(In Treatment)
Joka arki-ilta TV1 Klo 22.45
Uusinnat vikonloppuisin
Uusinnat vikonloppuisin
Tämä on viihdyttävä vaikkakin myös ahdistava draamasarja psykoterapiasta. Yllättävän uskottava ja todellisuuspohjainen kuvaelma terapiaprosessista. Ensimmäiset 14 osaa suosittelen katsottavaksi.
Varsinkin terapian vastustajien kannattaisi katsoa tämä sarja. Tässä voi hyvin havainnollisesti oivaltaa, kuinka traumat, torjutut tunteet ja ohitulkinnat (tahalliset kokemusten väärintulkinnat) vaikuttavat monella eri dynaamisella ja aktiivisella psyyken toimintatavalla ihmisten ahdistukseen, pakkomielteisiin, outoihin valintoihin, uhmaan, alistumiseen ja itsetuhoisuuteen.
Ihminen aktiivisesti esim. projisoi omia ongelmiaan toiseen ihmiseen. Torjunta ja dissosiaatio tulee myös tutuksi sarjan useiden henkilöhahmojen vaiheiden kautta. Käsittelemättömiä ongelmia ihminen realisoi toistamalla ongelmia tai tuottamalla muille samantyppisiä ongelmia ja traumoja.
Vieläkin on yllättävän yleistä luulla, että psykodynaamisella terapialla voidaan saavuttaa nopeasti hyvä olo ja itsetuntemus.
Terapia nähdään tällaisessa toivekuvassa kuin autokorjaamoksi, jossa pikaisesti vaihdetaan "väärä" tunne uuteen tunteeseen, sydän uuteen sydämeen. Terapia on kuitenkin sukeltamista ahdistukseen, torjuttuihin ja ohitettuihin aggressioihin ja emotionaaliseen kaaokseen, koska ihmisen mielen ja kulttuurin defenssimekanismit sekoittavat ja hämärtävät yksilön omia todellisia kokemuksia "sallittujen" tunteiden teatterissa, luovat ja kehittävät hyväksyntää hakevan ihmisen valheellista itsetuntemusta.
Ihmiset olettavat usein olevansa sitä, mitä toiveita heihin on kohdistettu.
Paljon kohuttu romanttinen transferenssi on ilmiönä tietysti mukana sarjan terapeutin ja nuoren naisen kohtaamisissa. Romanttinen transferenssi on nykyään paljon harvinaisempi ilmiö kuin ennen, koska seksuaalisuus on avoimesti ilman uskonnon ja moralismin vaikutuksia esillä ihmisten julkisissakin keskusteluissa.
Näin ollen kun terapiassa oleva ihminen käsittelee lapsuuttaan paremmalla ymmärryksellä romanttisen rakkauden korvikkeellisesta toiminnasta, hänen ei nykyään tarvitse vajota niin syvälle lapsen romanttiseen transferenssiin aikuista symboloivan terapeuttinsa suhteen etsiäkseen seksuaalista identiteettiään ja kelpaavuuttaan enää niin neuroottisesti vaan voi nopeammin nostaa sisältään vihansa ja muut torjutut tunteensa vanhempiaan kohtaan. Mahdollisuus saada kontakti aitoihin tunteisiin pakotettujen ihanteiden ohi, ymmärtää sensuroinnista vääristyneiden emootioiden kompleksisuus ja nähdä elämänsä aikana tapahtuneet falsifikaatio- ja korvikeprosessit.
Romanttinen transferenssi on tarveteatteria, jokaisen ihmisen tarvekokemuksen välttämätön prosessi: "I trade you". Molemminpuolinen rakkaus on vuorovaikutuksena vaihtokauppa. Täyttymyksen tunteen tavoittelua. Tämä huomiosi täydentä minua ja minä täydennän häntä.
Ihmisellä on suuri tarve rakentaa itsensä toisen ihmisen kautta. Se ei kuulosta itsenäisen ihmisen kuvalta mutta väistämätön ihmisyyden prosessi.
Jopa sadistisessa transferenssissa ja ideologisessa manipuloinnissa kiduttaja alistamalla luo itselleen vahvuus- ja mestarifantasioita.
Ihmisen psyyke rakentuu aina ensin sosiaalisesti vaikka ihmiset luulevat nykyisin olevansa vain itsensä varassa luonteella ja geeneillä. Jos lapsena ei saa suorittaa syvä transferenssiä läheisten ihmisten kanssa turvallisesti riippuvaisena ihmisenä, ihminen turvautuu hyvin epätasapainoisiin trensferenssitapoihin.
Romanttinen transferenssi varsinkin terapiassa on torjunnan yksi muoto.
Siten ihminen yrittää terapiassakin vielä epätoivoisesti estää todellisia ja tuskaisia lapsuudenkokemuksiaan yms "kultaamalla" fantasiaa täydellisestä aikuisesta, alistumalla otaalisesti ja "kitkattomasti" suhteessa auktoriteettiin, ennen kaikkea auktoriteetin mielikuvaan.
Lapsena alistuminen on vasta-aggression sijaan ollut useimpien ihmisten ratkaisu/reaktio aikuisten väkivaltaan, vuorovaikutuksen poissaoloon ja aikuisten miellyttämiseen, huomion ostamiseen.
Lapsi haluaa kokea ahdistuksensa merkitykselliseksi ja muodostaa näin ollen masokistisen position ja fantasman:
"Aikuisten hyvä olo riippuu minun pahasta olostani; paha oloni tuottaa aikuisille hyvää oloa"
Lapsi mielummin masokistisesti kuvittelee itselleen rakastavan mielikuvan vanhemmistaan kuin tunnustaa vanhempiensa emotionaalisen kyvyttömyden, laiminlyönnit ja julmuuden.
Ihanteellinen, täydellisyyttä fantasioiva jumalakuva on useinmiten ihmisille korvike, vastapaino ja torjunnan tapa aidoille lapsuuden kokemuksille. Pseudoterapiaa.
*
Feminismi käyttää usein psykopuhetta mutta hyvin painottuneena ja ideologisesti rajoittuneena. Naisten ongelmat nähdään ongelmina miehistä - äitisuhde jätetään kokonaan käsittelemättä feministisessä ongelma- tai ihmisdiskurssissa.
Kohta Areenalta poistuvan PIXEL-ohjelman naisjuontaja kysyy mieskirjailijalta:
"Mitä yhteistä on miehillä ja koirilla?"
Mieskirjailija on tyrmistynyt ja onneksi ei suostunut vastaamaan kysymykseen edes huumorilla.
Onko feministeistä todella OK, että miestoimittaja kysyisi naiskirjailijalta, (jos tämä kirjoittaa sioista) että mitä yhteistä on naisilla ja sioilla? Miesten provointi sovinistisilla tavoilla on melko selkeästi naisten isän- tai äidinmurhaa, jota ei uskalleta suoraan käsitellä omasta elämästä vaan miesvihamielisyys sallitaan puhetavoilla, jota ei sallita miehille.
Keskiviikkoisin Teemalla klo 19
Bergman
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti