Jumalan ja suvun kunnia pedofiilien hyväksi

Oikeustieteilijä:

Rippisalaisuus on ongelma lastensuojelulle - Kaleva.fi

 


Kirkko on aina luonut aggressiivisesti ja vaativasti ihannekuvaa epäseksuaalisista nukkelapsista, joilla ei ole omaa tahtoa.

Tämä ei liity vain seksuaalisuuteen vaan lasten käyttöarvoon aikuisille.

Tämän asennekulttuurin tarkoitus on ollut aivan selkeästi tehdä lapsista epäsubjekteja. Tottelevia ihannelapsia. Niin kulissiavioliitoille kuin pedofiileille.

Kun lapsi on käyttövaline, näyttelylemmikki suvun arvon kannalta tai ideologinen "enkeli", hänellä ei ole ihmisarvoa.

Kirkon arvohierarkiassa aikuisten kunnia, suvun ja kirkon maine on ollut paljon korkeammalla tasolla arvojärjestyksessä kuin lasten juridiset ja psykologiset oikeudet. Lasten arvo on ollut näin vain aikuisten hyvän lisäämisessä.

Jos lapsi uhkaa aiheuttaa pahaa oloa tai pahoja seuraamuksia aikuisille puhumalla kokemuksistaan, lapsi ei olekaan enää hyödyllinen tai viaton enkeli vaan vihan ja painostuksen kohde.

Vaikka kirkon piirissä tapahtuneet seksuaaliset häirinnät ja raiskaukset ovat nyt vihdoinkin kirkon myöntämiä julkisia tosiasioita (median painostuksesta), on ev.lut. kirkolla vielä vakava asenneongelma.

Paljastuksia eivät tee kirkon työntekijät ja johtajat vaan pelkästään uhrit.

Tietoa on mutta humanistisen moraalista asennetta ei.

Valitettavat kirkko toimii yhä vieläkin "vahingon minimoimisen periaatteella". 


Arkkipiispa toisti kirkolliskokouksen aikaan kirkkohallituksen antaman lausunnon:"Tämä ei ole kirkossa yleinen ongelma vaan nämä ovat vain yksittäistapahtumia".

Mikään ei siis muutu, jos asenne ei muutu vaikka paljastuksia tapahtuu.

Olen kuullut suoraan ensikäden kokemuksian useammastakin tapauksesta, joissa papin "käsi on livennyt" rippikoululeirillä.

Kirkkoherra on kuitenkin syyllistänyt lasten vanhempia ankarassa puhuttelussa ja saarnannut heidät pökerryksiin "anteeksiannosta" ja kirkon maineesta. Kirkkoherra on näissä tapauksissa syyllistänyt lasten vanhempia, jotta nämä "eivät turhaan toimisi kostonhaluisesti ja epäkristillisesti". Lapsen oikeuksista ei ole puhuttu, vain kirkon oikeuksista ja kirkon jäsenten velvollisuuksista.

Kirkkoherrat ovat näin luvanneet hoitaa asian "kristillisemmin" - jotta pappi saisi jatkaa kutsumustaan nuorisotyössä ja lasten lähellä. "Ettei papin perhe joutuisi kärsimään, ajatelkaa nyt". Seksuaalisen rikoksen selvittäminen ja "papin maineen tahraaminen" on ollut kirkon maan tavassa sekä opissa epäkristillistä toimintaa.

Yksilön arvo ja traumojen merkitys on ollut kovin mitätön suomalaisen suvun ja seurakunnan kunnian edessä.

Kirkkoherroillamme on julkisuuskuvan vartijoina ollut aivan sama asenne kuin katolisella kirkolla siitä, että poliisille asian viemisestä ja julkistamisesta "ei ole mitään hyötyä" vaan vain vahinkoa "Jumalan asialle" ja aikuisten "sielunhoitoprosessille", siis kirkon maineelle ja aikuisten koskemattomuudelle. Asian selvittäminen juridisesti "vain aiheuttaisi lisää tuskaa ja kärsimystä".
 

