perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Relander lataa


"Vaalikenttien yllättävimmät havaintoni liittyivät demareihin. Huomasin, että minulla on usein enemmän yhteistä kommunistien ja kokoomuslaisten kanssa kuin SDP:n, vaikka kannatan hyvin tiukasti sosialidemokratian julkilausuttua tavoitetta, parlamentaarisesti hallittua hyvinvointivaltiota. Ongelma on siinä, että demarit itse eivät oikein kannata ihanteitaan." - Jukka Relander


On se hauskaa kun ideologiat murtavat itse itseään.

Minkä takia oikeistolaiset kilpailufanaatikot, veroalehysteerikot ja hyvinvointiyhteiskunnan fanaattiset purkajat haluavat pysyä sosiaalidemokraattisessa puolueessa? Valtaa, valtapeliä, vallantavoittelijiden kisailua, voimannäytön hurmaa ideologian kustannuksella. Patoutuneen isän-/äidinmurhan toteuttamistavan yksi sublimaatiomoodi ideologian ivallisessa murentamisessa?

Suomalaisessa kulttuurissa kapinallisuus ja oma linja on kulttuurisesti aika halveksittu piirre. Olemme olleet kahden valloitajavaltion alistettuja vasalleja ja vain nuoleskelemalla vieraan kulttuurin edustajia on voinut päästä itse pureutumaan vapisten vallan nurkkaan kiinni. Kekkonen vielä loi supersysteemin, jossa virallisesta linjasta poikkeavia sai kivittää vapautuneesti - ja joka linja kelpasi Koivistolle ja Lipposelle täydellisen vallan fantasiana.


Ja Eläköön se epäsuora, salattu NATO-harjoitusjäsenyys!
Vallan hilpeä voimannäyttö kansalaisilleen.
Ilakoivaa meininkiä rohkean salailun avoimelta salaseuralta. Mahtavan nöyrää politikointia suuren ja mahtava EU:n vääjäämättömän politiikan kunniaksi, sitä realistista suomeuttumis- /sumuttamispolitiikkaa aina vain uusin kikoin.


.

Ei kommentteja: