se välineellistetään ja otetaan vallitsevien ideologioiden vangiksi. Koko luovuuden määrittely on täysin skitsofreenista, ja vain propagandafilosofia kykenee siihen. Oikeasti herkät ja älykkäät ihmiset ovat yleensä myös häveliäitä ja pitävät vaistomaisesti tällaista välineellistämistä outona. Luova luokka, jos sellaista olisi olemassa, kykenisi myymään itseään vain hammasta purren ja sadatellen. Koska se näkisi mainoskulttuurin halpamaisuuden läpi. Älkää kysykö, miksi taiteilijat eivät pidä enemmän ääntä itsestään. Vain viihteessä tehdään niin.

”Huippuyliopisto” ei tarkoita mitään. Väitöskirjoja tehtaillaan jo nyt järjettömään tyyliin. En ole vielä puhunut yhdenkään ihmisen kanssa, joka olisi tyytyväinen tutkintovaatimusten uudistuksiin ja nykyisiin tehotuotantoratkaisuihin.

.

Satujen päivitetyt tyttöhahmot

Disneyn tyttöhahmot tosimaailmassa

www.telegraph.co.uk


Psykologit varoittavat vanhempia näyttämästä
Disneyn klassikkopiirrettyjä lapsille
Filmtown news


Lastenpsykiatri näkee nuoren uhman myönteisenä

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore rohkaisee vanhempia näkemään kapinan myönteisenä asiana, joka kuuluu kehitykseen ja itsenäistymiseen. Kapinoimalla nuori harjoittelee turvallisessa ympäristössä tunteidensa hallintaa, kasvattaa itsetuntoaan, omia rajojaan ja moraalia.

Moderni versio Punahilkasta:
Ruotsalaisesta vampyyrileffasta tuli superhitti

Satujen hahmot eivät ole vain satujen hahmoja vaan identiteetin mahdollisuuksien tulkinnan ja todellisuudentulkinnan malleja. Varhaisissa aidoissa eurooppalaisissa kansansaduissa uhka ja (aikuisten) pahuus oli todellinen ja selviämisen, taistelun katharsis kuuntelijalle myös siis todellinen. Sadut olivatkin alunperin aikuisille illanvietteeksi tarkoitettuja, ei erikseen lapsille.

Uusien "kiltti lapsi"-satujen ongelmana on niiden pedagoginen ja aseksuaalinen propagandaluonne, jossa korostetaan päähenkilön kiltteyttä ja sosiaalista kaveruutta kaikkien kanssa sievistellyssä "todellisuudessa", joka on tarkoitettu etupäässä lasten vanhempien "terapeuttisen" mielenrauhan takaamiseksi. Kuolema on vain siirtymä ja paha vastustaja on lopussa itkemässä anteksiantoa ja kaveruutta.


Ongelmat ja vaarat uusissa saduissa ovat mietoja ja lapsellisia. Useissa kartoituksissa hylkäys- ja kidnappaustarina nimeltä Punahilkka on lasten ehdoton suosikki. Maailma ei ole vaaraton eikä äiti suojele lasta tässä tarinassa. Punahilkka onkin kamppailusaduista, heräämissaduista alkukantaisin ja Oidipus-tarinan kanssa samaa juurta.

Psykologit varoittavatkin juuri näistä nykyisistä tottelevaisuussaduista, jotka suorastaan valmistavat kuuntelijoita koulukiusatuiksi, läheisriippuviksi tai pedofiilien kilteiksi uhreiksi - eivätkä näytä todellisuuden varoja, kuten aito Punahilkka. Punahilkka kehoittaa lasta luottamaan havaintoihinsa isoäidin isoista hampaista.

.

Sadinmaan debatti

Sunnuntaidebatti jatkuu

"Kirkon on noustava riistokapitalismia vastaan
- Onko kirkko korruptoitunut?"

pastori Kai Sadinmaa HS.fi

"Temppuilu ei auta. On turha luoda kuvaa suvaitsevasta ja elämänmyönteisestä kirkosta, jos todellisuus on toisenlaista. Ihmiset eivät tule kirkkoon, koska siellä on mahdotonta olla elävä ihminen, vikoineen ja puutteineen. Kirkkoon kelvatakseen pitää olla kiltti, pyhä, parempi kuin oikeasti onkaan ja mieluusti hyvinvoiva keskiluokkainen heteroseksuaali."

Sadinmaa joutui valehtelemaan seurakuntansa talousihmisille "rippikouluoppimateriaalista", jotta voisi päästä näkemään seurkuntansa tilitoimistoon varainkäyttöä, talouspolitiikkaa ja sijoituksia. Mitä se kertoo "julkisesta" yhteistöstä, jos sen toiminnasta saa tietoa vain valehtelemalla?

Kirkon talouspäälliköt ja muut korkeakirkollisen muuttumattomuuden politiikan kannattajat ovat poikkeuksellisesti lähteneet puolustussotaan niinkin julkisesti kuin Hesarin mielipidepalstalla. Enää ei näköjään kirkon torjuva ja eristäytyvä kilpikonnataktiikka enää toimi kun löytyy taisteleva pastori.

Selvää on, että kirkon salaileva luonne on nyt tullut esille kirkolisten talousihmisten puolustupuheenvuoroissa. Kirkko ei halua paljastaa omaisuutensa laajuutta ja niin yleisen keinottelevan sijoittamisen pörssikohteita, jotka tuottavat rahaa kiinteistökeinottelulla, raiskaavalla globalisaatiolla mm. sademetsien tuhomisella ja lapsityövoimalla. Suomalaisten metsäfirmojen osakkeet merkitsevät myös kotimaista luonnon raiskausta, avohakkuutta a la metsähallitus. Kirkon omaisuus on varovaisesti laskettuna 22 miljardia, ehkä 40 miljardia.

Kirkko ei ole sitäkään ilmoittanut, kuinka paljon menetettiin nyt pörssiromahduksessa keinotteleviin ja valvomattomiin investointipankkeihin eli subprime-keinotteluun ja salattuihin veroparatiisiyhtiöihin.

Hesarin Hs.fi -keskustelun kommentoijista suurin osa tuntuu olevan sokeita kirkon jäseniä, joille kirkko on kaikkivaltias äiti, riippumatta siitä, mitä kirkko tekee vastoin oletetun mestarinsa opetuksia. Uskonpuhdistuksen kalvakka laitoskirkko, joka ei usko uskonpuhdistukseen, historiasta oppimiseen tai humanistiseen uudistumiseen.


Tämä tilanne on hyvin samankaltainen keskustapuolueen imagokriisin ja umpikujan kanssa.

Kummankin tahon käytännön politiikka ja sisäinen toiminnan logiikka alkaa tulla vähitellen julkisesti esiin valheiden, sisäpiirin ja salaisuuksien takaa. Kirkko pysyy vanhoillisena kyynärpäätaktiikan avulla. Piispa Eero Huovinen on kuuluisa liberaalien ja pätevien kirkkoherraehdokkaiden ohittamisessa mitä ihmeellisimmillä ja vaihtelevimmilla tekosyillä. Sadinmaan jatko avustavana pastorina on nyt Huovisen tuomiokapitulin käsissä kesäloman jälkeen.

Salattu valta on suojattua valtaa, sillä sitä mitä ei tiedetä, ei voi suitsia. Salatun vallan tärkein ainesosa on puhdas ylimielisyys.

Paavo Arhinmäki:
Nukkuvat pistetään hereille

Kirkko etsii rooliaan - Anna Kontulan blogi

Kristillinen kasvatuskirja kehotti kuritukseen - ei syytettä

Vaairahoitus-sotku todennäköisesti vain epäpolitisoi kansalaisia - ja antaa poliitikoille vapauksia;

Tutkimus: Suomalaiset luottavat vähiten poliitikkoihin
Kansa luottaa kaikkein eniten lentäjiin ja palomiehiin,
käy ilmi Valittujen Palojen tutkimuksesta.

Valtion kiertuetuen jako herättää närää

Björn from ABBA:
There's probably no God

- Arhi Kuittinen blogi.

Poliitikkojen moraali - Televisio Areena Video AamuTV

Satu Hassi: Hajotetaan eduskunta



Poliitikkojen moraali

Kuinka filosofi Maija-Riitta Ollila arvioi poliitikkojen moraalin profiilia ja suomalaisia perusarvoja. Kohdassa 14:00.


Poliittisten puolueiden törkeä pragmaattisuus, todellisen kovan politiikan peittely hämäyksillä, kaipaisi kipeästi ideologista ja filosofista konsultaatiota, uusia johtohahmoja kekkosperinteen perimysputken ulkopuolelta - jos puolueet haluaisivat luottamusta kansalaisilta.

Jos.

Sillä on olemassa uinuttamisen taktiikka - halvaannuttamisen strategia.

Voi nimittäin olla, että puolueet käyttäytyvät vastenmielisesti ja ylimielisesti juuri sen takia, että vieraannuttaisivat ihmiset politiikasta. Näin Kekkonen toimi ja sai aivan vapaat kädet korostaessaan poliittisen toiminnan ja päätöksen etäisyyttä kansalaisiin - Neuvostoliiton mallin mukaisesti.

Urhoutta. Ylimielisyyttä. Etäisyyttä.
Harhautuksia. Salailua. Lannistavuutta.
Reagoimattomuutta. Kiitos, Urho K. Kekkonen, perinnöstäsi.

Hajota ja hallitse - ja tee perustelemattomia 5-vuotissuunnitelmia ilman vuorovaikutusta. Kekkosen hengessä ilmoitusluonteinen asia. Salailu antaa valtaa, koska vastustaja on silloin hahmoton. Asiat vain tapahtuvat.

Menestyvä suomalainen alfauros uinuttaa vastustajansa konsensukseen. Jos et vastusta, et saa vihaa, väheksyntää ja halveksuntaa osaksesi. Uinu yhteiseen uneen, anna johtajien johtaa tai vain hohtaa. Politiikka poliitikoille.

"Antakaa työrauha poliitikoille - ja virkamiehille". Luopukaa kysymyksistänne.

Nuku, nuku, niin rauhan saat.

Vanhanen kiitti Kiinaa sanoen, että "suuri" Kiina
voi talouden avulla auttaa muita maita.

.

10 impressive Adobe AIR apps

10 impressive Adobe AIR apps

Flash alkaa olla jo tuttu sana peruskäyttäjälle "nettianimaationa" ja "flashvideoina" yms mutta sen jatkona Adoben AIR laajempana sovelluksena tekee tuloaan vankasti. Flashin alkuperäiset tekijät myivät ohjelmointikielensä todella halvalla Adoben dissauksen ja painostuksen jälkeen ja se on sääli, että maailman käytetyimmän peruspalikan ja aidosti visuaalisen multimedianetin kehittäjät eivät saaneet kunnon palkkiota työstään.

Javakaan ei ole kuollut - ei varsinkaan, kun Nokia nyt epätoivoisesti etsii iPhonen matkimiseen ja vastustamiseen käyttöliittymää Linuxin kautta:

New Java Programming Tools Employs Human-centered Design Techniques

.

Metaphoric Triptyc - Ed Kashi

Ed Kashi

Captain Zeebo Greg

From Busto to Robusto: Captain Zeebo from Ryan Firpo on Vimeo.

Alumiini-MacBook tonnilla

Apple MacBook 13" 2.0GHz, alumiini

MacBook on valmistettu yhdestä alumiinikappaleesta ja se on ohuempi, kevyempi. NVIDIA :n grafiikkaominaisuudet 3D-peleihin ja tulevaan Snow Leopardiin, kirkkaalla LED-taustavalaistulla näytöllä. Voit osoittaa koskettamalla mitä tahansa kohtaa uudessa lasisessa Multi-Touch-ohjauslevyssä – sen suuri, tasainen pinta toimii myös painikkeena. Uusi MacBook on todellakin kannettavien uusi sukupolvi. Täyttää Snow Leopard-käyttiksen vaatimukset.

Tekniset tiedot:

• 13.3" LED-taustavalaistu kiiltävä laajakuvanäyttö, tarkkuus: 1280 x 800.
• 2.0 GHz Intel Core 2 Duo -suoritin, 3MB L2 cache.
• 2 GB -keskusmuisti (riittää videoeditointiin hyvin), 1066MHz DDR3 SDRAM (PC3-8500), maksimimuisti 2+2 GB (molemmat muistikammat uusittava).
• 160 GB Serial SATA 3 kiintolevy, 5400 rpm.
• 8x SuperDrive (polttava DVD±R DL/DVD±RW/CD-RW)
• NVIDIA GeForce 9400M näytönohjain, 256MB DDR SDRAM jaettu muisti.
• Sisäänrakennettu iSight kamera.
  
• Akku + 6 h (tekstinkäsittelyssä 8 h). Sammuta Wlan Airport kun et sitä käytä - kuluttaa akkua ja kuumentaa konetta.
• 
  
• HDMI HDCP - HD-video ulos televisioon erillisellä piuhalla - kysy LCD/Plasma-television myyjältä/maahantuojalta (suosittelen Sonyn W-sarjaa) yhteensopivuutta suojattujen kaupallisten HD-elokuvien toiston HDCP yhteensopivuudesta (HDCP on salattu videosignaali useimmille vuokralatausvideoille)
  

Opiskelijoille Applella on myös tarjouksia - iPod Touch 8gb ilmaiseksi mukaan hyvitysmaksulla

Uudemmissa Pro-malleissa lisäksi nyt FireWire 800 - supernopeille ulkoisille kovalevyille, DV-kameroille yms.

Muista ilmaiset ohjelmat - Gimp ja Open Office fi

Sosiaalinen eläin - Televisio, Dokumentti

Tieteen koukerot

FST5 Torstaisin klo 19 - ja Sunnuntaisin Klo 23.40

Sosiaalinen eläin

Neliosainen sarja ihmisyyden käyttäytymisen kuvioista ja tiedostamista rajaavista "näkymättömistä" taustavoimista


Konformiteetti = ryhmän samanmielisyys
- Aggressio ja koulukiusaaminen


http://en.wikipedia.org/wiki/Solomon_Asch

Mitä on - vaikkapa seksuaalisuus?
Onko se sopimus? Onko sen toteuttamiselle ikuisia arvoehtoja? Kuka määrittelee seksuaalisuuden, mikä on seksuaalista ja miten, kenelle kelpaavaa seksuaalisuutta?

Onko seksuaalisuus ennen kaikkea sosiaalisesti määrittynyt rooli ja usein yhteisön kontrollin väline, jonka keskiössä ei ole yksilön kokemus vaan yhteisön kontrollipäämäärät? Mihin yhteisö sublimoi kontrolloituja viettitoimintoja? Mitä tapahtuu, kun parinmuodostus kanavoidaan kyvykkyyden osoittamisen statusoperaatioksi? Mikä on ihanteen ja manipulaation ero?

Varsin ajankohtainen kysymys meille aina on, mitä suomalaisuus on - ja mitä on hukattu kirkon luomaan kelpaamattomuuden ahdistukseen ja riittämättömyyden ihmiskuvaan, alkuperäisen suomalaisuuden tuhoamisoperaatiossa?

Minkälainen suomalaisuus menetettiin, kun tuhottiin luontoon kiinteästi kytkeytynyt panteistinen sieluihmiskuva ihmisestä luonnon osana?

Matriarkaatti on nähtävästi ollut ennen kirkon runnomaa kuninkaan lakiyhteisöä suomalaisen yhteisöhierarkian perusta. Suomalainen hedelmällisyyskulttuuri on ollut yksi maailman äärimmäisistä feminiinisen panteismin maailmankuvista: suomalaisugrilainen kulttuurimme on ollut ainoa, jossa sekä kuu että aurinko ovat olleet feminiinisiä voimia.

Mikael Agricola tallensi paperille kauhistelevan raporttinsa avioliittoon sitoutumattomasta, "oikeasta" seksuaalimoraalista vapaasta pohjoisesta pakanakansasta ja Agricola säilytti meille samalla ainutlaatuisen kuvan suomalaisista hippiyhteisöistä, joissa ei avioliittoa, seksuaalista syntiä, syyllisyyttä tai stressiä tunnettu.

Seksuaalisuus oli kuin hengittämistä tai syömistä, mm. hedelmällisyysrituaaleihin miellettyä juhlintaa, ei synnintuntoon tai kelpaavuuden ehtoihin sidottua häpeäkulttuuria.

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää siellä tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin".

Kirkon uhkakuvilla määrittelemä yksilön funktionaalinen parisuhteeseen lukittu seksuaalisuus tehtävänä ja materialistisesti keräämiseen ja kapitalistiseen statuskilvoitteluun keskittyneen perheyksikön mallina oli osa uutta valtaa, määrittelyn valtaa, ihmiskuvan valtaa. Valtio määräsi kaikesta, jopa yksilön omakuvasta, kelpaavuudesta ja yhteisön ehdoista. Synti oli valtion vallan ja normien vastustamista.

Alistuminen on järjestelmällistä vieraantumista omaehtoisesta kulttuurista ja itsetiedostamisesta.

Kristillinen fundamentalismi, kuten kaikki pakkomielteisen hierarkiset systeemit, esittävät yhä mielellään ja pakkomielteisesti, että seksuaalisuus on täysin ennalta määriteltyä, jopa Jumalan määrittelemää, vaikka se on joka kulttuurissa vaihdellut huikeasti. Seksuaalisuudella on ollut erilaisia funktioita yhteisön määrittämien tarpeiden ja ihmiskuvan mukaan.

Käsittämättömin ilmiö tässä pseudokristillisessä moraalikulttuurissa on, kuinka alaikäisille sallitaan mielihyvin sadomasokistista väkivaltaviihdettä yllin kyllin, mutta eroottisuus elokuvissa on tiukasti elokuvasensuurin ikärajoituksin torjumaa (elokuvatarkastamoahan johtaakin nykyisin teologi).

Seksuaalisuus on lataus, jota suojellaan "arvolatauksin", jotta sen kanavointi "romanttiseen" yhteisöpariutumiseen ja siis statuskilpailuun voitaisiin hyödyntää jännitteitä mahdollisimman tehokkaasti. Seksuaalisen turhautumisen aggresiota siis suorastaan kannustetaan nuorison generoivaksi voimaksi. Äärimmäisin ilmiö tästä on amerikkalaisten fundamentalistien neitsytlupausrituaalit, joissa tyttäret kihlautuvt sormuksin isälleen neitsyyden ja suvun ylpeydeksi.

Manipulatiivisessa kulttuurissa aggressioiden aiheuttaminen liittyy aina aggressioiden kanavointiin ja ohjailuun.

"Avioliitto", suhde, oli ennen kristinuskon kirkkokontrollia muinaissuomessa vain naisten kontrolloima, välaikainen käytännön järjestely, jonka purkamisesta ei suurempaa stressiä otettu. Tärkeintä oli taloyhteisö ja lasten yhteishoitajuus - ihmisiä ei ollut syyllistämässä mikään ydinperhepakkomielle ja -moraali. Lapsen isän tietämiselläkään ei ollut oikeastaan väliä. Lapsen kasvatukseenhan tarvitaan koko kylä eikä miehen sitominen ratkaise mitään ihanteena.


Tässä tuore uutinen yhteisöstä, joka on luultavasti lähinnä esi-isiemme yhteisökäsitystä:

Matriarkaatti ja yhteisörakenne

Coler sanoo Der Spiegel-lehdelle odottaneensa löytävänsä peilikuvan perinteisestä patriarkaalisesta yhteiskunnasta, mutta joutuneensa todistamaan ihan muuta.

Monet lapsista eivät tunne isäänsä, koska pitkäaikaiset liitot eivät ole tavallisia. Naiset valitsevat itselleen miespartnerin, jonka kanssa he voivat tehdä lapsen, vaikka suhde jäisikin vain yhden yön mittaiseksi. Mosuo-naiset vaihtavatkin usein partnereitaan.

- Kun naiset määräävät, se on osa heidän työtään. He tahtovat kaiken toimivan ja perheiden voivan hyvin. Omaisuuden kerääminen näyttää olevan miehistä puuhaa, josta mosuo-naiset eivät ole kiinnostuneet", Coler kertoo. - verkkouutiset.fi



Lisää Agricolaa

Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon käkri se liseis Carjan casvon. Hiisi Metzeleist soi Woiton Wedhen Eme wei calat vercon. Nyrckes Oravat annoi Metzast Hittavanin toi Jenexet Pensast. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole.

Sihen Piru ja Syndi weti heite Ette he cumarsit ja wskoit neite. Coolludhen hautijn Rooca wietin joissa walitin parghutin ja idketi. Menningeiset mös heiden Wffrins sai coska Lesket hoolit ja nait. Palveltin mös paljo muuta Kivet Cannot Tädhet ja Cwuta.

FST-Ohjelman seloste:

Vi kommer att se både nya och klassiska socialpsykologiska experiment som visar hur vi människor anpassar oss till flocken. Hur det sociala samspelet påverkar oss har bl a undersökts i slutna miljöer såsom fängelser. Forskarna är mycket intresserade av hur långt vi är beredda att gå för att smälta in i omgivningen. Det är inte alltid vi ens märker eller tänker på att vi blir påverkade - mycket av vårt agerande sker automatiskt.Det här första programmet om det sociala djuret handlar om den omedvetna människan. - FST

Onko seksi hyvän tavan vastaista?

"Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori Minna Autio Helsingin yliopistosta näkee, että tyttöjen tyytymättömyys omaan vartaloon vaikuttaa huolestuttavan suurelta." - IL 1


"Suomalaisilla, parisuhteessa elävillä ihmisillä on varsin ankea seksielämä." Osmo Kontula - IL.fi 2


Suomalainen seksuaali-identiteetti

Ruotsalaiset ovat paljon aiempaa harvemmin sairauslomalla

.

Maatilatori keskellä Helsinkiä

Nyt makuaistit maaseudulle Helsingin ytimestä.

Tsekkaa Lasipalatsin Maatilatori. Eat&Joy.

Nitriititöntä makkaraa ja pastoroimatonta juustoa. Allerginen kiittää. Ja muuta multaista maistuvaa. Ravintokulttuuria. Ruumiinhallintaa. Hyvänolon ohjelmointia. Ruokavaliota järkeville.

Manipuloiva äiti, julma ahdistus ja muodikas kasvatus

LIV-kanavalla on havainnollisen valaiseva dokumentti lasta torjuvasta äidistä ja hänelle järjestetystä terapiaprojektista: Dokumentti äidistä, jonka ei rakasta nuorimmaistaan. Dokumentissa seurattiin terapiaa, jossa negatiivisia tunteitaan lapsestaan tunteva nainen kohtaa terapia-avusteisesti tunteitaan ja samalla lapsen tarpeita. Lapsi oli alkanut torjua äitiään, koska äiti oli ilmeetön, pelokas ja vuorovaikutukseton.

Vastaavaa terapiameininkiä tulisi olla tarjolla nuorille äideille ilmaiseksi mutta se vaatisi sadan miljoonan euron terapiabudjetit välittömästi. Valtio kuitenkin ehdottomasti hyötyisi siitä, kun lapsista ei kasvaisi ahdistuneita, itsetuhoisia tai aggressiivisia kansalaisia. Suomessa lasten kasvatus on yhä vain malttamatonta ja lyhytnäköistä.

Aikuiset toistavat turhan usein omaa lapsuuttaan "kasvatuksessa", jopa kostavat sitä lapsilleen. Lapsi ei ole rakkauden lähde vaan rakkauden kohde.


Lapsen hemmottelu voi olla lapsen/lapsuuden torjuntaa, aikuisen oman lapsuuden muistikuvien manipulointia, aikuisen lapsuuden uudelleenlavastusta "fantasialapsen" kautta. Lapsen tarpeet eivät ole aikuisen tarpeita.

Suomessa vauvoista on tullut statussymboleita,
sanoo Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.

Vaikka kulutusvillitykset eivät rantaudu meille aivan ääri-ilmiöinä, on Suomessakin merkkejä siitä, että kun pienten lasten äidille ei ole luvallista kuluttaa itseensä, saa äiti päteä lapsensa kautta.

Wilska selventää, että ilmiö on ottanut nyt yhden harppauksen eteenpäin: Nyt äitikin saa näyttää rähjäisen ja kuluneen äidin sijasta hyvältä ja sointua vauvan tyyliin.

– Kyse on äidin narsismista, pieni vauvahan ei ymmärrä asiasta mitään.

Ongelmat lapsen nukkemaisesta pukemisesta, käyttäytymisen ohjailusta, sosiaalisesta teatterista muiden miellyttämiseksi ja seuraamukset äitien pakkomielteisistä tyylineurooseista tulevat vasta myöhemmin esille, kun lapsi on ensin saanut leikkiä kivaa, hauskuuttavaa ja tottelevaista epäseksuaalisen Teddynallen osaa koko lapsuutensa - ja sitten pitäisikin kokeilla jotakin sellaista kuin itsenäisyyttä ja omaa elämää. Omia tunteita. Rehellisesti.

Tietysti lapsen saa pukea hyvin mutta se ei saa olla ihmisarvon edellytys - ja itsetunnon nostatuksena muiden "alempiarvoisten" halveksunnan peruste. Lapsi vaistoaa todella herkästi, jos aikuinen halveksii toisia ihmisiä ulkoisin perustein. Aikuisen narsistisesti korostunut kasvatus lapselleen muuttuu helposti lapsen rasistisuudeksi ja statusyliherkkyydeksi, statusylimielisyydeksi. Peloksi.

Aikuisen olisi parempi mennä terapiaan pikaisesti, jos huomaa lapsen saamisen myötä outojen tuntemustensa, emootiomyrskyjen, inhon ja aggressioiden nousevan pintaan. Lapsi nostaa helposti aikuisen torjutut tunteet pintaan, jos aikuisella ei ole todellista itsetuntemusta.

Aikuisen neuroottisessa, esim tyylitarkassa kasvatusoperaatiossa voi olla taustalla aivan samanlaiset ahdistus- ja transferenssiongelmat kuin oheisessa dokumentissa. Kasvatus tulisi olla ensisijaisesti aikuisten tunteiden hallintaa. Ei lapsen manipulointia ja mielipiteen muokkausta. Lapsi kasvaa kyllä vapaasti. Lapsella saa olla eri mielipiteet ja mieltymykset kuin vanhemmillaan - koska lapsi on ihminen.

Murrosiässä sitten ihmetellään kun äidin lemmikkipupu muuttuu hirviöksi. Mitä epäitsenäisempi ja sidotumpi lapsuus on ollut, sitä ankarampi voi olla irtiotto.

Monet vanhemmat yrittävät estää lapsensa seksuaalisuuden ja jopa murrosiän lahjomalla, syyllistämällä, uskonnolla ja/tai muuttamalla omaa käyttäytymistään lapsen suhteen hyvin aggressiivisesti. Suloisen ja aseksuaalisen "ihannelapsen" pitäisi olla ikuinen äidin halinalle, aikuisten ongelmien lohduke. Enkeli.








kuvat Arhi Kuittinen

-Pedagogiikka. Ihmiskuva. Terapia. Lasten psykiatria. Kognitiivinen psykologia. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Camillo-Peppone - isä Mitro Repo

Mitä tapahtuu, kun yhdistetään isä Camillo ja pormestari Peppone?

Isä Mitro Repo.

Ketkä äänestivät Mitroa?
No tietysti mummot. Ainakin kaverini mummo, joka lääkärin antaman kuolemantuomion takia on aloittanut omat hautajaisvalmistelunsa itse.

Vihdoinkin mummoille syy äänestää EU-vaaleissa. Pappihan on jo virkamies lainsäädännössämme, se Mitron itsetunnon vaatima "ammattilainen", joten ei paljon poikkea poliitikosta, muuta kuin jumalallisesti korkeammalla moraalilla? Papit ovat kuitenkin olleet 900 vuotta merkittävin poliittinen kansan manipulaattori, kuninkaan miehiä.

Hersyvän papin ideaali on Suomessa nyt helvetin kovaa valuuttaa kansalta pokkurointia odottavan peruspappimallin jälkeen. Kirkon perusfunktio (kansan silmissä) on nyt helvettijulistuksen jälkeen elämää siunaava ja mahtavia kirkkohäitä järjestävä spektaakkelikirkko, kiitotie taivaaseen enkeleitä kutittamaan.

Mitro on nyt tupajumi, toteemi elämää helpottavalle pappimallille. Julkkisehdokkaiden keisari, kansan epäpoliittisuuden nälkään mitä myyttisin pygmalion, uskonnolliseettisten unelmien veistäjä.

Pappi, joka on ihmisiä varten - ja jonka mielestä ihmiset eivät ole kirkkoa varten. Piispat kielsivät lian itsenöisen papin poliittisen toiminnan vaikka Ambrosius on rauhassa saanut säätää bisnestä oikeistohenkisten sisäpiiritahojen kanssa.

Ja varsinkin ortodoksisten vanhoillista kiehunta lisää, kun kyseessä on tämä pappi, joka on paineessa pomottelevien piispojen elämää vieroksuvan oppikeskeisyyden takia. Vuorisaarnan mitrohippusia on tullut julkisuuteen viljeltyä kiitettävästi kuin tähtiä taivaalle. Täytyyhän siis uskonnon muutosvoimaan uskovien kannalta pulassa olevaa, ihmistä ymmärtävää, viiniä ja vauhtia, Alfa Romeo-autoja esteettisesti rakastavaa pappia auttaa. Mahtava Valamo-turistien ja ortodoksiromantikkojen tilaisuus näpäyttää kirkollista norsunluutornia, vaikka olisikin vierasta kirkkokuntaa.

Tämä ylläripolitisoituminen on eräänlainen kansan versio uskonnon dekonstruktiosta ideaalipapin politisoimisella.

"Kansa" on valmis nyt yhdistämään isä Mitrossa eräänlaiset kuttuuriset vastakohtien roolihahmot, oikeistolaisen Camillon ja vasemmistoaktivistin Pepponen. Kirkot eivät vain ymmärrä olevansa totaalisessa vaiheessa, muuta kuin oikeistolainen arvovallan jatkumo ja perinnekonstituutio. Eikä sosiaalidemokraatit ymmärrä imagomenetyksensä jatkuvaa rapistumista oikeistolaisen lamapolitiikan jälkeen.

Mitro on sanonut edustavansa ihmistä EU:ssa. Väitän, ettei hän uskalla kertaakaan äänestää eri tavalla kuin sosiaalidemokraattien jäsenistään, imagostaan ja sen "yhtenäisyydestä" mahtavan mustasukkainen PES-sidosryhmä. Mitro todennäköisesti "näkee" vast'edes muut mepit vain lähimmäisinä, joita kohtaan hän jatkaa neuvottelevaa karismaansa ilman mitään valtataistelua. Vallanpitäjä, joka kieltää sievästi imagonsa?

Mitrolla on riittänyt empatiaa, mutta riittääkö raviradalla päämääriä ja kyynärpäitä EU:n sisäpiirin painostuskulttuurissa samoamiseen? Vai haluaako ammattimainen vastarinnankiiski nyt taivaan merkkinä lepuuttelemaan samanmielisten kyyhkyslakkaan mummokontaktiensa tapaan lobbareiden syötettäväksi ja syntisten juotettavaksi?

Muuttuuko euroviini kosmopoliitti Mitrolle jokapäiväiseksi vedeksi?


Kävin muuten katsomassa "Angels ja Demons"-elokuvan pois päiviltä, jotta voin sitä moittia. Uskomatonta katolista propagandaa isä Camillo-tyyliin, josta on karsittu kirjan historiallinen uskontokritiikki huolellisesti pois. Hienoimpia propagandafilmejä siis tietyssä mielessä. Antoi hyvät unet loppuvaiheessa.


II

Urpilaisessa naispoliitikkojen unelma/ongelma kiteytyy.

Kun on oppinut viehättämään koko ikänsä vain olemuksellaan ja hymyllään, vetämään ruiskun esiin Imagen kannessa suurena "statementtina", ei voi ymmärtää, että vetoavan poliitikon täytyy osata pelkin sanoin puhua ja käyttää retoriikkaa, demagogiikkaa, historiaa, tilastotiedettä, ostta motata takaisin vastustajan tölväisyjä samalla voimalla - ja hiffata suljetuissa kokouksissa kavereiden suhteen pedagogiikkaa ja joskus turvautua herättävään poleemisuuteen - vaihtelevasti, dynaamisesti, ei koko ajan varman päälle ykkösvaihde päällä vaikka on jo joutunut moottoritielle.

Miettikääpä, missä pulassa sosialidemokratit olisivat olleet ilman Mitroa.

Mitro ei ole puolueen saavutus vaan merkki totaalisesta rappiosta ja epäuskottavuudesta täysin puolueen ulkopuoliseen ilmiöön tukeutumalla. Sosiaalidemokraattien kannattaisi lukea oma puoluejulistuksensa ja vihdoinkin toimia niiden mukaan. Itsepetos voi jatkua vanahan puoluenimen alla jonkin aikaa, mutta mitä tapathuu, kun uskottavuus on vain historiallisten muistojen ja identiteettikonnotaatioiden varassa? Oikeistolaisen kabinettimielistelyn kausi Lipposen johdolla toi vain hyvinvointiyhtiskunnan alasajon juuri "epäpoliittisen" hyvinvoinnin ajanjaksolla (minkä takia hyväosaiset eivät reagoineet ideologiseen alasajoon). Uskomaton ideologinen perversio. Varakkaiden verotuksen keventäminen ja veronkierron mahdollistaminen on ollut tämän puolueen tärkein saavutus.

Jutta Urpilainen: Jäimme varjoon ja pimeän alle

Erkki Tuomioja ei osaa vieläkään ottaa dinosauruksen vastuuta omaan osuuteensa puolueen ideologiseen rappioon ja valheeseen.

”Suomen punavihrein meppi kokoomuslainen Sirpa Pietikäinen, hämmentävää”



The New York Times Mitro artikkeli

In Finland,
a Man of Politics,
Without His Cloth

Ruotsin piraattipuolue pääsee EU-parlamenttiin

Yritysjohtaja: Revimme säästöjä, jotta saamme bonuksemme

.

Digikamera kesäksi - Nikon ja Fuji - digitaalinen järjestelmäkamera vai taskukamera?

Tässä kolme ehdotusta kesäkameraksi:

Taskukameroiden aatelia on

Fuji F200exr

Erittäin herkkä pilvisenkin sään ja aamuhetkien kuvaukseen. Monen halvan perusjärjestelmäkameran laatua taskukoossa. Parhaita taskukameroita mm. dynaamisella kirkkaiden valotusalueiden normalisointitoiminnalla. Tärinänvaimennin ja nopeampi tarkennus. Hienot sävyt. Diafilmiemulaatio. Ei valitettavasti kunnollista manuaaliasetusta (kuten ei Panasonillakaan tai Canonilla) mutta helppoja korjailuasetuksia kylläkin. (1600ASA herkkyyskin tuottaa asiallisia kuvia) Hinta n. 300 e.
Fuji testikuvia.

Nikon D40x tai D60

Huippujärjestelmäkamera halvalla. Mielestäni sävyiltään lähempänä filmien sävyskaalaa kuin halvat Canonin järjestelmät. Ehdottomasti parempi pakettiobjektivi kuin Canonilla. D40 on sävyskaalaltaan suppeampi kuin nämä uudemmat mallit. Manuaali. Varjoalueiden dynaaminen pelastustoiminto jo kuvatulle kuvalle. Hinta n. 360-520 e perushyvän Nikon-objektiivin kanssa.

Kodin Anttilassa D60 nyt 500 e tärinänvaimennin-objektiivin kera, kestävän akun ja hyvän lisäsalaman kanssa.

Nikon D5000

Kääntyvällä näytöllä ja taskukameroiden tyylisellä jatkuvalla katselunäytöllä ammattikameraksikin kelpaava malli. Nyt kaupoissa - paras kamera alle tonnilla. Herkempi ja sävykkäämpi kuin D40x ja Canonit. Nopea tarkennus. Aito HD-video (Canonissa vain surkeat 20 kuvaa sekunnissa). Nikoneissa herkän hämäräkuvauksen kuvalaadussa (esim 1600ASA) kohinan rakeisuus on myös filmimäisempää ja analogisempaa kuin Canoneilla. Tämä on tietysti makukysymys. Objektiiveina myös tärinänvaimennusobjektiiveja - hinta pakettiobjektiivista riippuen 680 e -1000 e.
(Älä osta halvinta laaja+tele-yhdistelmäobjektiivia 18-105mm VR objektiivia, ei niin hyvä laadultaan)

Kaikki nämä mallit ovat automaattiasetuksella hyvin helppoja kuvattavia kokemattomillekin kuvaajille, ehdottomasti helpompia ja huolettomampia kuin halvat kamerat - erittäin hyvällä valotusautomatiikalla varustettuja. Näissä on stressivapaa ja älykäs salamakuvaus ilman eri säätöjä.

Käsky nro 1:
Älä säästä turhaan kameraa ostaessasi.
Vaihda surkea ja masentava kamera pois.

2:
Osta nykyisin halpaa muistia, extranopeaa 4 Gb Class 6 -kortteja (10 e kpl) pari tai kolme - Verbatim Pro Series 4GB Secure Digital High Capacity (SDHC) muistikortti, Class 6. Nuuka kuvaaminen pienellä kuvamäärällä ei tuota parempia kuvia. Keskittyneempi kuvaaminen ja kuvausaika on avain kehittymiselle valokuvaajana.

3:
Hikoile ja näe vaivaa hyvien kuvien metsästämisessä. Aikaa siihen menee, ilman ajankäyttöä ja metsästäjän kyttäysmentaliteettia et saa hyvä kuvia. Ennakoiva valokuvaaja on ainoa hyvä valokuvaaja. 1970-luvulla valokuvaaja oli onnellinen, jos sai yhden hienon kuvan kahdessa kuukaudessa.

Digitaaliseksi Full HD videokameraksi Sony HDR-XR200VE
120 Gb

HDR

Fujin F200exr automaattisen HDR-asetuksen kontrastikorjailukuva; Kuvaustilanne on ääriesimerkki mutta havainnollistaa kameran erikoistoimintaa.

1. ilman HDR korjausta:

2. HDR korjauksella:

3. HDR-kuva ja vielä kuvakäsitelemäni versio:

::

Kuvagalleriani Extreme Compositions II

Fujin mallilla F10





Club Snapin esimerkkikuvia F200exr

.

Vapauttava vai sitova elokuva? - Antichrist

Kahden valtamedian arvostelut von Trierin uudesta elokuvasta kiinnittävät korostaen ensin huomiota elokuvan emotionaaliseen "antiin". Selvästikään kriitikoiden mielestä elokuva ei saisi olla angstinen ja mielenrauhaa uhkaava ilman kriitikoiden kriittistä moraliteettileimaa.

Maksava katsoja ei saisi joutua kantamaan taakkaa elokuvaelämyksen jälkeen? Uhka mielenrauhan ja takuuviihteen elokuvakulttuurille?

Elokuva yhteisöllisen viihdeterapian vastuullisena ja vapauttavana muotona, yhteisön arvojen ja mielenrauhan tukipylväänä?

Kts. Hs ja YLE-arvostelut elokuvasta. (Älä lue ennen elokuvaa, jos haluat kaikki tehot elokuvan katsomisesta).

YLE: "Antichrist on pahan mielen elokuva" :
"hienosta elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen kaikki se mitä ei olisi halunnut nähdä..."

"HS: "Lars von Trier mässäilee pahuudella",
" Trier teki omasta masennuksestaan elokuvan"
"Antichrist-elokuvan viimeinen puolituntinen on vastenmielistä katseltavaa. "

IS-arvostelu: " Antichrist on pöyristyttävän julma"

Aivan kuin kriitikkojen olisi ensin otsikkotasolla tuomittava tämä elokuva kulttuuria suojelevan papillisen virkansa puolesta moraalisesti, jotta voisivat antaa sille vasta sitten humanistisen ja taiteellisen absoluution kriitikon älykköroolin takaamiseksi. Outoa emotionaalistettujen moraliteettien ristivetoa ja esittelyä. Onko kriitikolle aiheellista ja ammattimaista oman katsomiskokemuksensa ahdistuksen takia leimata ohjaajan työ ohjaajan henkilökohtaiseksi elämänalueen osaksi?

Jos suomalainen feministitaiteilija mässäilee verellä ja (naisen) masennuksella, niin hänen "emansipatoorista" naisteostaan arvioiva massamedia-arviointi ei "kritiikki"-diskurssissa vahingossakaan käytä tälläista valmista emotionaalisen tulkinnan, oikeastaan tulkitsemattomuuden projektion ja "pahan olon" luokittelun hegemoniaa.

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa. Trier on feministi. Kyvytön feministi mutta feministi kuitenkin.

Miehethän sikoja on, jos tarkastellaan feministisesti syy-seuraus-suhteita Trierin projektiossa. Trierhän ihannoi feministien tapaan feminiinistä uhrautumista maailmaa kannattelevana pylväänä ja perimmäisen hyvän tavoittelemisen vertauskuvana jopa itsetuhoisuudessa; Trierin ihannenaisen, ihanneuhrin uskallusta on elää itsensä, omien tunteiden kautta ja ilmaista kipunsa minä-muodossa eikä projisoimalla toisiin edes vihana (paitsi Dogvillen loppufinaali).

Trierin mielestä ihmisten pitäisi osata tosielämässä ja reaaliaikaisesti kauhistua lähellä olevien ihmisten itsetuhoisuudesta - eikä kauhistua fiktionalisoitua väkivaltaa. Kysy: Mistä sodat nousevat.

Trierin haastattelu - interview Nelonen

interview 2

Trierin Idiootit-elokuva Idiots/Idioterna nosti maailmalla laajimman kuohunnan skandinaviasta (sitten Bergman Persona:n). Idiooteissa roolien vankeina olevat ihmiset etsivät totaalista vapautumista totaalisen vieraantumisprojektin kautta.

Bergmaninkaan mielestä elokuvan ei tarvitse olla vapauttava.
Elokuvasta jokainen voi tehdä analyysin vain oman elämänsä kautta.

Taiteen merkitys ei ole antaa merkityksiä vaan käynnistää prosessi. van Gogh ei tarkoittanut auringonkukkiaan kauniiksi vaan kyseenalaistaviksi. Kukaan ei pitänytkään niiden kaoottista muoto-oppia ensin kauniina ennen kuin kaaosteoreettinen arvoituksellisuus ja itsekantavuus sai oman myyttisen ja uudistavan arvonsa taidemaailmassa. van Goghin, taiteilijan halveksuvasta eristäytymisestä tulikin profeetallista.

"Taide"-elokuva "vapauttaa" prosessiin - pois turvamielikuvista, torjutun ahdistuksen sitovaan kohtaamiseen.

If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too
filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality:
we have to fictionalise it. - Zizek

"Idiootit"-elokuvan lopussa (nimenomaan) nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.
Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivätsitä kuitenkin aivan kuin vierasta sikaa kun elokuvatuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. Katsokaa Idiootit uudestaan, se on aika huikee.

vrt. Bergmanin Persona http://www.kinoeye.org/02/15/shaw15.php


Tuomas Rantanen 2009: von Trier ja Naisen arvoitus

Punahilkka ja erilainen satututkimus
- Seksuaalinen ja moraalinen projektio
psykoseksuaalisten tragediatarinoiden tulkinnassa



Zizek:
"We often find references to psychoanalysis embodied in the very relations between persons. For example, the three Marx Brothers, Groucho, Chico, Harpo. Its clear Groucho, the most popular one, with his nervous hyperactivity, is superego. Chico, the rational guy, egotistic, calculating all the time, is ego. And the weirdest of them all, Harpo, the mute guy, he doesn't talk - Freud said that drives are silent - he doesn't talk, he of course is id.

The id in all its radical ambiguity. Mainly what is so weird about the Harpo character is that he is so childishly innocent, just striving for pleasure, likes children, plays with children and so on, but at the same time possessed by some kind of primordial evil, aggressive all the time. And this unique combination of utter corruption and innocence is what the id is all about."

.

Trauma, uhka ja hyvä uhri - Koulukiusatusta tehtiin uhka, "kouluampuja"

Kun opettajat eivät puolusta heikkoja vaan kokevat kiusatut uhaksi ja ongelmien aiheuttajiksi. Kun yhteisö etsii yhteistä vihollista todellisten ongelmien peittämiseksi. Mitä tapahtuu, kun kouluampujaksi haukuttu vittuilee takaisin kiusaajilleen?

Ajankohtainen Kakkonen

Areena beta video

Koulukiusattu leimattiin koulusurmaajaksi. 2.6.09

Aikuisilla on ainakin yksi yhteinen fantasia uhreista.

Että väkivaltaa kokeneet lapset ovat onneksi vain lapsia, jotka "kestävät mitä vain". Lapsi joustaa, aika korjaa. Tämä outo pakkomielteinen ja "lohduttava" mielikuva toistuu jatkuvasti lehtijutuissa. Lapsi on tässä diskurssissa hyvä uhri - josta ei hoidu samanlaisia hankaluuksia kuin jos aikuisen vastassa olisi toinen aikuinen. Lapseltahan voi pyytää anteeksi suuren emotionaalisen purskahduksen vallassa lapsen hämmennyksen lisäämiseksi ja asia on hoidettu.

Luojan kiitos hyvistä ja joustavista uhreista.

Uhrautuminen on ns. yhteisen yhteisö-elämän tunnustamista yli yksilöllisyyden. Tietysti uhrautuvan eksistensin kustannuksella yhteistä eksistenssiä.

Meidän puolestamme. Yhteisön yhteisyyden fantasian kunniaksi.

Normaaliutta (kelpaavuutta) epätoivoisen tiukasti määrittelevä yhteisö määrittelee aina epänormaaliuden neuroottisen tiukasti. Vihan ja inhon kohteen omille kelpaamattomuuden peloille.

Erilaisuus on uhka yhteisölle.

Uhrina oleminen on äärimmäinen eristäminen yhteisön rajojen vahvistamiseksi. Erilainen voi haluta uhriksi toteuttaakseen vieraantumisensä äärimmäisellä tavalla. Itsemurhan tekijöiden fantasiat ja viestit liittyvät usein lausahdukseen: "Kun minusta ei elävänä pidetty niin ehkä kuolleena muistelette".

Ahdistuneet, häpäistyt ja loukatut fantasioivat nyt myös vimmatusti yhteisillä keskustelupalstoilla julkisista kostofantasioista - vaikka eivät uskalla sanoa omaa poikkinaista sanaa omalle isälleen tai äidilleen. Kouluampuja ikään kuin lunastaa yhteisen rohkeuden/uhrautumisen/koston fantasian ja nousee visioista kiihottuneen nimimerkkiyhteisönsä, nimettömien sankariksi.

Poljetysta pelätyksi. Hän toteutti meidän fantasiamme ja meidän ei tarvitse sitä toteuttaa, kun kunnioitamme hänen muistoaan ja uhrautumistaan. Hän antoi henkensä meidän vuoksemme, hän toteutti yhteisön toiveen yksilöllisyytensä ja olemassaolonsa kustannuksella. Hän teki meidät merkittäviksi.


Uhrin ihailu - tai siis uhriuden ihailu, "armon" maanittelu alemman yhteisötason ratkaisumalliksi, otollisen kiusattavan tai antautuvan sankarin, antaa helpotuksen olla itse uhrautumatta ja vaikkapa luvan olla sanomatta rehellistä mielipidettä yhteisön ongelmista. Uhritapahtuma on jo murtanut yhteisön eheyttä uhkaavia paineita siirtämällä ne uhriin. Se häirikkö. Se jumalan hullu. Rituaalitapahtumassa uhka määritellään ja eristetään yhteisöstä.

Kreikkalaisille sankarikin oli sankarillisissa töissä uhrautuva uhri, jonka täytyi osoittaa täydellinen tottelevaisuutensa ja antautumisensa yhteisölle teonkin jälkeen, jotta sai pitää sankarin nimekkeen. Muuten joutui karkotettavaksi ihailtavankin ja legendaarisen teon jälkeen.

Rituaalissa tai koulukiusaamistilanteessa, transgressio tapahtuu yhteisön pysyvyyden vuoksi. Rituaalinen uhraaminen, jopa vain ehtoollinenkin, on yliyksilöllisen ihanteen julkilausuma. Syömme uhrin yhdessä ja uhri määrittää meidät yhteyteen. Hän menettää erillisyyden ja me saamme yhteyden. Tämä palautuu äidin ja lapsen täydelliseen symbioositilaan.

Konformiteetti ～ ryhmän samanmielisyys

Aggressio ja koulukiusaaminen

Yhteyden rajoja rikkova transgressio yksilöllisyyden rajoituksien yli.

Yhdessä voimme rikkoa tabua mutta emme yksilöinä.
Kreikkalaisen tragedian olemus ja rituaaliyhteisön edellytys.

Rajojen sosiaalisesti painotetut ylittämiset tapahtuvat yksinkertaistettuna uteliaisuuden, verenhimon, rajojen eli mimeettisen reviirin spektaakkelimaisena käyttönä ja todentamisena, rajojen "lataamisena", turhautumisen purkamisena ja yhteisön hierarkiaa luovan painottamisen takia. Alistuva sopeutuu, yhteisesti omaksuttu yhdistää.

Käsittelemätön sosiaalinen paine vaatii sirkushuveja. Ukkosenjohdattimen. Ritualisoitua neutralisointia kärjistämällä. Nautinto liitetään pelkoon, armo Jeesuksen kiduttamiseen.

Uhrikulttuuri, hallittu rituaalitrauma, liittyy hyvin kiinteästi ihmisen traumapsykologiaan, toistamispakkoon.

Neuroottiset ihmiset ovat usein hyvin uskollisesti/uskonnollisesti neuroottisia. Toistamisella, neuroottisilla ajatusmalleilla ja rituaaleilla pyritään luomaan luonnonlakeja, hallinnan tuntua.

Traumaa hallitaan traumaa toistamalla.
Ja neuroottisesti ulkoistamalla, ritualisoimalla.

Maailma ei olekaan paha, jos reilun Jeesuksen tappamisella saatiinkin aikaan hyvää. Juorun tai tölväisyn uhri on kiva kaveri, jos hän antaa nopeasti anteeksi. Käänteistämisen pelastuslogiikkaa. Teidän edestänne vuodatettu.

Fasismissa luvataan kirkon yms instituutitouskontojen opetusten ja esimerkin kautta veren kautta rauhaa, uhrin kautta täyttymys, sodan kautta rauhaa.

Jeesuksen kuolema ei olekaan todiste ihmisten kyvyttömyydestä rauhaan ja muu tokseen vaan Jumalan tahdon tapahtumiseen väkivallan kautta - kts Toora/Vanha testamentti.

Kapinallinen, uhmakas Jeesus muuttui kirkon opeissa nöyryytetyksi alistujaksi, jonka merkitys kirkolle oli äärimmäisessä sopeutumisessa, ei suinkaan kapinassa ja hierarkian purkamisessa Jumalan valtakunnaksi.

Tämän tulkinnan painotus tuli samaan aikaan kun kirkkoisät saivat huikeasti valtaa valtiokirkkona - ja luvan vainota veri lentäen toisinajattelevia kristittyjä. Erehtymättömän Jumalan oppi on erehtymättömän auktoriteetin oppi. Jos Jumala voi uhrata oman poikansa, on vääräuskoisten uhraaminen siinä sivussa itestäänselvyys.

Alkukirkosta tuli alkufasismi.


Kristinuskon sairaalloinen kidutetun ja kuolleen Jeesuskuvan eroottis-romanttinen fantasiointi on valtafantasia.

Jumala on minun hallussani ja toimii minun tahtoni mukaan. Jumala alistuu minulle ja muille viheliäisille. Alkuseurakunnan Jeesus-kuva ei kuitenkaan ollut lainkaan uhrautumisessa vaan yhteisten hetkien, sosiaalisten raja-aitojen kumoamisessa ja kumouksellisten opetusten inhimillisen jumalakuvan muistelussa.

Vaativa ja realismiin kannustava vuorisaarna on helppo unohtaa kun vaipuu uskonnolliseen Kristus-romantiikan narkoosiin uhrautuvasta ja mitään vaatimattomasta, avuttomasta Jeesuksesta.


Yhteisön raja on aggression raja, yksilön hallintaa yhteisön voimavarojen suuntaamiseksi.
Uhrauksessa, raja-aggressiossa, transgressiossa, rikotaan aina pysyvyyden lakia.

Yhteisesti, poikkeuksellisesti sallitun aggression vuoksi.

Uhrirituaaleihin on monessa kulttuurissa kuulunut kuluneen vuoden syntien ja kaunojen tunustminen, joita ei saanut kostaa, jos ne tunnustettiin uhripäivänä. Uhri uhrattiin yhteisesti tunnustusten jälkeen.

Yhteisön lait ovat pysyvyyden, rajojen ja staattisuuden jäykkiä lakeja - mutta transgressiota tarvitaan dynaamisen toimintakyvyn todistamiseksi ja paineiden päästämiseksi. Sokea ja vaativa laki tuottaa kaaosta, vaikka onkin kaaosta hallitsemaan pystytetty. Mitä hierarkisempi yhteistö, sitä aggressiivisempi transgressio.

Elämän ja kuoleman rajoja rikotaan rituaaleissa hetkellisesti ja kuolemaa sekoitetaan annosteltuna elämänmaun boostauksen rituaaliin.

Elämä maistuu kuolemankosketuksen jälkeen niin elävältä. Jokaisella elämää ylläpitävällä yhteisöllä on oma kuolemankulttuuri.

Lain ja säädösten rajat uhkaavat aina yksilön elämän yksilöllisen hallinnan dynaamisuutta, yksilön vastuunäkemystä, yksilön mielekkyyttä nöyrtyvän yhteisön jäsenenä ja niin uhraus rikkoo mukavasti tämän lain ja tabu-säädösten kasvottoman ja uhkaavan tunnottomuuden.

Poliisilla on rajojenylityslupa. Kuten pappi on Jumalan edustaja, poliisi esteettömän vallan. Poliisi saa vastata aggressioon aina kovemmalla aggressiolla. Kiusaaja voi saada poliisin roolin yhteisön ihannestandardia "vastustavia" yksilöitä vastaan. Erilaiset ovat uhka yhteisön standardi-ihanteita vastaan.


Rajojen ja sosiaalisten rajojen mysteerinen ylittäminen on kuoleman ja ajan ylittämistä, yhdistymistä yliajallisiin myytteihin. Tuo ihmeellistä syvällisyyden tuntua ja merkitystä transsendenttisesta - voimaa tuonpuoleudesta, painoa uskomuksien yliajallisesta voimasta. Kuolleille elävän uhraaminen tuo kontaktia esi-isiin, vaativien, lain luoneiden esi-isien korvaamatonta hyväksyntää kirousta ja riittämättömyyttä pelkääville lapsille.

Uhrikulttuureissa on tunnettu aina hurmosta mm. eläinuhreista.
Uhrattu luovuttaa elämänsä yhteisön hyväksi ja jopa suoraan ravinnoksi.

Uhrattu sulautuu yhteisöön täydellisesti menettäessään yksilöllisen olemassaolonsa, mm. sotilaan roolissa. Hänestä tulee ikuinen puolustaja, yhteisön pääomaa. Uhrieläimet ovat olleet heimoille tabu-eläimiä ja niitä ei ole saanut erikseen syödä kuoleman uhalla ( vrt. pyhä lehmä, muinaissuomalaisten karhuäiti yms).


Yhteisö kiittää uhreja ja tuntee niin ollen olevansa uhrauksien arvoinen ihmeellinen yhteisö. Yksilö tuhotaan mutta häneen yhdistytään. Uhrautuva yksilö on paradoksaalisesti yhteisön muita yksilöitä tärkeämpi - lakeja kumoava kuolemassaan, hän tulee muille eläväksi kuollessaan. Uhrauksessa yhdytään jumalallisesti uhrautuvaan olentoon ja se pyhittää yhteisön materiaalisesta määrittelystä henkiseen tasoon uhrautumisen jaloudessa.

Palvonta-sana tulee karhun lihan palvomisesta tulella, ruuaksi valmistamiseksi. Äiti-Karhua palvotaan hetki, maustetaan ja sitten se syödään. Kiitos, Äiti!


Seksuaaliaktissa ja uhrauksessa on melkein aina myös aggression vapaan ilmaisun akti. Yhteinen turhautumien vapauttamisen juhlahetki.

Rakkaushan on usein uhrautumista monella kulttuurimme metaforisella mielletasolla.

Ihminen luopuu suurelta osin yksilöllisyydestä ja rehellisyydestä saavuttaakseen kitkattoman ja ihaillun, romanttisen symbioosin, rakastumisen ja me-tilan. Kun rakastumme, oletamme myös (ja varsinkin) toisen ihmisen uhrautuvan ja jättävän entisen elämänsä juuri ihanan minun takiani. Se antaa merkittävyyden painoarvoa romanttiselle toteutumiselle ja elämän täyttymykselle.

Romanttisessa sanastossa ja kirjoissa "antautuminen" on varsin keskeinen sana ja semanttinen apparaatti.


Uhrautuminen on riitti, jossa poikkeus vahvistaa sääntöä.

Mikä on sääntö? Yhteisö ei ole riippuvainen yksilöstä vaan yksilö yhteisöstä.

Mutta uhritilanteessa yksilö korotetaan yhteisöolentojen yläpuolelle. Yksilöstä tulee transgressiossa koko yhteistön eksistenssin ehto, juuri päinvastoin kuin yhteisön perusperiaate yhteisön olemuksesta esittää. Sankari. Sankariuhri. Rajojen todistaja.

Fight Club-kirjassa ryhmän kuollut jäsen sai nimen kuollessaan. Muuten hän oli nimetön osa suurempaa kokonaisuutta ja tehtävä.

Mutta uhrina sai nimen.

Time to send someone away.

Kaikkien taiteilijoiden esikuva ja esitaistelija on - tietysti - kärsivä Cristophorus van Gogh. van Gogh oli kärsivä ja eristäytyvä, sisältään todellisuutta etsivä, yhtä luonnon kanssa, hyljeksitty mutta taiteen totuutta salassa kantava. Taiteilijan perifantasma.

van Goghin myyttinen voima on ulkopuolisuudessa, joka kumosi sisäpiirien staattisuuden. Luomisvoima on muutoksen voimaa. Shamaanien valta oli ekstattisessa uudelleentulkinnan roolissa. Rankimpien shamanististen tuonelan rituaaliretkien tekijät asuivat aina kylän ulkopuolella. He erottautuivat kylästä kylän vuoksi. Heimo piti heihin etäisyyttä ja vain heillä oli uudelleentulkinnan oikeus heimoon.

Laki/raja luo latauksen.

Merkitysten dikotomiset jännitteet. Kielletty määrittää sallitun.

Toiseus on Paavalin sanoin "leirin ulkopuolella olemista". Jeesuksen saarnojen ja profeettojen sanojen potku perustui tähän. Uudistuminen tapahtuu toiseuden kautta. Mutta usein pitämällä se rituaalisesti leirin ulkopuolella, jotta valtastruktuuri ei horju.

Kirkko on omituinen miksaus muinaisinta uhrimagiaa ja modernia joukkojenhallintaa.

Kirkossa toiseus on korotettu roikkumaan keskelle kaikkien ihmisten yläpuolelle ja katseltavaksi. Eristettynä. Ylennettynä. Kirkon määräysvaltaan. Näin kirkko haluaa sanoa, että toiseus on sen hallussa, kukaan kirkon jäsen ei saa sanoa edustavansa profeetallista ja muutosvoimaista toiseutta koska kirkko omistaa ja määrittelee "hyväksytyn" toiseuden, kirkolle uhrautuvan marttyyriuden.


Muuttumattoman opin suojelijaksi muuttunut kirkko pelkää aiheestakin muutoksen evankeliumia. Jeesuksen vertausten ydin oli valtavirran ulkopuolelle jättäytyvien muutosvoimassa. Tämä Rooman orjien oppi ei voi olla instituution julistusta.

Vaikka kirkko julistaa Jeesusta viimeisenä uhrina, on nykyisen kirkko-organisaation perustana ollut ekstaattinen marttyyrien armeija. Verihurmos antoi valtaa pyhimysten määrittelijöille ja luokittelijoille. Kirkkoisillä oli tukenaan uhrien armeija, joka laumana todisti yhteisestä päämäärästä - jonka postteologisesti jälkikäteen marttyyrien määrittelijät itse valitsi.

Siksi pyhimysoppi on katolisen kirkon kulmakivi. Voima ei ollut reliikien luissa vaan marttyrien määrittelyssä. Katolisen kirkon arvokkain kunnianosoitus ja korkein määre pyhimykselle onkin ollut puhdasoppisuus ja uskosta luopumattomuus. Ihmeitä tekevät pyhimykset ovat kakkosluokan viihdepyhimyksiä kirkon luisiin perustuksiin verrattuna. Kirkon olemassaolo perustellaan puhtaan ja muuttumattoman opin suojelijan roolin kautta ja siten aikojen läpi uskosta kuolemalla todistaneet pyhimykset ovat ikään kuin todiste kirkon puhtaan opin suojelustehtävän välttämättömyydelle. Pyhimysten muiston tähden on jatkettava pyhimysten tehtävää.

Nyt kirkon rooli ei ole alkukirkon altavastaaja ja vallan murentaja - vaan vallan haltija ja maallisen vallan ylin kaveruus.

Varusmiesjohtajat halvensivat naistovereitaan alatyyliin ja kirjasivat kaiken ylös: ”Se oli vain stressilelu”

Suur-Suomifantasian takia alkoi epädiplomaattisen ylimielisyyden sytyttämä talvisota ja varsinkin selkeästi Suur-Suomea faktuaalisesti toteuttava jatkosota. Kun Suur-Suomea ei saatukaan kymmenen vuoden uhoamisen ja sitä järjestelmällisesti korostaneen kouluopetuksen jälkeen, suomalaiset halveksivat yleisesti veteraaneja ilkein sanakääntein - kun eivät uskaltaneet poliitikkojaan arvostella perinteisen suomalaisen kansalaisalemmuuden, virkavallalle nöyryyden vuoksi. Veteraanit turvautuivat heroiiniin ja pulloon fantasioittensa ja traumojensa takuutavarana. Veteraanien ihailu syntyi vasta about 1972 kun oli jo unohdettu fasistinen fantasia Neuvostoliiton tuhoamisesta suuren Saksan rinnalla.

Varusmiesten viimeisin pilkkatapaus on hyvin valaiseva vaativast uhrikulttuurista. Vallan ja toisten määrittelijän asemaan pyrkivät haluavat uhrien alistuvan halveksunnan passiivisiksi kohteiksi ja toiseuden kantajiksi. Pilkka ja häpäisy on vaatimus kohteille kantaa toisten haveksunta ja inho mukisematta. Halveksunnan avoimen ilmaisu oletus on aina kohteen lamaannus ja kuulijoiden yhtyminen halveksijan luomaan hegemoniaan, tulkintaan halveksunnan kohteesta.

Häpäisyn funktio on tehdä uhrista lamaantunut ja kaikille yksimielisesti ilmiselvä toiseuden ja inhon kohde. Toiseuden kantaja.