Kirkon käyttämät virret ja raamatunkohdat puhuvat usein "viettelijöistä" pahuuden lähteenä.

Tämä katoliselta kirkolta peritty opetus on suojelevan raiskauskulttuurin takana: "viettelijä", ärsyke, saa olla aggressioiden ja moraalisen paheksunnan kohde.

Kyse on vahvasti myös kirkon opista. Kirkon luoma epäseksuaalisuutta ihannoiva asenne on vahvana tukena välinpitämättömyydelle, jota väkivaltaa ja raiskauksia kokeneet joutuvat kohtaamaan päivittäin. Seksuaaliseksi ja hankalaksi leimattua ihmistä on voitu halveksia kirkon epärealististen ihanteiden varjolla. Pappien tms pedofiliaa ei tietysti ole samassa hengessä saanut arvostella, koska silloin arvosteltaisiin kirkon arvovaltaa.


Kirkon seksuaalimoralismi, yksilöiden omaehtoiseen seksuaalisuuteen liitetty uhka ja tuomio, onkin kohdennettu vain lapsien, hyväuskoisten, naisten ja omaa identiteettiä etsivien nuorien alistamiseksi, joita kirkko haluaisi pitää "viattomina", tottelevaisina ja mahdollisimman epäseksuaalisina olentoina. Lapsia on alistettu ylistämällä ja vaatimalla ihanne-aseksuaalisuutta, samalla tuomitsemalla lasten täysi ihmisyys.


Ihmiset ovat uskoneet sekä pelänneet kirkkoherroja, joilla on kulttuurissamme julmetusti arvovaltaa "jumalallisen järjestyksen" edustajina. Kirkko ei ole purkanut  muinaisia klaanikulttuurin ja sääty-yhteiskunnan kunniakäsityksiä, joille monet kirkon opit suoraan rakentuvat.

Rippisalaisuus on kuitenkin kaksinaismoralismin huipentuma. Tunnen monia tapauksia, joissa homoseksuaali pappi/kirkon työntekijä on saanut potkut tekosyyllä, kun on puhunut riissä suuntautuneisuudestaan piispalle tai kirkkoherralle.

Pitää vain toivoa, että nyt kerralla ihmiset (myös työntekijät) tulisivat rohkeasti esille kulttuurimme pimeistä puolista. Ettei ihmisten enää tarvitsisi yksin hävetä omia kokemuksiaan, joita suvut ja uskonnolliset auktoriteetit ovat pakottaneet salailemaan.


Kirkon on aktiivisesti otettava vastuuta vanhoistakin tapahtumista, joita on aktiivisesti peitelty.

 Kirkko on ollut oleellinen osa patriarkaalisen kulttuurin perustelua ja pönkittämistä, jossa kasvatusväkivaltaa ja aikuisten ehdotonta vapautta lasten suhteen on korostettu estottomasti. Vasta humanistinen ihmiskäsitys on suitsinut kirkon hierarkisia alamaisuusopetuksia ja alistumisen ihanteita ihmisille.

Kirkossa ei ole ollut tilaa omantunnon käsitteelle vaan Auktoriteetin pelolle. 

Auktoriteetin kyseenalaistaminen on synti autoratiivisessa uskontovaltiossa. Siten lasten ja köyhien kokemukset eivät paina mitään autoratiivisessa autokratiassa. 

Kirkko sallii yhä jopa vanhoillislestadiolaisten opetustoiminnan ja helvettiopetuksen lapsille kirkon tiloissa vaikka lahkotoiminta on selkeästi luterilaisia perusoppeja, Lutherin moderneja opetuksia, vastaan.

Valtion lainsäädännöistä on hiljakseen poistettu viimeisten 40 vuoden aikana jatkuvasti pois Ruotsin kuninkaan säädöksiä, joiden mukaan kirkko on mystisesti lain yläpuolella ja valtion tukema organisaatio.  Etuoikeudet ovat kuitenkin myös aina liittyneet valtion kontrolliin ja yhtenäisyyden projektiin.