Marttyyrit - Martyrs - elokuva
uusi DVD, Blueray

Kauhajoen suru ja ahdistus


Koulusurmaajaa ihannoiva nuori kokee tulevansa
ymmärretyksi ja kuulluksi ainoastaan nettiyhteisössä



Uhrattujen inkojen ruumiita löytyi Perussa

"The very first essential for success," Hitler once said,
"is a perpetually constant and regular employment of violence"



Portrait of a corporate psychopath

A film and book reveal the corporation as
a rapacious and immoral creature, writes Simon Caulkin

Sari Essayah muun muassa viittasi (vaali)keskustelun lomassa Hollannissa perustettuun pedofiliapuolueeseen ja kysyi, pitäisikö senkin sukupuoliset suuntaukset laillistaa, jos laillistetaan homoavioliitto. http://blogit.iltasanomat.fi/vaalit/?p=36

"Eläin elää,
ihminen ihmettelee"
- Ismo Alanko

*
Tekstin ensimmäinen versio on osa keskustelua "Sadistista erotiikkaa

Jeesus-purilaisella Bataillen voimakkaasti höystämänä"

Jack White Dead Weather live - nettikonsertti, Musiikki, Konsertit

Jack Whiten uusi yhtye, The Dead Weather, esiintyi suorana netissä.

Näitä ftblive.com live-esityksiä voi tsekata

http://m.twitter.com/ftblive

ja kuunneella jatkossa sitä eri streamien kautta, jos itse ftblive.com ei toimi : Streams available at ::

http://ftblive.com

http://drownedinsound.com

http://pitchfork.com
http://thequietus.com
http://guardian.co.uk/music

Armahda korviasi

- hyvät nappikuulokkeet kesäksi


.

Armahda korviasi

Olen aiemminkin saarnannut siitä, kuinka halvat kuulokkeet ovat kirous, pahin ja huomaamattomin kuulovaurion lähde särön ja äänitajuuspiikkien takia.

Hyviä mm. herkkä, on/oli alennuksessa 20 e:

Philips SHE8500

"Neodymium magnet enhances bass performance and sensitivity"

Pehmeät minikuppi-malliset nappikuulokkeet suodattavat myös kaupungin meteliä, terävän kivipölyn aiheuttamaa viiltävää tulehdusvaaraa ja tuulen huminaa pyöräillessä. Paketissa kolme eri silikonikuppityynyä, -korvikäytäväkokoa. Kodin Anttilassa myös :

Philips ARIAZ tasku-MP3-soitin

+Video +Radio +Mic Sanelin +Radiotallennin

Isompi, 2 inch tuuman videonäytöllä, hyvä Hifi-kuulokevahvistin, 4 Gt hinta - 100 e.
Huom. Samalla hinnalla kuitenkin Pixmaniasta isompi muistinen 8 Gt versio 100 e.

Ja technikdirekt.de tarjoaa järkevimmän hinta/kokosuhteen:

Ariaz 16 Gt versio 112 e + pk - technikdirekt.de

Mm. Youtube-videot ja Mpeg4-videot toistuvat suoraan Ariazin muistista. Mahtuu noin 1300 biisiä (3 mt kokoisia); WMA on parempi pakkausformaatti vaihtoehtona MP3:lle. Mukana win-ohjelma, jolla helposti erilaiset videotiedostot muunnetaan ja ladataan suoraan soittimeen sopivaksi. Ariaz palauttaa toistossa raa'asti pakattujen huonolaatuisten äänitiedostojen äänenlaatua ja dynamiikkaa. Kosketusnäyttö. Suoraan omasta radiosta äänittäminen. Sanelin-monomikrofoniäänitys pakkaa äänitiedoston muista saman luokan vehkeistä poiketen (osta stereoäänityksiin erikseen stereoäänitin - tämä tai tämä). Ariaz ei kai synkkaa Apple Macillä :( Ariaz Manual - käyttöopas pdf .


Sonyn MP3-taskusoitin, osa laatu EX- nappikuulokkeilla, hyvä vahvistin ja pienemmän näytön videotoistolla. Erittäin hyvä äänentoisto.

Radiolliset WALKMANIT - KTS TÄMÄ LINKKI:

Sony Walkman NWZ-E436F - 4GB MP3-videosoitin:

• 45 tuntia musiikin toistoa yhdellä akun latauksella
  
• 4 Gt:n muistiin mahtuu jopa 925 musiikkikappaletta (128 kbps) tai 15 tuntia videota (384 kbps)
  
• 5-kaistainen taajuuskorjain (4 esiasetusta ja 2 mukautettua asetusta) tuo musiikkisi vahvuudet esiin
• FM-radio
• (Ei EX-kuulokkeita - Osta paremmat kuulokkeet tälle mallille)
  

Sony Walkman NWZ-S638F 8GB MP3-videosoitin + Radio
+ EX-kuulokkeet
+ SensMe-tekniikka tunnistaa ja järjestelee musiikin haluamasi tunnelman mukaan yhden painikkeen painalluksella


NWZ-S739F 16GB MP3-videosoitin 189 e
+ Antinoise EX
+ Senseme
+ Radio


perus-Sony NWZ WALKMAN
+ EX-kuulokkeet + Videotoisto:

4GB Sony Walkman NWZ-A826 uusi malli - MP3/video-soitin,
Bluetooth, ei radiota, EX-kuulokkeet 129 e Verkkokauppa

8 Gb mallit - hinta n. 150 e

16GB NWZ-S739F MP3-videosoitin 189 e uusi
+ antinoise-kuulokkeilla (aktiivinen melunvaimennus)
+ Senseme

16 Gb - NWZ-X1050B
+ antinoise-kuulokkeilla (tehokas aktiivinen melunvaimennus)
+ Wifi-yhteydellä - hinta 275

Parhaat EX nappikulokkeet by Sony

Tekniikan Maailman testivoittaja, EX-nappikuuloke-elementit. Herkempi EX-laatukuuloke, parhaimmuutta, valitettavasti poistumassa markkinoilta, hanki kiireesti nämä tasapainoiset kuulokkeet, jos kiinnostaa:

Sony MDR-EX90LP - nappikuulokkeet

- herkkä - siis pidempi soittoaika ja enemmän volee
heikoillakin kuulokevahvistimilla, n. 85 e.


Sony MDR-EX85LP

Sony MDR-AS50G

- 50 e, sankanappikuulokkeet, edullisemmat "urheilukuulokkeet", kts esim Verkkokauppa

- kuulokkeet, joiden joustava niskasanka takaa mukavan, lujan kiinnityksen aktiivisessa liikuntakäytössä. EX-elementti - äänenlaatua. Mukavat silikoniset, sopeutuvat nappikuulokkeet.

• Silikonikumiset nappikuulokkeet, 3 kokoa (pieni, keskikoko, suuri)
• 9 mm:n EX-kaiutinelementti takaa syvän bassoäänenmyös klassiselle musiikille
  
• Kevyet, käyrällä niskasangalla varustetut kuulokkeet, pysyvät lujasti paikallaan urheilukäytössä. Lyhyt johto (60 cm) käsivarsinauhakäyttöön (mukana myös 60 cm:n jatkojohto)
  

Sony MDR-AS100W

- 93 e, laatua, kehittyneemmät "urheilukuulokkeet", kts esim Verkkokauppa

-liikuntaan ultrakevyet, pysyvät sankanappikuulokkeet, sisäinen iskunvaimennus poistaa hankausääniä johdosta aktiivisessa urheilukäytössä; Hikeä kestävä kosteussuoja, ohut kantokotelo ja mukavat silikoniset nappikuulokkeet

this could definitely be the best Walkman phone to date.

+ Koss Porta Pro 1

- metallisankakuulokkeet 30 e, erittäin hyvät (-muut Kossin kuulokkeet skeidaa)

Halpis Sony

MDR-XB20EX


MDR-EX75SL

-nappikuulokkeet, edullinen 30 e

.

What Obama Didn't Say in His Cairo Address

Noam Chomsky:

What Obama Didn't Say in His Cairo Address
Speaks Volumes About His Mideast Policy

"The U.S. has played a decisive role in sustaining the Israeli-Palestinian conflict. Obama gave no indication that its role should change." AlterNet. Posted June 4, 2009



Supposed Terror Plot Against NY Synagogues Is Bogus

.

EU-vedätys ja monimutkaisuudella salattu perustuslaki - The End of Nations-dokumentti

Suomi on saamassa perustuslakinsa vastaisen uuden perustuslain. Hipihiljaa.

The End of Nations

"on irlantilainen dokumentti, joka kertoo EU:sta ja Lissabonin sopimuksesta. Dokumentti sisältää haastatteluja europarlamentaarikoilta sekä EU-oikeuden tutkijoilta, ja siinä selitetään ansiokkaasti muun muassa mitä Euroopan komissio tekee, ja miten ns. "kvalifioitu määräenemmistöäänestys" toimii. Elokuvan kuudes klippi kertoo siitä, miten Lissabonin sopimus tekee Euroopan unionista liittovaltion.

Tutkija: Euroehdokkaat pihalla kuin lumiukot

- Ehdokkaille on usein epäselvää, mistä asioista päätetään kansallisesti ja mistä EU-tasolla.

.

Nuori mieli - Asiaohjelma Psykologia Sosiologia Areena Video

Nuori mieli


Nuorten mielenterveys, lapsuuden identiteetti, lääkitys, käsitys ihmissuhteista ja omakuva kulttuurin odotusten paineissa. Haastatteludokumentti. YLE Areena 3-os. video.


Kun kuntien rahat menevät leikkausjonoihin,
mielenterveyspotilaat jäävät kakkoseksi

Tietoa riittää, muttei tekoja. Siltä tuntuu, kun lukee Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsausta. Kuivakasti nimetyssä pumaskassa Stakesin tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck kertoo mielenterveyspalvelujen surkeasta tolasta
- Taloussanomat.fi

Nuorisopsykiatriaa on ajettu alas 20 vuotta valtiopoliitikkojen, kunnallispolitiikan ja terveysviranomaisten toimesta. Voiko seuraus olla mitään muuta kuin katastrofi moniongelmaisten ja multiaggressioiden Suomessa? Dokumentteja suomalaisten todellisuudesta tullaan tarvitsemaan aivan uudella rohkeudella, jotta yhteiskunnan jyrkkä jakautuminen ei jää valtion harjoittaman propagandan pimentoon. Avohoitoa - onhan niitä avoimia katuja.

Helsinki toivoo avohoidosta säästöjä sosiaali- ja terveystoimiin

Jossakin lupaillaan taas suuria ja ihania asioita. Ilman perusteluja ja tavoite- & vaiheselostuksia. Ilman poliittista kritiikkiä, kritiikitöntä - ja poliitikoille turvallista tutkimusta, hyvin aikein:

"Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston (MAO) tavoitteena on pysäyttää ja kääntää laskuun päihde- ja mielenterveysongelmien uhkaava kasvu. Keinoja ovat korkeatasoinen tieteellinen tutkimus, kotimainen ja kansainvälinen asiantuntijayhteistyö, palvelutoiminta sekä luotettavan asiantuntijatiedon tuottaminen päättäjien, terveydenhuollon ammattilaisten ja kansalaisten käyttöön." MAO, uusi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos uudella nimikkeellä, jotta poliitikkojen hyvä tahto näkyisi edes positiivisessa nimessä. Nimess on sama logiikka kuin ahdistuneille ja hämmentyneille pikavippejä tyrkyttävissä mainoksissa. Onnelliset ja hyvinvoivat ihmiset hymyillen näppäilevät kuvissa kännykkäänsä pikavippianomusta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pahoinvoiville. Vastalause pahoinvoinnille, tuolle kansakunnan ihanteita uhkaavalle ilmiölle.


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksellakaan ei ymmärretä lainkaan todellisen avohoidon periaatteita. Kuinka reilusti palkatut ja persoonallisuudeltaan hyvin jäsentyneet "mielenterveysavustajat" voisivat lisätä hyvinvointia ja tuloksia avohoidossa. Mielenterveysavustajat olisivat vapaaehtoisia, osa-aikaisia siviilejä, joista tehokkailla testeillä karsitaan psykopaatit pois avohoidon mielenterveystoiminnasta ja jotka tukisivat avohoitoon määriteltyjä ihmisiä kähellä omalla asuinseudullaan. Ja hyvin palkatuilla mielenterveysavustajilla toimittaisiin silti reilusti useita kertoja halvemmalla kuin laitosbyrokratiassa. Raskaasta työstä painavan keventävä palkka.

Mielenterveystyö on oikeastaan vain vuorovaikutusta, elämään vetämistä.

Lääkäreistä, psykologeista, ammattihoitajista ja psykiatreistakin tulisi muutenkin pikaisesti uusilla testeillä vihdoinkin karsia mielenterveystyöstä psykopatiatapaukset pois. Epäempaattiset ihmiset eivät voi auttaa mielenterveysongelmaisia.

Pariskunnan epäillään pahoinpidelleen kehitysvammaisia lapsia

remmillä ja uunipellillä, kertoo Keskisuomalainen.

Psychopaths have physical abnormalities in two key brain structures responsible for functions ranging from fear detection to information processing, a USC clinical neuroscientist has found in two studies that suggest a neuro-developmental basis to the disorder. - psychcentral.com


AL: Aselupaa hakevat psykologiseen testiin


Whereas the non-psychopathic subjects showed a similar increase in brain activity in response to the distressed faces, the psychopathic subjects did not. In fact, when the psychopaths were shown sad or fearful faces, their brain scans actually showed less neural activity than when they were shown neutral faces. An earlier study found that when psychopaths viewed emotionally charged words like "rape" or "murder," the changes in their brain activity were completely different from the changes that occurred when non-psychopaths saw those words. The increased brain activity in the psychopaths wasn't even in the limbic system, which is where language processing occurs.

Neuroethics and the 21st Century Brain
(ABC Radio National and other links)

"Mieli 2009"

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä niputtaa kätevästi ongelma-diagnoosissaan yhteen mielenterveysongelmat ja alkoholiongelmat. Henkilö juo alkoholia > alkoholi tuo ongelmia. Ihminen ei toimi normaalin ihmisen tavoin ja ajattelee haitallisia ajatuksia > hänellä on sen takia mielenterveysongelmia.

Näin voidaan ohittaa syvemmät pohdinnat kulttuurimme ihmiskuvaongelmista, jotka tuottavat mielenterveysongelmia.

.

Paras HD-videokamera alle tonnin luokassa - Sony HDR-XR200VE

Mikä on paras HD-videokamera alle tonnin luokassa?

Sanoisin että Sony HDR-XR200VE

Paras pakkaava Sonyn videokoodekki, herkkä ja tummissakin sävyissä sävykäs CMOS-kenno. 60 h kohtuulaatuista HD-videota 120 Gb kovalevylle. Ainutlaatuinen, uusi, ehdottomasti tehokkain servo+gyro tärinänvaimennussysteemi - käsi. Kolmiulotteinen 5.1 channel dolby digital audioäänitys. GPS tagging mm. Google Earth sijoitteluun. Infrared-pimeäkuvaus (mustavalkoinen).

Hyvä kamera niin taidevideotuotantoihin kuin omakustanne-elokuviin. Valotuksen tai tarkennuksen voi säätää manuaalisesti. Älä ylivalota kuvatessasi, mielummin hieman alivalota niin saat sävyjä ja syvyyttä. Lisäakku on pakko-ostos, + 360 minuuttia kuvausaikaa yhdellä akulla.

Say no more.

Tai jos löytyy rahaa herkemmälle kameramallille, paremmalla objektiivilla, isommalla kovalevyllä ja mukavammalla manuaalisäädön säätönupilla niin
HDR-XR520VE on tietysti tunnollisen kuvaajan ostos.



Erillinen suuntamikrofoni ammattimaisen tarkkaan äänitykseen: RODE NTG-2

Macille toimiva halpa HD-videoeditointiohjelma usealla ääniraidalla yms: n. 200 e Final Cut Express.

XP Win-koneille halvat ohjelmat (AVCHD support) mm. VideoStudio X2, Magix - tai varmahko Premiere elements (tässä ei ole rajoitettu audioraitoja ja mukana kätevä musiikkiautomaatio Smartsounds).

Kalliimmat ohjelmat: Final Cut Pro, Premiere, Sony Vegas tai Avid monimuotoiseen, elokuvamaiseen tai musiikkivideomaiseen värinmäärittelyyn.

Lista editointiohjelmista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_video_editing_software

Using Adobe Premiere Elements 7

Getting started

.

Fasistinen lapsuus - Cannes The White Ribbon

Oli aika, jolloin lasten pahoinpitely oli ihanne. Suomessa.

But the biggest award of the festival, the Palme d'Or, went to Michael Haneke's chilly black-and-white parable of fascism set in a small German town on the eve of the first world war.

The White Ribbon is a complex and demanding
whodunit without a straightforward resolution.

Kolmasosa suomalaisista näkee yhä pahoinpitelyn ihanteellisena kasvatuksena, aikuisten vallankäytön ja turvallisuudentunteen välttämättömänä toteuttamisena. Vahvimman turvana, järjestyksen arvovaltana. Tämä on fasismin ydin.

"Kiistämätöntä" valtaa toivova ja valtaapitäviä perusteleva pysyy vallassa vain ehdottoman vallan, väkivallan ja voimannäyttämisen kautta. "Heikko" ei voi saada sellaista valtaa kuin vahva toivoo ja toteuttaa. Heikkoja on siis halveksittava. Vahvat eivät saa vaikuttaa heikoilta, jos haluavat miellyttää muita vahvoja - ja ovat vapaita toteuttamaan vahvuuttaan, saadessaan vahvistusta - muilta vahvoilta ja kiitosta etsiviltä heikoilta.

Jos lapselta ei saa arvostusta, niin se revitään esille kunnioituksena. Pelkona.

Jos ei hyvällä, niin pahalla. Rankaiseva aikuinen pelkää heikkoutta ja lapsen kaoottisia tunteita - oman lapsuutensa kaoottisia tunteita. Aikuinen pyrkii hillitsemään omaa ahdistustaan kieltämällä lapselta lapsuuden ja aikuiselta emotionaalisen vastuun. Suomalaiset ovat Euroopan itsetuhoisinta ja psykoottisinta kansaa.

Alkoholismi eli huumeiden käyttö ei ole sairaus, alkoholismi on seuraus.


Kasvatuksen ainoa periaate tulisi olla: mitä et ole valmis tekemään työkavereillesi, älä tee sitä lapsellesi. Lapsi toistaa kaiken, mitä aikuinen tekee. Muille - tai itselleen.

Tässä blogissa lukijoiden toistuvin vastakommentti on liittynyt esittämääni sosiologiseen ajatukseen, että fasismi nousee suoraan kasvatuksesta. Mikä on tilanne vaikkapa Italiassa? Italiassa fasismia kosiskeleva äärioikeisto on kasvattanut taas suosiotaan laajalti. Italiassa lasten fyysinen rankaiseminen ja altistaminen aikuisten seksuaalipitoiselle huumorille on hyvin yleistä. Jotakin yhteyttä kenties keskenään?

Moni tämän blogin lukijoista ei ole kokenut jatkuvaa väkivaltaa lapsena - mutta useimmat yli 35 vuotiaat suomalaiset ovat.

Aikuisten pyhä viha lapsen tottelemattomuutta kukistamaan on ollut järjestelmällistä ja opillista väkivaltaa. Yksinkertaisesti. Aikuisen arvovalta oli asia nro 1, jota kristillinen ja saksalainen kasvatuskulttuuri korosti - ja vertasi sumeilematta aikuisia Jumalaan. Uskonnon tärkein opetus kirkon mukaan oli täydellinen alistuminen Jumalalle ja esivallalle. Lapset eivät sen kasvatusopin mukaan oppineet kunnoittamaan Jumalaa, jos he eivät oppineet kunnioittamaan aikuisia. Väkivallalla. Sillä niinhän Jumalakin kuritti olan takaa israelilaisia. Kaikki on sallittua alistumiseen valmistavan ihanteen vuoksi. Fasistinen valtaihanne: valta kuuluu vallan ottaneelle; valta tuo kunniaa.

Suomessa ihailtiin yli sata vuotta saksalaista arvovaltapedagokiikkaa, aina 1950-luvulle saakka. Tottelematon lapsi oli aikuiselle ja yhteiskunnalle uhka, nimenomaan emotionaalisella tasolla. Emotionaalinen uhka oikeutettiin aikuisille ideologialla. Tämä lapsen aiheuttama uhka syntyi hyvin yksinkertaisesta emotionaalisesta yksilökehityksestä väkivallan kulttuurissa. Lapsena ihminen sai kokea (väkivallan, häpäisyn, uhkan ja muun aggression kautta), että lapsella ei ole lainkaan samaa arvoa ja sosiaalista statusta kuin aikuisella ja että lapsen ainoa unelma sai olla aikuiseksi kasvaminen. Aikuisena ihminen saisi sitten hyvänä kansalaisena arvostusta. Lapsi oli vain vajaa ja keskinkertainen aikuinen.

Lapsi edustaa tällöin heikkoutta ja avuttomuutta, tuhoutumisen tunnetta. Oman lapsuutensa traumat torjunut ja kieltänyt aikuinen kokee lapsen uhkana, koska oma lapsuus oli viheliäinen uhka.

Fyysinen väkivalta on vain henkisen väkivallan yksi muoto. Ei aikuisen tarvitse käyttää fyysistä väkivaltaa, henkinen väkivalta aiheuttaa aivan samat traumaattiset seuraamukset ihmiselle.

Suomalaisen väkivallan ja pahoinvoinnin tilastolliset mittarit ovat lähes kaikki kääntyneet nyt huonompaan suuntaan. 12-16% suomalaisista naisista on joutunut elämässään raiskauksen uhriksi. Moni on painanut lapsuutensa hyvin hämäräksi ja epämääräiseksi möykyksi. Raiskaukseksi luetaan mikä tahansa seksuaalinen väkivalta. Väkivaltakulttuurilla on väistämättä hyvin pitkäaikaisia seuraamuksia ja näkymättömiä psyykkisiä traumamalleja.

Suomessa on nyt kolme tuoretta tuomittua sarjamurhaajaa ja yksi on melko varmasti tuomion kuuleva. Kaikki naisia.

Kyse ei ole yksittäistapauksista. Ei missään tapauksessa. Eikä mistään mediaefektistä ja matkimisesta. Naiset ovat aina tappaneet lapsiaan, jos kokevat itsensä mitättömäksi ja lapset uhrattaviksi. Sairaalan asiakas on sairaanhoitajan lapsi. Potilas antaa avuttomuudessaan valtaa etsivälle psykopaatille huikean vallantunteen. Minä en ole avuton, kun tämä potilas on avuton minun valintojeni kautta.

Jos mediassa poliittisesti tilannetta siistivät puhuvat "yksittäistapauksista" monikossa, niin jo yksi sana muodostaa monikkomuodossa itselleen oksymoronin. Mitään ei opita eikä mitään ehkäistä, jos näitä tapauksia jankutetaan yksittäistapauksiksi. He ovat väkivaltakultuurin tuotoksia, jossa sadistista väkivaltaa on puolusteltu ideologisilla ajatuksilla. Mitä muuta kuin sadisteja sadistinen väkivalta tuottaa. Ylemmyyden nautintoa toisten kärsimyksistä. Heikkouden ulkoistamista.

Pressiklubi TV2 ja YLE AREENA
Suomalainen sarjamurhaaja?
Vieraana "Pahuuden anatomia"-kirjan tekijä Hannu Lauerma.

Poliisilla oli omituinen hätä jo ennen kouluampumistutkimuksien aloitusta julistaa loppupäätelmä, että kouluampujat eivät ole terroristeja - vaikka toiminta oli järjestelmällistä hyökkäystä yhteisöä kohtaan. Tämä on törkeää kulttuurin historian, seuraamusten ja johtopäätösten torjuntaa.

Suomalainen emootioiden umpikuja, syntikulttuurin luoma yksilön riittämättömydentunne, yhteisön vallan luoma häpeä ja itsetuho on kääntymässä sisäänpäinkääntyneestä itsehalveksunnasta halveksuvaksi tuhon fantasiaksi. Isien synnit harteilla, tulevaisuus riekaleina, itsetunto nollilla.

Ankea lapsuus voi vaikuttaa DNA:han

Kyse on hyvin julmasta historiastamme, joka sisältää kirkon harjoittaman väkivaltaisen alkuperäiskulttuurin tuhomisoperaation ja häpeäkulttuurin perustamisen suoamalaisten järjestelmällisessä häpäisemisessä, nuorten miesten brutalisoiminen ruotsalaisten kuninkaiden hyökkäyssodiassa, nälkävuosien kannibalismin, laajassa rakenteellisessa köyhyydessä, raiskauskulttuurimme vaijetuissa insestitapauksissa, sisällissodan julmuuksien hyväksymisessä ja lain rikkomisessa virkamiesten toimesta, sota-ajan kokemusten keskustelun kieltäminen poliitikkojen toimesta, 1989 lama-ajan pankkipolitiikka laman aiheuttajien rikastumiseksi, yms, yms.

Olympiastadionin yhteyteen toivottiin urheiluseurojen johtajien, eräiden piispojen, arkkiatri Ylpön ja lääkäriliiton toiveesta rodunjalostusvirastoa Olympiastadionin rakentamisen aikana. Vain puhdas suomalainen lapsi saisi liittyä siten hyvien tapojen ja saksalaisten ihanteiden mukaiseen urheiluseuraan ja kilpailla muiden rotupuhtaiden yksilöiden kanssa.

Ruotsissa uusnatseihin kuuluu kymmenentuhatta hyvin organisoitunutta jäsentä. Heidän johtava eliittinsä pyrkii systemaattisesti julkisen vaikuttavaksi, poliittiseksi liikkeeksi, mikä näyttää hyvin todennäköiseltä.


ii

Sadismi on etupäässä fantasia.
Vahingonilo on fantasia.

Jos joku näkisi suoraan vahingonilonsa seurauksena, että joku tekee itsemurhan ilkeyden ja juorujen seurauksena, hän voisi hyvinkin oksentaa. Mutta ilman oksennusta ja seuraamuksia, vahingonilo on sinänsä täydellisen häiryyntymätön fantasia ja motivaattori.

Sadismin ei tarvitse olla hardcore fyysistä kontaktia ja veren loiskumista vaan jo fantasian tunne saa useimmat sadistit tekemään valintoja, valehtelemaan äidille veljestä, halveksimaan ja valitsemaan ideologioita.

Stalin oli ensin mafioso-hitman mutta heti kun oli mahdollista, hän eristi ulkoistamisen kautta veren erittämisen muille gangstereille - ja nautti yhtä paljon jatkotoimenpiteistä ja niiden raporteista paperilla.

"Radikaali armo, automaattiarmo", valittu sokeus pahalle ja tasapäistävä samankaltaisuuden hysteria on minusta osa ilmiötä, jossa esimerkiksi opettajat samaistuvat uhmakkaaseen ja sosiaalisesti taitavaan kiusaajaan ja haluavat antaa armoa ja empatiaa juuri julkeimmalle, "suurimmalle synnintekijälle" eli vahvuutta, tavallisista rajoitteista vapautta huokuvalle, estottomalle kiusaajalle. Kiusattu voi heikkona inhottaa opettajaa voimattomuudessaan ja avuntarpeessaan. Kiusausilmiössä on pyrkimys yksinkertaiseen "ratkaisuun": älä näe pahaa, niin et joudu käsittelemään pahaa.

Radikaali armo, sokea armo, sosiaalinen kriisintorjunta liittyy freudilaiseen ilmiöön, jossa mm. perhe tuntee suurta empatiaa ja rakkautta hakkaavaa isää kohtaan ja pienikin isän hyväntuulisuus koetaan elämää suurempana, jumalallisena ilotapahtumana. Isään projisoidaan toiveita, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toiveilla peitetään pelko. Fantasia ja toive isästä konstituoi kokonaan isäkuvan, ei muistot.

Vanhassa testamentissa Jumala kuvaillaan juuri tälläisena psykopaatti-alfauroksena, jota valittu kansa ihailee kaikkivaltiaan brutaalina massamurhaajana ja kostajana. Moraali on vallantunnolle myrkkyä.

Alistuva sokeus pahalle on ihmisen psyyken omituisesti jalostama alistumismekanismi ja "emootioautomaatti" psykoottiselta alfauroskaudelta, jolloin vahvin oli kaunein ja kiihottavin - ja samalla alistuminen oli muille ainoa hengissäsäilymisen keino. Alistuminen koettiin kiihottavaksi, koska se soi hengissäsäilymisen ja uhkatilanteelta "armon", selviämisokemuksen.

Eichmann ja Stalin unelmoivat alfauroksen tavoin tasapäisestä laumasta, jossa jokainen on harmaan säikkyvä, nimetön alainen - ja jossa johtavat aateliset saavat kaikki herkkupalat ensin, ehdoitta ja vaivatta.

Sadismin tärkein fantasia on nimenomaan alistamisessa, voiman säteilyssä, ei fyysisessä väkivallassa vaan puhtaassa vallassa, jossa alfauros kävelee ja muut vapisevat. Eichmann oksensi ja myös samalla pyörtyi brutaalin keskitysleiritodellisuuden äärellä, koska oli rakentanut sadistista valta- ja erilaisuusfantasiaansa vain fantasian kautta.

Mutta se todellisuuden nolo kohtaaminen ei suinkaan hänen fantasioitaan murskannut tai sadistista toimintaa jatkossa lainkaan lamauttanut.


"Radikaali armo", tasapäistämisajatus ja pseudohumaani tasa-arvon "absoluuttinen" ihmiskäsitys on hyvin vaarallinen ilmiö mm. nykyisessä suomalaisessa "KIVA KOULU"-koulukiusaamisen torjuntaprojektissa. Tämä ajatus, että kuka tahansa voi ruveta koulukiusaajaksi, on sontaa, pseudopsykologiaa. Helpoin tie vaimentaa kiusaamisilmiö ja piilottaa vaikein psykologinen hahmotusongelma psykopatiasta.

Ruotsissa on tehty tuoreeltaan laaja ja pitkäaikainen tutkimus aktiivisista koulukiusaajista, kiusaamistapahtuman generoijista. Kaikki diagnostisoitiin sitten aikuisina persoonallisuushäiriöisiksi. Persoona oli murskattu jo lapsena.

Psykopatia, persoonallisuushäiriö, täytyy uskoa todelliseksi ilmiöksi, ennen kuin sadismia ja maanista kiusaamista voidaan ymmärtää. Toki nuoria pikku sadisteja on terapeutin ja kouluterveyshoitajan taholta ymmärrettävä kognitiivisesti ja autettava/painostettava heille jonkinlaista sosiaalista tietoisuutta syntymään mutta se on outoa, että yhteisöä ja ennen kaikkea kiusattuja vaaditaan "tajuamaan" se, että kuka tahansa voi huvikseen kiusata toista ja siksi ei saa syyllistää kiusaajaa "erilaisena". Jos kiusaaja vapautetaan syyllisyydestä, tälle pikku sadistille annetaan suorastaan kehoitus että kiusaaminen oli vain itsensä ilmaisua ja paineiden päästelyä. Normaalia. Vastuusta vapautettava lipsahdus, päämäärätietoisen ihmisen luonteenpiirre.

Kannattaa lukea myös keskusteluosio:
Varusmiesliitto: Ilmi tulleet kiusaamiset
vasta jäävuoren huippu - HS

Moni opettaja ei erota "sosiaalisia kykyjä" ja oikeaa sosiaalisuutta. Ihmisellä voi olla loistavia vuorovaikutuksettomia sosiaalisia taitoja manipulointiin, jotka vain kärjistävät oikean sosiaalisen elämän vaihtoehtoja ja estävät moninaisuuden hyväksymistä.

Miten psykopaatteihin tulee suhtautua?

Selkein esimerkki: työpaikalla tai poliittisissa kuvioissa vallanhimoista psykopaattia ei saa ymmärtää tilanteen pakosta, jonkin epämääräisen "humanismin" takia, sokean velvoittavan empatiaperiaatteen velvoittamana.

Aikuiset psykopaatit eivät ole keskustelun ja empatian tavoitettavissa muuta kuin rajoitettavissa. Periksi antaminen ei ole ymmärtämistä. Tasa-arvo ja kunnioittaminen on tietysti sosiaalisen reilua pelinä mutta psykoottista peliä pelaavalle ei voi antaa milliäkään myöten "empaattisesti", kun kiusaava peli tulee selväksi normaaleille yksilöille. Työpaikallakaan psykopaattia kohtaan "joustava" empatia ei auta ryhmää vaan vain reilujen rajojen vetäminen ja sitten ehdottomasti niistä pitäminen. Oirehtivalle ei saa antaa erityisvapauksia.

Psykopaatti vetoaa jatkuvasti kinuamalla toisten ihmisten perusempatiaan - vain jotta voisi vedättää ja ylittää toisten ihmisten rajoja, vääristääkseen tulkintoja, lannistaakseen ja luodakseen hämmennystä, ihan vain vaikka siirtämällä omaa työtään muiden tehtäväksi mutta siis myös itsetarkoituksellisesti alistaakseen toiset vetoamalla, hämäämällä, väärinkäsityksillä, ruikuttamalla ja uhkailemalla.

Siinä mielessä psykopaatti lähimmäisenä ei ole normaali ihmissuhde normaalille ihmiselle.

Vaan sotatilan oivaltaminen, toisen tuottaman vääristymän tiedostaminen, jotta ei itse joudu halveksimaan itseään ja voimattomuuttaan järjettömien myönnytysten ja näkymättömien häpäisyjen kautta, joihin on siis suostunut itse. Psykopaatti tuottaa toiseutta sekoittamalla ymmärryksen rajoja.

Psykopaatin kolme H:ta: Hurmaa, Hajota ja Hallitse.

Psykopaatin vastustaminen ei tuota sitä kaaosta ja toiseutta, mikä siis pääsee konfrontaatiossa esille. Usein ihmiset syyllistävät itseään kun psykopaatin vastustamisesta alkaa tulla kaoottisia ongelmia. Kaaos on psykopatiassa sisäänrakennettuna ja psykopaatti pyrkii järjestelmällisesti kaaoksen ja kärjistysten siirtämiseen sosiaaliseen ympristöönsä ikäänkuin tehdäkseen omasta epätodellisesta ja ristiriitaisuuksien täyttämästä psyykkisestä todellisuudestaan kaikkien todellisuutta. Psykopaatti ei muutu normaaliksi vuorovaikutteiseksi ihmisolennoksi pohjattoman empatian avustuksella.

Psykopaatit ovat toki samalla ihmisiä - tarpeissaan.

He haluavat elämänpiirinsä ihmisiltä lämmintä hyväksyntää, partneriltaan hellyyttä, kokea suuria tunteita elokuvissa ja kokea olevansa valitsemilleen ihmisille turvallisia, ehkä usein juuri liioitellun suuria pelastajahahmoja (papit, sairaanhoitajat, natsit "arjalaisille"). Mutta joitakin kohtaan haluavat olla taas tuomareina koston ruumiillistumia ja maanpäällinen jumalhahmo ilman mitään estoja.

Täyteen vauhtiin päässyt psykopaatti on suoraan verrannollinen vallantuntoisiin natseihin. Tavallaan he ovat demonisia omissa tavoitteissaan, ahumaaneja. Heidän sisäinen motivaationsa toimii sadismin ja vahingonilon voimalla, he saavat voimaa sadistisista toimenpiteistä, toisten heikentämisestä ja hämmennyksestä, toisen kärsimyksestä. Vallasta.

Hitlerin natsijohtajat olivat banaalin naurettavia kliseitä jo epäarjalaisessa ulkomuodossaan, lapsuudessaan ja elämänhallinnassaan voimattomia hiiriä kunnes saivat mahdollisuuden toteuttaa puhtaan ja estottoman vallan politiikkaa. Impulssien toteuttamisen vapauttamien oli heille fasistista vapautta, pseudolapsuutta. Unelma vastuuttomuudesta.

Kaikki toiminta, mikä antoi voimaa ja poisti rajoitteita, innosti heitä. Toisten heikkous ja sotavoiman tuhoisa voima kiihotti heitä. Mitä vähemmän tuhlaavaa empatiaa, sitä parempi roolisuoritus.

Minusta se on aika hyvä määritelmä demoniselle mielenlaadulle. Tuhoamisesta elämänvoimaa; toisen mitätöinti, minulle voima.

The Class

Ohjaaja: Ilmar Raag

DVD nyt saatavilla

- Halusin välittää yleisölle sen vihan, jonka uhri tuntee joutuessaan väkivallan kohteeksi. Kiusatun voi olla vaikea puolustautua edes pientä vitsiä tai tönäisyä vastaan. Ne ihmiset, jotka todistavat kiusaamista tai väkivaltaa eivätkä tee mitään, ovat osasyyllisiä koko murhenäytelmään.

Virolainen elokuvaohjaaja Ilmar Raag haluaa nähdä koulusurmaajat ihmisinä, joita olisi voitu auttaa ajoissa. Koulusurmien taustoja pohtivassa elokuvassaan Klass (2007) ohjaaja pyrkii katsomaan veritekoon syyllistyviä ihmisiä suoraan silmiin.
- Kuuntele koko haastattelu audio YLE

How Could a Monster
Succeed in Blinding a Nation?


Alice Miller Black Education

Kenraalimajuri:

Obaman salailemissa kidutuskuvissa raiskataan vankeja



Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei tiedetä riittävästi

2. Lasten keskinäinen väkivalta yleistä
   

Itsemurha-ajatukset yleisiä suomalaisilla

Yhä useampi nuori on kokenut fyysistä uhkaa. Lisäksi tytöistä yli kymmenen prosenttia ja pojista viisi prosenttia kertoi olleensa vastentahtoisesti yhdynnässä. - MTV3

Yhä useampi lapsi elää köyhyydessä

Apua väkivaltatilanteisiin

Suomalaislapset voivat Pohjolan huonoimmin.

”-Suomalaiset lakkaavat leikkimästä ikätovereitaan aiemmin, mikä lisää riskiä pahoinvointiin”. Aula kertoo itsekin hätkähtäneensä tutkimustuloksia, jotka kertovat karua kieltään. WHO:n tilastoaineiston perusteella suomalaisten 15–24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on toiseksi korkein maailmassa. Pojat ovat samassa vertailussa viidentenä. - HS

Rauhallinen lapsuus
kehittää stressinsietokykyä - MTV3.fi



WHO the hell...

Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisin maa. - HS



Kemppinen - Lauerma

Kiusaaja voi olla sosiaalisesti älykäs

Sadismi

Suurin valhe

Status ja julmuus

.

.

EU-huttua

Mitä mepit äänestivät?

Nettisivulle on kerätty tietoa tämän kauden keskeisistä äänestystuloksista Euroopan parlamentista.

Kokoomuslaisilta ei fuula lopu nihilistisen, itseironisuutta ironisoivan ja ideologisuutta vähätellen ivaavan mainosbrändin rakentamisen ohessa.

Kun vihreät puhuvat rehellisyydestä ja kansalaisille poliittisen elämän tiedottamisesta EU-vaalitiedottamisessa, kokoomuslaiset hermostuvat:

" Vihreiden Laturi suosittelee yleiseurooppalaisen vaaliohjelman käyttöä myös muille puolueille. – Olisi rehellistä äänestäjien kannalta, että he saisivat heti tietää, mitä kukin poliittinen ryhmä ajaa Euroopan parlamentissa, Laturi sanoo.

Suurissa porvarillisissa puolueissa ei innostuta vihreiden haasteesta. Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen pitää Laturin suositusta ylimielisenä. – Kokoomus tekee ihan itse oman vaaliohjelmansa. Sen jälkeen me lähdemme ohjelma kainalossa Brysseliin ja vaikutamme siellä EPP:n (Euroopan oikeistolaisen kansanpuolueen ryhmään) ohjelmaan. Me vaikutamme EPP:hen eikä päinvastoin, Tujunen napauttaa. "

- Uusi Suomi

Kokoomuslaisia eivät faktat ikinä ole kiinnostaneet varsinkaan nyt mainostoimistovetoisen brändin rakentamistalkoissa.

Suomalaiset mepit ovat polvillaan oman eurooppalaisen EU-sidosryhmänsä edessä.

Ei ole mitään suomalaista äänestämiskäyttäytymistä EU:ssa, koska suomalaiset äänestävät isojen perässä uskollisesti säälipisteitä kerjäten. Suomalaiset voivat piipittää jotakin sidosryhmänsä istuntojen mietinnöissä mutta suomalaiset ovat vain kirppuja rottien turkissa. Suomalaismeppien tärkein rooli on osoittaa peesipositiivisuutta, kannustavaa mielistelyä peroonattomalla äänestyskäyttäytymisellä ja harmittomuutta omiensa keskuudessa. Sivustaseuraajia, selkääntaputtajia. Muutama suomalainen ääni tietysti voi teoriassa äänestystilanteessa vaikuttaa jotakin oman poliittisen suuntauksen valtavirran mukana mutta vain teoriassa.

Tutkija: Euroehdokkaat pihalla kuin lumiukot

- Ehdokkaille on usein epäselvää, mistä asioista
päätetään kansallisesti ja mistä EU-tasolla.

Oikeistolaista politiikkaa passiivisesti inhoava nukkuvien puolue luovuttaa tänäkin vuonna runsaan äänivyöryn ahkerille kokoomuslaisille.

Vihreillä taas kiltti, hiljainen, pelokas ja matalaotsainen vaalikampanja kusee taas varpaille eikä maailman tilannetta osata käyttää mitenkään hyväksi. Jotain outoa poliittista fobiaa vihreillä vaikka faktaa olisikin puolueen maailmankuvan tiukaan esittelyyn. Ollaan vaan kavereita kaikkien kanssa ja unohdetaan poliittisesti terävä profiili.

Vaikka keskustan vaalitappio olisikin taas massiivinen, on suomalainen johtajakulttuuri niin korruptoitunut, että perinteisellä pelon ja hierarkian kulttuurilla hallinnoitu keskusta puolueena ei uskalla tedä mitään johtopäätöksiä johtajistaan.

EU-komission outo salailuohje - Satu Hassi

Konventin aikataulu
kuitenkin petti, sillä instituutiokysymyksiin (presidentti, komissaarit) kului suunniteltua enemmän aikaa ja substanssikysymykset (kuten kauppapolitiikka) jäivät niiden varjoon. Perustuslaillisen sopimusluonnoksen kolmanteen osaan sijoitetut politiikkakysymykset käsiteltiin hyvin nopeasti yliajalla, eikä jäsenmaiden parlamenteillakaan ollut näin ollen riittävästi aikaa paneutua niihin tai edes käsitellä kaikkia aiheita. - http://www.demokratiafoorumi.fi/perustuslaki_yleista.html

Suuret jäsenmaat pelkäsivät valta-asemiensa horjuvan

EU:n perustuslain tarpeellisuus otettiin esille EU:n Nizzan huippukokouksessa joulukuussa 2000, jolloin EU päätti itälaajentumisestaan. Kun EU:hun päätettiin ottaa 10 jäsenmaata lisää, nähtiin, ettei entiset valtaelimet voineet enää toimia entiseen tapaan, parlamentin koostumus jäsenmaiden osalta oli laadittava uudestaan, ministerineuvostossa maiden käytettävissä olevat äänimäärät oli jaettava uudestaan. Etenkin EU:n suuret jäsenmaat Saksa ja Ranska pelkäsivät, että ”mopo karkaa heidän käsistään” eli valtaa siirtyy liikaa pienille ja uusille jäsenmaille etenkin, jos nämä saavat vielä entiseen tapaan oman komissaarinsakin Euroopan komissioon. www.euvkr.com/4-03euperus.html

EU-sidosryhmät 2009

Avoin EU - www.heidihautala.net

" Olen ollut tekemässä EU:sta avoimempaa, mutta komissio haluaa nyt supistaa avoimuutta. Tämän takaiskun haluan estää. Juuri nyt on myös tärkeää varmistaa, että EU:ssa sovitusta kansalaisaloitteesta tulee totta. Se auttaisi kansalaisia yhdistämään voimansa koko unionin laajuisesti tärkeinä koettujen tavoitteiden taakse. Päätöksentekijöiden yhteydet lobbareihin on saatava läpinäkyviksi. "

Nyt riippumattoman median toimintaedellytyksiä halutaan heikentää valtion omistaman ja poliitikkojen vahtiman Yleisradion hyväksi. Samaan aikaan on vireillä toinen huolestuttava hanke. Siinä on kyse yrityksestä heikentää toimittajien lähdesuojaa. - Savon Sanomat

.

Fasismi nousee Euroopassa - Areena Ulkolinja

- päivitetty ii -

YLE Areena video:
Fasismi nousee Euroopassa

Äärioikeiston kannatus kasvaa Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Samalla mm. muukalaisviha saa yhä kärkevämpiä muotoja. TV1 Ulkolinja.

Kiitti vaan antiikin roomalaiset,
näistä demonisoivista viholliskuvista

Venäjä jatkaa todennäköisesti edelleen salamurhien valmistelua.
Tätä mieltä on entinen tiedustelu-upseeri Mihail Trepaskin.

"Fasismi on teknisesti varustettua arkaismia"

"Fasismi oli kriisien ja proletaarisen kumouksen uhkaaman porvarillisen talouden äärimmäinen puolustuskeino, kapitalistisen yhteiskunnan piiritystila, jonka avulla tämä yhteiskunta pelastaa itsensä ja antaa itselleen väliaikaisen oikeutuksen pakottamalla valtion puuttumaan massiivisella tavalla hallinnoimiseen. Mutta tätä oikeutusta itseään kuormittaa sen keinojen valtava järjettömyys."

Ekologia ja fasismin tulevaisuus - Käymälä

Kun Yhdysvaltain holokaustimuseon tutkijat ryhtyivät keräämään tietoa natsien keskitysleireistä, he odottivat löytävänsä 5 000-7 000 keskitysleiriä tai gettoa. Encyclopedia of Camps and Ghettos 1933-1945 -kirjasarjaa työstävät tutkijat kuitenkin yllättyivät, kun leirejä alkoi löytyä yhä enemmän ja enemmän. - Lukumäärä alkoi kasvaa ja kasvaa ja kasvaa, ja tällä hetkellä (leirien) lukumäärä on noin 20 000, projektin johtaja Geoffrey Megargee kertoi uutistoimisto AFP:lle.- Iltalehti

Berlusconi tunki eurovaalien ehdokaslistan kärkeen skandaaleista piittaamatta

Daniele Ganserin Naton salaiset armeijat :

operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa on vihdoin saatavana suomeksi Likeltä. Kirja sisältää myös luvun Suomen huippusalaisesta stay behind -armeijasta, jonka toiminnan sanotaan olleen aktiivisimmillaan Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin.

Hannu Yli-Karjanmaa on Radio Rockin haastateltavana keskiviikkona 8.4. n. klo 9 alkaen kirjansa Valtiot ja terrorismi tiimoilta. Ohjelma on kuunneltavissa täällä.

An Unholy Alliance. Mainio dokumenttifilmi vuodelta 1996 CIA:n yhteyksistä heroiinituotantoon Kultaisen kolmion alueella ja Afganistanissa. 11syyskuu.org

America's War in Central Asia

Britannian entinen Uzbekistanin suurlähettiläs Craig Murray on puhunut Cambridgen yliopiston portailla opiskelijoille Afganistanin sodan todellisesta luonteesta - kaasuputkihankkeesta ja heroiinista. Murrayn mukaan neljä maailman suurinta heroiinikauppiasta istuu Hamid Karzain hallituksessa. Huumerahasta on finanssikriisin oloissa muodostunut pankeille todellinen elämänlanka, kuten UNODC:n johtaja Antonio Maria Costa hiljattain totesi. Craig Murrayn kotisivut.

Guardian: G20 police ‘used undercover men to incite crowds’

Huhtikuun G-20 -mielenosoituksissa havaittiin mielenosoittajien joukossa jälleen poliisin agenttiprovokaattoreita. On tärkeää huomata, että kyseessä on poliisin rutiininomainen taktiikka.

Irish Catholic child abuse 'endemic' An inquiry into child abuse at Irish Catholic institutions finds church leaders knew sexual abuse was "endemic" in boys' institutions.

Tutkija: Suomen rauhanturvaaminen ei ole maineensa veroista

Hän kyseenalaistaa myös perusteet, joilla Suomi on lähtenyt mukaan operaatioon. "Kansallisia poliittisia perusteluita, miksi juuri Afganistanissa pitää olla, ei löydy", Salonius-Pasternak tiivistää.

Obama's Animal Farm. Presidentti Obama on nimittänyt pahamaineisen erikoisjoukkojen kenraalin Stanley McChrystalin johtamaan Naton Afganistan-operaatiota. Bushin hallinnon aikana hän johti mm. Pentagonin maailmanlaajuista salamurhatoimintaa. Kirjoittaja vertaa tilannetta Orwellin Eläinten vallankumoukseen. Demokraattisen puolueen siat toteuttavat nyt samaa brutaalia politiikkaa, kuin edeltäjänsä, nyt vain kansan ja rauhan nimiin.


Afghanistan: Heroin-ravaged State. Peter Dale Scott kirjoittaa Afganistanista, joka on "terrorismin vastaisen sodan" tärkein näyttämö. Afganistania ei pitäisi Scottin mukaan kutsua "epäonnistuneeksi valtioksi", vaan pikemminkin hävitetyksi valtioksi, sillä nykyinen alennustila johtuu pitkäaikaisesta ulkovaltojen puuttumisesta maan tilanteeseen tuhoisalla tavalla. Talebanien syyttäminen nykyisestä oopiumituotannosta on epärehellistä. Suurimmat huumepomot ovat läheisesti kytkeytyneet maan presidenttiin Hamid Karzaihin ja ulkomaiset miehittäjät de facto suojelevat heroiinituotantoa, jonka tuottoa tarvitaan tukemaan kuilun partaalla hoippuvia länsimaisia pankkeja.

Naton Afganistan-operaatio vaikeuksissa

Areenavideo A-STUDIO

Mitä Suomi tavoittelee pitkittyneen ja epämääräisen sotilasoperaation tuella? Mitkä ovat sodan todelliset päämäärät? Onko Afganistan uusi Vietnam, siirtomaasodan uusi muoto? Kuka on ensimmäinen suomalainen upseeri, joka uskaltaa selkeästi epäillä sodan onnistumista? (kts Pekka Visuri)

* Tarkempi videostriimi sivulta ei toimi enää Maceissä
- kokeile Areenan uutta flash-sivustoa.

Pekka Visurin kolumni
Afganistan ja Pakistan: Ojasta allikkoon

"Vastausta etsitään yhä peruskysymykseen, miksi Yhdysvaltojen liittolaisineen pitäisi jatkaa aseellisia interventioita Aasiassa? Länsimaiden voimat eivät siihen riitä, ja Aasian nousu jatkuu. Yhdysvaltojen hallituksen piiristä onkin jo kerrottu, ettei Afganistanissa enää tavoitella sotilaallista voittoa eikä yhteiskunnan demokratisointia, vaan lisäjoukoilla pyritään turvaamaan kunniallinen vetäytyminen lähivuosina."

Pääkirjoitus 14.5. 2009 IL:

Afganistanista uusi Vietnam?

"Siedettävää ratkaisua ei näy - kuten ei nähty Vietnamissa. Ehkä jäljelle jää vain ulkopuolisten vetäytyminen? Ehkä Taleban-hallinto kuitenkin vähitellen sivistyy siinä kuin normannirosvojen jälkeläisistä kehittyi Englannin ihasteltu kuningashuone." - IL

Afghan media see US policy 'failure'

Visuri oudoksuu Suomen optimismia Afganistanista

Kirkon Ulkomaanapu: Afganistanin orjabordelliksi
muutettua naisvankilaa olisi voitu valvoa

Tässä on loistava esimerkki sotaa puolustavasta diskurssista eli asennekielenkäytöstä - lukijalle tarjotaan ymmärryksen ehtona, että sota on edistyksellistä. Kehitys-sana on korvannut sota-sanan. Sota ei ole epävakautta tuova vaan sitä poistava. Hyökkässota on kehitystä. Presidenttinä on yhä Bushin perheen entinen työntekijä - se ei kiinnosta kirjoittajaa. Ulkomaiset joukot eivät ole kapinallisia vaan maan omat heimojoukot - aivan samaa kielenkäyttöä natsi-Saksa käytti Ranskan kapinallisista valloituksen jälkeen:

"Afganistanin kehityksen taantuminen on pysäytettävä"

Afganistan kiristää
Nato-maiden välejä

The West Is at a Loss in Afghanistan

By Susanne Koelbl More and more military and civilian leaders are voicing pessimism when it comes to the NATO mission in Afghanistan. As the fight continues, ideas for how to break through the ongoing stalemate are few. Some are beginning to think that victory - for either side - is impossible.

Dokumenttiprojekti:
Anarkismia Euroopassa Sekä dokumentaariseen että fiktiiviseen arkistomateriaaliin perustava elokuva Espanjan sisällissodasta ja anarkisti Felipe Sandovalista, joka oli myös gangsteri ja tappaja. Ohjaaja Carlor Garcia-Alix. Tuotanto No Hay Penas, Espanja 2007

.

Cannes elokuvafestivaalin mustat hevoset 2009

Nelosen haastattelussa

Lars von Trier

The top ten films at Cannes

If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too
filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality:
we have to fictionalise it. - Zizek

But the biggest award of the festival, the Palme d'Or, went to Michael Haneke's chilly black-and-white parable of fascism set in a small German town on the eve of the first world war.

The White Ribbon is a complex and demanding
whodunit without a straightforward resolution.

Trailers


The White Ribbon
- Can Cannes spring
a late surprise?


Jury Prize Fish Tank

Violence dominates at Cannes BBC

What the US papers say about the Cannes film festival

What the UK papers say about the first week at Cannes

A bumper year at the Cannes film festival appears to have made UK critics more generous with their star ratings. Except for Lars von Trier's Antichrist

Prophet

Thirst

No doubt one of the more anticipated films
being shown at Cannes is Oldboy director
Park Chan-wook's foray into vampirism, Thirst

Loach batted away one question on the "psychology and sexual release of football" to explain his love of the beautiful game: "I've never felt that going to a football match was an anthropological exercise. I just want to see my team win. It does bring people together and it is an expression of community and it's also probably the only time it's permissible to be nationalistic."

"Also it's a time when people can let their feelings be expressed. At the game you go from despair to hope to triumph to sadness to elation within an hour and three quarters. If a film could achieve that it would be some film, I can tell you." - Guardian

Eli Roth, one of the Basterds of the title, described a scene in which he metes out violent justice to a high-ranking Nazi as "kosher porn". He said: "It's something I have fantasised about since I was a young child. It was like performing a sex scene."

A moment from "Colin", a British zombie movie made on a budget of just £45 which could be the surprise success story of the Cannes Film Festival

Cannes dearly needed a good smack

In some cases forcing people to push the boundaries is a win-win situation. Lars von Trier expertly milks the bear-pit atmosphere, dishing up nightmares then cackling at our discomfort. But, partly as a result, he's made a masterpiece – I'd far rather sit through Antichrist again than Jane Campion's wet blanket Bright Star.

AC Trailer 2:

Trailer 1

Lars von Trier film
"Antichrist" shocks Cannes

They decide to go to an isolated wooden cabin in an unspecified
forest to recover, but the woman Gainsbourg portrays loses control of her senses.

Variety's Todd McCarthy called it "a big fat art-film fart", while The Times' reviewer described it as "emotionally uninvolving" and "turgidly dull". BBC

Five star: Absurd, deranged, sick

Dafoe says 'Antichrist' most challenging role ever

Lars von Trierin uusi elokuva aiheutti ensimmäisen kunnon kohun Cannesissa. Ensiesityksessä naurettiin ja buuattiin voimakkaasti, ja monien mielestä koko elokuvaa ei olisi edes pitänyt hyväksyä Cannesiin. Pitkin elokuvaa väki huokaili toistuvasti Trierin eroottisen ja väkivaltaisen shokkikuvaston alla. - HS.fi

Cannes report:

AC, 'The closest film to a scream'

cannes2009 france24

Francis Ford Coppola on his
most personal film yet

"Well, this film is obviously tackling some demons in my own family," he says. "You know families - you love all these people, but you hate them. But you love them. It's a very cloudy situation. But making a film like this was like asking a question and receiving some kind of answer. I learned some things about myself that I didn't know before. I didn't know that I felt abandoned by my brother. My brother was so good to me." He chuckles. "I'm 70 years old and I'm only finding this stuff out now.

BBC.Reporter's log: Cannes 2009

Cannes in 60 Seconds: Monday, May 18, 2009

Cannes keeps faith with auteurism

The cast of the film "La Merditude des Choses" (The Misfortunates) by Belgian director Felix van Groeningen, ride bicycles naked on the Croisette on May 16th to promote their film

Bergman \ Persona
* compare with Trier´s new one


Slavoj Zizek - Fear Thy Neighbor as Thyself



virtuaali-Milon esittelyvideo täältä


Cannes Films All Time Extravaganza
DVD list www.moviemail-online.co.uk

the Bruno movie Trailer

.

BuddhaJeesus

Buddha

Buddha ja Jeesus?


"Kristillisten" kirkkojen sensuroiva opetus Jeesuksesta on karsinut aika tarkkaan Jeesuksen "buddhamaiset" opetukset pois korostaakseen kirkkoinstituution ja tottelemisen merkitystä. Jos luetaan vahinta Markuksen evankeliumia, Jeesus selvästi hylkii instituutioita ihmisiä vieraannuttavina ja kannustaa kapinalliseen itsenäisyyteen. Uskonnoille tyypillinen jatkuvuus on profeetoille vain turruttavaa mukavuudenhalua. Profeetan täydellisen muiston, isähahmon korostaminen ja opetuslasten uskollisuuden kilvoittelu pyhälle muistolle on uskonnollisten systeemien ensimmäinen kilpanäyttämö. Kuka on uskollisin ja kelvollisin muiston määrittäjä.

"Sola scriptura" periaate on kirkkojen ja kirjauskontojen ideologinen ankkuri eli esim. poliittisten kirkolliskokousten valitsemat tekstit ja varsinkin tekstitulkinnat ovat "periaatteessa" kirkon "yksi" ainoa oppi ikuisista totuuksista. Totuuden omistaja on ainoa perinnön omistaja ja muut pois rajaava. Kuitenkin tämä opin suojelu ja loputon säätely on vain tiettyjen oppien painottamista ja valitun hahmon vahvaa maskeeraamista.

Buddha ja Jeesus puhuivat luopumisesta eivätkä hierarkiasta ja tottelemisesta, organisaation ja uskonnollisten lakien perustamisesta. Ahneus ja ihmisten luokittelu oli heille sielun synkin korruptio. Kumpikin korosti henkilökohtaista valaistumista, yksilön oman eettisen ihmiskuvan muodostumista ja täysin yksilökeskeistä motivaatioteoriaa. Se, mitä ihminen ei halua, sitä hän ei ole.

Buddhan ja (Markuksen) Jeesuksen perusideat ovat hyvin samankaltaisia monessa suhteessa. Oppeihin nojautuminen oli heidän opetuksissaan henkistä kuolemaa. Totuuden etsiminen oli heille kummallekin prosessi, vaikka niin buddhalaiset kuin kristilliset organisaatiot esittävät mestarinsa karmealla tavalla täydellisinä ihmisinä jo syntyessään. Myös massabuddhalaisuudessa on aivan samoja kirkko-organisaation ja riutaalineuroosien piirteitä kuin länsimaisissa systeemeissä.

Buddha hylkäsi kaiken ulkoisen merkityksen. Kelpaamisen julkinen kilpajuoksu oli pelolle myötä antamista.

Jeesuskin vastusti myös hyvin voimakkaasti organisaatiolle ja laille kelpaavan ihmisen muottia henkisen tasapainon ja kasvavan ihmisen mittana. Siunausta odottava ihminen oli kummallekin opettajalle ihmisyyden perversio. Valmiin ja kuolleen maailman orja. Tottelevaisuus ja matkiminen ei ole suurinta ihmisyyttä vaan itsensä löytäminen. Jeesus vittuili ankarasti ihmisille, jotka lähestyivät häntä odottaen voivansa kohdata Jumalan edustajan, papin.

Kirkkokuntien "jumalakeskeinen" opetus esitetään ylpeästi juuri yksilökeskeisen ajattelun vastakohtana. Instituutio esitetään siis ehtona "yhteisölliselle jumalakokemukselle". Jeesus ja Buddha eivät kyllä opettaneet mitään yhteisökeskeisestä jumalakokemuksesta vaan transsendenttinen kokemus oli heidän diskurssissaan hyvin yksilökeskeistä intuitiota. Yksilön eettinen ymmärrys ja universaalin yhteyden tajuaminen oli yksilön omassa vastuussa ja valinnoissa; valaistumista ja jumalallista oivallusta ei tapahtunut ilman jatkuvaa yksilön eettistä ja riippumatonta vastuuta. Jokin jumalakokemusta tulkitseva instanssi oli heille vain korruption kehto.

Jeesus ja Buddha olivat ihmisiä, jotka eivät paljoa kotona viihtyneet eivätkä tapoja totelleet.

"Ne, jotka eivät ole meitä vastaan, ovat puolellamme"
- Jeesus Markuksen evankeliumin mukaan

Ville Rannan
Sarjakuvablogi Jumalasta

"Jumalayhteyteni"



Mitro Repo ”IsäMitro-kirkossa”


Mikä on kirkon poliittinen väri?
Kirkolliskokousedustajat ovat voimakkaimmin
sitoutuneita Keskustapuolueeseen.

Kiirastorstain kuva-albumi



Mantra-seminaarit 23.5. esim. lauantaina:professori Jaakko Hämeen-Anttila ja kirjailija Torsti Lehtinen pohtivat onko henkisyydellä enää paikkaa nyky-yhteiskunnassa?

10:45

.

HD-video - Poliisi karkoittaa asuntoa etsivät romanit Sosiaalikeskus Satamasta, Helsinki

HD-videoversio:

Pakattu HD-video, paina pause ja odota että video latautuu ensin.
Sivustolta saa ladattua paremmanlaatuisen HD-videon.
Kuvattu Sony Hdr Sr11e

Tästä nopeasti latautuva pieni video.

Poliisi karkoittaa asuntoa ja työtä etsivät romanit.

17.5.2009, Sosiaalikeskus Satama, Kyläsaarenkatu. Sosiaalikeskuksen ylläpitäjät antoivat luvan leiriytyä ensin tyhjään teollisuushalliin, josta poliisit ensin karkoittivat, ja sen jälkeen luvan jäädä pihalle, josta myös poliisit karkoittivat. Näillä romaneilla olisi rahaa vuokrata asuntoja, mutta kukaan ei niitä heille vuokraa.

- Tuntuu uskomattomalta että EU:ssa vainotaan ihmisiä niin pahoin että heille myönnetään turvapaikkoja Kanadasta. Tämä on valitettavasti totta Euroopassa elävien romanien osalta.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen haluaisi,
että kerjääminen kiellettäisiin lailla, kertoo Helsingin Sanomat. - IL

– Romaniassa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Jos on Romanian romani, on pakko kerjätä tai olla rikollinen, vaihtoehtoja ei ole. Työn saaminen on erittäin vaikeaa, valtion virkamiehenä työskennellyt mies sanoo.

YLE Areena Historia:

Ranskan vastarintaliike
3 os dokumenttisarja

.

Adam's Apple FST Elokuva

Lauantaina (meni jo) Adam's Apple FST5-kanavalta ainutlaatuinen tanskalainen elokuva.

Tässä elokuvassa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla draama ja komedia.