Vieläkin rippisalaisuudelle suodussa lainsuojassa kunnioitetaan tätä vanhaa käsitykstä korkeammasta laista, sen pelotevoimasta ja etuoikeutetusta valtiokirkosta jumalallisen auktoriteetin ylläpitäjänä, viimeisenä sulkuporttina ja metafyysisenä uskomussysteeminä valtion kontrollissa kansalaisten suhteen. 


Valtiokirkon idea se, joka uskoo Jumalaan, uskoo myös esivaltaan - ilman kritiikkiä. Kirkko tukee valtiota ja valtio tukee kirkkoa "osana kulttuuriperintöämme". Kaikki on teille annettu ylhäältä. Usko on silloin kontrolloitua alistumista ja ryhmäjunttausta. 

Oikeistolainen auktoriteetti on siten aina oikeassa, eriarvoisuus vain hyväksyttävä seikka yhteiskunnassa ja demokratia Kataisen halveksima vitsi.

Peruspalveluministeri Paula Risikko jyrähtää,

että kirkolle on annettu mahdollisuus itse muuttaa kirkkolakia lasten suojelemiseksi. Jos evankelisluterilainen kirkko kieltäytyy murtamasta rippi salaisuutta lasten seksuaalisen hyväksikäytön paljastuessa, se pakotetaan siihen. HS.fi

Häpeä saa vaikenemaan hyväksikäytöstä

Ristiriita arvojen todellisuuden välillä johtaa torjuntaan, sanoo piispa emeritus Juha Pihkala. Katolisen kirkon pedofiliaskandaali on nostanut pintaan hyväksikäyttötapauksia myös Suomessa, luterilaisen kirkon piirissä. Haastateltavana myös piispa Teemu Sippo Katolisesta kirkosta. - Horisontti AREENA

" Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) mielestä kirkon tulisi tulkita kirkkolakia niin, että rippisalaisuus murtuu, jos lapset ovat vaarassa. Pappi ja pedofiili voivat nykylain suojissa puhua lasten hyväksikäytöstä ilman, että papin pitää antaa rikollinen ilmi. Rippisalaisuus ei murru, jollei hyväksikäyttö ole rikoslain mukaan törkeää. " HS.fi

Silminnäkijä:  Paholainen Vatikaanissa 

YLE AREENA

Vastaamassa hyväksikäytön uhrit,
kirkonmiehet ja viranomaiset

Pedofilia puhutti kirkolliskokousta

Turussa tänään alkaneessa Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa yksi keskuselunaihe nousi ylitse muiden. Salin ulkopuolella valtakirkon edustajat kommentoivat lasten hyväksikäyttötapauksia, joita kirkon piirissä epäillään olevan kymmeniä. YLE AREENA

...mutta mitään virallista keskustelua tai päätöksiä ei taaskaan ollut.

Ainakin sataa varmistetusti käytetty seksuaalisesti "hyväksi"

Suomen valtakirkon suojissa

Fasistisen kulttuurin väkivaltainen kehto viime vuosituhannella: 

The White Ribbon

Valkoinen nauha

Elokuva Nyt DVD:nä ja BluRaynä
Moviemail  + postikulut n 2 e

KM. Pedofiiliskandaali Euroopassa Amerikassa Suomessa paavi seksuaalinen salailu masokismi sadismi, tuomiot tuomioistuimet hyväksikäyttäjät raiskauskulttuuri namusedät hovioikeus raastuvanoikeus vapauden riisto lievä raiskaus. Tuomio raskauttava tekijä syyte olinpaikka kihlakunnanoikeus ehdollinen ehdoton moraali etiikka paavi piispa arkkipiispa synti korkeakirkollinen kulissi salaseura salaiset periaatteet.