Pohjoismaisempaa komediaa ei voi kuvitella. Katsojaystävällisempi ja elämänläheisempi kuin Aki Kaurismäen elokuvat mutta hieman jotain samaa sävyä tanskalaisella tarkkakatseisuudella ja yhteisön merkitystä korostavalla otteella.

Adam's Apple on tavallaan karun lempeä tutkielma fundamentalismin ja defensiivisen mielenterveyden muotoutumisprosessista. Koomisesti ja katsojan oman menneisyyden tulkintaa ja ystäväpiirin arviontia haastavaa.

http://finnsanity.blogspot.com/2006/08/espoo-cine-iii-adams-apples-mlies-dor.html


.

Sosiaalinen identiteetti ja feministinen seksuaalisuus - Tästä äiti varoitti

Sosiaalinen identiteetti perustuu pitkälle odotuksien täyttämisen projektioon.

Olen kiva, kun minua pidetään kivana.

Olen seksikkäänä, kun minua pidetään seksikkäänä.

Viettihalu, halu ja halun toteuttaminen on aika mitätön ilmiö tämän sosiaalisen identiteettiprosessin rinnalla, freudilaisestikin mallinnettuna. Ihminen ei toteuta halua vaan sosiaalisen identiteetin vahvistamista.

Seksuaalisuus on uskottavuusongelma ja sosiaalinen projekti, ensisijaisesti, "moraalisesti järjestäytyneessä" maailmassa ja ihannerooleja projisoivassa yhteiskunnassa. Moraali on yhteiskunnan kannalta tehtävän suorittamista (yhteisön hyväksi, yhteisön arvoja tukemalla). "Hyväksytty" seksuaalisuus määritellään (näkymättömästi) "uskottavuuden" kautta.

Yksilöllisyyden hassuin määritelmä on matkia ja toteuttaa hegemonista muotia. Varsinkin naisille saman muotitietoisuuden diskurssi on hyvin tärkeää.


Kuinka heteromatriisiin on suhteutettavissa "heterotyttöjen" välinen toinen toistensa ihailu/vertailu/kateus, on hyvin mielenkiintoista. Voiko standardisoitavaa ihailua olla ilman kateutta? Synnyttääkö kateus ihailun?

Tämä naisten sovitteleva/kilpaileva homososiaalisuus, seksuaalisuuden toteuttamisen yhteinen projekti vertailtavana projektiona, joka jotenkin feministissä teorioissa ja keskusteluissa kummasti ohitetaan. Mitä se on?

Onko siis tiedostava ja oman sukupuolensa sosiaalisen viiteryhmän kautta hyväksyntää hakeva seksikkyys enää mitenkään suhdetta toiseen yksilöön, seksuaalisuutta "toteuttavaan" kontrasuhdepuoleen?

Entä kun viiteryhmä onkin tärkein yksilön "seksikkyyden" ja itsemäärittelyn virittäjä?

Anna Kontula: Tästä äiti varoitti

Feministisessä feminiinisyyden fundamentaalissa naisprojektissa viiteryhmä näyttää olevan tärkeämpi seksuaalisuuden määrittäjä kuin seksuaalisen kiinnostuksen kohde ja parisuhteen jakaja. Vähän niin kuin vanha äiti-tytär konstituutio onkin nyt elävänä sisarverkossa.

Raa'asti määriteltävästi sosiaalisesta ryhmäidentiteetin muodostumisesta voi sanoa sosiologisesti ja antropologisesti, että miesten kesken menestyminen määrittää sosiaalista identiteettiä, naisten kesken samankaltaisuuden sisaruus.

Samankaltaisuus heimoidentiteettinä, seksuaalisuuden annosteleminen, standardisoiminen - samankaltaisuuden luodessa homososiaalisuuden vahvistavaa egosentrisyyden peilaavuutta. Meidän seksuaalisuus. Seksuaalisuuden absoluuttisella määrällä ja tavalla ei ole väliä, kunhan se on samankaltaisuutta, kilpailuasetelmaa neutralisoivaa ja samanmääräisyyttä korostavaa.

Kontrollia ei feministisessä argumentaatioidentiteetissä siis olekaan se paljon mainostettu omaehtoisuus vaan luokiteltavuus ja samanhenkisyys. Yhteinen rintama. Emansipaatiodiskurssi on usein ennemmin sitomista kuin vapauttamista.

Jos feministit pyrkivät puhdistamaan naisen halun miehen oletuksista, niin saavuttavatko he mitään suurempaa itsehallintaa ja tiedostamista omasta itsestään? Kun feministi toteuttaa feministisesti kelpaavaa seksuaalisuutta, toteuttaako hän omaa seksuaalisuttaan vai feministin tehtävää? Onko hänen suhteensa partneriinsa silloin enää laisinkaan identiteetin muodostamiselle merkittävä sosiaalinen ulottuvuus ja suhdeakti sijoitettu vain biologisten tarpeiden rutiinien ja toimenpiteiden osastolle?

Voiko säännellyn ja oikeaoppisen seksuaalisuuden tärkein funktio itsetarkkailun tehtävänä olla lopulta vain naisia toisiinsa yhdistävä heimoideologia ja sukupuolten totaalisen erilaisuuden ja rajojen eetosta korostava?



Puputyttö-näytelmässä päähenkilö on syöksykierteessä. Hänen seksuaalisuutensa on ylikorostuneesti sosiaalista seksuaalisuutta eli hänen identiteettinsä on vain adaptoituvan seksuaalisuuden varassa. Seksuaalisuudesta tulee hyväksynnän instrumentti. Milloin äidin silmissä sopivan aseksuaalinen, milloin taas uuden elämän antavan miehen silmissä vain eroottinen puputyttö.

Tervetuloa makuuhuoneeseeni. Tulva kysyi, millaista on
feministinen seksi, ja feministit vastasivat.



Tulva valitsi puolueidensa feministisimmät eurovaaliehdokkaat
ja esitti heille kolme kysymystä. - Tulvituttaa-blogi Anne Moilanen

Tästä äiti varoitti - "Kontulan minäkertojat kohtaavat ilkeitä naisia"

Tulta munille: "Mies on ihmisen normi, myös huumorissa, ja hauskaa on monien mielestä se, että naiset kuvataan tyhminä tai inhottavina. Väitän, että suuri osa valtavirtahuumorista perustuu vielä tänäkin päivänä yksinkertaisesti naisvihalle."


Perinteinen mieskulttuuri on hengenvaarallista


Pois Polulta - Punahilkka-analyysi

" Puputyttö ammentaa kauhufilmeistä, Grimmin saduista ja surrealismista." - Skenet

Puputyttö, TEAK tuotanto & Studio Pasila

.

Hullu Pierrot ja kuningas Gilgamesh

- päivitetty -

PIERROT LE FOU
HULLU PIERROT

13.05. Orion Ranska/Italia Godard 1965. Jean-Paul Belmondo, Anna Karina, Dirk Sanders. suom. tekstit/svenska texter

DVD Moviemail

Joku kuuluisa filosofi tuomitsi "Viimeisen hengenvetoon" -elokuvan sukulaistuotannon "Hullu Pierrot"- elokuvan eurooppalaisen kulttuurin ja etiikan rappion pahimmaksi ilmenemismuodoksi - ja että elokuvan julkaisua ei tulisi sallia ihmismielen ja sivistyksen suojelemiseksi.

Hullu Pierrot on muunnelma ikivanhoista trickster-saduista.

Hilpeän ilkikurinen häpeämättömyyden puolijumala, joka koettelee ihmisten arkijärkeä ja säädöksiä. Lähes jokaisessa kulttuurissa trickster, joka vetosi ihmisten ahneuteen ja omahyväisyyteen, jujutti omaksi huvikseen kaikkia, jotka olivat jujutettavissa.

Maailman vanhin ja ensimmäinen eeposromaani, Gilgamesh, kuvailee myös Hullun Pierrotin alkuserkkua Enkidua, joka on myös omalla tricksterimäisellä amokreisullaan Gilgameshin kanssa vapautuakseen yhteisön säännöksistä - ja kuolemasta. Villimies-Enkidun tehtävä on vetää kuningas Gilgamesh ihmisten tasolle ja G löytääkin uuden elämänilon, paratiisillisen villiyden. Vapauden piknikin hintana on kuitenkin sitten kuolema; sumerilainen Gilgamesh-eepos onkin Tooran/VT:n paratiisikertomusten alkulähde.

Engidu on ensimmäisen sivistyskaupungin sivistyskuninkaaksi voidellun Gilgameshin ystävyys, ns ihmisyyden villi puoli, joka on tuomittu kuten Gilgameshin hurmio, sivistyneen ihmisen kaipaus Enkidun impulsiivisesta alkuvoimaisuudesta. Gilgameshista tulee ikuisen elämän tavoittelun jälkeen paratiisista karkoitettu, kuolemalla merkitty ja sivistyksellä sidottu Aatami.

Gilgamesh-eepos on myös kaikkien hollywood-asetelmien äiti, juuri mitä samaa Godard tavoittelee omassa karnevalistisessa mies, pyssy ja nainen-saagoissaan. Gilgamesh-eepoksen ydin on kahden kaveruksen villi ystävys ja yhteinen rakkaus hyväsydämiseen huoraan. Mitä muuta hollywood-genreen voi enää toivoa?


Venäjällä vuosisatojen ajan salassa vaikuttanut Hlystien lahko on ollut ortodoksisen kirkon raivoisan vainon ja teloitusten kohteena. Maailmanhistorian yksi kuuluisimpia auktoriteettien ja yhteiskuntaluokkien halveksijoita oli Grigori Rasputin - hän sai alkuvaikutteensa ja ihmiskuvaoppinsa raadollisuutta korostaneilta Hlysteiltä.

Hlystien mukaan ihminen valaistui vain tekemällä syntiä. Synti on ihmisen perusolemus ja jos ihminen kuvittelee olevansa synnitön hän ei voi pelastua. Tekopyhyys oli heille suurin "farisealainen" synti, Jeesuksen pyhän vihan keskipiste. Armoa pystyi anomaan vain ihminen, joka ei voinut sanoa olevansa synnitön ja henkinen. Perisyntiin uppoaminen ja porvarillisen kulissinäytelmän täydellinen kaataminen merkitsi Jumalan hullujen antautumista vain Jumalan armoon. Yhteisöllinen, kommunaalinen orgia "ehtoollisena" oli myös luopumista yksilökeskeisestä nautinnosta ja rajojen pystyttämisestä.

Kärsimys ja hurmos olivat syvin paratiisin lankeemuksen kokemus, joka oli koettava, jotta pystyi syntisenä paratiisista karkotettuna vastaanottamaan Jumalalta armoa. Jollain oudolla logiikalla tämä oppi on lähellä Lutherin oppia armosta ja naamarien pudottamisesta. Täydellisyyteen pyrkiminen esim munkkilupauksella oli Lutherin mielestä jumalanpilkkaa.


Rikos ja rakkaus elämän (ja turhautumisten) intensiivisimpinä dekonstruktioina on "Hullu Pierrot"-elokuvan vino ja houkutteleva paralleelianalogia viihteellisyyden ytimestä, viihteen pseudoidentiteettien ytimestä. "Rikos ja rangaistus" kirjassa Dostojevski käsittelee rikosta rakkauden puutostilana, Godard taas niitä toinen toisiaan täydentävänä kulttuuriorgasmina, täyttymyksen apokalyptisenä ja amoraalisena päätepisteenä.

Turvallisen elämän rikkominen ja sen kautta estoton vapautuminen impulssikontrollista on se perusfantasma, jota länsimainen ihminen hakee amerikkalaisesta elokuvasta/mediaviihteestä. Bollywoodin elokuvissa taasen yhteisön perinteisten fantasioiden toteuttaminen on niiden elokuvien perusfantasialataus, yhtenäiskulttuurin julistavana konstruktiona, hieman eri kulttuurifunktiossa.

Godardin väkivaltaviihde-eksistentialismissa ihminen muodostaa idntiteettiä vain toiminnan kautta - ei olemisen kautta. Oleminen sammuu ilman konfrontaatiota juurettoman identiteetin hahmoilla - Aivan kuten Samuel Beckett:in "Huomenna hän tulee", Waiting for Godot (kts Wikipedia), näytelmässä.

Mikään muu opus ei ole niin kaikin tavoin vastakkainen ja käänteinen mm. Gilgamesh-eepokselle (ja Godot:ille) kuin Uuden testamentin Ilmestyskirja. Kun myyttisestä tarinoinnista tehdään kirkkoisien uskontopoliittista vihaideologiaa, kostoteologiaa, pelotteluismiä ja henki-ruumisajattelun uusplatonilaisen täydellistä splittaamista, ei voida olla kauemmaksi eksytty myyttisestä mysteerisymboliikasta ja uskosta.

Waiting for Godot
-käsikirjoitus pdf English play script


Cambridge University Press pdf:
PIERROT LE FOU

• RANSKAN UUSI AALTO näytökset kevät Kava
  

http://www.kava.fi/esitykset













Cannes Winner Films - DVD list




.

Apinalauma ja piispan sauva - kirkolliskokous ja kansankirkon kirous

"Kirkon on noustava riistokapitalismia vastaan" - Onko kirkko korruptoitunut?

pastori Kai Sadinmaa HS.fi

& vastineet



Katso Kai lyhytelokuvassa: Jos en nauraisi

Kirkko on muuttumattoman uskon, "puhdasoppisuuden" suojelija.

Kirkolla on suuri tehtävä.
Kirkko on olemassa suuren tehtävä takia.
Kirkon valinnat ovat oikeutettuja suuren tehtävän kautta.

Kirkon arvot riippuvat suuresta tehtävästä?

Siksi kirkolliskokouksen tärkein julkinen aihe nyt onkin kummien lukumäärä. Ja vallan keskittäminen takaisin sisäpiirin jäsenille kirkkopolitiikassa:

Tulevaisuudessa Suomen luterilaisen kirkon maallikkojäsenet eivät ehkä enää pääse äänestämään kirkkoherranvaaleissa. Kirkkohallitus esittää, että vaaleja muutettaisiin niin, että kirkkoherran valitsisi kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. www.lansi-savo.fi

Tämän kysymyksen ratkaiseminen varmaan pelastaa kirkon jäsenkadolta, uudistaa kirkon ihmisystävälliseksi ja poistaa uskottavuusongelmat.

Seksuaalisuuskysymykset, ihmiskuvakysymykset, rasisminvastainen työ ja arvokysymykset ihmisten arkipäivän toiveista ja tarpeista paikallisseurakunnan suhteen jätetään median hoidettavaksi. Kirkolle erilaisten syrjiminen ei ole ongelma, koska kirkon oman opin puhtaus ja jumalallisuus ei ole ongelma, vain erilaiset ihmiset voivat olla ongelmia kirkon pyhän tehtävän kannalta.

"Successio apostolica" tarkottaa oppina sitä, että kun vielä tapahtui raamatullisia, kirkon hyväksymiä ihmeitä, joita ev.lut. kirkko ei enää hyväksy tapahtuviksi, niin ensimmäiset kirkon johtajat antoivat itse itselleen pyhän tehtävä organisaation johtamiseksi ja opin määrittelemiseksi, mitä ei voi järjellä käsitellä eikä kyseenalaistaa. Näin kirkko on oppiaan, tehtäväänsä ja omaa itsekäsitystään varten, ei ihmisten tarpeita varten.

Johtajien successiolla ja uskon suojelijan vakanssilla perusteltiin myös ensimmäiset vainot kun Neuvostoliiton puolueen terrorityyliin Rooman valtiokirkoksi ylennetty, epätoivotuista karsittu kirkko, aloitti vainot koko kansakunnan uskonnollisuuden puhdistamiseksi kerralla Jumalan tahdon mukaiseksi.


Paimenpoika-Jeesus muuttui Pantokratoriksi, kaikkivaltiaaksi kristuskeisariksi, tukemaan maallisen keisarin samankaltaisuutta valtakirkon kristuksen kanssa. Kansalaisille maalattiin maalauksia, joissa jyrkkäpiirteinen alfajohtaja Pantokrator paiskasi rennosti kättä keisarille ja osoitti siten keisarikaverinsa hallitsevan maailmankaikkeutta Jumalan pojan kanssa.

Muinaiset kirkolliskokoukset olivat alunperin riitaisia nyrkkitappeluja ja keisarin mielistelyooppera kuin nälkäinen apinalauma taatelipuun äärellä. Nyt meillä on sivistynyt ja todellisia ongelmia huolellisesti välttävä Ruotsin kirkon mallin mukaan suojastrategia, muutoksia hylkivä valtapolitiikka.

Hajota huomiot ongelmista ja hallitse. Piiloudu ja äläkä paljasta päämääriäsi.

Kirkolliskokous ei ole demokraattinen, se ei edusta millään tavoin tasaisesti jäsentensä uskomuksia ja toiveita. Tämä epädemokraattinen systeemi pidetään pystyssä näennäisdemokraattisilla seurakuntavaaleilla, joiden tiedottaminen on ollut mahdollisiman hämärää ja epäselvää. Vain sisäpiirin jäsenet ja kunnallispolitiikasta ulos jääneet wannabe-poliitikot ovat kiinnostuneita seurakuntansa verotulojen hallinnoimisesta.


Eurooppalaiset kirkkokunnat ja kaikki tarkkoihin dogmeihin nojautuvat uskonnolliset yhteisöt ovat äärimmäisen hierarkisia. Ja se merkitsee vallan hajauttamisen aktiivista torjumista, vallan rakenteiden ensisijaisuutta ja vallan statussymbolien korostamista. Itsestäänselvää muutosvastarintaa ja staattista systeemiä missä tahansa osa-alueessa.

Eivät piispat huvikseen tai muotikäsityksensä takia kanniskele jalometallisia ja timanttisia piispansauvoja vaan se on heille puhdasta fallista valtaa kantaa suurinta keppiä johtajan ehdottomana symbolina muiden miesten edessä.

Ihmisten symbolinen statushimo juontuu miljoonien vuosien takaa. Symbolien korostaminen ei tapahdu ilman seuraamuksia yhteisön dynamiikassa. Jos apinayhteisössä kannat isompaa keppiä kuin lauman alfa, sinut tapetaan aika nopsaan.

Piispojen statusfalloskaipuu ei eroa mitenkään lahkojohtajien statusvenkoilusta ja profeetallisesta rahankerjuusta. Kai nyt jokainen lahkonjohtaja haluaa piispan kuukausipalkan ja etuja, n.6000 euron ja auton kuskeineen? Kohtuullista. Halpaa. Pientä hengellisten aarteiden rinnalla.

Yhteisön funktio muuttuu johtajakeskeiseksi, mitä tarkemmat moraalispeksit ja ankarammat käyttäytymissäädökset yhteisökulttuuri omaksuu. Käyttäytymissäädökset nousevat suoraan hierarkisesta apinalaumaperinteestämme. Ryhmän turvallisuuteen liittyy eheyden toive. Yksilön oma identiteetti on ollut täysin oman hierarkisen aseman varassa. Siksi erilailla käyttäytyvät ja hierarkian ajatusta torjuva ryhmän jäsen saa osakseen ryhmän pyhän vihan.

Riippuvuus toisista ryhmän jäsenistä ei tosiaankaan luo automaattisesti suvaitsevaisuutta.

Useinmiten sitä ankaramman hierarkian ryhmä, mitä "tiiviimpi" ja säädellympi ryhmä. Kautta aikojen on hierarkisissa ryhmäkulttuureissa korostettu ryhmän jäsenien nöyryyttä ja johtajan fantastista, lohduttavan varmaa, isällistä valtaa. Ainoa vapaudesta nauttiva yksilö, jonka asemasta muut uneksivat. Jokainenhan ihailee johtajaa, jolla on kaikkien toivomaa valtaa, mutta jotta osoittaisit olevasi hyvä ryhmän jäsen, osoitat nöyryytesi johtajalle. Jonka valtaa siis ihailet, luovutat sille omaa vapauttasi. Ja toimit vallanpitäjän puolesta saadaksesi vallanpitäjän suopeuden.

Johtohahmon täytyy olla ihailtu ja riippumattomuutta näyttelevä johtaja, vaikkakin olisi materiaalisesti tasa-arvoinen jossakin erikoislahkossa (mm. hutteriitit, monet nuoret lahkot). Johtajan täytyy yleensä (valitettavasti) osoittaa, ettei hänen silmilleen hypitä. Johtajaehdoks ei voi samaistua heikkoihin vaikka voikin ylistää heikkouta ja riippuvuutta - mitä itse ei missään nimessä arvosta johtajuuden identiteetin kaipuussaan.

Normaaliksi haluava tarvitsee ryhmän hyväksynnän.
Ryhmä tarvitsee normaalin, joka tarvitsee varmistettua normaaliutta.

Johtajaa tarvitsevassa ryhmässä on usein samanlaista psykodynamiikaa kuin koulukiusaajaa komppaavassa ja ihailevassa koululuokassa. Koulukiusaamisen ryhmädynamiikka ei nouse tyhjästä vaan sosiaalisen evoluution aamuhämärästä.

Johtaja ja koulukiusaaja valvoo yhteisön itseihailun etuja samalla dynamiikalla: laittaa erilaiset ruotuun. Yhteisö saa tyydytystä, kun erilaiset saavat opetuksen ryhmän monokulttuurin "uhmaamisesta".
"Me emme hyväksy sinua - meillä on yhteinen mielipide ja maku, jota sinä et kunnioita".

Ryhmä saa kokea samankaltaisuuden ja varmistetun jäsenyyden autuuden ja jokainen tietää, ketä mieliställä. Mielistelyhän olisi turhaa, jos ryhmä ei tukeutuisi hierarkiseen identiteettiin. Samanarvoisuus voisi tuntua stressaavalta kaaokselta ilman hierarkiaa, jos tukeutuu liskoaivoihinsa ja apinanvaistoihinsa. Kehittynyt yhteisö vaatii kehittyneen itseymmärryksen ja analyyttisen itsearvostuksen.

Viimeviikkoisessa keskustelussa (Liberalistit kirkon kannalla uskonnollisuutta ehkäisemään) väitettiin, että hutteriittien ryhmässä ei olisi omia eliittiryhmiä, pomon suosikkeja. Sais olla aika hyvä sosiologinen seurantatutkimus, että tuon uskoisin.

Hutteriitit ovat kuitenkin vain yksi kalvinismin alaryhmä.

Ehkä mielenterveydelle lievempi ryhmäversio mutta kuitenkin suorittamis- ja vertailuhulluudessaan kalvinisteja. Hutteriitit eivät ole suvaitsevaisia korkean työmoraalin ihanteissaan vaan erittäin kovia moraalistandardien kyhäilijöitä luodakseen moraalikoodin. Kuka saa arvostuksen, kuka halveksunnan. Kuka uhrautuu tarpeeksi yhteisön puolesta, saa yhteisön (ja varsinkin moraalia ja saavutuksia valvovan pomon) hyväksynnän.


Kysymys Suomen kirkon eroamisaallosta ei ole eroamisen uudesta mentaliteetista, säästöajattelusta tai syvällisestä ajattelusta vaan vain nyt tapahtuvasta suvun ja tuttavien sosiaalisen paineen häviämisestä.

Kirkon jäsenyys on ollut hyvän, normaalin kansalaisen selkeä standardi. Yhteiskuntaan hyväksymisen ehto. Muu on ollut pelättävää, kauhistuttavaa ja halveksuttavaa. Jumalaa, yhteistä identiteettiä ja yhteiskuntaa uhkaavaa.

Kirkko on ylätasoltaan hurjan fundamentalistinen ja koko ajan vain jyrkkenemässä - huolimatta suopeudesta mahdollisimman montaa kirkkoveron maksajaa kohtaan. Kirkkoherrat antavat hyvinkin jyrkkien fundamentalistien kirmata kirkkopellossa vapaasti, koska vain heillä riittää jonkinlaista intoa kannatella kirkkokulttuurin sovinnaisuuksia ja unelmia uskonnon elimellisestä osuudesta valtion toimintaan. Vaikka opillisesti Luther on samalla sidottuna sakastin vaatekomeroon. Alatasolla, ruohonjuuritasolla on joitakin seurakuntia toki tullut järkiinsä tämän maailman ongelmiin ja ilmiöihin yksilöllisten työntekijöiden ansiosta.

Lesbosuhteet salliva tuore piispojen myönnytys kirkon työntekijöille on vain median, lain ja yleisen mielipiteen aiheuttama kupru kirkkokulttuurissa kun tosiasiassa kirkkopolitiikassa yritetään kääntää kelloa vimmatusti taaksepäin. Tuomiokapitulien ja kirkohallituksen teologit sekä kirkkoneuvokset nojaavat koko painollaan katoliseen teologiaan - jäsenten siitä tietämättä. Avioliitosta puhutaan pyhänä vaikka Luther kielsi selvästi avioliiton sakramenttiajatuksen ja kirkon rituaalimerkityksen korostamisen. Jumalanpalveluksia jäykistettiin äitikirkon katoliseen ja pappiskeskeiseen suuntaan. Pappi on jumalanpalveluksen palvonnan kohde, käykää vain katsomassa lähintä sunnuntaiaamun rituaalia.

Protestanttisen luterilaisuuden mahdollisuudet soljuvasta yhteisöllisyystä ja elämään suuntautuvasta oivaltavasta uskosta jätetään aktiivisesti käyttämättä kun suojellaan uskomattomia katolisen kirkon kyhäämiä maagisia uskomusoppeja. Kirkko on takertunut rituaalititaniciin kuivalla aavikolla. Luterilaisen näkemyksen mukaan usko ei pyhitä elämää vaan elämä pyhittää uskon. Uskonto ei saa olla loittoneva pelastuslautta elämän ongelmista.

Kirkkoherrojen kirkkopolitiikan tärkein muuttuja ja vaikuttaja on yhä valittava seurakuntalainen, järkyttynyt ValiMummu: jos joku valittaa jotakin kirkon toimintaa liian maalliseksi tai oudoksi, kirkkoherralla menee pikaiset housuun. Kunhan kaikki pysyisivät vain hiljaa kirkossa.

Kirkko ei ole kansankirkko. Ikinä ollutkaan.

Vai onko kansankirkko tosiaan skeema uskonnollista rituaalikulttuuria, että saadaan kiron palveluksia käyttämään ihmisiä, joita kiinostaa vain estetiikka ja rituaalit ilman mitään kiinnostusta uskonnollisen suuntauksen sisältön? Siinä kirkko on onnistunut täydellisesti.

Kirkkoon kuuluminen ja uskonnonopetus ei ole ollut vapaaehtoista monokulttuuria luovassa valtiossa eikä ole sitä vieläkään: lapsi ei saa kieltäytyä uskonnontunneilta. Kirkko toteutti lahkojen lainalaisuutta: Totuuden omistaminen oikeuttaa ehdottoman vallan käyttöä. Siksi valtiokirkko on yhä teologisesti ja juridisesti mahdollinen jäänne. Kirkonmiesten, kuten muitten virkamiesten, on toimittava valitun totuuden tärkeyden takia vaikka kyynärpäitä käyttäen.


Hippisävytteinen Kansankirkko-käsite ja aivan uusi armonvuodatus ilmaantui joskus 1969, kun kirkko huomasi aijemman tuomion ja synnin kategorisen strategian vanhentuneeksi. Viidesläiset olivat aloittaneet oman helvettisaarnakampanjansa kautta Suomen ja kirkko halusi ottaa etäisyyttä ja tuoda hiljaista arvovaltaa esille tällä kertaa turvallisen isähahmon muodossa. Tunnollisen kristityn nöyrä pelko ei enää motivoinutkaan kansalaisia kirkkoon ja kirkkohäihin. Tällöin luotiin aivan uusi mediastrategia, kirkkokuva, kaikkien kansankirkko kaikille. Helvetti-sanaa alettiin häivyttämään saarnoista, vaikka se yhä kirkon pelastusdogman mukaan liekehtii perusmotiivina lapsenkin pikaiselle kastamiselle.

Kirkko on hyvin selkeästi työntekijöilleen roolipalveluna, työntekijöiden hierarkialle rakennettu identiteettiautomaatti, kuninkaan luoma virkamiesorganisaatio, joka nyt viimeisenä keinona, lähes epätoivoisella tavalla vehtaa epäluterilaisten fundamentalistien (viidesläisten yms) kanssa - niin kauan kunnes viimeinenkin "virallinen" arvovalta on haihtunut ilmaan tavallisen kansan silmissä. Silloin kuolleetkin haluavat muualle kuin nostalgisille kirkkomaalle ja kohta kirkon mehevän varakas raato menee amerikkalaisperäisten (evankelikaaliset yms kalvinististen ) uskonnollisten järjestöfirmojen ahmittavaksi.

Piispojen strategia olla kaikkien kiihkouskonnollisten järjestöjen ystävä, mahdollisimman suuren jäsenmäärän takaamiseksi, luo yhä mahdottomamman ja nopeamman romahduksen mahdollistavan aseman: kirkolla ei käytännön ratkaisuissa olekaan omaa aktualisoitavaa oppia eikä tarvetta muutokselle, kun kaikki hyväksytään eikä mistään saa piispoja enää sanomaan innostunutta mielipidettään. Paitsi uuden kirkon avajaisissa.


Luterilainen yleinen pappeus, ihmiskeskeisen henkisyyden, empaattisuuden ja epähierarkisuuden solidaarisena perusideana on hylätty korostettaessa kirkon työntekijäkeskeistä työnantajakuvaa. Kirkolle "delegoitua", ihmiselämää pyhittävää, hierarkista sakramenttivaltaa. Arkielämä oli kirkkoisien mielessä saastainen ilmiö, jota pyhittämään kirkkolaiva kellui maailman paskassa.

Kirkko on suuri eläkelaitos, maalordi ja kiinteistöbisnes. Medialle ei kirkon varallisuutta (n. 22 miljardia) voida missään nimessä paljastaa vaan toimittajien edessä diakoniatyö on piispojen sydäntä lähellä. Kun valmistaudutaan pahojen päivien varalle ja puolustetaan kirkkolain suomia etuoikeuksia muihin uskontoihin nähden, halutaan unohtaa Lutherin tuima kapina organisaation itsepalvontaa ja itsetarkoituksellisuutta vastaan.

Teologit, ja varsinkin toimittajien kunnioittama piispa Huovinen, vapisevat ja väistelevät ihmiskeskeisen humanismin edessä, koska sen mittana on "vain" ihminen.

Korkeakirkolliset tahot esittävät "perinnearvoista" kirkon olemukselle perusteluja, merkitystä, perimmäistä tarkoitusta. Jotakin epäinhimillisen tuonpuoleista oppia kolmesta miesjumaluudesta, josta ei voi väitellä. Puhdasta totuutta, transsendenttistä vastaansanomattomuutta. Papeille on kova kicksi esittää puhuvansa Jumalan puolesta, hurja egotrippi. Toisen todellisuuden puolestapuhuja, Jumalan puolustaja.

Ikuisia, ylihistoriallisia merkityksiä, joiden rinnalla ei oikeastaan ole ollutkaan mitään uskonpuhdistusta eikä eri oppisuuntauksia.

"Paluu" kulta-aikaan ja erehtymättömyyteen hyvän ja oikean fundamentaaliin tietämiseen on useimman uskonnon metasanoma.

Teologien hehkuttama ekumenia, käsitys kaikkien kristittyjen kirkkojen samankaltaisuudesta ja yhdistymisestä, on fantasiana ikään kuin mahdollisuus toteuttaa "mennyt" kulta-aika, paluu alkuseurakunnan yksimielisyyden taivaaseen, uudelleensynnyttää yhteisen uskon sokea symbioosi, mielikuvana ja teologisesti. Se on sitten sivuseikka, kuinka byrokraattinen ja tasa-arvon kompromisseille kylmä katolinen äitikirkko on.

Katolisen kirkon ylpeys ja ehdoton auktoriteetti ilman neuvotteluja median tai valtion kanssa on status, jota omaan luterilaiseen "nöyristelyyn" kyllästyneet pullapapit ja kakkupiispat himoitsevat.

Piispa Eero Huovinen on lanseerannut todella ahkerasti kirkon historiallista pelastustehtävän oppia, jota ei voi eikä tarvitse järjellä perustella. Huovinen on adoptoinut ja soveltanut ahkerasti katolisen käsitystä siitä, että kirkko on ainoan uskon ainoa kantaja, korvaamaton perinneastia, joka vie pyhää oppia eteenpäin. Evankelisluterilaisten kirkon tarvitse siis vain lukea katolisen kirkon perinteitä ja unohtaa ulkomaailman muutokset niin se selviää koettelemuksen myrskyissä?

Huovinen osaa lukea ja valikoiden valita Lutherin opeista ja lausahduksista pointteja, jotka tukevat tätä maailmaan sovittamattomuuden oppia kirkon olemukselle. Tämä tarkoittaa protestanttisuudesta pois hivuttautumista, ekumeenista nöyristelyä paavin kynnyksellä.

Huikein teologinen kaappausparadoksi hänellä on esimerkiksi "Vain uskosta" -ajatuksen soveltamiseen kirkon kannalta, ei yksilön - vaikka Luther korosti puheissaan arkijärjen ja arkielämän laadun tärkeyttä. Uskon ja hyvän tavoittelemisen suhteuttamista hyvän elämän kautta - eikä sovittamattoman kirkon kautta.

Lutherin yleinen pappeus on Huoviselle huono vitsi, tyhjä ideaali mutta hyvä luterilaisutta lypsävä saarnanaihe "yhteisen uskon" ideaalina. Tavallisesti Huovinen ryhtyy vitsaileman lupsakkaasti, kun esitetään joku häntä uhkaava oppinäkemys, varsinkin tästä yleisestä pappeudesta. Mitä, katolisen organisaatiokäsityksen mukaiset suomalaiset papitko turhia. Kun Huovinen suuttuu, hän alkaa hymyilemään - ja siksi häntä pidetään lupsakkaimpana piispana.

Huovinen on saanut elämälleen merkityksen kun saa olla ihmeellisen ylihistoriallisen succession eli Pietarin tehtävän jatkaja - vaikka Jeesuksen veli Jaakob kaappasi seurakunnan johdon Pietarilta ja teki aivan tyhjäksi evenkeliumeihin merkityn, kirkolle tärkeän uskon Pietarista seuraajien johtajana.

Huovinen on puhunut tiedekunnassa selvästi siitä, kuinka katolinen kirkko alunperin sai succession ja siis mikään ei ole esteenä kirkkojen yhdistymiselle, kun katolinen kirkko on "palannut" väärinkäytösten tieltä originaaliin tehtäväänsä totuuden ja moraalin julistajana. Afrikkalaisten kuoleminen katolisen kirkon kondomikieltoon ei tietäkseeni ole ollut kovinkaan suuri kysymys tuomiokapitulien ekumenia-teologeille.

Kirkko suojelee oletettua oppiaan vaikka pohjoismaisella käytännöllä ei ole nyt enää niin ole väliä. Tämä perinnön suojelutehtävä on sisäpiirin hieno velvollisuus, soveltaminen arki-Suomeen vain vaivannuttava välttämättömyys ihmisten modernin laiskuuden takia; Kyllä vielä ihmiset synnintunnossa ja helvetinpelossa tulevat koputtelemaan kirkon ovia, niin kuin silloin ennen. Oi aikoja.

Oopperatähti hyökkäsi homoja syrjiviä pappeja vastaan


Jorma Hynnisen kirjoitus Kotimaa-lehden mielipidepalstalta
- huhtikuu 2009


"Avioliitto on yhteiskunnan perusta"

- ja homot siis uhka yhteiskunnalle?

Upotettaisiinko kirkko
valtion budjettiin?

"Tutkimuksen" kirjottaja on itse hakenut aikaisemmin kirkkohallituksen virkaa

Keskustelu IS

Millaisia kokemuksia rippikoulusta

"Branded Spiritualism"

" Branded Spiritualism tuo mukanaan myös spiritualiteetin selkeämmän välinekäytön: brändätty spiritualiteetti tarjoaa käyttäjälleen tämän toivomaa sielukkuutta, syvällisyyttä, uuden ulottuvuuden, jota vastaanottaja ei voi hallita. Brändätty spiritualiteetti tekee kantajastaan mystisemmän, voimakkaamman, intensiivisemmän ja ulottuvamman eli kaikkea sitä, mitä materian leivän päälle tarvitaan tyhjyyden, latteuden ja yllätyksettömyyden poistamiseksi. Brändätty spiritualiteetti tuo kantajalleen vihdoin sen karisman, jonka kosmetiikkateollisuus lupasi toimittaa jo ajat sitten. "

God's Own Country:
Religion and Politics in the USA


Evankelikaaliset ja uskonnolliset elämäntapamarkkinat

Dosentti Markku Ruotsilan mukaan Suomessa ei ole Yhdysvaltain kristillisen oikeiston tapaista poliittista ryhmittymää, vaikka konservatiivikristityille tyypillisiä teemoja esiintyy suomalaisessakin puoluekentässä. – Vertailu ei oikein toimi, koska suomalainen kristillisyys pohjautuu luterilaiseen traditioon, amerikkalainen puolestaan kalvinismiin.

Moraalinen paniikki puhtaan heteroliiton puolesta
Ykkösen Aamu-TV haastattelussa mm. kristillisen
maailman puolustaja kansanedustaja Päivi Räsänen 6.5.09

.

Valkoisen maalin hehku - kirkon armovyöry häpeään hukkuvalle kansalle

- päivitetty ii -

Miksi peruskivaa ja harmitonta ev.lut. kirkkoa pitäisi töykkiä ja arvostella?

Eikö kirkko ole suomalaisen identiteetin tärkeä osatekijä?

Miksi kirkkoa ei välttämättä voi nähdä harmittomana, jopa nykyisen suomalaisuuden luovuttamattona osana?


Kysymys onkin kansalaisten muokkauksesta kulttuurikonnotaatioissa, hämärästi omaksutussa omakuvassa ja jatkuvuuden mielikuvan ohjatuista hegemonioista. Painostuksesta ja sen seuraamuksista. Valtion kirkkolaki on tätä ollut takaamassa satoja vuosia. Ongelmista ja tiedostamisen sokeista pisteistä.

Kysymys on myös valkoisesta maalista kirkoissa.


Se, että noin 82% kuuluu kirkkoon ja jotain 96% käy rippikoulun kertoo maailmanennätyksellisestä, uskomattomasta yhden kirkkokulttuurin penetraatiosta hyväksynnän kulttuurikonnotaatioissa. Rauhan konnotaatiot ja kevyen uskonnollinen varmuuden sinetti epätietoisuutta aiheuttavien suurien asioiden edessä.

Oikeus perustelemattomaan sitoutumiseen matalan profiilin uskonnollisuuteen?

Rentoa mielenrauhaa?
Tapakulttuurin omaksumisesta ja turvamielikuvien kulttuurisesti määritetyssä tavoittelemisessa? Ilman paineita ja pakkoa?

Eivät ihmiset tosiaan mene vakaumuksesta tai tarkoituksesta kirkon rituaalien piiriin. Homma on vain niin kulttuuriin, omakuvan tulkintaan, siihen ladattuihin uhka-/turvatuntemuksiin sisälle sidottu ja ohjelmoitu.

Muslimimaat elävät vain sitä vaihetta, mikä täällä vielä oli joku 140 vuotta sitten. Tai paljolti vielä myös 1950-luvullakin. Jumalanpilkasta linnaan ja helvettiin.

Uskonto on täällä yhä valjastettu tarkkaan politiikan välineeksi, "yhteiskuntarauhaksi", hyvän määrittäjäksi. Vakauttajaksi. Turvainstituutioksi ja poliittisesti tärkeäksi epäpolitisoitumisen kanavaksi (rauhan aikana).

Varmaankin moni lukija myöntää edes sen, että sisällissodan ja jatkosodan aikana kirkko ei eronnut lainkaan nykyisten mullahien uskonnollispoliittisesta propaganda- ja kirouskoneistosta.

1989-laman aikana kirkko aktiivisesti passivoi kansalaisia nöyrtymään ja tukemaan vallanpitäjiä eli kirkko oli mm."rukousasenteen" katta tukemassa virkamiesten kampanjaa kansalaisten epäpolitisoimisessa. Kansalaiset olkoon puuttumatta sisäpiirien peliin ja pyytäkööt vain jumalalta armoa kulutuksen synteihinsä. Laman aiheuttajat pääsivät pälkähästä ja kansaa lyötiin kuin vierasta sikaa.

Kirkko ei ole purkanut fasistisia kontrolli- ja hahmotustapojaan, joten kirkko on milloin tahansa aktioitavissa sisällissodan ja jatkosodan kaltaiseksi oikeiston propagandakoneeksi, sodan, vihan ja tappamisen pyhittämiskoneistoksi. Kirkko ei ole tähän mennessä sitoutunut prosessoimaan hierarkiakulttuuriaan ja väkivaltakoneiston metaforista mekanismiaan irti menneisyyden olemuksestaan.

Kirkolla on ollut järjestelmällinen vuosisatojen häpeä- ja mitättömyysprojekti suomalaisia varten, jonka hedelmistä se nyt hiljaisesti nauttii. Armon värikästä ja kivaa akuankka-laastaria märkivään paiseeseen. Röyhkeän itseriittoisat suomalaiset nöyriksi kuninkaan alaisiksi.

Uskonpuhdistustahan Suomessa ei koskaan oikeastaan tapahtunutkaan kuin vain keisarin virkamiesten komentoportaan organisoinnilla - ja siksi hehkutettu luterilaisuus on kuin vain ohut lehtikultakerros ortodoksisen kirkon sipulissa. Kuuluisa työhulluus eli "ahkeruus" oli Ruotsin kirkon ylpeä projekti Suomen maaorjien muokkaamiseksi eikä mitään luterilaisuutta. Luther korosti elämästä nauttimista ja vertailemattomuutta (vielä ollessaan tervejärkinen, epärasistinen ja epäpoliittinen). Kirkon muuttuminen "luterilaisen" joviaaliksi tukikulttuuriksi ja armodiskurssikis on tapahtunut vain jälkijättöisesti ulkopuolisen paineen kautta, kansalaisyhteiskunnan skandinaavistumisen, ruotsalaisen sosiaalipolitiikan myötä.

Kirkko on nyt kauniiden ajatusten tehdas, mutta ydintä, valtiokirkon ideaa ja sen reaalimaailman lainalaisuuksia, valtafantasmaa, rituaalikoneistusta ja piispojen kuningasjumaluutta ei ole suostuttu muuttamaan kuin vain kosmeettisesti kovan painostuksen edessä (mm. väestörekisteri EU-aikaan valtiolle, hautaushinta kaikille sama, jotta hautapaikkojen yksinoikeus yhä kirkon hallinnoinnin yksinoikeutena valitusten paineen alla, yms).

Italian Mafia harrastaa ydinseuduillaan dynaamista asennemuokkausta, samankaltaista kuin kirkon toiminnan perusidea on ollut tuomio/lunastus-akselilla. Sitouttamista. Mafia järjestää hyvät hammashoitoedut yms ystävilleen ja torppaa samalla kuitenkin yhteiskunnan toiminnan ja sabotoi valtion palvelut. Niin tässä syklissä yhteiskunnan toiminnan toimimattomuus ajaa ihmisiä kannattamaan mafiaa "toimimattoman" yhteiskunnan vastavoimana.

On käsittämätöntä luulla, että kulttuuri on ihmisten valinta juuri nyt ja vain tässä hetkessä. Meitä muokkaa meistä itsestämme vyöryvä historia kuin tsunami identiteettimme kasvualustan yli.

Kirkolla on aina ollut demonisia keinoja koukuttaa ja ehdollistaa ihmisiä ja johdattaa ihmisiä riippuvaisiksi kirkosta. Papin dramaturginen roolihan on jumalanpalveluksessa toimia Kristuksen sijaisena. Kaste uskon sinetinä. Kirkkoahan ei ole kiinnostanut jäsenien usko tai ihmiskuva vaan sitoutuminen rituaaleihin.

Polttorovio on Suomessakin ollut hyvin viekoitteleva houkute, vastapaino olla kuninkaalle uskollinen ja hylätä muinaisuskonnon "saatanalliset" rituaalit. Montaa ei poltettu 1300-luvulta lähtien, (kun näitä tapauksia tallennettiin pöytäkirjoihin siitä lähtien) mutta kyllä parisataa teloitettuakin riittää ihmeen runsaaksi peloitteeksi parin sadan vuoden aikana koko kansalle.

Kuinka paljon teloitettiin vuosina 900-1300, siitä ei ole mitään merkintää missään asiakirjoissa, vain paavin lupa vapaasti hyökätä suomalaisten kimppuun vastarinnan täydelliseksi nujertamiseksi.

Traumat eivät koskaan häviä alitajunnasta vaikka historiankirjoitus hävitettäisiinkin.

Normaaliksi haluava tarvitsee ryhmän hyväksynnän.
Ryhmä tarvitsee normaalin, joka tarvitsee varmistuksen normaaliudelleen ryhmältä.
Varmistettu ja brändätty suomalainen samankaltaisuuden normaalius tarvitsee halveksunnan ja toiseuden vastapainoksi. Keitä ovet ne, jotka eivät ole me.

Se kirkon valta ja symppaaminen, mitä nyt näemme suomalaisten asenteissa "harmittomaan kirkkorituaaliuskonnollisuuteen", perustuu satojen vuosien möyhentämiseen ja se perusturvallisuus, jota suomalaiset tuntevat kirkon suomasta mielenrauhasta perustuu hyvin piilotettuun ja maskeerattuun helvettipelkoon takaraivossa. Kuka nyt haluaisi olla kirotun erilainen laitoihin potkija kun tarjolla on maltillisen siunattu asema kuninkaan, papin ja Jumalan silmissä. Kuka nyt riskeeraa lapsensa helvettiin joutumista ja välttää romanttista kastetta rakkauden merkkinä. Sehän on vain yhteisön hyväntahtoista juhlintaa yksilön liittämisestä yhteisöön.


Kirkkoisien tulkinta alkuseurakunnasta ja siis seurakunnan olemuksesta oli ylihistoriallinen.

Tämä tarkoittaa sitä, että alkuseurakunnan ydinjäsenten Magdalan Marian valinnat ja jäsenten salaisen toiminnan aktiivisuus ei merkinnyt mitään vaan vain passiivinen Pyhän hengen (kirkkoisien opinmmärittelyn ja uudelleentulkinnan) odottaminen. Jeesuksen seuraajien valinnat ja tasavertaisuuden solidaarisuus voitiin näin siten ohittaa kirkkoisien toimesta ja muodostaa valtasysteemin määrittelemä kirkko juutalaisen synagogayhteisön miesjohtajamallin ja puhtauskategorioiden mukaisesti. Kaikki tulkittiin uudelleen siirtämällä keskukseksi "Pyhän hengen ohjaus", oppi, jota sai vain tulkita miesjohtajien toimesta. Organisaatiota eivät muodostaneet enää itsenäiset soluryhmät vaan "ortodoksian" eli puhdasoppisuuden "oikeuttama" valvontasysteemi. Runtua ryhmään ja ammutaan sitten rivit suoraksi.

Kun keskustelee ihmisten kanssa esim lapsen kastamisesta ja yrittää analysoida ihmisten back up turva-ajatuksia hyvän fiiliksen varmistajana, kohtaa yllättävän nopeasti pinnan alta värisevää pelkoa ja ahdistusta. Sitä samaa punahehkuista mielikuvaa, niitä helvettikuvia, joilla kaikki Suomen kirkot oli maalattu täyteen satojen vuosien ajan.

Kun ihmiset oli saatu sosiaalistettua kirkon ajatusmalleihin, symboliseen uskonnollisen maailmantulkinnan hierarkiaan ja tarvitsemaan kirkon tarjoamaa pelastusta kirkkoisien ja ilmestyskirjan psykedeeliseltä kadotukselta, kaikki kirkkoseinien helvettikuvat maalattiin valkoisen maalin alle. Alkoi sivistyksen aika, suomalaisten arvojen aika - mutta ihmisten ehdollistumismekanismeista ja ahdistuskomplekseista ei historiallinen uhkakuvien prosessi ole hävinnyt minnekään.

Kirkko näkee itsensä ainoana varmana pelastuksentuojana ja tähän oppiin on implisiittisesti sidottu oppi kadotuksesta - vaikka armoa kirkko tarjoaa nyt yltäkylläisesti kaikile jäsenilleen. Opin dikotomia ei ole kadonnut minnekään vaikka se onkin valkoisen maalin alla.

Varhaisen juutalaiskristillisyyden jäljillä
Teologinen aikakauskirja 4/1999
Matti Myllykoski ja Petri Luomanen

html / PDF

" Käänteentekevässä tutkimuksessaan toisen vuosisadan kristinuskosta kertoviin lähteisiin Bauer osoittaa, että Edessassa (Itä-Syyria), Egyptissä ja Vähä-Aasiassa myöhemmin harhaoppisina pidetyt kristinuskon muodot hallitsivat kenttää ennen "ortodoksian" kehittymistä ja nousua valta-asemaan. Ainoastaan Rooman kirkon johdon voi sanoa edustaneen jo toisen vuosisadan alusta alkaen ortodoksiaa, jota se levitti ajan kuluessa varsin tehokkaasti itäisempään kristikuntaan. Heresioiden vastainen kirjallisuus oli pitkään yksinomaan läntisten opettajien - Justinos, Irenaeus, Hippolytos - asiana.

- Matti Myllykoski ja Petri Luomanen

jeesusgeneraattori

.

Muuttumattoman kirkon muutoskeskustelu - kirkolliskokous mahdollisimman matalalla profiililla

Kirkko on Kristuksen ruumis. Tämä on siis ns. teologinen julistuspäätelmä kirkkorakennustenkin merkityksellisyydestä, organisaation jumalisuudesta ja perustelu sille, mihin kirkkoa organisaationa tarvitaan. Edustamaan vapahtajaa yksilölle ja muodostamaan yksilöistä yksi kristus-yhteisö. Kirkko edustaa Kristusta ja on kristus. Kirkko päättää Kristuksen puolesta oikeasta opista. Ettei kenellekään jäisi tärkeydestä mitään epäselvää kuvaa.

Mihin kirkkoa siis tarvitaan?

Toisintamaan itseään ja tapakulttuuriaan, estämään uudelleentulkintaa, julistamaan opillista muuttumattomuutta (aina pikku muutosten jälkeen) vai varoittamaan matkimasta ja toisintamasta Jeesuksen toimintaa ja tyytymättömän profeetan julistusta?

Aamu-TV:ssä on katsottavana harvinaisen suorahko esitys kirkon korkeakirkollisesta perinneolemuksesta ja katolisen perinteen mukaisesta teologisesta karma-ajattelusta eli kirkon uhkakuvista ja defenssipuolustuksesta:

http://areena.yle.fi/toista?id=2182024

Jumalan tavoittelu kirkastuu siis perinteisiin turvaamisessa.

Jotakin aivan muuta kuin mitä useat kirkkokunnille tärkeät juutalaiset profeetat julistivat.

Uskonnollisilla järjestöillä ja kirkkokunnilla on mielenkiintoinen näkemys uskonnollisuudesta: se, mikä on syntynyt profeettojen kapinana perinnettä vastaan, on kunnioitettava perinteenä.

Muutos, jota on kunnioitettava muuttumattomuuden dogmeina. Muutahan kaavaa ei Monty Pythonin sketseilläkään oikeastaan ole.

Kirkon opetuskäsitykset eli teologian dogmit ovat syntyneet aina vain jonkin vastustamisesta, vääräoppisten (eli kirkkoisien vastustajien) sulkemisesta kirkon ulkopuolelle. Nyt kuitenkin kirkkokuntien oppikäytäntö on hassusti mahdollisimman laajojen ihmismassojen sulkemista kirkon sisälle hissukseen.

Kirkon solidaarisuutta ja skitsofreenista opillista tasapainoilua: kirkko opin säilyttäjänä jäsenten omasta uskosta riippumatta. "Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen." Eli talopakettien logiikalla, avaimet käteen-periaatteella. Usko annetaan ja unohdetaan. Kirkko hoitaa loput. Uskonto antaa rauhoittavan uskonvarmuuden, jota on turha pohtia sen enempää - ettei vain joudu uskon antajan kanssa konfliktiin.

Ev.Lut. Kirkolliskokous on siis käynnissä.
Rauhallisesti. Levollisesti. Miedosti.

Kaikki hallinnassa. Tai keskustelun ulkopuolella.

Koska viime vuosien suurimpia teologisia ihmiskuvan mullistuksia tehtiin ilman kirkon oppia määrittävää kirkolliskokousta (!) mm. piispa Huovisen hyväksyessä työntekijöittensä vapaan seksuaalisen suuntautumisen armollisesti median ja Suomen valtion tasa-arvolakien painostuksella, niin kirkolliskokouksenhan ei tarvitse enää liata käsiään, hämmentää mutaa ja kyseenalaistaa perinnemainettaan sen enempää uskovien silmissä. Kirkolla on vieläkin synti virallisena dogmina ja seksuaali-identiteetti ollut ns synnin moraalioppina varsinkin työntekijöille, käytännön oppina.

Mutta nyt. Pöytä puhdistettu. Ongelma hoidettu. Katso, se on jo täytetty. Huovinen kielsi kirkon tekevän eettistä syntiä vähemmistöedustajiaan kohtaan ja hyväksyi heidät ilman kirkolliskokouksen konsultaatiota. Asia käsitelty sitä käsittelemättä. Loistavaa kirkkopolitiikkaa. Himmennetyin valoin, epäoleellisuuksiin keskittyen. Kirkon tehtävähän ei ole käsitellä suomalaisten todellisuutta ja ahdistuksesta vapauttavaa keskustelua.

Kirkon tehtävä on kirkko. Muutoskeskustelua uudenlaisesta muuttumattomuudesta.


Prosessiteologia onkin sitten hassumpaa teologiaa.

Prosessiteologian filosofisessa näkemyksessä ihmisen itsetuntemus ja käsitystavoittelut Jumalasta ovat prosessi. Jumala on prosessi. Jeesuksen julistus ja identiteettikamppailu oli prosessi. Kuten jokaisen ihmisen henkilökohtainen, henkinen ja biologinen kasvu ihmisenä. Prosessi, jossa mikään oppi ei voi olla dogmi vaan vain jonkin historian/ihmisen vaihe tavoitella korkeinta ja henkisintä.

Perinne ei voi täten antaa "täyttä" ymmärrystä eikä ihmisen mitta voi olla mikään muu kuin ihminen. Ei voi olla puhtainta oppia ja muuttumattomuutta ilman prosessia. On harhaista luulla olevan todellisuudesta erillinen toinen todellisus, joka olisi merkitsevämpi, kuin tämä todellisuus ja keinot, jonka olemme valinneet. Tahdon mitätöiminen johtaa vain tahdon mitätöimiseen.

Vapautuksen teologia hylkäsi katolisen kirkon passiivisen nöyryyden opin ja esivallan jumalallisen diktatuurin erillisyyden kansan tahdosta. Suomen Luterilaisen kirkon pimeä menneisyyden viitta kätkee taakseen tiukan oikeistolaisen sitoutumisen kansanmurhaan teloitajien ja teloitettavien siunaajana.

Jumala ja siis opillinen dogma ei ole kaikkivaltias eikä passiivisesti odottavan rukousvastaus. Omnipresentti jumalallinen ilmenee vain inhimillisessä ja itseään tiedostavassa. Eläimilläkään ei ole pohjimmiltaan lajikarakteeria vaan herkän vuorovaikutuksellinen kasvuympäristö voi tehdä sudesta lampaan ja lempeän perhekoiran.

Paha on prosessi. Pahan ihmisen traumaattinen elämä on prosessi. Hyvä ja vuorovaikutuksellinen on prosessi. Hyvän käsittäminen on prosessi. Erilaisten hyvien käsittämien on prosessi. Varsinkin juuri Raamatussa jumalakuva on koko ajan muuttuva prosessi. "Kristinusko" on ollut poukkoilevin prosessi mitä missään kulttuurissa on nähty. Ihmisen tavoitteet ja käsitykset tavoitteiden tärkeydestä on prosessi.

Ihmisen luoma jumalankuvakaan ei voi perustua mihinkään muuhun kuin inhimilliseen mittaan. Eikä mikään jumalallinen voi olla inhimillistä suurempaa. Hyvä on prosessi. Sillä inhimillinen on jumlallista.

Whitehead concludes: "Nature is a structure of evolving processes.
The reality is the process."


http://en.wikipedia.org/wiki/Meister_Eckhart


Liberalistit kirkon kannalla uskonnollisuutta ehkäisemään

Viime aikoina yhä useampi fiksu liberaali - vaikkapa nyt Soininvaara tässä - julistaa kannattavansa valtiokirkkoa koska se on tehokas uskonnollisuuden vesittäjä: - Vastustin aikanaan pohjoismaista valtionkirkkojärjestelmää, mutta olen muuttanut kantani täysin. Uskonnon kanavoiminen viralliseen kirkkoon suojelee uskovaisia uskonnon väärinkäytöksiltä ja koko yhteiskuntaa uskontoon joskus liittyviltä hyvinkin kielteisiltä piirteiltä. Se siis tavallaan kesyttää uskonnon.

Oopperatähti hyökkäsi homoja syrjiviä pappeja vastaan

Jorma Hynnisen kirjoitus Kotimaa-lehden mielipidepalstalla

Kirkko, lahko ja kultti - eroavaisuudet?
-Takkirauta blogi

.

Hulbee - Google killer or Google accelerator?

http://hulbee.com/

Google on ollut johdonmukainen tiennäyttäjä logistisessa yksinkertaisuudessaan, lyhyen lagin ajankohtaisuudessaan ja massiivisuudessaan. Vastikäänhän Google myönsi, että sen työntekijät jatkuvasti manuaalisesti arvioivat ja fiksaavat hakurankingejä - ostettavien nostojen lisäksi.

Toinen tapaus: tilasto- ja tiedekeskeinen hakukone:

http://www.wolframalpha.com/

Googlen semanttinen hakukone, hieman sekava

Squared

Tämäkin blogi oli Googlen hakukiellossa, koska Google muutti omia sääntöjään ja periaattellista tulkintaansa "ystävällisten sivujen" suhteen ja on tulkinnut tämän blogin keyword tagit "piilotetuksi tekstiksi", jotka Google nyt sensuroi "manipulaationa". Pari vuotta sitten Google kannusti tagien käyttöön, nyt se hyökkää hylkäämällä asiakkaitaan vastaan. O tempore.

Sumea logiikka on kuitenkin laskeutumassa kuin tulevan hellekesän aamuyön usva. Hulbee on kanssamme, vaikakin hieman kömpelönä betana varsinkin suomenkielisten sivujen suhteen. Google seuraa aivan varmasti perässä ja tuo omasta pimeästä betapilvestään ensi vuonna sumeaa, käyttäjän käyttötarkoitusta ymmärtävää logiikkaa.

Hulbee on kuin pieni lapsi.
Sitä täytyy opettaa. Anna tärkein hakusana, ja katso mitä se tarjoaa. Klikkaa jotakin ehdotettua lisähakusanaa, jos se littyy hakuusi. Jos ei, niin lisää itse seuraava hakusana. Jne.


Viruksia varten ei tarvitse suojautua maksamalla maltaita. Järki outojen sivujen ja popupikkunoiden kohdalla (sulje selain aina välittömästi QUIT-valikkokäskyllä, jos outo sivu pulpahtaa näytölle) , ilmainen NoScript-plugi Firefoxiin ja ilmaiset selainskannaukset ovat hyvän perusturvan pohja.

F-Secure Online Virus-scanner
for Firefox & Explorer
(-toimiikohan macilläkin pätevästi?)

Norton Scan

TrendMicro scanner

Kaspersky virusscanner


Macillekin ilmainen virustarkastusohjelma, vihdoinkin:

PCTools Mac iAntiVirus

Varo kuitenkin tuntemattomia huijausskannereita ja viruspoistosivuja mm. huijaussivusto System Security (infoo). Ne istuttavat viruksia ja troijalaisia.


Firewall on välttämätön tietokoneelle.

Mm:

Markkinoilla on paljon myös maksullisia palomuuriohjelmia. Kilpailun tiukentuessa useat valmistajat ovat kuitenkin muuttaneet ohjelmansa maksuttomiksi, tai ainakin julkaisseet tuotteesta kevyen ilmaisversion.

Yksi tällainen ohjelma on Outpost Firewall Free, joka on ohjelmana ilmainen freeware, mutta hyvinkin toimiva versio. Se on helppokäyttöinen ja huoleton palomuuriohjelma.

Toinen vanhempi ja varmempi on Sygate

Tarkasta kuitenkin aina käynnistettyä XP-koneesi oikeasta alanurkasta symboleista, onko erillinen firewall päällä.

Macissä kannatta laittaa näkymätön Stealth-firewall päälle.
kts Järjestelmäasetukset Macissäsi.

.

Huippumalli haussa osallistuja liian lihava - Anoreksia ja kasvatus

- päivitetty ii -

Mistä muotialan ammattilaisten ihailu anoreksiaa kohtaan johtuu?

Mistä anoreksia johtuu?

Huippumalli haussa - osallistuja "liian lihava"

Julkisuudessa on ihmetelty kauan ja turhankin varovaisesti, miksi muodin "ammattilaiset" ihailevat lääketieteellisesti alipainoisia ihmisiä.

Kysymys on samasta kontrollisuhteesta ja valtapelistä kuin mikä on usein anorektikon äidillä suhteessa lapseensa. Muotialaa pyörittävät ihmiset joutuvat määrittelemään omaa arvoaan ja esteettistä vaikuttavuuttaan toisten ihmisten kautta, samoin kuten persoonallisuushäiriöiset joutuvat määrittelemään itsensä vain valtasuhteiden kautta.

Kontrollikeskeisen ihmisen on parasta ilmaista korostettua hierarkista statustaan kontrolloijana, aatelisena, kuningattarena. Alaisten seksuaalinen valvonta on kuningattarelle vallan suurin mahdollinen statussymboli "elämän lähteenä".

Kontrollisuhteessa hallittavan kohteen seksuaalisuutta pyritään aina minimoimaan, moralisoimaan, kyseenalaistamaan ja/tai objektivisoimaan, jotta kontrollin kohteen itsenäinen subjektiivisuus ja seksuaalinen voima olisi rajoitettua. Mallinainen on muotikulttuurin addiktille vain esteettinen unelma, esteettinen orja, passiivisen kalsea fantasiaolento, kypsymätön ja impulsiivinen Peter Pan, ei päämäärätietoinen ja itsetietoinen subjekti.

Lapsenomaista, avuttoman hentoa estetiikkaa ihailemalla korostetaan objektinomaista avuttomuutta.

Esitän tässä nyt samalla oman mielipiteeni, jota psykologit kyllä pohtivat keskenään mutta eivät uskalla mediajulkisuudessa suoraan sitä sanoa (jotta eivät loukkaisi tai ahdistaisi äitejä). Itse näen, että anoreksiatapauksista 90% johtuu suoraan äidin ylikorostuneesta narsismista, jolloin äiti kasvattajana kokee lapsensa uhkana, huomiota "varastavaksi" kilpailijaksi perheen, naapureiden ja ystävien suhteen. Vaarallisen viriilinä vertailukohteena rappeutuville vanehmmille.

Tälläisille äideille lapsen täytyy olla ikuisesti lapsi ja avoin seksuaalisuus on suurin uhka ja petos, jonka lapsi voi äitiään kohtaan ilmaista.

Tämänkaltainen huoltaja haluaa sairaalloisesti kontrolloida ja jatkuvasti kommentoida lapsensa kehitystä ja mielipidevalintoja. Äitiä kaikessa totteleva ja äidin suvereenisuutta korostava ihannelapsi olisi silloin ainoa lapsi, joka kelpaa kuningataräidille. Ja oikea lapsi joutuu hellittämättömän emotionaalisen painostuksen ja manipuloinnin ohteeksi.

Anorektikko osaa kapinoida vain tuhoamalla äitinsä satojen toiveiden kohteen - eli itsensä. Muuta itseilmaisua hän ei ole oppinut.


1)

Terve narsistinen itsensä toteuttaminen on jokapäivästä ja elämänhaluisen elämän edellytys.

Jokaisen toimintakykyisen ihmisen psyyke on jollain tavalla terveen narsistisesti latautunut. Lasten hankinta on hyvin narsistista, tyytyväisyys onnistumisista on aina narsistinen tapahtuma. Kaikki tavoitteellinen toiminta on aina jollain tavalla narsistisesti latautunutta elämänhallintaa. Minä. Minä olen. Minä olen kyvykäs ja voin turvautua itseeni.

Narsismi on psykologisesti ajateltuna neutraali psyyken käsite.

Välttämätön tietoisuuden prosessille. Jokaisen ihmisen jokapäiväinen energian lähde. Minä olen tässä enkä muualla. Minulla on omia tavotteita. Minusta pidetään, minä kelpaan. Minä tunnen ja minä voin ilmaista tunteitani.

Narsistinen ylikorostuneisuus ja korviketoiminnat ovat aivan eri asia kuin persoonallisuutta eteenpäin ajava minuuden jäsentäjä, terve narsismi. Narsismi on libidon tulkki, elämäntahdon jäsentyminen omakuvan kautta. Ihmisellä ei ole seksuaalisuutta ilman narsistista omakuvan kehitystä.

Mm. Freud puhuu originaalista narsismista positiivisena voimavarana. Välttämättömänä psyyken energiana, joka rajaa omat tuntemukset ja ulkoiset ärsykkeet eri kategorioihin.

Jos lapsen normaali narsismi ja itseilmaisu torjutaan tai kyseenalaistetaan vanhempien toimesta kategorisesti ei-hyväkstyksi itseilmaisuksi, lapselle syntyy joko grandiositeettinen tai itsetuhoinen identiteetti. Aikuiset eivät näe lasta vaan lapsen ohi unelmoimansa lapsen valkoisen ideaalivarjon. Aikuisen unelmia ja aikuisen valtakuvitelmia toteuttamaton lapsi on sitten tottelemattomana olentona vapaata riistaa aikuisen aggressioille ja anomalisille turhautumille.

Ego eli tietoisuusprosessi omasta itsestä nyt-hetkellä on mielen prosesseissa ikään kuin narsistisen ”riippukeinun” varassa aina kaikkea vaativan yliminän ja id:in pikatyydytykseen yllyttävän välissä.

Terveen narsistisessa prosessissa ihminen etsii rauhaa ja toteutumista tasapainonäkemyksen kautta. Ihminen omaksuu persoonalleen tasapainonäkemyksen lapsena ja sitä on hyvin vaikeata ja hidasta muuttaa. Identiteetti on aina kokoelma elämänhallinnan ratkaisuja persoonan toteuttamiseksi, usein yhteisön tarjoamilla keinoilla.

Jokapäiväinen syöminen on yleisin narsistis-aggressiivinen toimenpide. Syöminen vaatii aika huiman aggressiivista latausta noin freudilaisessa mielessä, rajojen rikkomista: minä haluan sinut itselleni, itseni osaksi.

Itsensä ainutlaatuiseksi tunteva taiteilija ei sinänsä ole freudilaisesti häiriintynyt persoonallisuuden koheesiomalli - ellei korostamisen kohteena ole toisten väheksyminen. Korostunut narsismi ei siis ole suoraan häiriintynyttä narsismia. Korostuneessa narsismissa päämäärä on tavallisen ihmisen elämänhallintaa fokusoituneempi ja vaativampi.

Luovuus on aina korostuneesti narsistinen prosessi: minä kykenen luomaan uutta, minä pystyn ainutlaatuiseen muokkaamiseen ja toimintaan. Positiivisesti korostunut narsismi keskittyy sisäiseen prosessiin, sairaalloinen narsismi kateuteen ja ulkoisesti toisten halventamiseen, itsensä nostamiseen toisten kustannuksella.

2)

Narsismi on ongelmallinen aihe, niin väärinkäsitettynä käsitteenä ja uusiosanana kuin vääristyneenä psyykkeen ilmiönä. Kun arkipuheessa ja vääristyneen psyyken teorioissa puhutaan narsismista, puhutaan vain ylikorostuneesta ja vääristyneestä narsismista.

Vääristynyt narsismi on aina negaatioiden kautta toimintaa jäsentävä: toisia väheksyvä, tuhoava, halventava, pilkkaava, uhkakuvaa rakentava. Vuorovaikutus ei ole tärkeää vaan valta ja "aggressiokyvykkyys".

Uskonnollisissa yhteisöissä hyvinkin ylikorostuneesti seksuaaliset johtajahahmot pyrkivät usein asettamaan yhteisön ihanteiksi täydellisen aseksuaalisuuden, aivan kuten mehiläis- ja muurahaisyhteisöissä, joissa on tädellinen kontrolli työläisten suhteen. Jäsenien perosoonallisuutta pyritään siis rajaamaan ja muokkaamaan täysin tiukasti yhteisön tarjoaman ahtaan identiteetin kautta.

Monissa matriarkaalisissa nisäkäslaumoissa (mm. hyeenat ja kaljurotat) johtava naaras rääkkää ja häiriköi muita naaraita niin intensiivisesti, että nämä eivät tule hedelmällisiksi.

Muodin suurkuluttajat näyttävät omaksuneen myös saman ajatusmallin turvamielikuvana: huippumalli ei ole silloin uhkaava kilpailijasisar, kun hänen alipainonsa estää jopa hänen kuukautiskiertonsa.

3)

Anorektikon itsetuho ei liity alkuperältään suoraan narsistisiin ulkonäkökysymyksiin ja esteettiseen ”itsekritiikkiin”, niin kuin naistenlehtien heppoinen ja esteettinen mediamoralismihysteria väittää.

Itsetuhosta muodostuu ainoa itsenäisyyden saareke, eristäytymisen ja riippmattomuuen punainen huutomerkki.

Anoreksia on ylihallitsevan ja vuorovaikutuksettoman äidin tai isän aiheuttama kuolemanvietti, thanatos-vietti lapsessa, kun hänen ”omaehtoinen”, normaali aggressiokykynsä, itseilmaisunsa ja elämänhalunsa neutralisoidaan kapinana. Anorektikko on siis oikeastaan oikean aggressiivisen kapinan vastakapina. Kun kapina ei onnistu vanhempia kohtaan eikä murrosikää lapselle ole sallittu, nuori kohdistaa aggressionsa itseensä ja omaan seksuaalisiin yllykkeisinsä.

Anorektikon kyvytön raivo ja viha suntautuu omaan itseen, koska tuhoavassa vuorovaikutussuhteessa vuorovaikutuskykjä ja -tuntemuksia ei ole opittu. On rakenteellista väkivaltaa, että vain anoreksiaa ilmaiseva pakotetaan terapiaan eikä huoltajia, joiden ongelmia anorektikko kantaa.

Terve viha tarvitsee oman oppimisprosessin ja jos lapsen negatiiviset tunteenilmaukset torjutaan perheessa aikuisten moraalin uhkana, lapsen ainoa tie on usein itsetuho. Varsinkin, jos lapsi huomaa sitten myös itsetuhoisen kättäytymisensä saavan aikaan reaktioita aikuisissa. Itsetuhosta tulee silloin läheisten välikappale, jonkinlaista yllättävää kontrollia aikuisten suhteen. Ja on siis myös eräs versio passiivisaggressiivisesta toiminnasta.

"Minä en vihaa ketään, minä vain en halua syödä ja olla ällöttävä"

”Minä en ole tyydyttämässä enää kenenkään mielihaluja, en edes enää itsenikään”

"Jos äiti huomauttelee syömisen vaaroista ja muiden ulkonäkömielipiteistä, ollaan sitten syömättä"

Kun itsetuhoinen lapsi ei näin halua enää olla vanhempiensa toiveen väline, pelkojen aihe ja moraalisten vaatimusten objekti, hän ei halua olla enää edes omien luonnollisten id-halujensa toteuttaja ja ulkoisia tavoitteita luovan yliminänsä narsistinen väline. Omista haluista tulee uhka hämmentyneelle ja hahmottomalle lapselle.

4)

Lapsen ensimmäinen terve narsistinen kokemus on hymyn vastavuoroisuus; ”Olen olemassa ja olen merkittävä vuorovaikutuksen osa, minä vaikutan maailmaan”.

Seuraava tärkeä positiivinen saavutus lapselle on anaalinen ulostus omaehtoisesti ja onnistuneesti. No kidding. Lapsen ulostusta ja pippeli-/pimppileikkejä on myös aikuisen kehuttava estottomasti - eikä sitä saa huutaen säännöstellä tai häpäistä lapselta. Tai nauraa kikattaa naapurin ämmälle, mitä lapset on tehny.

Jos lapsi ei saa huomiota kuin kirkumalla ja jos esim. äidille helppo läheisyys on turhaa ja vastenmielistä, niin juuri tästä voi muodostua lapselle monimuotoinen psykopatia, esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö, bipolaarisuus tai anoreksia.

Ihmisen sisäisessä vuorovaikutusmallissa (minä vuorovaikutukseen kykynenvänä olentona) vain voimakkaimmin huutava, taitavimmin kyynärpäätaktiikkaa käyttävä tai itsetuhoisin saa silloin eniten huomiota ja kunnioitusta, jos vuorovaikutus ei ole hienoviritteistä ja herkkää.

5)

Narsistisen terveesti korostunut taiteilija on siis freudilaisesti ja ihan peruspsykologian kannalta ”terveen” mielen puolella, jos hänen vaativuutensa kohdistuu ennen kaikkea itseensä, taitoihinsa, omaan ammattitaitoonsa ja terveeseen, suhteellisen realistiseen ylpeyteen kyvyistä ja erilaisuudesta saman tason kilpailijoiden, kollegojensa kanssa.

Kilpailuvietti leimataan vulgaarissa mediapsykologiassa usein suoraan sairaaksi narsismiksi, vaikka kilpailuvietin voi nähdä kulttuurisesti hyvinkin pitkälle jalostetuksi motivaatiotoiminnaksi ja tiedostamisen muodoksi.

Jos omien taitojen todentaminen ja saavuttamisen päämäärät ovat kilpailuvietin selkein kannuste, se on mitä terveintä narsismia.

Jos se on kuitenkin itsetunnon korvike, käsittelemättömäntä traumavihan ja selvittämättömien perheongelmien negatiivinen sublimaatio, silloin ollaan destruktiivisella ja fasistisella kulttuurikentällä. Sairaan narsismin, narsistisen persoonallisuushäiriön eli huomiokeskeisen psykopatian tunnusmerkeiksi näkisin seuraavat keskeisimmät piirteet.

Mitä narsisti sallii itselleen mutta ei muille - miten narsisti sallii itselleen erilaisen logiikan ja epäjohdonmukaisuuden mitä hän ei salli toiselle.

Miten narsistinen persoona elää muiden kautta ilman todellista vastuuta; kasvattaa omaa vapauttaan vaatien muiden muokattavuutta ja rajoituksia narsistin tavoitteiden mukaisiksi.

Narsistisesti häiriintyneellä ei ole luontevaa persoonallisuuden vakautta ja olemassaolon jatkuvuutta, on vain korvikkeellisia vaiheita ja jännitystiloja, kiihkoa, odotusta, epätoivoa, väistelyä, tunnekaaoksen torjuntaa tai vihaa, jotka näyttäytyvät aluksi muille mielenkiintoisen kiihkeän ihmisen piirteiksi mutta osoittautuvat lakkaamattoman epävakauden tasapainottelu-prosesseiksi. Narsisti usein tarkkailee ja kommentoi lapsensa seksuaalisuutta ylikorostuneesti.


Pörssimaailma luovutettiin sinnikkäiden ja uhoavien psykopaattien huomaan, koska mikään muu arvo kuin raha ei saanut pörssimaailman toimintaa ja kasvua määrittää. Vain akti, vain statuksen lisäämisen, vaihtovälineen itseisarvon vertailu, uhan ja kilpailun akti. Psykopaatteja motivoiva akti.

Narsistisesti häiriintyneille seksissäkin on tärkeintä vain akti ja kipinät, todistettavat suureet kuten liikkeen nopeus, toiminnan kesto, kokoasiat, äänen volyymi ja kaikenlainen älytön vertailu aikaisempiin kokemuksiin. Henkisellä yhteydellä ei ole mitään käyttöä narsistisesti häiriintyneille suoritukselle - koska kaikki on vain välineellistä narsistille. Omistamisen halua tietysti ilmenee.

Autistilla ei tavallaan ole mitään, edes tervettäkään narsismia, ulkoisia statustavoitteita ja seksuaalista libidoa. Vain sisäisiä, vuorovaikutuksettomia hallinnan ja havaintojen järjestämisen omnipotentteja fantasioita. Anorektikon narsistinen vetäytyminen ulkoisesta tavoitteellisuudesta eroaa autistista niin, että anorektikko sublimoi hyvin järjestelmällisesti ja tiedostavasti omaa seksuaalisuuttaan lapsenomaisen esteettisen olemuksensa kontrollointiin ja aseksuaalisuuden fantasiointiin. Autismi tietysti on biologista ja anoreksia psykologista. Autistejakin voidaan toki tuoda terapeuttisesti vuorovaikutuksen piiriin, kuten anorektikkoja, mutta eri keinoin.

6)

DOVE:n mainoskampanja on perkeleestä.

Kaunis, malli-ihanteiden mukainen lähes alipainoinen tyttö katselee seksuaalisesti ladattuja mainoksia alakuloisena. Katsojaa houkutellaan siis samaan alakuloon tytön kanssa. Vaikka mainoksessa yritetään vakuutella katsojalle ns tasavertaisuuden ja hyvän itsetunnon ihannetta, DOVE:n mainoskampanja on vuoden ajan ajanut aivan selvästi huonon omatunnon reaktiivisuutta sen katsojalle. Et ole riittävän hyvä vaan sinun kannattaa masentua mainoksen päähenkilön kanssa.

Dove ymmärtää ja Doven tuotteet ainakin antavat hyvää fiilistä itsensä rakastamisesta. Doven voiteet antavat kimmoisan ihon alipainoisenkin ihmisen kuivalle, rasvattomalle iholle.

kts. uusin alitajuisesti riittämättömyyttä maksimoiva
Dove -mainos vaikkapa sivulta MTV3


Kriittinen puheenvuoro:

Doven syrjivät mainoskampanjat

Lisää Dove-skeidaa:
Pro-Age

http://www.youtube.com/watch?v=vilUhBhNnQc&feature=related

Tuossa Pro-Age mainoksessa osoittamalla osoitetaan vanhan ihmisen ihoa

ja samalla mainostetaan tuotetta hyvän omantunnon, hyvän yrityksen
ja onnen takeeksi; nuoruutta ei saa takaisin mutta vanhakin voi
nauttia nuoren ihmisen pehmeästä ihosta Doven avustuksella

www.aidonkauneudenpuolesta.fi

http://www.unilever.fi/ourbrands/personalcare/dove.asp

http://www.youtube.com/watch?v=lp3TiHCO8os

PS. Löytääkö joku muuten vuoden parin takaista Dove-mainoksen videota
ylipainoisista? Se oli vieläkin törkeämpi kampanja kuin tämä uusin.

Syömishäiriöissä on kyse myös ihmissuhteista

THX1138

Ahmintahäiriö usein ylipainon syynä

Yli 80 000 suomalaisen ylipaino saattaa johtua ahmimiseen johtavasta syömishäiriöstä, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin syömishäiriöpoliklinikan apulaisylilääkärin Jaana Suokkaan arvion mukaan jopa kolmannes vaikea-asteisesti ylipainoisista suomalaisista kärsii ahmintahäiriöstä. - YLE

Uskontojen kierrättäminen ja uskomusten evoluutio

- päivitetty -

Uushenkisyys hylkää
institutionalisoituneet uskonnot

– Uushenkisyys on laaja ja hajanainen uskonnollis-kulttuurinen kenttä, jolla ei ole omaa keskusorganisaatiota tai virallista oppia, linjaa uskonnollisten liikkeiden tutkija Jussi Sohlberg.

Sohlbergin mukaan uushenkisyyttä voi pitää tietyssä määrin modernina kansanuskona. Se sisältää runsaasti elementtejä länsimaisesta esoteerisesta traditiosta sekä aasialaisesta uskonnollisesta ja hengellisestä perinteestä. Vanhoja perinteitä on uudelleentulkittu ja modernisoitu populaaripsykologista termistöä apuna käyttäen. - Pod.fi

Uskontojen yksi varmin piirre on niiden jatkuva muutos. Uskonnon tärkein funktio on palvella yhteisön yhtenäisyyttä - sekä yksilön sopeutumista yhteisöön ja tulevaisuusmielikuvien hallintaan. Mitä löyhemmäksi heimon tai valtion yhtenäiskulttuuri/hierarkia vapautuu, sitä vapaammaksi yksilön mielikuvitus itselleen sopivista rituaaleista muuttuu. Moraalilla ja moraalimagialla sidotut rituaalit häviävät ja "henkinen", terapeuttinen aspekti tulee tilalle.

Ihminen on homo religiosus, hän etsii aina yhtenäisselityksiä ja kokonaishahmotuksia luodakseen itselleen jatkuvuuden, tulevaisuuden.

Yksilön funktionaalisuuden painopiste ei ole enää yhteisön (sääntöjen ja tapojen) korostamisessa vaan henkilökohtaisessa valaistumisessa ja tyytyväisyydessä. Ihanteet ohjaavat toki moraalista toimintaa mutta hyvänmielen mielikuvien kautta, ei yhteisön kontrollin kautta.

Kun uskonnon yksinoikeus oli kuninkaalla ja kuninkaan kirkolla 1100-lähtien enenevästi, pääpaino valtion uskonnossa oli helvetillä ja ahdistuksella, joihin ainoa ratkaisu oli "alistuminen", "nöyrtyminen". Uskonnon pääfunktio oli vallan ja auktoriteetin ehdottomuuden korostamisessa ja samalla siis loogisesti kaikkivaltiaan ja etäisen , epäinhimillisen Jumalan korostaminen. Mielikuvat kärsivästä ja karmealla tavalla raadellusta Jeesuskin on toiminut ns epäinhimillistämisen ja rituaalietäännyttämisen funktiona.

Nyt tässä ajassa uskonnollisen toiminnan pääfunktio on vapautumisessa. Jumala on kaikkialla. Jumala on salaisuus, joka avautuu kaikille eri tavoilla. Ja se on jees, ihquu, uususkonnollisessa kulttuurissa.

Back to the basics?

Esi-isämme elivät 1000 vuotta sitten myös monitahoisen, henkilökohtaisen uskonnollisen ritualismin aikaa. Jokainen sai valita omat henget, hengettäret, loitsut ja visiot, joita palvoi, eikä kukaan tullut urputtamaan yhtenäisen ainoan uskon puolesta.

Shamaaneilla eli noidilla oli omat erityistaitoiset henget ja sieluoppaat, joiden mukaan ihmiset saattoivat valikoivat eri shamaaneja erityisongelmiinsa ja joiden apuun ihmiset turvautuivat ongelman luonteen mukaan.

Parantajia oli eri tasoisia, naapurin mies saattoi olla verenseisauttaja tai sydämenkäynnistäjä ja hengenpelastaja. Naapurin ämmä saattoi sitten olla kyrvännostattaja ja hedelmällisyyden loihtija, eikä shamaania erikseen tarvittu joka ongelmaan. Tietysti oli yhteisiä suuria jumaluuksia, joita juhlapäivinä yhdessä juhlittiin, kuten meillä nyt jouluna.

Uskonnontutkija - lehti

Uskonnontutkijan uusi numero on ilmestynyt. Vuoden toisessa Uskonnontutkijassa Tom Sjöblom pohtii druidien, kelttien pyhien miesten, syvintä olemusta ja uskontohistoriallisen tutkimuksen periaatteita. Toisessa artikkelissa Titus Hjelm keskustelee Peter Bergerin uskontososiologiasta ja sen merkityksestä sekularisaatiota käsittelevässä tutkimuksessa.

lue artikkeli - uskontotiede, uskonnontutkimus:

Pyhän suojassa: Peter L. Bergerin uskontososiologia 40 vuotta 'The Sacred Canopyn' jälkeen
Titus Hjelm

Druidit - tietäjiä, pappeja vai samaaneja
Tom Sjöblom

Usko pahan alkujuurena
Kimmo Ketola

Kaurismäki-seminaari 8.5.2009

Kaurismäki-seminaari

Perjantaina 8.5.09 klo 9.30-18.00

Helsingin yliopiston Tutkijakollegium järjestää seminaarin Disjointed Visions: The Cinema of Aki Kaurismäki.

Puhujina ovat Thomas Elsaesser (Amsterdamin yliopisto), Peter Schepelern (Kööpenhaminan yliopisto), Seppo Knuuttila (Joensuun yliopisto), Satu Kyösola (TAIK), Erkki Pekkilä (Helsingin yliopisto). Vapaa pääsy.

Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, sali 13 (Fabianinkatu 33).

Disjointed Visions: The Cinema of Aki Kaurismäki
Friday May 8, 2009 University of Helsinki
All Presentations to be held in Main Building, Room 13 (Päärakennus, sali 13)


11.15 Plenary 1 Hitting Bottom: Kaurismäki's Abject Subjects, Thomas Elsaesser (Univ. of Amsterdam)
Commentator: Henry Bacon (Univ. of Helsinki)
12.45 Lunch

14.00 The Children of Saturn: The Dynamics of Melancholy in Aki Kaurismäki's Films, Satu Kyösola (University of Art and Design, Helsinki)
Commentator: Sara Heinämaa (Univ. of Helsinki)
15.00 How Differences Make Finnishness: Ironic Nostalgia in Kaurismäki's Films, Seppo Knuuttila (Univ. of Joensuu)
Commentator: Jyrki Nummi (Univ. of Helsinki)
16.00 Coffee
16.30 Plenary 2: The Element of Crime and Punishment: Aki Kaurismäki as Nordic Auteur, Peter Schepelern (Univ. of Copenhagen)
Commentator: Susanna Paasonen (Univ. of Helsinki)


Critics writing on Aki Kaurismäki’s cinema have come to a consensus about his status as a national auteur. Scholars have debated the films’ cinematic treatment of nostalgia and melancholy, the parameters of national cinema and European cinema in the face of film culture’s globalization, as well as Kaurismäki’s films’ status with respect to postmodern aesthetics and culture. The title of the symposium refers to the ironic and contradictory character of Kaurismäki’s films, but also to the multiple perspectives possible in approaches to Kaurismäki’s cinema. The symposium brings together a diverse group of scholars to challenge the categories of debate, invigorate critical and scholarly discussion of it, and to broaden conceptions Kaurismäki’s work. Thomas Elsaesser and Peter Schepelern will provide European views while a crossdiciplinary group of Finnish scholars will provide fresh perspectives from the Finnish cultural context.

Soinaamista ja Urhoutta - Timo Soini ja valtakunnan marssijärjestys ilman Jussi Halla-ahoa

"Heikko Vanhanen sopii kokoomukselle"

Soinaamista ja Urhoutta?


Tässäkö nyt sitten on poliittinen ajankuvamme?

Soinaamista ja Urhoutta.

Ääripopulistinen liike sensuroi itseään ja vanhoillisin puoluesysteemi haikailee Neuvostoliitolta apinoidun hierarkisen poliittista (t)aikaa ja muuttumattomuuden illuusiota, itsesensuuria. Vahvoja Arvoja. Kyseenalaistamatonta Johtajaa.

Minkälainen on yhteiskunta, jonka poliittinen systeemi ja käytäntö ei ole muuttunut 80 vuoteen?

Halla-aho nöyrtyi puolueen johtajan linjaukseen
- ei vaaliehdokkuutta

Timo Soinilla on pelisilmää.
Niin medialle kuin oman piirin kilpailijoille.

Soini on tasan tarkkaan aina tiennyt, mitä aatteita Halla-aho on alusta saakka kannattanut. Mutta nytpä hän sai kätevän syyn uhata puolueen hajoamisella ja samalla kukistettua suorasanaisen ja monia tunteita herättävän kilpailijansa. Soini on tapaus. Valtaa vallanmenetyksellä uhkaamalla. Historia toistaa itseään.

Ensin Soini puolustelee omaa äkkinäistä mielihalun heräämistä EU-ehdokkaaksi "koska Halla-aho ei ole lähdössä". Ja nyt Halla-aho taipuu kumartuvaksi marttyyriksi lopulta sen takia, kun puolueella on jo nimekkäämpi ehdokas, joka lisäksi näkee hänet uhkana koko puolueelle. Joviaali-Soinin sulavaa kynärpäätaktiikkaa.

Soini herättää hilpeyttä.
Kunnes saa huomiota ja kannatusta.

Vuorossa onkin nyt pelko:

Poliitikot: "Timo Soini tekee Kummeli-politiikkaa"

Nyt poliitikkojen kuoro aloittaa närkästyneen ja pelästyneen aarian (perinteisen) poliittisen uskottavuuden ja pseudosivistyneen jargonin puolesta. Virallisilla puolueilla on harvinaisen yhteinen ja vihainen rintama Soinia vastaan. Vuorossa on kuitenkin pelko, poliittisen kulttuurin paljastumisen pelko. Poliitiikan ytimen, populismin moottorin levähtäminen tielle kaikkien nähtäväksi.

He rikkovat nyt jopa poliitikkojen keskinäisen sovinnaisuuden, julkiseen henkilöön kohdistuvan kunnioittamisen ja epäemotionaalisuuden konsensuskoodia, kun haluavat niin palavasti leimata Soinin olevan sisäpiirin ulkopuolella. Mukana Kokoomuskin, joka itse julistautui hihitellen mm. työväenpuolueeksi - ja menettikin vaalipelleilyillään viimeisenkin totisuuden ässä-arvan poliittisessa pelissa.

Reino Paasilinnan paatos Soinin ja Perussuomalaisten halventamiseksi on aika yllättävän hurjaa: "Soini päätyy lopulta keräilyryhmaan, jonne kootaan muualle sopimattomat ryhmat".

Miksi tämä artikuloitu halveksunta muuten niin ultramaltillisilta ja konfliktivapailta poliitikoilta? Kuinka voi olla näin sokeaa ryhmähysteriaa ja julkisen teilaamisen harvinaista tarvetta poliittisen eliittimme joukossa? Eliitti siis halveksii aktiivisesti ja hermostuneesti jotakin "keräilyryhmää".

Eivätkö ammattipoliitikot näe, että Suomi on keräilyryhmä?

Vieraantuneiden, työkyvyttömien, stressattujen ja maailmanennätystahtiin psyykelääkkeisiin tukeutuva kansakunta. Aikaisempien sukupolvien nimettömiä traumoja polvet notkuen kantava tuntematon sukupolvi laskevan elintason kynnyksellä.

Vieraantuneisuus on jo kansallisuusaatetta ja puolueuskollisuutta yleisempi aate.

Kansakunta ajaa suksilla alas ja lujaa ja politiikan aatelisilla on yhä varaa kauhistella toista poliittista populistia? Eduskuntatalo täynnä mietoon yhtenäiskulttuuriin ja kirkkokristillisyyteen yhä uskovia ihmisiä?

Näennäisesti tyhjästä ilmestneen Soini-kauhistelun takana on poliitikkojen ainainen pelko suomalaisten todellisesta tyytymättömyydestä tuntemattomana poliittisena voimana, joka on onnistuttu aikaisemmin murskaamaan eliitin ylimielisellä välinpitämättömyydellä ja lama-ajan nöyryytyksillä. Pelko suomalaisten politisoitumisesta ja narkoottisten juhlapuheiden torjumisesta.

Lama 1989 olisi voinut politisoida ja nostaa suomalaista kulttuuria eurooppalaisten tasolle - mutta suomalaisten tyypillinen reaktio valtaeliitin nopeasti lanseeraamaan vihaan ja syytöksiin kansalaisia kohtaan oli taas kansan lamaannus ja pelko. Eliitti, joka petasi laman, sai entistä vakaamman vallan lamaantuneilta kansalaisilta. Saksan ystävyyttä lanseeranneet poliitikot olivat sitten lanseeraamassa korvaamatonta ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa.

Hyväksytyn poliittisen populismin nimi on meillä ollut konsensus, "virallinen" politiikka. Virallinen ajattelu ja viralliset arvot ilman keskusteluja, ilmoituspohjalta. Kunnon kansalainen sai tuntea olevansa hyvä ihminen, kun ei vastustanut mitään ja nojasi virkamiesten hyväntahtoisuuteen.

Tuleva eläkepommi on yksi esimerkki tämän virkamiesten hyväntahtoinen ja lahjova ele suurelle ikäluokalle. Suuri ikäluokka sai kevyemmän verotuksen, jotta heidän lapsensa saisivat sen maksaa raskaammalla verotuksella.

YYA-Suomessa ei ollut tulevaisuutta. Siis mitään tilaa muutoksen minkäänlaiselle pohtimiselle millään tasolla. Vain iänikuinen nyt-hetki ja kyseenalaistamaton valtakunnan linja. Kelpaavuuspisteitä poliitikkona tai kansalaisena sai vain tyytyväisyydellä. Oli Kekkosen ja Koiviston sanelema yksimielisyys ilman mitään muuta reagoivaa prosessia kuin vain toisinajattelevien yksilöiden ulostaminen poliittisten valtaklikkien ulkopuolelle.

Nyt, kun poliittista valtaa on saavuttamassa Soinin suojissa toisenlainen populismi, alkaa poliitikkojen päässä kilistä.

Jos kykenemme muistamaan, kuinka finanssimies Mauno Koivisto pääsi sympaattisella "työmiehen" roolin populismilla ja "käytännön järjen" höpinällä valtaan ja sitten paljasti Kekkostakin kovempaan tyyliin näköalattoman vallankäyttäjän olemuksensa (pankkien suojelua, paljon salaisia kokouksia ja kansalaisten moittimista). Yhteistyössä Holkerin kanssa he päästivät vapaaksi saatanallisen kovan kapitalismin, jotta 1989 laman aiheuttajat pääsisivät tanssimaan taskut täynnä rahaa.

Kekkonen hiihti ja poseerasi muut teilaavana epäjumalankuvana vain populismin voimin. Onko tämä kaikki todella unohdettu? Ovatko suurten puolueiden kaikki sadat rikotut populistiset vaalilupaukset unohdettu?


Nyt ehkä ymmärrämme hieman politiikan historiaa tirkistellessämme, kuinka oleellinen osa poliittista epäevoluutiotamme populismi on ollut. Emme voi unohtaa historiaa ja toivoa vain parasta hyvää tahtovilta poliitikoilta.

Suurpuolueidien populistit hermostuvat aina uudesta populismista, joka ei samaistu muiden puolueiden elitistiseen tapakulttuuriin. Silti Soini haluaa nyt matalaa profiilia ja tavallisuuden leimaa - ja menettää huimasti äänestäjiä.

Näinkin mediademokratia voi toimia maltillistavana voimana ääriryhmille, vallanhimon ja sosiaalisen kelpaavuskaipauksen kautta poliittisesti kunnianhimoisille urakarttureille.

Vanhanen torjui Yle Uutisille arviot eurovaalien ratkaisevasta
merkityksestä hänen johtoasemalleen keskustassa

Keskustan taantuva nojautuminen Kekkosen imagoon puoluekokouksen julisteissa ja iskulauseissa ei ole yllättävää.

Suomalainen politiikka on yhä wannabe-kekkosten ja lipposten hallussa. Yrmeää, salailevaa, uhkaavaa, satuttavaa ja syyllistävää johtajaa yhä ihaillaan sen mukaan, miten paljon hän saa aikaan pelkoa ja varpaillaan oloa. Pelonsekaista kunnioitusta aatelisten "vahvuuden" perinteisillä keinoilla. "Antakaa meille työrauha" - ja unohtakaa demokratia.

Vanhanen on ilmaissut 6-vuotissuunitelmansa pysyä vallassa 2015 saakka. Miten minusta tuntuu kuin olisin käynyt hetken aikakoneella vuodessa 1979?

Suomalaisilla on hyvin lapsellinen ja kehittymätön asenne patriarkaaliseen politiikkaan.

Vihreätkin ovat nyt sopeuttamassa itsensä hengiltä sopeutumalla Kokoomuksen marssijärjestykseen värittömänä sylikoirana. Anni Sinnemäen ja muiden vankasti vihreässä urahississä asemaansa vakiinnuttavat ammattipoliitikot toivovat nöyrälle käytökselleen sitten joskus kiitosta, vakiintunutta hyväksyntää ja armonpaloja Kokoomukselta.

Kannattajat kannattaa unohtaa poliittisen pelikentän syöttökuviossa ja nenänhieronnassa? Miksiköhän suomalaiset eivät arvosta poliitikkoja?

A.-P. Pietilä, Pankkikriisin peitellyt paperit.
Art House, 283 s., Keuruu 2008
”Koivisto ei ainoastaan ottanut julkisestikin jyrkästi kantaa pankkien puolesta niiden velallisia vastaan, vaan myös järjesti oikeushistoriallisesti ainutlaatuisen puhuttelun presidentinlinnassa eräille korkeimman oikeuden jäsenille ja muille oikeuslaitoksen johtaville tuomareille ja alan huippujuristeille. Tilaisuuden jälkeen KKO:n linja muuttui ja se asettui uusissa ratkaisuissaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta pankkien puolelle velallisia vastaan.” - www.tuomioja.org

Kenelläkään ei siis ole poliittista valtaa ilman populismia. Suomessa populismin nimi on "virallinen linjaus".

Paitsi Ikellä, joka unohti aseksuaalisuuden tärkeän osana moraalisen arvovaltakulttuurimme ongelmajätteena.

Siksi niin karnevalistinen Ilkka Kanervan mediateilaus maistui syntisen hyvältä ja tapahtui voimalla. Historiallinen tapaus, jonka merkittävyyttä eivät vielä kaikki kommentaattorit ymmärrä.

Se oli ensimmäinen julkinen ja estoton isäntappo-orgia Suomen poliittisessa elämässä. Kansa sai kerränkin käyttää kätevintä valtaa, moraalia valtaapitävää kohtaan. Vanhat kalavelat pontimena ja poliittisen kulttuurin tuhoamisunelma.

Eliitti on aiemmin pönkittänyt jumalallisen vallanpitäjän profiiliaan Suomessa aseksuaalisuudella, Kanervalle se vallan vallattomuus kääntyi median aseeksi, keisaria nähtiin ilman vaatteita. Kanervan nautinnollinen julkkisarvo ja hedonistinen tottumus suojatun poliitikon asemaan vuosikymmenestä toiseen kääntyi lyijypainoksi.

Politiikka on aina tarvinnut leipää ja sirkushuveja, populismia kansalle. Kansan tuntemusten kanavoimista todellisen valtapolitiikan prosessien ja sisäpiirin toiminnan ohi.

Muut poliitikot ehkä myös näkivät, että tässähän onkin loistava päästöventtiili ja syntipukki kansan vanhoille ja käsittelemättömille aggressioille politiikkaa kohtaan - ja näytös olikin valmisteltu pikavauhtia. Kansan aggressio ei näin osunut systeemiin vaan karikatyriseen hahmoon, turvallisesti ohi puoluekoneiston ja hallituksen.

Kanerva unohti roolistaan tavanomaisen eliitin perinteisen aseksuaalisen moraalikoodisuojauksen ja antoi siten medialle vapaat kädet pommittaa ja revitellä hänen seksuaalisuutensa rahvaanomaisuudella. Tavanomainen himojen mukaan rallatteleva sisäpiirin mies kun ei ole Suomen kansalle opetetun puolijumalallisen aatelieliitin profiilin mukainen johtaja. Jos ei korosta etäisyyttä rahvaaseen, ei Suomessa (eikä Venäjällä) saa rahvaan (ja median) kunnioitusta.

Vallan statusasemaa on kuninkaan ja keisarin valtakunnan Suomen läänissä korostettu vastauksilla. Vallan statusta ylläpitävä ei ole ollut kysymysten kysyjä vaan nopeiden vastausten latelija.

Suomi on politiikan kehitysmaa, on aina sitä ollut ja tulee olemaan, jos valtapoliitikot luulevat olevansa Soinin yläpuolella moraalisesti oman puolueensa poliittisen aseman taustatekijöiden kannalta.

Keräilyerä.
Rakas Suomi, synnyinmaa.

Jaakonsaari: Suomessa kansalaisliikehdinnän aika - Kaleva

Peppone , Camillo ja muut julkisuuden henkilöt

Kirkon edustaja: “Suomen maahanmuuttopolitiikka on linjatonta”



Keskusta turvautuu Kekkosen karismaan: "Urhoutta"


Vanhanen rohkaisi mediaa julkistamaan koko viestiketjun
ja kertoi, että kyseessä oli pelkkä huumori. -MTV3.fi


VastaMainokset

.

Marttyyrit Martyrs - elokuva

Tämä elokuva on hyvin väkivaltainen. Kuin ihmiskunnan historia.

Martyrs

huom: DVD julkaistu

En suosittele tätä elokuva kenellekään, jotta kukaan ei voisi syyttää, ettei sitten joululomallakaan saanut unesta kiinni. Loistava välipäivien elokuva kovavatsaisille kulttuurientusiasteille.

Marttyyrit - ennakkonäytös oli Tennispalatsissa 20.11. Ohjaaja Pascal Laugier paikalla ja esitteli katolisen maailmankuvaansa ennakkoon pelkäävän yleisön ihmetellessä.

Mutta.

Tämä elokuva on silti tulkittavissa syväluotaavan filosofiseksi eurooppalaisen valtakulttuurin tutkielmaksi aiheista fundamentalismi, fasismi ja fanatismi. Hyvin brutaalilla ja Peckinpah-tyylisellä otteella myös katolisen/ eurooppalaisen kulttuurimme vahvasta väkivaltajuonteesta, noitavainoperinteestä ja siis toiseuden vimmaisesta tuhoamaisesta noitaroviolla/ keskitysleirillä/ Guantanamo Bay:ssä.

Minkälainen on gore-eksistentialistinen elokuva, jonka luonne, väkivallan perusteltu vyörytys ja koko tulkintaperspektiivi selviää vasta viimeisen kohtauksen viimeisessä lauseessa? Loppuratkaisukin on yhtä hämmentävä kuin koko elokuva, katsojan tulkinnan varaan heitetty.

Kärsimyksen ongelma loi kristinuskon dogmeineen.
Ja dogmeja ei ole ilman myyttejä, mielikuvalautauksia.

Kun kristittyjä alettiin vainoamaan Roomassa, syntyi välittömästi uusi marttyyrien kultti, marttyyrien ihannoiminen synnytti taas tarinoita ihmeellisistä kuolemaa uhmaavista todistajista ja uudenlaisia visioita Jeesuksen kärsimyksistä.

Elämänmyönteisen Jeesuksen opetuksien sijaan polttopisteeseen nostettiin äkkiä häpeällisen kärsivä Jeesus idoliksi tuleville marttyyreille, selitykseksi raadelluille ja pelokkaalle seurakunnalle, jolle kuitenkin maalailtiin varmaa voittoa Jumalan valtakunnassa. Rento ja nuori paimenhahmo korvattiin hardcoremarttyyrillä, joka odotti innokkaasti kuoleman antavan elämälleen elämää suuremman merkityksen.

- kuva Roomalaisesta katakombista

Marttyyrikultin kautta Jeesuksen huoleton pillipiipariolemus muokattiin tuoreen seurakunnan marttyyrien kaltaiseksi, oivalliseksi esikuvaksi uskon puolesta transsissa kuoleville übermarttyyriksi, joka nousikin ylös kuolleista.

Juudaskortti, petturirooli, antimarttyyri, keksittiin vainotun seurakunnan pahimmaksi viholliseksi - vaikka Juudas oli todennäköisesti vain epätoivoisessa surussa itsemurhan tehnyt seurueen vanhin ja arvovaltaisin opetuslapsi. Samalla uudelleentulkitussa kuvaelmassa myös kätevästi itse itsemurha esitettiin seurakunnan ja Jumalan hylkääväksi petokseksi. Paavalin historiallista Jeesusta halveksiva messiasopetus voitti jeesustulkinnat ja myöhemmin ylöskirjoitettuun kokemusperinteeseen, Markuksen evankeliumin loppuunkin lisättiin jälkijättöisesti marttyyrin pikaelevaatio, ylösnousemusbonus.

Eurooppalainen kristittyjen marttyyrien martyrologia on siitä mielenkiintoinen, että teloitettujen marttyyrien joukossa ei ole lueteltuna valtakirkon vainomia kristittyjen vähemmistöjen edustajien.

Elokuva antaa myös tiukkaa aihetta miettiä pohjoisen väkivaltahistoriamme mentaalisesti rikottua ja demonisoitua jatkumoa, kuinka aikoinaan suomensukuisia ja lappilaisia tietäjiä (alunperin "noita"=tietäjä) ja shamaaneja ruotsalaiset ja irlantilaiset, katolisen kirkon pyövelit teloittivat useita satoja, vimmaisesti ja pakkomielteisesti, Kristuksen kunniaa kirkastaakseen. Kuinka marttyyrikultti olikin nyt perverssisti kääntynyt täysin päälaelleen inkvisition uhrikulttuuriksi ja kuinka itse asiassa kansanuskontomme edustajat joutuivatkin Rooman seurakunnan marttyyrien ihannoitua kohtaloa jakamaan. Kuinka ev.lut. kirkkokin siunasi 1918 sisällissodan keskitysleirit ja järjesti sinne ohjelmoitua aivopesua nälkään kuoleville vangeille?

Oliko ensimmäisen "kristillisen" marttyyrikultin psykoottisiin ihanteisiin, sen verihurmaan jo sisäänkirjoitettu fasistisen inkvisition houreet ja uhreja nielevä kuolemankultti?

Kapitalismi käräjillä - Televisio Yle Areena Ajankohtaisohjelma - Keskustelu A2 Teema

Keskustelu:

Kapitalismi käräjillä

TV2 YLE Areena Video

Valitse videon laaduksi korkea, jos tietokoneesi on uudehko

Talous syöksyi pohjamutaan. Onko syynä ahneus vai sokeus?

Kuinka syvälle sukelletaan ja kuka maksaa laskun? Suoran lähetyksen juontavat Jyrki Richt ja Salla Paajanen. Keskustelijoina studiossa Elinkeinoelämän Valtuuskunnan johtaja Risto E.J. Penttilä, kansanedustaja Liisa Jaakonsaari, kansanedustaja Kimmo Sasi, investointipankkiiri Yrjö Kopra, Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi, europarlamentaarikko Esko Seppänen, kirjailija Kalle Isokallio, yrittäjä Jutta Gustafsberg, professori Teivo Teivainen, diileri Emma Laaksonen, toimitusjohtaja Pekka Markula, Sakki ry:n puheenjohtaja Susanna Haapalainen, Maan Ystävien kansalaisaktivisti Jarna Pasanen, Metso Oyj:n asentaja Pertti Turtiainen, Ryhmäteatterin johtaja Esa Leskinen, Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja Aaro Kare, pastori Kai Sadinmaa, sosiologi Anna Kontula

Oikeistolaiset vapaan yrityskulttuurin, sosiaalidemokraattien naamariin kätkeytyneet liberalismin kannattajat ja Fortumin lipunkantajat eivät oikein näytä ymmärtävä, miksi Fortum on saanut Pohjois-Euroopan öljy-yhtiöiden parhaimman tuloksen viime vuosina. Niin, miksi? Miten vaikeaa onkaan infrastruktuurimonopoliasemassa olevalla yrityksellä vetää fyrkat pois asiakkailtaan, monopoli-pelialueen kansalaisilta?

Rahastoyhtiöt myyvät tuotteitaan Ruotsissa ilman merkintä- ja lunastuspalkkioita; Suomessa samoista tuotteista peritään esimerkiksi prosentin palkkio... http://www.kauppalehti.fi

USA:n pankkien voitolliset tulokset kirjanpitotemppuja - sosialismi.net

Nouriel Roubinin mukaan viimeaikainen "ääliöralli" (suckers rally) osakemarkkinoilla tulee päättymään. Odotukset elpymisestä ovat nostaneet osakekursseja eri puolilla maailmaa viimeisen kuuden viikon aikana. – Niille, jotka ovat nähneet vihreitä versoja, sanon, että olen nähnyt vain keltaista ruohoa, Roubini sanoi Hongkongissa CNBC:n mukaan. - taloussanomat.fi

On pelättävissä, että TGK-10:n ostoa varten otetut (Fortumin) lainat tulevat maksuun suomalaisissa sähkön hinnoissa. - http://www.eskoseppanen.net


Yhä useampi lapsi pelkää väkivaltaista vanhempaa - Iltasanomat

Max Keiser on

THE ORACLE

America is the pyramid scam

BBC

Talouskriisi nielaisi jo 3 000 miljardia
- Taloussanomat


Kansainvälisen valuuttarahaston tuore raportti maalaa aiempaa synkemmän kuvan maailmatalouden tilasta.


Yhdysvaltalaisen asuntolainajätti Freddie Macin talousjohtaja David Kellermann on löytynyt kotoaan kuolleena.


Helsingin sosiaalijohtajalle uusi sisustus - 72 000 euroa

Ei ydinvoimaa mielenosoitus - Valokuvia

Ei ydinvoimaa -mielenosoitus - valokuvia

Kuvagalleria Flickrissä

by Arhi Kuittinen - Paina Pause vasemmalta
ja nuolinäppäimillä pitäis voida ohjata kuvien vaihtumista

Sunnuntaina sosiaalifoorumissa

Näkökulmia Freiren pedagogiikkaan

Miten kasvatus voi edistää demokratiaa? Onko koulujärjestelmämme passivoiva?
Miten opetus voi syntyä yhteisessä, muuttuvassa ja elävässä dialogissa? Onko oppiminen vapautumisen prosessi?
Voiko itsensä tidostaminen olla oppimista?

Brasilialaissyntyisen kasvatusfilosofi Paulo Freire on yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista kasvatusteoreetikoista, ja häntä pidetään nykyaikaisen kriittisen pedagogiikan alulle panijana. Perinteisen koulutus-kasvatuksen sijaan Freire korosti oppilaan aktiivisuutta sekä opettajan ja oppilaiden vastavuoroista dialogia, jossa opetus etenee luovasti ja uutta tietoa toimintatilanteessa etsien. Hän vastusti yksilöitä sopeuttavaa ja passivoivaa kasvatusta. Oppimisen on tarkoitus johtaa toimintaan ja muutokseen. Freiren pedagogiikan avainsanoja ovat dialogisuus, tiedostaminen, tasavertaisuus, ongelmalähtöisyys, autenttisuus, vapautuminen ja sosiaalinen muutos.

Puhujat: Rauhankasvattajana tunnettu Helena Kekkonen välitti Freiren ajatuksia Suomeen jo 1970-luvulla. Hän myös sovelsi Freiren pedagogiikkaa vankilaopetuksessa sorrettujen pedagogiikkana, opiskelijoiden ja opettajan yhteisenä oppimisprosessina, jossa keskeistä on ihmisyyden edistäminen. Kommenttipuheenvuoro: Jyri Komulainen, uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori, Helsingin yliopiston Soveltavan kasvatustieteen laitos. Järjestäjä: Avoimet opit -opintopiiri

Global impact

Freire's major exponents in North America are Peter McLaren, Donaldo Macedo, Joe L. Kincheloe, Ira Shor, and Henry Giroux. One of McLaren's classic texts, Paulo Freire: A Critical Encounter, expounds upon Freire's impact in the field of critical education. In Mexico, La Fundacion McLaren has developed an ongoing conversation with Freire's work at http://www.fundacionmclaren.org/

Johdatusta Paulo Freiren pedagogiikkaan
- Esa Pikkarainen

" Kirjallisen yrityskonsultin työssä on kyse siitä, että kykenee soveltamaan olemassa olevaa, tutkittua tietoa johonkin, joka on jo unohdettu, jota ei vielä tiedetä tai joka muuten on pelkän kuvittelukyvyn varassa. Tieteisromaani on näiden ajatusten levittämiseen oiva väline. Risto Isomäen mielikuvituksellisiin faktoihin perustuvat ekotrillerit ovat saavuttaneet tietokirjoja huomattavasti suuremman, moniarvoisemman ja tekijän mukaan myös sattumanvaraisemman lukijakunnan. Sarasvatin hiekkaa on käännetty mm. saksaksi sekä kuudelle muulle kielelle.

Lue laajempi artikkeli Risto Isomäestä sunnuntain Helsingin Sanomista.

FUTURE IS NO SCIENCE FICTION - News from the future

Germany joins ranks of anti-GMO countries

Wednesday 15 April 2009
Berlin yesterday (14 April) joined France, Greece, Hungary and other EU countries opposed to GM crop cultivation by ordering a ban on Monsanto's MON 810 maize, despite European rulings that the biotech grain is safe. http://www.euractiv.com/

Skandaali Ranskassa laajenee - ydinvoimayhtiö vakoili järjestelmällisesti Greenpeacea

Ranskassa paljastui viime viikolla, että valtion energiamonopoli EdF oli tunkeutunut Greenpeacen tietoverkkoihin. Kaksi EdF:n johtoportaan jäsentä sekä yhtiön palkkaaman yksityisen etsivätoimisto Karguksen toimitusjohtaja ja kaksi työntekijää ovat syytettyinä vakoilusta. Yksi työntekijä on jo tunnustanut rikoksen.

Toinen aikaisempi kuvagalleriani

Yliopistolaki - Mielenosoitus
Superyliopisto, suuryritysten tilausakatemia

Valokuvaaja Arhi Kuittinen - Kuvien käytöstä yhteydenotot : arhimail ath gmail.com - Photographer Helsinki 0415 2440 82 - Finland - Ydinvoiman vastainen mielenosoitus Helsingissä -

Jokainen vippi on häpeävippi.

Kuluta tai syrjäydyt

"Merkkivaatteet ja erilaiset kulutustavarat ovat usealle lapselle ja nuorelle merkki joukkoon kuulumisesta. Kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreen selvityksen mukaan lapset ja nuoret ovat vaarassa syrjäytyä kuluttamisen aiheuttamien vaikeuksien vuoksi."

MTV3 Huomenta Suomi hastattelu Anu Raijas & video

Vanhempien lamaongelmat
tekevät lapsista uhreja

- Iltasanomat

Kateus



Kuluttava lapsi

haastaa monessa mielessä aikuiset. Amerikkalainen taloustieteilijä Juliet B. Shor kertoo kirjassaan Born to Buy kiintoisan havainnon. Tutkiessaan amerikkalaisia ylityön ja kulutuksen kierteessä eläviä ihmisiä hän haastatteli myös sellaisia, jotka olivat jättäytyneet oravanpyörästä pois. Heillä oli yksi yhteinen piirre: ei lapsia.

- yliopistolehti

Lamadokumentit

Laman kuva - Suurtyöttömyys on valinta

YLE Areena - Raportti talouspolitiikasta, joka johti suurtyöttömyyteen.
Toimittaja Timo-Erkki Heino. vuodelta 1995.

Anu Kantolan väitöskirja :

Markkinakuri ja managerivalta

kuvaa suomalaisen taloudellisen ja poliittisen eliitin
ajattelua vuosien 1990-94 talouskriisissä.

Liberalistisen globalisaation satoa

Huono sato Intian Chattisgarhin osavaltiossa johti traagisiin seurauksiin, kun 1 500 maanviljelijää päätti päivänsä surmaamalla itsensä joukkoitsemurhassa, The Independent -lehti kertoi. - IL

Liberalismi – Wikipedia

Merenpinta voikin nousta jopa metrejä 50 vuodessa. - Verkkouutiset

Uudet todisteet tulivat ilmi lähes vahingossa. Saksalaisen meritutkimusinstituutin tutkijat löysivät Meksikosta Jukatanin niemimaalta koralliriuttojen jäänteitä, joista saattoi mitata muinaisia merenpinnan muutoksia tarkasti. - Uusi Suomi

Valtava ruoka-, energia- ja vesikriisi iskee koko maailmaan vuoteen 2030 mennessä, varoittaa Britannian hallituksen korkea-arvoinen tiedemies John Beddington. -US



Organized Crime Behind a Majority of Data Breaches

A string of data breaches orchestrated principally by a handful of organized cyber-crime gangs translated into the loss of hundreds of millions of consumer records last year, security experts say. www.washingtonpost.com


Nokian kännykät lähettävät salasanoja Nokialle - Taloussanomat.fi


Rubinan isä Rafiq Qureshi haluaa antaa tyttärensä adoptoitavaksi ja pyytää kaupan päälle 200 000 puntaa (n. 227 000 euroa). - Iltalehti

Antikristuksen kasvatusopas III

"Vasta kolmevuotias Suri joutuu eroon opiskelemaan skientologiaa viisi päivää viikossa ja erossa vanhemmistaan. Suri opettelee skientologian hienouksia Tomin ystävän Will Smithin viime vuonna avaamassa New Village Academyssa Los Angelesissa." IltaSanomat

Mielenterveyshäiriöillä yhteys
lapsuuden stressiin

Psykologit varoittavat vanhempia näyttämästä
Disneyn klassikkopiirrettyjä lapsille
- Filmtown news


Lasten keskinäinen väkivalta yleistä


Ruotsalaisesta vampyyrileffasta tuli superhitti

Suomessa lapsi ei saa kieltäytyä uskonnon opetuksesta koulussa. Tässä yksi blogi, joka puolustaa lasten pakottamista yhteisön valitsemaan koulintaan:

"Vanhoillislestadiolaisten uskonnonvapaus vaarassa"

vs

Ihmisoikeusliitto :

Uskonnonvapaus ei ole yksinäinen saareke (pdf)


Tampereen liikenelaitokselta ei armoa vapa-ajattelijoille

Kiirastorstain kuva-albumi

Kiirastorstain kuva-albumi

Picture Album Helsinki 4 2009

Hetkiä Helsingistä, 2009 kiirastorstai.

Tämä kuvakansio on leikkiä ja uhmaa perspektiivin konventioita vastaan. Kuvan komposition voi perustella vain jännitteillä, ei vain maalattujen taulujen taideperinteen perspektiiviperinnöllä. Kiihkeä 15 minuutin kuvaussessio.

Valokuvia:

Protests at the G20 summit

NÄYTTELYT Helsinki:

3.-26.4.2009 Valokuvagalleria Hippolyte:
URSLE SCHNEIDER & Pataphysics part II
IFUIFU-IBAIBA

+ Hippolyte Studio: KAIJA MÄENPÄÄ
Sisarelleni - Valokuvia ja pöytäteoksia vuodelta 1992

http://www.aikamatka.net/huhtikuu/

Search millions of historical photos

Search millions of photographs from the LIFE photo archive search, stretching from the 1750s to today. Most were never published and are now available for the first time through the joint work of LIFE and Google.

Kuka heittää ensimmäisen kiven

- päivitetty -

Kuka heittää ensimmäisen kiven?

Ei ainakaan piispa Eero Huovinen.

Enää.

Piispa Eero Huovinen tukee lesbopappia - Iltasanomat

Tämä on todella historiallista. Enää Huovinen ei erota tai käskytä piiloutumaan kulissien takana vapisevia homoseksuaaleja alaisiaan. Kuinka tämä Huovisen äkillinen ja yllättävän julkinen ja opillinen mielenmuutos (ilman kirkolliskokouksen päätöstä!) tulee nyt ymmärtää?

- Joskus pappiin saattaa kohdistua niin kohtuutonta kritiikkiä, että hän joutuu avoimesti puolustamaan omaa hyväksytyksi tulemistaan.

- Iltasanomat

Eli onko tässä tämä Huovisen lauseen "kritiikkiä kohtaava pappi" nyt kuitenkin itse Huovinen, joka joutuu avoimesti puolustautumaan häntä koipien välissä ja hakemaan hyväksyntää luovuttamalla omista opinkappaleistaan ja ihmiskuvastaan? Kun ei uskalla julkisesti pitää kiinni enää uskonnollisesta ihmiskuvastaan?

Huovinen on aika häkeltynyt ja vaimennettu kaveri. Mutta kirkkopoliittisena strategina siis aina uudestaan luovuttamassa oikealla/viime hetkellä ilman todella julkista konfliktia.

Tämäkin haastattelun lausahdus (Joskus pappiin saattaa kohdistua niin kohtuutonta kritiikkiä) on hyvin peiteltyä katkeruutta siitä, että hän tietää jo hävinneensä median "painostukselle" (instituutioiden toimintatapojen paljastumiselle) eikä voi enää ylpeänä julistaa patriarkaalisen kirkon oppia heterojen rituaalipuhtaudesta ja naisten sekä muiden poikkeavien periaatteellisesta kelpaamattomuudesta Jumalan edustajiksi.

Media ja julkisuus on liian hurja vastustaja uskonnolliselle taantuneisuudelle, joka tavoittelee suomalaisittain mahdollisimman laajaa hyväksyntää, konsensusta. Jos yleistä mielipidettä vastustettaisiin vanhoillisten kannalta loppuun asti, voisimme nähdä ev.lut-kirkon lopun kirjaimellisesti ja nopeasti. Muutos olkoon siis väistämätön vaikka karvas pala jumallalliseen johtajuuteensa uskoville.

Instituution tärkeimpiä hattutemppuja on ollut yksilön asettaminen pohtimaan jatkuvaa riittämättömyyttään ja muutoksentarvetta. Instituutio itse on siis itse sitä vapautuneempi tästä kyseisestä itsensä kyseenalaistamisen opista mitä enemmän sen jäsen asetetan kyseisen opin toteuttajaksi. Instituutio luo oppeja joiden toteuttamista se sitten valvoo ihanteilla ja tuomioilla.

Ikuiset arvot ovat instituution paras suoja ja vastuuttomuuden tae. Tai siis olivat.


Seksuaalisuus on aina ollut (hyödyllinen) ongelma kirkolle, ja julman julistuksen aihe, koska jokaiselle kontrolli-instituutiolle yksilön itsemääräämisoikeus ja itsemäärittämisoikeus on este instituution "vapaudelle", instituution harjoittamalle kontrollille ja määräämisoikeudelle. Itsekkyys on ollut vuosisatojen saatossa suomalaisille kirkkoherrojen saarnoissa paljon vähäpätöisempi ongelma kuin kirkon ihanteita uhkaava vapaa seksuaalisuus.

Synti ja ahdistus ovat virsien lempiaiheita pelastautuvalle uskovalle, jolle häpeä, samankaltaisuus ja nöyrtyminen näyttäytyvät ainoina ratkaisuina kelpaavuuden alttarilla. Armahdus sidotaan kelpaamattomuuteen ja ulkoiseen määrittelyyn.

Suomalaisen kiusaamiskulttuurin tärkein starttilausahdus usein onkin "Kuka tuokin luulee olevansa?" Eli luuleeko kiusattavaksi kohteksi valittu voivansa olla erilainen omin ehdoin.

Syntikeskeinen ihmiskuva ei ole onnikeskeistä pohdintaa eikä suhteellisuudentajun kehittämistä. Kirkon funktio on synneistä päästämiskoneisto eikä synnistä käsiteapparaattina ja vetoamisperusteena siksi voida päästää irti noin vain. Synneistä vapauttavana toimijana esiintyvän on ensin aina määriteltävä synti.

Tärkeintä kirkon ihmiskuvalle ja teologialle ei ole ollut pohtia onnen enentämistä vaan synnin määrittelyä. Synnin välttely on onnen tavoittelua olennaisempi teologinen taktiikka - näin elämänhallinnan keskellä on instituution tai intiimin lahkon kontrolli.

Seksuaalisuus on ongelma suomalaisille koska siitä on tehty ongelma. Kirkolla ei ole ollut eettistä strategiaa vaan syntien hallintastrategia - syntisten hallintastrategia.

Nyt avointa ja kriittistä mediatodellisuutta taktisesti kohdatessaan kirkon opetuksen syntihegemonian tilalle on tullut media damage control eli dynaaminen uudelleentulkinta, perääntyminen lähestyvien julkisten ja juridisten konfliktien uhatessa. Kirkollista krapukävelyä.

Ennen kuninkaan antamana tehtävänä yhteiskuntarauhan käsite "vaati" yhä tiukempaa opillista kuritusta kansaa kohtaan, nyt taas opillista irtipäästämistä ja kuluttajaystävällisyyttä helppokäytöisenä ja mahdollisimman neutraalina rituaalilaitoksena. Kehdosta hautaan, no problems, keine angst.

Kirkon ainoa oppi on oikeastan ollut tottelevaisuuden oppi. Yhdenmukaisuuden onni ja määritellyn kelpaavuuden autuus.

Mikael Agricola tallensi paperille kauhistelevan raporttinsa seksuaalimoraalista vapaasta pohjoisesta pakanakansasta ja säilyttimeille samalla ainutlaatuisen kuvan suomalaisista "hippi"yhteisöistä, joissa ei avioliittoa, seksuaalista syntiä tai stressiä tunnettu. Seksuaalisuus oli kuin hengittämistä tai syömistä, mm. hedelmällisyysriutaaleihin miellettyä juhlintaa, ei synnintuntoon tai kelpaavuuden ehtoihin sidottua häpeäkulttuuria.

Avioliitto oli ennen kristinuskon hapatusta vain naisten kontrolloima käytännön järjestely, jonka purkamisesta ei suurempaa stressiä otettu. Tärkeintä oli taloyhteisö ja lasten yhteishoitajuus - ihmisiä ei ollut syyllistämässä mikään ydinperhepakkomielle ja -moraali. Lapsen isän tietämiselläkään ei ollut oikeastaan väliä. Lapsen kasvatukseenhan tarvitaan koko kylä.

Nytkin monessa nettikeskustelussa "kirkon perinteistä" eli opista on vedottu ns avioliiton sakramenttiin - vaikka Luther poisti sen omalta kirkoltaan. Suomen ev.lut. kirkon papit ahkerasti juhlapuheissaan tuputtavat "pyhän avioliiton" käsitettä (vastoin kirkon protestanttisia tunnustuskirjoja) eivätkä siis halua luopua katolisen kirkon sakramenttiopista, "tehtävästä" ja omistusoikeudesta avioliiton ja ihmisten seksuaalisuuden määrittelyssä.

Luostareissa homoseksuaalisuus on ollut ja on oleva yhä vaijettu mutta totuttu käytäntö. Perinteisen kaksinaismoralismin perinteisin muoto.

- Seksuaalisuus on niin väkevä voima, että se helposti peittää alleen muut asiat. (Huovinen IS)

Kontrollin tärkein ehto on saada ihmiset varpailleen. Jos yksilö häpeää itseään, hän hakee hyväksyntää instituutiolta. Jos tehtäväjako on seuraava: yksilö tuntee riittämättömyyttä ja instituutio tarjoaa pelastu